Matin blogi

Musiikki, luonto ja ihminen

Perjantai 24.5.2013 klo 20:14 - Matti Kuusela

Kesällä aavistaa ja kokee musiikin luonnossa aivan toisella tavalla kuin talven sydämessä. Kesän tullessa musiikki kaikuu lintujen laulussa. Onhan se totta, kuten tutkijat sanovat, että lintu-urokset laulullaan merkitsevät omia reviireitään, mutta se ei suinkaan ole koko totuus, vaan lintujen mahtavan voimallinen laulu kohoaa kauas taivaallisiin piireihin saakka – ja ne kuuntelevat oman laulunsa heijastusta takaisin maahan.

Kun sitä ajattelee, huomaa äkkiä miten enkelten viestit soivat luonnon äänten mukana ympäri koko maapallon. Valaat täyttävät meret omalla informaatiollaan, joka on äärettömän tiheää. Yhdessä sekunnissa ne välittävät kokonaisen ihmiskirjan verran informaatiota miljoonille meren olennoille. Revontulten ääni tuo suurten enkeliolentojen viimeisiä viestejä suoraan auringosta.

Tähän luonnonolentojen henkisesti puhuvaan ja soivaan maailmaan verrattuna meidän ihmisten informaatiomaailma on vielä hyvin vaatimatonta. Ajattele miten se, mitä aurinko puhuu, tulee suoraan tiedoksi kaikille pohjolan olennoille, oikeastaan vain me ihmiset olemme tietämättömiä siitä, mitä luonto puhuu, mitä maailmankaikkeus puhuu.

Niin upeita löytöjä kuin tiede jatkuvasti tekee, se laahaa monessa mielessä paljon jäljessä siitä, mitä taas aivan tavalliset ihmiset ymmärtävät. Se että revontulista tulee ääntä, on vasta hiljan tieteen vahvistama. Se että kasvit eivät suinkaan taistele elintilasta luonnossa, on sekin vasta hiljattain tullut tieteelliseksi käsitykseksi. Meillä muistan miten innokkaasti siitä puhui Esko Jalkanen jo vuosikymmeniä sitten, ja Steiner sata vuotta sitten, ja varmasti se on ollut ikiajoista saakka henkisesti suuntautuneiden ihmisten aivan normaali kokemus.

Musiikki on luonnon sisäisen kielen yksi taso. Kasvien henget ilmoittavat, että jos haluat kommunikoida kasvien ja kukkien kanssa (ja puiden), laula niille. Kun alat laulaa, mieluummin tietysti ääneen, niin voi tapahtua jotain ihmeellistä. Alat sisäisellä korvallasi kuulla vaikka miten kukkaniitty laulaa, tai tuuli, tai voikukkien kultakelta.

Mielikuvitus sanoo, että siitä voi kehittyä todellinen keskustelu luonnon kanssa, mutta vaikka kuinka aina silloin tällöin päätän tuota kokeilla, aina sen olen luonnossa unohtanut. Mutta on varmasti paljon musikaalisia ihmisiä, joille tuo luonnon kanssa laulaminen avautuu aivan helposti. Kokeilkaa!

Musiikin olemus

Liitän tähän joitakin jo kauan sitten alleviivaamiani kohtia Steinerin Saksassa pitämistä musiikkiesitelmistä vuodelta 1906, vihkosena joka on ilmestynyt 1988 nimellä Musiikin olemus.

... Silloin ihminen oppii vähitellen näkemään sen, mitä nimitetään ihmisen astraaliruumiiksi. Hän kokee maailman, joka on paljon todellisempi kuin tavallinen fyysinen maailma. Fyysinen maailma on eräänlainen astraalimaailman tihentymä, kristallisoituma.

Tämä uusi maailma ei ole valo- tai värimaailma, vaan se ilmenee ensin sävelmaailmana. Tässä tietoisuuden tilassa ihminen saavuttaa kyvyn henkiseen kuulemiseen, sellaisten sävelyhdistelmien, sävelmoninaisuuksien havaitsemiseen, joita fyysinen korva ei erota. Tätä maailmaa kutsutaan henkiseksi maailmaksi.

Mutta henkisen maailman peruselementti on sävelten virtaava meri.

Näkyvässä maailmassa kaikki edustaa tiettyä henkisen maailman säveltä. Kaikilla esineillä on olemuksensa perustalla henkinen sävel. Itse ihminen on syvimmältä olemukseltaan tällainen henkinen sävel.

Luova säveltaiteilija asettaa ulkoisiin säveliin rytmin, harmonian ja melodian, jotka yön aikana ovat painuneet hänen eetteriruumiiseensa. Muusikolla on tiedottomasti henkisessä maailmassa esikuva, jonka hän muovaa ulkoisiksi säveliksi. Tämä on se salaperäinen yhteys, joka vallitsee fyysisessä maailmassa soivan musiikin ja korkeamman, yöllä henkisessä maailmassa soivan musiikin välillä.

