Matin blogi

Alussa oli sana... ja on edelleenkin

Keskiviikko 18.6.2014 klo 0:42 - Matti Kuusela

Heti Ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmannessa jakeessa Jumala sanoi - Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli.

Myös Johanneksen evankeliumin alussa Sana on aivan keskeisessä roolissa. Se esiintyy kaikissa viidessa ensimmäisessä säkeessä.

Se tarkoittaa käytännössä, että maailman luominen maan nykyisen inkarnaation aikana on nimenomaan sanan tai puheen mysteeri. Sitä voi aavistella myös siitä, miten jotkut herkät ihmiset pystyvät keskustelemaan kaikkien olentojen kanssa, puiden ja kivien, jopa elottomien esineiden kanssa. Se johtuu siitä, että sanan henkinen voima läpäisee meidän koko olemassaolomme. Sana elää kaikessa mukana, kaiken taustalla.

meditaatioenkeli.jpg

Maan luovat voimat

Myös valo on yksi luomisen perusvoimia. Maan ensimmäisessä inkarnaatiossa oli luomisen voimana lämpö, tai tarkemmin sanottuna lämpöeetteri. Maan toisessa ilmentymässä luomisvoima toimi valon muodossa. Silloin se oli vielä aineetonta, nykysilmille näkymätöntä valoa, mutta voi vain kuvitella sitä ihmeellistä valomaailmaa, joka sisäisyydessä ja loisteessa ihmisen, mineraalit, kasvit ja enkelit elivät aineettomassa olotilassa.

Maan kolmannessa olotilassa tiiveimmäksi ainekseksi tuli vesi, ehkä voi sanoa, kosminen nestemäisyys, sekin vielä hyvin ohuena nykyiseen aineellistuneeseen veteen verrattuna. Silloin tämän nesteplaneetan - tai yhtä hyvin me voimme sanoa veden elementistä muodustuvan aurinkokunnan - täytti luovana prinsiippinä sointi tai ääni. Kun katselee nyt akvaariossa uivia ameeboja, saa aika hyvän käsityksen siitä, millaista elämä tuolla planeetalla oli, maan edellisessä inkarnaatiossa.

Sitten syntyy maan neljäs inkarnaatio, meidän upea nykyinen maamme. Se astuu fyysiseen ja aineelliseen olotilaan saakka. Kiinteys tai aineellisuus on sen uusi elementti ja siinä luovana voimana vaikuttaa sanan eetteri, jota nimitetään myös elämäneetteriksi. Sanan täyttämä aina fyysiseen todellisuuteen saakka ulottuva elämänvoima on maan tämän inkarnaation luova prinsiippi, jonka kautta korkeiden jumal- tai enkeliolentojen sana ja puhe ovat kaikuneet meidän maamme luomistyöhön.

Nyt, maapallon vanhetessa, jumalan ääni ei enää kaiu samalla tavoin meidän olemassaoloomme, mutta elämä jatkuu ja sanan jälkivaikutus kaikuu edelleen kaikessa luodussa.

Nyt lisäksi Kristukseksi nimittämämme suuri luova jumalolento on tullut sanan prinsiippiä kantaen maan päälle ja se luo vähitellen ihmiskunnalle aivan uusia mahdollisuuksia. Luova jumalsana alkaa vähitellen soida ja luoda meissä kaikissa, ihmiskunnassa. Helluntai oli tuon uuden sanan voiman alkujuhla.

Sana ja rukous

Valolla ja pimeydellä on keskenään monenlaisia suhteita. Jos tahtoo ymmärtää vuorokauden henkisen merkityksen, kuuluu myös yön pimeys täydellä voimallaan siihen mukaan.

Mutta kuten hyvin tiedetään, on myös sellaista pimeyttä, joka pyrkii itsekkäisiin päämääriin. Se on pimeyttä, joka tahtoo tietoisesti vaikuttaa salassa valolta. Se tahtoo ottaa valoa vastaan vain sulkeakseen sen omaan piiriinsä.

Tällaista valon käyttöä. tai pimeyden hyväksikäyttöä tapahtuu myös meidän maailmassamme. Se on hinta siitä, että tällainen ihmisen vapauden kehittämiselle mahdollinen maailma on voinut syntyä.

Ongelma tämän pahan pimeyden kanssa on siinä, että me emme kykene sitä ihmisvoimin muuntamaan ja valaisemaan. Tavattoman paljoon me jo henkisin voiminemme pystymme, mutta emme kaikkeen. Silloin meidän on aika turvautua enkeleiden apuun.

Hyvät enkelit eivät voi nähdä syvään pimeyteen. Siksi täällä maan päällä vaikuttavan pimeyden selvittäminen jää meidän ihmisten tehtäväksi. Meidän tehtävämme on kertoa enkeleille, mitä täällä tapahtuu. Nyt ymmärtää, että se on myös yksi rukouksen sävy: me kerromme enkeleille - tai Kristukselle - sisäisesti ja täyden luottamuksen vakaumuksella, mitä me täällä näemme ja havaitsemme, mitä täällä tapahtuu. Silloin enkelikunnat voivat ottaa nämä tapahtumat hoiviinsa ja ryhtyä muuntamaan niitä.

Tämä rukous on alkua sille, miten sanan voiman avulla uusi vastuu voi alkaa meissä kehittyä.

Ita Wegmanin sanoin

Lääkäri Ita Wegman oli Steinerin läheinen työtoveri. Hän kertoo, miten Steiner puhui hänelle tästä asiasta:

"Eräänä päivänä Rudolf Steiner ilmoitti minulle, miten mikaelinvastaiset demonit häpeämättömästi toimivat saadakseen Mikaelin työn jäämään näkymättömäksi ja tuhotakseen sen. Näiden demonien salaisuuksia voivat vain ihmiset houkutella esiin. Jumalat odottavat näitä salaisuuksia, joita ihmiset heille tuovat, ja vain jumalat voivat ratkaista ihmisille näitä demonien salaisuuksia."

Tämän ihmisten ja jumalten yhteisen työn ansiosta voi henkinen valo alkaa jälleen loistaa siellä, missä aikaisemmin vallitsi demonien pimeä toiminta.

Tämä on hyvin lohdullista. Meidän ei tarvitse taistella sellaista vastaan, minkä voittamiseen me emme kykene. Mutta on tärkeää, että me toimimme yhdessä henkisen maailman kanssa. Me tarvitsemme jumalia ja jumalat tarvitsevat meitä. Me elämme heidän kanssaan yhteisessä maailmassa, ja meidän on vähitellen osallistuttava myös henkisesti yhä enemmän maan ja ihmiskunnan kehitykseen ohjaamiseen, parhaan kykymme mukaan.

Usein meissä vallitsee jonkinlainen arkuus vaivat korkeita henkisiä ystäviämme. Ja kuitenkin on niin, että heille on suuri ilo se, että ihmiset osallistuvat yhteiseen työhömme. Ja suuri suru vallitsee ihmisten passiivisuudesta.

