Matin blogi

Ystävämme puut

Keskiviikko 28.2.2018 - Matti Kuusela

Parantavat metsäkylvyt alkavat tulla monelle tutuksi, mutta puut ovat myös paljon muuta. Kun alamme tulla tietoiseksi siitä, että kaikki puut ovat hieman toisenlaisia, mutta yhtälailla tuntevia, tiedostavia ja tahtovia olentoja, se vaikuttaa takaisin myös meihin itseemme. Oma sielunelämä tulee eloisammaksi. Tuntee olevansa enemmän sisäisessä liikkeessä, yhteydessä maailman kanssa.

Saksalaisessa luonnonhenkikirjasarjassa puupaimen nimeltä Krone kertoo, miten kaikki puut ovat omalla tavallaan hereisiä. Suurten ja hiljaisten metsien puut, jotka huojuvat miljoonien ystäviensä kanssa samassa rytmissä, saattavat olla vähemmän hereisiä, mutta yksinäinen apinanleipäpuu savannilla voi olla erittäin hereinen. Se huolehtii yksin itsestään, näkee kauas ja on monenlaisten näkyvien ja näkymättömien olentojen keskuspaikkana ja huomion kohteena.

Puiden tietoisuus vastaa ehkä sitä tajuntaa, joka meille ihmisillä oli maan varhaisemmassa inkarnaatiossa, ei vielä edellisessä, vaan sitä edellisessä. Se oli planeettatila, jota kutsutaan vanhaksi auringoksi. Silloin ihmisen elivät valo- ja ilmamaailmassa suurina ja kauniina olentoina. Tietoisuus ja tunteet eikä elämäkään ollut vielä tiukasti yksilöllistä, vaan ne kaikki huuhtelivat meidän olemustamme.

Puulajeilla tosin on myös ihmistä vastaava minuus, mutta ne ei ole välittömästi läsnä, vaan ne ovat kauempana henkisessä maailmassa, aurinkovoimien piirissä. 

Puiden toiveet

Krone kertoo, miten erityisesti hereisemmillä puilla on toivomus, että ihmiset havaitsevat heidät! Toive voi ulottua niin pitkälle, että esimerkiksi puistoissa, toreilla ja pihoilla olevat istutetut puut odottavat, että kuumina päivinä ihmiset huomaisivat heidän janonsa ja antaisivat heille vettä.

Silloin kun ihmiset ovat tavallaan ottaneet heidät käyttöön, heisät tuntuu luonnolliselta, että ihmiset myös huolehtivat heistä. Heistä on myös hämmästyttävää, miten vähän ihmiset ymmärtävät maailmasta. Etenkin nuorille puille saattaa olla aikamoinen shokki, että ihmiset eivät yleensä tiedä, miten esimerkiksi maito syntyy lehmässä.

Puiden tietoisuus jakaantuu useammalle eri tasolle. Kuten jo tuli esiin, niiden minä on henkisessä maailmassa. Ja jokaisella yksittäisellä puulla on oma puunhenkensä, dryadi, joka huolehtii puusta samaan tapaan kuin meillä jokaisella ihmisellä on oma suojelusenkelimme. Vastaavasti jokaisella kukalla on keijunsa.

2 kommenttia . Avainsanat: Puut, tietoisuus, puunhenget, puupaimen, dryadi

Mammuttipuu - Atlantiksen perillinen

Perjantai 19.1.2018 klo 5:22 - Matti Kuusela

Kaukana Kiinan ja Tiibetin vuoristoissa elää ikivanha puulaji, jota on perinteinen nimi oli ikimammuttipuu. Se ei viihdy aivan laaksoissa, mutta ei korkeimmilla huipuillakaan. Hubein maakunnassa Kiinassa se voi kasvaa viisikymmenmetriseksi, ja Suomessakin sille on saatu mittaa muutaman metrin verran. Meillä sen nimi on kiinanpunapuu.

Tämä ihmeellinen puu tuli tutkijamaailman tietoisuuteen vasta 1940-luvulla.

Puun ryhmäsielu kertoo, miten tämä ikivanha puu saa edelleenkin ravintoa vanhan Atlantiksen energioista, Näitä vanhoja voimia ei hänen mukaansa ole etsittävä nykyiseen tapaan merten pohjista, vaan paremminkin Himalajalta,  jonka ylätasangoille ne ovat siirtyneet. 

Mammuttipuu on lajina niin vanha, että se eli jo liitukaudella, yli sata miljoonaa vuotta sitten, samanaikaisesti kuin kuuluisa hirmulisko, tyrannosaurus rex.

MetasequoiaGlyptostroboides.jpg

Mammuttipuu

Ehkä käytän tässä saksankielen mukaista nimitystä mammuttipuu. Se kertoo, ettei se ole kovinkaan kiinnostunut ihmisistä, vaan enemmän meille näkymättömistä olennoista. 

On kuitenkin yksi ihminen, josta mammuttipuu kokee läheiseksi, nimittäin Dalai Lama. Se kertoo, että niin kauan kuin maan päällä on olemassa Dalai Lama, niiin kauan myös mammuttipuut viipyvät täällä. Sillä Dalai Lama on viimeinen elävä atlantislainen, ja hän tarvitsee mammuttipuita.

Jos olet lukenut joskus vuosia sitten kirjoittamiani puiden ja eläinten tarkasteluja, tämä ei ehkä kuulosta niin ihmeelliseltä. Monet kasvit ja eläimet kertovat muuttavansa sekä ajallisesti että tilallisesti aina sinne, missä niitä tarvitaan, jopa menneisyyteen.

Vaikka mammuttipuu on kotoisin vanhan Atlantiksen pehmeästä maaperästä, se tulee hyvin toimeen nykyisessä kovassa ja tiivissä fyysisessä maailmassa, joka ei sitä paljoa kosketa.

Kasvaako puu ylöspäin vai alaspäin

Mammuttipuu kertoo, miten nykyaikana useimmat puulajit ovat alkaneet kokea ihmisen tavoin, että niiden kruunu tai latva kasvaa ylöspäin. Alkuperäisesti puut ovat kokeneet että niiden tietoisuus ja kruunu kasvat maan sisällä, kohti maan keskustaa. Hyvin itsenäisenä puuna mammuttipuu on säilyttänyt tämän ikivanhan puukokemuksen. Sen seurauksena ne esimerkiksi näkevät, miten ihmiset, tai Dalai lama, kulkee maan pinnalla pää alaspäin.

Rudolf Steinerin esitelmistä me tiedämme, että puun ja yleensäkin kasvikunnan varsinainen tietoisuus on juuristossa, sen mineraalitoiminnoissa. Mammuttipuun runko alkaa leventyä alaspäin jonkin matkaa maanpinnan yläpuolelta, ja puun itsensä mukaan sen juuristo alkaa juuri siitä, maanpinnan yläpuolelta meidän katsantokannaltamme.

Puun mukaan sen varsinainen juuristo ulottuu tällä tavoin hieman maanpinnan yläpuolelle, tai alapuolelle heidän suunnaltaan katsottuna. Se tapahtuu siksi, että muuten meidän ihmisten ja mammuttipuun tietoisuudet eivät voisi lainkaan kohdata.

Vanhemmiten puun lehdistö muuttuu kiilamaisesta yhä pallomaisemmaksi, ja tuon pallomuodon keskustasta sen olemusvoimat virtaavat periferiaan, ja tuohon keskustaan virtaavat myös sille periferian ravitsevat voimat. Tässä voisi puhua myös eetterisistä voimista: kaikilla kosmisilla olennoilla on keskipiste ja periferia eli ulkopiiri, ympäryskehä tai "äärettömyys", joiden välillä niiden eetterivoimat virtaavat kumpaankin suuntaan. Niin tapahtuu esimerkiksi meidän aurinkokunnassamme auringon suhteen, tai miksei myös jokaisen ihmisolemuksenkin kohdalla.

Kommunikointi

Koska mammuttipuut eivät ole kovin seurallisia, ne eivät normaalisti seurustele toisten puiden kanssa suoraan, vaan ne käyttävät välittäjinä jokaisella puulla olevaa haltijaa, dryadia, tai sitten puuhaltijaa. Saksaksi tällaista tietyn elueen puiden hyvinvoinnista huolehtivaa olentoa kutsutaan puupaimeneksi.

Näitä haastatteluja lukiessaan hämmästyy yhä uudelleen siitä, miten helppoa puille on kaikenlaisen tiedon käyttäminen. He ovat yhtä hyvin perillä Goethe-sitaateista kuin Kristuksesta tai Steinerin käyttämistä henkisistä käsitteistä.

Mammuttipuu kertoo esimerkiksi, miten iloinen hän on siitä, että pitkän kovettumisen jälkeen maailman eetterivoimat ovat alkaneet jälleen asteettain elävöityä Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen.

Tässä on hyvä muistaa, että "taivaaseen" astuminen ei tarkoita maan piiristä poistumista, vaan sitä että Kristus siirtyi oleellisesti maan eetteripiiriin, eli tuli itse asiassa koko ihmiskuntaa lähemmäksi.

Syksyllä mammuttipuu pudottaa neulasensa. Niiden värimuutokset ovat yhteydessä siihen, että luovuttaa kesällä kokoamansa valon maan ylemmille kerroksille.

Haastattelun lopuksi kiinanpunapuu kertoo ilonsa siitä, että saavat kokea ihmisten heidän olemassaolostaan kokeman ilon. Mammuttipuut eivät sittenkään ole täysin jäyhiä! He kehottavat meitä iloitsemaan siitä, että he ovat täällä läsnä!

Rakkaudella
Matti

Lähde: Gespräche mit Bäumen 3, Naturgeister 37, Flensburger Hefte 2017

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mammuttipuu, kiinanpunapuu, dryadi, puunhaltija, puupaimen, eetterivoimat, Kristus, elämänvoimat

Enkelien syke

Maanantai 9.10.2017 klo 22:58 - Matti Kuusela

Kävimme syksyllä 2010 Ultra-lehden kirjapäivillä Kylämässä. Seudun erämaaluonne yllätti. Tie kaarteli ylös ja alas metsissä ja harjuilla.

Nämä korvet olivat myös Pekka Halosen kotiseutua, ja näillä seuduilla syntyivät monet hänen merkittävistä maalauksistaan.

 Maisema_Pekka_Halonen.jpg

Kirkot ja 33,3 km

Minua ennen puhui Jukka Nieminen, joka oli juuri kirjoittanut kirjan Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta. Kirjassa esitetty suuri löytö liittyy keskiajan kivikirkkojen sijaintiin. Jukka oli huomannut, että monet vanhat kirkot sijaitsevat toisistaan 33,3 km etäisyydellä.

Joskus nämä kirkot muodostavat pitkiä sarjoja. Joskus Kokemäen kirkolta, saattaa säteillä useampia kirkkoja tai muita merkittäviä vanhoja paikkoja tuolle etäisyydelle.

Itse olen heti miettimässä, minkä tuollainen välimatkajärjestelmä voi olla mahdollinen. Ennen ei ihmisillä ollut satelliittipaikannusta eikä kivikirkkojen aikaan harrastettu edes kolmiomittaustorneja, kuten Suomessa 1900-luvun alkupuolella.

Ehkä entisajan ihmiset ovat tunteneet nuo soveliaat paikat suoraan kehossaan. He ovat paarustelleet metsässä, asettuneet paikalle ja sitten sanoneet, että tämä tuntuu hyvältä. Ja sitten jälkeenpäin tutkittaessa voidaan huomata, että siinä on hyvät maaenergiat, sopivat kosmiset voimat ja 33,3 kilometriä naapurikirkkoon.

Tuon parempaa selitystä en osaa keksiä. 33,3 km on myös sikäli ihmeellinen mitta, että se perustuu kymmenjärjestelmään ja Kristuksen ikään vuosissa. Niinä aikoina, jolloin perustettiin monet niistä vanhan kansan pyhistä paikoista, joille myöhemmin rakennettiin kirkkoja, ei kymmenjärjestelmää vielä käytetty. Voi vain todeta, että maailma on ihmeellinen paikka. 

Enkelit kanssamme

Tarkoitukseni oli puhua hallitusti Enkelit kanssamme -kirjasta, mutta niin vain kävi, että voima lähti liikkeelle. Huomasin puhuvani ensimmäisen hierarkian suurista enkeliolennoista, jotka ovat luomisen ja kaiken aineellisuuden taustalla, ja jotka vaikuttavat meihin ihmisiin erityisesti maan syvyyksien suunnasta.

Toisen hierarkian enkelit me koemme varsinaisina luomisen enkeleinä, He ovat niitä, jotka vaikuttavat erityisesti luonnossa, kaikessa elämässä ja ihmisolemuksen rytmisellä alueella eli hengityksen ja verenkierron liikkeissä. He eivät ole niinkään ylhäällä tai alhaalla, vaan enemmän ympärillämme, siinä mitä me näemme ja koemme maailmassa niin luontona kuin kaikkina olentoina.

Ne henkiset ystävämme, enkelit ja arkkienkelit sekä suurenkelit, joita me useimmin ajattelemme juuri enkeleinä, ovat sitten heitä, joiden voimme kokea elävän ja vaikuttavan yläpuolellamme "taivaassa". He ovat meitä lähinnä ja ymmärtävät meitä parhaiten juuri ihmisinä. Nämä enkelit ovat eläneet oman ihmisyytensä nykyisessä kosmoksessa, vaikka hyvin erilaisissa olosuhteissa kuin me.

Näin nämä kolme suurta enkeliryhmää muodostavat ympärillemme suuren maailmanristin: meitä lähimmät enkelit yllämme, suuret luonnon ja luomisen enkelit ympärillämme ja kaikkein suurimmat ja ihmeellisimmät, troonit, kerubit ja serafit, kuin jylisevät meille maailmansyvyyksistä. Ja tämän kaiken keskellä on sydän, maailmansydän joka etsii itseään ihmissydämissä.

Tie henkeen ei kulje ainoastaan ylöspäin, vaan se on tie, joka sykkii kaikkiin tilan suuntiin, ja palaa ihmissydämeen yhä uudelleen ja uudelleen. Hengen tie ei voi kuitenkaan jähmettyä paikalleen, vaan sen on etsittävä ja toimittava. Käytyään korkeuksissa se huomaa voivansa tuoda jotain uutta maan päälle. Ja tutkittuaan maan olosuhteita se huomaa juurtuvansa maan voimiin niin lujasti, että taivaat avautuvat sille uudella tavalla.

Hengen tie kulkee sydämestä maailmaan, sen eri suuntiin, ja jälleen takaisin.

Maalaus, Pekka Halonen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Enkelit kanssamme, Jukka Nieminen, kirkkojen etäisyydet, 33, 3 km, enkelit, enkelihierarkiat

Kalevala laulaa

Maanantai 28.8.2017 klo 19:02 - Matti Kuusela

Saatuani uuden kommentin tähän vuosien takaiseen Kalevala-kirjoitukseeni innostuin hieman uudistamaan sitä. Olkaapa hyvät! 

Kalevala-esitelmäni Minä Olen -keskuksessa sattui upeasti Suomen presidentin vaihdoksen kanssa samaan päivään. Sauli Väinämö astui presidentin virkaan. Siinä on kovasti kalevalaista sointia. Kun nyt on niin vahvasti puhuttu presidentistä arvojohtajana, toivokaamme että siitä ainakin jotain toteutuu!

Vasta tänään oikein tajusin, miten vaikeaa tai lähes mahdotontoa akateemisten tutkijoiden on tajuta Kalevalan ydinsanomaa, koska se väistämättä kohoaa sille tasolle, jonka vain yksilö minänsä hengenytimessä voi kokea. Mutta aina on mahdollista päästä lähelle. 

Ilman_impi_Joseph_Alanen.jpg

Kalevalan laulu

Kalevalaa on mahdollista tutkia yliopistossa juuri sen takia, että se ikäänkuin pysäytetään ja sen sisäiset laulukuvat rajataan. Akateemisissa tutkielmissa eivät enää soi kosmiset voimat, eikä taivaallisen neidon kauneus enää loista. Parhaimmillaankin puhutaan siitä, mitä jokin merkitsee tai kuten usein tehdään, mietitään mistä jokin myyttinen kuva on lainattu. Silti olen nähnyt yliopistollisia kirjoituksia, joiden sisältö elää ja koskettaa. Ihmisen on mahdollista lähestyä elämän ja luomisen ydintä kaikissa olosuhteissa, jos hän on itse siihen valmis.

Yhä enemmän alan nykyisin kokea, miten meidän suomalaiseksi kokemamme kansanperinne on joskus kauan sitten ollut yleismaailmallinen kulttuurikerros. Ehkä joskus ennen kelttien aikakautta on ollut aika, jossa Kalevalan kuvat ja soinnit ovat kulkeneet ihmisten keralla. Ja ehkä vielä kauempana on se aika, jossa noiden kuvien sisällöt ovat olleet aitoa todellisuutta.

Kalevalan viimeisestä laulusta on ajateltu, että se on kristillistä lainaa, ja että runonlaulajat ovat tehneet Maria-kertomuksesta oman versionsa. Toki niinkin voi olla, mutta kun lukee Kalevalan 50. luvun alkua, huomaa että se kertoo samoista asioista kuin Uusi testemantti, mutta avarammin ja valoisammin, soivemmin ja elävämmin. Se merkitsee, että kalevalaisella kansalla on ollut luonnonvoimaisempi ja kosmisempi kokemus siitä, mistä Uusi testamentti kertoo. Huomaamme myös, että Kalevala kertoo Marjatta-Maria-Sofian henkisestä tausta huomattavan paljon.

