Matin blogi

Perhoset

Tiistai 9.7.2013 klo 18:57 - Matti Kuusela

Perhonen on yksi kesän hienoja ihmeitä. Miten se lentää? Mistä sen värit tulevat? Minulla on perhosista yksi meditaatiokin, Perhonen ja valoeetteri, mutta tässä perhosista erään Steinerin esitelmän mukaan. Tämäkin tieto ansaitsee tulla laajempaan tietoon.

Tällä kohtaa, josta nyt aloitan, Steiner liittää perhosmaailman vahvasti kosmisiin yhteyksiin. Luulisi, hän sanoo, että jo pelkän tunnon perusteella yhdistäisi lentävän ja kimmeltävän perhosmaailman ylempään Saturnuksen ja auringon piiriin, Jos katsot perhosta, näet miten se loistavine väreineen lepattaa valon läpi virtaavassa ja valoa väkehtivässä ilmassa. Ilman aallot kantavat sitä. Se tuskin koskettaa mitään maanomaista tai nestämäistä, sellaista mikä on sukulaista kuulle. Perhosen elementtiä on se, mitä on ylhäällä.

Perhosen olemassaolo on jotenkin hyvin vahvasti läsnäolevaa, mutta kun tutkii sen syntyä päätyy hyvin varhaisiin aikoihin.

Maan alkutulen valoon piirtynyt muisto

Se mikä nyt väikkyy valon läpäisemässä ilmassa perhosen siipenä, on ollut aiheena esillä jo maan ensimmäisessä inkarnaatiossa, jota nimitetään vanhaksi Saturnukseksi, koska nykyinen Saturnus-planeetta kantaa vahvasti sen muistoa. Muinainen Saturnus oli planeetta, tai oikeastaan koko meidän silloinen aurinkokuntamme, joka oli muodostunut pelkästään henkisestä lämmöstä. Se oli lämpöä, joka ei vielä ollut havaittavissa fyysisin aistein.

Ja perhosen kehitys jatkuu maan seuraavassa elämässä, vanhassa Auringossa, johon lämmön lisäksi tuli mukaan valo ja ilma, edelleen nykyaisteille näkymättöminä. Mutta silti kun eläytyy valoisaan kesäpäivään, kokea varmasti jota sellaista, mikä on sukua tälle ikivanhalle elämälle, jossa perhonen jo oli mukana. Silloin on syntynyt, lausuu Steiner, se mikä vielä nykyään antaa perhoselle mahdollisuuden olla valon ja ilman luomus. 

Aurinko antaa lahjanaan valoa, mutta aurinkokunnassamme Saturnus, Jupiter ja Mars tuovat ne voimat, jotka saavat auringonvalon kutsumaan aineellisuudesta esiin sellaista, mikä tulenomaisena välkehtii perhosen siiven ihmeellisessä aineessa. Perhosen olemusta ei voi ymmärtää, jos sen olemusta etsii maan perustalta, vaan perhonen olemuksessa toimii sellaista, mitä on etsittävä ylhäältä auringosta, ja ulommista planeetoista, Marsista, Jupiterista ja Saturnuksesta.

Perhonen - ulompien planeettojen olento

Perhonen on olemukseltaa yksi maailman vanhimpia eläimiä kantaessaan mukaan muistoa maan kahdesta ensimmäisestä ruumiillistumasta, Saturnuksen lämpökosmoksesta ja Auringon valon ja ilman kosmoksesta. Saturnus antaa sille sen tulen ja värit, jotka aurinko tekee näkyväksi.

Perhosen kaikista ihmeistä voisi hyvin kirjoittaa aivan oman kirjansa, sillä on uskomattoman kiehtovaa lukea, miten se esimerkiksi kehittyessään munasta toukaksi ja koteloksi aivan kuin ryömii eri planeettatilojen kautta kaikessa rauhassa. Se on maan päällä, mutta oikeastaan koko ajan kaukana maasta, keskeisesti aurinkovoimien piirissä.

