Matin blogi

Ihminen maailman laajuuksissa

Keskiviikko 15.2.2017 klo 0:18 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Olen viime aikoina lukenut jälleen Steinerin esitelmiä papeille, jotka halusivat hänen apuaan ja ja jotka sitten perustivat Kristiyhteisön. Joskus tulee vastaan esitelmiä, joissa kokee miten Steinerille avautuu kuin jumalallinen mahdollisuus kertoa juuri siitä, mikä hänestä on kaikkein tärkeintä ja oleellisinta.

Usein kokee, miten häne koettaa saada ihmisiä ymmärtämään, ja sitten yhtäkkiä on sellainen tilanne, jossa kaikki on kohdallaan. Tällainen tunne tulee eräästä vuoden 1924 esitelmästä, joka on näiden papeille pidettyjen esitysten neljännessä kirjassa. Siinä on kertoo ihmeellisen avoimella eläytymisellä siitä ihmisen kehityksen merkittävästä kohdasta, jossa Aatami kulkee Paratiisin puutarhassa ja nimeää siellä kohtaamiaan olentoja. Steiner lausuu, miten äärimmäisen merkittävä kosminen kokemus se oli, että Aatami näin saattoi kuin Jumalan helmoissa ollessaan tehdä tätä työtä, nimetä.

Nimeämisellä on Raamatussa muulloinkin tärkeä osuus. Esimerkiksi Isä meidän -rukouksessa se tulee esiin, Jeesus nimittää tulevan apostolinsa nimen Pietariksi. Niin se ilmaistaan.

Koen että nimi tässä mielessä on jotain vielä henkistä ja yliaistista, johon meidän tavallinen ajattelumme ei nykyaikana yllä. Mutta heti tämän nimi Jumalan kanssa tapahtuvan nimeämisen jälkeen Steiner siirtyy puhumaan varsinaisesta ihmisyydestä. Siinä hän kertoo hyvin yksinkertaisin ja jopa runollisin käsittein, miten meidän ihmisen on voidaksemme todella nimittää itseämme ihmisiksi, opittava laajentumaan kolmeen suuntaan:

- Meidän on opittava tuntemaan, miten me juurrumme maahan.
- Meidän on opittava kohoamaan korkeuksiin.
- Meidän on opittava havaitsemaan maailmanlaajuudet ympärillämme.

Alkukasvi.jpg

Tiedostamisen kolme suuntaa

Näihin kolmeen suuntaan ulottumiseen sisältyy siis oikeastaan ihmisyyden kehityksen salaisuus. Jokaisessa suunnassa odottavat omat tehtävänsä ja opetuksensa, joista voi sanoa, että jumalat ovat ne meille antaneet.

Osan suhteen me olemme vielä täysin unessa. Juuri maan syvyyden ovat alueita, joista emme saa juuri mitään tietoisuuteemme. Osan suhteen me olemme kuin unennäkijöitä. Sellaisia ovat taivaan korkeudet, joista meillä silloin tällöin on aavistuksia tai tuntemuksia. Ja osassa alamme olla jo hereillä, kun katsomme sitä maailmaa, joka muodostaa välittömän ympäristömme.

Ja sitten on se minä, joka kaikkia näitä suuntia tarkastelee.

Maata ajatellessaan voi miettiä, miten meidän kehomme jokainen osa, korvat, silmät, elimet, ovat enemmän tai vähemmän maan voimien muovaamia. Voi miettiä, aivankuin kosmisesti, miten maan salaperäiset voimat todellakin muovaavat meitä.

Mutta hyppään nyt siihen kohtaan, joka minua tänään erityisesti kosketti. Tällä kohden Steiner puhuu tunteenomaisesta syventymisestä maan perustoihin.

Kasvien valoele

Hän lausuu syvästi, että ennen kuin me ihmiset voimme yltää oman olemuksemme syvyyksien kokemukseen, on meidän ensin pystyttävä syventymään maan syvyyksiin.

"Kun näemme kasvien versovan maasta, on meidän omaksuttava syvempi hartauden tunne, kunnioituksen tunne, joka antaa meidän havaita kasvin jokaisessa osassa jotain itsestämme, jotain mikä tulee esiin aivan kuin sen ilmauksena, mitä maan sisällä tapahtuu.

Meidän on todellakin alettava ymmärtää, mitä tapahtuu maan syvyyksien ja taivaan laajuuksien vuorovaikutuksena. 

Katsokaa miten kukkiva ruusu kohoaa maasta, nähkää itseensä kietoutuvat ruusunnuput suhteellisessa pienuudessaan, ja täydenkää tämä kuva maan keskipisteestä kohoavalla mahtavalla valoruusulla, jonka jumalten valoeleet täyttävät. Näiden valoeleiden on herättävä, jotta nukkuva ruusu voi kehittyä ylöspäin nupuksi. Jokaisen uinuvan ruusunnupun yhteydessä te voitte kokea maan perustoissa heräävän, luovan, elävän valoruusun.

Ja näin on kaikkien kasvien laita.

Katsokaa maan vihertävää kasvipeitettä ja tuntekaa, mitä maan perustoista versoaa vihreänä. Katsokaa sitä maan syvyyksien valoa, mikä täyttyy syvällä violetilla, joka tahtoo elävöittävänä voimana aaltoilla maailmaan."

Tämä oli vain pieni osa koko meditaatiosta. Mutta jo tämä kertoo tuntemisen tärkeydestä. Steinerin esitykset ovat monasti niin vaativia ymmärtää aivan puhtaasti ajattelun kannalta, että jää helposti huomaamatta, miten hän yhä uudelleen ja uudelleen, myös esoteerisessa koulussa, korostaa tunteiden kehittämisen merkitystä.

Meidän on kyllä ensin ajateltava, mutta sitten meidän on harjoitettava saman kohteen tuntemista. Eläydyttävä sen tunteeseen. Ja vähitellen tästä tuntemisesta alkaa kehittyä vielä syvempi tiedostamisen voima kuin ajattelu on!

Jumaläidin vaatteet

Hän kertoo esimerkkinä vanhan tarinan, jonka mukaan iltarusko syntyy, kun jumaläiti ripustaa vaatteesa illalla tuulettumaan. Me voimme tutkia mitä tiede kertoo värien muodostumisesta taivaalla, mutta syventyminen tällaisen kansantarinan sisäisyyteen, sen naiiviin kuvamaisuuteen, on kuitenkin moninverroin viisaampaa kuin oppinein astronomia. 

Ja miksi? Vastaan nyt itse: Koska tämä lapsenomainen asennoituminen avaa meille vähitellen niitä portteja, joiden kautta me voimme kulkea niiden maailmankaikkeuden luovien voimien, enkeli- ja jumalolentojen piiriin, jotka ovat näiden havaitsemiemme ilmiöiden taustalla.

Ja vielä. Maailmanlaajuuksiin eläytyessämme me voimme Steinerin mukaan aivan hyvin nähdä taivaalla loistavat tähdet jumalhenkisten olentojen silminä. Sillä ne ovat sitä.

Rakkaudella

Matti

1 kommentti . Avainsanat: ihminen, ihmisyys, Steiner, meditaatio, papit, maa, kasvit, valoruusu, tähdet

Maan henkinen historia

Perjantai 13.1.2017 klo 19:43 - Matti Kuusela

Maan neljä elämää

Tänään tuntui hyvältä palata siihen, miten meidän maapallomme ei ole täällä maailmankaikkeudessa vain juuri nyt, tällaisena ihmeellisenä planeettana kuin se on, vaan se on käynyt jo aikaisemmin läpi monta kehitysvaihetta.

Kaikki mitä me näemme ympärillämme, on ollut olemassa jo aikaisemmissa vaiheissa, eri muodossa. Maailman henkinen ohjaus johtaa kaikkea eteenpäin, ja niin että kaiken uuden on aina jollain tavalla perustuttava vanhaan.

Me tunnemme esimerkiksi sen valtavan viisauden, joka sisältyy meidän fyysiseen ruumiiseemme. Se meissä onkin kaikkein vanhinta. Fyysinen kehomme alkoi kehittyä jo siinä maapallossa, joka ei ollut edes nykyistä edeltävä, vaan tuo maa oli olemassa kolme suurta kehityssarjaa sitten. Se oli maa, jossa ei ollut vielä mitään kiinteää ainetta, ei mitään, minkä nykyiset aistimme saattaisivat havaita, vaan se oli maa, joka muodostui pelkästään puhtaasta yliaistisesta lämmöstä.

heijastuva_saari_talvella

Kaikki alkaa lämmöstä

Kuvittele siis suurta henkisen lämmön muodostaa taivaankappaletta, joka on kooltaan suunnilleen nykyisen Saturnuksen kiertoradan suuruinen. Siksi tätä ensimmäistä maata tai oikeiastaan aurinkokuntaa nimitetään vanhaksi saturnukseksi.

Tämä saturnus oli kuitenkin täynnä elämää ja liikettä ja kehitystä. Monet henkiset olennot asuivat sen piirissä ja vaikuttivat siihen. Nämä olennot ovat nykyisen kohonneet korkeammille tasolle. Ja meistä ihmisistä oli olemassa vain se lämpäruumis, joka sitten kolmena tähti-inkarnaationa kehittyi meidän nykyiseksi fyysiseksi ruumiiksemme.

Sitten suuren kosmisen lepovaiheen jälkeen kehittyi uusi aurinkokunta. Siihen tuli mukaan valo ja ilma, ja kehittyneempi kasvinomainen elämä.

Seuraavassa aurinkokunnassa ilman ja valon täyttämä lämöplaneetta alkoi muodostaa olentoja, jotka kehittivät vedenomaisessa maailmassa sisäistä elämää. Tämä oli myös se vaihe, jolloin nykyiset enkelit täyttivät koko planeetan tai aurinkokunnan viisaudella. Siksi kaikki se, mitä me voimme havaita ulkopuolellamme, tai itsessämmekin, on valtavan kosmisen viisauden täyttämää.

Ja jälleen taon jälkeen alkaa kehittyä uusi tähti, nykyinen maa. Se kiinteytyy fyysiselle tasolle saakka, ja kun sen olentojen rakenteessa elää syvä viisaus, se antaa mahdollisuuden sille, että nyt syntyvälle uudelle ihmiskunnalle voidaan antaa itsetietoisuus, minuus. Jokaiselle ihmiselle lahjoitetaan henkisten valtojen toimesta oma yksilöllinen minä.

Kristus-minä

Minuuden itsenäistyminen ja kirkastuminen ei kuitenkaan ole mikään yksinkertainen asia. Todellisen mnuuden edellytyksenä on, että se on vapaa. Jotta aito ja vapaa ja rakkauteen ja luovuuteen kykenä ihmisminä voi syntyä, sen on vapautettava itsensä kaikista ajatustason, tunteiden ja kollektiivisten uskomusten sidoksista. Sen on pystyttävä luomaan oma totuutensa oman enkelinsä kanssa yhteistoiminnassa. Täysin vapaasti.

Se on valtava kosminen tehtävä, joka on täynnä mitä erilaisimpia hankaluuksia. Mutta oman minän vapauttaminen ja selkeyttäminen on juuri maan ja aurinkokuntamme nykyisen inkarnaation tehtävä.

Rakkaudella

Matti

Maan inkarnaatioiden henkiset nimitykset:

1. Vanha Saturnus

2. Vanha aurinko

3. Vanha kuu

4. Nykyinen maa

 

1 kommentti . Avainsanat: maa, kehitys, henkisyys, enkelit, viisaus,

Sakramentit ja ihminen

Perjantai 31.7.2015 klo 0:42 - Matti Kuusela

Hei ystävät, viime keskiviikon workshopissa me tutuistumme viimeisenä asiana sakramentteihin. Muistat varmaan sanonnan seitsemän sakramenttia, vaikka esimerkiksi luterilaisessa kirkossa niitä ei niin montaa olekaan. Seitsemällä on kuitenkin oma merkityksensä.

Samoin kirkollisilla toimituksilla on yhteiskunnassamme niin suuri merkitys, että niiden henkistä taustaa on hyvä tuntea, kuuluipa mihin kirkkoon tai millaisen henkisen vakaumuksen piiriin tahansa.

Sakramenttiosuutemme oli siis hyvin lyhyt workshopissamme, koska paljon muuta oli jo keskusteltu ja käyty läpi. Avoin ja vapaa keskustelu on tärkeää, koska viimeistään nyt olen tajunnut sen, että uusia henkisiä asioita on käytävä läpi usein, monesta eri suunnasta ja eri aikoina, jotta ne tulevat todellisuudeksi.

Sakramentit ja Vuorisaarna

Yksi mukavia asioita henkisessä tutkimuksessa on, että eri asiaryhmiä voi asettaa rinnakkain ja vertailla niitä keskenään, jolloin ne alkavat paljastaa useinkin aivan uskomattoman syviä salaisuuksia.

Tämä mahdollisuus perustuu siihen, että jos meillä on jokin todellisuus, joka jäsentyy seitsemään vaiheeseen, niin maailmankaikkeus on muodostunut niin, että kaikki muutkin seitsenjäsennykset ovat ikäänkuin sukua keskenään. "Seitsemän" on pohjimmiltaan henkinen tosiasia. 

Käytännössä tämä seitsenyhteys tarkoittaa, että me voimme tarkastella rinnakkain esimerkiksi ihmisen olemuspuolia, sitä miten ne tulevat esiin Vuorisaarnassa, ja sitä miten sakramentit suhtautuvat niihin. Voimme tutkia miten sakramentit ovat yhteydessä kukin omaan olemuspuoleensa. Ja tarvittaessa voimme luoda näkymän siihen, mitä Vuorisaarnassa tulee esiin samasta kohtaa.

Kaste

Kun seuraamme ihmisen ajallista kehitystä, on ensimmäisenä sakramenttina eli pyhityksenä kaste. Sana sakramentti tulee juuri sanasta pyhä. Se merkitsee henkisenä toimituksena sitä, että maan maailmassa olevilla olennoilla ei enää luonnostaan ole suoraa ja välitöntä yhteyttä henkeen. Se on välttämätöntä ihmisen vapaan kehityksen takia.

Mutta on elämässä on sellaisia käännekohtia, jotka kaipaavat hengen yhteyttä. Ensimmäinen on se, jolloin ihminen on juuri astunut tähän maailmaan fyysisessä ruumiissaan ja häntä ympäröi valtava määrä erilaisia voimia, joihin hänen on tutustuttava.

Silloin kaste lujittaa ihmisen henkistä yhteyttä fyysiseen maailmaan. Se auttaa häntä tulemaan maan piirissä omaksi henkilökohtaiseksi itsekseen. Se on fyysisen ruumiin pyhitys. 

kurjenmiekka.jpg

Konfirmaatio

Toinen pyhä henkinen toimitus on konfirmaatio. Se on yhteydessä elämänvoimaruumiin eli eetteriruumiin avautumiseen. Kaikki tietoisuus rasittaa ihmisen elämänvoimia ja erityisen merkittäväksi tämä sielullisten virikkeiden taakka eetteriruumiille tulee puberteetin herätessä. Silloin eetteriruumiin pyhitys eli liittäminen lujemmin hengen yhteyteen tukee ihmisen sielullisen kehityksen itsenäisyyttä, kaikkine mahdollisine myrskyineen.

