Matin blogi

Nauvossa

Lauantai 16.8.2014 klo 20:28 - Matti Kuusela

Nauvon nimi ruotsiksi on hauskasti Nagu. Tulimme sieltä jo viikko sitten ja vain viikon siellä vietimme aikaa, mutta intensiivistä se oli. Jo viime kesänä suuntauduimme Kolin seutujen sijasta Turun saaristoon. Silloin kävimme kolmella eri saarella, joista Nötö oli uloin ja selvästi mieluisin.

Nötö toi mieleen sadanvuoden takaisen kuvataiteilijoiden kesäsiirtolan. Kaikki luonnonelementit esiintyivät selkeinä omilla paikoillaan: meri, rannat, kalliot, pellot, punaiset talot, taivas. Kaikille oli omat paikkansa eikä missään pusikkoa, joka nykyisin valtaa yhä enemmän tilaa maisemassa.

Kun saarella ei ollut autoliikennettä, niin jokainen liike näkymässä sai oman kauniin merkityksensä. Jalankulkijat ja satunnaiset autot oli kaikki arvokkaita, jokainen liike toi jotain uutta lisää näkymään.

Myös Nötön pieni puukirkko oli ainutlaatuinen, niin muodoltaan kuin tunnelmaltaankin. Ja siellä oli alttariseinällä pieni vaaleansininen Kristus-veistos, jos oikein muistan. Silloin ei mukana ollut kameraa, jolla siitä olisi saanut kuvan, mutta sen vaikutelma säilyy mielessä. Tekee mieli käydä siellä uudelleen sopivamman kameran kanssa.

Nauvo

Tänä kesänä olimme Hindersin mökillä Nauvossa. Taas noita elementtejä: meri hieman Nötöötä kesympänä ja tänä kesänä erityisen lämpimänä. Hieno hiekkaranta kaartuvien silokallioiden vierellä. Oli upeaa lekotella lämpimässä merivedessä. Hieno hiekka oli myös vaikuttavaa. Siinä on jotain elävää ja salaperäistä, jos ajattelee vaikka maailman suurien aavikoiden henkistä merkitystä, kiteiden runsautta, lämpöä.

Rantakallion pehmeäksi siloitellut muodot ihmetyttävät yhä uudelleen. Niiden muotojen aiheuttajaksi sanotaan aina jääkautta, mutta eihän se voi mitenkään pitää paikkaansa. Ei jää minnekään liike mantereen päällä, jos sitä on ollutkin: jään reuna liikkuu, mutta se on näennäisliikettä, joka ei kuljeta mitään mukanaan.

Meren rannalla kaikki ne elementit, jotka ihmisolemuksessa ovat sekoittuneet toisiinsa mitä moninaisemmilla tavoilla, ovat kaikki selkeästi päällekkäin ja rinnakkain: kiinteä, nestemäinen, ilma ja valo sekä kaiken läpi virtaava lämpö. Nuo neljä elementtiä ja niitä vastaavat voimat ovat seuranneet ihmiskehityksen vaihteita alusta saakka. Ne ovat jotain äärettömän tuttua ja niiden näkeminen puhtaina omissa olemuksissaan meren rannalla on jotain ihmeellisen rauhoittavaa.

Kun olen kasvanut Salpausselän kuunilla mäntykailla menneen ajan Hyvinkäällä, niin männyt ovat minulle läheisiä ja kotoisia. Niiden olemuksessa ja jotain samaa jyrevää tulivoimaa kuin hyvässä ja aidossa ruisleivässä.

Nauvon rannalla männyt olivat pienempiä kuin Hyvinkäällä, myös yksilöllisemmin muotoutuneita. Niissä on vahva maahistunnelma.

Lintuja ja perhosia

Oli hieno yllätys nähdä suurempia perhosia, joita olen kovasti kaivannut. 