Kuunnellaanpa Kalevalaa:

Marjatta, korea kuopus,
Se kauan kotona kasvoi,
Korkean ison kotona,
Emon tuttavan tuvilla.

Marjatan kodiksi ja kosmiseksi lähtökohdaksi ilmoitetaan Isä-Äiti-jumalan maailma.

Piti viiet vitjat poikki,
Kuuet renkahat kulutti
Isonsa ava'imilla,
Helmassa helottavilla.

Miten selvästi tuossa kerrotaankaan, että Marjatta on korkeista korkein kosminen naisellinen olento. Hänellä on vyöllään emännän avaimet. Hän on viipynyt henkisissä korkeuksissa ikuisuusuuksista ikuisuuksiin, sillä ikuisuuksia tarvitaan, jotta viiet vitjat ja kuuet renkahat kuluvat pois taivaan turuilla ja ilman pitkillä pihoilla kuljettaessa.

Kun akateemisesti usein ajatellaan, että myyteissä menneen ajan ihmiset keksivät selityksiä luonnonilmiöille, niin Kalevala puhuu aivan toista. Kun elytyen lukee edelliset säkeet, voiko tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin että tämän runon taustalla on todellista henkistä tietoa. Ja että jollain ihmeellisellä tavalla tuo kosminen tieto on mitä kauneimmalla tavalla säilynyt Suomessa ja Karjalassa - puhtaana ja taiteellisena.

Ison avaimet

Ja neidon helmoissa helottavat ison avaimet, siis avaimet kaikkialliset Isä-jumalan luomissalaisuuksiin. Tajuamme, että tämä Marjatta on meille kovin tuttu esimerkiksi Sofiana, kuningas Salomolle niin rakkaana maailmanviisautena. Ja hän esiintyy niin monin tavoin muissakin mytologioissa, kuten Isiksenä egyptiläisille.

Isiksestä on kerrottu, miten hän vanhoille egyptiläisille oli myös parantava jumaluus. Hän paransi kuljettamalla ihmisen henkisesti siihen syntiinlankeemusta edeltävään aikaan, jolloin ei vielä esiintynyt sairauksia eikä erheitä. Ja kuten paratiisikertomuksesta tiedämme, sukupuoliset voimat liittyvät läheisesti ihmisen "lankeemukseen" eli putoamiseen aineelliseen maailman tiheyteen henkisistä paratiisimaailmoista.

Marjatta-runo jatkaa:

Marjatta, korea kuopus,
Tuo on piika pikkarainen,
Piti viikoista pyhyyttä,
Ajan kaiken kainoutta.
Syöpi kaunista kaloa,
Petäjätä pehmeätä.
Ei syönyt kananmunia,
Kukerikun riehkatuita,
Eikä lampahan lihoa,
Ku oli ollut oinahilla.

Marjatta pysyy vielä Maan läheisiin eetteripiireihinkin laskeutuessaan alkuperäisen kosmisen puhtauden ja valon piirissä. Hän tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää luonnonvoimien piirissä tulevan Karjalan kuninkaan, uuden henkisen voiman.

Kun tuohon syventyy, huomaa ettei nyt puhuta pelkästään historiallisesti Golgatan mysteeristä, vaan mukana alkaa loistaa Kristuksen toinen tuleminen maan eetterivoimien piirissä, pilvistä.

Kalevala kertoo Maan ja ihmiskunnan kehityksestä ajattomuuden tasolla. Aika elää ja on olemassa, mutta se taipuu aivan toisenlaiseen elävyyteen menneisyyden ja tulevaisuuden välissä, kuin fyysisesti olemme tottuneet ajattelemaan.

Kalevala todellistuu laulussa ja lausunnassa, ajattelun elävyydessä.

Rakkaudella
Matti 

Kuva Joseph Alanen, Ilman impi.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran 2.3.2012 ja uudistettu 28.8.2017.

2 kommenttia . Avainsanat: Kalevala, Marjatta, Isis, Kristus, Karjalan kuningas, Sofia, Uusi testamentti, syntiinlankeemus, Salomo

Voiman meditaatio

Perjantai 11.8.2017 - Matti Kuusela

Olen tosi iloinen tästä Rudolf Steinerin nyt julkaistusta voiman meditaatiosta, vaikka en ole vielä ehtinyt edes kokeilla sitä. Steiner antoi tällaisia sekä aamu- että iltameditaation käsittäviä meditaatio-ohjeita henkilökohtaisesti ja pyydettäessä lähinnä esoteerisen koulunsa oppilaille.

Meditaatio on annettu Englannissa ja englanniksi, englantilaiselle. 

AAMULLA

Kuvittele itsesi kosmiseen tilan keskelle. Valo ympäröi sinut ja sinulle kaikuu ääni neljästä ilmansuunnasta, pohjoisesta, idästä, etelästä ja lännestä. Ääni lausuu sinulle:

"Ole vahva minässäsi. Anna sydämesi maailmanhengelle."

"Be a strong I. Give thy heart to the Spirit of the World."

Ole sielussasi hyvin hiljaa tämä meditaation jälkeen.

ILLALLA

Käy mielessäsi läpi päivän tapahtumat päinvastaisessa järjestyksessä, illasta aamuun. Kuvittele olevasi kosmisen tilan syvyyksissä, Pimeyden ympäröimänä, ja että puhut Idässä olevalle Täysikuulle.

"Tulen Minässäni vahvaksi. Annan sydämeni maailmanhengelle."

"I will be a strong I. I will give my heart to the Spirit of the World."

Ole sielussasi hyvin hiljaa tämän meditaation jälkeen.

- Rudolf Steiner

Minä ja minuus

Meditaation asetelma on tuttu monista Steinerin antamista esoteerisista meditaatioista. Aamulla maailmankaikkeus puhuu unesta heräävälle ihmissielulle. Ja illalla ihmissielu vahvistaa maailmankaikkeudelle oman päätöksensä. Luonnollisesti maailmankaikkeus tässä tarkoittaa enkeliolentoja, jotka ovat aina kanssamme.

Maa on erikoinen paikka. Aurinko ja kuu pitävät maan tasapainossa niin, että meillä on täällä sopivalla vauhdilla kehittyvä keho ja mahdollisuus vapaaseen ajatteluun.

Nykyaikana minuus sekoittuu usein egoismiin. Ego on alkuperäinen kreikan minää tarkoittava sana. Egoismi merkitsee minän heikkoutta niin, että se ei kestä omassa itsessään vaan samaistuu joihinkin muihin ilmiöihin, sielulliselta aina aineelliselle tasolle saakka.

Siksi minän tai minuuden vahvistuminen oikealla tavalla merkitsee egoismista vaautumista. Se merkitsee yleisemminkin vapautumista. Ja jos kysymme, mihin ihminen pohjimmiltaan vapautta tarvitsee, niin vastaus voi lopulta olla vain - mahdollisuuteen tehdä hyvää maailmassa.

Tässä meditaatiossa englanninkielisellä ja suomenkielisellä meditaatiolauseella on yksityiskohdissaan huomattavan erilaisia sävyjä. Se ei johdu pelkästään kielestä, vaan siitä että eri kansoilla ja kielilla on omat tapansa ymmärtää ja katsoa asioita. Henkisemmin ilmaistuna se merkitsee, että eri kansoilla on omat kielen-, ajattelun- ja kansanhenkensä, jotka ovat aivan todellisia enkeliolentoja, persoonallisuuksia, joilla on omat tapansa hahmottaa maailmaa.

Orion_nebula2.jpg

Päivän taaksepäintarkastelu

Taaksepäintarkastelu on yksi Steinerin antamia perusharjoituksia. Katsomalla päivän tapahtumat päinvastaisessa järjestyksessä me ikäänkuin kelaamme päivän filmin takaisin rullalle. Se auttaa myös unen saavuttamisessa ja lopettaa päivän tapahtumien turhan pyörimisen mielessä.

Taaksepäin tarkastelu vahvistaa myös mielikuvitusvoimia ja auttaa niitä vapautumaan aistimaailman sidonnaisuudesta. Se taas vahvistaa kykyä havaita mikä on totta ja todellista, ja mikä ei. Vapaa mieli on herkempi ottamaan vastaan hengen aitoa opastusta.

Lisäksi taaksepäintarkastelu valmistaa yön tapahtumiin, sillä astraalimaailmassa aika virtaa päinvastaiseen suuntaan kuin fyysisessä maailmassa. Kun harjoittelemme tätä toista suuntaa jo päivätietoisuudessa, silloin olemme valmiimpia ymmärtämään sielunmaailman tapahtumia.

Taaksetarkastelun voi hyvin aloittaa yksinkertaisesti. Voi valita aivan vapaasti jotain pieniä tapahtumia, ja kun pystyy seuraamaan mitä tapahtuu esimerkiksi kulkiessasi oven kautta tai juodessasi vettä, voit vähitellen laajentaa tapahtumia. On turha yrittää liikaa. Parempi on pysyä harjoituksissa siellaisella tasolla, jossa ne ovat mielenkiintoisia ja vahvistavia.

Voima

On hyvä tietää, että tällainen voiman meditaatio on olemassa. Yksi etenkin nuoremmille hankala asia henkisessä kehityksessä on, siihen tarvitaan aikaa, eikä kannata tehdä harjoituksia joihin ei ole valmis. Tilanne on sama kuin urheilussakin: kuntoa ja suorituskykyä on rakennetteva perusteista lähtien.

Meditaatiossa se merkitsee esimerkiksi sitä, että jos aivan hirmuisesti haluat lisää voimaa tai olet ahdistunut, niin sinun kannattaa vielä tehdä töitä perusteiden kanssa. Näitä perustavia harjoituksia Steiner kuvaa kirjansa Henkisen tiedon tie alussa. Ne ovat myös harjoituksia, jotka mielellään jättää syrjään, kun haluaa kiirehtiä eteenpäin. Mutta palaan tähän kysymykseen myöhemmin.

Jos sinusta siis tuntuu, että tämä meditaatio on liian vaativa, niin luultavasti niin on. Jatka etsimistä, jatka perustyötä, ole aina valmis löytämään uutta. Mutta jos vaikka vain muistat tämän meditaation olemassaolon, se vaikuttaa sielussasi hyväätekevänä voimana.

Jos koet meditaation sopivan sinulle nyt. Onnittelen.

Sain tämän meditaation tietooni vasta tänään, joten en ole kokeillut sitä itse. Ennakolta kuitenkin tuntuu, että tämä on juuri sitä, mitä olen kauan etsinyt.

Ja jos sinä alat tehdä tätä meditaatiota, niin olen iloinen jos kirjoitat siitä. Tehdään töitä yhdessä :)

Matti

6 kommenttia . Avainsanat: voima, oma voima, esoteerinen, meditaatio, Steiner

Ihminen maailman laajuuksissa

Keskiviikko 15.2.2017 klo 0:18 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Olen viime aikoina lukenut jälleen Steinerin esitelmiä papeille, jotka halusivat hänen apuaan ja ja jotka sitten perustivat Kristiyhteisön. Joskus tulee vastaan esitelmiä, joissa kokee miten Steinerille avautuu kuin jumalallinen mahdollisuus kertoa juuri siitä, mikä hänestä on kaikkein tärkeintä ja oleellisinta.

Usein kokee, miten häne koettaa saada ihmisiä ymmärtämään, ja sitten yhtäkkiä on sellainen tilanne, jossa kaikki on kohdallaan. Tällainen tunne tulee eräästä vuoden 1924 esitelmästä, joka on näiden papeille pidettyjen esitysten neljännessä kirjassa. Siinä on kertoo ihmeellisen avoimella eläytymisellä siitä ihmisen kehityksen merkittävästä kohdasta, jossa Aatami kulkee Paratiisin puutarhassa ja nimeää siellä kohtaamiaan olentoja. Steiner lausuu, miten äärimmäisen merkittävä kosminen kokemus se oli, että Aatami näin saattoi kuin Jumalan helmoissa ollessaan tehdä tätä työtä, nimetä.

Nimeämisellä on Raamatussa muulloinkin tärkeä osuus. Esimerkiksi Isä meidän -rukouksessa se tulee esiin, Jeesus nimittää tulevan apostolinsa nimen Pietariksi. Niin se ilmaistaan.

Koen että nimi tässä mielessä on jotain vielä henkistä ja yliaistista, johon meidän tavallinen ajattelumme ei nykyaikana yllä. Mutta heti tämän nimi Jumalan kanssa tapahtuvan nimeämisen jälkeen Steiner siirtyy puhumaan varsinaisesta ihmisyydestä. Siinä hän kertoo hyvin yksinkertaisin ja jopa runollisin käsittein, miten meidän ihmisen on voidaksemme todella nimittää itseämme ihmisiksi, opittava laajentumaan kolmeen suuntaan:

- Meidän on opittava tuntemaan, miten me juurrumme maahan.
- Meidän on opittava kohoamaan korkeuksiin.
- Meidän on opittava havaitsemaan maailmanlaajuudet ympärillämme.

Alkukasvi.jpg

Tiedostamisen kolme suuntaa

Näihin kolmeen suuntaan ulottumiseen sisältyy siis oikeastaan ihmisyyden kehityksen salaisuus. Jokaisessa suunnassa odottavat omat tehtävänsä ja opetuksensa, joista voi sanoa, että jumalat ovat ne meille antaneet.

Osan suhteen me olemme vielä täysin unessa. Juuri maan syvyyden ovat alueita, joista emme saa juuri mitään tietoisuuteemme. Osan suhteen me olemme kuin unennäkijöitä. Sellaisia ovat taivaan korkeudet, joista meillä silloin tällöin on aavistuksia tai tuntemuksia. Ja osassa alamme olla jo hereillä, kun katsomme sitä maailmaa, joka muodostaa välittömän ympäristömme.

Ja sitten on se minä, joka kaikkia näitä suuntia tarkastelee.

Maata ajatellessaan voi miettiä, miten meidän kehomme jokainen osa, korvat, silmät, elimet, ovat enemmän tai vähemmän maan voimien muovaamia. Voi miettiä, aivankuin kosmisesti, miten maan salaperäiset voimat todellakin muovaavat meitä.

Mutta hyppään nyt siihen kohtaan, joka minua tänään erityisesti kosketti. Tällä kohden Steiner puhuu tunteenomaisesta syventymisestä maan perustoihin.

Kasvien valoele

Hän lausuu syvästi, että ennen kuin me ihmiset voimme yltää oman olemuksemme syvyyksien kokemukseen, on meidän ensin pystyttävä syventymään maan syvyyksiin.

"Kun näemme kasvien versovan maasta, on meidän omaksuttava syvempi hartauden tunne, kunnioituksen tunne, joka antaa meidän havaita kasvin jokaisessa osassa jotain itsestämme, jotain mikä tulee esiin aivan kuin sen ilmauksena, mitä maan sisällä tapahtuu.

Meidän on todellakin alettava ymmärtää, mitä tapahtuu maan syvyyksien ja taivaan laajuuksien vuorovaikutuksena. 

Katsokaa miten kukkiva ruusu kohoaa maasta, nähkää itseensä kietoutuvat ruusunnuput suhteellisessa pienuudessaan, ja täydenkää tämä kuva maan keskipisteestä kohoavalla mahtavalla valoruusulla, jonka jumalten valoeleet täyttävät. Näiden valoeleiden on herättävä, jotta nukkuva ruusu voi kehittyä ylöspäin nupuksi. Jokaisen uinuvan ruusunnupun yhteydessä te voitte kokea maan perustoissa heräävän, luovan, elävän valoruusun.

Ja näin on kaikkien kasvien laita.

Katsokaa maan vihertävää kasvipeitettä ja tuntekaa, mitä maan perustoista versoaa vihreänä. Katsokaa sitä maan syvyyksien valoa, mikä täyttyy syvällä violetilla, joka tahtoo elävöittävänä voimana aaltoilla maailmaan."

Tämä oli vain pieni osa koko meditaatiosta. Mutta jo tämä kertoo tuntemisen tärkeydestä. Steinerin esitykset ovat monasti niin vaativia ymmärtää aivan puhtaasti ajattelun kannalta, että jää helposti huomaamatta, miten hän yhä uudelleen ja uudelleen, myös esoteerisessa koulussa, korostaa tunteiden kehittämisen merkitystä.

Meidän on kyllä ensin ajateltava, mutta sitten meidän on harjoitettava saman kohteen tuntemista. Eläydyttävä sen tunteeseen. Ja vähitellen tästä tuntemisesta alkaa kehittyä vielä syvempi tiedostamisen voima kuin ajattelu on!

Jumaläidin vaatteet

Hän kertoo esimerkkinä vanhan tarinan, jonka mukaan iltarusko syntyy, kun jumaläiti ripustaa vaatteesa illalla tuulettumaan. Me voimme tutkia mitä tiede kertoo värien muodostumisesta taivaalla, mutta syventyminen tällaisen kansantarinan sisäisyyteen, sen naiiviin kuvamaisuuteen, on kuitenkin moninverroin viisaampaa kuin oppinein astronomia. 

Ja miksi? Vastaan nyt itse: Koska tämä lapsenomainen asennoituminen avaa meille vähitellen niitä portteja, joiden kautta me voimme kulkea niiden maailmankaikkeuden luovien voimien, enkeli- ja jumalolentojen piiriin, jotka ovat näiden havaitsemiemme ilmiöiden taustalla.