Todellakin, meidän on kehitettävä itsessämme intoa osallistua!

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sana, Kristus, Rudolf Steiner, luominen, rukous, demonit, valo, pimeys, enkelit, jumalat

Luomisen tie

Tiistai 31.12.2013 klo 1:53 - Matti Kuusela

Vuodenvaihteen lähestyessä olen jälleen ajatellut lämpimästi sitä, mitä Rudolf Steiner puhui maailman henkisestä uudistamisesta vuonna 1907, jolloin hän yhdessä tulevan puolisonsa Marie von Siversin kanssa järjesti suuren eurooppalaisen teosofisen kongressin. Hänen näkemyksensä oli, että henkisen työn tulee asettua ajan koko elämään. Lokakuussa hän lausui Berliinissä:

Teosofisen liikkeen on oltava liike, joka kykenee hedelmöittämään ihmiskuntaa uusilla henkisillä siemenillä...

Steinerilla tuo "teosofinen" merkitsee juuri ihmiskunnan keskeistä henkisyyttä. Aluksi hän pyrki tuomaan henkisen tutkimuksensa tuloksia esiin silloisessa kulttuurielämässä, mutta kun Teosofisessa seurassa sitten osoitettiin kiinnostusta, hän siirtyi sen piiriin. Ja kun taas 1910-luvun alkupuolella syntyi erimielisyyttä Kristuksen olemuksesta, Steiner perusti antroposofisen liikkeen ja sen vielä uudelleen 1920-luvulla. Hän korosti aina, että riippumatta siitä, minkä yhteisön piirissä hän toimi, hänen opetuksensa oli aina henkisesti samaa. Niinpä voimma oman aikamme tarpeisiin suomentaa tuon kappaleen:

Henkisen liikkeen on oltava sellainen, joka kykenee hedelmöittämään ihmiskuntaa uusilla henkisillä siemenillä. Ja niiden, jotka henkisyyttä ymmärtävät, on oltava selvillä siitä, että he eivät voi edistyä pelkästään sen pohjalta, mitä virtaa vanhasta Isä-kosmoksesta, vaan että ihmiskuntaan on kuin kaaoksesta käsin tultava myös uusia hengen versoja. Sillä tavoin ihmiskunta hedelmöittyy oikealla tavalla henkisesti.

Uudistumisen perusta

Merkittävä on tuo kohta "kaaoksesta", jolla tässä tarkoitetaan hyvää kaaosta, niin kuin aikoinaan kreikkalaiset näkivät kaaoksen järjestyneen universumin parina. Voisi sanoa, että vain kaaoksesta syntyy jotain todella uutta, sellaista mikä uudistaa meidän maailmaamme.

Meille ihmisille tuon kosmisen kaaoksen tavoittaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Joskus me voimme vaikka keskellä liikuntaa rentoutua hetkeksi niin, että jokin uusi idea pääsee meidän tajuntaamme. Mutta voidaksemme todella ottaa vastaan ja kehittää jotakin aivan uutta, on meidän sisäinen maaperämme oltava siihen valmis. Mitä laajempi ja syvemoi idea, sitä laajemmin meidän on myös kyettävä ottamaan se vastaan olemuksessamme: elävässä ajattelussa, tunteissa, ja jopa tahtomisessa.

Olennaista tälle uudelle on, että se ei voi tulla jostain vanhasta, vaan jostain sellaisesta joka on luovana läsnä nyt. Luonto voi auttaa meitä pääsemään sopivaan mielentilaan, mutta se uusi henki, jonka on päästävä mukaan ihmiskunnan kehitykseen, ei ole vielä koskaan syntynyt luonnoksi. Se on läsnäoloa, joka vasta etsii ilmennystään meidän ihmisten kautta.

Voimme ajatella sen näin. Menneisyydessä jumaltyö loi sekä luonnon että ihmisen, mutta siinä vaihessa kun ihmiselle annettiin vapaa henki, hän irtaantui tietoisuudellaan luonnosta. Me olemme mukana tässä maailmassa, joka on menneisyyttä, mutta joka on samalla nykyhetkeä, jossa vallitsee aivan toinen henki kuin vanhassa, joka on jo tullut luomisen piiriin. Siinä on ihmisen aivan ihmeellinen mahdollisuus.

Näyttää vain siltä, että olemme vielä aivan liikaa sisäisesti kiinni vanhan luomisen energioissa. Meidän masennuksemme ja usein jopa selittämättömät sairautemme johtuvat paljolti siitä, että me emme löydä itsestämme riittävästi yhteyttä tuohon uuteen luomisen todellisuuteen. Siksi luomisvoimat voivat käyttäytyä meissä joskus ihmeellisillä tavoilla.

Kipu ja kärsimys

Sinä hetkenä kun henkinen maailma vapautti ihmiskunnan Isä-kosmoksen seuraamisen välttämättömyydestä, kuten Vanhan testamentin Paratiisista karkoittamisen kertomus kuvaa, ihmiskunnan elämään tuli mukaan myös kärsimys. Se oli aivan välttämätön seuraus siitä uskomattoman suuresta kosmisesta teosta, että meille annettiin jokaiselle henkilökohtainen vapaus. Tuo vapauttaminen tavallaan särki maailmankaikkeuden vanhan kosmisen kulun, ja siksi me koemme aika ajoin kipua.

Mutta vapaus antaa meille myös mahdollisuuden kuunnella henkeä, omaa sisäistä opastustamme, ja sen kautta me voimme voimme myös valita tien joka lievittää kipua. Syvä hyväksymisen tunne on yksi niistä sisäisistä voimista, joka palauttaa meidän kohdalleen.

Mutta koska me olemme täällä yhdessä me olemme aina osallisia myös toinen toistemme ja jopa kaikkien yhteisiin kohtaloihin. Siksi myös sairautemme eivät välttämättä ole yksilöllisiä. Olen vakuuttunut siitä, että monien nykyaikana kokemat selittämättömät vaivat saattavat olla hänen henkisellä tasolla itselleen valitsemia tehtäviä, meidän kaikkien puolesta.

Koska kuitenkin vain niin harvat kykenevät ottamaan vastaan henkisen maailman välttämättömiä kehitysvirikkeitä, on joiden tehtävä se syvemmin. Elämämme harmien kautta meille voi olla mahdollista purkaa vanhaa sisäistä järjestystämme tai rakennettamme niin, että meidän sisäinen peltomme voi päästä kaaostilaan, jossa uusiutuminen on mahdollista.

Silloin kun näemme toisen ihmisen kärsivän, voimme aina kysyä, kärsiikö hän myös minun puolestani.