Rippi

Konfirmaatio tarkoittaa siis elämänvoimien lujittamista ja harmonisoimista. Rippi taas on askel siitä eteenpäin. Olemme tulleet jo puberteetin sielullisen elämän piiriin, jossa tunteet ja niiden erilaiset aaltoilut ovat aivan toisella tavalla henkilökohtaisia kuin lapselle, jonka sielullista elämää leimaa vielä eräänlainen viattomuus. Hän ei ole vielä samalla lailla vastuussa omista tunteistaan kuin nuori, jonka astraaliruumis tai sieluruumis on herännyt itsenäisesti maailmaan ja nuori etsii teitä itsensä ymmärtämiseen kaikkien sisäisten viettiensä keskellä.

Tässä astraaliruumiin avautumisen vaiheessa rippi tarkoittaa, että luodaan yhteys varttuneeseen minuuteen, ihmisessä olevaan henkiseen voimaan, joka auttaa ihmisen omaa minuutta vapautumaan ja kasvamaan voimassaan ja selkeydessään.

Periaatteessa rippi on mahdollinen sen kautta, että suorittava ihminen toimii tässä pyhässä toimituksessa Kristus-minuuden tuella.

Viini_ehtoollinen.jpg

Ehtoollinen

Ehtoollisessä me tulemme yhteyteen ihmisolemuksen neljännen ja tällä hetkelle korkeimmat tason, minuuden kanssa. Niinkuin meidän on vaikea ymmärtää omaa minuuttamme, yhtä vaikeaa meidän on ymmärtää ehtoollisen todellista ja varsinaista henkistä olemusta, sillä kummankin havaitseminen ja ymmärtäminen edellyttää tosiasiassa sellaista henkisen näkemisen kykyä, jota meillä vielä ei ole.

Hyvin lyhyesti voimma sanoa, että Kristus toi maan päälle kosmisen minuuden, jota on kutsuttu myös makrokosmiseksi minäksi. Ihmisillä oli minuus jumalten lahjana jo aikaisemminkin, mutta se ei ollut vielä itsenäinen. Pappien, kuninkaiden, profeettojen, tietäjien ja muiden viisaiden oli kerrottava ihmisille, mitä jumalat heiltä kulloinkin odottivat.

Tämänkin kyky heikkeni vähitellen, ja se olisi täysin rapistunut, ellei Kristus olisi tuonut henkisen auringon piiristä maahan kosmisen minuuden voimaa, joka antoi jokaiselle yksityiselle ihmisminuudelle jatkuvat ja henkilökohtaisen mahdollisuuden totuuden tietämiseen.

Ehtoollisessa Kristus-minän voima täyttää tai pyhittää ihmisolemuksen aineellisuutta ja fyysisyyttä niin, että keho ihmisminän kotipaikkana puhdistuu ja meidän minuutemme tuntee olevansa täällä enemmän kotonaan.

Tässä kohtaa tahdon esittää yhden aivan käytännöllisen huomautuksen: alkoholin nauttiminen alttarin äärellä ei ole enää millään muotoa ajanmukaista. Uudessa testamentissa tosin puhutaan viinistä ja on ollut aikoja, jolloin viini on ollut vedellä ohennettuna aivan normaali juoma, mutta henkisessä mielessä viini on meidän aikanamme Kristuksen pyhittämä vesi, vesi joka on käynyt itsessään läpi kasvikunnan henkisen kypsymisen prosessin. Tällä hetkellä mehu sopivalla tavalla laimennettuna on sitä viiniä, josta Uusi testamentti puhuu.

Avioliittoon vihkiminen

Avioliittoon vihkimisen myötä me tulemme nyt alueelle, jota me ihmiset emme vielä ole varsinaisesti itse kehittäneet. Avioliiton sakramentti pyhittää kahden ihmisen yhteisen elämän henkiminän alueella, jota me olemme vasta hiljalleen kehittämässä.

Henkiminä on meissä se viisauden alue, jossa me olemme täysin epäitsekkäitä ja jossa enkeli nyt toimii meidän opastajanamme. 

Jo tästä voimme hyvin ymmärtää, miksi avioliitot ovat usein niin vaativia. Se voima, joka avioliittoa pitää henkisesti koossa on korkeampi minä tai käytännössä enkeli. Siksi avioliitto on pyhitettynä meidän enkeliopastuksemme kuuntelua ja seuraamista.

Pappisvihkimys

Papiksi vihkimisen myötä me tulemme jo alueelle, jonka todellistuminen on vielä kaukaisessa tulevaisuudessa koko ihmiskuntaa ajatellen. Papit ovat sellaisten ihmisten edustajia nykymaailmassa, jotka eivät hallitse pelkästään omaa sielullisuuttaan, vaan myös omat elämänvoimansa.

Tätä voimaa ihmisessä edustaa arkkienkeli ja se tarkoittaa myös, että näiden pyhitettyjen elämänvoimien kautta papilla on läheinen yhteys Kristukseen. Siksi hän myös alttaritoimituksessa vaikuttaa reaalisesti seurakunnan elämänvoimiin.

Mutta on tärkeää ymmärtää, että tässä me puhumme jo asioista ja yhteyksistä, joihin on suhtauduttava äärimmäisellä herkkyydellä. Kun tavallisella ajattelulla tekee tästä sakramentista jonkin johtopäätöksen, se mitä luultavimmin on hyvin puutteellinen, sillä tässä me olemme Kristus-tasolla, jossa keskitien opetus tulee todelliseksi. Jokaisen ajatuksen, joka tällä tasolla tahtoo olla totuus, on otettava aina huomioon molemmat vastakkaiset maalliset totuudet ja sen on oltava se keskimmäinen voima, joka luo yhden korkeamman totuuden.

Tällä tasolla vesi on hyvä opettaja. Mitä ikinä tapahtuukin, vesi kulkee aina omaa joustavaa tosielämän tietään.

Viimeinen voitelu

Viimeinen voitelu on korkein toimitus, joka jälleen on kaikille mahdollinen, sillä meidän katoavainen fyysinen ruumiimme pitää sisällään korkeampaa ikuista fyysistä ruumista, joka sekin on ollut muodostumassa vasta Golgatan mysteerin jälkeen. Tämä keho on se, mitä Paavali tarkoittaa kirjeissään uudella Aatamilla.

Viimeisen voitelun tarkoitus on luoda puhdistavan hengen yhteys aina tähän uuteen ja kehittyvään fyysiseen ruumiiseen saakka niin, että sielun on helppo siitä irtaantua ja samoin niin, että tämä meidän ikuinen fyysinen ruumiimme saa kuoleman lähestyessä mahdollisimman oikean yksilöllisen muodon, vapaana ja selkeänä.

Sakramenttien käytäntö

Jo näistä lyhyistä kuvauksista oivaltaa, miten täynnä dramatiikkaa meidän ihmisten elämä on. On monenlaisia mahdollisuuksia, joista me kuitenkin käytämme vain niin vähän. Eri kirkkokunnilla on omat käytäntönsä, mutta mitä enemmän me tiedämme sakramenttien henkisestä merkityksestä, sitä paremmin niiden voima kuitenkin virrata kaiken sen kautta, mikä käytännössä on vielä kehittymätöntä.

Rakkaudella
Matti

Ensi workshopissa 19.8. jatkamme sakramentteihin ja etenkin ehtoollisen merkitykseen syventymistä. Olet tervetullut mukaan.

Kuva: Rudolf Steinerin taulupiirros kankaalle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sakramentit, Vuorisaarna, kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, avioliitto, pappisvihkimys, viimeinen voitelu

Suomen kolme juurta

Lauantai 31.1.2015 klo 11:46 - Matti Kuusela

Runsaat kymmenen vuotta sitten Teresia Weiss puhui Suomen maantieteellisistä tai voimajuurista. Yksi niistä kulkee suunnilleen Helsingin kautta suoraan etelään ja kaksi muuta haarautuu Lahden seudun lähdealueilta kohti Pietaria ja Ahvenanmaata.

Näitä kolmea juurta olen itsekin käsitellyt muutamassa meditaatiossa ja ne tuntuvat hyvin todellisilta. Lounainen juuri kertoo yhteydestä läntiseen maailmaan ja kaakkoinen juuri yhteyestä slaavilaisuuteen, joka tällä hetkellä on hieman piilossa, mutta joka vahvana kuitenkin elää pohjavireenä esimerkiksi kirjallisuudessa, maalaustaiteessa ja monissa lauluissa.

Itseäni kiehtova karttavastaavuus näiden kahden juuren välillä on se, miten lounaista juurta luonnehtii saari, Ahvenanmaa. Saari puhuu siitä, miten merisestä alitajunnasta nousee jotain tietoisesti esiin.

Vastakkaisella puolella taas on merenomainen Laatokka. Suuren järven kohdalla maatietoisuus laskeutuu uneen ja mystiikkaan, aivan kuin Valamon luostareiden hieman unenomaisessa kuvassa, ainakin Suomesta katsottuna.

Eteläinen tie

Eteläistä juurta luonnehtii Teresian mukaan Suomenlinna. Sen voikin kokea maan ja veden hyvin luovaksi yhteistoiminnaksi. Ja siellä taiteilijat mielellään asuvat ja siellä myös historia nousee omalaatuisesti esiin.

Suomenlinnassa kietoutuvat yhteen ruotsinvalta ja Venäjä. Ruotsin kuninkaan toimesta se rakennettiin, ja venäläisille se antautui Suomen sodan alussa ilman minkäänlaista taistelua. Ranskalaiset sen rahoittivat ja sen asemakaavan taustalla on utopistinen Atlantis-kuva.

Mutta sitten tie etelään katkeaa ihmeellisesti. Tallinnaan tosin vielä pääsee kätevästi, mutta siitä etelään ollaan kuin kerrostalossa ilman portaikkoa. Kuka edes tuntee tuon eteläisen tien maat: Viro, Latvia, Liettua, Valkovenäjä, Ukraina, Romania, Bulgaria, Kreikka. Mennään keskeltä Kreetaa 25. pituuspiiriä pitkin, sivutaan kuljetaan Egyptin ja Saharan rajalta, jatketaan läpi valtavan Sudanin ja Kongon viidakoiden. Etelämmässä ylitetään Viktorian putoukset ja Kimberleyn timanttikaivokset. Ja sitten tullaan aivan Afrikan eteläsimmälle rannikolle, kunnes myrskyisän meren yli päästään Etelämäntereelle, sinne missä pingviinnit korvaavat tietoisuuden kantajina pohjoiset karhut.

Ihmeellisesti siis eteläinen tie on energeettisesti sulkeutunut, ei mikään reitti, vaan kerros kerrokselta hyvin erilaisia kokemusmaailmoja. Pohjoiseen Suomen näkymä sen sijaan avautuu vapaana ja laajana, Jäämerelle ja Pohjolan valoon ja revontuliin.

Atlantin reitti

Lounaaseen siis kulkee Suomesta vesireitti suureen maailmaan ja kohti läntistä sivistystä. Steiner kuvaa tätä reittiä vuoden 1914 Kalevala-esitelmissään Atlantin kannalta.

Atlantti on henkisesti katsottuna valtava meriolento, joka ulottaa kuin tuntosarvensa kohti Suomea Pohjanmeren ja Itämeren kautta. Suomelle nämä meret edustavat yhtenäissielua ja Atlantti niiden taustalla valtavaa kosmista tietoisuutta, jota Atlantin valtameri kehittää.

Kun tuo Atlantin tuntosarvi haarautuu Pohjanlahdeksi, Suomenlahdeksi ja vähemmän näkyväksi Riianlahdeksi, kertoo Steiner näiden lähtien edustavan maan eteriteetissä niitä virtauksia, jotka suomaisten tietoisuudessa inspiroivat suomalaisten - ja samalla koko ihmiskunnan - kolmea sielunlaatua:

Ensimmäisenä vanha kosminen ja luonnonvoimainen tuntosielu, jonka kehitysvoimia Kalevalassa edustaa Väinämöinen.

Toisena jo sisäisempi ja enemmän ihmispersoonallisuutta korostava äly- ja tunnesielu, jonka taontaa eetteriruumissa kuvaa Kalevalassamme seppo Ilmarinen.

Ja kolmantena voimana Lemminkäinen, joka inspiroituu omasta yksilöllisestä tulivoimastaan. Lemminkäinen edustaa tässä tietoisuussielua. Se on sana, jota täydentämään voi hyvin käyttää myös sanaa kokonaissielu. Aistimussielu on elämää suuressa luonnonkokonaisuudessa, mutta tietoisuussielu sitä, että ihmisminä, henki ihmisessä tajuaa itse kaiken sen missä on mukana.

Vastavirrat

Kaikki tämä jää helposti melko teoreettiseksi, ellei saa siitä tunteillaan kiinni. Voimme ajatella, miten jokien latvoilta vesi virtaa fyysisesti alemmas ulottuakseen lopulta johonkin näistä kolmesta lahdesta. Niistä tuon veden fyysinen informaatio kulkeutuu edelleen kohti Atlanttia tuoden siihen oman sävytyksensä.

Mutta veden fyysistä liikettä täydentää eteerisellä tasolla toinen virta, joka kulkee fyysistä virtaa vastaan. Tuo inspiroivat vaikutus nousee meriä ja sitten jokia pitkin ylöspäin, aina vedenjakajaseuduille saakka. Vedenjakajat ovatkin merkittäviä seutuja, usein hengelle avoimia ylönköjä, joissa kahden vesireitin henkiset inspiraatiot kohtaavat toisensa ja luovat jotain aivan uutta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, juuret, Ahvenanmaa, Laatokka, Suomenlinna

Suomea keskiajalla

Torstai 18.12.2014 klo 10:29 - Matti Kuusela

Kun tulemme Suomen riimikronikassa vuoden 1000 tienoille, käy selväksi, että käsitys Suomen valloittamisesta äkillisellä ristiretkellä ruotsalaisille ei pidä paikkaansa.

Messeniuksen kronikka kertoo, miten tuhannen vuoden takaisina aikoina käytiin jatkuvia taisteluja skandinaavien, suomalaisten ja kaikkien mahdollisten maiden välillä. Näissä sodissa suomalaiset olivat aivan muiden veroisia.

Eräänä aikana ruotsalaisten ja suomalaisten välillä käytiin kahdeksankymmenen vuoden ajan jatkuvia taisteluita, joihin otti osaa yhdeksän Ruotsin kuningasta. Useita urhoollisia miehiä kaatui molemmilla puolilla.

Erikseen mainitaan, että Ruotsi oli aina vaarassa suomalaisten hyökkäyksien vuoksi. Sitten tullaan aikaan, jolloin kristinusko alkaa sekaantua maalliseen valtapolitiikkaan ja Eerik Pyhä taistelee Suomea vastaan. Tekstistä ei saa selville, tarkoitetaanko tässä Suomella vain Turun seutua eli Varsinais-Suomea, mutta ilmeisesti niin on laita. Jopa tapauksessa mukana ovat myös Upsalan piispa, Lalli ja Pyhä Henrik.

Räntämäki

Aikaa kuluu, ja Suomi saa taas oman piispan oltuaan aikansa Upsalan piispan alaisuudessa. Piispa Rodolfilla (noin 1177) ja hänen kahdeksalla seuraajallaan oli istuimensa Räntämäellä.

Yhdestä hänen seuraajastaan, Tuomaksesta, sanotaan että hän oli Mustain veljien sääntökunnasta ja että hän johti luostaria Gotlannissa. Siellä hän myös kuolee paettuaan Visbyhyn hämäläisten kapinaa.