Ja kun lukee siitä, miten perhosen henkistämä aineellisuus loistaa maapallon ympärillä, voi saada upeita sisäisiä kokemuksia, ja alkaa tajuta, miten rikas meidän maapallomme on yhteydessään aurinkokuntamme kaikkiin planeettapiirehin ja niiden voimiin. Sellaisessa olennossa kuin perhosessa tulee esiin juuri auringon ja ulointen planeettojen voimat, jotka ovat koko ajan kanssamme.

Olemme koko aurinkokuntamme asukkaita

On itse asiassa väärin ajatella, että me olemme vain maan olentoja. Toki me asumme nyt maan päällä, mutta vähänkin laajemmin katsottuna me elämme aurinkokuntamme ja sen planeettavoimien piirissä, jotka vaikuttavat meihin koko ajan paljon syvällisemmin kuin kuvittelemmekaan.

Jos olet ihmetellyt perhosen lentoa, miten se oikein pysyy ilmassa, niin henkinen vastaus on: se lentää valoeetterin piirissä. Eetterivoimat ovat neljää elementtiä vastaavia voimia: tulen elementtiä vastaa lämpöeetteri (Saturnus), ilman elementtiä ja valoa valoeetteri (aurinko). Kun perhonen pysähtyy ja levittää ja aukoo siipiään, se kerää itseensä valoeetteriä, jonka voimin se lentää. Voi sanoa, että perhonen lentää juuri valon sisäisen voiman avulla, joka on syntyisin vanhasta auringosta, ja joka nyt on yhteydessä nykyiseen aurinkoomme.

Ja siivissään perhonen kantaa muistoa siitä kehityksestä, joka alkoi maan ensimmäisessä henkisen tulen inkarnaatiossa, vanhassa Saturnuksessa. Ja nykyinen Saturnuksemme on edelleen se, minkä kautta nämä perhossiipien kehityskuvat syntyvät. Helposti voi paikallaan olevaa perhosta katsellessaan oivaltaa esimerkiksi sen, miten vanha kosminen luomus on ihmiskasvojen alkumuoto.

Rakkaudella

Matti

Lisätietoa Enkelimaan verkkokaupasta:

- Perhonen ja valoeetteri, Matti Kuuselan meditaatio

- Ihminen, luonto ja kosmos, Rudolf Steiner

1 kommentti . Avainsanat: perhonen, valoeetteri, Saturnus, aurinko, maan inkarnaatiot, valo, lämpö, muisto, Steiner

Vuodenaikojen henkisyys

Perjantai 28.6.2013 klo 19:44 - Matti Kuusela

Neljä vuodenaikaa muistuttaa meitä ja koko olemustamme maan neljästä elämästä, neljästä inkarnaatiosta. Maa on siis elänyt jo kolme aikaisempaa inkarnaatiota ja jokaisessa niistä ihmisolemus on saanut uuden lahjan. Ensimmäinen näistä suurista lahjoista oli fyysinen keho, toinen elämänvoimakeho, kolmas sielukeho ja neljäs, nykyisen maan lahja, on minuus, meidän varsinainen henkinen olemuspuolemme. Minuus on se voima, joka tekee meidät varsinaisesti itsenäisiksi ja vapaaksi, kykeneväksi aitoon rakkauteen.

Neljä vuodenaikaa

Jos katsomme vuodenaikoja maan neljän kehitysvaiheen kuvasteina, niin silloin me aloitamme kesästä. Kesä muistuttaa meitä tuosta ikikaukaisesta ajasta, jolloin meidän kaikkein vanhin ja viisain olemusosamme, fyysinen keho, sai alkunsa. Silloin meidän koko aurinkokuntaamme vastaava alue oli ainoastaan lämpöä, puhdasta henkistä lämpöä, jota ei voisi edes nykyisellä lämpöaistilla kokea. Mutta keho muistaa tuon lämmön edelleen, ja siksi meillä on niin syvä tarve vapauttaa kesällä kehomme maailmankaikkeuden lämmön ihanuudelle.

Mutta seuratessamme maan kehitysvaiheita ei maan seuraavan inkarnaation kuvanto olekaan syksy, vaan kevät. Vuodenaikojen kulussa maailmankehitys tahtoo auttaa meitä tiedostamaan, ei vain kulkemaan mukana. Siksi me joka vuosi kuljemme sisäisesti maan neljä kehitysvaihetta päinvastaiseen suuntaan, kesästä alkaen.