Aivan mökkimme edessä oli valkorunkoinen koivu, johon kaiketi joku tikka oli koputellut kaksi pyöreää koloa, Kummassakin niissä oli sisällä ampiaspesä. Ja kummankin aukon suulla upeat ritariperhoset ja kookkaat suruvaipat viihtyivät hyvin ja harrastivat ampiaisten kanssa toverillisen näköistä töniskelyä. Ilmeisesti ampiaset jättivät aukon suulle mettä tai siitepölyä, joka kovasti perhosia kiinnosti.

Myös neitoperhosia näkyi sekä sudenkorentoja. Ja kaiken huippuna pari merikotkaa, joilla myös on minulle suuri merkitys. Lapsuudessani kun en koskaan päässyt ulkona luonnossa mitään kotkia näkemään.

Korppeja asusteli seudulla. Niitäkin näin ensimmäisen kerran elämässäni vasta seitsemäkymmentäluvulla Pohjois-Norjassa tunturien kupeilla. Edellisellä vuosikymmenellä, jolloin paljon liikuin metsissä ja tein lintuhavaintoja vihreään vihkooni, en koskaan korppia tavannut.

Ihminen, linnut, perhoset... ja luonnonhenget ja enkelit... kaikki kuuluvat yhteen. Ne ihmeelliset yhteenkuuluvaisuuden ja läheisyyden tunteet ja kaipuut, joita monet luonnon olennot meissä herättävät, ovat todellisia. Linnut, perhoset ja monet muut olennot kantavat itsessään jotain sellaista, mikä täydentää meidän ihmisinä olemistamme. Ilman niitä me emme voisi olla sellaisia kuin olemme.

Rakkaudella

Matti

5 kommenttia . Avainsanat: Nötö, luonnonelementit, linnut, perhoset

Luonnonhenkien toimintaa

Tiistai 29.7.2014 klo 0:13 - Matti Kuusela

Hei ystävät

Vanhan ajattelun palapelit olivat suoraviivaisia ja selkeitä, mutta kulkiessamme kehityksessä eteenpäin me emme kuljekaan suoraa rataa junan tavoin, vaan tietoisuuden palikoista tulee käyriä ja käännöksiä. Uudesta maailmanymmärryksestä tulee monin tavoin kaarevaa ja silmukoivaa.

Suoraviivainen tietoisuus ei enää kanna elämää eikä uutta tietoisuutta. Se johtaa yhä hankalampiin tilanteisiin niin luonnossa kuin ihmiselämänkin ymmärtämisessä. Yksi syy psyykenlääkkeiden niin voimakkaaseen tarpeeseen on siinä, että me yritämme ymmärtää elämää ajattelulla, joka sopii toki yhteiseen toimintaan koneiden kanssa, mutta ei enää elävien olentojen kanssa.

Maanhenget

Nyt voimme ottaa esimerkiksi illan luonnonhenkikurssin aiheita. Maanhenget, joiden suurta sukua ovat esimerkiksi tontut, ovat valtavan tietoisia olentoja. Ne tiedostavat kaiken välittömästi ja suoraa. Kaikki mikä on tiedostettavissa, tulee niille aivan kuin välittömänä havaintona.

Syy tähän suureen tarkkaavaisuuteen on, että näiden maanhenkien on oltava aina valveilla säilyttääkseen muotonsa. Jos ne nukahtaisivat hetkiksikin, ne hajoaisivat tai muuntuisivat alkeellisiksi eläimiksi, kuten sammakoiksi tai madoiksi.

Mutta tässä tulemme yhteen luonnon suurista kokonaisuuksista. Maanhenkien antipatia hitaita ja ainakin niiden kannalta muodottomia eläimiä kohtaan aiheuttaa sen, että ne antavat näille yksinkertaisille olennoille muodon. Ilman maanhenkien antipatiaa alimmat eläinlajit eivät kykenisi rajautumaan ulkomaailman suhteen.

Maanhengillä tai maahisilla on vahva vapautumisen pyrkimys. Ne välittävät perustasolla vain vähän toisistaan, mutta sitä kiinnostuneempia ne ovat kaikesta ympärillään, aina suuria tähtimaailmoja myöten.