Kapinasta kuultuaan kuningas Eerik Sammalkieli lähetti matkaan suuren sotajoukon Birger Jaarli johtajanaan. Purjehdittuaan Jeesuksen nimissä he pystyttivät ristin ensimmäiseen satamaan, johon he laskivat maihin. Tätä paikka nimitetään sen tähden Korsholmaksi, ristisaareksi.

Sinne he rakensivat suuren linnoituksen ja hyökkäsivät Pohjanmaan rannikolla asuvien pakanoiden kimppuun. Ja sinne, mistä väestö oli ajettu pois, asutettiin ruotsalaisia talonpoikia. Mustasaari ja Pietarsaari olivat heidän pitäjänkirkkonsa.

Retket Hämeeseen ja Karjalaan

Pohjanmaalta ruotsalaiset tunkeutuivat koko sotajoukollaan metsien halki Hämeeseen. Briger Jaarli voitti ja rakensi seb kunniaksi Hämeenlinnan, jossa ruotsalaiset olivat turvassa. Sen jälkeen hämälaisetkin olivat kuuliaisia Räntämäen piispan opille. - Tämä saattaa tarkoittaa hämäläisten eli tavastialaisten olleen alkujaan ortodokseja.

Turun seudulla oleva Räntämäki kehittyy ja yhteydet olivat läheisiä ainakin Upsalaan, Sigtunaan ja Linköpingiin.

Sitten käydään suuri sota karjalaisia ja venäläisiä vastaan marski Torkkelin johdolla. Sota tapahtuu paavin myötävaikutuksella ja hänen legaattinaan oli mukana Västeråsin piispa. Sota voitetaan ja niin myös karjalaiset alistuivat Ruotsin valtaan. Viipuriin rakennettiin luja linna.

suomen_vaakuna.jpg

Suomen henkiset piirit

Venäläisten kanssa kahakoidaan edelleen. Sitten kronikka siirtyy aivan uudelle alueelle. Suomi jaetaan pohjoiseen ja eteläiseen laamannikuntaan. Ne jakaantuvat edelleen maakuntiin, joiden vaakunoita Messenius kuvailee suurella huolella. Myös Pohjois- ja Etelä-Suomella on omat vaakunansa. Lisäksi koko Suomella on yhteinen vaakuna. Sitä Messenius kuvailee näin:

Suomen yhteinen vaakuna on ensiksikin 
pystyynnoussut leijona,
joka kantaa kultakruunua. 
Oikea etujalka heiluttaa miekkaa,
sen sijaan vasen takajalka polkee
venäläistä sapelia punaisessa kentässä
ja kaikkea ympäröi yhdeksän ruusua.

Tämän jälkeen Messenius pyytää vielä erityisen painokkaasti lukijaa huomaamaan, että jokaisella maakunnalla on oma erityinen vaakunansa.

Kun ryhdyin miettimään näiden vaakunoiden merkitystä ja sitä miten niissä niin vahvasti esiintyy karhuja, kullattuja miekkoja, tähtiä, rengaskypäriä, lippuja, kultakruunuja, kultaisia ristejä, ilves, kultainen jousi, kultainen vene, viisi kärppää... niin mieleeni alkoi kohota aavistus todellisesta henkisestä visiosta. Kuvataanko näiden symbolien kautta kunkin maakunnan todellista henkistä olemusta, niiden arkkienkeleitä ja pienempiä enkeleitä.

Tästä jatkoa

Kuva: Suomen suuriruhtinaskunnan vaakuna Upsalasta. Wikimedia Commons.

Mustien veljien sääntökunta tarkoittaa dominikaaneja. Se on Pyhän Augustuksen sääntöä noudattava veljeskunta, jonka puvun päähine ja viitta ovat mustia. Dominikaanit olivat yleisesti hyvin oppineita. Heidän keskeinen tarkoituksensa oli taistelu kerettiläisiä vastaan. Suomeen dominikaanit tulivat vuonna 1222. Heillä oli täällä kaksi konventtia, toinen Turussa ja toinen Viipurissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Johannes, Messenius, Suomi, riimukronikka, vaakunat, maakunnat

Valo sinussa

Maanantai 6.10.2014 klo 22:42 - Matti Kuusela

Kun valo sinussa kasvaa, elämäsi tulee helpommaksi. Se on aivan varmaa. Voit huomata sen katsomalla elämääsi taaksepäin ja muistelemalla millaisia hankalat kohdat olivat aikaisemmin.

Mutta kun valosi kasvaa, kohtaat myös uusia haasteita. Se on aivan luonnollista. Kuvittele miten valosi loistaa pimeydessä, ja kun sen laajuus suurenee, yhä uusia asioita nousee esiin pimeydestä.

Silloin sinun tehtäväsi on todellakin valaista näitä uusia ilmiöitä. Se on haastavaa, mutta varmasti miellyttävämpää kuin ne tilanteet, joita kohtasit aikaisemmin.

Sofian ohjeita

Estelle Isaacsonin - ja Robert Powellin - uusimmassa kirjassa maailmanviisaus Sofia lausuu: Työsi on tehdä sitä, mihin sydämesi sinua ohjaa. Seuraa sydämesi ohjausta.

Sitten Sofia neuvoo: Viritä itsesi joka päivä henkiseen yhteisöösi, jotta vahvistut siitä armosta, joka virtaa sydämestä sydämeen. Aseta itsesi yhteisösi keskukseen, ota vastaan rakkautta yhteisöltäsi ja anna sille omaa rakkauttasi. Siihen ei tarvita kuin hetki. Tämä on hyvin voimakas harjoitus, sillä se on hyvin voimakasta magiaa.

Joku voi vielä kavahtaa magia-sanaa, mutta muistakaamme, että myös niitä kolmea sofia_etukansi_mini.gifkuningasta, jotka tulivat tervehtimään Jeesus-lasta Matteuksen evankeliumissa, nimitettiin maageiksi.

Maagi tarkoittaa ihmistä, joka käyttää tahtoaan viisaasti ja rakkaudellisesti. On henkisesti kehittyneitä ihmisolentoja, jotka ovat kehittäneet ajatteluaan, toiset tunnetta, kolmannet tahtoa. Meidän aikanamme nämä kolme henkisyyden lajia alkavat yhä enemmän sulautua yhteen kehittyvän minuutemme voimasta.

Toisaalta kehityksen suuret voimat taas erottavat niitä toisistaan. Onhan aina muistettava, että kehitys ei kulje ainoastaan yhteen suuntaan kerrallaan, vaan heti kun ihmistietoisuus alkaa tajuta useampia samanaikaisia kehityslinjoja, niitä alkaa myös hänelle ilmetä.

Ajattelen - tunnen - tahdon

Yksi syy näiden kolmen voiman erkaantumiseen toisistaan on siinä, että ne antavat meille mahdollisuuden kehittää näitä kolmea erikseen. Ajattelun lisäksi meidän on kehitettävä tuntemistamme, tunteen herkkyyttä ja syvyyttä.

Itse asiassa meidän ajattelumme on kuolemaisillaan ilman tunteen uutta mukaantuloa. Ajattelumme alkaa kolista ja kalista ja etsiä epätoivoisesti kiinnekohtia, jotain mihin uskoa.

Mutta kun tunteet elävöittävät ajatuksiamme, silloin ne alkavat jälleen elää ja kertoa meille maailmasta. Tunteiden vapautumisen myötä ajatuksemme alkavat kertoa meille jälleen lähimmäisistämme, itsestämme, jopa yhteiskunnallisesta elämästä ja kansojen välisistä suhteista.

Ja silloin tulee vastaan tämä kolmas tietäjyyden muoto, tahtominen. Pikku hiljaa me voimme kukin alkaa sisäisyydessämme tahtoa sellaista tulevaisuutta, jota tahdomme. Aivan, siinä on sama verbi kahteen kertaan. Toinen tahto kertoo siitä, mitä me tahdomme aivan kuin luonnostaan, juuri sellaisina ihmisinä kuin olemme. Toinen tahtominen taas kertoo siitä, mitä me aivan tietoisesti tahdomme tahtoa, millaista tulevaisuutta me voimme alkaa tahtoa niin itsellemme kuin koko ihmiskunnan tulevaisuudellemme.

Ihmiskunta me elämme vähän kuin yrittäjinä. Vaatimatonkin liiketoimintasuunnitelma on parempi kuin ei suunnitelmaa ollenkaan. Ellei meillä ole mitään suunnitelmaa ihmiskunnan tulevaisuudelle, me jäämme vain reagoimaan siihen, mitä milloinkin tapahtuu.

Siksi meillä on hyvä olla edes jonkinlainen kuva tulevaisuudesta. Se johdattaa meitä itseämme ja vaikuttaa myös ympäristöömme. Millaista tulevaisuutta sinä tahdot ihmiskunnalle - ja tietenkin muistaen, että me olemme tulossa tänne jälleen uudelleen, kuka pikemmin, kuka myöhemmin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maagi, Sofia, tulevaisuus, tahto

Luonnonhenkien toimintaa

Tiistai 29.7.2014 klo 0:13 - Matti Kuusela

Hei ystävät

Vanhan ajattelun palapelit olivat suoraviivaisia ja selkeitä, mutta kulkiessamme kehityksessä eteenpäin me emme kuljekaan suoraa rataa junan tavoin, vaan tietoisuuden palikoista tulee käyriä ja käännöksiä. Uudesta maailmanymmärryksestä tulee monin tavoin kaarevaa ja silmukoivaa.

Suoraviivainen tietoisuus ei enää kanna elämää eikä uutta tietoisuutta. Se johtaa yhä hankalampiin tilanteisiin niin luonnossa kuin ihmiselämänkin ymmärtämisessä. Yksi syy psyykenlääkkeiden niin voimakkaaseen tarpeeseen on siinä, että me yritämme ymmärtää elämää ajattelulla, joka sopii toki yhteiseen toimintaan koneiden kanssa, mutta ei enää elävien olentojen kanssa.

Maanhenget

Nyt voimme ottaa esimerkiksi illan luonnonhenkikurssin aiheita. Maanhenget, joiden suurta sukua ovat esimerkiksi tontut, ovat valtavan tietoisia olentoja. Ne tiedostavat kaiken välittömästi ja suoraa. Kaikki mikä on tiedostettavissa, tulee niille aivan kuin välittömänä havaintona.

Syy tähän suureen tarkkaavaisuuteen on, että näiden maanhenkien on oltava aina valveilla säilyttääkseen muotonsa. Jos ne nukahtaisivat hetkiksikin, ne hajoaisivat tai muuntuisivat alkeellisiksi eläimiksi, kuten sammakoiksi tai madoiksi.

Mutta tässä tulemme yhteen luonnon suurista kokonaisuuksista. Maanhenkien antipatia hitaita ja ainakin niiden kannalta muodottomia eläimiä kohtaan aiheuttaa sen, että ne antavat näille yksinkertaisille olennoille muodon. Ilman maanhenkien antipatiaa alimmat eläinlajit eivät kykenisi rajautumaan ulkomaailman suhteen.

Maanhengillä tai maahisilla on vahva vapautumisen pyrkimys. Ne välittävät perustasolla vain vähän toisistaan, mutta sitä kiinnostuneempia ne ovat kaikesta ympärillään, aina suuria tähtimaailmoja myöten.

Kun tullaan kehittyneempiin ja pitkäikäisiin maanhenkien suvun olentoihin, kuten tonttuihin, niin silloin tilanne muuttuua. He voivat olla esimerkiksi kotitonttuina tai saunatonttuina hyvin uskollisia tehtävälleen ja myös perheilleen, sillä monet heistä ovat myös perheellisiä.

Sen lisäksi, että maahisilla maan alla on tehtäviä kasvikunnan lisääntymisen ja uudistumisen suhteen ja koko maan tietoisuuden suhteen, heillä on tehtäviä myös eläinmaailmassa.

Vedenhenget

Hieman korkeammat eläimet, kuten kalat tai kehittyneemmät sammakkoeläimet tai matelijat tarvitsevat vielä selkeämmän suojan ulkomaailmaa vastaan. Jotkut, kuten kilpikonnat tai alligaattorit tai kovakuoriaiset, tarvitsevat suorastaan suorastaan panssarin.

green_sea_turtle.jpgSellaisen rakentavat heille vedenhenget. Vedenhengilläkin on merkittäviä tehtäviä kasvimaailmassa, mutta hekin auttavat myös eläimiä.

Tiedämmehän, että vesi muodostuu mielellään pisaroiksi, ja sellaisten muodostaminen on juuri vedenhenkien lempipuuhaa. Pallomuodon tilavuus on kaikkein suurin suhteessa sen pinta-alaan, ja tämän matematiikan vedenhenget hallitsevat. Samalla innolla kuin ne luovat pisaroita pilvistä alas putoavassa sateessa, ne luovat samoilla voimilla vielä voimakkaampia panssareita monille eläimille.

Ilmanhenget

Ilmanhengilläkin on omat tehtävänsä, mutta ne ovat hyvin toisentyyppisiä kuin maanhenkien ja vedenhenkien tehtävät. Ilmanhenget tai keijut täydentävät myös eläinolentoja omilla voimillaan, mutta hyvin eri tavoin kuin maan ja veden henget, jotka pyrkivät yksilöllistämään ja suojaamaan.

Ilmanhenkien rakkaus taas on avointa ja epäitsekästä. Ne eivät eristä. Ja tuntevat olonsa kotoisaksi etenkin lintujen parissa. Ne nauttivat lintujen liikkeelle saaman ilman väreilystä ja linnut suorastaan antavat niille sisäisen kiinnekohdan, vastaavanlaisen kuin meillä jokaisella ihmisellä on oma minuutemme itsessämme.

Jos katsomme tarkkaan linnun rakennetta, aivan luustoa myöten, niin voimma huomata että lintu on oikeastaan pelkkää päätä, mutta se jalat ovat kovin heikot, ja käsiähän linnulla ei ole lainkaan.

Ilman keijut liittävät lintuun henkisellä tasolla niiltä puuttuvan aineenvaihdunnan ja jalkojen alueen, jotka keijuille ovat hyvin muodostuneet. Tällä täydentävällä avulla keijut liittävät linnut maan piiriin, ikäänkuin maadoittavat ne.

Onhan toki kaikilla näillä elementtien hengillä tehtäviä myös ihmisen suhteen, niin elimistön muotoutumisessa kuin meidän tietoisuudessammekin. Kuten on helppo aavistaa, keijut kantavat meille valoa, ne muokkaavat valoa ja sen viisautta käyttökelpoiseen muotoon niin kasveille kuin ihmistajunnallekin.

Tulenhenget

Kun ilmanhenget ovat lintujen läheisiä ystäviä, ovat perhosten liittolaisia taas tulenhenget. Perhonenhan kehittää itselleen mahdollisimman vähän kunnon fyysistä ruumista. Perhonen on fyysisesti oikeastaan pelkkä pinta, taso, jossa on niin vähän fyysistä ainetta kuin suinkin mahdollista. Ja tuon fyysisen aineen perhonen kokeekin juuri taakaksi, jota se joutuu kantamaan mukanaan. Perhonen on oikeastaan pelkkää valoa ja väriä, se kantaa väreissään muistoa kaukaa maailmankaikkeuden alkuluomisesta.

