Matin blogi

Jokapäiväinen leipämme

Perjantai 12.2.2016 klo 18:43 - Matti Kuusela

Viime kuukaudet ovat olleet voimakasta kehityksen aikaa. On jälleen hyvä kertoa Isä meidän -rukouksesta, koska se on viime kuukausina tullut yhä läheisemmäksi.

Isä meidän on sikäli erikoinen rukous, että sen tarkkaa merkitystä on haastavaa ymmärtää. Useimmat meditaatiot ja rukoukset ovat henkisistä syvyyksistään huolimatta ilmaisultaan helppoja ja selkeitä, mutta Isä meidän -rukouksessa saa todella ponnistaa sisäisiä, jotta sen saa tuntumaan oikealta ja täydeltä.

vaterunser_millet_abendgebet.jpg

Jokapäiväinen leipä

Voimme nyt lähteä liikkeelle sen leipää koskevasta pyynnöstä, joka koskee meidän fyysistä olemustamme: ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.”

Kun tätä pyyntöä miettii, on helppo huomata, että pyynnössä ei ole kysymys ainoastaan leivästä, vaan ravinnosta kokonaisuudessaan. Fyysinen olemuksemme tarvitsee tässä maailmassa jatkuvasti uutta ravintoa. Mutta tarvitsemme elääksemme myös paljon muuta kuin pelkästään ruokaa. Tarvitsemme ilmaa, lämpöä, jopa aistihavaintoja. Tarvitsemme myös sielullista ja henkistä ravintoa. Pyydämme siis Isältä kaikkea sitä, mitä meidän olemuksemme tarvitsee ylläpidokseen fyysisessä maailmassa.

Mutta miksi pyydämme? Maailmankaikkeus tukee meidän elämäämme monin tavoin. Saamme paljon aivan helposti ja ilmaiseksi. Ja sen puolesta, mitä emme saa suoraan, joudumme itsekin tekemään työtä.

Voi myös huomauttaa, että eikö jumalalle ole muutenkin ilmeistä, että me tarvitsemme ravintomme? Lisäksi on varmaan totta, että henkinen maailma luonnonhenkineen antaa meille mielellään sen, mitä me tarvitsemme.

Luulen, että kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan pyyntö jokapäiväisestä leivästä sisältää useita kätkettyjä tasoja, jotka meidän on itse oivallettava.

Pyytämällä mitä me tarvitsemme me ilmaisemme, että tiedostamme oman asemamme maailmassa. Kun pyydän sitä, mitä maailma muutenkin minulle antaisi, asetun tietoiseen vuorovaikutukseen muiden olentojen kanssa, niin enkelikuntien kuin luonnonhenkienkin.

Henkiset ystävämme

Kuvittele, että olisit itse henkinen olento, joka on ravinnut ihmiskuntaa vuosituhannesta toiseen. Osa ihmisistä kiittää siitä, ja se tuntuu hyvältä.

Mutta sitten ihmiskunnan piiristä kohoaa esiin rukous: Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme!

Se herättää. Se osoittaa, että ihmiskunnan piirissä on joku, joka on oivaltanut alkaa kantaa omaa vastuuta. Tietoinen pyytäminen vahvistaa ihmiskunnan ja henkisen maailman välistä yhteyttä.

Se ei ole ruikuttamista tai anelua, vaan osoitus siitä, että ihmiskunta alkaa herätä aikuisuuteen.

Joskus ajatellaan, että jumala tai enkelit ovat niin korkeita olentoja, etteivät he tarvitse ihmisiä tai meidän kiitoksiamme tai huomiotamme. Mutta se ei pidä paikkaansa. Jos kehityksessä alemmat olennot tarvitsevat avukseen korkeampia, niin myös korkeammat olennot ovat riippuvaisia alemmista. Kuvittele miten paljon me ihmiset olemme riippuvaisia kaikesta siitä, mitä luonto meille luo. Vastaavasti meidän huomiomme ja kiitollisuutemme on ravintoa korkeammille olennoille.

