Matin blogi

Kuka on Kristus?

Keskiviikko 16.5.2018 klo 21:03 - Matti Kuusela

Kristus on suuri henkinen olento, joka joka liittyi kaksituhatta vuotta sitten ihmiskehoon. Jeesus Nasaretilainen oli se ihminen, joka oli niin korkealle kehittynyt sekä ruumiillisesti että sielullisesti, että hän kykeni antamaan olemukseensa Kristuksen käyttöön.

Kristus-henki oli ollut lähellä Jeesusta aivan hänen elämänsä alusta lähtien. Kun hän Jordanin kasteessa hän liittyi Jeesus Nasaretilaisen olemukseen, syntyi se maallinen olento, jonka me tunnemme Jeesus Kristuksena.

Se varsinainen ihminen, jonka tunnemme Jeesus Nasaretilaisena, poistui poistui kuitenkin ruumiistaan Jordanin kastetta edeltävänä yönä. Näin hän saattoi lahjoittaa maallisen olemuksensa Kristuksen käyttöön. Mutta nyt tahdon kirjoittaa erityisesti siitä suuresta hengestä, joka sitten saattoi ottaa hänen ruumiinsa käyttöön. Hän kykeni asumaan siinä runsaat kolme vuotta, Golgatan tapahtumiin saakka. Enempää tämä pitkälle kehittynyt ruumiillinen olemus ei olisi kestänytkään.

kristuksen_kasvot_steiner_veistos.jpg

Kristuksen olemustasot

Voimme huomata, että maan päällä vaeltava Kristus esiintyi täällä fyysiseen kehoon liittyneenä persoonana, Kristus Jeesuksena.

Kristus on se suuri jumalolento tai enkeliolento, joka on ollut aina kanssamme. Ja nyt tulemme yhteyksiin, joiden hahmottaminen saattaa aluksi olla vaativaa. Enkeliolentona Kristus oli hyvin erityinen. Henkisessä opetuksessa kerrotaan, miten hänessä eli niin syvä hartaus, että pystyi ottamaan itseensä vastaan maailmansanan. Se on se henkinen luova voima, jota Johanneksen evankeliumi nimittää Sanaksi tai kreikkalaisessa alkukielellä logokseksi. Ja logoksen puolestaan täyttää Pyhän kolminaisuuden Pojan prinsiippi.

Poika on siis korkean jumaluuden luova prinsiippi. Sana lisää häneen luomisen voiman ja viisauden. Kristuksena hän on kosminen vapahtaja, ja Jeesus Kristuksena hän persoona, jossa korkein jumaluus tulee niin syvälle ihmiseksi kuin on tarpeellista, jotta ihmiskunta voi pelastua. Kyllä, pelastaminen oli suuri välttämättömyys, sillä alkuperäinen jumalluominen oli kuluttanut itsensä loppuun.

Ilman jumaluuden väliintuloa maa ja ihmiskunta olisivat todella kuolleet. Kristuksen kautta ihmiskuntaan, ja maahan, ja itse asiassa koko aurinkokuntaan, tuli se uusi jumalkipinä, joka antoi mahdollisuuden uudelle kehitykselle, joka alkaa jokaisen ihmisen yksilöllisestä sisäisyydestä.

Jumalvoimien heikkeneminen ja kuoleman lähestyminen oli välttämätöntä myös sen tähden, että yksilöllisen minän syntymiseksi ihmissieluissa maan päällä vaikuttavien jumalvoimien oli täytynyt aivan huomattavasti heikentyä. Muuten nämä minuudet eivät olisi päässeet kehittymään. Jumalvoimat väistyivät niin luonnossa kuin ihmissielussakin antaakseen tilaa sille uudelle voimalla, jonka oli määrä alkaa loistaa ihmissielussa.

Elohim

Muodonhenget eli elohim on se jumaluuden taso, joka antoi ihmiselle niin perusmuodon kuin hengityksen ja minuuden ensi alun. Sopivassa vaiheessa Kristus astui ihmisten piiriin, ihmisenä, ja hän kykeni antamaan ihmisminuudelle sen kosmisen voiman. Se on vielä pientä, mutta nyt jokaisella minuudella on mahdollisuus käyttää minuuttaan sisäisesti totuuden etsimiseen ja löytämiseen. Kristus lahjoitti ihmisen maalliselle minälle yhteyden makrokosmiseen minään. 

Kuva: Yksityiskohta Rudolf Steinerin veistoksesta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristus, Jeesus, Vapahtaja, Luoja, Poika, elohim, minuus, minä

Enkelien syke

Maanantai 9.10.2017 klo 22:58 - Matti Kuusela

Kävimme syksyllä 2010 Ultra-lehden kirjapäivillä Kylämässä. Seudun erämaaluonne yllätti. Tie kaarteli ylös ja alas metsissä ja harjuilla.

Nämä korvet olivat myös Pekka Halosen kotiseutua, ja näillä seuduilla syntyivät monet hänen merkittävistä maalauksistaan.

 Maisema_Pekka_Halonen.jpg

Kirkot ja 33,3 km

Minua ennen puhui Jukka Nieminen, joka oli juuri kirjoittanut kirjan Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta. Kirjassa esitetty suuri löytö liittyy keskiajan kivikirkkojen sijaintiin. Jukka oli huomannut, että monet vanhat kirkot sijaitsevat toisistaan 33,3 km etäisyydellä.

Joskus nämä kirkot muodostavat pitkiä sarjoja. Joskus Kokemäen kirkolta, saattaa säteillä useampia kirkkoja tai muita merkittäviä vanhoja paikkoja tuolle etäisyydelle.

Itse olen heti miettimässä, minkä tuollainen välimatkajärjestelmä voi olla mahdollinen. Ennen ei ihmisillä ollut satelliittipaikannusta eikä kivikirkkojen aikaan harrastettu edes kolmiomittaustorneja, kuten Suomessa 1900-luvun alkupuolella.

Ehkä entisajan ihmiset ovat tunteneet nuo soveliaat paikat suoraan kehossaan. He ovat paarustelleet metsässä, asettuneet paikalle ja sitten sanoneet, että tämä tuntuu hyvältä. Ja sitten jälkeenpäin tutkittaessa voidaan huomata, että siinä on hyvät maaenergiat, sopivat kosmiset voimat ja 33,3 kilometriä naapurikirkkoon.

Tuon parempaa selitystä en osaa keksiä. 33,3 km on myös sikäli ihmeellinen mitta, että se perustuu kymmenjärjestelmään ja Kristuksen ikään vuosissa. Niinä aikoina, jolloin perustettiin monet niistä vanhan kansan pyhistä paikoista, joille myöhemmin rakennettiin kirkkoja, ei kymmenjärjestelmää vielä käytetty. Voi vain todeta, että maailma on ihmeellinen paikka. 

Enkelit kanssamme

Tarkoitukseni oli puhua hallitusti Enkelit kanssamme -kirjasta, mutta niin vain kävi, että voima lähti liikkeelle. Huomasin puhuvani ensimmäisen hierarkian suurista enkeliolennoista, jotka ovat luomisen ja kaiken aineellisuuden taustalla, ja jotka vaikuttavat meihin ihmisiin erityisesti maan syvyyksien suunnasta.

Toisen hierarkian enkelit me koemme varsinaisina luomisen enkeleinä, He ovat niitä, jotka vaikuttavat erityisesti luonnossa, kaikessa elämässä ja ihmisolemuksen rytmisellä alueella eli hengityksen ja verenkierron liikkeissä. He eivät ole niinkään ylhäällä tai alhaalla, vaan enemmän ympärillämme, siinä mitä me näemme ja koemme maailmassa niin luontona kuin kaikkina olentoina.

Ne henkiset ystävämme, enkelit ja arkkienkelit sekä suurenkelit, joita me useimmin ajattelemme juuri enkeleinä, ovat sitten heitä, joiden voimme kokea elävän ja vaikuttavan yläpuolellamme "taivaassa". He ovat meitä lähinnä ja ymmärtävät meitä parhaiten juuri ihmisinä. Nämä enkelit ovat eläneet oman ihmisyytensä nykyisessä kosmoksessa, vaikka hyvin erilaisissa olosuhteissa kuin me.

Näin nämä kolme suurta enkeliryhmää muodostavat ympärillemme suuren maailmanristin: meitä lähimmät enkelit yllämme, suuret luonnon ja luomisen enkelit ympärillämme ja kaikkein suurimmat ja ihmeellisimmät, troonit, kerubit ja serafit, kuin jylisevät meille maailmansyvyyksistä. Ja tämän kaiken keskellä on sydän, maailmansydän joka etsii itseään ihmissydämissä.

Tie henkeen ei kulje ainoastaan ylöspäin, vaan se on tie, joka sykkii kaikkiin tilan suuntiin, ja palaa ihmissydämeen yhä uudelleen ja uudelleen. Hengen tie ei voi kuitenkaan jähmettyä paikalleen, vaan sen on etsittävä ja toimittava. Käytyään korkeuksissa se huomaa voivansa tuoda jotain uutta maan päälle. Ja tutkittuaan maan olosuhteita se huomaa juurtuvansa maan voimiin niin lujasti, että taivaat avautuvat sille uudella tavalla.

Hengen tie kulkee sydämestä maailmaan, sen eri suuntiin, ja jälleen takaisin.

Maalaus, Pekka Halonen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Enkelit kanssamme, Jukka Nieminen, kirkkojen etäisyydet, 33, 3 km, enkelit, enkelihierarkiat

Pääsiäisajatuksia - tie juhlaan

Perjantai 14.4.2017 klo 19:09 - Matti Kuusela

Olin ihmetellyt kauan, miksi pääsiäinen ja siihen liittyvä kuolema osuu juuri kevääseen, uuden syntymisen ja kasvien heräämisen aikaan. Tuo kysymys palasi mieleeni yhä uudelleen. Ja sitten tänä keväänä vastaus tuli aivan selkeästi: Koska pääsiäisjuhla on kevään ja uuden syntymisen juhla, niin täydellinen uudistuminen edellyttää sitä, että vanha kuolee pois. Kokonaan.

Sen juuri Kristus teki. Omassa olemuksessaan. Vanha ruumiillisuus ei enää kestänyt, vaan hän jätti sen kokonaan pois. Mutta se, mikä ruumiillisuudessa oli uusiutuvaa ja henkistä, se muodosti nyt uuden, aineettoman ruumiin, voimaruumiin. Se on sama prosessi, jonka koko ihmiskunta kykenee aikanaan suorittamaan Kristuksen voiman ja mallin mukaan. 

Kun me kaukaisessa tulevaisuudessa kohoamme korkeammalle olemassaolon tasolle, meidän ei enää tarvitse jättää fyysistä kehoa taaksemme, vaan se kohoaa mukanamme. Karkea aineellisuus jää jälkeen, mutta se, mikä voimina vaikuttaa, luo uuden toistaiseksi näkymättömän fyysis-henkisen kehon. Se me saamme mukaamme.

kristus_gr_700.jpg

Inkarnaatioiden päättyminen

Tuo fyysisen kehon ylösnouseminen merkitsee samalla myös maallisten inkarnaatioiden poistumista. Inkarnaatiot ovat sitä, että me astumme syntymässä uuteen fyysiseen kehoon, joka on valmistettu meitä varten, mutta joka ei kuitenkaan ole täysin meidän omamme. 

Kun meidän varsinainen minuutemme vähitellen vahvistuu ja kehittyy niin, että se läpäisee täydellisesti fyysisen olemuksemme, silloin tuo fyysinen keho kuuluu meille. Silloin meidän ei tarvitse enää jättää sitä taaksemme kuollessamme. Me viemme täysin oman fyysisen kehomme henkiseen maailmaan, tai vähän toisella tavalla ilmaistuna maan henkisyyteen.

Silloin me olemme myös yhtä maan kanssa aivan toisella tavalla kuin nykyään. Silloin me olemme yhtä maan kanssa voimatasolla, niin kuin Kristus on sitä jo nyt. 

Kun puhutaan Kristuksen taivaaseenastumisesta pääsiäisen jälkeen, niin se antaa harhaanjohtavan kuvan. Taivaaseenastuminen merkitsee sitä, että Kristus ei jätä maata, vaan hän liittyy täysin maan henkisyyteen, maapallon eetterimaailmaan.

Siksi on mahdollista, kuten Uudessa testamentissa sanotaan, että hän on kanssamme koko ajan.