Kun tullaan kehittyneempiin ja pitkäikäisiin maanhenkien suvun olentoihin, kuten tonttuihin, niin silloin tilanne muuttuua. He voivat olla esimerkiksi kotitonttuina tai saunatonttuina hyvin uskollisia tehtävälleen ja myös perheilleen, sillä monet heistä ovat myös perheellisiä.

Sen lisäksi, että maahisilla maan alla on tehtäviä kasvikunnan lisääntymisen ja uudistumisen suhteen ja koko maan tietoisuuden suhteen, heillä on tehtäviä myös eläinmaailmassa.

Vedenhenget

Hieman korkeammat eläimet, kuten kalat tai kehittyneemmät sammakkoeläimet tai matelijat tarvitsevat vielä selkeämmän suojan ulkomaailmaa vastaan. Jotkut, kuten kilpikonnat tai alligaattorit tai kovakuoriaiset, tarvitsevat suorastaan suorastaan panssarin.

green_sea_turtle.jpgSellaisen rakentavat heille vedenhenget. Vedenhengilläkin on merkittäviä tehtäviä kasvimaailmassa, mutta hekin auttavat myös eläimiä.

Tiedämmehän, että vesi muodostuu mielellään pisaroiksi, ja sellaisten muodostaminen on juuri vedenhenkien lempipuuhaa. Pallomuodon tilavuus on kaikkein suurin suhteessa sen pinta-alaan, ja tämän matematiikan vedenhenget hallitsevat. Samalla innolla kuin ne luovat pisaroita pilvistä alas putoavassa sateessa, ne luovat samoilla voimilla vielä voimakkaampia panssareita monille eläimille.

Ilmanhenget

Ilmanhengilläkin on omat tehtävänsä, mutta ne ovat hyvin toisentyyppisiä kuin maanhenkien ja vedenhenkien tehtävät. Ilmanhenget tai keijut täydentävät myös eläinolentoja omilla voimillaan, mutta hyvin eri tavoin kuin maan ja veden henget, jotka pyrkivät yksilöllistämään ja suojaamaan.

Ilmanhenkien rakkaus taas on avointa ja epäitsekästä. Ne eivät eristä. Ja tuntevat olonsa kotoisaksi etenkin lintujen parissa. Ne nauttivat lintujen liikkeelle saaman ilman väreilystä ja linnut suorastaan antavat niille sisäisen kiinnekohdan, vastaavanlaisen kuin meillä jokaisella ihmisellä on oma minuutemme itsessämme.

Jos katsomme tarkkaan linnun rakennetta, aivan luustoa myöten, niin voimma huomata että lintu on oikeastaan pelkkää päätä, mutta se jalat ovat kovin heikot, ja käsiähän linnulla ei ole lainkaan.

Ilman keijut liittävät lintuun henkisellä tasolla niiltä puuttuvan aineenvaihdunnan ja jalkojen alueen, jotka keijuille ovat hyvin muodostuneet. Tällä täydentävällä avulla keijut liittävät linnut maan piiriin, ikäänkuin maadoittavat ne.

Onhan toki kaikilla näillä elementtien hengillä tehtäviä myös ihmisen suhteen, niin elimistön muotoutumisessa kuin meidän tietoisuudessammekin. Kuten on helppo aavistaa, keijut kantavat meille valoa, ne muokkaavat valoa ja sen viisautta käyttökelpoiseen muotoon niin kasveille kuin ihmistajunnallekin.

Tulenhenget

Kun ilmanhenget ovat lintujen läheisiä ystäviä, ovat perhosten liittolaisia taas tulenhenget. Perhonenhan kehittää itselleen mahdollisimman vähän kunnon fyysistä ruumista. Perhonen on fyysisesti oikeastaan pelkkä pinta, taso, jossa on niin vähän fyysistä ainetta kuin suinkin mahdollista. Ja tuon fyysisen aineen perhonen kokeekin juuri taakaksi, jota se joutuu kantamaan mukanaan. Perhonen on oikeastaan pelkkää valoa ja väriä, se kantaa väreissään muistoa kaukaa maailmankaikkeuden alkuluomisesta.

