Matin blogi

Nauvossa

Lauantai 16.8.2014 klo 20:28 - Matti Kuusela

Nauvon nimi ruotsiksi on hauskasti Nagu. Tulimme sieltä jo viikko sitten ja vain viikon siellä vietimme aikaa, mutta intensiivistä se oli. Jo viime kesänä suuntauduimme Kolin seutujen sijasta Turun saaristoon. Silloin kävimme kolmella eri saarella, joista Nötö oli uloin ja selvästi mieluisin.

Nötö toi mieleen sadanvuoden takaisen kuvataiteilijoiden kesäsiirtolan. Kaikki luonnonelementit esiintyivät selkeinä omilla paikoillaan: meri, rannat, kalliot, pellot, punaiset talot, taivas. Kaikille oli omat paikkansa eikä missään pusikkoa, joka nykyisin valtaa yhä enemmän tilaa maisemassa.

Kun saarella ei ollut autoliikennettä, niin jokainen liike näkymässä sai oman kauniin merkityksensä. Jalankulkijat ja satunnaiset autot oli kaikki arvokkaita, jokainen liike toi jotain uutta lisää näkymään.

Myös Nötön pieni puukirkko oli ainutlaatuinen, niin muodoltaan kuin tunnelmaltaankin. Ja siellä oli alttariseinällä pieni vaaleansininen Kristus-veistos, jos oikein muistan. Silloin ei mukana ollut kameraa, jolla siitä olisi saanut kuvan, mutta sen vaikutelma säilyy mielessä. Tekee mieli käydä siellä uudelleen sopivamman kameran kanssa.

Nauvo

Tänä kesänä olimme Hindersin mökillä Nauvossa. Taas noita elementtejä: meri hieman Nötöötä kesympänä ja tänä kesänä erityisen lämpimänä. Hieno hiekkaranta kaartuvien silokallioiden vierellä. Oli upeaa lekotella lämpimässä merivedessä. Hieno hiekka oli myös vaikuttavaa. Siinä on jotain elävää ja salaperäistä, jos ajattelee vaikka maailman suurien aavikoiden henkistä merkitystä, kiteiden runsautta, lämpöä.

Rantakallion pehmeäksi siloitellut muodot ihmetyttävät yhä uudelleen. Niiden muotojen aiheuttajaksi sanotaan aina jääkautta, mutta eihän se voi mitenkään pitää paikkaansa. Ei jää minnekään liike mantereen päällä, jos sitä on ollutkin: jään reuna liikkuu, mutta se on näennäisliikettä, joka ei kuljeta mitään mukanaan.

Meren rannalla kaikki ne elementit, jotka ihmisolemuksessa ovat sekoittuneet toisiinsa mitä moninaisemmilla tavoilla, ovat kaikki selkeästi päällekkäin ja rinnakkain: kiinteä, nestemäinen, ilma ja valo sekä kaiken läpi virtaava lämpö. Nuo neljä elementtiä ja niitä vastaavat voimat ovat seuranneet ihmiskehityksen vaihteita alusta saakka. Ne ovat jotain äärettömän tuttua ja niiden näkeminen puhtaina omissa olemuksissaan meren rannalla on jotain ihmeellisen rauhoittavaa.

Kun olen kasvanut Salpausselän kuunilla mäntykailla menneen ajan Hyvinkäällä, niin männyt ovat minulle läheisiä ja kotoisia. Niiden olemuksessa ja jotain samaa jyrevää tulivoimaa kuin hyvässä ja aidossa ruisleivässä.

Nauvon rannalla männyt olivat pienempiä kuin Hyvinkäällä, myös yksilöllisemmin muotoutuneita. Niissä on vahva maahistunnelma.

Lintuja ja perhosia

Oli hieno yllätys nähdä suurempia perhosia, joita olen kovasti kaivannut. 

Aivan mökkimme edessä oli valkorunkoinen koivu, johon kaiketi joku tikka oli koputellut kaksi pyöreää koloa, Kummassakin niissä oli sisällä ampiaspesä. Ja kummankin aukon suulla upeat ritariperhoset ja kookkaat suruvaipat viihtyivät hyvin ja harrastivat ampiaisten kanssa toverillisen näköistä töniskelyä. Ilmeisesti ampiaset jättivät aukon suulle mettä tai siitepölyä, joka kovasti perhosia kiinnosti.

Myös neitoperhosia näkyi sekä sudenkorentoja. Ja kaiken huippuna pari merikotkaa, joilla myös on minulle suuri merkitys. Lapsuudessani kun en koskaan päässyt ulkona luonnossa mitään kotkia näkemään.

Korppeja asusteli seudulla. Niitäkin näin ensimmäisen kerran elämässäni vasta seitsemäkymmentäluvulla Pohjois-Norjassa tunturien kupeilla. Edellisellä vuosikymmenellä, jolloin paljon liikuin metsissä ja tein lintuhavaintoja vihreään vihkooni, en koskaan korppia tavannut.

Ihminen, linnut, perhoset... ja luonnonhenget ja enkelit... kaikki kuuluvat yhteen. Ne ihmeelliset yhteenkuuluvaisuuden ja läheisyyden tunteet ja kaipuut, joita monet luonnon olennot meissä herättävät, ovat todellisia. Linnut, perhoset ja monet muut olennot kantavat itsessään jotain sellaista, mikä täydentää meidän ihmisinä olemistamme. Ilman niitä me emme voisi olla sellaisia kuin olemme.

Rakkaudella

Matti

5 kommenttia . Avainsanat: Nötö, luonnonelementit, linnut, perhoset