Ja vielä. Maailmanlaajuuksiin eläytyessämme me voimme Steinerin mukaan aivan hyvin nähdä taivaalla loistavat tähdet jumalhenkisten olentojen silminä. Sillä ne ovat sitä.

Rakkaudella

Matti

1 kommentti . Avainsanat: ihminen, ihmisyys, Steiner, meditaatio, papit, maa, kasvit, valoruusu, tähdet

Loppiaisviesti

Perjantai 6.1.2017 klo 10:23 - Matti Kuusela

Kolme kuningasta

Hei ystävät,

Jouluajan kolmetoista päivää alkavat olla ohi, ja loppiainen merkitsee niiden päättymistä. Siinä missä jouluaatosta alkoi Luukkaan evankeliumin lapsen aika, olemme nyt Matteuksen joulun lapsen päivässä. Tämä on sen tapahtuman muistojuhla, jossa kolme kuningasta saapui itäisiltä mailta.

He lahjoittivat lapselle kultaa ajattelun uhrina, suitsuketta tunne-elämän uhrina ja mirhaa tahdon uhrina. Tämä sana uhri on meidän aikanamme hieman hankala. Siinä ei ole mitään uhrautumista, vaan se on jotain hyvin kaunista, vapaata ja tietoista. Monet uskonnolliset sanat ovat kärsineet ylimääräisestä sentimentaalisuudesta. Uhri merkitsee varsinaisesti tarjota. Se merkitsee, että olen herännyt tietoisuuteen siitä, että voin osallistua johonkin korkeampaan, johonkin mikä rakentaa tulevaisuutta meidän ihmisten ja henkisen maailman yhteistyönä. Vapaasti.

Kolme_kuningasta_joulukortti.jpg

Uuteen alkuun

On hyvä tietää, että sekä Luukkaan että Matteuksen joulunlapsien historialliset syntymäpäivät olivat hieman eri aikaan. Luukkaan vähän aikaisemmin syksyllä, Matteuksen vähän myähemmin talvella, ja luonnollisesti myös eri vuosina.

Nämä muistojuhlat on sitten henkisen opastuksen avulla siirretty kohtiin, jossa ne parhaiten vastaavat vuoden elämänvoimien kiertoa, eli antavat eetterimaailmalle uutta voimaa juuri oikeissa kohdissa.

Luukkaan lapsi herättää tunnevoimia syvällä sisimmässämme. Sitä seuraavien pyhien päivien aikana elämänmaailma käy läpi kaikki neljä luonnonkuntaa ja yhdeksän enkelikuntaa, mikä yhdessä tekee juuri kolmetoista. Ja toiselta suunnalta katsottuna kolmetoista on juuri Kristus ja apostolit, tai Kristus ja kaksitoista Eläinradan henkistä voimaa.

Uudesta vuodesta alkaa Matteuksen Jeesus-lapsen aika, ja loppiaisena me kohoamme tämän kuningaslapsen yhteyteen, joka antaa voimansa koko tulevalle vuodelle. Luukkaan joulu on kosmishenkinen syventyminen, Matteuksen joulu taas tiivistyy siihen, miten nämä voimat voivat elää ihmisessä ja viedä kehitystä eteenpäin.

Kolmen kuninkaan lahjat merkitsevät siis sitä, että ihmissielun kolme voimaa tahtoo kuunnella uutta henkistä opastusta, sitä miten Kristuksen meille antamat lahjat liittyvät maalliseen viisauteen ja tietoisuuteen. Luukkaan paimenet ja Matteuksen kuninkaat elävät molemmat sieluissamme.

Korkeampi minä

Matteuksen kuninkaat kertovat meille myös ihmisen korkeamman minän synnystä. Jeesuksen aikana ihmisminä oli vaikeassa tilanteessa henkisen ja maallisen maailman välillä. Minuuden maallinen puoli esti ihmistä näkemästä kumpaakaan maailmaa selvästi ja vapaasti. Kristuksen teon myötä ihmisminä jakaantui kahteen osaa, maalliseen ja korkeapaan. Minuuden maallista puolta voimme kuvata tietoisuudeksi ja korkeampaa puolta omaksitunnoksi.

Varsinainen minuuskokemus vapautui "kiinteästä" minästä ja se toimii nyt dynaamisena voimana näiden kahden, maallisemman ja henkisemmän välillä. Kristuksen henkinen nimi, Minä olen -voima on se, joka pitää ihmiskunnalle tämän alemman ja korkeamman minuuden välisen yhteyden vapaana.

Jotta tämän "Minä olen" -nimen voi ymmärtää oikein, se on lausuttava hyvin avarasti, valoisasti ja hartaasti. On hyvä kokeilla, miten henkinen Minä olen eroaa maallisesti. Kun lausut "minä olen" maallisesti ja voimaa käyttäen tai painokkaasti, se ei ole tämä Kristus- minä olen. Ja nyt kun lausut sanat uudelleen valoisasti ja laajasti, voit huomata, miten tämä "minä olen" ei ole kiinnittynyt materiaan vaan se loistaa ja soi vapaana.

Tämä vapaa ja mihinkään kiinnittymätön Minä olen meissä on se voima, joka antaa mahdollisuuden nykyaikaiseen viisauteen. Viisauden uusi henkinen muoto on sitä, että me omasta minä olen -kokemuksestamme käsin voimme vapaasti katsoa kumpaankin maailmaan, maalliseen kaikkine ongelmineen, ja henkiseen omantunnon maailmaan.

On tärkeää ymmärtää, että meidän on katsottava kumpaankin suuntaan vapaasti. Meidän ei tarvitse taistella pahaa vastaan, kuten Vuorisaarnakin ilmoittaa. Ei meidän tarvitse pyrkiä myöskään erityisen "hyviin" tekoihin, koska siinä me helposti kadotamme sisäisen tasapainomme. Tästä vapauden ja rakkauden tilasta me voimme etsiä ja luoda omia rakkauden tekojamme. Niitä, jotka ovat oikeita ja hyviä juuri nyt.

Rakkaudella
Matti

Kuva: Anitalta ja Karilta saatu joulukortti.

1 kommentti . Avainsanat: loppiainen, kolme kuningasta, Luukas, Matteus, lapsi, evankeliumi, Kristus, uhri, tietoisuus, alempi minä, korkeampi minä

Jokapäiväinen leipämme

Perjantai 12.2.2016 klo 18:43 - Matti Kuusela

Viime kuukaudet ovat olleet voimakasta kehityksen aikaa. On jälleen hyvä kertoa Isä meidän -rukouksesta, koska se on viime kuukausina tullut yhä läheisemmäksi.

Isä meidän on sikäli erikoinen rukous, että sen tarkkaa merkitystä on haastavaa ymmärtää. Useimmat meditaatiot ja rukoukset ovat henkisistä syvyyksistään huolimatta ilmaisultaan helppoja ja selkeitä, mutta Isä meidän -rukouksessa saa todella ponnistaa sisäisiä, jotta sen saa tuntumaan oikealta ja täydeltä.

vaterunser_millet_abendgebet.jpg

Jokapäiväinen leipä

Voimme nyt lähteä liikkeelle sen leipää koskevasta pyynnöstä, joka koskee meidän fyysistä olemustamme: ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.”

Kun tätä pyyntöä miettii, on helppo huomata, että pyynnössä ei ole kysymys ainoastaan leivästä, vaan ravinnosta kokonaisuudessaan. Fyysinen olemuksemme tarvitsee tässä maailmassa jatkuvasti uutta ravintoa. Mutta tarvitsemme elääksemme myös paljon muuta kuin pelkästään ruokaa. Tarvitsemme ilmaa, lämpöä, jopa aistihavaintoja. Tarvitsemme myös sielullista ja henkistä ravintoa. Pyydämme siis Isältä kaikkea sitä, mitä meidän olemuksemme tarvitsee ylläpidokseen fyysisessä maailmassa.

Mutta miksi pyydämme? Maailmankaikkeus tukee meidän elämäämme monin tavoin. Saamme paljon aivan helposti ja ilmaiseksi. Ja sen puolesta, mitä emme saa suoraan, joudumme itsekin tekemään työtä.

Voi myös huomauttaa, että eikö jumalalle ole muutenkin ilmeistä, että me tarvitsemme ravintomme? Lisäksi on varmaan totta, että henkinen maailma luonnonhenkineen antaa meille mielellään sen, mitä me tarvitsemme.

Luulen, että kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan pyyntö jokapäiväisestä leivästä sisältää useita kätkettyjä tasoja, jotka meidän on itse oivallettava.

Pyytämällä mitä me tarvitsemme me ilmaisemme, että tiedostamme oman asemamme maailmassa. Kun pyydän sitä, mitä maailma muutenkin minulle antaisi, asetun tietoiseen vuorovaikutukseen muiden olentojen kanssa, niin enkelikuntien kuin luonnonhenkienkin.

Henkiset ystävämme

Kuvittele, että olisit itse henkinen olento, joka on ravinnut ihmiskuntaa vuosituhannesta toiseen. Osa ihmisistä kiittää siitä, ja se tuntuu hyvältä.

Mutta sitten ihmiskunnan piiristä kohoaa esiin rukous: Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme!

Se herättää. Se osoittaa, että ihmiskunnan piirissä on joku, joka on oivaltanut alkaa kantaa omaa vastuuta. Tietoinen pyytäminen vahvistaa ihmiskunnan ja henkisen maailman välistä yhteyttä.

Se ei ole ruikuttamista tai anelua, vaan osoitus siitä, että ihmiskunta alkaa herätä aikuisuuteen.

Joskus ajatellaan, että jumala tai enkelit ovat niin korkeita olentoja, etteivät he tarvitse ihmisiä tai meidän kiitoksiamme tai huomiotamme. Mutta se ei pidä paikkaansa. Jos kehityksessä alemmat olennot tarvitsevat avukseen korkeampia, niin myös korkeammat olennot ovat riippuvaisia alemmista. Kuvittele miten paljon me ihmiset olemme riippuvaisia kaikesta siitä, mitä luonto meille luo. Vastaavasti meidän huomiomme ja kiitollisuutemme on ravintoa korkeammille olennoille.

Meidän leipämme

Leipä on Raamatussa tärkeä sana. Jokapäiväisen leivän lisäksi muistamme leivän ja viinin tai taivaallisen leivän, mannan. Kaikilla niillä on oma merkityksensä.

Myös kansanperinteestä muistamme, miten juuri leipää on pidetty aivan erityisenä jumalallisena lahjana ihmiskunnalle. Myös Jeesus-lapsen syntymäkaupunki Beetlehem merkitsee leivän taloa. Siinä voi kokea, miten Jeesus jo omassa olemuksessaan tuo maailmaan sellaista, mikä ravitsee koko ihmiskuntaa.

Leipään liittyy myös lämpö. Leivinuunissa kypsynyt rukiinen tai etelän auringossa kivellä paahtunut leipänen on käynyt läpi oman lämpöprosessinsa. Voimme kuvitella, miten lämpöprosessin kautta leipään sisältyy henkinen kehitysprosessi.

Pyytäessäni leipää ilmaisen olevani sekä valmis ottamaan vastaan että itse työskentelemään jumalallisen leivän mysteerin toteuttamiseksi ihmiskunnassa.

Veljemme ja sisaremme

On mahtava elämys, kun ensimmäisen kerran tajuaa, että Isä meidän -rukouksessa kaikkea pyydetään aina ”meille,” ei vain minulle. On suurta oivaltaa, että juuri minä tässä olen pyytämässä ravintoa koko ihmiskunnalle, kaikille läheisilleni samoin kuin kaikille vieraillekin

Mutta tähän pyyntöön syventyy, huomaa että ”me” kattaa kaikki maan olennot, ei vain ihmiset. Kun "meidän" piirimme laajanee, huomaa että eläinkunta on otettava mukaan, ja sitten kasvikunta. Ei kivikuntaakaan voi jättää ulkopuolelle, vaikka ei oikein tietäisikään, millaista ravintoa ja tukea se kaipaa. Silloin ravitsemuksen pyyntö laajenee lopulta kattamaan myös luonnonhenget ja enkelit, ainakin koko aurinkokuntamme.

Kaikki luonnonkunnat tarvitsevat henkistä huolenpitoa. 

Jos joskus on kokenut oudoksi sen, että ihmistä on kutsuttu luomakunnan kuninkaaksi, niin voi huomata, että jollain tavalla jokainen ihminen on kasvamassa kohti omaa henkilökohtaista kuninkuuttaan ottaessaan vastuuta kaikesta elämästä. Tosin tuo vastuu on vielä vaatimatonta, mutta kun ihminen astuu sisäisesti esiin ja pyytää henkiseltä maailmalta huolenpitoa ja ravintoa kaikille olennoille, silloin hänessä alkaa kypsyä jotain suurta ja merkittävää.

Mutta samalla kun ihmisessä kypsyy sisäinen kuninkuus, on sen vastapainoksi kypsyttävä myös se, mitä paimenet edustavat. Sekä paimenet että kuninkaat tervehtivät Jeesus-lasta Beetlehemissä, Leivän talossa.

Uskon, että yksi leivän mysteereistä sisältyy siihen sekä sisäiseen että fyysiseen työhön, jota me leivän puolesta teemme. Kun me otamme leivän vastaan yhä tietoisemmin, jumalten lahjana ja Kristuksen ruumiina, kuten ehtoollisen asetussanoissa ilmaistaan, me alamme vähitellen muuttua. Kun aikaisemmin otimme vain aina vastaan, mitä meille annettiin, nyt leivän vastaanottamisen kautta meissä alkaa kypsyä sellaista sisäistä voimaa, jonka avulla me tulevaisuudessa muutumme maailmankaikkeudessa pelkästään vastaanottavista olennoista sellaisiksi, joilla on itsellään jotain annettavaa maailmalle ja sen kehitykselle.

Leivässä on juuri tuo suuri mysteeri. Me voimme ehkä poimia hedelmiä puusta tai marjoja metsästä, mutta leivän vuoksi meidän on tehtävä työtä.

Siksi pyytämällä jumalalta leipäämme me pyydämme sovitusta ja siunausta sen kuilun yli, joka nyt erottaa meitä henkisten maailmojen tiedostamisesta.

Ehkä jokapäiväisen leivän pyyntöön sisältyy aavistus siitä tulevaisuudesta, jossa me itse kykenemme tietoisesti luomaan jotain sellaista, joka on ravinnoksi muille olennoille ja koko kosmokselle.

Rakkaudella

Matti

2 kommenttia . Avainsanat: Isä meidän, rukous, leipä, meditaatio

Isä meidän -rukous

Perjantai 13.11.2015 klo 19:33 - Matti Kuusela

Henkisessä workshopissa olemme lähestyneet Isä meidän -rukousta jo pidemmän aikaa. Tuo rukous, sen sananmuoto ja rytmi on varmaan kaikille tuttu. Tiedämme että se on kristinuskon keskeinen rukous. Se on juuri se rukous, jonka Jeesus opetti opetuslapsille rukoiltavaksi.

Kun rukousta katsoo tarkemmin, huomaa että se on koko ihmiskunnan rukous. Kaikki pyynnöt lausutaan ”meidän nimissämme” ja ne kohdistetaan ”meidän isällemme”. Käytännössä se tarkoittaa, että jokaista pyyntöä lausuessani koen koko ihmiskunnan olevan mukana. Ja uskonnoista ja henkisyyden tasosta riippumatta.

Mutta kun sulkee silmänsä ja kuvittelee tätä ihmiskuntaa, jonka puolesta rukouksen lausuu, niin huomaa, ettei sitä voikaan rajata vain ihmisiin. Luonnonhenget ja enkelit, kaikki maan olennot eläimet ja kasvit mukaanluettuina, jopa kivien täytyy olla mukana. Sillä ”me” voi tarkoittaa vain meitä kaikkia, kaikkia maan asukkaita, kaikkia myös henkisiä ystäviämme, jotka täällä työskentelevät.

Kynnyksenvartija_Rosenkrantz.jpg

Isän maailmat

Rukouksen neljä ensimmäistä osaa ovat ihmeellisesti Isän maailmaa. Entisinä aikoina puhuttiin Isän pelkäämisestä henkisenä hyveenä. Vaikka tuo pelkääminen ei varsinaisesti tarkoita pelkäämistä sinänsä, niin silti meissä monissa on syvällä Isän pelko. Ainakin minulla oli lapsena, nimenomaan Isä-jumalan pelko. Ja kun ajattelen lapsuutta seuranneita vuosikymmeniä, niin huomaan tuon pelon seuranneen minua uskollisesti hyvin pitkään.

Vasta kun aloin aivan tietoisesti oivaltaa, että kaikki sukulaiset, isä ja äiti, minä ja sinä, tytär ja poika, ovat myös meissä jokaisessa itsessämme, aloin tajuta, että voin itse työstää näitä hahmoja rakastavammiksi ja hyväksyvämmiksi, hyvänsuovemmiksi.

Isä meidän, joka olet taivaissa

Vasta nyt tätä kirjoittaessani tajuan oikein selvästi, että tätä riviä lausuttaessa voisin todella kokea Isän lämpimästi ja rakastavasti, ilman mitään varauksia.

Siinä riittää meditaatiota ja rukousta pitkäksi aikaa. Todella kokea Isän rakkaus, ja kokea se myös itsessään.

On herättävää kokeilla myös muotoja ”Isä joka olet...” tai ”Isäni joka olet...”