Tai jos itse kärsin ja ihmettelen, miksi juuri minulle kävi näin, voi lohduttautua sillä, että syyt ovat hyvin moninaisia. Ne voivat olla henkilökohtaisia, mutta yhtä hyvin ne voivat olla ajan tai jonkin ryhmän välttämättömyyttä, ne voivat olla vapaaehtoisia - korkeammalla tasolla, ne voivat valmistaa tulevaisuutta tai ne voivat olla jotain sellaista, mitä kehitys juuri nyt tarvitsee. Koska me emme vielä tietoisesti osaa luoda kaikkea sitä, mitä kehitys välttämättä tarvitsee, osa kehityksestä tapahtuu edelleenkin sellaista luonnon tai kosmisesta välttämättömyydestä, joka voi ilmetä meissä juuri sairauksina tai kipuina.

Mutta mitä herkemmiksi me tulemme kuuntelemaan omassa vapaudessamme enkelten ääntä sydämissämme, mitä auliimmiksi me tulemme toteuttamaan sitä, mitä henkinen maailma meiltä odottaa, sitä vähemmän meidän tarvitsee kulkea eteenpäin joko omien tai muiden kärsimysten kautta. 

Ja rakkauden ja hyväksymisen tie muuntaa kaiken.

Rakkaudella

Matti

PS. Nyt me olemme tulossa suurenkeleiden eli ajanhenkien pyhään yöhön eli kysymys on siitä, miten kukin meistä asettuu ajan suurten tehtävien piiriin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, luominen,

Kirjoittamisen taika

Keskiviikko 13.3.2013 klo 19:30 - Matti Kuusela

Joskus on ollut aika, jolloin jotkut äänteet, sanat ja kirjoitusmerkit ovat olleet pyhiä. Aikoina, jolloin maa ja ihmisolemus olivat paljon vähemmän kiinteitä kuin nykyisin, äänillä ja merkeillä oli paljon suurempi vaikutus maailmaan kuin nykyisin. Nykyisin vaikuttaessamme maailmaan me käytämmä hyväksemme koneita, jotka ovat alkuperäisten elävien ajatusten sijasta elottomien ajatusten tuloksia.

Vielä keskiajalla monet pitivät vahingollisena sitä, että maallikot lukivat henkisiä tekstejä. Ajatus oli varmaan se, että lukijan on elävöitettävä mielessään pyhät tekstit niin, että niiden henkinen voima tulee todelliseksi. Se on taito, joka on aika paljon unohtunut. Nykyisin lukiessamme henkisiä kirjoituksia meille useimmiten riittää se, että poimimme sieltä esiin ajatukset, eikä muulla ole niin väliä.

Kuitenkin henkisissä kirjoituksia tunne on aivan keskeinen elementti: niissä ajatus, tunne ja jopa tahdon elementti on kiinteästä sulautuneet toisiinsa.

On oikeastaan aika erikoista, että joku lukee vaikkapa intialaisia vedoja tai Uuden testamentin kertomuksia Jeesuksen parantamisista vain ajatuksina: tunne täydentää ajattelua ja liittää ajattelun syvemmälle henkiseen todellisuuteen.

Mutta vielä voimakkaammin vaikuttaa tahto: tahto yltää maailmankaikkeuteen vielä tunnettakin syvemmälle, vaikka me ihmiset nyt olemmekin tässä kehitysvaiheessa melkoisen vähän tietoisia tahdostamme.

Tahtominen

Koeta ensi kerralla lukiessasi jotain vanhaa pyhää kirjoitusta kokea siinä vaikuttava tahto. Koe miten tahto saa erilaisia suuntia ja vaikutuksia, erilaisia liikkeitä ja kosketuksia. Niitä voit havaita juuri tunteiden avulla, sillä suoraan tahdon kokeminen on vaikeaa. Se ulottuu niin korkealle henkiseen maailmaan, että kokeaksemme suoraan juuri tahtoa meidän olisi oltava paljon enemmän selvänäköisiä kuin nykyisin olemme. Intuitio on oikeastaan juuri tahdon yhteyttä maailmankaikkeuteen.

Useimmiten me liitämme tahdon suoraan ajatuksiin: tahdon uuden kameran tai uudet verhot olouoneeseen - se on tahdon heijastumista ajatteluun.

Jos katsoisimme tuota tahtoa syvemmälle, huomaisimme, että en minä oikeastaan tahdo sitä kameraa tai verhoja, esineinä, vaan se mitä tahdon, on paljon syvemmällä, ja se saa tullessaan tietoisuuteemme tuon kameran tai verhojen mielikuvan.

Aivan samalla tavalla tapahtuu unissa. Me koemme jotain syvällä itsessämme, ja se pukeutuu sitten sellaisten mielikuvien muotoon, joita meillä on valmiina käytettävissämme.

Luominen

Nykyisin meidän ajattelumme on ohentunut kovin abstraktiksi ja siksi me emme voi luoda enää suoraan ajatuksillamme tai harvemmin tahtomallakaan. Mieleeni on jäänyt vahvasti muutama päivä sitten lukemani tai kuulemani Brian Tracyn lause: Useimmat meistä eivät tiedä, mitä he tahtovat, ja sitten he ovat hyvin hämmästyneitä, kun eivät saa sitä.

Niinpä. Meissä elää aika vahvana uskomus, että maailman pitäisi antaa minulle sitä mitä tahdon, vaikka en edes itse tiedä, mitä se on. Tai vaikka tietäisinkin, en ole sitä selvästi kertonut kenellekään muulle kuin enintään itselleni.

Monasti me petymme ihmissuhteissa juuri tällä alueella: en voi ymmärtää miksi toiset eivät anna minulle sitä, mitä haluan! 

Enkä tule ajatelleeksi, etteivät he aina edes tiedä, mitä haluan.

Henkiset ystävät

Kirjoittamisesta on sanottu, että meidän ihmisten ajatukset ja tunteet ovat usein niin heikkoja ja epäselviä, että henkiset ystävämme eivät saa niistä millään selvää. Vaikka he tahtoisivatkin auttaa meitä saamaan, mitä haluamme, he eivät saa selville, mitä se meidän halumme on.

Siksi kirjoittaminen on niin hyvästä. Kun kirjoitan paperille, mitä tahdon, mitä haluan luoda tai saavuttaa, enkelit näkevät sen. Kirjoitusprosessin kautta tahtomme välittyy näkymättömälle maailmalle ja myös se, että jokin tulee siirretyksi aineelliselle tasolle, on jo luomista, joka antaa selvän impulssin henkisen maailman ystävillemme.

Tänä aamuna oivalsin oikein selkeästi, että kun alan tehdä jotain, ei oikeastakaan riitä se, että teen hyvin sen mitä teen. Joskus riittää, mutta ajattelin etupäässä asioita, jotka eivät ole toteuttaneet odotuksiani. Saan jonkin hyvän idean, toteutan sen ja sitten ihmettelen, miksi toiset eivät ymmärtäneet, miten hieno juttu se oli.