Mutta perhosten avuksi tulevat tulenhenget. Steiner kertoo, että jos katselee fyysistä perhosta ja liittää siihen sisäisesti havaitun tulenhengen kuvan, niin niistä yhdessä muodostuu jotain siivekkään ihmisen kaltaista. Näin tulenhenget täydentävät perhosille maan piirissä sen kehollisuuden joka niiltä itseltään puuttuu - vaikkakin se tapahtuu ulkoisille aisteille näkymättömillä tasoilla.

Nämä ajatukset neljän elementin luonnonhenkien toiminnasta eläinmaailmoissa voivat aluksi tuntua vaativilta, mutta jos ajattelee, miten me olemme hyväksyneet sen ajatuksen, että fyysistä kehoa tulee harjoittaa, jotta se säilyy elinvoimaisena, niin vähintään sama pätee ajatteluun.

Meidän on harjoitettava ajatuksiamme eläviksi ja voimakkaiksi niin, että ne kykenevät tarttumaan aivan uudenlaisiin yhteyksiin maailmankaikkeuden ja elävien olentojen välillä. Se on myös ajattelua ja kokemista, joka tulee jo aivan lähitulevaisuudessa auttamaan meitä ymmärtämään, mitä omassa sisäisyydessämme tapahtuu, sillä luonnonhenkien ja enkeliolentojen voimat vaikuttavat paitsi luonnon elämässä, myös sielullisuudessa.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maanhenget, vedenhenget, ilmanhenget, keijut, tulenhenget, perhoset, linnut, sielullisuus

Uskosta meditaatioon

Keskiviikko 23.7.2014 klo 16:10 - Matti Kuusela

Usko, rakkaus ja toivo ovat ihmisen kolme suurta sisäistä ravintoa, jotka vaikuttavat kukin omalla alueellaan. Usko vaikuttaa sieluruumiiseen, rakkaus on elämänruumiin voimiin ja toivo vaikuttaa aina fyysiseen kehoon saakka.

Kun haluaa näihin kolmeen voimaan tutustua, on hyvä muistaa, että ne ovat voimia, jotka voi kokea sellaisenaan. Niillä ei tarvitse välttämättä olla kohdetta, jotta ne voi kokea. Kokeile vaikka ensin uskoa. Sulje vain silmäsi ja ajattele keveästi sanaa usko. Sitten annat sen tapahtua, siis uskon voiman nousemisen esiin. Uskon :) että se onnistuu monelle, mutta ellei onnistu, niin ei hätää: tämä harjoitus vahvistaa sitä joka tapauksessa, aivan riippumatta siitä, saitko siitä juuri nyt mitään kokemusta.

Uskon voima

Jo tämä pieni harjoitus voi tuoda monelle esiin ainakin aavistuksena sen, miten valtavia nämä sisäiset voimat ovat. Jos yhtään pääsee kiinni siitä, mitä usko on voimana, niin hyvin aavistaa myös sen, miten sillä voi siirtää vuoria.

Uskon henkilökohtaisella aivan omalla kokemuksella on meidän aikanamme myös monia esteitä. Yksi on se, että uskomista on usein esitetty vaatimuksena erilaisten auktoriteettien suunnalta. Vaatimuksenomainen usko toisten sanomisiin on kuitenkin omiaan tuhoamaan uskon omaa voimaa: todellinen usko tai uskominen on sitä, mitä minä itse koen.

Jos tuo oma uskominen sitten kolahtaa paikalleen sopusointuun suurten maailmanvoimien kanssa, niin silloin ollaan pitkällä. Mutta uskoa voi harjoitella. Kun edellä kuvatulla tavalla sulkee silmänsä alkaa miettiä, mihin todella voin uskoa, niin kokee aika mielenkiintoisia tuntemuksia.

On erityyppisiä uskomuksia. Jos mielessä alkaa ensimmäisenä kaikua uskontunnustuksen lause "Minä uskon Isään jumalaan..." niin huomaa miten siinä pyhänä lauseena on aivan erityinen loiste, riippumatta siitä, onko aivan minun henkilökohtaisen älyllisen uskomiseni piirissä vai ei.

Toinen suunta on etsiä jotain ajatusta, johon todella uskon. Hullunkurista, mutta se voi aluksi olla vaikeaa. Uskonko siihen, että läppäri on edessäni tai tuoli on allani? Uskonko siihen että taivan on sininen? Tai että olen syntynyt tiettynä päivänä?

Nämä ovat yksinkertaisia harjoituksia, mutta erittäin voimistavia. Kun tätä harjoittelee muutamankin kerran, niin sisäinen uskomisen voima alkaa hiljalleen nostaa päätään esiin. Ja kun sen kanssa tulee tutuksi, se voi ihmeellisesti tuoda elämään uutta voimaa ja uusia sävyjä.

Uskonnot ja uskomukset

Uskomukset voivat olla omia, mutta useimmiten ne ovat ulkopuolelta napattuja arvostelmia: minä olen hyvä piirtäjä, mutta huono laulaja, tuo valtio on hyvä mutta tuo toinen huono. Tällaiset lauseet rajoittavat aina sisäistä todellisuutta ja sen elävyyttä, sisäisten voimien vapaata virtaa.

Meillä suomalaisilla rajoittavat uskomukset ovat yleensä kielteisiä, mutta yhtä hyvin myös usko esimerkiksi oman puolueen tai maan kaikkivoipaisuuteen tai omiin kykyihin voi olla rajoittavaa. Huomaa, miten on hienon hieno ero siinä, milloin uskominen esimerkiksi omiin kykyihin muuttuu kiinteäksi ja rajoittavaksi uskomukseksi, ja milloin se on avoin ja voimaannuttava, hyödyllinen. Avoin usko omiin mahdollisuuksiin taas on ihmeellisesti voimaannuttava kokemus.

Uskonnot taas ovat kokonaisia uskomusjärjestelmiä sellaisina kuin me ne nykyään yleensä ymmärretään. Mutta uutena uskonto voi olla aito ja tuore. Sillä on henkinen perustaja, jonka kautta elämään virtaa uutta voimaa ja tietämystä, mutta kaikki inhimilliset elämänmuodot myös vanhenevat ja jäykistyvät. Siksi myös uskonnot tarvitsevat jatkuvasti uudistumista jokaiselta jäseneltään voidakseen olla aitoja ja eläviä yhteyksiä henkiseen todellisuuteen.

Steiner lausuu:

Lyhyesti sanottuna vain uskon voimat voivat antaa meille sen elämän, jonka tulee raikkaana pulputa sielussamme.

Tuo on erinomainen lause meditoida, kuunnella sisäisesti.

Oma usko, oma meditaatio

Kun tässä kirjoittaessani kokeilin tuota uskon lauseen sisäistä kuulemista, niin sain aika mielenkiintoisen ajatuksen meditaatiosta. Tiedättehän, että olen aina ollut kiinnostunut meditaatiosta, olen kirjoittanut siitä ja olen harjoittanut sitä, mutta silti en koskaan ole oikein löytänyt sitä omaa meditaatiota, jota henkiset lähteet suosittelevat. Ne kun puhuvat usein siitä, miten tärkeäksi meditaatio voi muodostua, ja miten ne ovat todellista sisäistä ravintoa, josta ei mitenkään tahdo luopua.

Myös monet läheiset ovat kertoneet tällaisista kokemuksista. Mutta nyt sain sisäisen tuntemuksen: löydä oma meditaatiosi! Sellainen, jonka todella tunnet omaksesi. Se voi olla melkein mitä tahansa, sellainen ajatus, tunne, kokemus, kohde, johon keskittyminen saa sinut kokemaan jotain sellaista sisäistä yhteyttä, mihin mikään muu ei samalla lailla johdata.

Ja kun sinulla on tällainen oma luontais-henkinen tukipiste, sitten voit laajentaa kirjallisuudesta tai muista opetuksista löytämiisi meditaatiohin.

Totta kai tämä voi mennä toisinpäinkin. Voit todella saada paljon siitä, mitä joku toinen sinulle antaa tai opettaa. Tällaista vuorovaikutusta elämä on. Älä unohda omaa itseäsi, vaikka sinulla olisi ympärilläsi miten hienoja opetuksia tahansa. Elämä tarvitsee yhä enemmän vuorovaikutusta: myös uskoa omaan itseen!

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: usko, uskonto, uskomukset, meditaatio, sieluruumis, voimaantuminen

Hyvää pääsiäistä!

Sunnuntai 20.4.2014 klo 9:01 - Matti Kuusela

Iloista pääsiäistä kaikille. Nyt kun tätä kirjoitan, alkupääsiäisenä Maria Magdaleena on jo tullut haudalle ja huomannut sen tyhjäksi. Voimakkaassa sisäisessä tilassa hän kuitenkin näkee enkeleitä tyhjässä haudassa. Hänen sisäiset silmänsä ovat avautuneet.

Rytinä haudalla, luonnonilmiöt, vartioivien sotamiesten tajunnanmenetys, kaikki tämä puhuu siitä, että paikalla ovat vaikuttaneet vahvasti Vallat, eli enkelit joilla on niin monta eri nimitystä, usein yksinkertaisesti jumalat, Vanhat testamentin kielellä. Vallat ovat neljäs enkelikunta ihmisestä ylöspäin, ne, jotka ensimmäisinä vaikuttavat suoraan luonnontahtumissa ja niiden muotoutumisessa.

Maan voimat

Kuolemansa jälkeen Kristus on jo käynyt maan syvyyksissä. Äidin luona. Ennen kuolemaa hän kulkee sisäisesti ja samalla hyvin todellisesti koko aurinkokunnan planeettapiirien läpi, kunnes hän viimein saapuu kohtaan, jossa "Se on täytetty". Se on chakrojen kannalta juurichakra, kuun aluetta. Kun "se on täytetty", on kuoleman polttopisteen aika, hetki, jolloin ihmisyys ja jumalallisuus liittyvät täydellisesti toisiinsa, ja uusi matka maan syvyyksiin alkaa. Se ennakoi sitä, miten myös koko ihmiskunta ajan mittaan käy läpi koko maan olemuksen, suunnattomien aikojen kuluessa.

Me vapaudumme maasta, emme kulkemalla siitä pois, vaan kulkemalla sen läpi. Me muunnamme maan omalla olemuksellamme ja omalla työllämme. Tämän nykyisen maan aikana meidän ihmiskuntamme tehtävä on muuntaa maa rakkauden planeetaksi, aivan niin kuin maan edellisen inkarnaation ihmiskunta muunsi maan viisauden planeetaksi, jossa me voimme havaita viisauden vaikutuksen kaikkialla, mihin katsomme. Sen sai aikaan nykyinen enkelikunta.

Nyt siis meidän tehtäväksemme tulee rakkauden voiman elävöittäminen, ja siinä Kristus kulkee meidän edellämme, aivan niin kuin niin monessa muussakin. "Rakastakaa toisianne" -käsky on kuin energeettinen linssi, jonka kautta kosminen rakkaus virtaa maahan saakka. Kun me rakastamme toisiamme, silloin me luomme voimapiirejä, joiden kautta kosmos ja maa kasvavat jälleen yhteen, syntiinlankeemuksen eli maan ja aurinkokunnan aineellistumisen suuren kosmisen avioeron jälkeen.

Niin kuin Minä olen teitä rakastanut

Kristus koki myös ihmisten rakkauden, vahvasti juuri Magdaleenan antaumuksellisuuden kautta, ja luonnollisesti äitinsä Marian kautta hyvin kehittyneen rakkauden, mutta Uusi testamentti korostaa vahvasti minuuden merkityksestä, minästä lähtevää rakkautta: Rakastakaa toisianne, niin kuin Minä olen teitä rakastanut.

Kuka siis on Kristuksen minä? Steiner puhuu siitä, miten Kristus kosmisella tasolla kulkee kehitystä eteenpäin samassa vaiheessa kuin ihmiskunta maallisella tai mikrokosmisella tasolla. Se merkitsee, että meillä kaikille on nyt Kristuksen liityttyä maahan mahdollisuus kohottaa rakkautemme, rakastamisemme tietoiselle tasolle. Vielä Vanhan testamentin aikaan rakkaus ja rakastaminen olivat sidottuja sukuun ja siinä mielessä ihmisessä vaikuttaviin luonnonvoimiin. Nyt Kristuksen kautta me voimme laajentaa rakastamisemme kaikkeen olemassaoloon, minuudestamme käsin.

Vielä voi lisätä: kun Kristus pääsiäistapahtumassa avasi tien Isän taivaallisten voimien piiristä Äidin maan syvyyksien piiriin, on myös meidän minuutemme nyt valmis olemaan Maan ja Taivaan voimien keskipisteenä tai välittäjänä. Aina kun me minuudestamme käsin vapaasti valitsemme rakastaa, me luomme samalla Pojan (ja Tyttären) voimien kautta Isän ja Äidin uutta yhteyttä maailmankaikkeudessa.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Pääsiäinen, Kristus, Isä, Äiti, Poika, Maa, Taivas, rakkaus, rakastakaa toisianne, Maria, Magdaleena

Pääsiäisviikko

Tiistai 15.4.2014 klo 1:35 - Matti Kuusela

Terveisiä maanantai-illan enkelikurssilta. Oli hienoa saada eri puolilta Suomea viestejä siitä, miten monet ovat hengessä mukana kurssissamme. Kun meillä ei aikaisemmin ole ollut tällaista jatkuvaa enkelikurssia, olen nyt hämmästyksekseni huomannut, miten paljon tietoa liittyy enkeleihin ja heidän suhteeseensa ihmisiin, aivan jo perustasolla.

Mielessä alkaa väikkyä ajatus, että tämä kurssi voisi ollakin jatkuva, sillä enkelitietoa on runsaasti myös tämän Rudolf Steinerin esitelmäsarjaan perustuvan kurssin jälkeen. Tällä hetkellä kuitenkin suurin kysymys on, miten esittää ihmisten ja enkeleiden yhteydet niin, että tiedosta tulee mahdollisimman käyttökelpoista, ja harjoituksista kiinnostavia ja antoisia.

Enkelikurssi, johon liittyvät myös luonnonhenget ja luonnonkunnat, kosmisista yhteyksistä puhumattakaan - niihinkin tulemme pian - jatkuu nyt 28, huhtikuuta alkaen kotonani Länsi.Pasilassa. Ja mukaan pääsee edelleen.

Lorna Byrnen uusi kirja

Lorna Byrneltä on ilmestynyt uusi enkelikirja, tosin vasta englanniksi nimeltä Love from Heaven. Ostin kirjan juuri tänään ja suomennoskin on tekeillä.

Ehdin lukea kirjasta vasta muutaman sivun. Heti alusta Lorna lähtee hyvin liikkeelle: me olemme kaikki puhdasta rakkautta. Minusta on aina ollut mukava lukea Lornan kirjoja, koska niissä kaikki on aina niin selkeää. Ja kun hän on aina nähnyt enkeleitä, ihmisenkaltaisessa hahmossa, aivan lapsuudesta saakka, niin myös hänen kertomansa on rentouttavaa

Usein myös ihmettelen sitä, miten mahtava projekti henkiseltä maailmalta on ollut luoda tämä tilanne, jossa aito enkelinäkijä kertoo omista kokemuksistaan, ilman teorioita. Toki käytännön paineet ovat vaikuttaneet häneenkin. Esimerkiksi "jumala" jossakin hänen kirjassaan tarkoittaa Kristusta, ja jälleensyntymisen, joka minulle on itsestäänselvä asia, hän esittää poikkeuksellisena tapahtumana. Mutta silti Lornan kirjojen yleisvaikutelma on puhdas ja konstailematon, eikä se ole myöskään ylitunteellinen. Lorna osaa palauttaa meidät myös maan pinnalle.

