Matin blogi

Suomalaisten - ja slaavien - historiaa

Perjantai 15.2.2013 klo 1:36 - Matti Kuusela

Sain tänä iltana käsiini Valentin Tombergin kirjoituksen "Suomalaisuus venäläisessä hengenelämässä" vuodelta 1931. Kun Suomen historia näyttää olevan ihmeellisen vaikea aihe, niin katsotaan mitä hengentutkija Tomberg on saanut aikaan. Hän on meille sikäli läheinen, että hän syntyi Pietarissa ja eli Venäjän vallankumouksen jälkeen pitkän aikaa Tallinnassa.

Hän kertoo, miten jo ulkoinen historiantutkimus on osoittanut, että suuret osat nykyisestä Euroopan puoleisesta Venäjästä Moskovan seudut mukaanluettuna olivat suomensukuisten heimojen asuttamia 800- ja 900-luvuilla. Vähitellen näitä alueita alkoivat asuttaa slaavit, jotka sekoittuivat suomalaiseen väestöön. Heidän jälkeläisistään syntyi suurvenäläinen kantaväestö.

Samaan aikaan 800-luvulla alkoi myös pohjanmiesten laajentuminen suomalaisalueille. Henkisesti katsottuna heidän mukaan tuli minuuden virike slaavilaisille kansoille. Sillä oli kyllä sielullista laajuutta, mutta siltä puuttui sisäistä koossapysymisen voimaa, jota se sai normanneilta.

 

Slaavilainen sielullisuus

Toinen slaavilaisen sielun ominaisuus, subjektiivisuus, joka ilmenee niin selvästi erityisesti puolalaisuudessa, antaa sielullisuudelle lämpöä ja myötätunnon kykyä, mutta sillä on vaara sivuuttaa ulkomaailman realiteetit. Sen seurauksena sielullisuus voi sumentua ja jäädä kuin huumaantuneena omaan itseensä.

"Niin sympatia kuin antipatiakin, ilo ja tuska elävät slaavilaisessa sielussa hienoimpia vivahteita myöten, elämän kaikki soinnut voivat siinä löytää ilmauksensa."

Suomalaiset heimot taas olivat kehittäneet sielunelämää, jota slaavit pitivät arvoituksellisena. Ja siitä tullaankin yhteen ja minulle uuteen mahdollisuuteen sanan Suomi selitykseksi. Muinaaslaavit nimittivät suomalaisia sanalla tsudi, joka on hyvin samankaltainen kuin ihmettä tarkoittava tsuda. Tsudiak taas tarkoittaa erikoista ihmistä tai erakkoa.

Nämä "ihmeelliset" kuvaavat hyvin suomalaisia, meitä kun pidettiin taikojen tekijöinä sekä ihmisen kätkettyjen sisäisten voimien tuntijoina, erityisesti siinä miten sana vaikuttaa luonnonvoimiin. Kun slaavi katseli suomalaista, hän Tombergin mukaan koki, miten suomalaisissa sana vaikuttaa ulos luontoon, mutta hänen oma sielullisuutensa ei virtaa hänestä ulos maailmaan.

Tätä suomalaisten objektiivista kykyä vaikuttaa maailmaan piti subjektiivisesti asennoituva slaavi yliluonnollisena.

 

Puhuttu ja laulettu sana

Suomalaisten toiminnallinen objektiivisuus ilmeni erityisesti puhutussa ja lauletussa sanassa. Sen mahti syntyi eläytymisestä siihen, että hänen puhuessaan hänen yllään olevat henkiset vallat olivat tässä puheessa mukana. Tombergin mukaan muinaissuomalaiset kokivat puheensa kuin maljaksi, johon jumalten voima virtaa.

Se oli kulttuuria, jonka voima ei ilmennyt kivisina kaupunkeina, vaan kalevalaisina muistomerkkeinä sanan huikeasta mahdista kielen rytmien ja sointujen avulla.

Slaavilaisten puheessa ja laulussa taas jokainen äänne oli täysin sielullistunut. Siksi voi sanoa, että suomalainen lähetti puhuessaan ulos luonnonvoimia, mutta slaavi veti puhuessaan ulkoista maailmaa oman sisäisyytensä piiriin.

Tätä voi verrata myös lapsuuteen ja vanhuuteen. Kulttuurina slaavilaiset ilmaisivat lapsuuden voimia vetäessään maailmaa itseensä, suomalaiset taas jo ammoin kypsyneitä vanhuuden voimia vaikuttaessaan puheellaan luontoon, antaessaan voimiensa vaikuttaa ulospäin. Se oli kuin lapsen kohtaamista isovanhempiensa kanssa, lapsen joka elää täysin tulevaisuuden uneksimiseen uppoutuneena. Se oli myös rauhanomaista kohtaamista, sillä suomalaissotia ei slaavien muuten sotaisessa menneisyydessä ollut lainkaan. - Ja siksi historiankirjoitus on niin hiljaa tuosta ajasta.

 

Rakkauden menneisyys

Tomberg puhuu suorastaan rakkaudesta tuona aikana, jona noin kaksi kolmasosaa suomalaisuudesta katoaa slaavien keskuuteen kuin vuoropuheluna näiden kansojen arkkienkeleiden välillä. Tämä yhdistyminen antoi slaavilaisille kansoille niiden tarvitsemaan objektiivisuutta.

Tällä tavoin tuli yhteen bysanttilaisia sekä normannien, mongolien ja suomalaisten vaikutuksia valmistelemaan itäisen Euroopan tulevaisuutta.

Tomberg jatkaa, miten venäläinen kansansielu elää vieläkin unitilassa, josta se ei kykene nousemaan omassa olemuksessaan ulkoisen historian tasolle. Mutta uinuessaan se näkee tulevaisuuden valveunia, kuin siemeniä itäisen Euroopan tulevaisuuden tehtävään.

5 kommenttia . Avainsanat: Suomi, historia, suomalaiset, slaavit, kieli, rytmit, soinnut, mahti, puhe, laulu, luonnonvoimat, sielullistuminen, jumalat, taiat, Valentin, Tomberg