Mutta perhosten avuksi tulevat tulenhenget. Steiner kertoo, että jos katselee fyysistä perhosta ja liittää siihen sisäisesti havaitun tulenhengen kuvan, niin niistä yhdessä muodostuu jotain siivekkään ihmisen kaltaista. Näin tulenhenget täydentävät perhosille maan piirissä sen kehollisuuden joka niiltä itseltään puuttuu - vaikkakin se tapahtuu ulkoisille aisteille näkymättömillä tasoilla.

Nämä ajatukset neljän elementin luonnonhenkien toiminnasta eläinmaailmoissa voivat aluksi tuntua vaativilta, mutta jos ajattelee, miten me olemme hyväksyneet sen ajatuksen, että fyysistä kehoa tulee harjoittaa, jotta se säilyy elinvoimaisena, niin vähintään sama pätee ajatteluun.

Meidän on harjoitettava ajatuksiamme eläviksi ja voimakkaiksi niin, että ne kykenevät tarttumaan aivan uudenlaisiin yhteyksiin maailmankaikkeuden ja elävien olentojen välillä. Se on myös ajattelua ja kokemista, joka tulee jo aivan lähitulevaisuudessa auttamaan meitä ymmärtämään, mitä omassa sisäisyydessämme tapahtuu, sillä luonnonhenkien ja enkeliolentojen voimat vaikuttavat paitsi luonnon elämässä, myös sielullisuudessa.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maanhenget, vedenhenget, ilmanhenget, keijut, tulenhenget, perhoset, linnut, sielullisuus

Perhosaura

Keskiviikko 9.7.2014 klo 21:55 - Matti Kuusela

Perhoset ja linnut ovat maan henkisessä kokonaisuudessa niin merkittäviä ja kiinnostavia olentoja, että meillä riittää alkuviikon kurssilla puhumista niistä vielä ensi viikollakin. Perhoset kantavat maailman alkumuistoja omassa ilmaolemuksessaan, linnut taas ovat henkisten ajatusten kantajia.

Jokaisella olentoljilla maan päällä on oma tehtävänsä. Ja nämä tehtävät voivat olla yllättävän laajoja. Ihminen on tasapaino-olento, joka kykenee tekemään kaikenlaista sellaista, mitä moniet eläimetkin, ja vielä paljon enemmän. Mutta eläimet ovat oman tehtävänsä asiantuntijoita. Kun niillä ei ole sellaista tuumimisen ja ihmettelyn sisäistä jarrutusta, ne suorittavat loistokkaasti juuri niitä tehtäviä, jotka niille kuuluvat.

Perhoset aineen henkistäjinä

Perhosen inkarnoituvat maalliseen aineellisuuteen vain niin vähän ne suinkin voivat. Se aine, jota ne ottavat itseensä, on aurinkovoimien läpäisemää ja hienointa, mitä maan päältä voi löytyä. Ja tätä maan hienoa aineellisuutta ne henkistävät maan päällä, tai oikeastaan maan päällisessä aurinkopiirissä eläessään niin, että tuosta henkistymisestä syntyy maan ympärille loistavan valoisa aura.

Tästä perhosaurasta Steiner jopa sanoo, että se sätelee hienompaa valoa kuin itse aurinko. Tällä auralla on merkittävä käytännöllinen tehtävä. Se kutsuu kuolemansa jälkeen uutta elämää etsiviä sieluja maan päälle. Se on kuin tunnusvalo, joka joka vetää puoleensa henkisessä maailmassa kulkevia ihmissieluja.

Ja vielä enemmän: perhosten henkistämä maan aines toimii omansta puolestaan myös siltana,  joka johtaa maan seuraavaan inkarnaatioon lepovaiheen yli.