Ihmisten veli

Toinen tärkeä asia Golgatan kuoleman ja syntymän läpi kulkemisessa oli se, että sen kautta Kristus pääsi kokemaan sen, minkä me ihmisetkin saamme kokea, kuoleman kautta kulkemisen.

Kristukselle se tosin oli tietoinen tapahtuma. Se oli kuin minuuden polttopisteen läpi kulkeminen, kulkeminen ahtaasta portista, jossa kaikki uudistuu. Kaikki herää eloon uudella tavalla.

Kuolema mahdollisti sen, että Kristuksesta tuli myös ihminen, ihmisten veli. Hänellä on edelleen myös kosmisen suuruuden ja kuninkuuden henkinen aspekti, mutta niiden oheen hän saa myös veljeyden. Käytännössä se tarkoittaa, että hän kulkee kanssamme.

Maan elämänvoimien maailmassa hän pystyy monistamaan olemuksensa henkilökohtaisesti jokaiselle ihmiselle. Olennaista hänen läsnäolossaan on se, että sen vastaanottamiseen meidän ei tarvitse varsinaisesti tehdä mitään. Ja niin yksinkertaista, kuin tuon sanominen on, yhtä vaikealta ja monimutkaiselta se tuntuu.

Meidän ei tarvitse tehdä mitään kokeaksemme Kristuksen veljeyden ja läsnäolon, mutta silti meidän on vapauduttava monista sisäisistä esteistä, niin estävistä tunteista kuin ajatuksistamme.

Auttaa kun ajattelemme, että hän ei vaadi meiltä mitään palkkiota, ei mitään vaihtokauppaa. Hän odottaa kunnes olemme valmiit.

Ilo

Usein uskonnollisesti puhutaan Kristuksen kärsimyksestä ristillä ja nimitetään ristiä kärsimyksen vertauskuvaksi. Toki niin on, mutta hänen varsinainen kärsimyksensä ei liity tähän maallis-fyysiseen ristiin, vaan johonkin aivan muuhun. Kuvittele että Kristuksella kosmisena aurinko-olemuksena on niin suuri aura, että se liittyy koko maapalloon ja koko ihmiskuntaan. Hän joutuu ottamaan vastaan omaan olemukseensa kaikki ihmisen kielteiset ajatkset, tunteet ja tahdonvoimat. Se on todellinen ja jatkuva kärsimys. Se on kärsimys, joka on voitettava yhä uudelleen ja uudelleen.

Mutta pääsiäisen viesti on valtava ilo. Kulkemalla kuoleman portin kautta Kristus luo ihmiskunnalle uuden fyysisen ruumiin siemenen, sen joka antaa mahdollisuuden kohota jälleen kohti henkisyyttä.

Ihmisten pahat teot Kristusta kohtaan hänen matkallaan kohti Golgataan antoivat Kristukselle kosmis-karmallisen mahdollisuuden ryhtyä ihmisten auttajaksi. Ihmisten pahat teot antoivat Kristukselle mahdollisuuden maksaa pahan hyvällä. Se on myös yksi meidän mahdollisuuksiamme, ja tulevaisuudessa itsestäänselvyys.

Meillä on lupa iloita. Kun Kristus aurinkohenkenä oli kulkemassa kuolemaan, eivät sen paremmin ihmiset kuin luonnonolennotkaan voineet tietää ennalta mitä seuraa. Tätä tapahtumaa oli tosin ennalta näytelty lukemattomissa pyhissä mysteereissä, mutta nyt se oli ensimmäistä kertaa todellisuus.

Uusi syntyminen tapahtui. Elämä maan päällä jatkui ja sai uuden suunnan. Se on se suuri juhla, joka jokaisena keväänä tapahtuu valtavana näytelmänä, todellisuutena, maan eetterimaailmassa. Siihen näytelmään ja juhlaan me saamme kaikki ottaa osaa!

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pääsiäinen, hengentiede, kuolema, kevät, puhdistuminen

Ihminen maailman laajuuksissa

Keskiviikko 15.2.2017 klo 0:18 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Olen viime aikoina lukenut jälleen Steinerin esitelmiä papeille, jotka halusivat hänen apuaan ja ja jotka sitten perustivat Kristiyhteisön. Joskus tulee vastaan esitelmiä, joissa kokee miten Steinerille avautuu kuin jumalallinen mahdollisuus kertoa juuri siitä, mikä hänestä on kaikkein tärkeintä ja oleellisinta.

Usein kokee, miten häne koettaa saada ihmisiä ymmärtämään, ja sitten yhtäkkiä on sellainen tilanne, jossa kaikki on kohdallaan. Tällainen tunne tulee eräästä vuoden 1924 esitelmästä, joka on näiden papeille pidettyjen esitysten neljännessä kirjassa. Siinä on kertoo ihmeellisen avoimella eläytymisellä siitä ihmisen kehityksen merkittävästä kohdasta, jossa Aatami kulkee Paratiisin puutarhassa ja nimeää siellä kohtaamiaan olentoja. Steiner lausuu, miten äärimmäisen merkittävä kosminen kokemus se oli, että Aatami näin saattoi kuin Jumalan helmoissa ollessaan tehdä tätä työtä, nimetä.

Nimeämisellä on Raamatussa muulloinkin tärkeä osuus. Esimerkiksi Isä meidän -rukouksessa se tulee esiin, Jeesus nimittää tulevan apostolinsa nimen Pietariksi. Niin se ilmaistaan.

Koen että nimi tässä mielessä on jotain vielä henkistä ja yliaistista, johon meidän tavallinen ajattelumme ei nykyaikana yllä. Mutta heti tämän nimi Jumalan kanssa tapahtuvan nimeämisen jälkeen Steiner siirtyy puhumaan varsinaisesta ihmisyydestä. Siinä hän kertoo hyvin yksinkertaisin ja jopa runollisin käsittein, miten meidän ihmisen on voidaksemme todella nimittää itseämme ihmisiksi, opittava laajentumaan kolmeen suuntaan:

- Meidän on opittava tuntemaan, miten me juurrumme maahan.
- Meidän on opittava kohoamaan korkeuksiin.
- Meidän on opittava havaitsemaan maailmanlaajuudet ympärillämme.

Alkukasvi.jpg

Tiedostamisen kolme suuntaa

Näihin kolmeen suuntaan ulottumiseen sisältyy siis oikeastaan ihmisyyden kehityksen salaisuus. Jokaisessa suunnassa odottavat omat tehtävänsä ja opetuksensa, joista voi sanoa, että jumalat ovat ne meille antaneet.

Osan suhteen me olemme vielä täysin unessa. Juuri maan syvyyden ovat alueita, joista emme saa juuri mitään tietoisuuteemme. Osan suhteen me olemme kuin unennäkijöitä. Sellaisia ovat taivaan korkeudet, joista meillä silloin tällöin on aavistuksia tai tuntemuksia. Ja osassa alamme olla jo hereillä, kun katsomme sitä maailmaa, joka muodostaa välittömän ympäristömme.

Ja sitten on se minä, joka kaikkia näitä suuntia tarkastelee.

Maata ajatellessaan voi miettiä, miten meidän kehomme jokainen osa, korvat, silmät, elimet, ovat enemmän tai vähemmän maan voimien muovaamia. Voi miettiä, aivankuin kosmisesti, miten maan salaperäiset voimat todellakin muovaavat meitä.

Mutta hyppään nyt siihen kohtaan, joka minua tänään erityisesti kosketti. Tällä kohden Steiner puhuu tunteenomaisesta syventymisestä maan perustoihin.

Kasvien valoele

Hän lausuu syvästi, että ennen kuin me ihmiset voimme yltää oman olemuksemme syvyyksien kokemukseen, on meidän ensin pystyttävä syventymään maan syvyyksiin.

"Kun näemme kasvien versovan maasta, on meidän omaksuttava syvempi hartauden tunne, kunnioituksen tunne, joka antaa meidän havaita kasvin jokaisessa osassa jotain itsestämme, jotain mikä tulee esiin aivan kuin sen ilmauksena, mitä maan sisällä tapahtuu.

Meidän on todellakin alettava ymmärtää, mitä tapahtuu maan syvyyksien ja taivaan laajuuksien vuorovaikutuksena. 

Katsokaa miten kukkiva ruusu kohoaa maasta, nähkää itseensä kietoutuvat ruusunnuput suhteellisessa pienuudessaan, ja täydenkää tämä kuva maan keskipisteestä kohoavalla mahtavalla valoruusulla, jonka jumalten valoeleet täyttävät. Näiden valoeleiden on herättävä, jotta nukkuva ruusu voi kehittyä ylöspäin nupuksi. Jokaisen uinuvan ruusunnupun yhteydessä te voitte kokea maan perustoissa heräävän, luovan, elävän valoruusun.

Ja näin on kaikkien kasvien laita.

Katsokaa maan vihertävää kasvipeitettä ja tuntekaa, mitä maan perustoista versoaa vihreänä. Katsokaa sitä maan syvyyksien valoa, mikä täyttyy syvällä violetilla, joka tahtoo elävöittävänä voimana aaltoilla maailmaan."

Tämä oli vain pieni osa koko meditaatiosta. Mutta jo tämä kertoo tuntemisen tärkeydestä. Steinerin esitykset ovat monasti niin vaativia ymmärtää aivan puhtaasti ajattelun kannalta, että jää helposti huomaamatta, miten hän yhä uudelleen ja uudelleen, myös esoteerisessa koulussa, korostaa tunteiden kehittämisen merkitystä.

Meidän on kyllä ensin ajateltava, mutta sitten meidän on harjoitettava saman kohteen tuntemista. Eläydyttävä sen tunteeseen. Ja vähitellen tästä tuntemisesta alkaa kehittyä vielä syvempi tiedostamisen voima kuin ajattelu on!

Jumaläidin vaatteet

Hän kertoo esimerkkinä vanhan tarinan, jonka mukaan iltarusko syntyy, kun jumaläiti ripustaa vaatteesa illalla tuulettumaan. Me voimme tutkia mitä tiede kertoo värien muodostumisesta taivaalla, mutta syventyminen tällaisen kansantarinan sisäisyyteen, sen naiiviin kuvamaisuuteen, on kuitenkin moninverroin viisaampaa kuin oppinein astronomia. 

Ja miksi? Vastaan nyt itse: Koska tämä lapsenomainen asennoituminen avaa meille vähitellen niitä portteja, joiden kautta me voimme kulkea niiden maailmankaikkeuden luovien voimien, enkeli- ja jumalolentojen piiriin, jotka ovat näiden havaitsemiemme ilmiöiden taustalla.

Ja vielä. Maailmanlaajuuksiin eläytyessämme me voimme Steinerin mukaan aivan hyvin nähdä taivaalla loistavat tähdet jumalhenkisten olentojen silminä. Sillä ne ovat sitä.

Rakkaudella

Matti

1 kommentti . Avainsanat: ihminen, ihmisyys, Steiner, meditaatio, papit, maa, kasvit, valoruusu, tähdet

Kristus ja minuuden tie

Keskiviikko 1.2.2017 klo 23:50 - Matti Kuusela

Kohti minän kehitystä

Kuka minä olen, on yksi elämän suuria kysymyksiä. Hengentiedon pohjalta tiedämme, että meidän alkuperäinen minuutemme on henkisten olentojen antama. Elohim-olennot eli muodonhenget antoivat omasta olemuksestaan ihmisellä minän tämän maapallon kehityksen aikana.

Toisaalta he loivat ihmisolemuksen paljon aikaisemmin. Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan he loivat jo paljon varhaisemmassa vaiheessa ihmisolemuksen niistä henkisistä aineksista, joita oli kehitetty jo maan tai yhtä hyvin aurinkokuntamme kolmen aikaisemman inkarnaation aikana.

Kristus_plastiliini_Steiner.jpg

Maan kehitysvaiheet

Olemme jo aikaisemminkin puhuneet siitä, miten nykyistä kosmosta valmisteleva ensimmäinen aurinkokunta muodostui pelkästään alkulämmöstä, joka loi ihmisen fyysisen ruumiin alun. Tämän vielä pimeän mutta hyvin elävän maailman voi tuntea syvällä itsessään erityisesti Isän maailmana, alkuperänä, ja toisaalta sinä innostuksen tulen ja alkurakkauden lähtökohtana, josta edelleenkin meidän toimintamme lähtee liikkeelle. Edes vähän sisäistä tulta on oltava, jotta pääsemme vauhtiin. Erittäin hyvä harjoitus on kehittää tätä innostuksen tulta itsessään. Myös hymy on siihen yhteydessä.