Siksi kannattaa kirjoittaa paperille ennen työhön ryhtymistään, mitä sillä projektilla haluaa saada aikaan. Haluanko tehdä jotain, mikä ihastuttaa muita ihmisiä. Kirjoitan sen siis paperille. Silloin se päämääränä ohjaa tekemistäni niin, että se mitä varsinaisesti odotaan, voi todellistua.

Kun kirjoitan paperille todelliset tavoitteeni, niin silloin silloin sekä oma ali- että ylitajuntani tajuaa mistä on kysymys, samoin näkymättömien maailmojen ystävät. Silloin toivomani voimat alkavat jo kokoontua yhteen ja valmistella sitä, mitä teen ja mitä sillä todella tahdon.

Kun siis aloitat seuraavan projektisi, pienen tai suuren, aloita kirjoittamalla paperille, mitä tällä projektilla aiot saavuttaa!

Rakkaudella

Matti

1 kommentti . Avainsanat: ajattelu, luominen, tahto, kirjoittaminen, tavoitteet, enkelit

Tie onnellisuuteen

Torstai 28.2.2013 klo 1:24 - Matti Kuusela

Brian Tracy yllätti kertomalla paperissaan Living by Your Personal Code, että jo Aristoteles oli miettinyt niin vahvasti onnellisuutta. Aristoteleen mukaan kaikki ihmisen toiminta pyrkii onnellisuuden saavuttamiseen. Ja niin se varmaan onkin, vaikka meidän henkilökohtaiset keinomme siihen ovat monenlaisia. Joskus me pyrimme ainakin hetkelliseen onneen pyrkimällä johonkin, ja jonain toisena kertana me ajattelemme, että on onnellisempaa vain jättää jotain tekemättä.

Mutta Aristoteles jatkaa mielenkiintoisesti kirjoittamalla, että vain hyvä voi olla onnellinen, ja vain hyveellinen voi olla hyvä. Siksi Tracyn mukaan onnellisuus määräytyy ihmisen kyvystä perustaa ja elää sellaisten arvojen mukaisesti, jotka ovat elämää edistäviä.

Rudolf Steiner taas on sanonut onnellisuudesta, että se on sisäisen aktiivisuuden tila. Kummallakin siis onnellisuus on tavallaan tiellä olemista, sillä tavoin että oma sisäisyys on sopusoinnussa ulkoisen maailman kanssa, vapaassa ja aktiivisessa vuorovaikutuksessa.

 

Luo oma tulevaisuutesi

Ja jotta ihminen voi olla vapaa toteuttamaan sisäisen ja ulkoisen maailmansa välisen sopusoinnun ja luomisen tilan, tulee hetkiä, jolloin hänen on kyettävä tekemään sitä, mitä hän tahtoo tehdä.

Lomalla voi helppo saavuttaa tuo tila, jossa tekeminen on helppoa ja se nivoo sisäisen tunnemaailman ja ulkoisen aistimaailman yhteen. Auringon paistaessa talvisilla hangilla tai uimarannalla se voi varmasti toteutua, mutta vaikkapa perhetilanteissa tai työpöydän äärellä se voi joskus olla vaativaa.

Siihen Tracy antaa lääkkeeksi huomautuksen, että ihmeellinen asia ihmisessä on, että hän on aina vapaa muotoamaan omaa luonnettaan. Me voimme aina tehdä uusia valintoja, uusia ratkaisuja ja uusia päätöksiä. Me voimme ryhtyä käyttäytymään aivan uudella tavalla, ja silloin meistä vähitellen tulee sen mukaisia miten käyttäydymme. Tai voimme ryhtyä käyttäytymään oman sisäisyytemme, oman sydämemme mukaan. Kumpikin toimii ja kumpikin on mahdollinen, käytöksen tie ja sydämen tie.

Toki on muitakin teitä, mutta nämä kaksi antavat jo mahtavan lähtökohdan: voimme uudistua sisältä ulospäin tai ulkoa sisäänpäin. Meillä on ihmeen suuri vapaus.

Ja tuo vapaus tarkoittaa, että me olemme vapaita luomaan myös omaa tulevaisuuttamme.

Tärkeää tulevaisuuden luomisessa on arvostaa ja kunnioittaa itseään niin paljon, että kykenee tekemään muutoksia elämässään, juuri nyt, koska minään muuna aikana niitä ei voi tehdä.

On toki ajattomuuden tie: päätän jotain ja odotan, että tuo päätös alkaa vaikuttaa. Tuo tie toimii monella tavalla, mutta loisteliaamman itsekunnioituksen rakennamme, kun yhä uudelleen voimme kokea, miten me voi voimme tehdä päätöksiä ja toteuttaa niitä juuri nyt. Tänään, nyt heti!

Kun tämä päätöskyky oman elämän suhteen vahvistuu, se antaa Tracyn mukaan mahdollisuuden tuntea olonsa itsessään todella hyväksi.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: onni, onnellisuus, tie, Rudolf Steiner, Brian Tracy, arvot, hyveet, luominen, tulevaisuus, hyvä olo, meditaatio

Hyvä ja paha ja ravinnontuotanto

Keskiviikko 9.5.2012 klo 16:09 - Matti Kuusela

Lämmin kiitos kaikista ihanista ja rohkaisevista kommenteista, joita sain eilisiltaisen blogin pohjalta. Miten paljon viisautta ja elämän tietoa meillä onkaan!

chloris.jpgNäiden kommenttien viesti oli: anna sydämesi liekin loistaa, ja luota siihen, että tuolla tulella on oma viisautensa.

Siispä jatkamme tänään siihen suuntaan, mihin sydän osoittaa, vaikka tämä ei niin hauska suunta olekaan. Toisaalta me tiedämme, että kaikki on muutettavissa. Kun me annamme sydänliekkimme loistaa rohkeasti ja kauniisti, kun annemme toivon hehkua vahvana, kaiken on mahdollista muuntua hyväksi.

 

Siemenet

Eilen ystävien kanssa keskustelimme TV1:n esittämästä Ruoka-yhtymä ohjelmasta, joka oli tosi rankka. En siis ole itse sitä nähnyt, mutta kerron sen pohjalta, mitä olen ymmärtänyt.

Olin lukenut jo vuosi tai pari sitten, miten USA:ssa joko oli voimassa tai oli tulossa laki, joka kieltää kasvinsiementen keräämisen ja omistamisen. Aivan oikein. Jos olet viljelíjä USA:ssa sinun on laitonta kerätä viljelemistäsi tai muista kasveista siemeniä ja kasvattaa niitä.

Tätä ilmaisua en ole aikaisemmin blogeissani käyttänyt, mutta jos jossain itsensä paholaisen kädenjäljet ovat näkyvissä, niin juuri tässä. Ensin ei oikein ymmärrä, että mitäh? Mutta kun ohjelmassa kuitenkin näytettiin, miten poliisit kiertävät maatiloilla tätä määräystä valvomassa, niin onhan uskottava, että se on jo todellisuutta.