Meidän leipämme

Leipä on Raamatussa tärkeä sana. Jokapäiväisen leivän lisäksi muistamme leivän ja viinin tai taivaallisen leivän, mannan. Kaikilla niillä on oma merkityksensä.

Myös kansanperinteestä muistamme, miten juuri leipää on pidetty aivan erityisenä jumalallisena lahjana ihmiskunnalle. Myös Jeesus-lapsen syntymäkaupunki Beetlehem merkitsee leivän taloa. Siinä voi kokea, miten Jeesus jo omassa olemuksessaan tuo maailmaan sellaista, mikä ravitsee koko ihmiskuntaa.

Leipään liittyy myös lämpö. Leivinuunissa kypsynyt rukiinen tai etelän auringossa kivellä paahtunut leipänen on käynyt läpi oman lämpöprosessinsa. Voimme kuvitella, miten lämpöprosessin kautta leipään sisältyy henkinen kehitysprosessi.

Pyytäessäni leipää ilmaisen olevani sekä valmis ottamaan vastaan että itse työskentelemään jumalallisen leivän mysteerin toteuttamiseksi ihmiskunnassa.

Veljemme ja sisaremme

On mahtava elämys, kun ensimmäisen kerran tajuaa, että Isä meidän -rukouksessa kaikkea pyydetään aina ”meille,” ei vain minulle. On suurta oivaltaa, että juuri minä tässä olen pyytämässä ravintoa koko ihmiskunnalle, kaikille läheisilleni samoin kuin kaikille vieraillekin

Mutta tähän pyyntöön syventyy, huomaa että ”me” kattaa kaikki maan olennot, ei vain ihmiset. Kun "meidän" piirimme laajanee, huomaa että eläinkunta on otettava mukaan, ja sitten kasvikunta. Ei kivikuntaakaan voi jättää ulkopuolelle, vaikka ei oikein tietäisikään, millaista ravintoa ja tukea se kaipaa. Silloin ravitsemuksen pyyntö laajenee lopulta kattamaan myös luonnonhenget ja enkelit, ainakin koko aurinkokuntamme.

Kaikki luonnonkunnat tarvitsevat henkistä huolenpitoa. 

Jos joskus on kokenut oudoksi sen, että ihmistä on kutsuttu luomakunnan kuninkaaksi, niin voi huomata, että jollain tavalla jokainen ihminen on kasvamassa kohti omaa henkilökohtaista kuninkuuttaan ottaessaan vastuuta kaikesta elämästä. Tosin tuo vastuu on vielä vaatimatonta, mutta kun ihminen astuu sisäisesti esiin ja pyytää henkiseltä maailmalta huolenpitoa ja ravintoa kaikille olennoille, silloin hänessä alkaa kypsyä jotain suurta ja merkittävää.

Mutta samalla kun ihmisessä kypsyy sisäinen kuninkuus, on sen vastapainoksi kypsyttävä myös se, mitä paimenet edustavat. Sekä paimenet että kuninkaat tervehtivät Jeesus-lasta Beetlehemissä, Leivän talossa.

Uskon, että yksi leivän mysteereistä sisältyy siihen sekä sisäiseen että fyysiseen työhön, jota me leivän puolesta teemme. Kun me otamme leivän vastaan yhä tietoisemmin, jumalten lahjana ja Kristuksen ruumiina, kuten ehtoollisen asetussanoissa ilmaistaan, me alamme vähitellen muuttua. Kun aikaisemmin otimme vain aina vastaan, mitä meille annettiin, nyt leivän vastaanottamisen kautta meissä alkaa kypsyä sellaista sisäistä voimaa, jonka avulla me tulevaisuudessa muutumme maailmankaikkeudessa pelkästään vastaanottavista olennoista sellaisiksi, joilla on itsellään jotain annettavaa maailmalle ja sen kehitykselle.