Toinen aurinkokunta muodostui valosta ja ilmasta, ja siitä on peräisin meidän elämänvoimiamme ohjaavan eetteriruumiin alku. Tällä valomaailmalla oli myös erityinen suhde Kristukseen ja kasvikuntaan. Se on alkuvalaistumista, idean valoa ihmisessä. Se on ihanaa, voi yksinkertaisesti sanoa.

Kolmas aurinkokunta on hyvin erimuotoinen kuin kaksi ensimmäistä. Siinä alkaa jo muodostua aineen vastustusta. Syntyy vesi. Maailman on kuin eri nopeuksila virtaavaa vettä, tiheimmillään geelimäistä. Tämä vesiaine on niin tiivistä, että se voi alkaa muodostaa sisätiloja, kuin meduusamaista elämää, joissa alkaa kehittyä sielullisuutta. Sielullisuuden kehitys edellyttää, että olemus voi suojata tai ainakin jossain määrin ensin sulkeutua ympärilstöltään.

Sisäinen kehitys

Kaikissa näissä kolmessa vaiheessa kehittyi kuitenkin sisäistä elämää, kun ihmistä korkeammat olennot elivät myös näissä maailmoissa. Ensimmäisen maailman suuri draama oli lämmön ja kylmyyden välillä. Kirjoitimme jo hieman aikaisemmin siitä, että se olento, joka ainoana kykeni itse, omalla olemuksellaan läpäisemään ja sisäistämään tämän lämmön ja kylmyyden perusdraaman, oli hän, jonka tunnemme Kristuksena.

Tai tunnemme oikeastaan hyvin vähän. Nykymaailmassa hänen olemuksensa on peittynyt niin monenlaisten uskomusten, opetusten, yksinkertaistuksien ja väärinkäsitysten taakse, että meidän on häntä usein vaikea tuntia. Mutta voimme oppia.

Tässä ensimmäisessä maailmassa Kristus kulkee kylmyyden läpi vastaavalla tavalla kuin hän nykymaailmassa kulki kuoleman läpi. Kun hän kulkee tai kulki Golgatan mysteerissä läpi kuoleman ja sisäisti sen, hän samalla teki elämän todelliseksi. Se kehollisuuden taso, jossa tämä elämän todellistuminen tapahtui, on ihmisen minä. Ihmisen minä tuli henkisesti todelliseksi, tai ikuiseksi. Tässä sanat eivät ole riittää, vaan meidän kuin aavistettava sanojen taakse, vielä parempi, jos kykenemme ulottamaan edes vähän tuntemistamme sille alueelle.

Kummakivi_ja_Matti.jpg

Ja vielä sisäisempi

Ensimmäisessä maailmassa Kristus siis kohotti maailman fyysisestä alkuperusta osan korkeammalle, objektiivisemmalle tasolle. Se oli kuin maailman alkupilari. Se on se sama pilari, jota egyptiläiset kohottivat ylös obeliskeina, tai jonka voimin suomalaiset esi-isämme nostivat valtavan Kummakiven kallioalustalleen. Se on voima, joka mahdollisti myöhemmin ihmisen pystysuoran asennon, pään muodostumisen erilleen maasta, aistien objektiivisuuden, jopa ihon muodostuksen merkiksi siitä, missä meidän kehollisuutemme raja kulkee. 

Toisessa maan kasvun vaiheessa syntyi siis valo. Valon ihanuuden suuri vastapuoli on erillisyys ja yksinäisyys. Lämmössä olen vielä yhtä maailman kanssa, mutta kun valo alkaa loistaa, ja vaikka se loistaisi kaikille, kuten aurinko tekee, siihen sisältyy yksilöllisyyden ja yksinäisyyden siemen. Tämän yksinäisyyden tai valottomuuden Kristus kävi omassa olemuksessaan läpi niin, että se on mahdollista myös ihmiskunnalle. Todellinen yksilöllisyys ja vapaus eivät voi syntyä ilman että me pystymme kulkemaan myös yksinäisyyden portin kautta. Ja että pystymme sen takaa jälleen kohtaamaan muut ihmiset, kaikki muut olennot.

Myös valo ja pimeys ovat näitä vanhan vihkimystien suuria mysteereitä, ja ne kulkevat kanssamme myös tulevaisuuteen. Ja tulevat tulevaisuudesta meitä vastaan.

Kolmannessa vaiheessa, jossa vesi tulee mukaan elementtinä, jossa ääni tai kosminen musiikki alkaa soida, on mukana jo niin paljon aineen hidastavuutta, että tähän kosmokseen alkaa kehittyä kaksi puolta, valoisampi ja pimeämpi. Silloin syntyi suuri vaara, että silloinen vesi-ihmiskunta alkoi jakaantua valoihmisiin, jotka ovat jatkuvassa yhteydessä aurinkoon, ja pimeysihmisiin, joita kohtasi vaara unohtaa. Silloin Kristus kävi ihmiskunnan puolesta läpi tämän unohtamisen ja muistamisen välisen portin, meidän kaikkien kuljettavaksi.

Tähän sisältyy jo valtavan paljon, mutta voi miettiä sitä, mikä itselleni jokin aika sitten avautui Valentin Tombergin kirjasta, ja jota pitkään olin ihmetellyt: Viimeinen ehtoollinen on tämän kolmannen maan Kristus-teon muistamista. Tehkää se minun muistokseni. Tarkoittaa, että muistakaan "minut" kosmisesti silloinkin, kun maailma on pimeää, tai yksinäistä, tai kylmää, tai erillistä. Näiden Kristuksen alkutekojen takia, me voimme "muistaa" hänet kaikessa siinä, missä saatamme kokea itsemme erillisiksi tai hyljätyiksi. Näiden kolme suuren alkuteon johdosta hän on aina läsnä ja saavutettavissa, muistettavissa.

Mutta meidän on pyrittävä muistamaan itse, koska meistä ollaan luomassa vapaita, ja vapauden pohjalta luovia olentoja. Tätä samaa tarkoittaa uskonnollinen käsite pelastaja. Mutta voidaksemme ymmärtää, mitä pelastaja tarkoittaa, meidän on vapauduttuva myös ylimääräisestä sentimentaalisuudesta. On löydettävä juuri oikea keskitie, se kohta missä hartaus ja antaumus kohtaavat tapahtumien objektiivisen kulun.

Kuva: Rudolf Steinerin plastiliiniluonnos ylösnousseen Kristuksen kasvoista.

Toinen kuva: Ruokolahden Kummakivi ja Matti Kuusela. Foto Sinikka Raunio.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Minuus, Kristus, lämpö, valo, ihminen, kehitys, pelastaja, yksinäisyys, Tomberg

Minuuden henkistyminen

Tiistai 31.1.2017 klo 1:29 - Matti Kuusela

Korkeampi minä

Kuka minä olen? Se on yksi ihmisen suurimpia kysymyksiä. Äsken tätä miettiessäni nojauduin tuolilla selkänojaa vasten, kädet pään takana. Siinä minulla oli tilaisuus kokea selvästi, miten minä olen se, joka tässä juuri näin istun.

Kun nyt kirjoitan, en tunne itseäni niin selvästi. Olen enemmän suuntautunut kirjoittaviin sormiin ja ajatuksiin, joilla niitä ohjaan.

Minän voi tunnistaa myös menneisyyden pohjalta. Pidän siitä ja siitä musiikista, minulle on tapahtunut tietynlaisia asioita, tai sitten olen palomestari, kamreeri, emäntä, koululainen... Näitä kuvauksia on lukemattomia, ja niistä voi huomata, että meidän minäkuvamme on muuttunut voimakkaasti runsaan sadan vuoden aikana. Arvo ja ammatti -aika alkaa olla ohi, ja samaistumme enemmänkin siihen, mitä todella teemme tai mistä aidosti pidämme.

Menneisyydessä samaistuimme erilaisiin rooleihin, mindfullnes korostaa nykyhetken kokemusta ja siinä elämistä, ja itselleni tulee vahvasti mieleen, että täytyy olla myös jokin tulevaisuudesta virtaava voima, joka kuin kutsuu meitä eteenpäin.

Ja kun kaikki nämä kolme suuntaa, menneisyyden minä, nykyhetken minä ja tulevaisuuden minä ovat tasapainossa, voi huomata, että jotenkin myös Kristus on lähempänä. Onko niin, että Kristus ei olekaan vain juuri nyt, vaan hän on kolme, oli, ja on, ja tulee olemaan. 

Ja niin hän itse on sanonutkin: olen alfa ja omega, alku ja loppu. Siitä voi päästä ajatukseen, että Kristus ei ole ole vain ajatus tai havainto, vaan hän on hän, joka elää ajassa. Hän on nyt, mutta hän on samalla yhtä todellisesti menneisyydessä ja tulevaisuudessa.

Tämä luo tietenkin erään vaikeuden. Nykyaikainen materialistinen ajattelu, joka on suhteellisen kovettunutta, pystyy yleensä valitsemaan eri vaihtoehdoista vain yhden. Olen hyvän puolella, siis pahaa vastaan. Olen oikeassa, siis muut ovat väärässä, Togo on hyvä maa, siis se ei voi olla paha maa... ja niin edelleen.

Mutta kun salaperäinen minuutemme voimana ja läsnäolona ja tunteena vahvistuu, me opimme hyväksymään samanaikaisesti yhä useampia ajatuksia, kokemuksia tai havaintoja. Me opimme ymmärtämään, miten maailma rakentuu totuuksista, mutta tosiasiassa käytännön elämä on täynnä paradokseja. Elämä on täynnä eri suuntiin ja usein vastakkaisiin suuntiin virtaavia voimia, jotka meidän on opittava hyväksymään samanaikaisesti. 

Enkeli_kreikkalaistyylinen_veiston.jpg

Korkeamman minuuden luo

Korkeampi minä on sisäinen voima ja läsnäolo, jonka ei tarvitse kiinnittyä vain yhteen näkökohtaan kerrallaan. Korkeamman minän viisaus on sitä, että kykenee näkemään laajempia kuvia. Se kykenee näkemään kokonaisuuksia, joissa vaikuttaa samanaikaisesti monia eri tekijöitä.

Ja ollaksemme todella korkammassa minässämme meidän tulee kyetä suhtautumaan jokaiseen samanaikaiseen kokemusvirtaan samalla antaumuksella, samalla puolueettomuudella. Myös silloin kun huomaamme, että jotkut virtaukset ovat hyviä ja jotkut huonoja.

Viisaus on juuri tätä, että kykenen rauhallisesti seuraamaan, mitä eri virtauksista seuraa, minne ne kulkevat, mistä ne tulevat, mitä ne aiheuttavat. Silloin olen vapaa valitsemaan sen, mitä itse valitsen tehdä.

Ja silloin kun olen tällä tavoin vapaa, olen myös karistanut itsestäni ne esteet, jotka estävät enkeliäni lähestymästä minua. On armoitettuja tilanteita, joissa enkelini voi lähestyä minua, mutta minuuden kehityksen mielessä lähestyn enkeliä silloin kun pyrin puolueettomaan myötätuntoon viisauden pohjalta.

Tietenkin saattaa kokea, että tässä kuvauksessa on vain sanoja, mutta mitä enemmän pääsee sisäisellä harjoituksellaan siihen, että todella tuntee ja kokee jokaisen sanan, käsitteet, ajatuksen... silloin juuri syventyvä tunne luo sen voiman, joka elävöittää meille syvämmän kokemuksen maailmasta ja sen kokemista, sen tuntevasta syvemmästä kokemuksesta.

Tunteen harjoitus

Rakas ystävä, minulla on sinulle harjoitus. Tunteen harjoittaminen auttaa sinua syvempään ja todempaan yhteyteen maaiman kanssa.

Usein kun luet jotain, käytä sisäistä voimaasi ja pysähdy. Sulje silmäsi jos mahdollista, ja anna itsesi tuntea se, mitä olet ajatellut tai lukenut. Tunne koko jälkivaikutelma tai valitse jokin kohde. Sitten vain tunne. Jos ajatuksia on mukana, anna niiden olla, mutta painota silti tuntemista juuri sopivasti.

