Matin blogi

Vuorisaarnan suuret opetukset

Torstai 19.2.2015 klo 10:06 - Matti Kuusela

On ihmeellistä, miten Vuorisaarnan avautuminen tapahtuu hitaasti, kohta kohdalta. Se on aivan kuin katsoisi kukan avautumista hidastetulta videolta, terälehti terälehdeltä.

Kuvitellaan vielä, miten Jeesus kauniissa ja aurinkoisessa Galileassa nousee vuorelle, istuutuu ja alkaa opettaa opetuslapsiaan ja kansaa. Tämä on hänen ensimmäinen opetuksensa Matteuksen evankeliumissa, hänen ohjelmajulistuksensa uudesta opista ja aikojen muutoksesta.

Toki kreikkalaiset olivat jo aloittaneet filosofian harjoituksen, mutta juutalaisilla vallitsi edelleen vanha syvä vakaumus siitä, että aitoa henkistä tietoa on saatavissa vain jumalilta, Jahvelta. Se oli mahdollista vihkimyksessä, uutta tietoa oli mahdollista saada profeetoilta, jotka tosin olivat vaienneet Johannes Kastajaa lukuunottamatta. Luultavasti myös divinaation tie oli jo tuohon aikaan sulkeutunut, eli menetelmä, jossa jumala antaa papeille viestinsä kirjain kirjaimelta.

Samoin ennen Golgataa henkinen yhteys jumalaan oli mahdollista lähinnä yöaikaan, yötietoisuudessa. Niin Nikodeemuksestakin kerrotaan, miten hän tuli Jeesuksen luo yöllä. Se tarkoittaa että Jeesus keskusteli tämän juutalaisten vihityn kanssa yön henkisessä tilassa.

Vuorella

Nyt Jeesus siis opettaa täydessä päivänvalossa, vuorella, lähellä aurinkoa. Hän opettaa myös kansalle, mikä ilmeisesti oli ennenkuulumatonta. Opetuslapset ja kansa kuulevat ensimmäisinä, että ajat ovat muuttuneet. Vanha mysteeritie on kuljettu loppuun ja nyt ihmisen on mahdollista saada itse, itsessään, oman minuutensa kautta kaikki se, mitä hän ennen sai mysteereissä ja niihin perustuvissa henkisissä toimituksissa.

Nyt alkoi aika, jolloin jokaisen ihmisen on mahdollista tavoittaa henkinen maailma omassa itsessään, omassa sydämessään. Siitä kertoo ensimmäinen Vuorisaarnan autuuslause. Ja kun puhutaan autuudesta, niin sa tarkoittaa, että ihminen voi siis saada omaa tietään saman ja enemmänkin kuin aikaisemmin mysteeritietä.

Ja vaikka muistamme, että Vuorisaarnan lyhyiden autuuslauseiden suomennokset ovat puutteellisia, niin silti me voimme sieltä kuin sanojen takaa etsiä totuutta, sellaista totuutta joka soi sieluissamme.

Todella ymmärtää

Mutta miten vaativaa meidän on edelläänkään ymmärtää ja luottaa siihen, että Kristuksen julistus todella pitää paikkansa. Sehän merkitsee, että myös sitä, että meidän ainoa totuuden kriteerimme löytyy meistä itsestämme, omasta sisäisyydestämme.

Ja se tarkoittaa, että henkisen tien kulkija ei voi koskaan hyväksyä mitään väitettä, ei ainoatakaan, ennen kuin hän on sen itse sisimmässään todentanut. Se on oikeastaan juuri se kohta, josta varsinainen henkinen koulutus voi alkaa.

Päästäksemme edes lähelle alkua meidän on jollakin tavalla herättävä, niin että kohoamme irti arjen ajatuksista ja oivallamme jonkin suuremman olevaisuuden.

Voi kulkea monien teiden kautta ennen kuin alkaa ymmärtää, miten merkittäviä ovat ne monet vanhat henkiset opetukset, joiden on jo luullut vanhentuneen: hyveet, totuus, kauneus, moraalisuus... Jossain vaiheessa alkaa kokea, että ne eivät olekaan vain sanoja, vaan ne ovat läsnäolevia henkisiä voimia.

Käsitteiden elävöityminen

Kun ajatukset alkavat ikäänkuin hidastua ja elävöityä, kun alkaa kokea niiden voiman ja tunteen, niin samalla alkaa lähestyä autuuksien toista lausetta. Se lupaa lohdutusta niille, jota murehtivat.

Tämän voi helposti sivuuttaa. Mutta miten usein ihmiset murehtivat, miten usein itse murehtii jotain? Ja heti ohjelmansa toisessa kohdassa Kristus lupaa jokaiselle lohdutuksen - itsensä kautta. Se sana vain on jätetty suomennoksissa pois.