Tällä siemenasialla on monta ulottuvuutta, sillä siemenet ovat yksi elävän luonnon kaikkein keskeisimpiä asioita. Yksi käytännössä merkittävä ulottuvuus on, että viljelijänä sinun on siis ostettava kaikki siemenvilja ja muut siemenet suuryhtiöiltä, joille siis menevät rahat ja jotka ovat myrkyttäneet ja modifioineet nämä siemenet haluamaansa muotoon.

Jättiyhtiö Monsanto ja muutamat muut ovat huolehtineet siitä, jos olen oikein ymmärtänyt, että myydään vain geenimuunneltua siementä, joka on rakennuttu niin, että se kestää samojen yhtiöiden Roundup-kasvimyrkyn. Pellot myrkytetään niin, että kaikki muu kasvillisuus ja pitkälle eliöstötkin kuolevat, ja vain geenimuunneltu vehnä tai maissi kestää.

 

Vilja ja jumaluus

Ennen aikaan puhuttiin jumalan viljasta, mutta geenimuunneltu eli gmo-vilja on rakennettu sillä tavoin, että sen yhteys luonnon omiin enkelimaailmoihin ja luonnonhenkien maailmoihin on mahdollisimman pieni. Luonnollisen jumalan viljan sijaan tulee oikeastaan mekaanista viljaa, joka ei enää tue elämää samalla tavoin kuin jumalan vilja.

Vielä suuremmaksi ihmisen synti muuttuu, kun kuulemme että USA:ssa lihakarjalle syötetään maissia, joka on halpaa, mutta joka ei sovi nautojen ruoansulatukselle. Henkisistä opetuksista tiedämme, että lehmän ruoansulatusjärjestelmä on erikoisesti rakentunut niin, että sen kautta universaaliset tähtivoimat pääsevät mukaan maan elämään ja aineellisuuteen.

Maissi elää tasolla, johon nämä tähtivoimat eivät enää voi liittyä, ja sen seurauksena tietysti maaäiti jää ilmän tähtiravintoaan, mutta myös naudoissa kehittyy bakteereita ja sairauksia, jotka ovat syvästi vahingollisia.

USA:ssa jäjellä olevat viljelmät ovat suuria, ja kuulemme ohjelman mukaan nämä suuryhtiöt pitävät viljelijöitä täysin vallassaan. Ainakin 80% viljelijöistä ja karjanhoitajista on niin pahasti veloissaan, ettei heillä ole pienintäkään mahdollisuuta kapinoida suuryhtiöiden määräyksiä vastaan.

Milloin tahansa voi tulla esimerkiksi määräys, että nyt kaikki lihakarja tai lihasiivekkäät on pidettävä täysin pimeässä, esimerkiksi, ehkä siksi ettei kukaan näkisi niitä, tai mikä syy sitten ikinä onkaan. Jos viljelijä aikoo avata suunsa ja valittaa, lakimiehet ovat heti paikalla, ja mitä yhtään voimme arvata USA:n syytehinnoittelusta, niin on selvää, ettei valitusmahdollisuuksia todellakaan ole.

Ystäviemme mukaan ohjelmassa oli niin hirveitä asioita, että niistä ei pysty puhumaan ääneen. No, ohjelma tulee uusintana ensi lauantaina 12.5. klo 12.35. Katso, jos uskot pystyväsi.

 

Karma

Tilanteen koko karmeus ei liity vain meidän aikaamme, vaan kaikki se, mitä me teemme väärin eläimiä kohtaan, koituu yksityisten ihmisten lisäksi koko ihmiskunnan karman vastuulle. Se merkitsee, että se, mitä me teemme nyt väärin eläimiä kohtaan, kaiken sen kärsimyksen me saamme itse käydä läpi tulevina aikanoina, jopa maan seuraavissa inkarnaatioissa saakka.

Eräässä esitelmässään Rudolf Steiner on antanut esimerkin siitä, miten vaikuttaa se, että me emme anna soveltuvaa kiitosta kaikille niille olennoille, joita käytämme hyväksemme, esimerkiksi koneissa olevaa henkisyyttä. Siitä hän sanoi, että tuo sielullinen puute tulee esiin maan seuraavassa elämässä, jota kutsutaan esoteerisesti Jupiteriksi, valtavina hämähäkinkaltaisina olentoina, jotka sitten vaativat meiltä sen huomion, jota emme ole aikanaan antaneet.

Tuossa ei ollut kysymys vielä aktiivisesta pahasta suhteessa toisiin olentoihin, ainoastaan huomioimattomuudesta.

En olisi näin syvälle tästä kirjoittanutkaan, ellei eilisen sydäntulikirjoituksen jälkeen sekä tänään lukemani Lorna Byrnen uuden enkelikirjan (ei vielä suomennettu) jälkeen olisi tullut niin vahvaa kokemusta siitä, miten mahtava asia on toivo. Toivo ja sydäntuli yhdessä voivat antaa ihmiselle sen sisäisen voiman ja vapauden ja rakastamisen mahdollisuuden, joka vahvistaa meitä katsomaan myös ikäviä asioita. Ja niitä meillä nyt todellakin on maan maan päällä.

Ja toisaalta meillä on upeita opettajia, kuten Lorna Byrne. Meillä on oman innostuksemme mahdollisuus, oman toivomme mahdollisuus. Ja Enkelit kanssamme ja Plejadien tähtisisaret -kirjat kertovat siitä koulutustiestä, miten me voimme ymmärtää enemmän, tätä maailmaa jossa elämme, miten me voimme rohkeasti ja uljaina olentoina ottaa tietoisuuteemme yhä suurempia asioita. Miten me voimme tahtoen, tuntien ja ajatuskuvin luoda maailmaa paremmaksi.

 

Nykyajan sankarit

Ja voimme arvostaa nykyajan sankareita. Nyt juuri minulle nousee voimakkaana kuvana nykyajan sankareista kaikki luomuviljelijät, jotka pitävät yllä yhteyttä maahan, luontoon, enkelikuntiin ja luonnonhenkiin - ja korkeammalla tasolla he luovat kasvi- ja eläinmaailman hoitamisen kautta uutta yhteyttä Isän (taivas) ja Äidin (Maa) välille.

Kun me opimme ja uskallamme jälleen arvostaa, myös meissä itsessämme avautuu mahdollisuuksia uudelle henkiselle sankaruudelle.

Onko oltava vähän sankari, jotta rakkaus sydämessä voi leimuta vapaana ja kauniina?

 

 

4 kommenttia . Avainsanat: ravinto, viljely, luomu, luonnonhenget, karja, maissi, toivo, luominen

Myötäluominen ja tulevaisuuden tahtominen

Lauantai 17.12.2011 klo 22:22 - Matti Kuusela

Hei hyvät ystävät. Lämmin jatkuu ja sää tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden henkiseen harjoitteluun. Jos tahtoo olla oikea henkisen tien kulkija, ei koskaan valita - ainakaan säästä.