Tämä on harjoitus, joka auttaa sinua syvempään tietoon sen suhteen, mitä ajatukset merkitsevät. Tämän harjoituksen avulla ajatuksesi rikastuvat ja syvenevät ja tunnet olevasti vahvemmin läsnä maailmassa ja omassa elämässäsi.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: minä, minuus, enkeli, harjoitus, korkeampi minä, tietoisuus, Kristus, viisaus

Sisäinen ohjaus

Torstai 26.1.2017 klo 0:39 - Matti Kuusela

Hei Rakkaat ystävät,

Vuorokausi vaihtuu vajaan minuutin kuluttua, ja tässä istun. Olen saanut Enkelimaasivuja parannetuksi, mutta paljon on vielä tehtävää, jotta saan ne kokonaan ajan tasalle. Se tuntuu mukavalta, että olen saanut lisättyä Henkisiin kirjoituksiin muutamia huippuotteita Rudolf Steinerilta. Ja niitä on tulossa lisää. Minulla on suomennettavia kopioita lähes täysi kansiollinen.

Kansainvälinen tilanne on menossa yhä hurjemmaksi, ja onhan meillä ihmeteltävää Suomenkin tapahtumissa. Mutta nyt asiaan.

Steiner_Krveistoksen_aarella.png

Kristuksen teot

Olen jälleen tänään lukenut Steinerin esitelmiä Kristuksen neljästä suuresta teosta ihmiskunnan hyväksi. Oikeastaan ne ovat tekoja, joita ilman ihmiskuntaa tässä muodossa ei olisi voinut syntyäkään.

Nämä teot alkoivat jo maan edellisissä ruumiistuksissa, mutta ne kaikki ovat toistuneet myös nykyisen maan aikana. Ensimmäinen näistä teoista oli ihmisen fyysisen ruumiin kohottaminen vapaaseen tasapainoon, maasta irti, niin että me saatamme myös havaita maailman ympärillämme vapaasti ja objektiivisesti. 

Toinen teko oli ihmisen eetteriruumiin tasapainotus niin, että ihmiselle syntyi mahdollisuus ilmaista omia sisäisiä tuntemuksiaan vokaalisena alkupuheena. Tämä tapahtui atlantislaisen ajan alkupuolella, ja se oli myös aikaa, jolloin ihminen pystyi kuuntelemaan luonnon puhetta, tuulten ja vesien viestintää.

Kolmas teko tapahtui Atlantiksen loppupuolella. Siinä ihmisen sielullisuutta tai astraaliruumista tuettiin niin, että syntyi mahdollisuus ulkopuolisen maailman objektiiviseen kuvaamiseen. Muistathan, miten Joukahainen kertoo tästä vaiheesta Kalevalassa: räppänä on liki lakea, liki lieska kiukoata. Kysymys on aivan valtavasta uuden maailman avautumisesta tietoisuudelle.

Ja neljäs vaihe on minuuden pelastaminen. Ihmisellä oli jo kyllä minuus, mutta minuudelle kaikkein lähin sisäinen toiminta on ajattelu. Ajattelu oli puhdistettava tai kohotettava niin, että se pystyy seuraamaan ja tukemaan ihmisen minuuden kasvua ja kohoamista.

Tästä Kristuksen teosta on nyt kulunut kaksi tuhatta vuotta, ja kulttuurisesti elemme edelleen hieman ymmälle siitä, mikä minuuden rooli on. Minuus on meissä juuri se, mikä näitä asioita ihmettelee. Minuus on se, joka valitsee, mitä sisäisiä tietoisuuden polkuja se tahtoo käyttää havaitakseen itsensä. 

Selvänäköisyys

Vanha selvänäköisyys, jota nimitetään myös atavistiseksi, oli sellaista, joka kumpusi ihmisen ruumiillisuuden kolmesta eri tasosta kuin ikivanhojen tietoisuustilojen muistona. Uusi selvänäköisyys on sellaista, joka syntyy ihmisminän voimasta. 

Kun minuus saa ajatusvoimat niin herkällä ja joustavalla tavalla haltuunsa, että ajattelu kykenee tietoisuuttaan kadottamatta kohoamaan astraaliruumiin perustasta, silloin se on kypsä selvänäköisyyteen, henkisten maailmojen tutkimiseen.

Ja kun minuus saa samalla tavoin tunteet sisäiseen ohjaukseen, niin että niistä tulee vapaita ruumiillisesta perustastaan, syntyy toinen, vielä korkeampi selvänäköisyyden taso.

Ja vielä korkeampi selvänäköisyyden muoto syntyy siitä, että minuus pystyy vapauttamaan tahdon, tahtomisen, irti ruumiillisesta perustasta. 

Mutta tavallaan on väärin kutsua näitä tietoisuuden tulevia muotoja selvänäköisyydeksi tai -tietoisuudeksi, koska noihin ilmaisuihin sisältyy niin paljon vanhaa ja sellaista mikä ei enää ole ajanmukaista.

Nyt kun oikein ajattelee, niin tämä ajattelun, tuntemisen ja tahtomisen kohoaminen minuuden voimasta ei oikein mitenkään voi olla mahdollista ilman noita Kristuksen tekoja. Maan piirissä täytyy olla jokin voima, joka tasapainottaa ja kantaa ihmistä silloin, kun hän nostaa ajattelunsa ylös maasta kuin lentäjä helikopterin. Nämä perusmahdollisuudet Kristus on istuttanut maan ja ihmiskunnan piiriin noilla kolmella ensimmäisellä teollaan, ja neljännellä sen, että meissä on tuo sisäinen lentäjä, joka ymmärtää miten ajattelun helikopteri pidetään tasapainossa ja miten sitä liikutetaan.

Vertauksenomaisesti on tärkeää ymmärtää, että tullaksemme ajattelun helikopterilentäjiksi meidän on itse kyettävä ohjaamaan ajatteluamme hallitusti ja herkästi kaikissa tilanteissa, tuulissa ja sateissä, myrskyissä ja suurkaupungeissa. Meidän on itse sisäistettävä jokainen ohjausliike.

Kuva: Rudolf Steiner ateljeessaan veistämässä suurta Kristus-veistosta. 

1 kommentti . Avainsanat: tietoisuus, Kristus, selvänäköisyys, ajattelu, minuus, Steiner

Loppiaisviesti

Perjantai 6.1.2017 klo 10:23 - Matti Kuusela

Kolme kuningasta

Hei ystävät,

Jouluajan kolmetoista päivää alkavat olla ohi, ja loppiainen merkitsee niiden päättymistä. Siinä missä jouluaatosta alkoi Luukkaan evankeliumin lapsen aika, olemme nyt Matteuksen joulun lapsen päivässä. Tämä on sen tapahtuman muistojuhla, jossa kolme kuningasta saapui itäisiltä mailta.

He lahjoittivat lapselle kultaa ajattelun uhrina, suitsuketta tunne-elämän uhrina ja mirhaa tahdon uhrina. Tämä sana uhri on meidän aikanamme hieman hankala. Siinä ei ole mitään uhrautumista, vaan se on jotain hyvin kaunista, vapaata ja tietoista. Monet uskonnolliset sanat ovat kärsineet ylimääräisestä sentimentaalisuudesta. Uhri merkitsee varsinaisesti tarjota. Se merkitsee, että olen herännyt tietoisuuteen siitä, että voin osallistua johonkin korkeampaan, johonkin mikä rakentaa tulevaisuutta meidän ihmisten ja henkisen maailman yhteistyönä. Vapaasti.

Kolme_kuningasta_joulukortti.jpg

Uuteen alkuun

On hyvä tietää, että sekä Luukkaan että Matteuksen joulunlapsien historialliset syntymäpäivät olivat hieman eri aikaan. Luukkaan vähän aikaisemmin syksyllä, Matteuksen vähän myähemmin talvella, ja luonnollisesti myös eri vuosina.

Nämä muistojuhlat on sitten henkisen opastuksen avulla siirretty kohtiin, jossa ne parhaiten vastaavat vuoden elämänvoimien kiertoa, eli antavat eetterimaailmalle uutta voimaa juuri oikeissa kohdissa.

Luukkaan lapsi herättää tunnevoimia syvällä sisimmässämme. Sitä seuraavien pyhien päivien aikana elämänmaailma käy läpi kaikki neljä luonnonkuntaa ja yhdeksän enkelikuntaa, mikä yhdessä tekee juuri kolmetoista. Ja toiselta suunnalta katsottuna kolmetoista on juuri Kristus ja apostolit, tai Kristus ja kaksitoista Eläinradan henkistä voimaa.

Uudesta vuodesta alkaa Matteuksen Jeesus-lapsen aika, ja loppiaisena me kohoamme tämän kuningaslapsen yhteyteen, joka antaa voimansa koko tulevalle vuodelle. Luukkaan joulu on kosmishenkinen syventyminen, Matteuksen joulu taas tiivistyy siihen, miten nämä voimat voivat elää ihmisessä ja viedä kehitystä eteenpäin.

Kolmen kuninkaan lahjat merkitsevät siis sitä, että ihmissielun kolme voimaa tahtoo kuunnella uutta henkistä opastusta, sitä miten Kristuksen meille antamat lahjat liittyvät maalliseen viisauteen ja tietoisuuteen. Luukkaan paimenet ja Matteuksen kuninkaat elävät molemmat sieluissamme.

Korkeampi minä

Matteuksen kuninkaat kertovat meille myös ihmisen korkeamman minän synnystä. Jeesuksen aikana ihmisminä oli vaikeassa tilanteessa henkisen ja maallisen maailman välillä. Minuuden maallinen puoli esti ihmistä näkemästä kumpaakaan maailmaa selvästi ja vapaasti. Kristuksen teon myötä ihmisminä jakaantui kahteen osaa, maalliseen ja korkeapaan. Minuuden maallista puolta voimme kuvata tietoisuudeksi ja korkeampaa puolta omaksitunnoksi.

Varsinainen minuuskokemus vapautui "kiinteästä" minästä ja se toimii nyt dynaamisena voimana näiden kahden, maallisemman ja henkisemmän välillä. Kristuksen henkinen nimi, Minä olen -voima on se, joka pitää ihmiskunnalle tämän alemman ja korkeamman minuuden välisen yhteyden vapaana.

Jotta tämän "Minä olen" -nimen voi ymmärtää oikein, se on lausuttava hyvin avarasti, valoisasti ja hartaasti. On hyvä kokeilla, miten henkinen Minä olen eroaa maallisesti. Kun lausut "minä olen" maallisesti ja voimaa käyttäen tai painokkaasti, se ei ole tämä Kristus- minä olen. Ja nyt kun lausut sanat uudelleen valoisasti ja laajasti, voit huomata, miten tämä "minä olen" ei ole kiinnittynyt materiaan vaan se loistaa ja soi vapaana.

Tämä vapaa ja mihinkään kiinnittymätön Minä olen meissä on se voima, joka antaa mahdollisuuden nykyaikaiseen viisauteen. Viisauden uusi henkinen muoto on sitä, että me omasta minä olen -kokemuksestamme käsin voimme vapaasti katsoa kumpaankin maailmaan, maalliseen kaikkine ongelmineen, ja henkiseen omantunnon maailmaan.

On tärkeää ymmärtää, että meidän on katsottava kumpaankin suuntaan vapaasti. Meidän ei tarvitse taistella pahaa vastaan, kuten Vuorisaarnakin ilmoittaa. Ei meidän tarvitse pyrkiä myöskään erityisen "hyviin" tekoihin, koska siinä me helposti kadotamme sisäisen tasapainomme. Tästä vapauden ja rakkauden tilasta me voimme etsiä ja luoda omia rakkauden tekojamme. Niitä, jotka ovat oikeita ja hyviä juuri nyt.

Rakkaudella
Matti

Kuva: Anitalta ja Karilta saatu joulukortti.

1 kommentti . Avainsanat: loppiainen, kolme kuningasta, Luukas, Matteus, lapsi, evankeliumi, Kristus, uhri, tietoisuus, alempi minä, korkeampi minä

Kristuksen seitsemän uutta käskyä

Keskiviikko 16.9.2015 klo 23:33 - Matti Kuusela

omenankukkajanuppu_600.jpg

Tänä iltana meitä oli Henkisessä workshopissa kaikkiaan yhdeksän. Mukava ilta, hyvää keskustelua ja aiheet henkisiä mutta käytännöllisiä. Matteuksen teksti kirkastuu ja selkenee.

Jeesuksen esittämiä uusia Mutta minä sanon teille -muotoisia käskyjä on kaikkiaan kuusi. Niitä edeltää kuitenkin yksi, joka on esitetty ilman alussa olevaa mutta-sanaa: Minä sanon teille...

Tästä lauseesta saa vaikutelman, että Jeesus esittää siinä jotain suurempaa ja henkilökohtaisempaa kuin sitä seuraavissa mutta-sanalla alkavissa käskyissä. 