Kevät toistaa meidän maamme seuraavan inkarnaation, jossa se avautui pelkästä lämmöstä ilmalle ja valolle. Auringon herättävä voima, jonka kutsu näkyy niin voimakkaana etenkin kasvikunnassa, kertoo tästä maan toisesta kehitysvaiheesta.

Kolmannessa vaiheessa auringolle avautunut elämä kääntyykin sisäänpäin, kokemaan oman sisäisyytensä ja oman sielullisuutensa niin, että jotain uutta voi syntyä olentojen sisäisyydessä. Sitä kuvaa erinomaisesti joulu, aika jolloin meidän jokaisen sydämessä syntyy uusi sisäinen sielunlapsi.

Ja sen jälkeen tulemme syksyyn, arkkienkeli Mikaelin aikaan, jolloin meidän oma yksilöllinen henkemme, oma minuutemme herää. Se saattaa meidän toimimaan ja oppimaan.

Neljä arkkienkeliä

Nykyisin neljä suurta arkkienkeliä vastaavat kukin omasta vuodenajastaan, jotka siis kuvastavat koko maan ja samalla koko aurinkokuntamme neljää kehitysvaihetta. Kesän arkkienkeli on Uriel, joka auttaa sielullisuuttamme kohoamaan kosmisiiin korkeuksiin ja kokomaan siellä koko ihmiskehityksemme alkuvoiman - uudistuvana ja kehittyvänä.

Kevään arkkienkeli on Rafael, jonka parantavassa kosmisessa hengityksessä uusi elämä kohoaa kohti aurinkoa.

Talven arkkienkeli on Gabriel, joka johtaa ulospäin avautuneen kukkamaisen kehityksen nyt sisäänpäin, oman kehittyvän sielullisuuden kokemukseen, jonka ytimen me koemme joulussa.

Ja neljäntemä tulemme syksyn suuren arkkienkelin, Mikaelin, aikaan. Mikael on samalla näistä arkkienkeleistä meidän nykyisen maamme inkarnaation enkeli. Hän tukee meitä löytämään omaan vapaan henkisyytemme minä-voiman.

Erinomainen henkinen harjoitus on kuvitella tai meditoida tätä vuodenaikojen kiertoa tässä maan kehitysvaiheita myötäävässä suunnassa. Kaiken kehityksen syvempi totuus alkaa kohota esiin juuri siitä, että me ensin opimme katsomaan ja kokemaan maailmankaikkeuden prosesseja myös vastakkaisiin suuntiin. Silloin näiden vastakkaisuuksien yhdistymistä alkaa avautua korkeampi totuus. Mika Waltari kuvaa tätä jo keskiajalla oivallettua ajatusta erinomaisesti jommassa kummassa Johannes-kirjassaan, joko Nuoressa Johanneksessa tai Johannes Angeloksessa.

Maan inkarnaatioita tulee olemaan kaikkiaan seitsemän, mikä merkitsee sitä, että maan tulevissa inkarnaatioissa myös vuodenaikoja tulee olemaan enemmän. Nyt tuo maan inkarnaatioiden koko määrä ilmenee viikonpäivissä, joita on juuri seitsemän. Mutta niin kuin vuodenkierto ei toista maankehitystä samassa järjestyksessä kuin maan inkarnaatiot tapahtui, niin eivät viikonpäivätkään ole samassa järjestyksessä, vaan ne muodostavat aivan oman tähtimäisen kuvionsa, jota voimme myöhemmin tarkastella erikseen. Maailmankaikkeus ei siis toista perusprosessejaan kaikkialla samassa järjestyksessä, vaan juuri auttaakseen meitä kehittymään monipuolisiksi ja itsetiedostaviksi olennoiksi, se vaihtelee sisäisiä rakenteitaan, joskus päinvastaisiksi, joskus tähtimäisiksi geometrioiksi, joskus lukujärjestelmiksi, itse asiassa se luo peruslaeistaan valtaisia määriä erilaisia muunnoksia, joita voi hyvin kuvitella vaikkapa erilaisina kosmisina ympyröinä, spiraaleina tai silmukoina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuodenajat, arkkienkelit, maankehitys, Mikael, Gabriel, Rafael, Uriel, minuus, maan inkarnaatiot