Puhuttuaan rakkauden kaikkivoipaisuudesta Lorna kirjoittaa heti toisella sivulla, että ihmiset usein ajattelevat rakkauden olevan pelkkää suloisuutta ja valoa, mutta totuus on, että rakkaus tekee usein myös kipeää.

Ja niinhän se on. Mutta henkisen kasvun myötä kipukin muuttuu.

Pääsiäisviikko

Miten yllättäen pääsiäinen jälleen tuleekaan. Siitä huolimatta että sitä on Steinerin viikkolauseissa jo vahvasti ennakoitu, se on todella jo tällä viikolla: olla mukana tunteineen on aivan eri asia kuin vain tietää. Lapsilla ainakin ennenvanhaan oli kuitenkin toisin: silloin juhlien lähestymisen tieto oli vahvasti tahdonvoimaista.

Pääsiäisviikoissa olen pitkään elänyt vahvasti planeettojen myötä. Pääsiäisen lähestyessä viikonpäivien planeettayhteydet saavat aivan uudenlaisen voiman ja tuoreuden.

Eilinen maanantai oli kuun päivä, käänne, auringon heijastus.

Tiistaina tulevat mukaan Marsin taistelun voimat: Kristuksen ja hänen vastustajiensa taistelu alkaa siirtyä pinnalta syvemmälle, alueille, joilta ei enää ole paluuta.

Keskiviikkona Merkuriuksen voimien päivänä Magdaleena voitelee Jeesuksen: se on hänen lopullinen tunnistuksensa ja tunnustuksensa kuninkaana ja ylipappina, ja samalla valmistus kohti kuolemaa.

Torstain mahtavien Jupitervoimien myötä tapahtuvat ehtoolliset: viimeinen vanhan liiton ehtoollinen, jonka Jeesus sitten muuntaa ensimmäiseksi uudeksi ehtoolliseksi.

Sen jälkeen kuljetaan yön pimeyden kautta vanhaan rakkauden jumalattaren, Venuksen perjantaihin, päivään, jossa rakkaus saa aivan uuden täyttymyksen, uuden sisällön.

Pääsiäisaurinko

Sitten tulee Saturnuksen lauantai ja aurinkopäivä sunnuntain pääsiäisaamu. Kristuksen ja ylösnousemuksen kautta maan ja auringon yhteydestä tulee todellinen. Kun ajattelee aurinkokuntamme rakennetta, niin maa on suunnilleen aurinkoa ympäröivien planeettakehien keskivaiheilla. Siinä missä Saturnuksen kuoleman rajavoimat ovat koskettaneet maata, syntyy nyt Kristuksen aurinkohenget kautta auringon ja maan todellinen uusi yhteys. 

Auringon henkinen piiri ulottuu maahan saakka, ja ylösnousemuksen yhteydessä tuo aurinkovoimien ja maanvoimien uusi yhteys todellistuu, Kristuksen ihmisyyden kautta. Chakroina ajatellen sydänchakrassa maa ja aurinko kohtaavat ja luovat uuden tulevaisuuden perustan.

2 kommenttia . Avainsanat: Lorna Byrne, pääsiäisviikko, Kristus, sydänchakra, maa, aurinko

Kevät, maa ja aurinkokunta

Perjantai 11.4.2014 klo 19:06 - M

Kevät lähestyy väistämättä ja tämän ja edellisen viikon viikkolauseissa on vahvoja mainintoja kevätajan energioista. Kevään kasvuvoimat nousevat vähitellen maanpinnan yläpuolelle luonnonhenkien elävöittäminä, ja kun sillä silmällä osaa katsoa, huomaa miten auringonvalo elää ja värisee ilmassa aivan erityisellä tavalla.

Viime viikon viikkolauseessa kerrotaan kauneudesta, siitä miten se kumpuaa luonnosta kaikkialla ja miten kauneus saa elämänvoimat virtaamaan kaikkeuden ääristä tänne maan päälle. Tämän viikon viikkolauseessa kerrotaan auringonvalon herättämästä riemusta ja siitä, miten sen myötä ihmisajatukset nousevat korkeammalle kosmokseen. Kummassakin tapahtuu ihmishengen ja maailmanhengen lähestymistä toisiinsa.

Näin auringonvalo ja keväänvoimat eivät ole vain subjektiivisia tuntemuksia, vaan niiden myötä tapahtuu suuria liikkeitä ihmisen, maan ja koko aurinkokunnan energioissa. Kun Steiner näissä viikkolauseissa puhuu maailmanlaajuuksista, se tarkoittaa lähinnä meidän omaa aurinkokuntaamme. Kaikkialliset elämänvoimat virtaavat tänne aurinkokuntamme rajoilta, etenkin silloin kun suotuiset olosuhteet vallitsevat.

Henki ja aine

Henki, niin kuin me sen ymmärrämme vallitsee voimakkaampana avaruudessa, siellä missä ei ole niin paljon aineellisuutta ja siihen liittyviä voimiä. Mitä enemmän aineellisuutta, sitä vähemmän henkeä. Hengen kannalta aurinkokunta on suhteellisen tyhjää tilaa ja maa aineellisena planeettana vielä vielä tyhjempää. Mutta tämä hengen vähäisyys maan päällä antaa meille mahdollisuuden kehittää ja vahvistaa omia henkisiä voimiamme.

Kun me puhumme maasta elävänä tai henkisenä olentona, niin silloin meidän on oikeastaan aina ajateltava maata ja koko aurinkokuntaamme yhtenä kokonaisuutena. Myös aurinko kuuluu tähän samaan kokonaisuuteen. Joskus aurinkokuntamme elämän alussa kaikki planeetat, aurinko mukaanluettuna, ovat olleet yhtä koko aurinkokuntamme kanssa. Vasta myöhemmin maa ja aurinko ovat eronneet toisistaan ja samoin muut planeetat ovat eriytyneet ja asettuneet omille vyöhykkeilleen auringon ympärille.

Kristussanat

Suurena henkisenä olentona maan päällä Kristuksen koko elämä tapahtui yhteistyössä koko aurinkokuntamme planeettavoimien kanssa. Tämä kaikki huipentui pääsiäisaikaan, aikaan jolloin Kristus Jeesus oli kiinnitettynä Golgatan pääkallonpaikan ristille. Jo Johanneksen evankeliumin Minä olen -lauseet virtaavat läpi aurinkokunnan planeettapiirien, ja ristillä lausutut sanat kulkevat jälleen kuin aurinkokunnan hengityksenä läpi planeettavoimien, aina maahan ja kuuhun saakka.

Katsokaamme jälleen, miten nämä vyöhykkeet asettuvat aurinkokuntamme piirissä, sen sisäisessä energiahengityksessä:

Saturnus - Minä olen ylönnousemus ja elämä (kruunu)
Jupiter - Minä olen maailman valo (otsa)
Mars - Minä olen hyvä paimen (kurkku)
Aurinko - Minä olen elämän leipä (sydän)
Merkurius - Minä olen portti (solaari)
Venus - Minä olen tie, totuus ja elämä (sakraali)
Kuu - Minä olen tosi viinipuu (kuu)

Kosminen ihminen

Nämä lauseet vastaavat myös chakroja,
jotka ovat mukana suluissa. Myös meidän chakramme taicosmology_clockwork.jpg sisäisten voimakeskustemme seitsensointi vastaa planeettavoimien piirejä. Niiden keskuksen, varsinaisen ihmisyyden tai minuuden piirin muodostaa aurinko, joka tässä yhtyy maan kanssa.

Tämä on toki yksinkertainen esitys valtavan laajasta kokonaisuudesta, mutta voit myös kysyä. Yksi suuri kuva on, että alkuperäinen laaja ihminen ennen nykyistä aineellistunutta kosmosta oli laajentuneena koko aurinkokuntaamme. Ajattele: pää tai päramminkin päälaki Saturnuksen vyöhykkeellä, otsa ajatusvoimineen Jupiterin vyöhykkeesseä, kurkunpään voimat Marsin vyöhykkeessä ja sydänvoimat laajemmassa aurinkopiirissä, joka ulottuu maahan saakka.

Tämän kerran opetuksen voimme siis tiivistää ajatukseen: kuvittele miten kosmiset elämänvoimat huuhtovat ja hengittävät läpi meidän koko aurinkokuntamme ja sen planeettavyöhykkeiden. Koe miten merkittävät tunteet, kuten kevään riemu kohottavat myös ihmisolemusta tähän aurinkunnallisen tai planeetaarisen hengityksen piiriin, lähentäen meitä maailmanhengen kanssa.

1 kommentti . Avainsanat: maa, aurinkokunta, chakrat, Kristus-sanat, Minä olen, kosminen, ihminen

Seitsemän ihmisen ja maan chakraa

Sunnuntai 22.12.2013 klo 20:54 - Matti Kuusela

Hei ystävät, yksi joulun sanomista on "maassa rauha". Vaikka siinä tarkoitetaan ennen kaikkea rauhaa ihmisten kesken, ja etenkin niitten ihmisten, joilla vallitsee hyvä tahto, niin siinä silti kaikuu vahvasti tuo "maassa". Joulu on juhla, jossa koko maa on voimakkaasti mukana, aina kivikuntaa ja maanhenkiä myöden.

Niinkuin ihmisen seitsemässä chakrassa soi koko aurinkokuntamme planeettavoimien vaikutus, niin myös maassa on seitsemän keskeistä chakraa, joiden toisistaan erilaisia määrityksiä olen nähnyt todella monia. Ystäväni Robert Powell on määrittänyt nämä maan chakrat seuraavasti tämän vuoden Journal of Star Wisdom -julkaisussa. Samassa artikkelissa on yhteenveto siitä, mitä voimme löytää Rudolf Steinerilta ihmisen chakroista.

Ihmisen chakrat

Hyvin kehittyneen opin chakroista eli "pyöristä" löydämme jo vanhoilta hindulaisista, jotka nimittivät näitä ihmisen sisäisiä keskuksia lootuksiksi, joilla oli eri määrä terälehtiä. Seuraavassa taulukossa on näiden keskusten sijainnit ihmisessä. Ne ovat jo monille tuttuja, mutta eivät varmaan kaikille.

8-lehtinen - kruunu, päälaki
2-lehtinen - otsa, kolmas silmä
16-lehtinen - kurkku
12-lehtinen - sydän 
10 - lehtinen - solaari, solar plexus, pallea
6-lehtinen - sakraali, alavatsa
4-lehtinen - juuri, häntäluun juuressa

Myös nämä nimitykset on hyvä opetella, sillä näillä luvuilla on aivan oma merkityksensä. Katsomme seuraavaksi, miten planeettavoimat tiivistyvät chakroiksi, tai chakroihin. Senhän voi ajatella kummallakin tavalla, ja molemmat ovat mahdollisia.

Kruunuchakra - Saturnus
Otsachakra - Jupiter
Kurkkuchakra - Mars
Sydänchakra - Aurinko
Solaarichakra - Merkurius
Sakraalichakra - Venus
Juurichakra - Kuu

 Näissä sydänchakralla on eritysasema, sillä sitä hallitsevalla auringolla on planeetta-aspektinsa lisäksi myös kiintotähtiluonne. Siksi juuri aurinko liittää ihmisen sydänkeskuksen aivan erityisellä tavalla koko galaksiimme, Linnunrataan. Ja siksi juuri sydänchakralla on aivan erityinen henkinen yhteys maahan. Toisaalta suoraan ihmisolemuksen muodon kannalta, juurichakra suuntautuu voimakkaasti maahan vastaavasti kuin kruunuchakra henkiseen maailmaan yllämme.

Jokaisella chakralla on myös oma värinsä samoin kuin sointinsakin, joten voimme kokea ihmisen sisäisissä kiertotähtivoimissa myös sisäisen värisateenkaaremme tai sävelskaalamme.

Maan chakrat

Niinkuin aurinkokuntamme planeettavoimat heijastuvat tai tiivistyvät jokaiseen ihmisolemukseen, niin ne tiivistyvät myös maahan itseensä. Heti alkuun voi aavistella, että chakrat jakaantuvat suunnilleen yksi chakra jokaista mannerta kohden - Etelänapamannersta lukuunottamatta.

Robert kuvaa kirjoituksessaan huolellisesti näiden keskusten etsintää, mutta me menemme nyt suoraan eteenpäin. Maan chakrat sijaitsevat mantereilla seuraavasti:

Kruunu - Pohjois-Amerikka (Saturnus-voimat)
Otsa - Eurooppa (Jupiter-voimat)
Kurkku - Aasia (Mars-voimat)
Sydän - Afrikka-Aasia (Aurinkovoimat)
Solaari - Etelä-Amerikka (Merkurius-voimat)
Sakraali - Kaakkois-Aasia (Venus-voimat)
Juuri - Australia-Oseaania (Kuunvoimat)

Näitä kun tuumailee, niin on hyvä yrittää miettiä planeettojen ja maan pinnan eri alueiden yhteyksiä mahdollisimman joustavasti ja vaikutelmanomaisesti. Kuvittele, miten jokainen planeetta valaisee maan pintaa omalla tavallaan. Voit tehdä sen hyvinkin sadunomaisesti.

Entä keskusten tarkemmat paikat? Tähän tulee nyt todella paljon asiaa, mutta juuri nämä keskukset varmasti kiinnostavat monia, jotka jo ovat niihin perehtyneet. Muistakaamme samalla, että vaikka monet tutkijat ovat sijoittaneet näitä keskuksia toisin, niin kysymys ei niinkään ole siitä, mihin uskomme toisten ilmoitusten perusteella, vaan siitä että meissä alkaa vähitellen elävöityä kyky tutkia ja miettiä itse, miten asiat mahtavat olla.

Pohjois-Amerikka - Mount Shasta tai Shasta-vuori USA:n länsirannikolla. Tämä vuori on monille hyvin tuttu henkisenä keskuspaikkana.
Eurooppa - Externsteinin kalliomuodostelma Saksassa. Se on Steinerin mukaan myös pohjoismaisten mysteereiden keskus, josta on Sebastianoksen kirjoittama erinomainen sarja Takoja-lehdessä. Neljäs osa ilmestyi Takojan tämän vuoden joulunumerossa.
Aasia - Kailash -vuori Himalajalla.
Afrikka-Aasia - Golgata ja Jerusalem. Tämä ansaitsee oman kirjoituksensa, mutta keskiajan eurooppalaisille oli aivan selvää, että maan keskus sijaitsee Jerusalemissa. Tuo alue on vahvasti Afrikan voimien tiivistymä.
Etelä-Amerikka - Titicaca-järvi.
Kaakkois-Aasia - Agung-vuori Balilla.
Australia-Oseania - Uluru Australian aavikolla. Uluru on valtava kiintolohkare Australian aavikolla. Se kohoaa yli kolmesataa metriä maanpinnan yläpuolelle.