Tämä ensimmäinen käsky on erityisasemassa siksi, että se käsittelee fyysisessä maailmassa toimimista. Fyysisen maailman varsinainen laki on oikeudenmukaisuus. Se on se ominaisuus, jonka kautta luomistyö virtaa välittömästi eteenpäin fyysisellä tasolla. Se on välttämätöntä, jotta Kristuksen työ voi tapahtua ihmisten kautta.

Kun mietin tätä käskyä, päädyin siihen, että kaikissa muissa ominaisuuksissa henkinen maailma voi hieman joustaa. Ihmisiltä ei odoteta täyttä rakkautta, täyttä myötätuntoa tai muutakaan, mutta oikeaudenmukaisuus on se ominaisuus, jonka on oltava läsnä, jotta jotta Kristuksen vaikutus voi toteutua heti ihmisen kautta.

Kaikilla hyvillä ominaisuuksilla on oma tärkeä tehtävänsä, mutta tässä Jeesus ilmaisee, että juuri ihmisten yksilöllisesti kokeman ja toteuttaman oikeudenmukaisuuden kautta myös hänen työnsä voi kulkea eteenpäin ihmisten välityksellä. Siksi oikeudenmukaisuus on erityisasemassa tällä kohtaa, jossa Jeesus kertoo omasta tehtävästään ja sen toteuttamisesta.

Omassa Uudessa testamentissani tämä lause kuuluu: Minä sanon teille, ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

1) Yksinkertaistan tämän lauseen seuraavasti: Ole oikeudenmukainen kaikissa tilanteissa.

Olemme jo aikaisemmissa blogeissa puhuneet siitä, että lauseessa oleva kreikankielinen alkutekstin sana on dikaiosune, joka tarkoittaa juuri oikeudenmukaista. Dikaiosune on myös kreikkalainen oikeudenmukaisuuden jumalatar, siis feminiininen voima. Voimme ymmärtää, että tämä oikeudenmukaisuus on luonteeltaan elävää ja sielullisesti koettua, sellaista joka kohoaa itse tilanteesta. Se ei ole kirjoista tai periaatteista johdettua oikeudenmukaisuutta, vaan sellaista mikä on paljon enemmän, yksilön itsensä luomaa. 

Kristus_Maria_vaaka.jpg

Kuusi uutta käskyä

Seuraavat kuusi käskyä muodostavat oman kokonaisuutensa. Ensimmäinen niistä käsittelee elämänmaailmaa, eetteritasoa. Toinen käsky kuuluu Uuden testamentin suomennoksessa seuraavasti.

"Teille on annettu tämä isiltä annettu käsky: 'Älä tapa.' ... Mutta minä sanon teille: jokainen joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion."

2) Puhu kaikille olennoille ainoastaan myönteisesti.

Nyt Kristus kohottaa vanhan tappamisen kieltävän käskyn uudelle tasolle antamalla ymmärtää, että kaikenlainen parjaaminen ja arvostelu on tappavaa elämänmaailmassa, niin läheltä kuin kaukaa ajatuksinakin.

Matteus käyttää esimerkkinä ihmisiä, mutta selvää on, että tämä ohje pätee kaikkiin olentoihin ja asioihin. Henkisellä tiellä oleva ihminen pyrkii sopuun ja sovintoon jokaisen kanssa.

*

"Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan."

3) Voita viettelykset.

Tämä on sielunmaailman tai astraalitason käsky. Ihmisen vapauden ja oman tiedon karmana oli viettelyksille altistuminen. Jeesus puhuu tässä miehestä ja vaimosta, mutta ohje tarkoittaa, että altistuminen viettelyksille vaikuttaa heikentävästi ihmisen henkeen.

Viettelykset voit siis työntää syrjään, mutta jos siitä seuraa tunteita, niin niiden salliminen on tärkeää. Meidän sisäiselle kasvullemme on olennaista, että me hyväksymme jokaisen itsessämme syntyvän tunteen. Otamme sen vastaan, koemme sen kaikessa rauhassa niin kauan kuin sillä on tehtävää kanssamme.

*

"On myös opetettu, että jos mies tahtoo erota vaimostaan, hänen on annettava tälle erokirja."

4) Pidä kiinni siitä, minkä olet havainnut hyväksi

Tätäkin käskyä Jeesus kuvaa avioliiton termein, mutta idea on se, että ihmishengen (jota tässä nimitetään mieheksi) on tyynesti jatkettava kaiken sen kanssa, minkä hän on havainnut hyväksi ja valinnut itselleen (vaimo). Ainoastaan siinä tapauksessa että tuo sielullinen asia kerta kaikkiaan menettää kantavan voimansa (haureus), voi siitä tietoisesti luopua (antaa tälle ominaisuudelle erokirja).

*

"Vielä teille on opetettu nämä isille annetut käskyt: 'Älä tee väärää valaa' ja 'Pidä mitä olet Herralle valalla vannonut'. Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan."

5) Puhu tasapainoisesti ja avoimesti

Kun puhut toisille tai itsellesi, puhu rauhallisesti ja vapaasti. Sinun ei tarvitse yrittää vakuuttaa toisia, ei puolustautua, ei hyökätä. Kerro vain oma kokemuksesi. 

Tämä on itse asiassa enkelipuheen harjoittelua, todellista ihmisen puhetta. Puhuessasi puolueettomasti tulet lähelle enkeliäsi ja hän voi tulla lähemmäksi sinua. Näin lähestyt myös korkeampaa minääsi.

*

"Teille on opetettu: Silmä silmästä, hammas hampaasta. Mutta minä sanon teille: Älkää tehkö pahalle vastarintaa."

6) Älä vastusta pahaa

Me puhumme tässä koko ajan opetuksesta, joka tapahtui henkisessä maailmassa, vuorella. Kristuksen oppilaina meidän ei tule vastustaa pahaa, vaan muuntaa se. Se on koko ihmiskunnan suuri tehtävä. Kun toimimme yhteistyössä Kristuksen kanssa, meidän ei tarvitse suojautua pahalta, vaan me voimme kääntää sille toisenkin posken auttaaksemme sitä muuntumaan.

*

"Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.'

7) Rakasta vihamiehiäsi ja rukoile vainoojiesi puolesta

Muistakaamme, että nämä ovat todellisia ohjeita, jotka on tarkoitettu noudatettavaksi. Me ihmiset näyttelemme täällä maan päällä toinen toisillemme mitä erilaisimpia rooleja, mutta tarkoitus on, että rakastamme toinen toisiamme. Vain sillä tavoin me voimme yhdessä kulkea maankehityksen loppuun saakka.

Roolistamme riippumatta me kaikki kannamme toinen toistemme taakkoja, ja siksi me saamme olla kiitollisia jokaiselle, joka näyttelee osaansa kanssamme tällä planeetalla. Toistemme rakastaminen kokoaa yhteen meidän suorittamamme työn, niin että me voimme turvallisesti siirtyä maan seuraavaan ruumiillistumaan. Kuten Jeesus sanoi, ketään ei jätetä eikä voida jättää jälkeen.

Rakastamisen käsky on vaativa ja itseltäni meni aikanaan kauan ennen kuin pystyin vakuuttumaan siitä, että rakastaminen on järkevää myös hankalien ihmisten kohdalla. Rakkaus on voima, jolla on kyky asettaa asioita paikoilleen. Kun siis rakastan sellaista, mikä ei ole kohdalleen, se alkaa väistämättä etsiä oikeaa paikkaansa.

Kaukonäköisyys

Tämä osa päättyy Jeesuksen kehoitukseen, joka Uuden testamentin suomennoksessani kuuluu: Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen. Mutta voi huomata, ettei Jeesus voi tarkoittaa tuota. Emme me vielä ole täydellisiä, me olemme vasta matkalla, hieman yli puolivälin.

Kreikan alkukielellä täydelliseksi suomennettu sana on teleios. Alussa on sama tele kuin meillä esimerkiksi televisiossa tai vanhassa telegraafissa. Tele tarkoittaa kauas ja niin voimme määrittää, että Jeesus tarkoittaa: Olkaa kaukonäköisiä ja kaukaa viisaita niin kuin teidän taivaallinen Isänne on.

Rakkaudella
Matti

Kirjoitus perustuu Matteuksen viidennen luvun jakeisiin 20-48.
Vuorisaarnaa koskevia blogeja on tämän vuoden helmikuusta saakka.

5 kommenttia . Avainsanat: Vuorisaarna, Jeesus, seitsemän käskyä, seitsemän uutta käskyä, teleios, pahan vastustaminen

Kaikki on liikettä

Perjantai 24.7.2015 klo 19:13 - Matti Kuusela

Eilen illalla minulla oli ilo käydä puhumassa Inner Humanity Camp -kesäleirillä. Nuori ja nuorekas joukko oli kokoontunut Tammisaaren Mikaelskolanin tiloihin: hieno vanha kunnostettu kivinavetta. Myös ympäristö oli komeaa, kauniita vanhoja puurakennuksia, vihreää nurmea ja upeita tammia.

Leirin ensimmäisen päivän idea oli ihminen itse ja minun ideani oli kertoa sellaisista asioista, jotka jokaisen on hyvä tietää, mutta joista ei yleisesti vielä paljoa tiedetä.

piilolampi.jpg

Päästää vapaaksi

Aivan ensimmäinen asia on vapaaksi päästäminen. Moni meistä joko joutuu tai tulee säilöneeksi erilaisia epämieluisia asioita sisäisyyteensä. Se käy usein aivan huomaamatta ja ohje on: älä säilö itseesi kielteisiä energioita. Jos niitä tulee, niin hyväksy se, mutta päästä nuo energiat vapaaksi mahdollisimman pian.

Hyvin lähellä tätä on toinen ohje: jos esimerkiksi suutut, sinulla ei ole mitään velvollisuutta ylläpitää suuttumustasi enää sen jälkeen kun se on mennyt ohi. Pyri työskentelemään sisäisesti, itsesi kanssa niin, että olet aina vapaa kohtaamaan jokaisen tilanteen uutena. 

Ja mitä avoimempi ja ennakkoluulottomampi olet, sitä vapaampi olet näkemään ja kokemaan todellisuuden. Jos sinulla on runsaasti ennakko-odotuksia tai vanhoja kaunoja, on aivan selvää että ne värittämät kokemuksiasi.

Mitä vapaammaksi tulet, sitä enemmän sisäisiä voimia ja niiden sävyjä voi virrata kauttasi. Sitä runsaammaksi koet elämän, sitä upeammaksi olennoksi koet itsesi.

Luovuus

Huomaan että nyt jo lähdin kirjoittamaan jotain aivan muuta kuin mitä illan tilaisuudessa puhuin. On kiintoisaa, miten sama idea pukeutuu eri päivinä ja eri tilanteissa erilaisiin asuihin. Voisin tietysti kirjoittaa suoremmin muistiinpanojeni mukaan, mutta tämä mitä nyt kirjoitan on juuri tätä hetkeä ja sinua varten.

Me olemme todellakin luovia olentoja. Ja kun oivallamme, että aika on elävä ja kehittyvä todellisuus, niin alamme tajuta myös sen, miten käsityksemme ajasta voi sitoa tai vapauttaa elämäämme.

Uusi Ajan luovuus -meditaatio voi lähentää jokaista tähän luovuuden tilaan, jossa tulevaisuuden ja menneisyyden salaperäinen yhteistyö tapahtuu, nykyhetken sydäntilassa. Mutta kaikessa kauneudessaan se tapahtuu vain silloin, kun me itse luomme sille tilan ja annamme luvan, että elämässämme saa syntyä jotain aivan uutta.

Ja silloin kun tuon uuden synnyttäminen tapahtuu juuri ajan virtaavuudessa, se on aina kaunista ja joustavaa. Ajassa uusi ja ihmeellinen asettuu paikoilleen helposti ja joustavasti, toisin kuin tilan piirissä, jossa muutokset voivat joskus olla äkkinäisempiä.

Toisaalta tanssi on liikkumisen muoto, jossa me voimme tuoda ajan virtauksia fyysisen elämän piiriin. Sen tanssin on kuitenkin olla joustavaa ja kaunista. Se on lähinnä improvisaatiota, joka sisäiseltä olemukseltaan voi muistuttaa paljon pikkulapsen tanssiesitystä, keiju- tai prinsessatanssia. Tällaisessa tanssissa elää sisäinen tieto siitä, miten sisäinen ja ulkoinen maailma liittyvät yhteen.