Se "itse" tarkoittaa jokaista ihmistä. Ja se tarkoittaa samalla Kristuksen itseä, jonka kautta tämä uusi yhteys maailmaan on mahdollinen, että kärsivät saavat omassa itsessään lohdutuksen tuskaansa, kun he etsivät Kristuksen myötä itselleen uutta totuutta.

Tuo on hämmästyttävän suuri lause. Nyt ihmettelen, että vaikka olen niin pitkään näidenkin lauseiden kautta kulkenut, niin en ole aikaisemmin tajunnut, että tuon lohdutuksen saamisen voi ja saa käsittää läsnäolevana todellisuutena.

Harjoitus

Mieleeni kohoaa nyt harjoitus. Muistele miten olet joskus aikaisemmin kärsinyt, surrut, tuntenut ahdistusta, pelkoa tai muuta vastaavaa. Muistele nyt miten tuo tila on päättynyt. Tai ellei se ole, niin kuvittele miten se voisi päättyä.

Ehkä juuri tällä kohtaa mahdollista päästä vanhasta ja enemmän tai vähemmän tyhjästä ajattelusta sellaiseen uuteen sisäiseen kosketukseen, joka voi antaa sen yhteyden ja voiman, jota Matteuksen suomennos nimittää lohdutukseksi.

4 kommenttia . Avainsanat: Vuorisaarna, Rudolf Steiner, Kristus, lohdutus, totuus

Vuorisaarnan kulku

Maanantai 16.2.2015 klo 20:32 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Edellisessä Vuorisaarna-blogissa päädyimme siihen, miten Vuorisaarnan ensimmäinen autuaaksijulistus on käännettävissä kutakuinkin seuraavasti: elämäänsä tyytyväisiä tulevat olemaan ne, jotka etsivät henkeä itsestään, sillä he saavat yhteyden jumalan valtakuntaan eli henkiseen maailmaan, henkiseen todellisuuteen.

Tuo oli Jeesuksen Uuden testamentin opetusten valtava alkutahti, sillä se oli jotain täydellisesti uutta, jotain sellaista mitä tuskin kukaan oli koskaan tullut ajatelleeksi. Siihen saakka jumalallinen totuus oli aina annettu ihmisille joka pappien tai profeettojen kautta tai sitten jumalalta itseltään.

Nyt äkkiä tulee opettaja, joka aloittaa opetuksensa julistamalla, että jokainen ihminen voi saavuttaa totuuden oman itsensä kautta, omasta sisimmästään. Jokainen voi omasta sydämestään löytää jumalan valtakunnan, henkisen maailman.

Oma totuus ja enkelit

Jos tuo henkisen totuuden löytäminen oman itsensä kautta oli vaikea asia ymmmärtää kaksi tuhatta vuotta sitten, on se sitä yhä edelleenkin. Ja vaikka sen ajatuksena ymmärtäisikin, on siitä silti vielä pitkä matka siihen, että todella kokee sen itse elämän todellisuudeksi.

Olin lauantaina kokoontumisessa, jossa oli muitakin entisajan nuoria hengenetsijöitä. Ja äkkiä tajusin, että vuosikymmenten henkisten harrastusten jälkeen emme edelleenkään puhu edes keskenämme niin, että siitä soi läpi henkisen maailman todellisuus. Se oli aikamoinen yllätys.

Tajusin miten vaativaa meille ihmisille on astua sellaiseen elään, jossa me koemme henkisten olentojen läsnäolon itsestään selvänä, niin että kuuluu meidän puheestamme ja näkyy meidän käyttäytymisestämme.

Niin pitkälle kuin moni on päässytkin, niin hämmästyttävän vähän saatoin kokea sen enempää itsessäni kuin muissa elämystä, että tuossa puhuu ihminen josta voi kokea, miten vuosikymmenien henkinen etsintä on tehnyt hänen jollakin tavoin enkelten kaltaiseksi. On kuin enkelien puhu tai enkelten ajattelu ja voima soisi hänestä.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

Enkelitodellisuus

Meille on siis enkelitodellisuus, johon voimme katsoa sisäänpäin. Meillä on myös toinen enkelitodellisuus, johon voimme katsoa aisteillamme. Steiner on paljon muun ohella sanonut, että nykyihmisen tie henkeen käy aistien kautta.

Ja sitten on tuo enkelitodellisuus, jonka hämmästyksekseni tajusin vasta lauantaina: me voime antaa enkelin olla osa itseämme.

Miten vahvasti meihin jääkään kiinni vanha etsijän asenne: tavoittelen ja tavoittelen enkelitietoa vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen, enkä koskaan tajua että se on jo läsnä. Että minun ei tarvitse muuta kuin antaa enkelin olla itsessäni.

Minä takia tuo enkelitodellisuus on niin tärkeä? Siksi että ensimmäisen autuuslauseen mukainen hengen kerjäläisyys ja etsintä ei voi saada täyttymystään ilman enkelin apua.

