Matin blogi

Tiellä tuonelaan

Maanantai 1.4.2013 klo 12:23 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Aivan meidän aikanamme pääsiäisen mysteerit alkavat avautua yhä enemmän. Voimme seuraavassa matkata amerikkalaisen näkijän Estelle Isaacsonin seurassa Jeesuksen matkaa Tuonelaan, maan alisiin piireihin, matkaa joka alkoi välittömästi hänen viimeisen henkäyksensä jälkeen. Ja seuraamme hänen mukanaan, mitä Jeesuksen läheiset kokivat samaan aikaan.

Tällä matkalla maan syvyyksiin oli useita syitä, mutta yksi näistä liittyy jo kosmiseen tasapainoon. Kristus oli pitkään laskeutunut taivaallisista korkeuksista kohti maata. Kuoleman - ja samalla uuden heräämisen - hetkellä matkan oli jatkuttava aivan kuten keinun liike jatkuu sen alimman kohdan jälkeen keinahduksensa toiselle puolelle.

 

Matka Tuonelaan

Estellen kirja Through the Eyes of Mary Magdalene (II) kertoo: Näin kuilun aukeavan. Se oli hyvin pimeä ja se ulottui aina maan ytimeen saakka. Laskeutuessaan hänen kehonsa tuli kuin loistavaksi tähdeksi - liian kirkkaaksi katsoa. Matkalla oli useita tasoja tai tiloja, joiden kautta hän kulki. Näin että mitä syvemmällä nuo kerrokset olivat, sitä pimeämpiä olivat niiden asukkaat. En itse kulkenut noille alueille tällä kertaa, vaan seurasin herran kulkua ulkoapäin. En laskeutunut hänen kanssaan.

Silloin näin aivan kuin maan
yläpuolelta Valon loistavan
porttienmaria_magdaleena_voitelee_jeesuksen_jalat_n_220.jpg läpi maan pinnalle. Nämä portaalit ulottuivat koko matkan aina maan keskukseen saakka. Ja kun herran laskeutuminen oli valmis, kun se ulottui aivan maan keskukseen saakka, valo murtautui näiden portaalien kautta ja loisti kirkkaina valokeiloina avaruuden etäisyyksiin saakka. Näin näitä portteja monessa kohdassa eri puolilla maata, mutta saatoin maantieteellisesti paikantaa vain joitakin portteja Venäjällä ja yhden pohjoisnavalla tai sen lähettyvillä.

Herran laskeutuessa Siunattu äiti ja Magdaleena kokivat hänen matkansa sydämissään. Näin Johannes Sepeteuksenpojan ja Joosef Arimatialaisen kokevan samanlaisia tuntemuksia niissä paikoissa, joihin he olivat vetäytyneet piiloon haavojen voitelun jälkeen. Oli aivan kuin heidän sydäntensä pohjissa olisi tuntunut jonkinlaista vetoa, eräänlaista painovoimaista vetoa - kuin suuri paino olisi vetänyt heidän sydämiään alaspäin.

He tunsivat raskautta ja tiheyttä, aivan kuin olisivat juurtuneet maahan. Ymmärsin, että näin heidän sydämistään tuli Kristuksen  ankkureita hänen matkallaan alaspäin. Tämä raskaus heidän kehoissaan kesti aina sunnuntaiaamun hyvin varhaisiin tunteihin saakka.

He valvoivat läpi yön, keskustelivat toistensa kanssa kokemuksistaan kärsimyksen aikana ja vertasivat muistojaan siitä, mitä oli tapahtunut. Valokupoleita muodostui heidän ylleen. Ja monia enkeleitä auttoi heitä heidän surussaan.

Aina kun huomioni palasi Magdaleenaan, koin miten hän oli vain osittain muiden naisten kanssa, sillä osa hänestä oli edelleen haudassa Jeesuksen kanssa, polvistumassa hänen jalkojensa edessä.

Näin miten Magdaleena edelleenkin polvistuu Jeesuksen jalkojen edessä, ja tulee aina niin tekemään! Näin että haavat Jeesuksen jaloissa olivat kuin ovia taivaan ja maan välillä ja että näiden ovien kautta hän kykeni tuomaan Taivaan alas Maan päälle ja kohottamaan maan ylös taivaaseen. Hän kykeni tuomaan nämä kaksi yhteen kehossaan.

Magdaleena tiesi sen ja siitä syystä olivat Jeesuksen jalat hänelle pyhiä. Jeesus oli näyttänyt Magdaleenalle tien ylös syvyyksistä; ja hän saattoi tehdä sen Magdaleenalle ainoastaan sen takia, että hän oli ottanut itselleen fyysisen kehon ja tullut maan päälle. Hän ymmärsi miltä tuntui olla ihminen.

Ja nyt Magdaleena itse on portinvartija, jossa Taivas ja Maa kohtaavat: hänen jalkojensa edessä, ja meidän jalkojemme edessä.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristus, tuonela, matka, Maria, Magdaleena, maan keskipiste