Elämän virtaavuus

Jos me haluamme tulla onnellisiksi, meidän on oltava valmiita muuttumaan ja kehittymään. Paras ohje onnelliselle elämälle on se, että ryhdy harjoittelemaan sitä heti. 

On turha odottaa, että maailma tai maailmankaikkeus tekee sinut onnelliseksi. Maailma antaa sinulle kaiken mikä on mahdollista, koska sinä olet osa maailmaa, ja jotta maailma voi olla onnellinen, se odottaa ja toivoo että sinäkin tulet sellaiseksi.

Mutta kehityksen laki on sellainen, että maailmankaikkeuden on odotettava, että sinä teet oman osuutesi. Kaikki me, jotka nyt olemme täällä maan päällä, olemme tavalla tai toisella itse valinneet sen, että me olemme täällä koulussa ja oppimassa. Meidän tehtävämme on oppia luomaan.

Siksi meille ei voida antaa sellaista, mikä meidän on itse saatettava alulle. Maailma on kuitenkin niin ystävällinen ja rakastava, että heti kun lähdet liikkeelle, se auttaa sinua kaikin käytettävissä olevin voimin.

Muista siis luoda itseesi onnallisuuden valoa, loistetta, tunnetta, virtaavuutta jatkuvasti, aina kun vain muistat. Silloin se alkaa todellista päivä päivältä enemmän.

Kriisit ja siunaukset

Onnellisuuden harjoitus ei silti poista kaikkia kriisejä, mutta meidän on muistettava, että kriisit ovat energiavirtojen kannalta juuri niitä kohtia, joissa suuremmat muutokset, kehitykshyppäykset ja puhdistumiset ovat mahdollisia.

Jos ajattelet vaikka jokea, niin tyynillä suvannoilla on oma viehätyksensä, mutta silloin kun vesimassat syöksyvät kohisten putouksiin, silloin ne puhdistuvat ja energisoituvat aivan toisella tavalla kuin siinä kehityksessä, minkä tyynet vedet mahdollistavat.

Jokainen kriisi on kuin kätketty siunaus. Jokainen ongelma on kuin sinulla olisi rahaa pankissa. Mitä valmiimpi olet ottamaan vastaan jokaisen opetuksen, sitä nopeammin ja täydemmin kuljet elämän kehityspolkua.

Tunne miten sinä olet aivan ihmeellinen elämän oppilas!

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Inner Humanity Camp, elämän, oppiminen, irti päästäminen, kriisit

Minuuden olemus

Tiistai 14.7.2015 klo 11:37 - Matti Kuusela

Ihmisen minuus on ihmeellinen asia, koska me emme voi nähdä sitä. Meillä ei ole mitään keinoa havaita ihmisen minuutta tavallisin aistein. Siksi onkin sanottu, että minuuden kokemus on ihmisen ensimmäisen ja myös suurin varsinainen henkinen tai yliaistinen havainto.

Me voimme kokea minuuden vain sen toiminnan kautta. Kuka se on joka ajattelee, tuntee, valitsee, arvottaa yhden ajatuksen paremmaksi kuin toisen? Se on juuri ihmisen minä.

Totta on, että me kyllä samaistumme fyysiseen kehoomme, tunteisiimme ja ajatuksiimme. Me samaistumme jopa siihen mistä pidämme ja mikä meille on tärkeää. Me voimme vahvistaa itseyttämme tai yhtettämme johonkin ryhmään pukeutumisella, puhetavalla, musiikkimieltymyksillä ja monella muulla keinolla. Mutta mikään niistä ei ole meidän varsinainen minämme.

26899720_s.jpg

Ego

Kreikan sana ego tarkoittaa alunperin juuri minää, mutta nykyään se on muuttunut tarkoittamaan alempaa minää. Tällaista alempaa minää voi pitää sielunvoimien tiivistymänä tai jopa kovettumana. 

On täysin luonnollista, että meille kehittyy tiettyjä mieltymyksiä. Teen mielelläni joitakin asioita yhä uudelleen ja kartan toisia. Se on aivan oikein, kunhan en menee äärimmäisyyksiin. Jos päätän, että vain yksi tapa tehdä jokin asia on oikein ja muuta tavat ovat vääriä, silloin olen juuri luonut itselleni illuusion. Sielunvoimani ovat asettuneet tiettyyn tilaan, ja samaistun tuohon tilaan niin, että alan sitoa oman itsetuntoni siihen. Kuvittelen, että on jotain hyvin arvokasta tehdä juuri tiettyä asiaa tai toimia aina tietyllä tavalla.

Kehitys vai kiinnijäänti

Tässäkin on hieno ero kehityksen ja kiinnijäämisen välillä. Voin kehittää jotain taitoani vuodesta toiseen, mutta en silti jää siihen kiinni. Silloin se on edistystä ja kehitystä. Voin lopettaa sen, vaihtaa johonkin toiseen, uudistaa tekniikkaa, luoda uusia näkökulmia. Silloin minuuteni toimii ja kehittyyä

Minuus voi erehtyä niin monella tavalla. Virolainen lääkäri Luule Viilma korosti aikoinaan, miten vahingolla on kuvitella olevansa hyvä ihminen, ja vielä pahempaa on yrittää olla vielä parempi ihminen kuin on.

Tuo hyvyyden kokemus on juuri kiinnijäämistä. Huomaa, että onkin vaikeampaa luonnehtia sitä, mikä on aidosti hyvää, millainen on aidosti hyvä ihminen.

Ainakin yhdellä tavalla sitä voi lähestyä. Hyvä ihminen on sellainen, joka katsoo avoimesti, joustavasti, vapaasti, myötämielisesti jokaista ihmistä, olentoa ja tilannetta, jonka hän kohtaa. Hän eläytyy itse tilanteeseen. Hän antaa tilanteen itse kertoa, mitä sille tehdä.

Tietenkään tilanteet eivät osaa sitä kertoa, mutta ihmeellisellä tavalla silloin syntyy kuin vuoropuhelu tuon tilanteen ja vapaan ihmisminän välille: kun ihminen on valmis ottamaan avoimesti vastaan sen, mitä hänelle virtaa eri tilanteista, voi todella sanoa, että maailmaa puhuu. Ihminen aivan kuin kokoaa juuri minuuteensa yhteen sen, mitä hänelle avautuva maailma - puhuu. 

Niin, ihmisen minuudessa tai sen kautta vaikuttaa parhaimmillaan läsnäoleva henki, jolla on kyky lähestyä maailmaa niin, että se alkaa puhua hänelle.

Sanan läsnäolo

Mehän tiedämme, että Uusi testamentti korostaa voimakkaasti puheen osuutta maailman luomisessa. Se tarkoittaa, että maailma on kuin hidastunutta tai pysähtynyttä puhetta. Ja kun meidän henkemme kohtaa vapaasti ja rakkaudellisesti maailman, se vapauttaa luonnon puheen.

Maailman kehittyessä ja aineellistuessa sen luovat voimat ovat hiljalleen köyhtyneet. Ihmeellisellä tavalla maan päällä luonto vielä elää, toisin kuin esimerkiksi Marsin pinnalla, jossa voi havaita muinaisen toiminnan jälkiä, mutta nyt jo kuolleessa muodossa.

Käytännössä se tarkoittaa, että juuri ihmisen tehtävä on luonnon pelastaminen. Ei ole olemassa mitään muuta olentoluokkaa kuin ihmiset, jotka on valmistettu siihen tehtävään.

Meillä on fyysisiä ja sielullisia voimia ja kykyjä, meillä on erilaisia elämänvoimien ominaisuuksia, joita voimme oppia käyttämään, mutta se varsinainen salaperäinen henkinen voima meissä, se joka voi kohottaa maailman uuteen luomisen vaiheeseen, on juuri meidän jokaisen yksilöllisessä minässä.

Uudessa testamentissa Jeesus painottaa usein sitä, miten meidän on saatava minuutemme eli valomme loistamaan voidaksemme suorittaa oman osuutemme. Koska minuus on juuri läsnäolon henkinen voima, sitä voi lähestyä oikeastaan vain yhdellä tavalla: antamalla minälle yhä enemmän vaikutusmahdollisuuksia elämässämme.

Henkinen kasvu

Koska minä on yksilöllinen, se vahvistuu oikealla tavalla vain niin, että minä teen parhaani. Kun toimin kaikissa mahdollisissa tilanteissa mahdollisimman oikein, sillä minun minuuteni vahvistuu ja alkaa loistaa.

Minä kehittyy oikein vapaassa ja tasapainoisessa vuorovaikutuksessa maailman kanssa. Me olemme saaneet tämän maailman harjoituskentäksemme siksi, että meillä on täällä mahdollisuus tehdä kaikki mahdolliset yksilölliset virheet. Voimme koota liikaa itsellemme, voimme antaa liikaa itseltämme pois...

Se keskitie, josta Kristus puhui, on jatkuvaa tasapainon etsimistä itsen ja maailman välillä, tai alemman ja korkeamman itsen välillä.

Harjoittelun tekee vaativaksi se, että meillä on niin monta sisäistä tasoa, joilla me elämme samanaikaisesti. Kuten aiempien blogieni Vuorisaarnatarkasteluista ilmenee, meillä on nykyisessä kehitysvaiheessamme kuusi perustasoa, joista meidän on pidettävä huolta.

Ja niiden lisäksi tulee paljon muuta. Nykymaailmassa minuus on meidän tärkein jumallahjamme, jota meillä on lupa kehittää. Ja jota maailmankaikkeus odottaa meidän kehittävän. Minuuden kehitys on samalla vahvistumista ja herkistymistä. Se on aina vastakohtien välillä.

Minä olen

Kristus antaa kyllä vihjeitä siitä, mitä minä on. Minä olen... totuus, esimerkiksi. Mutta minä ei ole valmis totuus, se ei ole tulevaisuuden totuus, vaan jotta minä voi olla totuus, sen on oltava totta juuri tässä, täysin yksilöllisesti, täysin objektiivisesti, samanaikaisesti. 

Juuri tuossa yksilöllisyyden ja maailman vuoropuhelussa minuus kehittyy maailmaa rakentavaksi voimaksi, kun se oppii olemaan se kirkas hengenpiste tai hengenvoima, jonka kautta maailma voi virrata sisään ja ulos. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: minä, minuus, Kristus, henkinen kehitys, ego

Nyt - meditaatio ajan keskuksessa

Perjantai 10.7.2015 klo 11:47 - Matti Kuusela

Havukka-aho_laaja

Tiedekin on jo todennut, että tulevaisuus voi vaikuttaa menneisyyteen. Henkisen ajattelun pohjalta se on ollut selvää jo kauan. Me elämme nyt, mutta nykyhetki on sisäisen maailman sitein yhteydessä niin menneisyyteen kuin tulevaisuuteenkin.

Nämä olemisen kategoriat ovat ihmeellisiä. Tilan piirissä olen juuri tässä missä olen, mutta voin siirtyä yhtä hyvin myös toiseen paikkaan. Ja jälleen olen siinä missä olen. Se on outoa, jos sitä todella ajattelee.

Ajan virrat

Ajan suhteen me taas koemme, että aika virtaa, mutta minä olen paikoillani. Joskus aika virtaa nopeasti niin kuin tunti energiahoidossa. Elämyksellisesti se on usein noin kaksikymmentä minuuttia. Sitten voi halutessaan miettiä, onko energiahoidon tunti sama aika kuin joku toinen tunti, joka tuntuukin tunnilta. 

Sisäinen tuntoni sanoo siihen, että energiahoidon tunti kulkee aivan toisella ajan säikeellä. Se on yhtä todellinen kuin fyysinenkin tunti, mutta se on hyvin erilainen.

Maailmankaikkeuden energioiden ja virtausten on oltava aina tasapainossa. Universumi on kuin lautakeinu. Jos sen yksi osa kohoaa ylös, on toisen laskeuduttuva.

Samoin jos aika virtaa menneisyydestä tulevaisuuteen, kuten me sen koemme, on oltava toinen ajan virta tulevaisuudesta menneisyyteen. Se on virta, joka tulee meitä vastaan. Se on virta joka valaisee ja kutsuu, se luo meissä uutta.

Voimme hyvin kuvitella enkelin, joka seisoo ajattomuudessa, jossa aika on enemmän ykseys kuin meidän maailmassamme. Hän ojentaa kätensä niin, että toisesta kädestä lähtee se ajan virta, joka kantaa meitä kohti tulevaisuutta, ja toisesta kädestä virtaa se aika, joka tulevaisuudesta loistaa meitä vastaan.