Maavarsinaisista ydinvoimaan

Torstai 15.12.2011 klo 20:40 - Matti Kuusela

Sain eilen uuden luonnonhenkisarjan saksalaisen Flensburger Hefte -kirjan. Taas tosi mielenkiinstoista. Nämä kirjat syntyivät jo yli kymmenen vuotta sitten, kun erääseen vanhaan vesimyllyyn asettui asumaan selvänäköinen pariskunta. Myllynhenki oli kiinnostunut yhteistyöstä ihmisten kanssa ja siitä on syntynyt todella laaja vuorovaikutus.

Tämä Fushiman varoitus -kirja lupaa jo paljon mielenkiintoista. Aluksi puhutaan mannerlaatoista ja niiden henkisistä ominaisuuksista, mutta sitten syntyy keskustelu talon isännän, nimelt Wolfgang, ja Knutin kanssa, joka on hiekan maavarsinainen, tai maan varsinainen. Siis mikä?

 

Varsinaiset

Knut kertoo, että jokaisella maan aineella on omat varsinaisensa, kaikkiaan heitä on miljardeja, ja myös me ihmiset luomme uusia varsinaisia kehittämällä uusia aineita.

Alkuaineilla ei kuitenkaan ole varsinaisia, vaan ainoastaan sellaisilla kiinteillä aineilla kuten hiekka tai kivi, maaperä, savi. Metallitkaan eivät kuulu tähän ryhmään, vaan ne ovat enemmänkin maan ulkopuolisten olentojen ankkureita maan piirissä.

Vesi taas on kuuvarsinaisten aluetta, ilma aurinkovarsinaisten ja lämmön eri muodot saturnusvarsinaisten maailmaa. Varsinaiset eivät kuitenkaan ole elementaariolentoja, vaan he ovat aivan oma ryhmänsä.

Tiedän, että tässä mennään monelle hyvin uusille alueille, mutta minkäs teet, nämä ovat asioita, joiden  on vähitellen - tai ehkä vielä paremmin viimeistäänkin tultava ihmisten tietoisuuteen. Tuntuu että me olemme niin kauan välttäneet todellisen henkisen tiedon omaksumista tästä maasta, jonka päällä me elämme.

Vaikka nämä sanat ja käsitteet voivat aluksi jättää aivan ymmälle, niin ei huolta. Kun niistä lukee, ne alkavat vähitellen luoda itselleen sisäisissä maailmoissa uusia eetterimuotoja, joiden kautta ne tulevat ymmärrettäviksi - ja muistettaviksi. Vaikka menee siihen joskus aikaa :)

Silti ne uudet käsitteet, joita edes vähän oppii maanpäällisen elämän aikana, antavat kuolemanjälkeisen elämän aikana mahdollisuuden opiskella vastaavia asioita. - Ja mikäsi se on tärkeää, niin selvittää, että olivatko ne totta vai ei.

Kuoleman jälkeen ihmisellä ei siis ole mahdollista luoda itselleen uusia käsitteitä. On kyllä mahdollista nähdä yhtä ja toista, mutta sellaista, mille käsitteet puuttuvat, ei oikein voi ymmärtää eikä sitä pysty kunnolla työstämään eteenpäin. Vain maan päällä ihminen voi oppia varsinaisesti uutta - ja kuoleman jälkeen täydentää niiden henkistä merkitystä ja yhteyksiä. Siksi opiskelu ja uuden oppiminen täällä maan päällä on niin tärkeää, samoin selkeät, kirkkaat ja kauniit aistihavainnot kohoavat siellä toisella puolella suureen arvoon!

 

Maavarsinaiset

Maavarsinaiset ovat siis materian materian olentoja, eivät elementtien olentoja tai elementaariolentoja, vaikka he kyllä toimivat läheisessä yhteistyössä gnoomien eli maanhenkien kanssa, samoin vedenhenkien ja erityisesti tulenhenkien kanssa. He ovat materia. Siis ei materiaa, vaan materia.