Silloin kokee, että juuri ”Isä meidän” on oikea sanonta. Meidän isämme, meidän kaikkien isä. Silloin kokee, että me kaikki olemme täällä yhdessä. En olekaan yksin, jos niin olen joskus kokenut.

Kun lausun sanat ”Isä meidän”, koen samalla, että minä olen omalta kohdaltani vastuussa, paitsi itsestäni, niin myös meistä kaikista. Ulotan rukouksen myötä todellakin vastuuni niin itseeni kuin koko maan kaikkiin olentoihin, sillä isä on meille kaikille sama ja yhteinen.

Kun palaa takaisin rukouksen ensimmäiseen säkeeseen, niin sana ”olet” nousee myös vahvasti esiin. Oleminen on selvästi Isän keskeinen atribuutti. Hän on. Mutta hänen olemisensa on aktiivista. Voi todella kokea, että hän on kaikessa mikä on. Ja että tuo oleminen on maailmankaikkeuden ja elämän jatkuvaa kantamista ja huolenpitoa. Se sisältää myös kaiken sen kantamisen, mitä ihmiskunta tekee niin monissa eri muodoissaan. Sana ON laajenee ja syvenee käsittämään kaikkeuksien koko elämän.

Sitten seuraa kolme säettä, jotka määrittelevät tarkemmin ihmisen aseman suhteessa Isään.

Pyhitetty olkoon sinun nimesi

Isän nimi on kuin jonkinlainen kopio tai heijastus itse Isästä. Se on jotain, mikä kantaa luomisessa Isän ominaisuuksia, mutta on kuitenkin hänestä irrallaan. Siksi tämän Isän olemuksellisuuden on pyhityttävä ihmissielussa. Se on pyhitys, joka on ihmisen tie takaisin Isää kohti.

Pyhitys on tietysti kaikessa pyhyydessään suppea sana. Ajattelu on ihmistoiminnassa lähinnä Isän nimeä. Kun ajattelu pyhittyy, se lähenee maailman Isä-perustaa ja luovuutta, ja sitä voi nimittää viisaudeksi. Luovana viisaus myös valaisee, jolloin se lähenee sitä enkelitoimintaa, jota me nimitämme Pyhäksi hengeksi.

Tulkoon sinun valtakuntasi

Valtakunta on jotain, mikä on paljon selvemmin Isän omaa olemusta ja voimaa kuin nimi. Nimeään maailmassa Isä ei voi täysin hallita, mutta valtakunnassa hänen voimansa on läsnä. Mitä ilmeisimmin voimme kokea, että valtakunnassa me alamme liittyä Isän elämään, mutta yhtä ilmeiseltä tuntuu, että me emme voi vain lipua sinne, vaan meidän on tehtävä jonkinlainen käännös.

Isän nimen voi tavoittaa kohottamalla ja muuttamalla ajatteluaan, sen olemuksellisuutta ja syvyyttä. Valtakuntaan yltääksemme meidän on päästävä mukaan syvempään elämän virtaan. Meidän on päästävä tietoisuudessamme niin pitkälle, että alamme oivaltaa mitä elämä on, mihin elämä tähtää, mikä on ihmisen tie, miten se liittyy siihen Kristus-tiehen, jota hän kuvaa eräänlaisena keskellä kulkemisena, tai myös lasten tienä hänen luokseen.

Aika ilmeistä on myös, että kaikkiin näihin kolmeen tiehen liittyy myös oma kärsimyksensä. Niin paljon iloa ja kauneutta ja ihanuutta kuin ihmiselämä voi tarjota, niin elämä aineellisessa maailmassa merkitsee myös kärsimystä.

Luulen että Kristuksen keskitien kulkeminen ei merkitse ainoastaan sitä, että tiukasti varomme poikkeamasta polulta, vaan myös sitä, että me hyväksymme sekä elämän ilot että kärsimykset ja sillä tavoin voimistumme kulkemaan korkeamman ihmisyyden tietä.

Tapahtukoon sinun tahtosi niin kuin taivaissa myös maan päällä

Kolmas ja syvin vaihe tiellä Isän luo on sukeltautuminen hänen tahtoonsa. Ajattelulle se merkitsee eräänlaista paradoksia. Miten kykenemme olemaan täysin vapaita samalla kun olemme täysin Isän tahdon virrassa, sillä on selvää, että Isän tahdon on toteuduttava meidän ihmisten kautta. Tieten.

Kuvittele maapalloa, joka on jo pitkälle henkistynyt, kuten ihmisolemuskin. Sekä ihminen että maa ovat jossain määrin läpinäkyviä ja virtaavia, hyvin eläviä, täynnä viisautta ja rakkautta. Kuljet tässä maailmassa, jossa ihminen on jo hyvin pitkälle luonut uuden suhteen paitsi kaikkiin toisiin ihmisiin, myös kaikkiin luonnonkuntiin. Tunnet olevasi yhtä kaiken kanssa, tunnet olevasi vapaa toimimaan, tunnet miten kaikki olennot ovat myös sovussa sinun kanssasi: olet viimeinkin luova olento, joka kykenee luomaan yhteistoiminnassa ja sopusoinnussa muiden olentojen kanssa.

Tuo on kaukainen tila, ja kaunis, mutta uskon että sen saavuttaminen on myös suuri draama, jonka osia me jo nyt alamme hiljaa harjoitella.

Kuva Rosenkrantz: Kynnyksenvartija

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Isä, Isä meidän, rukous, Kristus

Ihmisen tie

Sunnuntai 6.9.2015 klo 21:06 - Matti Kuusela

Autuuksien jälkeen seuraava laaja osio Vuorisaarnasta alkaa sillä, että Jeesus käyttää voimakkaasti sanaa minä. Aikaisemmin hän on puhunut ihmisen kehityksestä, nyt hän asettaa oman itsensä samaan kokonaisuuteen. Hän lausuu hyvin selkeästi, ettei hän ole tullut kumoamaan vanhoja lakeja, vaan täyttämään ne.

Kun syventyy tuohon laeista kertovaan lauseeseen, saa vaikutelman, että Kristus itse oikeastaan on noiden lakien sisältö. Hän on tullut toteuttamaan maan päälle sen, mitä hän itse on. Mitä enemmän Raamattua tutkii, sitä enemmän alkaa vaikuttaa siltä, että Kristus on paljon enemmän kaikessa mukana kuin yleensä on ymmärretty. Vanhassa testamentissa enkelit ja Jahve ovat vahvasti esillä, mutta kaikissa keskeisissä kohdissa tuntuu, että Kristus sittenkin on se, joka on varsinainen toimija ja alkuunpanija.

Ei voi olla saamatta vaikutelmaa, että Kristus itse on myös se, joka on luonut Vanhan testamentin keskeiset lait. Hän on se, joka on luomisen taustalla. Maa ja ihmiskunta ovat hänen luomustaan, mutta koska ihmisille oli annettu vapaa tahto, Kristus ei enää voi johtaa luomista ulkoapäin, vaan hänen oli itse tultava ihmiseksi ihmisten joukkoon voidakseen todella auttaa. Hän ei voinut jättää luomisen loppuunsaattamista vain ihmisten harteille. Ainoa, joka ihmiskunnan vapauden taustalla voi saattaa kaiken loppuun, on hän itse.

Mutta nyt Kristus ei enää voi toimia pelkästään yksin, vaan ihmiskunnan on toimittava hänen kanssaan. Siksi me olemme Kristuksen työtovereita, hänen veljiään. Kun me usein puhumme henkisestä heräämisestä, alkaakin vaikuttaa siltä, että herääminen sen oivaltamiseen, että me todella olemme tai voimme olla Kristuksen työtovereita, on aivan keskeinen askel.

kristuksen_kasvot_steiner_veistos.jpg

Lait ja luominen

Nimettyään Vuorisaarnassa itsensä lakien toteuttajaksi Kristus lausuu, että maan koko olemassaoloaikana ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto. Jotta Kristus voi sen sanoa, tulee mahdolliseksi vain siksi, että luotuaan maailmaan alkulain hän ottaa nyt itse vastuun sen toteuttamisesta sisältäpäin. Hän on astunut oman luomisensa sisäpuolelle.

Kun on puhuttu siitä, että Kristus ottaa kantaakseen ihmiskunnan synnit, sen merkitys tulee tässä nyt selville. Voidakseen saattaa kaiken loppuun saakka hänen on otettava kantaakseen ihmiskunnan koko kuorma. Hänen on otettava vastuulleen kaikki mitä ihmiskunnan ja maan piirissä syntyy. Muuten tuo loppuunsaattaminen ei ole mahdollista.

Miksi sitten koko vanhan lain täyttäminen on niin tärkeää? Eikö voisi ajatella, että osakin riittäisi? Luulen että vastaus kuuluu niin, että kosmisessa luomistyössä ei voi jättää keskeneräisiä kehityslinjoa roikkumaan jonnekin maailmojen välille. Se mikä on aloitettu, on myös saatettava valmiiksi, muodossa tai toisessa.

Kun kaikkea tätä miettii, alkaa oivaltaa miten järisyttävää koko tämä kehitys on. Kysymys on valtavasta kosmisesta draamasta. Alkaa tajuta, miten kehitys ei suinkaan ole vain suoraviivaista eteenpäin menoa, vaan maailmankaikkeus ottaa jatkuvasti suuria askeleita, joiden onnistumisessa on valtavat riskit.

Yksi keskeisistä suurista riskeistä on, kykeneekä ihmiskunta suorittamaan oman tehtävänsä: tulla itsenäisiksi vapauden, rakkauden ja luovuuden olennoiksi. Pystyvätkö ihmiset ottamaan kantaakseen oman karmansa eli jokaisen oman henkilökohtaisen kehityssuunnitelman, joka ei ole vain suunnitelma, vaan joka on samalla mitä totisinta totta. Jokaisen meidän kehitys on mitä suurimmassa määrin kehityksen todellisuutta.

Ja pystymmekö me vapaasti oivaltamaan asemamme Kristuksen työtovereina? Se on herääminen, johon mikään ulkoinen syy ei voi meitä pakottaa, vaan sen voi jokainen vain itse oivaltaa.

Vanhurskaus

Tämän jälkeen Kristus heti seuraavassa  minä sanon teille -lausessaa kohottaa kaiken vielä dramaattisempaan nousuun. Hän kertoo, että ihmisten vanhurskauden on oltava viel ä paljon suurempi kuin kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, jotta pääsy taivasten valtakuntaan voi tapahtua.

Vanhurskaus on yksi niitä hankalia sanoja, joiden merkitys on aikojen kuluessa lähes täysin hämärtynyt. Me tiedämme että esimerkiksi patriarkat Abraham, Iisak ja Jaakob olivat aikanaan vanhurskaita, tehokkaita ja henkisiä miehiä. Vaikka meillä ei olekaan omana aikanamme suoraa käsitystä siitä, mitä vanhurskaus merkitsee, voimme olettaa että se on jotain ajan korkeimman hengen mukaista. Se ei ole jotain vanhaa ja mennyttä, vaan jotain sellaista joka toimii täydellisesti ja kirkkaasti.

Se tarkoittaa, että jokaisen ihmisen on nyt oman sisäisen minuutensa Kristus-kipinän avulla pystyttävä aina ylittämään kaikki se, mitä hänelle on opetettu. Opetusten seuraaminen ei tässä kehityksen uudessa vaiheessa enää riitä – opetusten seuraaminen oli Vanhan testamentin aikaa. Uuden testamentin aikaa on, että henki ihmisessä ylittää jokaisessa uudessa tilanteessa vanhat opetukset. Ihminen luo jatkuvasti uutta omalla toiminnallaan.

Kristuksen lause tarkoittaa, että jos me vain seuraamme opetuksia, kehitys jää väistämättä laskevaksi. Luonnollisen kehityksen aika on nyt ohi. Kristuksen tultua maan päälle ihmiskunnassa on se ainoa todellinen voima, jonka kautta maailma voi uudistua ja henkistyä. Ja se tapahtuu meidän tekojemme kautta. Siksi meidän on kaikessa siinä, mitä yksilöllisesti luomme, pyrittävä ylittämään se mitä meille aikaisemmin on opetettu.

Kysymys on erityisesti teoista. Tekoja voivat olla ideat, ajatukset, tunteet ja fyysiset teot, jopa aistimukset, mutta vasta silloin kun ne ovat vapaita ja luovia, niistä tulee uuden maailmankaikkeuden, uuden kehityksen siemeniä.

Kukka_ja_mehilainen

Tulevaisuuden tie

Meidän aikanamme on jo hienoja merkkejä siitä, miten ihmeellisiä asioita voi tapahtua. Kun lapsena katselin Jehovan todistajien Vartiotorni-lehdessä olevaa kuvaa ihmisten kanssa sulassa paratiisillisessa sovussa astelevista villieläimistä, en ikinä olisi uskonut sellaisen tulevan mahdolliseksi.

Nyt saamme Facobook-videoissa nähdä, miten se on jo täyttä totta. Ihmiset ja eri eläinlajit rakastavat toisiaan. Se on mielestäni suoraa osoitusta meidän aikamme Kristus-toiminnasta.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vanha testamentti, Uusi testamentti, Kristus, kehitys, Vuorisaarna

Kohti minän viittä käskyä

Perjantai 4.9.2015 klo 12:34 - Matti Kuusela

Mehän tiedämme, että Mooseksen Vanhan testamentin alussa on ilmoitettu Herralta saamat kymmenen käskyä. Sitten evankeliumien lopussa Jeesus tiivistää kaikki käskynsä yhteen: Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä opettanut.

Siinä hyppäys kymmenestä yhteen on melkoisen suuri ja samalla tuntuu, että jotain asioita jää käsittelemättä. Mutta nyt kun olen jo valmistautumassa ensi viikon henkiseen workshopiin ja luin taas Vuorisaarnaa, huomasin että siellä Jeesus antaa uudistetut viisi käskyä. Nyt meillä on siis hieno sarja kymmenen, viisi ja yksi. Ja se toimii hienosti. 

Varsinaisen toimintansa alussa Jeesus siis uudistaa käskyt viideksi ja tiivistää ne sitten Golgataa edeltävänä kiirastorstain iltana yhdeksi.

5th_seal2.jpg

Uudet käskyt

Vuorisaarnassa autuuksien jälkeen seuraava suurempi jakso alkaa sillä, että Jeesus alkaa yhtäkkiä puhua minä-muodossa. Siihen saakka hän on puhunut yleisesti ihmisen kehityksestä, mutta nyt hän lausuu aivan yllättäen, niin painokkaasti että maailma tuntuu järähtävän: Älkää luulko, että MINÄ olen tullut lakia tai profeettoje kumoamaan...

Sitten hän selostaa, miten vanha laki pysyy edelleen voimassa, mutta hän lisää siihen edelleenkin yllävän voimakkaasti: "MINÄ sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse jumalan valtakuntaan."

Mitä tämä oikein tarkoittaa?

Se tarkoittaa, että vanhat Herran antamat käskyt uudistuvat. Vanhat pysyvät edelleen voimassa, mutta silti ne uudistuvat sillä tavoin, että niitä ei enää anna ulkopuolella oleva Herra Siinain vuorella, vaan nyt tällä tällä Galilean vuorella Jeesus julistaa, että MINÄ on se, joka antaa uudet käskyt, uudet ohjeet.

Kun Jeesus sanoo "minä", se tarkoittaa Uudessa testamentissa aina jokaisen ihmisen minää! Nyt meissä jokaisessa on sisimmässämme se minä-voima, joka päivittää ja täydentää aikaisemmat Herran määräykset.

Siirtyminen uuteen lakiin

Tämä siirros uusiin ohjeisiin on todella järisyttävä. Kun juutalaisten piti aikaisemmin tehdä kaikki jumalan ohjeiden mukaan, tulee ohjeiden antajaksi nyt uusi minä-voima. Se tarkoittaa, että tämä minä-voima on korkeampi kuin vanha laki, koska Jeesus korostaa, että noudattamalla vain vanhoja, ulkoapäin annettuja ohjeita ei voi enää päästä jumalan valtakuntaan.

Nyt on noudatettava jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset. Ihmisen on ajateltava ja toimittava yksilöllisesti voidakseen tulla vanhaa henkistä opetusta paremmaksi.

Se on aivan valtava muutos, jota vielä meidän aikanammekin on vaikea oikein tajuta.

Tämän jälkeen seuraa viiden Minä sanon -ohjeen sarja. Ne alkavat aina sanoilla "Teille on opetettu" ja sen jälkeen tulee Jeesuksen oma täydennys "Mutta minä sanon..." Se siis tarkoittaa, että minuus jokaisessa ihmisessä tulee aikanaan voimaan sen sanoa.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kymmenen käskyä, viisi käskyä, yksi käsky, vuorisaarna, Jeesus, Kristus

Kummakivi Ruokolahdella

Tiistai 18.8.2015 klo 23:19 - Matti Kuusela

Kesäretkemme ensimmäinen kohde oli Kummakivi Ruokolahdella. Olimme ajalleet illalla Lappeenrantaan ja sieltä aamulla lähdimme asuntoautolla kurvailemaan kohti tätä ihmeellistä kivipaatta, joka sijaitsee korpimaassa Puumalan itäpuolella, Saimaan ja Pihlajaveden välimailla.

Suomen luolat -kirjan ohjeiden mukaan löytyi metsätieltä jopa viitta ja paikalla on levennystä sen verran, että kaksi autoa mahtuu hyvin pysäköimään samanaikaisesti.