Leivässä on juuri tuo suuri mysteeri. Me voimme ehkä poimia hedelmiä puusta tai marjoja metsästä, mutta leivän vuoksi meidän on tehtävä työtä.

Siksi pyytämällä jumalalta leipäämme me pyydämme sovitusta ja siunausta sen kuilun yli, joka nyt erottaa meitä henkisten maailmojen tiedostamisesta.

Ehkä jokapäiväisen leivän pyyntöön sisältyy aavistus siitä tulevaisuudesta, jossa me itse kykenemme tietoisesti luomaan jotain sellaista, joka on ravinnoksi muille olennoille ja koko kosmokselle.

Rakkaudella

Matti

2 kommenttia . Avainsanat: Isä meidän, rukous, leipä, meditaatio

Leivät ja kalat

Keskiviikko 4.6.2014 klo 21:00 - Matti Kuusela

Hei ystävät, tervetuloa Enkelimaan uuden kesäasun saaneille sivuille. 

Olin keskiviikkona Hyvinkäällä ja hain äidilleni Terveyskeskuksesta pyörätuolin. Hänelle on kertynyt vuosia jo yli yhdeksänkymmenen eikä kävely ulkona enää onnistu omin voimin. Kun teimme kierroksen kesähelteessä, huomasi hämmästyksekseni, että pyörätuoli onkin ylämäissä raskaampi työntää kuin olin kuvitellut. Ja kun jalkakäytävän pinnoite oli vinossa, sai tuolia kammeta koko ajan suoraan. Vilpitön hatunnosto kaikille, jotka pyörätuolia vääntävät joko itse tai avustajana.

Tässä kiitokseni sisarelleni, joka asuu äitiä lähempänä ja jolle tuo äidin apuna oleminen enemmän jää.

Kävin myös tunnestelemassa vanhoja tuttuja paikkoja Erkylän lukoilla. Onhan se maisema toki muuttunut, mutta nyt mietin enemmän näitä kostean kesäisen lämmön muistoja lapsuudesta. Silloinhan pää oli paljon lähempänä maata ja tuoksut ja tuntumat myös sen takia voimakkaampia.

Lapsuuden kokemusten oikein konkreettinen muistelu tekee oikein hyvää sisäisille voimille ja jopa vie kohti selvänäköisyyttä, Steinerin mukaan.

Jeesuksen puhe

Mutta sitten Jeesuksen puheesta Uudessa testamentissa. Ja vuorisaarnasta. Vuorisaarna Matteuksen evankeliumin alkupuolella niin suuri ja voimaperäinen tapahtuma, että sitäkin voi tarkastella usealta suunnalta.

Vuorisaarnan nimi kertoo jo siitä, että kysymys on korkeasta ja henkisestä opetuksesta. Uuden testamentin kielellä on aina suuri ero siinä, tapahtuuko jokin asia vuorella eli lähellä henkisiä voimia, taivasta, vai vaikkapa laaksossa tai pelloilla, sisällä talossa, mikä merkitsee sisäistä tapahtumista. Tai kaivon vilvoittavien ja uudistavien elämänvesien äärellä. 

Ja edelleen on suuri merkitys sillä, jos jokin tapahtuu yöllä eli toisessa tietoisuudentilassa, tai järvellä. On hyvä oppia elävöittämään näitä mielikuvia. Ja voi samalla miettiä, millaisia vaikeuksia evankeliumien kirjoittajilla on ollut henkisten tapahtumien kuvaamisessa. Vanhoilla henkisillä liikkeillä oli toki omat käytäntönsä, mutta evankeliumien myötä apostolit halusivat puhutella lukijoita aivan uudella kielellä, joka ei ollut minkään vanhan henkisen suuntauksen sisäistä, vaan mahdollisimman laajalti kaikkien ymmärrettävissä.