Kun ne yhteyvät nykyisyydessä, syntyy vielä muita aikoja. Mutta oleellista on oppia kokemaan, miten nämä kaksi virtaa ovat todellisia. Ne kantavat mukanaan elämää ja informaatiota.

Aikojen kohtaaminen

Luo sisäinen kuva, miten meidän nykyhetken kokemuksemme vaikuttavat joka hetki sekä menneisyyden että tulevaisuuden ajan säikeisiin. 

Ja siitä voimme jatkaa edelleen ja tajuta, miten tulevaisuus ja menneisyys kommunikoivat jatkuvasti keskenään. Kun meidän tulevaisuutemme muuttuu, myös meidän menneisyytemme muuntuu, saa uusia sävyjä ja painotuksia, uusia merkityksiä.

Ottakaamme tosi lapsellisen yksinkertainen esimerkki. Olet autossa ja katsot taaksepäin. Ajat hetken ja katsot taaksepäin uudelleen. Silloin tajuat: pelkästään edessäsi oleva maisema ei ole muuttunut, vaan myös takanasi oleva maisema on erilainen. Ja jos peruutat, niin edessäsi oleva näkymä muuttuu.

Nämä ovat niin tottuja asioita, että ne voivat tuntua ensin tosi lapsellisilta, mutta tosiasiassa tällaisten havaintojen tuumailu antaa meille syviä kuviä todellisuuden luonteesta. Se myös tekee ajattelun joustavammaksi ja elävämmäksi.

Meditaatio

Tämä meditaatio tulee myöhempään kirjaan, mutta tuntuu että se pitää antaa jo nyt käyttöön. Esitän sen nyt tässä hyvin lyhyesti:

Istu tuolilla selkä suorana. Aseta vasen käsi polvelle kämmen ylöspäin ja kuvittele, että se edustaa menneisyyttä. Aseta sitten samalla lailla oikea käsi oikealle polvelle tulevaisuuden edustajaksi.

Kuvittele miten menneisyyden aika virtaa vasemmalta ja tulevaisuus oikealta. Ne kohtaavat nykyhetkessä käsiesi välissä. Anna sydämesi olla yhteydessä tähän nykyhetkeen. 

Kuvittele myös valokolmio sydämesi ja kämmentesi välille. Siinä energiat virtaavat kumpaankin suuntaan. Ajan virroista voi tulla säikeitä myös otsachakran tai kurkkuchakran kautta. Se on aivan ok.

Istu tässä ajan virran tilassa kaikessa rauhassa ja anna menneisyyden ja tulevaisuuden harmonisoitua keskenään. Kun koet päässeesi sopivaan tasapainoon, voit asettaa käsiesi väliin jonkin kysymyksen tai ongelman, suuren tai pienen. Koe, miten ajan virrat alkavat työskennellä sen kanssa niin, että se lopulta häviää. Silloin tiedät, että ratkaisun avaimet ovat jo olemassa.

Joskus voit saada suoria ajatuksia siitä, miten asia ratkeaa tai mitä on hyvä tehdä. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, vaan myös ajan virta ja todellisuus sellaisenaan voivat ohjata sinua.

Käytä tätä meditaatiota vapaasti. Minulla on kuitenkin lähiaikoja varten toivomus, että teet tämän meditaation joskus koko Suomea ajatellen.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: meditaatio, menneisyys, tulevaisuus, nykyhetki, sydän, muuntuminen

Suomen juuret ja tulevaisuus

Maanantai 20.4.2015 klo 23:40 - Matti Kuusela

Kuvasimme muutama kuukausi sitten, miten Suomella on kaksi mahtavaa voimajuurta. Toinen niistä tulee vesireittiä Atlantilta Pohjanmeren, Tanskan salmien ja Itämeren kautta Suomea ympäröiviin lahtiin.

Toinen yhtä mahtava juuri kulkee koilliseen ikivanhaa jokireittiä Mustalle merelle, Bysanttiin ja sieltä Välimerelle saakka. Tämä energiavirta, jota Steiner kutsuu myös sielunrungoksi, yltää aina Golgatalle saakka.

Niinkuin Britanniaan suuntautuvassa reitissä vaihtelevat meret ja kapeikot, niin myös kaakkoisessa enemmän maankautta kulkevalla reitillä vaihtelevat erilaiset energia-aallot.

Pohjoisessa meillä on oma perustava sielunkolminaisuutemme, jossa kolme Kalevalan sankareina esiintyvät kolme varsinaisesti eri-ikäistä sielunvoimaa esiintyvät rinnakkain ja yhteistyössä. Suomen kansan eräänlaista ikuisuusluonnetta kuvaa hyvin se, miten Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen ovat kukin omalla tavallaan mukana Sammon valmistelussa ja ryöstössä. Se kuvaa suomalaisen eetterikehon rakentamista pitkien ajanjaksojen aikana.

Mutta tämä kolminainen sielullisuus, jossa varsinaista minä-kulttuuria edeltävä ihminen kokee itsensä näiden kolmen sankarin kokonaisuudeksi, ei voi jatkua loputtomiin. Siksi etelästä vaeltavat ikivanhoille suomalaisalueille slaavilaiset kansat, jotka sulautuvat suomalaisiin kansoihin suhteellisen kivuttomasti. Slaavit kantavat itsessään Steinerin mukaan jo hämärää luonnonomaista yhtenäissielua, jonka tehtävänä on suomalaisen sielunkolminaisuuden sammuttaminen. Kristus on nimittäin tulossa maan päälle, ja hänen vastaanottamisekseen ihmisen on kehitettävä itsessään sielun yhteinäisyyttä.

Tätä slaavilaista yhteinäissielua valaisee ensin Golgatan mysteerin vaikutus, mutta sitten tuo keskus siirtyy enemmän kreikkalais-bysanttilaiseen suuntaan tai Konstantinopoliiin, jonka kautta Kristus-valo loistaa slaavilaisille kansoille.

Golgatan Kristus-säteilyn vastaanottamiseksi slaaveja oli kuitenkin ensin valmistettava, ja se valmistus tapahtuu Mustanmeren alueella sijaitsevan suuren vihityn Skytianoksen mysteerikeskuksesta.

Kun tämä slaavien yhtenäissielu, jota valaistaan sekä Konstantinopolin suunnasta toiselta puolelta ja toiselta puolelta Skytianoksen mysteerikeskuksesta, tulee kosketuksiin suomalaisen sielullisuuden kanssa, syntyy vuorovaikutusta, virtausta, eräänlainen sielunrunko, jonka kautta nämä eri sisäiset ja henkiset voimat vaikuttavat toisiinsa. Tätä sielunrunkoa edustaa maallisella tasolla Suomenlahdelta Bysanttiin kulkeva jokireitistö.

Nämä korkeammat säteilyt aiheuttavat sen, ettei tämä sielunrunko jää vain luonnonykseydeksi, vaan siinä syttyy tietoisuus yhteydestä jumalhenkiseen elämään.

Steinerin mukaan suomalaisissa huomaa helposti taipumuksen kolminaisuuden mukaiseen tarkasteluun. Tätä suomalaisten pohjoista kosmisuutta tulee siis sammuttamaan slaavilainen elementti, mutta siihen sisältyy muutakin.

Steiner kuvaa, miten suomalaiset kokivat kolminaisuustietoisuuttaan sammuttavana vaikutuksena myös germaanis-pohjoismaisten kansojen pyrkimyksen minä-tietoisuuteen.

Hän kertoo, miten sana r-u-o-t-s-i kuvaa äänteiltään täysin tätä vaikutusta. R-r-r kuvaa sitä mikä on pelottavaa ja u-u-o-o taas sitä, mikä tulvii yli. Sen tarttumista ihmiseen ilmentää t-äänne ja sen painautumista ihmissieluun taas kuvaa s ja kokemus huipentuu pyrkimykseen kohti i-äänettä, ihmisminuuden kokemusta.

Tässä yhteydessä on kiintoisaa huomata, miten tärkeää meille suomalaisille on liittää muiden kielten sanojen loppuun i: post-i, tall-i. Meidän omassa minä-sanassamme i on pehmeästi m:n ja n:n välissä turvassa, mutta tallissa ja postissa me mielellämme koemme niiden kosmisen identiteetin, johon ne kohoaat loppu-i:n myötä.

Ruotsit ja ryssät

Ennen niin laajalle levinneet suomalaiset kokivat siis omaa tietoisuuttaan uhkaavan kaakosta slaavilaisen luonnonsieluisuuden ja lounaasta germaanis-skandinaavisen minuuspyrkimyksen. Kumpaankin sopivat samat äänteet, ja niin syntyivät niiden kuvaukseksi ruotsi ja ryssä.

Jos katsomme tarkemmin näitä kahta sanaa, niin ruotsissa on vahva t ja i, minä-voiman vaikutus. Ryssä-sanassa taas pelottava yhteinäissieluisuus virtaa enemmän luonnonomaisena kaksinkertaisena s-äänteenä ja päättyen avoimeen ja tunnustelevaan, hiemen epämääräiseen ä:hän.

Näiden kahden r-voiman välissä nykyinen Suomi pieneni pienenemistään päätyen omalle niemelleen kahden Itämeren lahden väliin.

Suomi

Jos Suomi olisi jo tehnyt tehtävänsä, niin kansamme oli jo hävinnyt, mutta koska olemme edelleen olemassa, voimma päätellä, että meillä on vielä merkittävä tehtävä tulevaisuudessa. Siitä tehtävästä ovat monet näkijät puhuneet, mutta mainittakoon se nyt siltä pohjalta, joka perustuu tähän kuvaukseemme.

Suomen tehtävä on kehittää tulevaisuudessa sellaista minä-voimaa, jossa sanan Suom-i minuuden i kohoaa täyteen kosmiseen voimaansa maan ja taivaan välillä, mutta Kristuksen läsnäolon täyttämänä ja yhteydessä uudistuvaan sielunkolminaisuuteen, joka tulee heijastamaan yhä voimakkaammin sekä ihmishengen että jumalallisen hengon kolminaisuutta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, tehtävä, Bysantti, kolminaisuus, Kristus, Skytianos

Kolme iskua ajassa

Sunnuntai 12.4.2015 klo 23:08 - Matti Kuusela

Viikonloppuseminaarissaan israelilainen Yesayahu ben Aharon kuvasi paljon niitä samoja ihmiskehityksen kaara, joita mekin olemme käyneet läpi keskiviikkojen workshopeissa ja kirjoituksissa.

Tänään Yesayahu puhui kansojen välisistä suhteista ja päätyi vahvaan kuvaan siitä, miten kehityksessä vaikuttavat pahan voimat työskentelevät. Olen vähän pahoillani siitä, että joudun joudun käyttämään tuota paha-sanaa, mutta ei sitä voi kokonaan välttääkään. Jos tahdomme kulkea keskitietä, on meidän nähtävä sekä kehitystä edistävien että niitä vastustavien voimien puolelle.

Yksi aikamme onglemia on siinä, että emme riittävästäi kykene sulattamaan sitä, mitä paha oikein on. Kun yksi tulevaisuuden tehtäviämme on pahuuden muuntaminen ja voittaminen, Emme voi pelkästään torjua sitä, mitä koemme pahaksi. Niin kauan kuin mealitajuisesti vain kavahdamme sitä mitä koemme pahaksi, on sen muuntuminen vain osittaista. Voi käydä jopa niin, että yhden pahuuden torjuminen luo enemmän pahaa kuin se mistä kaikki lähti liikkeelle.

Pahuuden ja kehityksen voimia

Hyvin syvässä mielessä pahuus ihmiskunnassa on samaa kuin edistyminen. Kun ihmistietoisuus nykymuodossaan edistyy, se samalla erkaantuu maailmankaikkeuden elävyydestä ja sopusoinnusta. Sitä voi pitää pahuuden tai erillisyyden ensimmäisenä vaiheena.

Ihmiskehityksen suurta alkutragediaa on, että pyrkimys kehitykseen ja edistykseen saa samalla aikaan erillisyyttä mahdollisuuden erehdyksiin.

Toinen aste on se, että tietoisuuden kasvaa vain jollain yksipuolisella alueella niin, että siitä syntyvät teot eivät enää ota huomioon kokonaisuutta, vaan edistävät jonkin osa-alueen etua. Siitä syntyy niitä erehdyksiä, joita me varsinaisesti alamme pitää pitää pahoina.