Kun ajattelee näitä suuria kosmisia ja ihmiselämään vaikuttavia perhosten tekoja, huomaa myös että ne tekevät sitä ihmisen puolesta. Me ihmiset olemme niin erikoistuneita - voisi sanoa lääkäreihen verrattuna yleislääkäreiksi, että me olemme joutuneet luovuttamaan monia tällaisia mitä tärkeimpiä tehtäviä muille olennoille.

Eläinkunta ja kasvikunta antavat meille ihmisille mahdolisuuden puuhailla omia juttujamme silloin kun suurella kyvykkyydellään hoitelevat tehtäviä, joihin ihmiskunnan kyvyt eivät enää yllä. Meidän tehtävämme onkin kulkea kriisistä toiseen ja luoda uutta, kehittää tietoisuutta, jota koskaan aikaisemmin ei ole ollut olemassa. Ja tätä tietoisuutta me taas puolestamme voimme lahjoittaa luonnonkunnille.

Lintujen maailma

Myös linnut elävät vahvasti ilmassa perhosten tavoin, vaikka lintujen lento on jo huomattavasti maanomaisempaa perhosten ihmeelliseen lepatukseen verrattuna. Perhonen elää ilmassa, mutta siihen kuvautuvat maan ikivanhan alkukehityksen tuliprosessit. Perhosten siipien kuvioinnin kautta me pääsemme suoraan näkemään aurinkokuntamme ja koko ihmisolemuksen ensimmäiseen kaukaiseen inkarnaatioon, kosmisiin ikimuitoihin.

Se mikä varsinaisesti kantaa perhosta ilmassa, on kuitenkin valo, tai valon sisäinen energia, valoeetteri. Kun perhonen pysähtyy ja liikuttaa hiljaa siipiään, se kerää niihin lisää valoeetteriä, joka on niiden varsinainen kantava voima, jolla ne voittavat ilman raskauden.

Toki perhosten lennolla on myös aineellis-fyysinen perusta, mutta osa siitä jää kuitenkin tämän ihneellisen valon energian piiriin.

Lintu taas voittaa ilman lämmön avulla. Lintu kokoa hengittäessään ilmaa koko olemukseensa, aina onttoja luitaan myöten. Ja tuon ilman se lämmittää. Perhosten valoeetterin sijasta lintujen lennon kantava voima on lämpöeetteri. Se antaa niille kyvyn pysyä ilmassa. Lämpöeetterin vaikutuksen myötä myös lintujen lennossa on tietty taianomainen komponentti... vaikka voi tuon ihmeellisen lentämisen kokemuksen saada myös lennättäessään liidokkia, silloin kun olosuhteet ovat sopivia.

Mutta takaisin lintuihin. Ilmanolentoina myös ne henkistävät ainetta, vaikka ne vapauttavat sen kosmokselle vasta kuollessaan. Ihminen ei elämällään pysty vielä henkistämään ainetta lintujen ja perhosten tavoin niin, että se vapautuu puhtaaksi henkiseksi voimaksi. Mutta me pystymme henkistämään havaintojemme elementaatisia voimia silloin, kun me katsomme maailmaa riittävän myönteisesti, kauneuden tai rakkauden tai kunnioituksen silmin.

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perhoset, linnut, henkistäminen, valoeetteri, lämpöeetteri

Eläinten tietoisuudesta ja linnuista

Torstai 31.5.2012 klo 19:07 - Matti Kuusela

Eläinten tietoisuus on oikeastaan suuri mysteeri siksi, että käsityksemme siitä on muuttunut niin nopeasti. Vielä satakunta sitten eläimiä pidettiin "eläimellisinä" vastakohtana inhimillisyydelle, mutta nyt olemme joutuneet huomaamaan, että eläimet ovatkin usein paljon inhimillisempiä kuin me ihmiset.