Jumalan sana

Kirjoitin jo aikaisemmin siitä, miten vuorisaarnan kuuntelijat hämmästelivät sitä, että Jeesuksen sanoissa oli mukana "voima", millä tässä tapauksessa on aivan täsmällinen merkitys. Se tarkoittaa, että hänen puheensa kautta virtasi muodonhenkien eli elohimin läsnäolo. Muodonhenget ja Jehova heidän muassaan ovat niitä jumalolentoja, jotka Vanhan testamentin alussa päättävät ihmisen luomisesta ja joiden suurin edustaja Jehova puhaltaa ihmiseen elävän hengen, mikä tarkoittaa suurta kehitystä uinuvasti vesiolennosta yhä itsetietoisemmaksi ilmaolennoksi.

Jahve oli toki aikaisemmin tuonut juutalaisille viestejä pappien ja profeettojen ja enkeleiden välityksellä, mutta nyt olemme aivan uudessa tilanteessa: vuorella puhuu ihmisolemuksessa joku, jonka kautta kuulijat kokevat suoraan Jehovan henkisen voiman, kuten Luukas 4:32 kertoo.

Voidaksemme vielä paremmin eläytyä tähän sananmukaisesti voimalliseen puheeseen, jossa voima ei ollut ainoastaan ulkoista, vaan nimenomaan sisäistä voimaa, aina siitä syvyydestä lähtien, josta meidän oma olemuksemme ja koko maallinen luonto on lähtöisin, meidän on hyvä muistaa, että Jehova puhui ihmisille myös luonnon kautta. 

Jehova puhui Moosekselle ukkosessa ja salamassa Siinain vuorella, ja erämaavaelluksella palavassa pensaassa. Joskus aiemmin kirjoitin jo siitä, miten Kristuksen ja Jehovan yhteys oli niin läheinen jo vanhatestamentillisena aikana, että nämä Jehovan ilmoitukset voi ymmärtää myös Kristuksen vaikutuksena. Näissä suurissa henkisissä tapahtumissa on mukana useita henkisiä olentoja.

Hyvä esimerkki on se, miten Mooses lyö sauvallaan kalliota, josta avautuu lähde. Lähde on aivan fyysisen luonnon ilmiö, mutta ilman muuta se korkeammalla tasolla kertoo siitä, miten taustalla on Kristuksen elämänvoima, hänen joka ei tuolloin ollut vielä tullut aivan maan päälle. Ja kyky vaikuttaa luonnonvoimiin tulee tuossa jälleen Jehovalta, muodonhenkien piiristä.

Kun Kristus siis puhuu toimintansa alussa pian Jordanin kasteen jälkeen, hänessä vaikuttaa vielä voimakkaasti kosminen muodonhenkien voima, tai kuten Tomberg kirjoittaa käyttäen kreikankielistä ilmaisua, exusiai-sana.

Toimintansa alussa Kristus on siis jo Jeesuksen ruumiissa, ja hänessä loistavat ja kaikuvat vahvoina kosmiset voimat. Kolmen ja puolen vuoden aikana myös hänen puheensa muuttuu: hänen kosminen olemuksensa muuttuu yhä enemmän uuden ihmisyyden puheeksi.

Leipä ja kalat

Vuorisaarnassa Kristuksen puhe tavallaan virtasi kosmisista hengen korkeuksista koko ihmiskehityksen läpi niin, että sen elämänvoimat ulottuivat ravitsevina, vahvistavina ja parantavina aina kuulijoiden fyysiseen ruumiiseen saakka. Sitä kutsutaan taivaalliseksi leiväksi.

Ja sitä, miten tämä puheen voima vaikutti kuulijoiden eetterkehoihin auttaen niitä yksilöllistymään maailman elämänvoimien virtailussa, sitä kutsutaan kalaksi.