Kun ihminen kuulee musiikkia, voi yliaistisesti havaita, kuinka sävelet virtaavat ja miten ne tarttuvat eetteriruumiin kiinteämpään ainekseen ja saavat sen soimaan mukanaan. Siitä ihminen saa mielihyvää. Se johtuu siitä, että ihminen silloin kokee astraaliruumiillaan voittaneensa eetteriruumiin.

Kun musiikki soi duurissa, voi seurata miten aistimusruumis voittaa eetteriruumiin. Molli-asteikossa on eetteriruumis voittanut aistimussielun...

Kun ihminen elää musiikissa, hän elää henkisen kotimaansa heijastuksessa. Tässä henkisen maailman varjokuvassa ihminen löytää korkeimman mielenylennyksensä ja läheisimmän suhteen ihmisen peruselementtiin.

Musiikissa ihminen kokee maailmantahdon sydämensykkeen.

Sielu elää sävelten kautta siinä maailmassa... jossa tunteet vielä elävät.

Musiikin alkukuvat ovat henkisessä maailmassa, kun taas muiden taiteiden perikuvat ovat itse fyysisessä maailmassa. Kun ihminen kuuntelee musiikkia, hän voi hyvin, koska sävelet soivat yhteen sen kanssa, mitä hän on kokenut henkisessä kotimaassaan.

Muusikko kuulee välittömästi maailman kautta virtaavan jumalallisen tahdon sydänsykkeen. Hän havaitsee se, miten tämä tahto ilmenee sävelissä. Sillä tavoin hän on lähempänä maailman sydäntä kuin kaikki muut taiteilijat. Hänessä elää mahdollisuus kuvailla tahtoa, maailmantahtoa. Musiikki on luonnon tahdon ilmausta, kun taas kaikki toiset taiteet ovat luonnon idean ilmausta. Koska musiikki virtaa lähimpänä maailman sydäntä, koska musiikki on niin välitön ilmaus maailman sisäisyyden aaltoilusta ja kuohunnasta, siksi se vaikuttaa välittömästi ihmissieluun. Siinä jumalallisuus virtaa sieluun erilaisissa muodoissaan. Siksi on ymmärrettävissä, miksi musiikilla on niin välitön, niin perustava vaikutus ihmisen sieluun.

Aavista miten tärkeää on vaikka laulella pieni hetki aivan omalla äänellä. Olennaista siinä on se, miten ääni kaikuu ja soi omassa olemuksessa, fyysisessä kehossa ja aurassa, miten ihminen sillä tavoin ilmoittaa tälle maailmalle olevansa olemassa, ja miten enkelit ja luonnonolennot pääsevät sisäisesti liittymään lyhyeenkin lauluun tai hyräilyyn, mutta nimenomaan itse laulettuun. Sähköinen laulu tai äänenvahvistus ikävä kyllä poistaa musiikista monia sisäisiä tasoja, minkä takia jokaisella itse lauletulla sävelellä on sielullisilla tasoilla niin suuri elävöittävä vaikutus.

Ja muistammehan miten niin monissa maalauksissa enkelit on kuvattu juuri taivaallisina soittavina olentoina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: musiikki, henkisyys, luonto, lintujen laulu, Rudolf, Steiner, musiikin alkukuvat, sävelet, sielu

Kevät tulossa

Maanantai 29.4.2013 klo 23:47 - Matti Kuusela

Hei hyvät ystävät, kevään tulo ilahduttaa. Onhan se toki kalenterin mukaan ollut jo kauan paikalla ja sulattunut lumia, mutta vasta nyt alkaa tulla kehoon sellainen tuntu, että kevätenergiat nousevat maasta ja kantavat kävelijää. 

Kevään arkkienkeli Rafaelin aika alkaa itse asiassa olla jo loppu ja nyt on kesän Urielin aika. Uriel odottaa meitä taivaan korkeauksissa, jonne osa sielullisuudestamme kohoaa kesän taian aikana. Siellä me vastaanotamme sieluumme uutta kosmista valoa ja uutta informaatiota auringosta. Kesä on kosmisen päivityksen aikaa, ja siksi me täällä maan päällä enemmän tai vähemmän uinumme, kun osa sielustamme on tuolla korkeuksissa.

Linnut tosin ennättävät sinne ensin. Kevään lintujen laulu kohoaa eetterivoimienomenenkukka_pysty_300.jpg siivin korkealla taivaallisiin avaruuksiin ja heijastuu sieltä takaisin maahan. Tuo alas heijastunut lintujen laulu tuo myös uusia korkeita voimia maan pinnalle.

Ja maan sisäiset energiat kohoovat nyt ylös katsomaan aurinkoa, leskenlehdet keltaisina ja pian myös valkovuokkojen valkea kukkasilmät valaiset lehtoja ja pientareita.