Kummakivi oli ollut jo vuosia tutustumislistallani, mutta se on Helsingistä tehtävälle päiväretkelle hieman liian kaukana ja kovin syrjässä jos ajelee vaikka Kolille tai Savonlinnan suuntaan. Kummakiven kokoa voi aavistella tästä kuvasta, jossa seison itse sen edessä.

Kummakivi_ja_Matti.jpg

Kummakivi

Kävelimme kapeaa polkua. Metsä oli jotenkin vanhan tuntuista, mutta samalla kun oikealla puolella mäellä näkyi uudehko hirsistä tehty metsämökki, alkoi energiataso muuttua. Tiesimme että kummakivi ja lähellä. Kun se kohosi kuusimetsästä esiin, se oli niin suuri, että sitä en ollut aluksi tajuta.

Ensivaikutelmaltaan kivi näyttää munanmuotoiselta. Se tasapainoilee toisen munanmuotoisen aluskallion päällä, joka sekin on jo miehen korkuinen.

Kivi herättää väistämättä kysymyksen, miten se on siihen joutunut. Nykyajan vakiovastaus kaikkien luonnonmuotojen syntymiseen on, että se on jääkauden synnyttämä. Se on kätevä ajatus, koska silloin ei yleensä tarvitse ajatella sen enempää.

Itse olen kuitenkin tuumannut tätä kysymystä jo pitkään. Se on selvää, että jos on ollut jääkausi, joka on päättynyt noin 10 000 vuotta sitten, kivi ei voi olla sitä vanhempi. Jääkausi olisi ilman muuta suistanut sen paikaltaan.

Jos pidämme edelleen kiinni jääkausihypoteesista, jää muutama vaihtoehto. Jäämassa on kohottanut tämän valtavan, arvioini mukaan yli 200-tonnisen kivenjärkäleen ylös maasta, kuljettanut sen juuri tämän pyöreän kalliokummun kohdalle ja laskenut sen hellävaroen sen päälle tasopainoon.

Kummakivi_liittymakohta.jpg

Tässä versiossa on ensimmäisenä ongelmana se, että en ole koskaan nähnyt jään nostavan kiviä ylös. Routa-aikana sitä tosin tapahtuu, mutta roudan kohottamat kivet ovat pieniä. Jos katsoo laajemmin, niin joutuu miettimään, miten jää olisi kohottanut Kolilla suuren vanhan tietäjien lentokivien Mäkrän huipulle ja asettanut sen siellä pikkukivien varaan.

Lisäksi tiedämme nykyään, että vastaavanlaisia kiviä on kaikkialla maailmassa, myös alueille, joissa ei tiettävästi ole koskaan ollut mitään jääkautta. Tätä ei tiedetty silloin, kun jääkausihypoteesi luotiin 1830-luvulla. Se perustuu siis tieteellisesti käytännöllisesti katsoen ikivanhaan aikaan.

Henkinen ihminen, joka tietää enkeleistä ja luonnonhengistä, voi kuitenkin hieman parannella tätä alkeelliseen luonnontietoon pohjautuvaa ajatusta. Jospa itse luonnon suurhaltijat ovat suurten enkeleiden avulla saaneet kiven liikkeelle ja ohjanneet sen paikalleen. Tässä on se ongelma, että luonnon henkiset voimat voisivat varmasti halutessaan ohjata jäätikön liikkeitä niin, että kivi laskeutuisi oikeaan kohtaan, mutta silloinkin se olisi ensin saatava ylös.

Sen pohjalta, mitä itse olen jään liikkeitä katsellut, jään olemus on ympäröidä, ei työntää eikä nostaa.

Ellei luonto itse ole asettanut kiveä kohdalleen, jää enää vain se mahdollisuus, että se on nostettu paikoilleen ihmisvoimin. Nykynäkemyksen pohjalta se on tietysti mahdotonta, mutta menneisyydessä on tehty paljon nykyään mahdottomia asioita. Maan olosuhteet ovat olleet toisenlaisia ja tiedetään hyvin, että muinaiset ihmiset ja maagit ovat osanneet käyttää hyväkseen sekä sanan että mielikuvituksen voimia luontoon vaikuttamiseksi, monien muiden menetelmien ohella.

Nykyään maailma on tiivistynyt ja kovettunut niin, että paadet eivät enää leiju ilmassa esimerkiksi musiikin voimin, mutta itse pidän täysin mahdollisena että joskus se on ollut mahdollista. 

Kummakivi_reunatasapaino.jpg

Pyhä paikka

Olipa Kummakivi alkujaan puhdas luonnonihme tai henkisten olentojen aikaansaannosta, sillä ei lopulta ole itse sen merkityksen kannalta suurta eroa. Se on voinut olla pyhä alkujaan tai se on pyhitetty, eli liitetty seremoniallisesti henkisten olentojen huomaan.

Pohjois-Karjalaan verrattuna Kummakivellä on se suuri ero, että tiedossa ei ole mitään siitä, miten paikan voimia olisi alunperin käytetty. Pohjois-Karjalan kummista paikoista on säilynut paljon tietoa esimerkiksi ukko Kinolaisen tai Vaara-Jaskan seikkailuista voimaa hakemassa ja käyttämässä.

Se viittaa mielestäni siihen, että Kummakivi on alun alkujaan ollut korkeamman magian tai henkisyyden palveluksessa. Pikkutietäjillä ei sen piiriin ole ollut asiaa.

Kun Sinikan kanssa tunnustelimme paikan energioita, sain itse vahvan vaikutelman tau-merkistä. Tau on risti, joka vastaa muodoltaan nykyistä iso T-kirjainta. Tunsin miten paikan voima vaikutti pystysuorana selkärangassa ja laajentui sitten hartioihin. Odotin jännityksellä sen etenistä niskaan hartialinjan yläpuolella, mutta niin ei tapahtunut.

Tau on ikivanha risti. Se on myös vanhanajan arkkitehtien tunnuskuva, suorakulma. Kerrotaan että kun Saaban kuningatas Balkis vieraili Jerusalemin temppelin rakennustyömaalla, hän lähti ylittämään lammikkoa sitä palkkia pitkin, josta aikanaan oli tuleva Jeesuksen ristinpuu. Hän alkoi kuitenkin kadottaa tasapainoaan. Silloin temppelin arkkitehti Hiiran kohotti tau-merkin, ja se auttoi Balkista jälleen saamaan tasapainonsa.

Tässä tasapaino merkitsee pystysuoraa voimaa, joka on merkittävä vapaan ihmisminuuden edellytys. Aikoinaan ihmisen fyysisen ruumiin oli kohottava pystyasentoon luodakseen minävoimille mahdollisuuden inkarnoitua maan piiriin.

Kummakivi_Sinikka_istuu_alla.jpg

Enkeleiden kannalta pystysuoruus liittyy niihin tahdonvoimiin, jotka lähtevät suurenkeleiltä. Kun katsomme ihmiskunnasta kohti enkeleitä, niin meitä vanhempi ihmiskunta ovat enkelit, heitä vanhempi kunta arkkienkelit ja vielä heitäkin vanhempi suurenkelit.

Jos luemme Steinerilta tai Valentin Tombergilta ihmiskunnan kehityksestä, tulemme joskus kohtaan, missä kerrotaan siitä, miten ihmiskunnan pystysuora asento oli uhattuna. Silloin vielä maan ulkopuolella toimiva Kristus oli se olento, joka palautti ihmisille pystyasennon, aivan kuin hänen vaikutustaan on myös se, että meidän puheemme ja ajattelumme kykenee täyteen objektiivisuuteen, samoin kuin kykemme maailman havaitsemiseen.

Tämä pystysuoruus tuli minulle voimakkaana elämyksenä esiin. Useinhan me suuntaudumme sisäisesti luonnonpaikkoja tutkiessamme luontoon itseensä, mutta tässä oivalsin kohottaa oman tietoisuuteni Kristuksen piiriin, ja silloin koko paikan olemus keveni ja valaistui. Ymmärsin, että kysymyksessä olla vanhan Kristus-tietoisuuden keskus.

Itse koin tuon olemuksellisuuden nimellä Valkea Kristus.

Kristuksen kohottavat voimat taustalla ja hänen apulaisinaan mahtavat suurenkelit, joiden voimat ulottuvat aina fyysiseen todellisuuteen saakka ja joiden erityistä toiminta-aluetta on tahto. Eivät niinkään ajatukset, eivät tunteet, vaan puhdas tahto olisi se elementti, joka täällä pyhissä mysteereissä vaikutti.

Kun suurenkeleiden toimintaa meidän aikanamme on persoonallisuuksien muodostaminen, ihmisten asettaminen maan päälle oikeassa kohdassa ajan virtaa ja heidän liittämisensä karman kutoiluun, voi hyvin aavistaa, miten tämän mysteerikeskuksen tehtävänä oli tulevan ihmiskunnan persoonallisuuksien valmistelu.

Luultavasti ne ihmiset, jotka tuona aikana elivät, olivat vielä henkisten voimien ohjauksessa, mutta salaisissa keskuksissa valmisteltiin jo sellaisia ihmisrakenteita, jotka kykenisisävät tuhoutumatta ottamaan vastaan jumalkipinän, henkisen minävoiman ja luomaan sen yhteyden omaan persoonallisuuteensa, yksilöllisyyteensä.

Kummakivi_Sinikka_kasi_ylhaalla

Maailmanmuna

Sinikka taas koki Kummakiven voimakkaasti maailmanmunana, joka kalevalaisittain lepää maaemon polvella. Tämäkin kuva tuntui hyvin oikealta. Näkyvän maailman syntyminen oli sillä tavoin erikoinen tapahtuma, että eräässä vaiheessa kun meidän henkinen aurinkokuntamme oli jo valmis, Lusifer sai aikaan sen, että laajat eetteriset planeettavoimat aivan kuin lintujen tapaan synnyttivät reunalleen oman olemuksensa kiteytymänä kukin fyysisen., tiivistyneen ja aineellisen planeetan. Tämä on luultavasti toinen kokemus, jota tuossa paikassa on muisteltu.

Varmasti on muitakin. Kuitenkin juuri kosminen munamuoto ja pystysuoran tasapainon luominen ja ylläpito ovat tällä paikalla itsestään selviä ilmiöitä. Meidän on muistettava, että myös kaikki se, mikä nykyään on jo olevaa ja itsestään selvää, on joskus luotu pyhissä tapahtumissa.

Maailmanmuna on siis varhaisempi taso, maan keskipisteestä ulospäin ponnistava tahto uudempi. Yksi näiden vanhojen muistomerkkien ymmärtämisen vaikeus on siinä, että me omana aikanamme ymmärrämme oikeastaan vain ajatuksia. Sitten me koetamme sovittaa omia ajatuksiamme näihin vanhoihin energioihin, joiden varsinainen substanssi on tahtoa, joka taas on suunnattomasti henkisempää ja syvempää kuin ajattelu.

Kun siis haluat ymmärtää Kummakiveä, koeta unohtaa kokonaan ajatukset, kulje ajatustietoisuuden läpi ja tunnetietoisuuden läpi ja tulet alueella, jossa puhdas tahto elää voimana. Todelliselta olemukseltaan se on valtavan syvää, mutta jos saat siitä pienenkin hitusen tietoisuuteesi, olet tavoittanut jotain merkittävää.

Kummakivi on rauhoitettu jo 60-luvulla ja sillä on jopa oma tontti, mutta kuten monessa muussakin paikassa Suomessa, näitä menneisyyden suuresta henkisyydestä kertovia monumentteja ei ole vielä riittävästi ymmärretty eikä arvostettu. Nyt se aika on vähitellen tulemassa.

Rakkaudella
Matti

Kirjallisuutta

Jukka Nieminen: Vaiettu muinaisuus. Salakirjat 2015. Erinomainen kirja, jota en ole saanut vieläkään luetuksi kokonaan. Yleisesti ottaen olen Jukan kanssa samaa mieltä Suomen menneisyyteen liittyvistä kysymyksistä.

Kejonen, Kesäläinen, Kielosto, Lahti, Salonen: Suomen luolat. Salakirjat 2015.

Tuomo Kesäläinen, Aimo Kejonen: Suomen rotkot. Salakirjat 2015.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kummakivi, megaliitti, pyhät kivet,

Sakramentit ja ihminen

Perjantai 31.7.2015 klo 0:42 - Matti Kuusela

Hei ystävät, viime keskiviikon workshopissa me tutuistumme viimeisenä asiana sakramentteihin. Muistat varmaan sanonnan seitsemän sakramenttia, vaikka esimerkiksi luterilaisessa kirkossa niitä ei niin montaa olekaan. Seitsemällä on kuitenkin oma merkityksensä.

Samoin kirkollisilla toimituksilla on yhteiskunnassamme niin suuri merkitys, että niiden henkistä taustaa on hyvä tuntea, kuuluipa mihin kirkkoon tai millaisen henkisen vakaumuksen piiriin tahansa.

Sakramenttiosuutemme oli siis hyvin lyhyt workshopissamme, koska paljon muuta oli jo keskusteltu ja käyty läpi. Avoin ja vapaa keskustelu on tärkeää, koska viimeistään nyt olen tajunnut sen, että uusia henkisiä asioita on käytävä läpi usein, monesta eri suunnasta ja eri aikoina, jotta ne tulevat todellisuudeksi.

Sakramentit ja Vuorisaarna

Yksi mukavia asioita henkisessä tutkimuksessa on, että eri asiaryhmiä voi asettaa rinnakkain ja vertailla niitä keskenään, jolloin ne alkavat paljastaa useinkin aivan uskomattoman syviä salaisuuksia.

Tämä mahdollisuus perustuu siihen, että jos meillä on jokin todellisuus, joka jäsentyy seitsemään vaiheeseen, niin maailmankaikkeus on muodostunut niin, että kaikki muutkin seitsenjäsennykset ovat ikäänkuin sukua keskenään. "Seitsemän" on pohjimmiltaan henkinen tosiasia. 

Käytännössä tämä seitsenyhteys tarkoittaa, että me voimme tarkastella rinnakkain esimerkiksi ihmisen olemuspuolia, sitä miten ne tulevat esiin Vuorisaarnassa, ja sitä miten sakramentit suhtautuvat niihin. Voimme tutkia miten sakramentit ovat yhteydessä kukin omaan olemuspuoleensa. Ja tarvittaessa voimme luoda näkymän siihen, mitä Vuorisaarnassa tulee esiin samasta kohtaa.

Kaste

Kun seuraamme ihmisen ajallista kehitystä, on ensimmäisenä sakramenttina eli pyhityksenä kaste. Sana sakramentti tulee juuri sanasta pyhä. Se merkitsee henkisenä toimituksena sitä, että maan maailmassa olevilla olennoilla ei enää luonnostaan ole suoraa ja välitöntä yhteyttä henkeen. Se on välttämätöntä ihmisen vapaan kehityksen takia.

Mutta on elämässä on sellaisia käännekohtia, jotka kaipaavat hengen yhteyttä. Ensimmäinen on se, jolloin ihminen on juuri astunut tähän maailmaan fyysisessä ruumiissaan ja häntä ympäröi valtava määrä erilaisia voimia, joihin hänen on tutustuttava.

Silloin kaste lujittaa ihmisen henkistä yhteyttä fyysiseen maailmaan. Se auttaa häntä tulemaan maan piirissä omaksi henkilökohtaiseksi itsekseen. Se on fyysisen ruumiin pyhitys. 

kurjenmiekka.jpg

Konfirmaatio

Toinen pyhä henkinen toimitus on konfirmaatio. Se on yhteydessä elämänvoimaruumiin eli eetteriruumiin avautumiseen. Kaikki tietoisuus rasittaa ihmisen elämänvoimia ja erityisen merkittäväksi tämä sielullisten virikkeiden taakka eetteriruumiille tulee puberteetin herätessä. Silloin eetteriruumiin pyhitys eli liittäminen lujemmin hengen yhteyteen tukee ihmisen sielullisen kehityksen itsenäisyyttä, kaikkine mahdollisine myrskyineen.

Rippi

Konfirmaatio tarkoittaa siis elämänvoimien lujittamista ja harmonisoimista. Rippi taas on askel siitä eteenpäin. Olemme tulleet jo puberteetin sielullisen elämän piiriin, jossa tunteet ja niiden erilaiset aaltoilut ovat aivan toisella tavalla henkilökohtaisia kuin lapselle, jonka sielullista elämää leimaa vielä eräänlainen viattomuus. Hän ei ole vielä samalla lailla vastuussa omista tunteistaan kuin nuori, jonka astraaliruumis tai sieluruumis on herännyt itsenäisesti maailmaan ja nuori etsii teitä itsensä ymmärtämiseen kaikkien sisäisten viettiensä keskellä.

Tässä astraaliruumiin avautumisen vaiheessa rippi tarkoittaa, että luodaan yhteys varttuneeseen minuuteen, ihmisessä olevaan henkiseen voimaan, joka auttaa ihmisen omaa minuutta vapautumaan ja kasvamaan voimassaan ja selkeydessään.

Periaatteessa rippi on mahdollinen sen kautta, että suorittava ihminen toimii tässä pyhässä toimituksessa Kristus-minuuden tuella.

Viini_ehtoollinen.jpg

Ehtoollinen

Ehtoollisessä me tulemme yhteyteen ihmisolemuksen neljännen ja tällä hetkelle korkeimmat tason, minuuden kanssa. Niinkuin meidän on vaikea ymmärtää omaa minuuttamme, yhtä vaikeaa meidän on ymmärtää ehtoollisen todellista ja varsinaista henkistä olemusta, sillä kummankin havaitseminen ja ymmärtäminen edellyttää tosiasiassa sellaista henkisen näkemisen kykyä, jota meillä vielä ei ole.