Näiden suurten tapahtumien henkinen merkitys on niin laajaa ja moniulotteista, että muistelemalla ja meditoimalla voi löytää leivälle ja kalalle runsaasti lisää yhteyksiä. Siinä mielessä ymmärtää myös, että raamatun passiivinen lukeminen ei kanna kovin kauas. Sen aito ja korkea, puhdas henkisistä ja uskonnollisista liikkeistä vapaa ymmärtäminen edellyttää ihmisen omien henkisten minävoimien aktiivisuutta.

Ja näin voimme oivaltaa, että niin paljon kuin voimme auttaa toinen toisiamme tai niin paljon kuin uskonnolliset tai henkiset yhteisöt voivat meitä auttaa ymmärtämään, lopullinen vastuu on kuitenkin jokaisella itsellään. Uusi testamentti on minuuden henkisyyden opetuskirja.

Yhä uudelleen Vanha testamentti valmistelee ja Uusi testamentti ohjaa ymmärtämään, miten meidän nykyisen maallisen elämämme tärkein olemusosamme, minuus, merkitsee.

Rakkaudella

Matti

Tämä Cosimo Rossellin kuva Vuorisaarnasta ilmentää mielestäni aika hienosti sitä kosmista voimaa, joka Jeesuksen kautta vaikuttaa.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

2 kommenttia . Avainsanat: Tomberg, Kristus, Jehova, leipä, kala, leivän merkitys, kalan merkitys, Uusi testamentti, puheen voima, muodonhenget, Jehova,

Minä Olen -messuilta

Tiistai 12.2.2013 klo 0:47 - Matti Kuusela

Minä Olen -messuilla Dipolissa oli jälleen tupa täynnä väkeä lauantaina. Se oli meille jälleen paras myyntipäivä koskaan, mikä onkin tosi miellyttävää. Paljon cd-meditaatioita lähti eri puolille Suomea. Yksi suosikeista oli Kristus-Sofia -meditaatio, joka on Sirius-ryhmän päätösjuhlan meditaatioäänite.

Siinä on niin paljon sisältöä, että tahdon kertoa sen vielä teille kaikille. Siriusryhmä sai alkunsa vuosituhannen vaihteen Tähtitietoisuus-illoista sekä Orinin ja da Benin The Millennium -meditaatioista. Kymmenen vuoden aikana Siriusryhmän työ oli mahtavan syvällistä ja tuohon viimeiseen meditaatioiltaan 1. kesäkuuta 2011 kutsuimme henkisesti mukaan kaiken sen työn hedelmät, jota olimme tehneet ja erityisesti ohjausta siihen, miten tuon tiedon kanssa kulkea eteenpäin kohti tulevaisuutta.

Lisäksi kutsuimme mukaan myös kaikki ne, jotka tulisivat osallistumaan tuohon iltaan myöhemmin cd-meditaation kautta ja tai omalla meditaatiollaan, ja ilman muuta kutsu koski myös kaikkia niitä, jotka olivat osallistuneet mihin tahansa aikaisempaan iltaan.

 

Kristus-Sofia

Meditaation nimeksi tuli Kristus-Sofia, jonka voi suomentaa myös Kristus-Viisaudeksi, vaikka olennaista on kokea näiden korkeiden ja rakastavien ihmiskuntaa ohjaavien ja kantavien olentojen läsnäolo mahdollisimman keveästi ja avarasti, niin kauniiin herkästi, että meidän maalliset sanamme eivät pääse puristamaan omaa käsitystämme heistä liian aineelliseksi.

Kristus ja Sofia ovat myös sitä suurta käännettä, jota me ihmiskuntana olemme nyt eläneet jo yli kaksituhatta vuotta, ja joka edelleen on kiihtymässä.

 

Minä Olen

"Minä Olen" muistuttaa minua myös aina Kristuksen Minä olen -sanoista Johanneksen evankeliumissa. Nuo seitsemän klassista minä olen -lausetta kertovat siitä, miten Kristuksen rakkaus ja valo jakaantuvat meissä seitsemään chakraan, seitsemään virtaukseen, joista jokainen vastaa myös yhtä maapallon inkarnaatiota, ja siten ihmiskehityksen kokonaisuutta kautta kaikkien aikojen.