Näitä tapahtumia on hyvä katsella luonnonhenkien ja enkelten silmin. Vaikkei paljoa ymmärtäisikään, tekee oikein hyvää kuvitella, miten kaikkialla keväisten muutosten työntekijöinä ovat luonnonhenget ja heidän ohjaajinaan enkelit - tai haltijat tai keijut, tai tontut. Luonto on kovin täynnä väkeä ja kaikilla on töitä.

Mielikuvitus

Mielikuvitustaan voi vaarattomasti käyttää keväisen luonnon tapahtumien arvuuttelemiseen. Kun mielikuvituksessaan jäljittelee sitä, millaiset keijut luovat sinivuokon sinen ja millaiset taas valkovuokon valkeuden tai leskenlehden kirkkauden, ei paljon voi erehtyä. Ja sen mitä mahdollisesti erehtyy, sen luonto ja maailma korjaavat. Kunhan itse ensin lähdemme liikkeelle ja olemme avoimia ja tunnustelevia, niin silloin meillä on koko ajan mahdollisuus oppia uutta.

Ja mitä se oppiminen merkitsee? Se tarkoittaa, että meille kehittyy todenmukaisempi  käsitys maailman toiminnasta. Ja se on paljon.

Ei myöskään tarvitse pelätä, että mielikuvituksen käyttö hämärtäisi todellisuuden ja kuvittelun välistä rajaa. Ei suinkaan. Mitä enemmän mielikuvitustaan käyttää, ja mielellään luovasti, sitä herkemmäksi tulee havaitsemaan sen erilaiset todellisuusvivahteet.

Kehittyy jopa sellainen aisti, että kun luo jonkin kuvan tai tapahtumasarjan vaikka kasvien kasvusta tai pilvien leikistä, voi tunnustella miten hyvin tuo kuva sopii todellisuuteen. Ja ellei se oikein sovi, voi yrittää uudelleen ja tunnustella taas.

Ja jos kerta kaikkiaan ei saa kuvaansa sopimaan, senkin huomaa.

Mutta se on varmaa, että tällainen harjoittelu kehittää sisäisiä voimia, joilla on aina runsaasti käyttöä. Sitä rikkaammaksi tulee sisäinen elämämme, mitä enemmän me käytämme mielikuvitustamme, ja mitä enemmän harjoittelemme jäljittelemällä luonnon luomistyötä.

Alkukesä

Alkukesä onkin sitten varsinainen aistien paratiisi. Luonto on kaikkialla noussut eloon ja joka paikassa on vielä niin paljon vettä, että kasvillisuus pysyy vihreänä ja hyönteiset ja linnut vauhdikkaina. Silloin onkin hyvä imeä itseensä vaikutelmia kaikilla mahdollisilla aisteilla. Se antaa sisäistä ravintoa pitkäksi aikaa.

Jos aikaisempina kesinä on joskus heinäkuussa huomannut, että hups, kesästä on jo suurin osa mennyt, kannattaa tänä kesänä ottaa oikein kalenteri esille ja katsoa montako viikonvaihdetta todella kesäkuussa on, ja mitä käyttöä niille on jo tulossa. Etenkin jos tekee kesäkuun töitä, kannattaa sen harvojen vapaapäivien käyttö suunnitella huolellisesti.

Voi miettiä, mikä syksyllä tuntuu eniten kesältä? Ja sitten kannattaa tehdä sitä, ainakin sen yhden kerran, josta saa muiston lokukuun pimeneviin iltoihin.

Enkeli-ihmisille

Enkeli-ihmiset voivat kesäkuussa mielellään tehdä yhden hyvän asian, nimittäin enkeleille. Meitä lähinnä olevat enkelit osallistuvat kovasti kukkien ja muiden luomiseen, mutta heilläpä ei ole sellaisia aisteja, joilla he voisivat nähdä, millaiselta kesän kukkamaailma tai sinitaivas silmin katsottuna näyttää tai miltä lintojen laulu korvin kuultuna kuulostaa.

Siksi sinä voit olla enkelillesi ja ehkä suuremmallekin joukolle enkeleitä silmät ja korvat, ja vaikka nenä ja makuaistikin. Kutsu enkelit mukaasi katsellessasi jotain kaunista paikka, avaa kaikki aistisi ja välitä nämä vaikutelmat enkeleille. 

Äläkä turhaan mieti, miten se tehdään. Kun niin tarkoitat, niin tapahtuu. Se on suuri iloa ja suuri apu enkelten maailmalle!

PS.

Ja muistathan, että tosiaan kosmisesti tiistaina on nyt pääsiäispäivä: maa, aurinko ja eläinrata ovat samassa suhteessa keskenään kuin ensimmäisenä pääsiäisenä vuonna 33. Ja kosmos kyllä muistaa sen. Ja sinäkin saatat huomata jotain. Jos vappu ei enää kutsu kaikkia voimia käyttöön, niin voitkin tunnustella sisäisesti pääsiäistä, ylösnousemuksen juhlaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kevät, kesä, Uriel, luonnonhenget, enkelit, mielikutus, todellisuus, lintujen laulu