Hyvin lyhyesti voimma sanoa, että Kristus toi maan päälle kosmisen minuuden, jota on kutsuttu myös makrokosmiseksi minäksi. Ihmisillä oli minuus jumalten lahjana jo aikaisemminkin, mutta se ei ollut vielä itsenäinen. Pappien, kuninkaiden, profeettojen, tietäjien ja muiden viisaiden oli kerrottava ihmisille, mitä jumalat heiltä kulloinkin odottivat.

Tämänkin kyky heikkeni vähitellen, ja se olisi täysin rapistunut, ellei Kristus olisi tuonut henkisen auringon piiristä maahan kosmisen minuuden voimaa, joka antoi jokaiselle yksityiselle ihmisminuudelle jatkuvat ja henkilökohtaisen mahdollisuuden totuuden tietämiseen.

Ehtoollisessa Kristus-minän voima täyttää tai pyhittää ihmisolemuksen aineellisuutta ja fyysisyyttä niin, että keho ihmisminän kotipaikkana puhdistuu ja meidän minuutemme tuntee olevansa täällä enemmän kotonaan.

Tässä kohtaa tahdon esittää yhden aivan käytännöllisen huomautuksen: alkoholin nauttiminen alttarin äärellä ei ole enää millään muotoa ajanmukaista. Uudessa testamentissa tosin puhutaan viinistä ja on ollut aikoja, jolloin viini on ollut vedellä ohennettuna aivan normaali juoma, mutta henkisessä mielessä viini on meidän aikanamme Kristuksen pyhittämä vesi, vesi joka on käynyt itsessään läpi kasvikunnan henkisen kypsymisen prosessin. Tällä hetkellä mehu sopivalla tavalla laimennettuna on sitä viiniä, josta Uusi testamentti puhuu.

Avioliittoon vihkiminen

Avioliittoon vihkimisen myötä me tulemme nyt alueelle, jota me ihmiset emme vielä ole varsinaisesti itse kehittäneet. Avioliiton sakramentti pyhittää kahden ihmisen yhteisen elämän henkiminän alueella, jota me olemme vasta hiljalleen kehittämässä.

Henkiminä on meissä se viisauden alue, jossa me olemme täysin epäitsekkäitä ja jossa enkeli nyt toimii meidän opastajanamme. 

Jo tästä voimme hyvin ymmärtää, miksi avioliitot ovat usein niin vaativia. Se voima, joka avioliittoa pitää henkisesti koossa on korkeampi minä tai käytännössä enkeli. Siksi avioliitto on pyhitettynä meidän enkeliopastuksemme kuuntelua ja seuraamista.

Pappisvihkimys

Papiksi vihkimisen myötä me tulemme jo alueelle, jonka todellistuminen on vielä kaukaisessa tulevaisuudessa koko ihmiskuntaa ajatellen. Papit ovat sellaisten ihmisten edustajia nykymaailmassa, jotka eivät hallitse pelkästään omaa sielullisuuttaan, vaan myös omat elämänvoimansa.

Tätä voimaa ihmisessä edustaa arkkienkeli ja se tarkoittaa myös, että näiden pyhitettyjen elämänvoimien kautta papilla on läheinen yhteys Kristukseen. Siksi hän myös alttaritoimituksessa vaikuttaa reaalisesti seurakunnan elämänvoimiin.

Mutta on tärkeää ymmärtää, että tässä me puhumme jo asioista ja yhteyksistä, joihin on suhtauduttava äärimmäisellä herkkyydellä. Kun tavallisella ajattelulla tekee tästä sakramentista jonkin johtopäätöksen, se mitä luultavimmin on hyvin puutteellinen, sillä tässä me olemme Kristus-tasolla, jossa keskitien opetus tulee todelliseksi. Jokaisen ajatuksen, joka tällä tasolla tahtoo olla totuus, on otettava aina huomioon molemmat vastakkaiset maalliset totuudet ja sen on oltava se keskimmäinen voima, joka luo yhden korkeamman totuuden.

Tällä tasolla vesi on hyvä opettaja. Mitä ikinä tapahtuukin, vesi kulkee aina omaa joustavaa tosielämän tietään.

Viimeinen voitelu

Viimeinen voitelu on korkein toimitus, joka jälleen on kaikille mahdollinen, sillä meidän katoavainen fyysinen ruumiimme pitää sisällään korkeampaa ikuista fyysistä ruumista, joka sekin on ollut muodostumassa vasta Golgatan mysteerin jälkeen. Tämä keho on se, mitä Paavali tarkoittaa kirjeissään uudella Aatamilla.

Viimeisen voitelun tarkoitus on luoda puhdistavan hengen yhteys aina tähän uuteen ja kehittyvään fyysiseen ruumiiseen saakka niin, että sielun on helppo siitä irtaantua ja samoin niin, että tämä meidän ikuinen fyysinen ruumiimme saa kuoleman lähestyessä mahdollisimman oikean yksilöllisen muodon, vapaana ja selkeänä.

Sakramenttien käytäntö

Jo näistä lyhyistä kuvauksista oivaltaa, miten täynnä dramatiikkaa meidän ihmisten elämä on. On monenlaisia mahdollisuuksia, joista me kuitenkin käytämme vain niin vähän. Eri kirkkokunnilla on omat käytäntönsä, mutta mitä enemmän me tiedämme sakramenttien henkisestä merkityksestä, sitä paremmin niiden voima kuitenkin virrata kaiken sen kautta, mikä käytännössä on vielä kehittymätöntä.

Rakkaudella
Matti

Ensi workshopissa 19.8. jatkamme sakramentteihin ja etenkin ehtoollisen merkitykseen syventymistä. Olet tervetullut mukaan.

Kuva: Rudolf Steinerin taulupiirros kankaalle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sakramentit, Vuorisaarna, kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, avioliitto, pappisvihkimys, viimeinen voitelu

Vuorisaarna ja köyhyyden keskitie

Sunnuntai 19.7.2015 klo 18:59 - Matti Kuusela

Edellisessä Vuorisaarna-blogissa puhuimme kolmesta ensimmäisesti autuaaksijulistuksesta, jotka liittyvät siihen, mitä Kristus lausee ihmisistä maan suolana. Ongelmahan on siinä, että näiden lauseiden ymmärtämiseksi me emme voi jäädä kiinni sanoihin ja niiden suomennoksiin. Meidän on mentävä sanojen taakse, etsittävä niiden merkitys aikamme parhaan henkisyyden mukaan ja sitten luotava sanat uudelleen.

IMG_0034_korjattu.jpg

Se on mahdollista siksi, että Uusi testamentti ei näytäkään olevan vain teksti, joka on luotu kauan sitten, vaan se on eräässä mielessä henkisesti koko ajan elävä todellisuus. Sitä ei nähdäkseni voi ymmärtää kuin nykyhetken kaikkein parhaan ymmärryksen kautta. Se kreikankieli, jolla Uusi testamentti on kirjoitettu, näyttää olevan luotu niin, että se herää kirkkaimpaan henkisyyteensä vasta silloin, kun ihminen itse sitä lukiessaan etsii siitä parasta ja korkeinta.

Se tarkoittaa, että jos aidosti etsii ehkä hieman lapsenomaiseen tapaan lohdutusta, sitä on mahdollista saada, mutta jos hieman epäillen lähtee sitä lukemaan, niin löytää ehkä vain uskontoa sen ulkoisessa mielessä. Mutta jos etsii sellaista puhdasta henkeä, joka ylittää kristillisyyden rajallisena uskontona, silloin se on mahdollista löytää.

Kun Hesse aikoinaan kirjoitti Lasihelmipelistä, niin ehkä Uutta testamenttia voi verrata siihen. Jokainen sana on kuin lasihelmi tai jalokivi, joka voi loistaa mitä upeimpia henkisiä todellisuuksia, jos ihminen sen omalla parhaalla ja totuudellisimmalla tietoisuudellaan valaisee. Mutta Uuden testamentin käsitteiden lasihelmet ovat eläviä. Ne loistavat ja ovat täynnä henkistä voimaa.

Henkinen köyhyys

Ensimmäiset kolme lausetta, jotka edessäni olevan käännöksen mukaan puhuvat hengellisestä köyhyydestä, murheellisista ja hiljaisista, tarkoittavat todellisuudessa jotain aivan muuta.

Kuvittele, miten Jeesus on opetuslapsineen kohonnut vuoren huipulle eli henkiseen maailmaan. Kun hän siellä opettaa, niin siinä ei ole mitään köyhää, murheellista eikä hiljaista. Jumalallinen voima läpäisee ihmisyyden kuvan ja osoittaa, millä tavoin opetuslapset voivat auttaa sitä ”suurta kansan paljoutta”, joka Kristus näki. Ja se tarkoittaa koko ihmiskuntaa.

Opetuslapset saivat kokea, miten uuden ihmiskunnan on mahdollista maan päälle tulleen Kristuksen avulla vapauttaa itsensä sellaiseen sisäisen köyhyyden tilaan, jossa jumalan valtakunta eli henkinen maailma voi häntä lähestyä.

Nyt voi huomata, että ahaa, puhdas meditaatiohan on juuri tällainen tila!

Mutta tärkeää on, että tätä köyhyyttä ei voi manipuloida. Jumalan kanssa ei voi käydä kauppaa. Et voi teeskennellä hengen köyhyyttä kuvitellen, että saat sen nojalla suuria hengen lahjoja. Oikea hengen köyhyys tai puhtaus tarkoittaa sitä, että sinulla ei ole mitään taka-ajatuksia.

Jokin innostus, jokin syy toki on oltava, jokin kaipaus, jonka pohjalta voi lähteä liikkeelle. Se voi olla myös jokin tragedia tai onnettomuus, joka antaa sysäyksen.

Oman käsitykseni mukaan tähän aitoon henkiseen puhtauteen ei pääse myöskään ankaran sisäisen kurin avulla. Se voi onnistua jollekin, mutta silloin hänelle tuon oman kurinalaisuuden hyödyntämisen täytyy olla jollakin tavoin luonnollista, jo aikaisemmissa inkarnaatioissa hankittua ja työstettyä.

Köyhyyden tai puhtauden on oltava tasapainoa. Se ei voi jäädä jälkeen kehityksestä ja ajan virrasta, vaan se on liikettä, se on aktiivinen sisäinen tila ja samalla tasapainoinen. Sen on oltava epäitsekäs, ulkoisessa mielessä itsetön, mutta silti se tarvitsee oman minuuden täyden läsnäolon. Sen takia suuret henkiset totuudet ovat eräänlaisia paradokseja: ne ovat kahden vastakkaiset totuuden välillä olevia totuuksia. Ne ovat puhtaan minuuden läsnäoloa maan dualistisen jännitteen keskipisteessä, keskitiellä.

Keskitie on ihmisminuuden tie

Tällä tavoin ymmärrettynä Kristuksen keskitie ei ole vain passiivinen polku kahden vaaran välillä, vaan se on jatkuvan minä-läsnäoloisen luovuuden tila. Vaikka on opiskellut paljon, ei opista voi pitää kiinni juuri sillä hetkellä kun varsinainen toiminta tapahtuu. Kun jousiampuja laukaisee nuolensa tai tenniksenpelaaja lähettää pallon matkaan, hänellä voi olla takanaan tuhansien tuntien harjoitus, mutta juuri tuolla ratkaisevalla hetkellä hänen on tietoisuudessaan unohdettava kaikki, mitä hän on oppinut: hänen on tultava köyhäksi voidakseen saavuttaa täydellisyyden, kosketuksen ”jumalan valtakuntaan”.

Tällaista yhtä ainoaa Vuorisaarnan elävien käsitteiden lasihelmipelin hetkeä voi kuvailla maallisessa todellisuudessa äärettömän monella eri tavalla. Kaikki voivat olla oikeita, ja se mitä meiltä odotetaan, on kyetä vähitellen pääsemään sanoista käsitteisiin. Voidakseen todella ymmärtää Uuden testamentin kaltaista henkistä kirjoitusta on toki ensin käytettävä apuneuvoja, mutta kun alkaa löytää uusia oivalluksia, voi vähitellen alkaa kulkea kohti sitä keskuspistettä, josta avautuu tie kaikkiin mahdollisiin suuntiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, köyhyys, meditaatio

Maan suola

Torstai 16.7.2015 klo 11:52 - Matti Kuusela

Keskiviikkoillan henkisessä workshopissa puhuimme jälleen Vuorisaarnasta. Tämä Matteuksen evankeliumin alussa oleva upea ihmisyyden suunnitelma on myös kuva tulevaisuudessa toteutuvasta henkisestä ihmisestä. 

Niin kutsutut autuaaksi julistukset eivät ole moraalisaarnaa sillä tavoin kuin ne on pitkään ymmärretty, vaan ne ovat tämän tulevaisuuden ihmisen kuvausta. Tällä ihmisellä on olemuksessaan yhdeksän tasoa, kun me nyt kuljemme vasta kuudennessa vaiheessa. Viimeiset kolme ovat varsinaisia henkisiä olemuspuolia, joiden kehittämistä me olemme vasta hiljalleen aloittamassa.

Keskeistä näissä kuudessa vaiheessa, joita me toistaiseksi olemme työstäneet, on se että ne ovat kaikki jatkuvasti ajankohtaisia. Meille tulee helposti käsitys, että vain viimeinen tai uusin alue on merkittävä ja varhaisemmat tasot ovat jo valmiina. 

img_0693.jpg

Kehitys on jatkuvaa

Mutta niin ei suinkaan ole: kaikki kuusi tasoa ovat siis jatkuvasti ajankohtaisia. Kun me etenemme tuossa kuudennessa vaiheessa, meidän on sen mukaan päivitettävä jatkuvasti viittä varhaisempaa.

Tässä mielessä me eroamme suuresti puista. Puuthan ovat mukavia vertauskohtia ihmiselle, mutta niissä suuri ero on se, että puu kasvattaa uutta runkoa aina vanhan rungon pintaan ja jättää sen vanhan sikseen. Se on siellä, siitä on hyötyäkin, mutta sitä ei enää varsinaisesti kehitetä eikä uudisteta.

Ihmisen laita on toisin. Kun me henkistymme, se tarkoittaa että meidän henkinen voimamme kasvaa jatkuvasti. Henkisen läsnäolon voima on minuus, minuuden läsnäolo. Henkinen kasvu on sitä, että minuus jatkuvasti herkistyy ja vahvistuu niin, että se koko ajan muokkaa myös meidän kehollisuuttamme, johon tässä mielessä kuuluvat myös sisäistä elämää kantava astraalikeho ja elämänvoimia kantava eetterikeho, fyysisen ruumiin lisäksi. 

Tähän työskentelyä oman kehollisuuden muuntamiseksi Kristus tarkoittaa sanoessaan Vuorisaarnassa, että te olette maan suola. Suola tarkoittaa tässä juuri kehollisuuden kehittämistä. Maan suola kertoo siitä, että tämä henkinen työ ihmisolemuksen muuntamiseksi vaikuttaa uudistavasti ja kehittävästi myös koko maan olemukseen, ei ainoastaan ihmiseen itseensä. Se mitä me hengen, minuuden voimin kehitämme itsessämme, vaikuttaa koko maan kehitykseen.

Meidän lopullinen päämäärämme onkin se, että me muutamme koko maan. Aivan, vasta kun me olemme kehittäneet itseämme niin pitkälle, että olemme samalla läpäisseet koko maan maan uuden luomisen voimalla, me olemme valmiita siirtymään eteenpäin.

Maan suola

Maan suolan piiriin kuuluu autuus-lauseiden kolme ensimmäistä.

1. Fyysinen keho

Ensimmäinen lause kertoo, miten ihmisen fyysinen ruumis kantaa maanmaailman hengenköyhyyttä. Fyysinen ruumis on tosin vanha ja viisaus, mutta siltä puuttuu uudistavan hengen läheisyys, ellei ihminen sitä sille anna. Tuo fyysisyyden uudistumisen mahdollisuus tulee siitä, että me harjoitamme Matteuksen mainitsemaa hengen köyhyyttä.

Se tarkoittaa, että me tiedon alueella olemme aina avoimia, köyhiä. Me vapautamme vanhan, vapautamme ennakkoluulot, otamme aina vastaan uusia havaintoja ja samalla olemme rukouksen ja toivon kaltaisessa sisäisessä voiman tilassa fyysisen olemuksemme suhteen.

Voimme rukoilla hengen heräämistä fyysisessä maailmassa, fyysisessä kehossa. Se asettaa rukouksen uuteen ja objektiiviseen valoon. Tällä tasolla rukoilemisessa ei ole mitään itsekästä, se on rukousta koko olevaisuuden henkisen kohoamisen puolesta.

Tietokonekieltä käyttääksemme meidän on aina tyhjennettävä välimuistimme siirtyessämme uusiin tilanteisiin. Silloin me olemme valmiita kohtaamaan maailman vapaina henkinä. Ja silloin voi syntyä kehittävä vuorovaikutus meidän itsemme ja maailman välillä. 

2. Eetterikeho

Autuaaksi-julistusten yhteydessä on muistettava, että niissä ei ole kysymys julistamisesta, vaan siitä Kristus istuen kuvaa tulevan henkisen ihmisen rakennetta.