Se voi tuntua aika rankalta, mutta niin se on. Jokainen valitus tekee aivan kuin reiän omaan voimakenttään ja päästää suuren osan energiasta ulos. Ja kehittyäkseen ihminen tarvitsee juuri sisäistä ylijäämäenergiaa, aivan kuin jonkin verran sisäistä painetta, joka tarjoaa kasvupohjaa eetterikehon ja chakrojen kasvulle ja muotoutumiselle.

Joka kerran kun jotain valittaa, päästää itsestään ulos niitä energioita, jotka muuten olisivat vapaat käytettäväksi henkiseen kasvuun. Tuossa juuri kasvu on hyvä sana, koska aivan oikeasta kasvusta on kysymys. Se mitä me nimitämme henkiseksi kasvuksi, ei ole ainoastaan henkistä, vaan se on todella myös meidän eetterikehomme eli elämänvoimakehomme muotoutumista.

 

Rakentaminen ja luonnonhenget

Valittamisella on paljon muitakin ulottuvuuksia kuin omien eetterivoimiemme menetys ja astraalikehon eli sielukehon herkkien muotojen sekä hajoaminen että kovettuminen. Siksi kaiken valittamisen kanssa on oltava todella tarkkana.

Ei siis koskaan valittaa, vaan aina puhua tai toimia rakentavasti. On siinä haastetta. Itse olen nyt miettinyt vuosia tätä valittamisen ongelmaa, enkä ole sitä vielä kokonaan ymmärtänyt. Nimittäin kun näkee jotakin, mikä ei ole kunnossa tai mikä menee väärin, niin luotava ja rakennettava uutta.

Mitä se merkitsee sään suhteen? Luulen, että luononhengillä on sään luomisessa jonkin verran valinnanvaraa, ja jos me osaamme osallistua sään kokemiseen ja tahtomiseen oikealla tavalla, siitä voi olla ja varmasti onkin apua sekä luonnonhengille että meille itsellemme. Olen vakuuttunut siitä, että luonnonhenget kokevat käytännössä samankaltaisen sään mukavaksi kuin mekin.

Mutta kasvit tarvitsevat kosteutta, ja ihmisten luomat epäsuotuisat energiat tarvitsevat purkautumistietä. Sille ei voi mitään.

Eikä sillekään voi mitään, että jos me ihmiset niin normaaliin tapaan valitamme säästä, se tekee luonnonhengille heidän työskentelynsä helposti epämiellyttäväksi. Herän tekevätä säässä sitä, mikä on tarpeellista.

Silti luulen, että jos me osaamm katsoa säätä oikein, olla kiitollisia ja vahvistavia, niin me voimme edistää sään tasapainoisuutta.

 

Myötäluomisesta tulevaisuuden tahtomiseen

Me alamme tulle yhä tietoisemmiksi siitä, että nyt jo on alkanut ja hyvää vauhtia alkamassa se, mikä vain tulevaisuudessa vahvistuu: se mitä enkeliolennot aikaisemmin tekivät luonnon ja ihmiskunnankin hyväksi, tulee yhä enemmän meidän omalle vastuullemme.

Meidän on opittava olemaan vastuussa esimerkiksi säästä - ja paljon monesta muustakin, mikä vielä on meidän käsityskykymme ulkopuolella. Mutta sään ja luonnon kanssa voi hyvin jo alkaa kevyesti harjoitella luonnon ja todellisuuden myötä tahtomista: minä tahdon sitä, mikä on.

Ja siitä voi varovasti kokeilla, millainen tahtominen rakentaa hyviä asioita, ilman että se hajoittaa sitä, mitä on tai mikä on jostain syystä välttämätöntä.

Tässä todella tulee esiin uusia ajatuksia.

On hyvin kaunista kuvitella, että minä tahdon ja luon vaikkapa ihanan valkeaa lumisadetta, pilven liikettä taivaalla, auringonlaskun värejä.

Todella luodessani ymmärrän, että en voi vain katkaista joitakin sellaisia toiminnan säikeitä, joista itse en pidän. En saa koskaan puuttua toisten ihmisten vapauteen, en saa estää sellaista, mikä karmallisesti on jollekin ihmiselle tai ihmisryhmälle välttämätöntä.

Ja silti me olemme opiskelemassa tulevaisuuden tahtomista.

 

Vanha ja uusi vihkimys

Vanha vihkimys oli liittymistä siihen maailmankehityksen suuruuteen ja valtavuuten joka jo on ja joka kumpuaa menneisyydestä.

Uusi vihkimys on jotain mikä virtaa meille tulevaisuudesta. Se on nykyhetkeen asettumista sillä tavoin, että tulevaisuuden tahtominen totuuden, kauneuden ja hyvyyden lakien mukaan tulee mahdolliseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkinen kasvu, vanha vihkimys, sää, valittaminen, tahtominen, myötäluominen, uusi vihkimys,

Ole ihanne-itsesi!

Keskiviikko 29.6.2011 klo 1:54 - Matti Kuusela

Henkisissä kirjoituksissa tätä on yhä uudelleen korostettu, mutta kirjoitan sen vielä kerran tähän: Ole ihanne-itsesi!

Se voi kuulostaa yksinkertaiselta ja itsestään selvältä, mutta omastakin kokemuksestani voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että se ei käytännössä ole lainkaan niin selvää ja yksinkertaista.

Jos haluan tulla terveemmäksi ja onnellisemmaksi, yksi aivan ensimmäisiä asioita on ryhtyä olemaan sellainen. Sen voi sanoa toisellakin tavalla: irrottaudu hetkeksi siitä mitä olet, ja kutsu tuo onnellisuuden, tyytyväisyyden tai runsauden tunne ympärillesi, auraasi.

Aluksi tämä kutsu vaikuttaa ohueeseen astraalikehoon, ja sieltä se alkaa siirtyä eetterikehon elämänvoimiin. Jossain vaiheessa huomaat selvästi, miten voimakkaasti kutsumasi onnellisuuden tunne - esimerkiksi - vaikuttaa eetterikehoosi. Ja mitä enemmän näitä onnellisuuden hetkiä näin luot, sitä voimakkaammaksi onnellisuuden tunne tulee. Ja koko elämäsi alkaa tulla onnellisemmaksi.

 

Rehellisyyden ongelma

Usein tälle eheytymiselle ja onnellisuudelle tulee eräänlainen rehellisyyden ja vastuullisuuden tunto. Jos asiat kerran ovat huonosti, en kai silloin ryhdy teeskentelemään, että ne ovat hyvin?

Jos kaikki suhtautuvat minuun ylenkatseellisesti, en kai silloin ryhdy teestekentelemään ystävällisyyttä muita kohtaa!

Nämä ajatukset kuulostavat aivan järkeviltä, mutta ikävä kyllä ne vahvistavat vain kielteisiä energioita. Mitä enemmän uskon ja lujitan sitä kokemusta, jonka koen maailman ja toisten ihmisten minulle antavan, sitä ankeammaksi käy elämäni, kunnes tuo ankeus lopulta laskeutuu fyysiselle tasolle saakka ja ilmenee sairautena.