Sata vuotta sitten henkisissä opetuksissa
kerrottiin myös, mitenfalco.jpg ihmisen ja eläimen
suuri tietoisuusero on siinä, että ihmisellä sekä fyysinen keho, eetterikeho, sielukeho että minuus ovat kaikki pakkautuneet tähän fyysiseen maailmaan. Eläimillä taas minuus eli henkisyys on astraalimaailmassa tai sielunmaailmassa - noin periaatteessa, sillä eri lajeilla on suuria eroja.

Kun ihminen on yksilöllisesti vastuullinen täällä fyysisessä maailmassaan, niin eläimillä on ryhmäsielu tai ryhmäminuus, joka ohjaa heidän tekemistään. Edellisen blogin mustarastashenki kertoo, miten "suuri mustarastas" kertoo heille kaiken, mitä heidän tarvitsee tietää esimerkiksi pesän tekemisestä, mutta mitkä olennot alunperin tuon pesän rakenteen ajattelevat, siitä hänellä ei ole mitään tietoa.

 

Ihmisminuus ja lemmikit

Eläimet heijastavat meille ihmisenä olemisen eri puolia ja näiden yhteyksien kautta me olemme sisäisessä yhteydessä kaikkiin eläinlajeihin.  Aina kun näemme jonkin elävän olennon, voimme tuumailla, mitä puolta se meissä edustaa.

Jotkut eläinsielut korostavat sitä, että kun ihminen oppii hyväksymään eläimet vertaisikseen, paljon muuttuu parempaan päin. Mutta samalla meidän on tärkeää ymmärtää, että juuri läsnäolevan minuutemme takia meillä ihmisillä on silti erikoistehtävä kaikkien eläinten suhteen: me kannamme nyt sitä läsnäolevaa henkisyyttä tai hengen kipinää, jota kaikki elävät lajit maan päällä enemmän tai vähemmän tarvitsevat, vaikka kaikki lajit eivät sitä ehkä välttämättä huomaa, koska emme me ihmisetkään ole siitä tehtävästämme paljoa luonnonolennoille viestittäneet.

Kotieläinten, lemmikkien ja muiden palveluseläinten kohdalla on niin, että ihmisminä korvaa jossakin määrin näiden eläinten ryhmäminuuden vaikutuksen. Ja koska eläimillä ei ole henkilökohtaista minuutta samalla lailla kuin ihmisillä, heidän sielullisuutensa on - usein - puhdas ja viaton, ja sen takia ihminen voi saada lemmikkiinsä niin syvän tunnesuhteen, koska ainakin pieneltä osalta silloin tästä eläimestä tulee hän itse.

Toki tässäkin on monia vivahteita. Arthur Myers kertoo koskettavassa kirjassaan Eläimet puhuvat ihmiselle monista ihmeellisistä eläinten ja ihmisten välisistä suhteista. Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa kaikille, joita aihe vähääkään kiinnostaa. Se avaa aivan uusia ja hedelmällisiä näköaloja, ja sitä saattaa edelleen löytää vaikkapa kirjastoista, ja varmaan alkukielellä: Communicatin with Animals.

 

Lintujen aurinko-olemus

Ne jotka ovat lukeneet Enkelit kanssamme -kirjaani, muistavat että maapallolla on ollut useampia aikaisempia aineellistumia, jotka edelleen vaikuttavat täällä meidän kanssamme. Linnut muistuttavat meitä maan toisesta inkarnaatiosta, Aurinko-tilasta, jolloin koko maa muodostui valon ja ilman virtauksista ja sen korkein tietoisuus oli periaatteessa nykyisen kasvikunnan tasolla.

Mutta linnut kantavat itsessään ja tarkemmin vielä luustonsa sisällä muistoa maan ensimmäisestä inkarnaatiosta, jota nimitetään esimerkiksi vanhaksi Saturnukseksi. Se oli kokonaan lämpökosmos, ja tuo lämpö auttaa edelleen lintuja leijumaan ilmassa - toisin kuin esimerkisi perhosten kohdalla, joiden lento perustuu kokonaan valoeetteriin, ei niinkään lämpöön kuten linnuilla.