Kysymys ei ole myöskään autuaaksi tulemisesta sanan vanhassa merkityksessä, vaan siitä, että tuo henkiseksi ihmiseksi kasvu toteutuu näiden kuvausten mukaan. Myös olla-verbi näissä lauseessa hämää, koska lauseet kuvaavat kehitysprosesseja, eivät olotilaa. Ne ovat tavallaan verbejä: ihmisen oleminen on jatkuvaa muutosta ja kehitystä. Ja kun me olemme toimivalla tavalla mukana tuossa kehityksessä, silloin me voimme tuntea olomme siunatuksi, onnelliseksi, autuaaksi, kehittyväksi, mitä se kulloinkin onkin.

Maan suolana toimimiseen kuuluvat puhtaasti fyysisten voimien lisäksi myös elämänvoimat. Elämänvoimia kantavan eetterikehon tasolla suolan kehitys tapahtuu sen kautta, että me ihmiset hyväksymme kaikki tunteemme. Matteus nimittää sitä murehtimiseksi, mutta tuo sana sisältää tosiasiessa murheiden ja ahdistusten lisäksi myös kaikki ilomme. 

On huomattava, että niin kauan kuin me emme vapaasti työstä murheitamme, eivät meidän ilomme ja luovuutemmekaan pääse kunnolla esiin. Niin kauan kuin me torjumme tunteemme, ei varsinaista alkemistista muuntumista, henkistä suolanmuodostusta tapahdu.

Murehtiville Matteuksen evankeliumi lupaa lohdutuksen, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on todellinen mahdollisuus muuntaa kielteiset tuntemuksemme positiivisiksi, yksinkertaisesti sallimalla itsemme tuntea ne. 

Tuo muuntuminen taas on mahdollista siksi, että meidän minuutemme on todellisuudessa aito henkinen voima, henkinen läsnäolo, jonka kosketus on parantavaa. Se että tuo henki pystyy toimimaan parantavasti maan olosuhteissa, johtuu kuitenkin siitä, että Kristus on maan päällä ja hän on yhteydessä jokaisen ihmisen minuuteen. Se että kosmiset voimat voivat ihmisminuuden kautta toimia parantavasti maan päällä, on Kristuksen vaikutusta.

Yksinkertaisesti voi sanoa, että elämänvoimien puhdistamiseksi me tarvitsemme rohkeaa sydäntä kohdata tuntemuksemme.

3. Astraalikeho

Kolmas taso maan suolan kehityksessä on astraaliruumiin eli sieluruumiin hallihta. Autuaita ovat pitkämieliset lausuu ainakin joku raamantunsuomennos. Se tarkoittaa, että kun me opettelemme kärsivällisesti tuntemaan ja hallitsemaan, ohjaamaan ja kuuntelmaan kaikkia sielunvireitämme, silloin meidän kehityksemme kulkee eteenpäin niin, että me perimme maan, kuiten Matteus sen ilmoittaa. Maan periminen tarkoittaa, että oppimalla oikealla tavalla ohjaamaan sieluruumistamme me tulemme sisäisellä tasolla toimimaan yhteistyössä kaiken sen kanssa mitä voimme ajatella, tuntea tai tahtoa. Maailma tulee siinä mielessä omaksemme.

Tämäkään kehitysvaihe ei toteudu passiivisen pitkämielisyyden tai kärsivällisyyden avulla. Niitä tarvitaan, mutta olennaista on, että me itse, aivan omalla tavallamme kehitämme sellaista sisäistä aurinkoisuutta, joka valaisee ja ohjaa sisäistä elämäämme hengen osoittamaan suuntaan.

Minä itse

Kaikkiin näihin tasoihin voimme lisätä, että ihminen nyt löytää nämä voimat itsestään. Se on suuri syy, minkä tähden Kristuksen oli kutsuttava opetuslapsensa vuorelle. Aikaisemmin ihmiskunnan opetus tuli ulkoapäin Jahven luonnonsisäisyyden kautta, arkkienkelin profeetoille tai muille henkisille opettajille välittämänä.

Kristuksen tultua maan päälle kaikki tämä mullistui. Kristus puhuu nyt jokaiselle ihmissisäisyyden kautta. Hän puhuu kieltä, jota jokaisen oma suojelusenkeli auttaa ymmärtämään. 

Tämä muutos ulkoapäin tulleen henkisen opetuksen ajasta uuteen vapaan ihmisen ja hänen enkelinsä aikaan oli valtava. Me tuskin sitä vieläkään täysin ymmärrämme. Mutta me voimm opetelle ymmärtämään.

Silloin nämä autuus-lauseet kuuluvat perusrakenteeltaan suunnilleen niin, että kun ihminen korkeimman tarkoituksensa eli Kristusta etsien tahtoo edistyä, silloin hänellä on mahdollisuus löytää opastus omasta itsestään, omasta sydämestään, omasta ajattelustaan.

Rakkaudella
Matti

Kuva Matti Kuusela, Pielisen tunnelmia

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, autuudet, Uusi testamentti, henkinen kehitys, Matteus

Nyt - meditaatio ajan keskuksessa

Perjantai 10.7.2015 klo 11:47 - Matti Kuusela

Havukka-aho_laaja

Tiedekin on jo todennut, että tulevaisuus voi vaikuttaa menneisyyteen. Henkisen ajattelun pohjalta se on ollut selvää jo kauan. Me elämme nyt, mutta nykyhetki on sisäisen maailman sitein yhteydessä niin menneisyyteen kuin tulevaisuuteenkin.

Nämä olemisen kategoriat ovat ihmeellisiä. Tilan piirissä olen juuri tässä missä olen, mutta voin siirtyä yhtä hyvin myös toiseen paikkaan. Ja jälleen olen siinä missä olen. Se on outoa, jos sitä todella ajattelee.

Ajan virrat

Ajan suhteen me taas koemme, että aika virtaa, mutta minä olen paikoillani. Joskus aika virtaa nopeasti niin kuin tunti energiahoidossa. Elämyksellisesti se on usein noin kaksikymmentä minuuttia. Sitten voi halutessaan miettiä, onko energiahoidon tunti sama aika kuin joku toinen tunti, joka tuntuukin tunnilta. 

Sisäinen tuntoni sanoo siihen, että energiahoidon tunti kulkee aivan toisella ajan säikeellä. Se on yhtä todellinen kuin fyysinenkin tunti, mutta se on hyvin erilainen.

Maailmankaikkeuden energioiden ja virtausten on oltava aina tasapainossa. Universumi on kuin lautakeinu. Jos sen yksi osa kohoaa ylös, on toisen laskeuduttuva.

Samoin jos aika virtaa menneisyydestä tulevaisuuteen, kuten me sen koemme, on oltava toinen ajan virta tulevaisuudesta menneisyyteen. Se on virta, joka tulee meitä vastaan. Se on virta joka valaisee ja kutsuu, se luo meissä uutta.

Voimme hyvin kuvitella enkelin, joka seisoo ajattomuudessa, jossa aika on enemmän ykseys kuin meidän maailmassamme. Hän ojentaa kätensä niin, että toisesta kädestä lähtee se ajan virta, joka kantaa meitä kohti tulevaisuutta, ja toisesta kädestä virtaa se aika, joka tulevaisuudesta loistaa meitä vastaan.

Kun ne yhteyvät nykyisyydessä, syntyy vielä muita aikoja. Mutta oleellista on oppia kokemaan, miten nämä kaksi virtaa ovat todellisia. Ne kantavat mukanaan elämää ja informaatiota.

Aikojen kohtaaminen

Luo sisäinen kuva, miten meidän nykyhetken kokemuksemme vaikuttavat joka hetki sekä menneisyyden että tulevaisuuden ajan säikeisiin. 

Ja siitä voimme jatkaa edelleen ja tajuta, miten tulevaisuus ja menneisyys kommunikoivat jatkuvasti keskenään. Kun meidän tulevaisuutemme muuttuu, myös meidän menneisyytemme muuntuu, saa uusia sävyjä ja painotuksia, uusia merkityksiä.

Ottakaamme tosi lapsellisen yksinkertainen esimerkki. Olet autossa ja katsot taaksepäin. Ajat hetken ja katsot taaksepäin uudelleen. Silloin tajuat: pelkästään edessäsi oleva maisema ei ole muuttunut, vaan myös takanasi oleva maisema on erilainen. Ja jos peruutat, niin edessäsi oleva näkymä muuttuu.

Nämä ovat niin tottuja asioita, että ne voivat tuntua ensin tosi lapsellisilta, mutta tosiasiassa tällaisten havaintojen tuumailu antaa meille syviä kuviä todellisuuden luonteesta. Se myös tekee ajattelun joustavammaksi ja elävämmäksi.

Meditaatio

Tämä meditaatio tulee myöhempään kirjaan, mutta tuntuu että se pitää antaa jo nyt käyttöön. Esitän sen nyt tässä hyvin lyhyesti:

Istu tuolilla selkä suorana. Aseta vasen käsi polvelle kämmen ylöspäin ja kuvittele, että se edustaa menneisyyttä. Aseta sitten samalla lailla oikea käsi oikealle polvelle tulevaisuuden edustajaksi.

Kuvittele miten menneisyyden aika virtaa vasemmalta ja tulevaisuus oikealta. Ne kohtaavat nykyhetkessä käsiesi välissä. Anna sydämesi olla yhteydessä tähän nykyhetkeen. 

Kuvittele myös valokolmio sydämesi ja kämmentesi välille. Siinä energiat virtaavat kumpaankin suuntaan. Ajan virroista voi tulla säikeitä myös otsachakran tai kurkkuchakran kautta. Se on aivan ok.

Istu tässä ajan virran tilassa kaikessa rauhassa ja anna menneisyyden ja tulevaisuuden harmonisoitua keskenään. Kun koet päässeesi sopivaan tasapainoon, voit asettaa käsiesi väliin jonkin kysymyksen tai ongelman, suuren tai pienen. Koe, miten ajan virrat alkavat työskennellä sen kanssa niin, että se lopulta häviää. Silloin tiedät, että ratkaisun avaimet ovat jo olemassa.

Joskus voit saada suoria ajatuksia siitä, miten asia ratkeaa tai mitä on hyvä tehdä. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, vaan myös ajan virta ja todellisuus sellaisenaan voivat ohjata sinua.

Käytä tätä meditaatiota vapaasti. Minulla on kuitenkin lähiaikoja varten toivomus, että teet tämän meditaation joskus koko Suomea ajatellen.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: meditaatio, menneisyys, tulevaisuus, nykyhetki, sydän, muuntuminen

Mistä siemenet tulevat

Keskiviikko 1.7.2015 klo 0:07 - Matti Kuusela

Ihmisenä olemisen seikkailu on joskus jännittävää. Nyt mietin, pystynkö kirjoittamaan tämän blogin miettimättä etukäteen aihetta. Päivän aikaan on monenlaisia kysymyksiä ollut mielessäni. Yksi suuri niistä on maailman kylvösiementen kohtalo.

En tiedä, miten suoraan se vielä suomalaisia viljelilöitä koskettaa, mutta USA:ssa ongelma on aivan todellinen, Intiassa vielä ankarampi. Tänä vuonna asiasta on ollut suuria mielenosoituksia latinalaisen Amerikan maassa. Se saattaa olla Venezuela, mutta häpeäkseni on tunnustettava, että kaikki Etelä-Amerikan pienemmän valtiot eivät ole täysin mielen kartalla.

Taistelu siemenistä

Näin illan tultua tuntuu tyhmältä alkaa kirjoittaa näin hankalasta asiasta. Mutta jos lähdetään liikkeelle Amerikasta, niin näin viime talvena filmin, jossa kerrotaan miten suuret siemenfirmat ovat kasvaneet niin voimakkaiksi, että ne pystyvät kieltämään sopimusviljelijöiltään omien siementen käyttämisen. Tuossa filmissä villjelijä on kuitenkin niin puristuksissa taloudellisesti, ettei hän keksi muuta keinoa selviytyä kuin käyttää hieman omaa siemenviljaa ostamisen sijaan.

Venezuelassa, jos se nyt muistan oikein, valtio antoi suurten mielenosoitusten jälkeen tänä kesänä jonkin verran periksi, ja ilmeisesti omaa siemenviljaa ei kielletty kokonaan. Intiassa se taas on kiellettyä ja joinakin aikoina kymmenet tuhannet maanviljelijät ovat tehneet itsemurhia, koska heillä ei ole mitään mahdollisuuksia ostaa joka vuosi uusia kalliita siemeniä kaupalliselta yhtiöltä.

Omia siemeniä toki olisi, mutta laki kieltää niiden käytön. Ja sitä valvotaan tarkasti.

Tämä voi kuulostaa uskomattomalta, mutta käsittääkseni maailmassa valtiot ovat yhä alttiimpia suuryritysten lobbaukselle. Heitä kuunnellaan yhä enemmän niin EU:ssa kuin Suomessakin.

Ravinnon talouspotentiaali

Lähes jokaisen ihmisen on pakko syödä, joitakin valoravinnon käyttäjiä lukuunottamatta. Siksi ravinnossa piilee valtavat taloudellisen voiton mahdollisuudet.

Voisi kuvitella että tämä on pahaa unta, mutta näin asiat menevät ilmeisesti yhä useammissa maissa. Siemeniä hallitsevat firmat kehittävät lajikkeita, jotka kestävät yhä suurempia ja suurempia myrkkymääriä. He nimittävät sitä kasvinsuojeluksi.

Silloin he voivat myydä yhä suurempia määriä myrkkyjä. Lobbarit pyytävät hallitusta ystävällisesti säätämään lain, joka kieltää käyttämästä muita kuin myrkkyjä kestävien lajikkeiden siemeniä. Ja jostain syystä hallitukset suostuvat. 

En täysin ymmärrä, miksi niin tapahtuu, mutta jostain syystä vaikuttaa siltä, että nuo hallitukset jotka vaalien jälkeen valitaan, ovat kuin pehmeää vahaa ulkopuolisten tahojen käsissä. 

Voi toki olla, että velkaantuneita maita voidaan painostaa. Ja sitten on yksinkertaisesti se mahdollisuus, jonka jokainen yrittäjä oppii tuntemaan. Kauppamiehet eli lobbarit ovat valtiollisella tasolla tosi taitavaa porukkaa. Yrittäjä oppii ehkä puolustamaan itseään heitä vastaan, kun huomaa, että rahat loppuvat, mutta valtion edustajille tilanne on toinen: rahaa on aina lainattavissa lisää. Painostus voi virkamiehiä ja edustajia kohtaan olla todella ankaraa, ja sitten he vain antavat periksi.

Vielä yksi mahdollisuus on se, joka koskaa kaikkein korkeimpia päättäjiä. Olet kansainvälisessä kokouksessa, jossa on ministereitä ja talouselämän ja politiikan huippuja. Joku superarvokas superkalliiseen pukuun tulevat vaikuttaja tulee luoksesi, laittaa kätensä olkapäällesi ja kysyy: Kuulehan Reima, me olemme täällä ajatelleet, että sinä varmaan pystyisitä järjestämään teillä tämän siemenasian kuntoon. Ja tämä tuttavallisuus, tämä oman arvon nousu, on niin mahtavaa, että siihen on ilman muuta vastattava: Toki pystyn, Herr Schmidt, kyllä se järjestyy.

Ja suomalainen päättäjä on vielä kahden kuukauden päästä tästä keskustelusta niin hurmiossa, että tosiaankin hoitaa asian.

8921366_s2.jpg

Mielikuvituksen voima

Tämä päätösprosessin kuvaus oli kaikki tietenkin vain mielikuvitusta. Mutta toisaalta täytyy olla jokin syy siihen, miksi asioita tapahtuu. Siementen patentointi ja valvonta ei varmasti lähde yksityisten viljöiden tahdosta, ei se voi lähteä Suomen tahdostakaan, koska siitä ei Suomelle itselleen ole mitään hyötyä. Joku selitys siis täytyy olla.

Mutta astutaan askel eteenpäin. Mielellään sanoisi, että hei, älkää välittäkö, kyllä asiat järjestyvät. Ja varmaan järjestyvätkin, mutta se sisäinen tunto, jonka minä koen, se sanoo, että meidän täytyy kaikkien ottaa enemmän vastuuta. Meidän täytyy tuumailla näitä asioita.

Henkisesti tai energeettisesti se menee niin, että meidän ei heti tarvitse etsiä syyllisiä, asettua puolesta tai vastaan, mutta meidän on hyvä miettiä, kuka hyötyy, mikä on oikein. 

Ja niin turhanaikaiselta ja pieneltä kuin se voi tuntuakin, on hyvä ajatella sellaisiakin asioita, joista ei käytännössä juuri mitään ymmärrä. Mutta silti voi miettiä: tahdonko myrkkypeltojen sijaan maalle mieluummin sellaisia peltoja, joissa kasvit ovat luonnollisessa kehitysyhteydessä maan, kosmisten voimien, hyönteisten ja luonnonhenkien kanssa.

Tahdonko että ne siemenet, joista leipämme viljellään, lepäävät kasvukauden jälkeen viljelijän laarissa ja hedelmöittyvät maaäidin voimista jouluyönä, vanhaan tapaan. Tahdonko että maa, ihminen ja kasvit ja niiden kanssa työskentelevät henkiset voimat työskentelevät yhteistoiminnassa koko maan elävyyden kehittyämiseksi. Vai tahdommeko että peltojen lähelle voi tulevaisuudessa mennä vain täydellisen ilmatiiviissä turvapuvussa.