Enkeli meissä on se, joka asettelee ajatuksemme sisäisesti paikoillaan niin että siitä tyytyy elämän täyteyttä ja viisautta. Ilman enkelin apua meillä ei ole juuri mitään mahdollisuuksia saada henkisiä ajatuksia elämään itsessämme niin, että itse tai lähimmäisemme voivat tuntea sen uudeksi henkiseksi todellisuudeksi ja elämäksi.

Miten paljon kiiruhdammekaan sisäisesti jonnekin pois itsestämme, sen sijaan että olisimme juuri tässä, hengelle avoimina ja läsnäolevina, tietäen että henki elää minussa itseni kautta, mutta apuna on enkeli. Ja enkelien taustalla ovat nuo suuret luomisolennot, Kristus ja Sofia.

Enkeli meissä

Olen itsekin ajatellut niin monesti, että meidän on kutsuttava enkeliä lähemmäksi. Joskus olen oivaltunut, että me voimme tietoisesti sallia enkelin olla läsnä. Mutta nyt alan tajuta, että onkin niin, että enkeli on jo monella meistä aivan läsnä, meissä itsessämme.

Ja meitä itseämme on estänyt hänet huomaamisessaan ainoastaan ajattelumme. Ajatus luo väistämättä etäisyyttä, kokeva tunne tuo läheisyyttä ja yhteyttä. Silloin voi kokea, että enkeli on juuri tuo pehmeä läsnäolo, joka on kutsunut minua niin kauan, mutta jonka olen kiertänyt ja torjunut.

Heti Vuorisaarnan toisessa lauseessa kerrotaan, että autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Se muistuttaa, että vanhojen mysteereiden aikana ihminen saattoi monin eri tekniikoin irtaantua ruumiistaan ja saada apua henkisestä maailmasta.

Nyt Kristuksen suuri sanoma on, että tullessaan Kristuksen ja enkelinsä avulla uuteen yhteyteen maailman kanssa ihminen saattaa kokea lohdutuksen itsessään. Tunteet ja todellakin kaikki tunteet tulevat tuon uuden parantavan voiman vastaanottajiksi ihmisessä itsessään.

Rudolf Steiner tiivistää tämän muutoksen seuraavasti:

"Kärsivät eivät enää voi tulla autuaiksi pelkästään eläytymällä henkiseen maailmaan ja avautumalla selvänäköisessä tilassa sen virtauksille, vaan he saavat omassa itsessään lohdutuksen kaikkeen tuskaansa, kun he Kristusta etsien täyttävät itsensä uudella totuudella."

Ihmisen kolme kehollisuutta

Ensimmäinen autuuslause on yhteydessä fyysisen ruumiin todellisuuteen ja tuo toinen autuuslause, jossa puhutaan murheellisista, kertoo eetteriruumiin eli elämänruumiin todellisuudesta.

Kristuksen elämänruumiiseemme tuoma uusi voima antaa meille mahdollisuuden tuntea itse aidosti jokainen tunteemme, niin että se voi parantua ja voimme siten tulla lohdutetuiksi, jos haluamme tällaista tunnepohjaista sanaa käyttää.

Mutta alan myös ymmärtää yhä enemmän, että meidän ei enää tarvitse pitäytyä vain vanhoihin ajatussanoihin, vaan meillä on ja ainakin meille tulee uusi voima käyttää myös tunnesanoja tasapainoisella tavalla. Niiden ei enää tarvitse viedä meitä pois itsestämme, vaan nyt voimme uusin voimin kokea tasopainoisen ja harmonisen sisäisen läsnäolomme myös tunteiden alueella.

Nyt tulemme jännittävään kohtaan lähestyessämme kolmatta lausetta. Se kertoo nykyisessä raamatun suomennoksessa, että autuaita ovat kärsivälliset; he saavat periä maan.

Tässäkin on puhu oman minuuden uudesta voimasta, joka alkaa kohota yhä loisteliaammin esiin. Steiner kertoo, miten aikaisemmin ihmisen täytyi anoa korkeampien voimien apua sielunsa turmelevien tai vanhojen voimien voittamiseksi. Nyt Kristuksen Golgatan teon ansiosta ihminen saa ja on jo saanut minäänsä uuden voiman hallita astraaliruumiinsa pyyteitä.

Siksi tuon kolmannen lauseen tulee astraali- eli sieluruumiin suhteen kuulua: Autuaita ovat ne, jotka oman minänsä voimasta ovat maltillisia, sillä he ovat niitä, jotka saavat periä maan.

Maan tarkoitus

Mitä maan periminen tarkoittaa? Tuo kysymys voi johtaa pitkällekin, mutta sen vastauksen voimme tiivistää Steinerin seuraten seuraavasti: Joka hallitsee sieluruumiinsa, joka on tasapainoinen ja luja sisimmässään, hän on todella täyttävä maan tarkoituksen!

1 kommentti . Avainsanat: Vuorisaarna, autuudet, fyysinen ruumis, eetteriruus, astraaliruumis, Rudolf Steiner, lohdutus, enkelit