Se mitä valitsen tuntea itseäni ja muita kohtaan, on luomista. Jos tunnen, että minua kohdellaan tai on kohdeltu huonosti, se voi joskus herättää minussa voiman astua kaiken sen yläpuolelle ja luoda itselleni uuden elämän.

Itse asiassa tuo on sitä, mitä meidän on tehtävä joka hetki. Muistakaamme, miten lapsuudessamme maailma antaa meille sen mitä me saamme. Useimmille meistä jää lapsuudesta ainakin joitakin iloisia muistoja, ja kun vanhenemme, ihmettelemme minne nuo menneet hyvä ajat ovat kadonneet.

 

Luomisvastuu on meillä, aikuisilla

Tämä on myös asia, jota kehoitan jokaista kertomaan itselleen ja opettamaan lapsilleen ja lähimmäisilleen yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes jokainen varmasti muistaa sen: meillä aikuisilla on luomisen vastuu!

Me vastaamme siitä, miksi me tulemme. Maailma ja ympäristö luovat lapsen! Noin yleisesti ottaen.'

Minä itse luon oman elämäni aikuisena! Noin yleisesti ottaen.

Meillä on normaalisti monenlaisia vaikeuksia, mutta mitä aktiivisempi ja energisempi olen, sitä parempi ongelmienratkoja minusta tulee. Lopulta ratkon elämänkysymyksiä kuin liukuhihnalta, tyytyväisenä, onnellisena ja energisenä.

Vielä yksi ohje: älä koskaan jää pitämään sairauttasi tai muuta vaivaa lopullisena. Elämällä on aivan uskomattomia keinoja muuttaa asioita aivan uskomattoman nopeasti.

Vaikka tilanne nyt tuntuisi miten huonolta tai ikuiselta tahansa, pidä jokaista harmia aina vain väliaikaisena. Silloin annat sekä maailmalle että omalle kehollesi luvan muuttaa tilanne heti kun se tulee mahdolliseksi.

 

Miksi meillä on ongelmia kehossamme?

Muistaakseni se on mestari Hilarion, joka sanoo, että jokainen sairaus on olemassa vain opettaakseen meitä miten saada kätketyt kykymme käyttöön.

Enkelimaan nettikaupassa on jo ainakin joitakin meditaatioita sarjasta Onnellisuus, Kiitollisuus, Tahto ja niin edelleen. Suosittelen lämpimästi niiden kuuntelemista, sillä ikävä kyllä monet meistä ovat vahvistaneet kielteisiä kokemuksia itsestään ja maailmasta ehkä vuosikymmeniä. Positiivisella työllä näiden kielteisten ja usein kollektiivisten energioiden purkaminen on paljon helpompaa kuin niiden kerääminen, mutta silti se vie aikansa. Siinä nämä meditaatiot voivat olla erinomainen apu.

Joskus voi jo yksi kuuntelu saada suuria aikaan, mutta suosittelen, että kuuntelet niitä aluksi sen kummemmin odottamatta milloin se tapahtuu. Aktiivinen odottaminen voi luoda hankalia esteitä, jos se on energeettisesti - no, sellaista että se luo esteitä. Voi odottaakin, ja se voi olla tosi suuri apu, mutta silloin pitää huolella tunnustella, että tuo odottaminen on sellaista, joka avaa ja kantaa energioita (mikä ei aina ole ihan helppoa).

Ryhdy siis olemaan oma ihanne-itsesi!

Vaikka se aluksi onnistuisi vain puoli sekuntia päivässä, se on jo loistava alku :)

Tässä hyvä rohkaisuvideo.

2 kommenttia . Avainsanat: ihanne-itse, sairauksien voittaminen, mestari Hilarion, mielikuvien voima, elämän luominen, onnellisuus

Iloista juhannusta

Lauantai 25.6.2011 klo 5:39 - Matti Kuusela

On erittäin vahvistavaa päättää itse mitä kokee, ja mitä tahtoo kokea. Totta on, että emme aina kykene siihen pitkää aikaa. Silti jokainen hetki, jolloin voin luoda itse oman kokemukseni, on valtava askel oman henkisen kehityksen tiellä, ja se on suuri askel koko ihmiskunnan kehityksen taipaleella.

Tuo oman kokemuksen luominen on eri asia kui harha tai illuusio. Siinä luulen että minulla on hauskaa, mutta hauskuuden tunne tulee siitä, että eristäydyn ja luon oma itsenäisen voimakuplan ympärilleni.

Kun luon kokemukseni, olen vahvassa yhteydessä koko voimakenttään ympärilläni. Kun luon itselleni hyvän kokemuksen vaikkapa juhannusjuhlissa, autan myös kaikkia muita juhlijoita. Ja tuon myös enkeleiden ja luonnonhenkiystävien työtä. Hei kaipaavat ihmisauttajia.

Kun meidän ihmisten vastuu kasvaa yhä suuremmaksi, meidän tehtäväksi tulee olla juhlien, tunteiden ja energiatilojen johtajiva. Joillakin meistä onkin loistelias kyky vaikuttaa voimakkaasti ympäristöön, mutta se nyt tässä olekaan niin tärkeää, vaan se, että me kaikki alemme kehittää omaa luomisen voimaamme.

Meillä on täällä Maan päällä mahdollisuus luoda sellaista todellisuutta kuin tahdomme, ja mikä on vielä suurempaa: meillä on mahdollisuus luoda sellaista Maata kuin tahdomme.

Lapsena ollessamme maailma antaa meille, mutta aikuisina on meidän vuoromme antaa Maalle. Ajattele, sinulla on mahdollisuus olla kehittämässä kokonaista planeettaa!

 

Maailman kauneus ja luominen

Ja miksi Sinä olisit täällä ja miksi
Maa olisi täällä, ellei tarkoituksena
olisiuriel_sinivalkokulta.jpg juuri tuo kehitystyö, herääminen
siihen. Me katsomme ympärillemme ja ihmettelemme, että täällä on tällaista. Juhannuksena on paljon kaunista - kun ihailen sitä, vahvistan tuota kauneutta.

Se on aivan todellista, sillä tuo kauneus ei ole täällä itsestään. Se on enkelten ja luonnonhenkien ja haltioiden ja deevojen työtä. On hienoa ihailla spontaanisti, vielä hienompaa on ihailla tahtoen.

Meillä on niin paljon sellaisia kykyjä, joita emme ole vielä avanneet. Kielteiset yheisenergiat painavat meitä, ja meidän on ravistettava ne yltämme ja alettava luoda.