Me elämme nyt maan neljättä inkarnaatiota, ja se merkitsee, että chakrojen kannalta neljäs on aina sydänkeskus, laskimmepa chakrat sitten kruunuchaktrasta päälaelta alaspäin tai selkärangan juuresta olevasta juurichakrasta ylöspäin.

Sydänkeskuksen Minä Olen -lause on: Minä olen elämän leipä.

Näin sillä on erityinen suhde juuri nykyiseen maamme inkarnaatioon. Se saattaa miettimään, mitä voin kaikesta löytää sitä, mikä elää ja ravitsee. Miten voin toimia niin, että saan aina ottaa vastaan kosmista ravitsemusta? Miten voin elää niin, että toimintani luo maailmaan uutta ravitsemusta, niin itselleni, läheisilleni, luonnolle kuin kaikelle elämälle?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Minä Olen, messut, Siriusryhmä, tähtitietoisuusillat, cd-meditaatio, Kristus-Sofia, sydän-chakra, elämän leipä

Luonnonhenget ja ihmisen vihkitoimitus

Torstai 27.10.2011 klo 18:50 - Matti Kuusela

Runsaan viikon loma lähestyy ja nyt tahdon kertoa jälleen hieman syvempiä asioita. Sain tänään ystävältäni Markku Maulalta suomennoksen osasta saksankielisen Flensburger Heften 108 artikkelia, joka kertoo jumalanpalveluksen alkuperästä ja tulevaisuudesta erityisesti yhteydessä luonnonolentoihin.

Tekstin on kirjoittanut Verena Staël von Holstein, jonka kommunikoinnista luonnonolentojen tai luonnonhenkien kanssa on julkaistu saksaksi jo lukuisia kirjoja, joista joitakin olen referoinut jo vuosia sitten Hopeasulkaviesteissä.

Olisi mahtavaa jos saisimme joskus vastaavanlaisen kuvauksen myös enkeleiden ja Kristuksen ja muiden korkeiden olentojen toiminnasta palveluksen yhteydessä. Mutta tässä siis keskitytään nyt vain luonnonolentojen tasoon.

 

Ihmisen vihkitoimitus

Tämä kertomus, jonka tässä
esitän aivan omin sanoin, on
peräisin Verenankristus-yn2-180.jpg vierailusta
Kristiyhteisön pääsiäisajan jumalanpalveluksessa Hampurissa vuonna 2004. Kristiyhteisöhän on se kirkkokunta, jonka pappina Jukka Kuoppamäki on ollut pitkään Saksassa.

Verena kertoo, miten kivenhenget ovat ensimmäisinä paikana.  He tietävät että palvelus tulee tapahtumaan ja tulevat luomaan sille suojaavan perustan, joka sallii vain hyvän päästä läpi.

Sen jälkeen tulevat valo-olennot, joka luovat alttarialueen ylle kaikelta pahalta suojaavan valokupolin. Se muodostuu kuin kudotusta valosta.

Sitten tulevat vesiolennot, jotka luovat alttarialueen ympärille aineettoman veden suojaavan kehän.

Kauempana odottaa ja vilisee monenlaisia olentoja, peikot kirkon pylväiden luona. Enimmäkseen vihreitä olentoja kerääntyy kuin kimpuksi alttarin vasemmalle puolelle.

Tuliolennot ilmestyvät paikalle alttarikynttilöiden sytyttämisen aikaan.

Mitä vähemmän ihmisiä on paikalla, sitä enemmän heistä jokaisesta säteilee henkisiä voimia maailmaan.

 

Palveluksen kulku

Kun pappi astuu sisään ja riisuu päähineensä, jää hänen henkilökohtainen auransa siihen. Siten hänellä on palveluksessa muuntunut aura, josta saa selkeän ylipersoonallisen vaikutelman. Tällainen aura on kaikilla vihkitoimitusta suorittavilla papeilla.