Lintujen aurinkomuistot kohoavat voimakkaimmin esiin juuri valkeissa korkealla ilmakehässä ja valossa liitävissä linnuissa, ja mitä mustempi jokin lintu on, sitä enemmän voimme ymmärtää sen sisäistäneet omaa sielullisuuttaan. Eläimillä valkeus merkitsee aina niiden avoimuutta kaikkialliselle henkisyydelle, ja mitä tummempi väri, sitä lähemmäksi ja 'alemmaksi' se on vajonnut, mikä ei välttämättä merkitse mitään huonoa, kuten muistamme edellisen blogin mustarastaan pappispuvusta.

 

Haukankatse

Kun jokainen eläin ja lintu edustaa jotain puolta ihmisyydestä, katsokaamme haukkaa, joka liitää korkealla ilmassa. Jo 1980-luvulla tehdyssä kirjalla Awakening to Animal Kingdom kerrotaan miten haukka vastaa sitä ihmisen puolta, joka näkee laajan kokonaisuuden, mutta havaitsee silti yksityiskohdat ja on valmis käyttämään luovuuttaan aina havaitessaan siihen mahdollisuuden - niin kuin haukka syöksyy epäröimättä saaliinsa kimppuun.

Kun me ihaillen seuraamme haukan lentoa, me vahvistamme samalla vastaavaa funktiota itsessämme. Luonnollisesti haukkojen vähenemisellä on biologisia syitä, mutta periaatteessa se kertoo siitä, miten meidän ajattelumme ei enää kiidä taivaan korkeauksissa vaan puuhailee pienempien arkisten asioiden parissa.

Jos ajattelisimme enemmän suuria elämän näköaloja ja katsoisimme maailmaa kirkkain ja näkevin silmin, näkisimme myös enemmän haukkoja maailmassamme.

 

Pöllö

Samassa kirjassa esiintyy myös toinen lintu, pöllö, joka on muodoltaan sulkeutuneempi ja ihmiselle usein hieman kiehtovan pelottava, sillä pöllö on henkinen opaslintu. Sen tehtävänä on opastaa ihmistä sisäisillä matkoillaan niin maanpäällisen elämän kuin kuoleman jälkeisenäkin aikana. Se pätee muutosaikoihin ja erityisesti vainajien ohjaamiseen.

Pöllöt ovat puhtaasti maan olentoja, jotka eivät ole niin kiinnostuneita kommunikaatiosta kuin ihmiset yleensä. He ovat yhteydessä toisiin olentoihin suoraan sisäisellä, sielullisella tasolla, suurine silmineen. He puhuvat sillä universaalilla alitajuisella kielellä, joka on yhteistä kaikille olennoille.

Siinä missä satakielet tai mustarastaat luovat laulullaan maanpäällisiä sointitiloja korkeammille olennoille, pöllöille riittää tuttu huu-huu, jonka he kokevat miellyttäväksi ja auttaa heitä orientoitumaan keskenään tässä fyysisessä maailmassa.

Mutta pöllöhenki lisää, että jos jollakulla on jokin viesti välitettävänä pöllöille, sen voi välittää monella tavalla: meditaatiossa, ohjatulla mielikuvamatkalla, katsomalla pöllöjen kuvia tai kuvittelemalla vaikka lentämistä heidän kanssaan.

Tässäpä hyvä mietinnän kohde. Milloin ihmisellä voisi olla aihetta välittää viestiä pöllöille. Pöllöjen itsensä mielestä ilmeisesti sellaista aihetta voi olla.

Niin, vielä yksi asia, jonka he haluavat tuosta kirjasta välittää: yksi pöllö pystyy olemaan oppaana noin 100 - 1500 sielulle, tilanteesta riippuen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eläimet, tietoisuus, linnut, haukka, pöllö. lemmikit