Tässä pitää virittää ajatuksiaan vähän uudella tavalla, ja seuraavaksi suomennos keskustelusta Wolfgangin ja Knutin välillä:

W: Oletteko te materian henkinen lainomaisuus?

Knut: Ei, substanssi.

W: Materian henkinen substanssi?

Knut: Ei, fyysinen.

W: Mutta te ette kuitenkaan ole materiaalisia.

Knut: Silti.

Ja sitten Knut selittää, miten materia tulee aineesta, joka on myös olennollista. Meidän elävyytemme, sikäli kuin tässä yleensäkään voi puhua elävyydestä, ei ole eetteritasolla eli elämänvoimien maailmassa. Heilläei ole eetterikehoa. He ovat aineessa, mutta he ovat samanaikaisesti aine.

Sitten Knut esittää humoristiseksi tarkoitetun vertauskuvan:

Me olemme oikeastaan sellaisia, joiksi materialisti kokee kuvittelee itsensä. Materialisti kieltää hengen. Kun hän siis puhuu, on hän oman käsityksensä mukaan puhuvaa materiaa.

Materialistille ei siis ole olemassa jumalaa eikä materiaa, hän ymmärtää itsensä ruumiiksi. Ja juuri tämänkaltaisia ovat maavarsinaiset, he ovat oma ruumiinsa. Tosin heillä on lisäksi alifyysisiä tasoja, jotka ovat kuitenkin vaikeita (niinpä) ymmärtää, ja niiden kautta he ovat yhteydessä esimerkiksi magnetismiin.

Sitten keskustellaan kuolemasta, joka maanvarsinaisten suhteen on jälleen mielenkiintoinen asia. He eivät synny eivätkä kuole, mutta jos kaikki heidän aineensa katoaa, hekin katoavat, mutta kuolematta.

Hypätään tässä yli se, miten eri aineet ja elementit syntyvät korkeista enkelikunnista, ja mennään itse Maan tulevaisuuteen.

 

Maan inkarnaatiot, Uusi Jerusalem ja ydinvoima

W: Ja kun Maa hajoaa, eterisoituu - silloin te yksinkertaisesti katoatte?

Knut: Me emme yksinkertaisesti katoa, niin se ei ole. Kun Maa muuntuu niin kuin varsinaisesti on suunniteltu, siis että Uusi Jerusalem syntyy (kuten Johanneksen ilmestys kuvaa Uudessa testamentissa), siis Maan jupitertila, silloin syntyy Maan kristallimuoto. Silloin me olemme luoneet yhdessä ihmisten kanssa - ja se on vain ihmisten kanssa yhdessä mahdollista - luoneet toisen olemassaolon tason.

Se mikä tapahtuu ilman ihmisten osallistumista, katoaa kuiluun, jää yli. Ja se on jo alkanut. Nyt jo syntyy näitä, kuiluja, joihin katoaa ainetta, jota ihmiskunta ei kykene enää työstämään eikä siirtämään uuteen olemassaoloon tai uudelle tasolla, maan seuraavaan inkarnaatioon.

Mutta se, mikä putoaa kuiluun, ei kuitenkaan katoa. Se on pois kehityksestä ja säilyy sellaisenaan ikuisesti. Siis todella ikuisesti, kertoo Knut. Se mitä ydinvoimaloista siirretään radioaktiivisen jätteen loppusijoituspaikkaan, jää ihmiskunnan ja maan yhteisen kehityksen ulkopuolelle, ja se säilyy sellaisena. Ei ainostaan tämän nykyisen maan elinaikaa, vaan se seuraa meitä muuttumattomana ja kuolleena myös Maan seuraavaan inkarnaatioon, ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan ja aina viimeiseen vulkanusvaiheeseen saakka!

 

Maan inkarnaatiot

Ja jos ydinvoimajäte kerran säilyy henkisesti muuttumattomana maan kaikki ruumiillistumat, niin luultavasti sen on pakko silloin siirtyä myös kokonaan uuteen universumiin, eikä varmaan missään miellyttävässä muodossa.