Seurakunnan hiljattain kuolleet jäsenet ilmestyvät paikalle siunauksen aikana.

Epistolan lukemisen aikana ilmanhenget ja tulenhenget tanssivat, ja kun pappi sitten kääntyy kohti seurakuntaa, nämä ilman- ja tulenhenget virtaavat kohti seurakuntaa.

Evankeliumin lukemisen aikana kaikki olennot kuuntelevat intensiivisesti, mutta pappi itse on henkisesti kuin lasikotelon sisällä.

Tuo kotelon sisällä olemisen vaikutelma jatkuu vielä uskontunnustuksen lukemisen aikana. Siinä pappi kuitenkin henkiselle katseelle näyttäytyy luovana, täyden kuninkuuden saavuttaneena ihmisenä, harmoniset elementaariolennot ympärilleen ryhmittyneenä.

Uhrin - joka on yksi palveluksen osa: evankeliumi - uhri - muuntuminen - kommuunio - aikana kaikki läsnäolijat ovat henkisen valon ja veden yhteen liittämiä.

Kiven ja tulen elementit liittyvät yhteen vihkisavussa, jossa kirkon enkeli ilmestyy. Savu puhdistaa alttarin kaikista demonisista vaikutuksista ja siinä syntyy kristallikanava. Suitsutuksen kautta luodaan puhdas tila, joka ympäröi uhrin leivän ja viinin. Mikään ei voi silloin vaikuttaa ulkopäin.

 

Muuntuminen

Kun palveluksen seuraava vaihe, muuntuminen, alkaa kristallikanava sulkeutuu ja siitä syntyy papin ympärille mantelimainen muoto, joka mukautuu hänen liikkeisiinsä.

Aivan papin ympärillä oleva muoto on henkistä tulta, joka luo valovaipan, ja siihen taas yhdistyy täydellisen pallonmuotoinen henkinen vesivaippa.

Henkinen kivi muodostuu alttarin korkeudelle.

Leivän ja viinin henkisen transsubstaatiossa eli muuntumisessa ilmestyy ylhäältä sormi, Kristuksen sormi, joka muuntaa leivän.

Viinin muuntuessa laskeutuvat alas Pyhän Hengen ja Isäjumalan voimat.

Muuntumisen lopussa luodaan vahvistamisen kautta ehtoollisaineksiin tilaa tulevaisuutta varten. Silloin tulevat esiin syntymän ja kuoleman henget, joita kutsutaan toisen asteen elementaariolennoiksi.

 

Ehtoollinen

Kaikki olennot ottavat osaa papin itsensä nauttimaan ehtoolliseen. Kun ehtoollisrukous lausutaan kolmasti, parantavat voimat leviävät kaikkialle ja kaikkien kolmen asteen eteeriset olennot tulevat puhutelluiksi ja he kaikki ottavat osaa ehtoolliseen.

Ehtoollisen jälkeisen epistolan aikana kaikki olennot tanssivat ilotanssin ja kun pappi asettaa jälleen päähineen päähänsä, hän saa oman auransa takaisin.

Kun alttarin kynttilät sammutetaan, tulenhenget kumartavat ja häviävät. Ilmanhenget tai keijut vetävät valokupolin ylös, vesiseinämät levittävät siunausta Maan päälle. Kivet jäävät paikoilleen.

Ellen lomalla kirjoita tänne jotain pientä tervehdystä Kolin mahtavista energioista, niin seuraava blogi ilmestynee maanantaina 7. marraskuuta.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ihmisen vihkitoimitus, Jukka Kuoppamäki, leipä ja viini, Kristuksen sormi, transsubstantiaatio, jumalanpalvelus, luonnonhenget, kivenhenget, ilmanhenget, keijut, elementaariolennot, ehtoollinen, pappi, Kristiyhteisö, vihkisavu, Verena Staël von Holstein