Kun syventyy tunteella siihen, miten aurinkokuntamme planeettavoimilla tai planeettavoimien vyöhykkeillä on kullakin oma kantapaikkansa maan päällä, siitä tulee hyvä ja vahvistava, rauhanomaien tunne.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: chakrat, maa, planeetat, kruunuchakra, sydänchakra, juurichakra, Shasta, Uluru, Externstein, Steiner, Powell

Myyrät ja hengenvalo

Torstai 28.11.2013 klo 1:47 - Matti Kuusela

Kun saaristossa tuli puhetta myyristä, lupasin etsiä kertomuksen maamyyristä. Tässä lyhennelmää Ludwigilta, saksalaiselta myyrien paimenhengeltä. Myyrillä on pehmeä turkki, vaikka ne elävätkin maan alla, kun taas vahvasti panssaroidut eläimet elävät useimmiten vedessä. Useimmat myyrät ovat sokeita, mutta eurooppalaiset eivät aivan. Ne kykenevät erottamaan valon ja pimeän, ja tuo erotuskyky johtuu Ludwigin mukaan siitä, että niiden ympäristössä elää tietoisuuttaan kehittäviä ihmisiä. Ja tietoisuudella on yhteys valoon. Se on juuri eurooppalainen ominaisuus, ei esimerkiksi amerikkalainen, Ludwingin mukaan. 

Myyrät eivät tarvitse ulkonevia korvia, koska ne kuulevat koko kehollaan, oikein hyvin. Maan sisällä myyrät suunnistavat ensisijaisesti makuaistin avulla.

Tähtivoimat

Ja sitten tullaan kiinnostaviin asioihin: myyrät kaivavat käytäviään tähtien asentojen mukaan. Myyrienkontiainen.jpg eläinradassa on kolmetoista asemaa, eli niillä on mukana Käärmeenkantaja. Sen mukaan, minkä merkin kohdalla aurinko kulkee, työskentelevät myyrät maassa eri korkeuksilla. Siksi myyrät tulevat myös maan pinnalle toisina aikoina, toisina ei.

Silloin kun aurinko on Eläinradan maamerkeissä, nousevat myyrät ylös, samoin vesimerkeissä. Se on yhteydessä lämpöön. Maamerkkien aikana on maan alla kylmää, ja silloin myyrät nousevat mielellään ylemmäksi, kohti auringon lämmittämää maan pintaa. 

Auringon ollessa lämpimissä merkeissä myyrät voivat laskeutua syvemmälle. Kysymys ei ole kuitenkaan pelkästään fyysisestä lämmöstä vaan elementaarisesta.

Myyrät käyttävät kaivamansa maan käytäviensä vahvistamiseen. Ainoastaan silloin kun tekevät laajempia pesäonkaloita, niiden on tuotava ylijäämämaata maan pinnalle.

Käytäväjärjestelmä rakentuu niin, että pesä on keskellä kuin aurinko aurinkokunnassa, planeettojen elliptisten ratojen ympäröimänä.

Silloin kun maa itse kohottaa vettä käytäviin - mistä myyrät eivät pidä, koska vesi on märkää - myyrät tietävät sen etukäteen ja osaavat siihen varautua. Kun ihminen kosteuttaa maata, siitä myyrät eivät kuitenkaan saa ennakkotietoa ja käytävät voivat osittain täyttyä vedellä. Ja vaikka myyrät ovat hyviä uimaan, ne eivät kuitenkaan voi uida omissa käytävissään. Siellä ne kuitenkin ovat nopeita kulkemaan, aivan kuten tähdetkin liikkuvat nopeasti radoillaan.

Ihmiset, enkelit ja maahiset

Myyrillä ei ole mitään erityistä suhdetta ihmisiin, vaan ihmiset ovat niille suhteellisen samantekeviä. Ne kokevat kuitenkin ihmisten negatiivisen vaikutuksen tähtikonstellaatioihin, ja siinä mielessä ihminen on niille lähinnä rauhanhäiritsijä. Jos ihmiset ovat jollain alueella jatkuvasti ristiriidassa oman enkelinsä kanssa, se levittää maan alle ikävää hajua, jota myyrät karttavat.

Myyrät kaivavat käytäviään maan alle juuri tuodakseen tärkeitä tähtivoimia maahan käytäväjärjestelmiensä avulla.

Myyrien yhteys maahisiin on periaatteessa hyvä, mutta joskus ne Ludwigin mukaan käyvät toistensa hermoille. Sitä tapahtuu erityisesti silloin kun maahiset keräävät syksyllä valoa kasvien juuriin ja kun tuo valo taas keväällä vapautuu. Mutta jouluajan rauhassa maahiset tulevat usein viihtymään myyrien pesiin.

Jouluvalo

Jouluaikana maa loistaa. Ludwig kerää tähtien kosmista valoa, koska hän tarvitsee sitä omaan työhönsä ja toisaalta hänen ulkoinen olemuksensa koostuu juuri tähtivalosta. Sekä Ludwig että maahiset tekevät tärkeää työtä tähtivalon kanssa, maahiset enemmän pään tietoisuuden ja Ludwig enemmän sielullisella tasolla.

Jouluaikaan auringon loistaessa (henkisesti) keskiyöllä, syntyvät maan kristillit, ja se on Ludwigin mukaan ihmeen kaunista. Seudusta riippuen tulee jouluyönä hetki, jolloin sisäisen auringon loiste muutuu maahisten toimesta kiinteiksi muodoiksi, aivan pieniksi kristalleiksi. Kaikki nämä pienet kristallit maassa saavat syntynsä juuri maailmanjouluyönä. Se on kosmisen valon muuntumista maisiksi kristalleiksi, kuvaa Ludwig.

Kristusvalo ja elävä rukous

Maan sisällä vaikuttaa myös Kristus-valo, samoin pääsiäisvoimaksi muuntuva Kristus-valo. Edelleen Pyhän Elmon tuli sytytetään jouluaikana. Se on maailmojen välistä valon alkumuotoa, joka syntyy juuri jouluyön syntymisen ikihetkellä. Se on varsinaisesti näkymätöntä valoa, jota voi nimittää varovasti myös pralajan valoksi eli maan henkisen lepo- ja siirtymätilan valoksi.

Lopuksi Ludwig kertoo, miten "koko maailma" kokee  kristillisen joulujumalanpalveluksen. Ja myyrät ovat olentoja, jotka tuovat kosmiset rytmit pimeyteen, eräänlaisena rukouksena, elävänä rukouksena. Ja myyrät ovat tulleet eräänlaisiksi joulueläimiksi

Ja he pyytävät, etteivät ihmiset jatkuvasti olisi niin vihaisia myyrien keoille.

PS.

Kiitos tiedosta että maamyyrä on nykyään vanhentunut termi. Nykyinen nimi Talpa europaeukselle on kontiainen. Kontiaiset ovat hyönteissyöjiä, jotka eivät ole edes läheistä sukua myyrille, jotka ovat jyrsijöitä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kontiainen

Kirjoituksen lähde: Gespräche mit Tieren 3, Naturgeister 13, Flensburger hefte III/2009, 105

1 kommentti . Avainsanat: myyrät, Kristus-valo, planeetat, joulu, jouluvalo, kristallit, kristallien synty, maahiset, joulujumalanpalvelus

Sydämen tuli - ja jalkojen lämpö

Perjantai 1.11.2013 klo 0:05 - Matti Kuusela

On jo useita vuosia siitä, kun käytin Sydäntuli -sanaa ensimmäisen kerran. Silloinkin se tuli henkiseltä puolelta ja tahtoi toimintaa, mutta nyt se tuli uudelleen: Sydäntuli - ja oman tien kulkeminen.

Muistan miten hämmästynyt olin, kun luin ensimmäisen kerran - ainakin tietoisesti - miten Steiner kertoo että ihmisen chakroista vain sydänkeskus on fyysisellä tasolla. Muuta ovat korkeammilla tasoilla, eli symmetrisesti: kurkkukeskus sydämen yläpuolella ja solaarikeskus sen alapuolella ovat eetteritasolla, otsakeskus ja sakraalikeskus ovat astraalitasolla ja kruunukeskus sekä juurikeskus alemmalla henkisellä tasolla.

Ihmettelin miten on mahdollista, että me emme ajattelun otsakeskuksessa ja puheen ja ilmaisun kurkkukeskuksessa olisikaan varsinaisesti kunnolla maan päällä. Mutta niinhän se on. Todellisuus kietoutuu ympärillämme moninaisena, ja yksi näitä suuria kehityksen kaartoja on se, että tietoisuudeltamme me olemmekin vasta tulossa todella maahan. Ja totta se on: emme me juurikaan tiedosta sitä mitä on maa itse. Me tunnemme kyllä aika paljon luontoa maan päällä, mutta hyvin vähän itse maasta. 

Onko siis niin, että mitä enemmän me kuljemme kohti omaa sydäntämme, sitä enemmän me laskeudumme alas, aidosti maaäidin helmaan!

Maa tekee meidät vapaaksi

Ja maa on se, mikä myös tekee meidät vapaaksi. Nyt me liidämme tietoisuudellamme irti maasta. Me kyllä käytämme sitä hyväksemme monin tavoin, mutta emme kuitenkaan oikein tajua sitä. Mutta emmehän me tajua omaa fyysistä kehoammekaan. Todellisuudessa me olemme siis irti. Kuten henkinen opetus kertoo, arkkienkeli Mikael on laskenut ihmiskunnan käyttöön kosmisen tietoisuuden, tavallaan ennenaikaisesti. Tällä tietoisuudella me pystymme lähettämään luotaimia aurinkokuntamme reunoille, mutta paljon siitä mitä me todelle olemme, jää ymmärtämättä.

Nykytietoisuudella meidän varsinainen tietoisuuden käyttöchakramme oli pitkään otsachakra, mutta viimeisten runsaan parinkymmenen vuoden aikana puhumistietoisuuden energiakohta on laskeutunut otsasta ensin suuhun ja siitä vielä alemmaksi, jopa kurkkukeskukseen saakka. Tämä toki pätee vain yhdellä tarkastelutasolla, mutta joka tapauksessa me olemme lähestymässä puhe-energioissamme seuraavaksi sydäntä, sydänvoimia. 

Mutta samalla kun me lähestymme sydäntämme, jonka keskeinen elementti on tuli, aivan kuin minuudellammekin, me koemme yhä kipeämmin myös irrallisuutemme sydämestä. Kun tuli ja vesi henkisinä energioina työskentelevät läheisessä yhteistyössä keskenään, niin monet meistä ovat nykyaikana vaarassa pudota minuuden aktiivisesta lämmöstä ja tulesta veden laiskempaan, passiivisempaan puoleen, jota tuli ei innoita. Sitä me nimitämme masennukseksi.

Masennus ei mitenkään ole pelkästään huono asia, koska siitä palattuamme me olemme oppineet jotain lisää hengestä ja tulesta, vaikkemme olisi siitä niin tietoisiakaan. Varsinainen ongelma lienee nyt se, että vanha uskonnollisuus ei enää kanna moniakaan meistä. Uskonto, re-ligio, uudelleen liittäminen henkeen on koko ajan menettämässä otettaan. Ja miksi niin tapahtuu? Siksi että ihmiskunnan on saatava mahdollisuus itse löytää oma uskontonsa, jokaiselle aivan itse. Emme voi enää tukeutua vain isiemme ja äitiemme tai kansamme uskontoon, vaan meidän on löydettävä vapaasti se sisäinen voima, joka kykenee jälleen hehkuttamaan sydämemme, ja lämmittämään ja saattamaan liikkeelle meissä olevan "veden". 

Jalkojen viisaus

Vesi on myös viisautta, jolle me alamme yhä enemmän herätä, mutta meidän on herättävä myös ruumiissamme olevan vesielementin voimalle kyetäksemme uudistuneina kulkemaan omaa tietämme maailmassa. Kun me lähestymme sydämemme henkistä lämpöä ja tulta, se herättää meissä mahdollisuuden avautua myös jalkojemme "veden" viisaudelle, virtaavuudelle, maan koskettamiselle.

Tiedämmehän, että kun toinen puoli, se joka meissä on nyt aktiivinen, tietoisuudestamme tukeutuu fyysisiin aivoihin, niin meillä on muitakin tietoisuuksia. Yksi niistä on jalkojen tietoisuus. Kävelemällä maan päällä me itse asiassa "ajattelemme", me ajelemme kehotietoisuudellamme maaäidin maaaivojen pinnalla. Ennen kun maa oli paljon elävämpi, ihmiskunnalla oli tietoisuus, joka todella koki maan omien energioiden erilaisuuden ja niiden muistot maan eri kohdissa. Siksi ihminen saattoi saavuttaa viisautta kulkemalla maan "aivojen" pinnalla.

Nyt tuo vanha maatietoisuus on melkein hävinnyt, mutta se alkaa muodostua uudelleen. Kun me lähestymme sydäntämme, me aktivoimme ja luomme uutta maan pinnalla kulkemalla sen pinnalla, joko konkreettisesti jaloilla tai kulkemalla eteenpäin elämässämme. Jotta tuo uusi yhteys maahan, sen eläviin aivoihin tai elävään tietoisuuteen voi syttyä, me tarvitsemme myös jalkojemme lämpiämistä, energeettisesti.

Rakkaudella
Matti 

4 kommenttia . Avainsanat: maa, aivot, tietoisuus, ajattelu, sydän, chakrat, elämänkulku, Steiner

Taidetta ja hyviä tekoja

Torstai 26.9.2013 klo 1:15 - Matti Kuusela

Taiteella ja henkisellä ryhmätyöllä on paljon yhteistä siinä, että kumpaankin osallistuminen harmonisoi ja kehittää ihmiskuntaa ja sen energioita paljon enemmän kuin yleensä kuvitellaan. Toinen merkittävä näkökulma on siirtyminen kamppailusta myönteiseen työskentelyyn. On suunnattomasti paljon parempi työskennellä hyvien asioiden ja ihanteittensa puolesta kuin huonoja asioita vastaan. Siihen meidän on kehityttävä yhä enemmän.

Steiner jopa sanoo niin, että ryhmässä parhaimmalla tavalla ryhmässä vaikuttaa se, että katsoo toisia silmiin ja ymmärtää, mitä he tarvitsevat, ja sitten toimii sen puolesta. Se on tulevaisuuden kannalta paljon arvokkaampaa kuin se, että saa oman näkemyksensä esiin.

Yksi edistyksen suuria lainalaisuuksia on, että se mikä yhtenä aikakautena vaikuttaa ajatuksina ja tunteita, se ilmenee seuraavana vastaavana aikakautena ulkoisena ympäristönä, luontona, kaupunkirakenteita. Ja myös päinvastoin: se millaisessa ympäristössä me elämme, luo seuraavana vastaavana kautena meidän sielumme sisäisen maiseman.

Siksi on niin mielekästä pyrkiä eteenpäin juuri rauhanomaisin keinoin.

Taide ja ihmissielu

Merkittävää on myös se, miten suuren merkityksen Steiner
antaa taiteen tarkastelulle. Hän kertoosikst_madonna_365.jpg henkisellä ohjaustunnilla 28.11.1911, miten niillä ihmisillä, jotka antavat itseensä vaikuttaa sellaisten suurten taideteosten kuin Rafaelin Sikstiiniläinen madonna, on maankehitykseen paljon suurempi vaikutus kuin taiteilijalla itsellään.