Laitan tähän vielä alustavasti maan koko inkarnaatiosarjan. Näillä inkarnaatiolla on tietty henkinen yhteys nykyisiin planeettoihin, joten siitä syystä nämä nimet ovat planeettamuotoisia:

Saturnustila
Aurinkotila
Kuutila
Maa
Jupitertila
Venustila
Vulkanustila

Silloin kun ei ole vaaraa epäselvyyksiin, käytetään usein yksinkertaisesti vain planeettanimiä:

Saturnus
Aurinko
Kuu
Maa
Jupiter
Venus
Vulkanus

Puhutaan näistä myöhemmin lisää.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maavarsinainen, ydinvoima, maan inkarnaatiot, uusi jerusalem, aine, materia, materialisti, elementaariolennot

Suvisaunan salaisuuksia

Maanantai 13.6.2011 klo 11:08 - Matti Kuusela

ilta_200.jpgMaanantai helteen jälkeen. Kuu heijastaa viikonlopun lämmön uuteen alkuun. Anna sen, mitä viikonvaihteessa otit vastaan luonnon lämpönä, muodostua nyt sisäiseksi voimaksesi.

 

Mystinen lämpö

Lämpö on mystinen elementti. Kaikki lähtee lämmöstä. Lämmön alueella elementti ja sen eetterivoimat ovat melkein samaa. Henkisen tiedon mukaan maan ensimmäinen inkarnaatio muodostui pelkästä lämmöstä ja sen sisäisistä hienoista virtauksista.

Sitä me suomalaiset edelleenkin muistelemme saunan sisäisyydessä. Me olemme ja elämme edelleenkin niin lähellä luontoa, että lämpö ei kovetu meissä itsekkyydeksi, vaan avaa meille tien sisäiseen lämpökosmokseen ja alati uudistaviin ja puhdistaviin alkuvoimiin.

Astuessamme kesäiltana ulos saunasta (etenkin savusaunasta) astumme maan toiseen inkarnaatioon, jossa alkulämmöstä kohoaa ylöspäin kuin liekkinä valo ja sen tuhkana tiivistyy ilma. Tätä suven lempeän ilman ja valon leikkiä on ihana katsella saunan terassilta, ja muistella maapallon toista inkarnaatiota, jota henkisesti nimitetään Auringoksi, kuten ensimmäistä maapalloa Saturnukseksi.

Kun astun lämmön, valon ja ilman piiristä järveen uimaan, siirryn kolmanteen Maan inkarnaatioon, jota nimitetään (vanhaksi) Kuuksi. Se on nestämäisen elementin ja kuulon ja äänen maailmaa. Kuikan huuto ja veden kosketus tuovat esiin sielullisuuden sisäisyyden syntymisen. Alan kokea itseni ihoni sisäpuolella, kehon muodossa. Vedessä kokemus itsestäni tiivistyy.

Saunamakkara ja saunakalja tuhoavat saunan ikipyhyyden ja pudottavat meidät Maan neljänteen inkarnaatioon, jossa ihminen lankeaa pyhyyden piiristä aineen hengettömyyteen, kokee sisäisen elämänsä sukulaisena aineen maailmalle. Raamatussa Nooa oli ensimmäinen, joka kasvatti viinirypäleitä ja humaltui.

Meidän ei enää tarvitse kulkea Nooan humalan ja krapulan tietä, vaan voimme uustestamentillisesti nähdä saunan terassilta maan elementteineen ja eetterivoiminen Kristuksen kehona. Meidän ei tarvitse humalan kautta erillistää itseämme hengen kokemisesta tässä maailmassa, vaan voimme kohottaa aistikokemuksen jälleen henkisten alkuvoimien yhteyteen ja sillä tavoin luoda uutta tietä tulevaisuuteen.

Maapallon seuraavaa inkarnaatiota nimitetään Jupiteriksi. Siinä meillä ei enää ole aineellista todellisuutta, vaan voimme kuvitella Jupiterin olevan sitä, mitä lauantain kesäillassa voimme kauneimmillaan kokea saunan jälkeen, kuin kaikesta aineellisuudesta vapautettuna.

2 kommenttia . Avainsanat: sauna, saunan henkisyys, maan inkarnaatiot, lämpö, valo, vesi