Tämä on yksi niitä suuria kysymyksiä, joihin voimme ottaa kantaa jo aivan itseksemme, omassa mielikuvituksessamme. Mutta sillä on vaikutus. Moraalisella tai eettisellä tai henkisesti luovalla mielikuvituksella on valtava voima.

Ystävällisesti
Matti

2 kommenttia . Avainsanat: viljely, siemenet

Vuorisaarnan opetusohjelma

Maanantai 23.2.2015 klo 21:23 - Matti Kuusela

Hei ystävät, Vuorisaarnan alkua voi pitää evankeliumien sisällysluettelona. Vuorisaarna kertoo siitä, miten ihmisen olemuksen yhdeksän tasoa tulevat kehittymään meidän uutena aikanamme Kristuksen vaikutuksesta.

Aivan olennaisen tärkeää on myös ymmärtää, että vanha kiista siitä, kumman teot vaikuttavat enemmän, Kristuksen vain ihmisen, on täysin vanhanaikainen. Vanhan testamentin uskonnollisuudessa tuollaista olisi voinut kysyä, mutta meidän aikanamme kysymys on yhteisroiminnasta. Kristus tekee kaiken sen minkä voi, ja loppu jää meidän huoleksemme. Se on niin yksinkertaista.

Mutta meidän kannaltamme se loppu, on aina alku. Meidän on oltava aktiivisia: meidän on todellakin pelastettava itse itsemme, koska kukaan muu ei sitä tee. Kristus on tehnyt ja tekee koko ajan oman osuutensa.

kristus_s.jpg

Kristuksen tietoisuus

Voi olla hyvä koettaa asettua hetkeksi Kristuksen asemaan. Siinä missä meillä on maallinen tietoisuus, hänen tietoisuutensa on kosmista. Hän on esimerkiksi täysin tietoinen siitä, miten meidän elämämme kullakin on sujunut eri inkarnaatioissa tähän saakka. Hän näkee selvästi, miten meidän kunkin on tehtävä tulevissa elämissämme saavuttaaksemme tasapainon omissa kehitysvoimissamme.

Hän näkee miten maanvoimat ja planeettavoimat ja kiintotähtivoimat vaikuttavat. Ja hän elää meidän kosmisena veljenämme, ja tämä on mielenkiintoista: hän on tavallaan itse samassa minäkehityksen vaiheessa kuin me ihmiset, mutta kosmisessa mittakaavassa.

Kuvitellaan, että me olemme kansakoulussa käymässä läpi tiettyä kehitysohjelmaa. Kristus käy läpi samaa kehitystä, mutta yliopisto- tai jatko-opiskelijatasolla.

Hän ei määrää meitä, vaan hän kulkee meidän edellämme, tai toisella tavalla katsottuna yhtä jalkaa meidän kanssamme.

Koska Kristus siis kulkee samassa tahdissa meidän kanssamme, mutta valtavasti korkeammalla tasolla, hän kykenee kertomaan meille jo ennalta kaikista tulevista opintovuosistamme, mikä on niiden jokaisen olennainen kehitystehtävä.

Vuorisaarnan opetusohjelma

Se on Vuorisaarnan alku. Sitä tarkoittavat autuudet. Te suoriudutte hienosti fyysisen kehon tasosta, kun olette avoimia kaikille uudelle tiedolle. Sillä tavoin te saatte perusymmärryksen siitä, miten kaikki toimii.

Toisen opetuksen idea on, että kun te hyväksytte ja käytte rauhassa läpi kaikki tunteenne ja tuntemuksenne, silloin ne kaikki tulevat työstetyiksi ja voitte olla onnellisia ja tyytyväisiä.

Kolmanneksi teidän on oltava maltillisia. Oppikaa ohjaamaan omia sisäisiä voimianne, niin saatte käytyä koulunne loppuun ja saatte hyvän todistuksen.

Tämä oli kaikki tavallaan ulkoista. Nyt katsomme sisäisiä voimianne. Etsikää itsestänne aina sellainen sisäinen asenne, että olette innostuneita ja avoimia kaikelle mitä kohtaatte. Silloin teidän voimamme pysyvät vireessä ja kykenette oppimaan kaiken mitä ikinä tarvitsette. Kun te olette tällä tavoin avoimia ja innostuneita ja kiinnostuneita, niin mitä te opiskeletta ja kohtaatte, ravitsee teitä.

Huomatkaa, että niin tärkeitä kuin aidot lapsenomaiset ihmisyyden voimat ovatkin teidän kasvussanne, niin te olette myös osaltanne aikuisia: teidän on ymmärrettävä vastuunne maailmanhenkisyyden suhteen. Se merkitsee, että aikuisina te ja maailma toimitte vuorovaikutuksessa keskenänne. Olette kuulleet esimerkiksi anteeksiannosta. Maailma toimii jokaiselle ikäänkuin hänen omana henkisenä peilikuvanaan. Kun esimerkiksi annat anteeksi lähimmäisillesi, kuten olen opettanut, maailma antaa anteeksi ja vapauttaa sinut. Sama pätee kaikkiin niin ominaisuuksiin, joita on kutsuttu hyveiksi. Jokainen hyve, jota noudatat on suora enkelivoima, joka virtaa sinulle takaisin. Kun sinä armahdat, sinut armahdetaan. Se toimii kaikilla elämänalueilla.

Kaikki nämä ovat valmistusta siihen, että voit elää elämääsi puhtain sydämin. Kun olet työstänyt ja vapauttanut sisäisesti kaikki vanhat jännitykset, sinua lähestyy aika, jossa aivankuin valmistut ylioppilaskirjoituksiin. Alat nähdä millä tavoin asiat sulautuvat yhteen, millä tavoin se mitä olet opiskellut, liittyy siihen mitä maailmassa tapahtuu. Se tarkoittaa, että kun olet oppinut läksysi niin, että alat nähdä näiden opetusten taakse, kaikki avautuu sinulle uudessa valossa, alat nähdä Jumalan, kuten Vuorisaarna sanoo. Tämä on se taso, jolla me nyt työskentelemme, ja siksi sen merkitys, mitä Jumalan näkeminen todellisuudessa on, on vielä useimmille verhottu.

Silloin kun ihminen saavuttaa puhdassydämisyyden, vasta silloin hänestä voi alkaa kehittyä maailmassa todellinen rauhantekijä. Jo nyt te voitte harjoitella tuota seuraavan luokan tehtävää, valmistautua ja pyrkiä siihen, mutta ymmärrätte, että todellinen rauhatekijä voi olla vasta silloin, kun kaikissa asioissa kykenee luottamaan täydellisesti oman sydämensä puhtauteen ja puolueettomuuteen.

Tämän jälkeen on vielä kaksi luokkaa, mutta niitä ei todellisuudessa voi vielä ymmärtää. Niistä voi saada jonkinlaisen aavistuksen niin, että niissä rauhantekijän viisaus muuttuu ensin elämäksi ja sitten todellisuudeksi. Siksi näissä kahdessa viimeisessä Vuorisaarnan ohjeessa sanotaan, että ihminen tulee vainotuksi: hän siirtyy omasta yksilöllisestä elämästään koko ihmiskunnan ja maan elämään, ja pääsee kohtaamaan ne kaikkine hyvine ja raskaine puolineen.

Kristuksen kuva

Jotta me voimme todella ymmärtää edellisen, tajusin että meidän on muutetteva sisäistä Kristus-kuvaamme niin, että se vastaa tätä opetusta. Yllä oleva kuvasta Steiner sanoi, että juuri tuollaisena hän näki Kristuksen. Se on selkeästi hyvin moderni kuva, siinä ei ole vanhan ajan painolastia.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Vuorisaanen merkitys, Rudolf Steiner, Kristus

Aamu- ja iltameditaatiot

Perjantai 13.2.2015 klo 1:34 - Matti Kuusela

Rudolf Steiner antoi esoteerisen koulun oppilailleen lähes lukemattoman määrän erilaisia yksilöllisiä meditaatioita ja meditaatio-ohjelmia. Yleensä oppilas sai iltameditaation ja sitä vastaavan aamumeditaation.

Ilta ja aamu ovat kumpikin siirtymäkohtia, illalla päivätietoisuudesta yön ajan kohtaamisiin henkisen maailman kanssa ja aamulla on vuorossa siirtymä henkisestä maailmasta aistimaailmaan. Illalla valmistaudutaan henkisen maailman yhteyteen ja aamulla pyritään säilyttämään muistissa se, mitä yön aikana on koettu.

Siksi myös meditaatiolauseet ovat illalla ja aamulla usein päinvastaisessa järjestyksessä, kuten tässä hyvin yksinkertaisessa meditaatio-ohjelmassa, joka käsittelee henkistä valoa, voimaa ja lämpöä.

Illan ja aamun meditaatiot

Tämä esimerkkimeditaatio alkaa päivän taaksepäin tarkastelulla, mutta tutkimme sitä tarkemmin toisessa yhteydessä. Sen jälkeen luodaan mielikuva sydämestä ja pienestä sydämessä loistavasta valosta.

Sitten seuraa kolme meditaatiolausetta:

Jumalallinen valo valaiskoon minua.
Jumalallinen voima vahvistakoon minua.
Jumalallinen rakkaus lämmittäköön minua.

Näiden jälkeen pysytään hetki sielunrauhan tilassa.

Mutta kun tullaan aamuun, niin silloin pieni sydänvalo onkin muuttunut loistavaksi aamun auringoksi. Kuvittele että aurinko valaisee sinua ulkona.

Ja nyt kolme meditaatiolausetta ovat päinvastaisessa järjestyksessä:

Jumalallinen rakkaus lämmittäköön minua.
Jumalallinen voima vahvistakoon minua.
Jumalallinen valo valaiskoon minua.

Ja jälleen sielunrauhan kokemuksessa viipyminen näiden lauseiden jälkeen.

Vastakkaisuudet

Henkisen tien kulkijan onkin hyvä mahdollisimman usein muistaa näitä vastakkaisuuksia. Sinne mihin illalla mennään, sieltä palataan aamulla. Jokaisella virralla on vastavirtansa, jokaisella ajatuksella vastakkaissuuntainen ajatus, jota olisi ainakin lyhyesti ajateltava alkuperäisen ajatuksen kanssa.

Ja myös ajalla on vastavirtauksensa. On hyvä aivan levollisesti tarkastella päivänsä tapahtumia, mutta tuo alussa mainitsemamme päivän taaksepäin tarkastelu on hyvin erityinen meditaatio, jossa ajan virtaa katsotaan vastakkaiseen suuntaan, illasta aamuun. 

Se aivan kuin kelaa takaisin päivän tapahtumat ja valmistaa yön henkiseen maailman kohtaamiseen, jossa myös kaikki, tapahtuu päinvastaiseen suuntaan kuin maan päällä.

Tuota päinvastaisuutta on aluksi vaikea hahmottaa, mutta sen merkitystä voi hahmottaa ajattelemalla, miten henkinen todellisuus ei ole riippuvain siitä, mihin suuntaan aika maan päällä kulkee. Siksi ulottuaksemme henkisen maailman yhteyteen meidän on maanpäällisessä tietoisuudessa harjoiteltava sitä, mikä on vastakkaista maalliselle tapahtumiselle.

Niin me vapaudumme maallisen maailman rajoituksista ja valmistamme itseämme henkisen maailman kohtaamiseen ja ennen kaikkea henkisen maailman ymnmärtämiseen yön kokemusten aikana.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: meditaatio, Rudolf, Steiner, iltameditaatio, aamumeditaatio

Suomen kolme juurta

Lauantai 31.1.2015 klo 11:46 - Matti Kuusela

Runsaat kymmenen vuotta sitten Teresia Weiss puhui Suomen maantieteellisistä tai voimajuurista. Yksi niistä kulkee suunnilleen Helsingin kautta suoraan etelään ja kaksi muuta haarautuu Lahden seudun lähdealueilta kohti Pietaria ja Ahvenanmaata.

Näitä kolmea juurta olen itsekin käsitellyt muutamassa meditaatiossa ja ne tuntuvat hyvin todellisilta. Lounainen juuri kertoo yhteydestä läntiseen maailmaan ja kaakkoinen juuri yhteyestä slaavilaisuuteen, joka tällä hetkellä on hieman piilossa, mutta joka vahvana kuitenkin elää pohjavireenä esimerkiksi kirjallisuudessa, maalaustaiteessa ja monissa lauluissa.

Itseäni kiehtova karttavastaavuus näiden kahden juuren välillä on se, miten lounaista juurta luonnehtii saari, Ahvenanmaa. Saari puhuu siitä, miten merisestä alitajunnasta nousee jotain tietoisesti esiin.

Vastakkaisella puolella taas on merenomainen Laatokka. Suuren järven kohdalla maatietoisuus laskeutuu uneen ja mystiikkaan, aivan kuin Valamon luostareiden hieman unenomaisessa kuvassa, ainakin Suomesta katsottuna.

Eteläinen tie

Eteläistä juurta luonnehtii Teresian mukaan Suomenlinna. Sen voikin kokea maan ja veden hyvin luovaksi yhteistoiminnaksi. Ja siellä taiteilijat mielellään asuvat ja siellä myös historia nousee omalaatuisesti esiin.

Suomenlinnassa kietoutuvat yhteen ruotsinvalta ja Venäjä. Ruotsin kuninkaan toimesta se rakennettiin, ja venäläisille se antautui Suomen sodan alussa ilman minkäänlaista taistelua. Ranskalaiset sen rahoittivat ja sen asemakaavan taustalla on utopistinen Atlantis-kuva.

Mutta sitten tie etelään katkeaa ihmeellisesti. Tallinnaan tosin vielä pääsee kätevästi, mutta siitä etelään ollaan kuin kerrostalossa ilman portaikkoa. Kuka edes tuntee tuon eteläisen tien maat: Viro, Latvia, Liettua, Valkovenäjä, Ukraina, Romania, Bulgaria, Kreikka. Mennään keskeltä Kreetaa 25. pituuspiiriä pitkin, sivutaan kuljetaan Egyptin ja Saharan rajalta, jatketaan läpi valtavan Sudanin ja Kongon viidakoiden. Etelämmässä ylitetään Viktorian putoukset ja Kimberleyn timanttikaivokset. Ja sitten tullaan aivan Afrikan eteläsimmälle rannikolle, kunnes myrskyisän meren yli päästään Etelämäntereelle, sinne missä pingviinnit korvaavat tietoisuuden kantajina pohjoiset karhut.

Ihmeellisesti siis eteläinen tie on energeettisesti sulkeutunut, ei mikään reitti, vaan kerros kerrokselta hyvin erilaisia kokemusmaailmoja. Pohjoiseen Suomen näkymä sen sijaan avautuu vapaana ja laajana, Jäämerelle ja Pohjolan valoon ja revontuliin.

Atlantin reitti

Lounaaseen siis kulkee Suomesta vesireitti suureen maailmaan ja kohti läntistä sivistystä. Steiner kuvaa tätä reittiä vuoden 1914 Kalevala-esitelmissään Atlantin kannalta.

Atlantti on henkisesti katsottuna valtava meriolento, joka ulottaa kuin tuntosarvensa kohti Suomea Pohjanmeren ja Itämeren kautta. Suomelle nämä meret edustavat yhtenäissielua ja Atlantti niiden taustalla valtavaa kosmista tietoisuutta, jota Atlantin valtameri kehittää.

Kun tuo Atlantin tuntosarvi haarautuu Pohjanlahdeksi, Suomenlahdeksi ja vähemmän näkyväksi Riianlahdeksi, kertoo Steiner näiden lähtien edustavan maan eteriteetissä niitä virtauksia, jotka suomaisten tietoisuudessa inspiroivat suomalaisten - ja samalla koko ihmiskunnan - kolmea sielunlaatua:

Ensimmäisenä vanha kosminen ja luonnonvoimainen tuntosielu, jonka kehitysvoimia Kalevalassa edustaa Väinämöinen.

Toisena jo sisäisempi ja enemmän ihmispersoonallisuutta korostava äly- ja tunnesielu, jonka taontaa eetteriruumissa kuvaa Kalevalassamme seppo Ilmarinen.

Ja kolmantena voimana Lemminkäinen, joka inspiroituu omasta yksilöllisestä tulivoimastaan. Lemminkäinen edustaa tässä tietoisuussielua. Se on sana, jota täydentämään voi hyvin käyttää myös sanaa kokonaissielu. Aistimussielu on elämää suuressa luonnonkokonaisuudessa, mutta tietoisuussielu sitä, että ihmisminä, henki ihmisessä tajuaa itse kaiken sen missä on mukana.

Vastavirrat

Kaikki tämä jää helposti melko teoreettiseksi, ellei saa siitä tunteillaan kiinni. Voimme ajatella, miten jokien latvoilta vesi virtaa fyysisesti alemmas ulottuakseen lopulta johonkin näistä kolmesta lahdesta. Niistä tuon veden fyysinen informaatio kulkeutuu edelleen kohti Atlanttia tuoden siihen oman sävytyksensä.

Mutta veden fyysistä liikettä täydentää eteerisellä tasolla toinen virta, joka kulkee fyysistä virtaa vastaan. Tuo inspiroivat vaikutus nousee meriä ja sitten jokia pitkin ylöspäin, aina vedenjakajaseuduille saakka. Vedenjakajat ovatkin merkittäviä seutuja, usein hengelle avoimia ylönköjä, joissa kahden vesireitin henkiset inspiraatiot kohtaavat toisensa ja luovat jotain aivan uutta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, juuret, Ahvenanmaa, Laatokka, Suomenlinna

Vanhemmat kirjoitukset »