Hän tarkentaa, että jos Rafael olisi toki maalannut madonnansa, mutta kukaan muu ei olisi niitä nähnyt, olisi näillä teoksilla ollut arvoa vain hänelle itselleen, mutta ei ikuisuudelle. Kun ihmiset antavat taideteosten tai muiden hengentuotteiden vaikuttaa itseensä, syntyy jotain sellaista, mikä ei jää ainoastaan nykyisen maan piiriin, vaan siirtyy maan seuraavaan Jupiter-inkarnaatioon. Taiteilija ei ole tärkein, vaan valtavasti tärkeämpiä ovat katsojat tai lukijat tai kuuntelijat.

Kun joku luo taideteoksen, kirjoittaa kirjan saadessaan siihen virikkeen henkisestä maailmasta, on sillä työn aloittamisen hetkeen saakka myös ikuinen merkitys. Mutta kun hän ryhtyy varsinaiseen työhön, on sillä enää merkitystä vain hänelle itselleen. Kaikki, mikä tuotetaan vain maailmaa varten, katoaa, mutta se mikä viriää ihmissieluissa, tulee pysyväksi.

Nämä henkiset näkökulmat ovat usein yllättäviä, ja ellei ole niihin tottunut, saa niitä usein lukea useampaan kertaan ennen kuin alkaa edes vähän tajuta, mistä puhutaan. Tämä taiteen suhde ajallisuuteen ja ajattomuuteen on varmasti yksi sellainen asia.

Mutta jos on tällaisen ajatuksen lukenut ja edes vähän yrittänyt sitä ymmärtää - mitään pakkoa eikä välttämättömyyttä sen uskomiseen ei ole - niin voi lohduttautua sillä, että kuolemanjälkeisessä maailmassa henkisellä ajatuksella, jota maan päällä ei ole ymmärtänyt, voi olla paljonkin käyttöä.

Mutta todellakaan, henkisessä koulutuksessa ja opiskelussa ei ole kysymys jonkin asian tai opetuksen uskomisesta, vaan siitä, että koettelee niitä niin sisimmässään kuin käytännössään. Maailma sitten kertoo, miten tosia tai miten käyttökelpoisia nämä ajatukset ovat. Ja mitä joustavammaksi ja avoimemmaksi ajattelu muodostuu, eli mitä vähemmän pyrkii ennenaikaisesti päättelemään mikä on totta ja mikä ei, sitä herkemmäksi kehittyy myös ihmisen totuusaisti, joka kertoo millainen ajatus on maailmankehityksen mukainen, tai missä suhteessa maailman ja ihmiskunnan kehitykseen tuo ajatus on. Luonnollisesti tuollainen ajatusaisti toimii yhteydessä enkelikuntiin ja etenkin omaan suojelusenkeliin tai ohjaavaan enkeliin, mutta myös muihin henkisiin oppaisiin ja opettajiin.

Hyvän henkisen kirjan lukemisen merkityksestä Steiner lausuu jopa näin voimakkaasti: On äärettömän paljon merkittävämpää lukea hyvä jo aiemmin kirjoitettu kirja kuin kirjoittaa itse huono.

No, se kuulostaa kärjistetyltä, mutta aivan varmasti pitää paikkansa.

Rakkaudella
Matti 

3 kommenttia . Avainsanat: henkinen, tieto, taide, ihmissielu, Steiner, Rafael, maan seuraava inkarnaatio, ikuisuus

Tähtien loiste

Lauantai 21.9.2013 klo 21:08 - Matti

Rudolf Steiner antoi nuorisopiirille kaksi erityistä esoteerista eli henkistä tuntia. Toinen niistä pidettiin uudenviuoden kynnyksellä, aamulla klo 8.30 joulukuun 30. päivä 1923 niin kutsutussa Lasitalossa. Talossa ei kuitenkaan ollut ikkunoita kovin paljoa, vaan rakennus oli tehty suurten värillisten lasi-ikkunoiden valmistukseen.

Hän puhuu aluksi siitä, miten nuorisolle ei kuulu tietää enemmän vaan tietää toisin. Ja sitten hän siirtyy suoraan puhumaan maan kokemuksesta tähtenä, tähtenä tähtien joukossa. Maa on ymmärrettävä uudelleen ajattelun, tuntemisen ja tahtomisen kannalta.

"Mikä tekee jonkin tähdeksi?" hän kysyy ja jatkaa sitten:

"Sen kautta, että se säteilee, loistaa, että sillä on muoto ja painovoima, joka pitää sen koossa.

Mutta mitä on se, mikä säteilee tähdestä? Se on niiden olentojen tahto, jotka asuvat tähdellä. Te tahdotte - ja maa säteilee maailmankaikkeuteen.

Niiden olentojen tunteminen, jotka asuvat tähdessä, on se mikä saa sen loistamaan. Te tunnette, ja sen loistaa maa maailmanavaruuteen.

Ajattelu on sitä, mikä valaisten verhoaa maan. Te ajattelette, ja teidän ajattelunne saa maan hohtamaan valovirroissa.

Se että nämä olennot, jotka asuvat tähdellä, havaitsevat ja koskettavat, luo tähden kiinteyden. Teidän kosketuksenne kautta saa maa kiinteyden."

Koskettaminen tarkoittaa tässä siis kaikkea havaitsemista.

Ja Steiner menee vielä syvemmälle:

"Nyt teidän on luotava tietoisuus, että teidän ajattelunne, tuntemisenne ja tahtomisenne ei ole ainoastaan teitä itseänne varten, vaan se on maailmankaikkeutta varten, että se säteilee, loistaa ja hohtaa maailmanlaajuuksiin. Maa tulee näkyväksi toisten tähtien olennoille teidän ajattelunne, tuntemisenne ja tahtomisenne kautta."

"Tähti säteilee, tähti loistaa, tähti valaisee, tähdellä on tiiviys."

Ja tämä kääntyy siihen, miten ihmissieluissa on herättävä kosminen vastuu. Tahtomisessa on juuri hyvyyden tultava ilmi koko maailmankaikkeutta varten. Tunteissa loistaa rakkaus maasta, totuus ajatuksissa luo maan muodon."

Ja sitten Steiner siirtyy hyvin jännittävästi muinaistietoon. Hän kertoo miten tästä samasta asiasta on jo kertonut intialaisten ikipyhä viisaus ja että nuorten tehtävä on jälleen tuoda nykyaika ihmiskunnan vanhimman viisauden hedelmät.

Ihmisen tietoisuus ja maan tietoisuus

Jos on miettinyt, miksi eri tähtien valo on erilaista, tulee tässä selville.
Tähtien valon ominaisuudetsteiner2_180.jpg johtuvat niiden olentojen tietoisuudesta, jotka tähdellä asuvat. Säteillä, loistaa, hohtaa, ovat lähellä toisiaan ja välttämättä ei ole tullut ajatelleeksi, että niillä on olennaista eroa, mutta kun miettii tarkemmin, huomaa, miten valtavasti on erilaatuisia valoja. Yleensä me kiinnitämme huomiota eri värisävyihin, joita ihminen pystyy erottamaan muistaakseni kymmeniätuhansia erilaisia. Mutta on myös erilaisia valoja, jotka kaikki viestivät niiden tähteistä, siitä tietoisuudesta, joka on valon lähteenä. Tunnelmavalaistus on hyvä esimerkki siitä, miten me koemme erityyppiset valot erilaisina tunnelmina.

Myöhemmin Steiner tällä samalla tunnilla vielä lisää, että se hyvä ja paha, jota me maan päällä tahdomme, näkyy maan valossa vuosimiljoonia. Ja sen täydennykseksi on upeaa muistaa tuo lause:  Rakkaus loistaa tähdistä...

Kaikkine rajoituksinemmekin rakkaus luo olennaisen osan maan valon loisteesta.

Ja tosiaankin, tämän jälkeen Steiner puhuu nuorten tehtävästä (muualla hän mainitsee, että henkisessä mielessä nuoria ovat kaikki, joiden sielu on nuorekas) tuoda ihmiskunnalle jälleen nykyaikaan ihmiskunnan vanhimpia viisauden aarteita, sitä tietoa ja viisautta, joka on kukoistanut ennen 5000 vuoden pimeän ajan alkua. Ero on vain siinä, että tuo kaukaisen menneisyyden Kristus-viisaus loisti silloin kosmoksesta, nyt sen alettava loistaa uudistuvana meidän sydämmistämme, uutena valona maailmankaikkeudelle, maasta säteilevänä, loistavana ja valaisten.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tähdet, ajattelu, tunne, tahto, maa, Rudolf, Steiner, esoteerinen, tunti

Perhoset

Tiistai 9.7.2013 klo 18:57 - Matti Kuusela

Perhonen on yksi kesän hienoja ihmeitä. Miten se lentää? Mistä sen värit tulevat? Minulla on perhosista yksi meditaatiokin, Perhonen ja valoeetteri, mutta tässä perhosista erään Steinerin esitelmän mukaan. Tämäkin tieto ansaitsee tulla laajempaan tietoon.

Tällä kohtaa, josta nyt aloitan, Steiner liittää perhosmaailman vahvasti kosmisiin yhteyksiin. Luulisi, hän sanoo, että jo pelkän tunnon perusteella yhdistäisi lentävän ja kimmeltävän perhosmaailman ylempään Saturnuksen ja auringon piiriin, Jos katsot perhosta, näet miten se loistavine väreineen lepattaa valon läpi virtaavassa ja valoa väkehtivässä ilmassa. Ilman aallot kantavat sitä. Se tuskin koskettaa mitään maanomaista tai nestämäistä, sellaista mikä on sukulaista kuulle. Perhosen elementtiä on se, mitä on ylhäällä.

Perhosen olemassaolo on jotenkin hyvin vahvasti läsnäolevaa, mutta kun tutkii sen syntyä päätyy hyvin varhaisiin aikoihin.

Maan alkutulen valoon piirtynyt muisto

Se mikä nyt väikkyy valon läpäisemässä ilmassa perhosen siipenä, on ollut aiheena esillä jo maan ensimmäisessä inkarnaatiossa, jota nimitetään vanhaksi Saturnukseksi, koska nykyinen Saturnus-planeetta kantaa vahvasti sen muistoa. Muinainen Saturnus oli planeetta, tai oikeastaan koko meidän silloinen aurinkokuntamme, joka oli muodostunut pelkästään henkisestä lämmöstä. Se oli lämpöä, joka ei vielä ollut havaittavissa fyysisin aistein.

Ja perhosen kehitys jatkuu maan seuraavassa elämässä, vanhassa Auringossa, johon lämmön lisäksi tuli mukaan valo ja ilma, edelleen nykyaisteille näkymättöminä. Mutta silti kun eläytyy valoisaan kesäpäivään, kokea varmasti jota sellaista, mikä on sukua tälle ikivanhalle elämälle, jossa perhonen jo oli mukana. Silloin on syntynyt, lausuu Steiner, se mikä vielä nykyään antaa perhoselle mahdollisuuden olla valon ja ilman luomus. 

Aurinko antaa lahjanaan valoa, mutta aurinkokunnassamme Saturnus, Jupiter ja Mars tuovat ne voimat, jotka saavat auringonvalon kutsumaan aineellisuudesta esiin sellaista, mikä tulenomaisena välkehtii perhosen siiven ihmeellisessä aineessa. Perhosen olemusta ei voi ymmärtää, jos sen olemusta etsii maan perustalta, vaan perhonen olemuksessa toimii sellaista, mitä on etsittävä ylhäältä auringosta, ja ulommista planeetoista, Marsista, Jupiterista ja Saturnuksesta.

Perhonen - ulompien planeettojen olento

Perhonen on olemukseltaa yksi maailman vanhimpia eläimiä kantaessaan mukaan muistoa maan kahdesta ensimmäisestä ruumiillistumasta, Saturnuksen lämpökosmoksesta ja Auringon valon ja ilman kosmoksesta. Saturnus antaa sille sen tulen ja värit, jotka aurinko tekee näkyväksi.

Perhosen kaikista ihmeistä voisi hyvin kirjoittaa aivan oman kirjansa, sillä on uskomattoman kiehtovaa lukea, miten se esimerkiksi kehittyessään munasta toukaksi ja koteloksi aivan kuin ryömii eri planeettatilojen kautta kaikessa rauhassa. Se on maan päällä, mutta oikeastaan koko ajan kaukana maasta, keskeisesti aurinkovoimien piirissä.

Ja kun lukee siitä, miten perhosen henkistämä aineellisuus loistaa maapallon ympärillä, voi saada upeita sisäisiä kokemuksia, ja alkaa tajuta, miten rikas meidän maapallomme on yhteydessään aurinkokuntamme kaikkiin planeettapiirehin ja niiden voimiin. Sellaisessa olennossa kuin perhosessa tulee esiin juuri auringon ja ulointen planeettojen voimat, jotka ovat koko ajan kanssamme.

Olemme koko aurinkokuntamme asukkaita

On itse asiassa väärin ajatella, että me olemme vain maan olentoja. Toki me asumme nyt maan päällä, mutta vähänkin laajemmin katsottuna me elämme aurinkokuntamme ja sen planeettavoimien piirissä, jotka vaikuttavat meihin koko ajan paljon syvällisemmin kuin kuvittelemmekaan.

Jos olet ihmetellyt perhosen lentoa, miten se oikein pysyy ilmassa, niin henkinen vastaus on: se lentää valoeetterin piirissä. Eetterivoimat ovat neljää elementtiä vastaavia voimia: tulen elementtiä vastaa lämpöeetteri (Saturnus), ilman elementtiä ja valoa valoeetteri (aurinko). Kun perhonen pysähtyy ja levittää ja aukoo siipiään, se kerää itseensä valoeetteriä, jonka voimin se lentää. Voi sanoa, että perhonen lentää juuri valon sisäisen voiman avulla, joka on syntyisin vanhasta auringosta, ja joka nyt on yhteydessä nykyiseen aurinkoomme.

Ja siivissään perhonen kantaa muistoa siitä kehityksestä, joka alkoi maan ensimmäisessä henkisen tulen inkarnaatiossa, vanhassa Saturnuksessa. Ja nykyinen Saturnuksemme on edelleen se, minkä kautta nämä perhossiipien kehityskuvat syntyvät. Helposti voi paikallaan olevaa perhosta katsellessaan oivaltaa esimerkiksi sen, miten vanha kosminen luomus on ihmiskasvojen alkumuoto.

Rakkaudella

Matti

Lisätietoa Enkelimaan verkkokaupasta:

- Perhonen ja valoeetteri, Matti Kuuselan meditaatio

- Ihminen, luonto ja kosmos, Rudolf Steiner

1 kommentti . Avainsanat: perhonen, valoeetteri, Saturnus, aurinko, maan inkarnaatiot, valo, lämpö, muisto, Steiner

Sirius ja Shambala

Perjantai 5.7.2013 klo 16:38 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kirjoitin jo Astrosofiseen kalenteriin ensi lauantain suuresta auringon ja Siriuksen yhtymästä eli konjunktiosta. Sehän tarkoittaa, että maa, aurinko ja Sirius on samalla linjalla fyysisesti. Ja se puolestaan avaa henkisille energioille mahdollisuuden liikkua näiden taivaankappaleittemme välillä ja tehostaa yhteistoimintaansa.

Toki maan ja Siriuksen läheinen yhteisyys ei tapahdu vain tilallisessa avaruudessa, vaan yhä enemmän me tulemme tietoiseksi siitä, että kiintotähtien voimat kutoutuvat yhteen monin tavoin. Ne muodostavat aivan kuin sisäkautta hyvin elävän ja monisavyisen yhteistoimintaverkoston. Ja kun kirjoitin tuon, huomaan että sekään ei riitä: yhteys on vielä syvempi, niin elämän, sielullisuuden kuin henkisten tasojen alueella. Voimme sanoa, että Sirius on maan sydämessä, Shamballassa, maan sydänchakrassa.