Joskus tuntuu niin helpolta yhtyä kollektiiviseen valituskuoroon: taas sataa, taas tuulee, on liian kuuma. Sillä tavoin me emme luo emmekä ole itsenäisiä, vaan vahvistamme luomista madaltavia voimia. Muista, että sinä voit luoda joka ainoa hetki. Mutta on upeaa, jos muistat luomisesi voiman vaikka kerran päivässä, ja jo kerran viikossakin on upeaa, aluksi.

 

Luominen

Katsomalla maailmaa kauneuden silmin sinä luot sitä kauniimmaksi.

Se on aivan totta, sillä tämä maailma on voiman kokonaisuus. Millaista voimaa me luomme ja lisäämme tähän voimien kokonaisuuteen, se vahvistuu ja todellistuu.

Nykyinen maailma on vielä pitkälle enkelien ja jumalten luomus, mutta tosiasiassa siinä on paljon aikaisempien ihmisten vaikutusta. Uskon että me osallistumme innokkaasti tämän maailman luomiseen (ainakin monet meistä) henkisillä tasoilla yön aikana ja kuoleman jälkeisessä olotilassa.

Mutta jotta meillä on siihen voima ja mahdollisuus, meidän on aloitettava kiinnostuksemme jo maanpäällisen elämämme aikana.

Kauneus on luonnollisesti vain yksi ulottuvuus, mutta juuri tässä kesäajan hehkeydessä hyvin merkittävä.

 

Juhannus ja Uriel

Lainataanpa jälleen Rudolf Steineria vuodelta 1923:

Kuvitelkaamme seuraavaa juhannuskuvaa. Uriel on ylhäällä kehkeytyvässä auringon kultakehässä kutoen kehoaan valon kultasäikeistä. Hänen arvioiva katseensa on suntautunut maan kristillikerrokseen. Hän näkee, kuinka ihmisten erheet ovat epäsoinnussa sen loistavan ihmeellisyyden kanssa, joka esiintyy maan syvyyksien kristallisaatiotapahtumassa. Tämä vertailu ihmiserheiden ja maassa tapahtuvan kiteytymisen välillä saa hänen katseensa vakavaksi.

Urielin ele on kehottava ele on kehottava ele ... muuntakaa erheenne hyveiksi, sillä pilvissä esiintyy auringon kullasta kehrättyjä kuvia, kun ihmiset kehittävät hyveitä.

Tässä Rudolf Steineri siis ilmaisee suoraan, että luonto ilmaisee meille näkyvässä muodossa sitä, mitä me täällä itse kehitämme.

Hyveiden kehittäminen ei siis koskaan mene hukkaan. Enkelit huomaavat ne, ja kutovat niistä pilviin kultareunuksia. Tämähän on runollinen kuva, voi sanoa, mutta runoilijat ovatkin aina olleet ihmisiä, jotka näkevät asioita myös enkelten silmin.

 

 

 

5 kommenttia . Avainsanat: juhannus, kauneus, luominen, Uriel, Rudolf Steiner, kollektiivienergiat, pilvien kultareunat, runoilijat, juhannuskuva

Luomisen oppitunti - ja vastuu

Perjantai 25.2.2011 klo 1:30 - Matti Kuusela

Hei Ystävät, lisäsin Enkelimaa Suomi -osastoon Steinerin Suomi-lausuntojen lisäksi myös Dina Reesin lainauksia. Dina kävi Suomessa 80-luvulla ja hänen tilaisuuksillaan oli voimakkaasti koettava vaikutus. Suoraan kansanhenkeen.

Olen pohtinut tätä kansanhenkijuttua, ja olen voimakkaasti sitä mieltä, että meidän yhteinen elämänlaatumme ei voi kehittyä kunnolla, ellemme me kaikki ala kantaa vastuuta, koko elämästä, Suomesta, kaikesta mitä täällä tapahtuu.

Mitä sitten vastuun kantaminen on? Kun poliitikko sanoo, että hän ottaa jostain virheestä täyden vastuun, hän ehkä tarkoittaa, että asia on hänen osaltaan loppuun käsitelty ja hän tekee mieluummin jotain aivan muuta.

 

Vastuun kantaminen

Vastuun kantaminen henkisesti ei tarkoita, että meidän kaikkien pitäisi mennä johonkin valtuuskuntaan, vaan se on sitä, että tuumailen hetken niitä asioita, joita kohtaan, myös yhteiskunnallisia.

Jotta se on mahdollista, joutuu ensin kohtaamaan kaikki esille nousevat tunteet. Olivatpa me minkälaatuisia tahansa, tunne niitä kohtaan myötätuntoa, ajan mittaan oikein tunteella. Aluksi tuo on vaikeaa, koska useimmilla meillä on niin voimakkaita patoutuneita tunnelatauksia, että niiden käsittelyyn menee kauan.

Mutta ei se haittaa, sillä tässä ei ole mitään kiirettä. Omiin tunteisiin tutustuminen ja niiden hyväksyminen ja rakastaminen omiksi ystäviksi on kaikkein tärkeimpiä töitä, mitä me ikinä tässä elämässä voimme tehdä. Jos sinulla on erittäin vaikeita traumoja, valitse ensin joitakin helpompia tunteita käsiteltäväksi. Ei ole niin tärkeää, mistä aloittaa tai eteneekö järjestelmällisesti vai tilanteen mukaan, kaikki viel eteenpäin

Vasta kun pystyn todella hyväksymään esiin kohoavat tunteeni jonkun asian suhteen, voin luontevasti siirtyä toiseen kohtaan, joka on uusien ajatusten luominen, ehkä yhden uuden mielikuvan luominen tilanteesta. Jos ajatellaan metsiä, tuo kuva voi olla vaikkapa hyvin täyteläisen luonnon kokeminen, sellaisen jossa ihmisen, luonnonhenkien ja enkelten työ tapahtuu sopusoinnussa.

Tällaisia luovia mielikuvia voi toki luoda ilman että ensin on lukenut jotain asiaan liittyvää myönteistä tai kielteistä.

 

Koe itsessäsi se mitä tahdot luoda

Jotta tällainen luova mielikuva voi vaikuttaa hyvää tekevällä tavalla myös henkiseen maailmaan, on tärkeää, että me emme yritä pakottaa sitä todellisuuteen, vaan luomme tämän kuvan itsessämme niin avoimeksi ja kauniiksi, että se suorastaan kutsuu henkisiä ystäviämme mukaansa toteuttamaan sitä, niin luonnonhenkiä kuin enkeleitäkin, muista henkisistä ystävistämme puhumattakaan.

Kun pysymme itsessämme emmekä varsinaisesti lähetä mitään, silloin parantava ja vahvistava vaikutus säteilee meistä hyvää luovalla tavalla maailmaan ja toisille ihmisille. Jokainen vastaa edelleen itsestään, mutta saa niin paljon apua, kuin pystyy ottamaan vastaan.

Rakkaudella
Matti

 

Saat aina välittää Enkelimaaviestejä myös ystävillesi!

8 kommenttia . Avainsanat: luoda, luominen, henkinen luominen, vastuu, vastuun kantaminen