Ensin se voi kuulostaa ihmeelliseltä, jopa mahdottomalta, ja sotiihan se kaikkea normaalia älyllistä ajattelua ja tietoa vastaan. Mutta jos kuulostelee vähän syvemmältä itsessään, voi kysyä, voisiko se ollakaan millään muulla tavalla. Tiedämmehän me syvällä itsessämme, että maapallo ei voi olla yksin, aurinkokuntamme ei voi olla yksin. Me olemme osa tähtimaailmojen perhettä, ja niin kuin perheessä elämänvoimat ovat suurelta osalta yhteisiä, samoin on tähtimaailmojen perheissä. Me jaamme toisten tähtien kanssa yhteisiä elämän- ja sielullisia voimia.

Mutta lauantaina on siis erityinen päivä, joka herättää aurinkomme henkisen loisteen valaisemana maan sisuksien Shamballan ja rakkaan tähtiystävämme Siriuksen välisen yhteyden niin, että jotain uutta voi tapahtua.

Ihminen maan ja taivaan välissä

Maan ja taivaan väliseen yhteyteen liittyy myös suuri henkinen salaisuus, joka on viime päivinä tullut usein mieleeni. Mutta ensin haluaa tulla sanotuksi tämä: miksi kesällä on niin mukava astua jaloillaan maan päälle? Toki maa on kesällä lämmin, mutta siinä on muutakin.

Kun talvella arkkienkeli Gabriel toimii kosmisena ohjaavana henkenä, niin vastakkaisella kesän puolella kosmiseksi hengeksi kohoaa Uriel. Silloin maan pinta jäisi suojattomaksi, ellei Gabriel tulisi maan vastakkaiselta puolelta maata vartioimaan. Kun me kesän lämmössä kävelemme maan pinnalla, me oikeastaan kosketamme Gabrielia ja hänen ihmeellisiä kesän kristallivoimiaan - kesäunessa. Sillä henkisesti katsottuna luonto ei suinkaan ole valveilla kesällä, vaan se tavallaan nukkuu, näkee unta. Kesän kasvimaailma on luonnon unta. Sen vastapainoksi Gabriel tavallaan kristallisoi maan näkymättömällä tasolla, niin että kaikki on tasapainossa.

Sitten tulee jälleen erikoiseen asiaan: Miten me ihmiset voimme tämän kaiken tiedostaa? Miksi mekin emme vain nuku kesällä? Siksi, että ihmisolemus ja luonnonolemus ovat tavallaan asetettu kosmisesti vastakkain maan päälle. Se antaa meille mahdollisuuden pysyä itsestämme ja maailmasta tietoisina olentoina tämän suuren maaolennon päällä.

Tämä ihmisen ja maan tietynlainen vastakkaisuus, pelikuvamaisuus, johtaisi ongelmiin, ellei eläinkunta tulisi apuun. Ja kerron sen tässä nyt aivan lyhyesti: Lehmä tuo kosmoksesta maahan niitä voimia, jotka ihminen jättää tuomatta. Ruonsulatuksensa kautta lehmä ottaa vastaan korkeita tähtivoimia, jotka loistavat maan sisäisyyteen luonnonolentojen suureksi iloksi.

Kotka puolestaan täydentää kosmoksen suuntaan sitä, minkä ihminen jättää tekemättä. Kotka - ja samalla koko lintujen suku - henkistää maan materiaa, joka loistaa kosmokseen etenkin lintujen sulkapeitteen kautta niiden kuollessa.

Ja vielä kolmaskin eläin tarvitaan, jotta joku pitäis huolen maan ja taivaan välisten voimien tasapainosta. Leijona on se eläin, jonka mahtavat rytmiset voimat ilmentyvät jo fyysisesti sen uljaassa rintakehässä, sydämen ja keuhkojen yhteistoiminnassa.

Näin nämä kolme eläintä, leijona, lehmä ja kotka auttavat ihmiskuntaa pysymään oikeassa voimatasapainossa maan ja taivaan välillä. Ja ne maksavat meidän puolestamme maalle ja taivaalle sitä, mitä me emme vielä itse kykene tekemään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sirius, shamballa, arkkienkeli, Gabriel, Uriel, lehmä, kotka, leijona, henkisyys, maa, taivas

Vuodenaikojen henkisyys

Perjantai 28.6.2013 klo 19:44 - Matti Kuusela

Neljä vuodenaikaa muistuttaa meitä ja koko olemustamme maan neljästä elämästä, neljästä inkarnaatiosta. Maa on siis elänyt jo kolme aikaisempaa inkarnaatiota ja jokaisessa niistä ihmisolemus on saanut uuden lahjan. Ensimmäinen näistä suurista lahjoista oli fyysinen keho, toinen elämänvoimakeho, kolmas sielukeho ja neljäs, nykyisen maan lahja, on minuus, meidän varsinainen henkinen olemuspuolemme. Minuus on se voima, joka tekee meidät varsinaisesti itsenäisiksi ja vapaaksi, kykeneväksi aitoon rakkauteen.

Neljä vuodenaikaa

Jos katsomme vuodenaikoja maan neljän kehitysvaiheen kuvasteina, niin silloin me aloitamme kesästä. Kesä muistuttaa meitä tuosta ikikaukaisesta ajasta, jolloin meidän kaikkein vanhin ja viisain olemusosamme, fyysinen keho, sai alkunsa. Silloin meidän koko aurinkokuntaamme vastaava alue oli ainoastaan lämpöä, puhdasta henkistä lämpöä, jota ei voisi edes nykyisellä lämpöaistilla kokea. Mutta keho muistaa tuon lämmön edelleen, ja siksi meillä on niin syvä tarve vapauttaa kesällä kehomme maailmankaikkeuden lämmön ihanuudelle.

Mutta seuratessamme maan kehitysvaiheita ei maan seuraavan inkarnaation kuvanto olekaan syksy, vaan kevät. Vuodenaikojen kulussa maailmankehitys tahtoo auttaa meitä tiedostamaan, ei vain kulkemaan mukana. Siksi me joka vuosi kuljemme sisäisesti maan neljä kehitysvaihetta päinvastaiseen suuntaan, kesästä alkaen.

Kevät toistaa meidän maamme seuraavan inkarnaation, jossa se avautui pelkästä lämmöstä ilmalle ja valolle. Auringon herättävä voima, jonka kutsu näkyy niin voimakkaana etenkin kasvikunnassa, kertoo tästä maan toisesta kehitysvaiheesta.

Kolmannessa vaiheessa auringolle avautunut elämä kääntyykin sisäänpäin, kokemaan oman sisäisyytensä ja oman sielullisuutensa niin, että jotain uutta voi syntyä olentojen sisäisyydessä. Sitä kuvaa erinomaisesti joulu, aika jolloin meidän jokaisen sydämessä syntyy uusi sisäinen sielunlapsi.

Ja sen jälkeen tulemme syksyyn, arkkienkeli Mikaelin aikaan, jolloin meidän oma yksilöllinen henkemme, oma minuutemme herää. Se saattaa meidän toimimaan ja oppimaan.

Neljä arkkienkeliä

Nykyisin neljä suurta arkkienkeliä vastaavat kukin omasta vuodenajastaan, jotka siis kuvastavat koko maan ja samalla koko aurinkokuntamme neljää kehitysvaihetta. Kesän arkkienkeli on Uriel, joka auttaa sielullisuuttamme kohoamaan kosmisiiin korkeuksiin ja kokomaan siellä koko ihmiskehityksemme alkuvoiman - uudistuvana ja kehittyvänä.

Kevään arkkienkeli on Rafael, jonka parantavassa kosmisessa hengityksessä uusi elämä kohoaa kohti aurinkoa.

Talven arkkienkeli on Gabriel, joka johtaa ulospäin avautuneen kukkamaisen kehityksen nyt sisäänpäin, oman kehittyvän sielullisuuden kokemukseen, jonka ytimen me koemme joulussa.

Ja neljäntemä tulemme syksyn suuren arkkienkelin, Mikaelin, aikaan. Mikael on samalla näistä arkkienkeleistä meidän nykyisen maamme inkarnaation enkeli. Hän tukee meitä löytämään omaan vapaan henkisyytemme minä-voiman.

Erinomainen henkinen harjoitus on kuvitella tai meditoida tätä vuodenaikojen kiertoa tässä maan kehitysvaiheita myötäävässä suunnassa. Kaiken kehityksen syvempi totuus alkaa kohota esiin juuri siitä, että me ensin opimme katsomaan ja kokemaan maailmankaikkeuden prosesseja myös vastakkaisiin suuntiin. Silloin näiden vastakkaisuuksien yhdistymistä alkaa avautua korkeampi totuus. Mika Waltari kuvaa tätä jo keskiajalla oivallettua ajatusta erinomaisesti jommassa kummassa Johannes-kirjassaan, joko Nuoressa Johanneksessa tai Johannes Angeloksessa.

Maan inkarnaatioita tulee olemaan kaikkiaan seitsemän, mikä merkitsee sitä, että maan tulevissa inkarnaatioissa myös vuodenaikoja tulee olemaan enemmän. Nyt tuo maan inkarnaatioiden koko määrä ilmenee viikonpäivissä, joita on juuri seitsemän. Mutta niin kuin vuodenkierto ei toista maankehitystä samassa järjestyksessä kuin maan inkarnaatiot tapahtui, niin eivät viikonpäivätkään ole samassa järjestyksessä, vaan ne muodostavat aivan oman tähtimäisen kuvionsa, jota voimme myöhemmin tarkastella erikseen. Maailmankaikkeus ei siis toista perusprosessejaan kaikkialla samassa järjestyksessä, vaan juuri auttaakseen meitä kehittymään monipuolisiksi ja itsetiedostaviksi olennoiksi, se vaihtelee sisäisiä rakenteitaan, joskus päinvastaisiksi, joskus tähtimäisiksi geometrioiksi, joskus lukujärjestelmiksi, itse asiassa se luo peruslaeistaan valtaisia määriä erilaisia muunnoksia, joita voi hyvin kuvitella vaikkapa erilaisina kosmisina ympyröinä, spiraaleina tai silmukoina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuodenajat, arkkienkelit, maankehitys, Mikael, Gabriel, Rafael, Uriel, minuus, maan inkarnaatiot

Tiellä tuonelaan

Maanantai 1.4.2013 klo 12:23 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Aivan meidän aikanamme pääsiäisen mysteerit alkavat avautua yhä enemmän. Voimme seuraavassa matkata amerikkalaisen näkijän Estelle Isaacsonin seurassa Jeesuksen matkaa Tuonelaan, maan alisiin piireihin, matkaa joka alkoi välittömästi hänen viimeisen henkäyksensä jälkeen. Ja seuraamme hänen mukanaan, mitä Jeesuksen läheiset kokivat samaan aikaan.

Tällä matkalla maan syvyyksiin oli useita syitä, mutta yksi näistä liittyy jo kosmiseen tasapainoon. Kristus oli pitkään laskeutunut taivaallisista korkeuksista kohti maata. Kuoleman - ja samalla uuden heräämisen - hetkellä matkan oli jatkuttava aivan kuten keinun liike jatkuu sen alimman kohdan jälkeen keinahduksensa toiselle puolelle.

 

Matka Tuonelaan

Estellen kirja Through the Eyes of Mary Magdalene (II) kertoo: Näin kuilun aukeavan. Se oli hyvin pimeä ja se ulottui aina maan ytimeen saakka. Laskeutuessaan hänen kehonsa tuli kuin loistavaksi tähdeksi - liian kirkkaaksi katsoa. Matkalla oli useita tasoja tai tiloja, joiden kautta hän kulki. Näin että mitä syvemmällä nuo kerrokset olivat, sitä pimeämpiä olivat niiden asukkaat. En itse kulkenut noille alueille tällä kertaa, vaan seurasin herran kulkua ulkoapäin. En laskeutunut hänen kanssaan.

Silloin näin aivan kuin maan
yläpuolelta Valon loistavan
porttienmaria_magdaleena_voitelee_jeesuksen_jalat_n_220.jpg läpi maan pinnalle. Nämä portaalit ulottuivat koko matkan aina maan keskukseen saakka. Ja kun herran laskeutuminen oli valmis, kun se ulottui aivan maan keskukseen saakka, valo murtautui näiden portaalien kautta ja loisti kirkkaina valokeiloina avaruuden etäisyyksiin saakka. Näin näitä portteja monessa kohdassa eri puolilla maata, mutta saatoin maantieteellisesti paikantaa vain joitakin portteja Venäjällä ja yhden pohjoisnavalla tai sen lähettyvillä.

Herran laskeutuessa Siunattu äiti ja Magdaleena kokivat hänen matkansa sydämissään. Näin Johannes Sepeteuksenpojan ja Joosef Arimatialaisen kokevan samanlaisia tuntemuksia niissä paikoissa, joihin he olivat vetäytyneet piiloon haavojen voitelun jälkeen. Oli aivan kuin heidän sydäntensä pohjissa olisi tuntunut jonkinlaista vetoa, eräänlaista painovoimaista vetoa - kuin suuri paino olisi vetänyt heidän sydämiään alaspäin.

He tunsivat raskautta ja tiheyttä, aivan kuin olisivat juurtuneet maahan. Ymmärsin, että näin heidän sydämistään tuli Kristuksen  ankkureita hänen matkallaan alaspäin. Tämä raskaus heidän kehoissaan kesti aina sunnuntaiaamun hyvin varhaisiin tunteihin saakka.

He valvoivat läpi yön, keskustelivat toistensa kanssa kokemuksistaan kärsimyksen aikana ja vertasivat muistojaan siitä, mitä oli tapahtunut. Valokupoleita muodostui heidän ylleen. Ja monia enkeleitä auttoi heitä heidän surussaan.

Aina kun huomioni palasi Magdaleenaan, koin miten hän oli vain osittain muiden naisten kanssa, sillä osa hänestä oli edelleen haudassa Jeesuksen kanssa, polvistumassa hänen jalkojensa edessä.

Näin miten Magdaleena edelleenkin polvistuu Jeesuksen jalkojen edessä, ja tulee aina niin tekemään! Näin että haavat Jeesuksen jaloissa olivat kuin ovia taivaan ja maan välillä ja että näiden ovien kautta hän kykeni tuomaan Taivaan alas Maan päälle ja kohottamaan maan ylös taivaaseen. Hän kykeni tuomaan nämä kaksi yhteen kehossaan.

Magdaleena tiesi sen ja siitä syystä olivat Jeesuksen jalat hänelle pyhiä. Jeesus oli näyttänyt Magdaleenalle tien ylös syvyyksistä; ja hän saattoi tehdä sen Magdaleenalle ainoastaan sen takia, että hän oli ottanut itselleen fyysisen kehon ja tullut maan päälle. Hän ymmärsi miltä tuntui olla ihminen.

Ja nyt Magdaleena itse on portinvartija, jossa Taivas ja Maa kohtaavat: hänen jalkojensa edessä, ja meidän jalkojemme edessä.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristus, tuonela, matka, Maria, Magdaleena, maan keskipiste

Vanhemmat kirjoitukset »