Tämä pahuuden toinen vaihe on sitä, että pidän omaa näkemystäni niin totena ja oikeutettuna, että alan estää tai jopa rangaista niitä, joilla on toinen näkemys tai kokemus asioiden kulusta.

Kolmas pahuuden aste on sitten sitä, että me teemme aivan tieten tahtoen sellaista, mikä vahingoittaa toisia tai itseamme. Tässä vaiheessa ei ole enää mitään epäilystä siitä, että asiat ovat todella huonosti.

Neljäs vaihe eroaa huomattavasti näistä kolmesta. Se on sitä, että me annemme omantuntomme tai minuutemme nukahtaa ja osallistumme johonkin sellaiseen, mihin yleinen käytäntö, auktoriteetit tai kollektiiviset energia ohjaavat. Monet kokeet ovat osoittaneet, että yleisesti ottaen me ihmiset olemme hämmästyttävän alttiita tekemään ikäviä asioita, jos niitä perustellaan jollain hyvältä tai oikealta kuulostavalla syyllä.

Kolme pahaa ajassa

Mutta palataan Yesayahuun. Hän tosiaankin päätti esityksensä siihen, miten 1900-luvun alkupuolella ja tarkemmin 1930-luvulla odotettiin Kristuksen laajaa ilmenemistä ihmisille. Kristuksen yksöllisen kohtaamisen avautumisen olisi pitänyt alkaa tapahtua kaikkialla, mutta Keski-Euroopan alueella oli aivan erityinen henkinen tehtävä: minuusvoimien herääminen.

Nyt sitä on osittain vaikea ymmärtää, koska tuo minuuden kristillistyminen tai henkistyminen, mitä sanoja tahtookiin käyttää, jäi silloin kesken. Nyt minuuden henkistyminen etenee eräältä osalta niin, että ihmiset kokevat juuri minuuden huonana ja itsekkäänä. Mutta silti varsinainen minuus on se, joka noin kokee.

Kun katsomme asiaa pahojen voimien kannalta, niin ne onnistuivat 1930-luvulla iskemään minuuskehitykseen ajan kolmessa tärkeässä aallossa.

Nykyisyyden isku tapahtui siihen henkisyyteen, jota esimerkiksi saksalainen idealismi ja Rudolf Steinerin työ valmistelivat: ihmisen vapaan ja eettisen henkisyyden kehitykseen.

Menneisyyden isku tapahtuu juutalaisia vastaan, heitä jotka menneisyydessä olivat minä-kehityksen kantajia ja edelläkävijöitä – ja mistä he edelleenkin ovat maksamassa kovaa hintaa.

Ja tulevaisuuden isku tapahtui venäläisiä vastaan. Venäläisen sielun tarkoitus on henkisen tiedon mukaan kehittää erityisen läheistä suhdetta omaan enkeliin ja tulla kaukaisessa tulevaisuudessa sen henkisen virikkeen kantajaksi, jota me kutsutaan esimerkiksi Vesimiehen ajaksi tai kuudenneksi kulttuurikaudeksi.

Näiden henkisten virtausten puhdistamisessa kaikkein suurinta, mitä me voimme tehdä, on loistaa enkelimme kanssa omaa puhdasta valoamme. Siinä Vuorisaarnan opetus toisenkin posken kääntämisestä tarkoittaa, että me olemme valmiit käymään sisäisesti läpi kaikki ne prosessit, kaikki ne erilaiset kokemukset joita maailma meille tuo.

Se tarkoittaa, että meidän tehtävämme on kuunnella omaatuntoamme.

Rakkaudella Matti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: paha, minä. minuus, ben Aharon

Rakasta vihollistasi

Torstai 12.3.2015 klo 14:00 - Matti Kuusela

Vuorisaarnan yksi keskeisimpiä ohjeita on: rakasta vihollisiasi!

Muistamme että tämä sama toisten ihmisten ja samalla toisten ihmisten rakastaminen tulee esiin viimeisellä tai oikeastaan ensimmäisellä uudenmuotoisella ehtoollisella muodossa "Rakastakaa toisianne niinkuin minä olen teitä rakastanut.

Tuo on se yksi käsky, johon Jeesus keskittää kaiken opetuksensa.

Kun katsomme vielä uudelleen tuon kohdan Matteuksen evankeliumin Vuorisaarnasta, ohje kuuluu: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.

Isän lapset

Isän lapsista puhuttiin myös autuusjulistusten seitsemännessä kohdassa, jossa lausutaan, että autuaita ovat rauhantekijät, sillä he saavat jumalan lapsen nimen. 

Seitsemäs autuusjulistus ei vielä koske meidän aikaamme täydellä painollaan, sillä meidän seitsemännen olemuspuolemme, henki-itsen varsinainen kehitysaika koittaa vasta seuraavan kulttuurikauden aikana, jonka alkuun on vielä parituhatta vuotta.

Rauhantekemistä edellinen kehitysvaihe oli puhdassydämisyys, meidän aikamme kehitystehtävä. On helppo ymmärtää, että todellinen rauhantekemisen kyky kehittyy vasta sen pohjalta, että sydämemme ovat täysin puhtaat. Sydänten puhtaus antaa vasta täyden mahdollisuus rakastaa myös vihamiehiämme tai yleensä sellaisia ihmisiä, joista emme niin kovin pidä.

Kun sydämemme on täysin puhdas, me voimme sillä samalla puhtaudella rakastaa jokaista ihmistä, hänen teoistaan ja hyvistä ja huonoista puolistaan riippumatta. Alamme myös ymmärtää, miten maailmassa olevaa pahaa ei voi poistaa vihaamalla sitä. Vain rakkaudella on voima asettaa kaikki paikalleen.

Seitsemännessä eli seuraavassa ihmiskunnan kehitysvaiheessa, jota nimitetään myös Vesimiehen ajaksi, sydämen puhtauden pohjalta kehittyy aktiivinen voima rauhan työhön. Sen toteuttajia siis nimittää Matteuksen evankeliumi Jumalan lapsiksi.

Sen täytyy tarkoittaa, että kun ihminen neljännessä kulttuurivaiheessa tajuaa omien tekojensa merkityksen maailmassa (armahtavaiset) ja sen pohjalta seuraavassa kulttuurivaiheessa puhdistaa sydämensä, niin hän Kristuksen mukaan saa nähdä Jumalan. Hänen sisäiset aistinsa avautuvat henkisen maailman havaintoon.

On varmaan turvallista kuvitella, että henkisen maailman ja sen olentojen havaitsemisen luo ihmisessä halun osallistua maailman toimintaan yhdessä henkisen maailman kanssa.

Pyhä henki

Kun kuudes autuuksien vaihe on sisäisen elämän puhdistuminen ja henkisen maailman avautuminen, niin on aika luonnollista, että seuraavassa vaiheessa ihmisessä kasvaa halua toimia tuon uuden puolueettomuuden pohjalta. Ihminen oppii rakastamaan kaikkia olentoja ja sen pohjalta hän saa myös rauhan tekemisen kyvyn. Todellista rauhaa voi luoda, kun ymmärtää täysin jokaisen osapuolen olemuksen ja sisimmät tarpeet, eikä itselle ole salaisia tarkoituksia.

Toimiva rakkaus, puolueettomuus, henkisen maailman näkeminen... se kaikki on myös samaa kuin se mitä me kutsumme viisaudeksi. Kosminen viisaus eli Sofia koskettaa meitä, ja se on käytännössä hyvin samaa kuin Pyhän hengen toiminta, Pyhän hengen virtaaminen ihmiseen.

Huomaamme, että tähän seitsemänteen vaiheeseen keskittyy valtavan paljon eri henkisiä käsitteitä: rakkaus, rauhantyö, jumalan tai henkisen maailman lapsena oleminen, myös läheinen ja toimiva, tietoinen suhde omaan enkeliin. Kaikkea sitä voimme nimittää myös Pyhän hengen toiminnaksi.

Tämä seuraavan vaiheen vaikeus muistuttaa mielestäni siitä, että me todella menemme eteenpäin. Muistan miten kansakoulun toisella luokalla katselin ovelta kolmannen luokan taululla olevia laskutehtäviä. Miten mahdottomilta ne tuntuivat!

Nyt meillä on vielä noin kaksituhatta vuotta aikaa sydäntemme puhdistamiseen tai mikä on sitä hyvin lähellä, aidon hartauden tunteen kehittämiseen tässä maailmassa.

Mariat ja tunteet

Älyä meillä toki on, ja sen myötä tunteet tuntuvat niin usein vanhanaikaisilta ja joskus jopa vastenmielisiltä. 

Jos kuitenkin ajattele, miten meidän sisäinen elämämme voi kehittyä sydämen puhdistumiseen ja henkisen maailman aitoon näkemiseen, niin ymmärtää, että tunteiden osuus on väistämätön. Pelkän älyn avulla enkeliolentojen ymmärtäminen ei ole mahdollista. Äly vain herättäisi kysymyksen toisensa perään, mutta ei yksi osaisi antaa vastauksia.

Vasta kun meillä älyn lisäksi tunne ja tahto syventyvät niin, että minuutemme voi ne todella kokea, silloin meissä kehittyvät ne sisäiset kyvyt, joiden avulla henkisen maailman ymmärtäminen on mahdollista.

Uusi testamentti kertoo meille kolmen sielunalueemme tunnekehityksestä Marioiden kautta. Vanhinta sieluntasoa eli tuntosielua edusti Kristuksen ristin äärellä Maria Magdaleena. Hän oli se, joka kykeni tukemaan Kristusta nimenomaan inhimillisellä rakkaudella.

Toista sielunlaatua, äly- ja tunnesielua, edusti Maria Kleopaan vaimo, josta Uusi testamentti ei kerro paljoakaan.

Kolmannen ja meidän aikamme sielunlaadun edustaja Kristuksen elämässä oli Neitsyt Maria. Häntä voimme pitää tietoisuussielun Mariana, puhtaan sydämen edustajana.

Olennaista on se, että Kristuksen opetusten ja teon juurtuminen meidän sisäiseen todellisuuteemme tarvitsee näitä kolmea Mariaa: Maria Magdaleenan syvää ihmistunnetta, Kleopaan vaimon sanokaamme uskonnollista tunnetta ja Neitsyt Marian puhdistunutta kaikkiallista sydäntunnetta.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, rakastaminen

Minän puhetta Vuorisaarnassa

Keskiviikko 11.3.2015 klo 14:00 - Matti Kuusela

Tiedämme useistakin lähteistä, että Jeesus oli merkittävä henkilö jo aikaisemminkin, mutta Jordanin kasteessa hänen olemukseensa liittyy jotain uutta. Tuo uusi joutuu nyt kohtaamaan maisen todellisuuden ensimmäisen kerran ja läpäisemään myös maisen elämän suuret peruskoetukset. Niitä nimitämme kiusauksiksi.

Sen jälkeen hänen edelläkävijänsä Johannes Kastaja vangitaan, mutta voimme ymmärtää vangituksi tulemisen merkitsevän myös sitä, että Johannes menettää henkisen voimansa fyysisessä kehossaan ja Jeesus itse alkaa julistaa, että henkinen maailma on nyt lähellä ihmisiä.

Pian sen jälkeen alkaa Galileassa vuorella hänen ensimmäinen suuri opetuksensa, jossa Jeesus ilmoittaa ihmiskunnan uuden tulevaisuuden tien kaikkien yhdeksän olemuspuolen kannalta. Tuo autuus-osa päättyy siihen, että Jeesus ilmoittaa: Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri.

Ja hän lisää, että te olette maan suola, ja te olette maailman valo. Jos elämä joskus tuntuu merkityksettömältä, näitä sanoja on hyvä muistella ja meditoida. Niissä on ihmeellinen voima.

Laeista yksilölliseen tietoon

Sen jälkeen Jeesus ilmoittaa ettei tullut kumoamaan lakeja vaan täyttämään ne. Ja hämmästyttävästi hän antaa ymmärtää, että lain täyttymys tapahtuu minän sanojen kautta. Aikaisemmin oli olennaista ollut jumalan sana ja sen noudattaminen. Nyt sen tilalle tulevat "Minä sanon teille..." lauseet.

Jumalan sanojen pyhyys ja luomisvoima on tulossa ihmissanojen ulottuville!

Myös pääsy taivasten valtakunnan tai henkisen maailman yhteyteen avautuu nyt kaikille ihmisille, ei enää vain erikseen vihityille, sillä Kristus itse on se vihkimys, joka ihmiskunnalle nyt annetaan.

On kuitenkin yksi ehto, ensimmäinen: teidän on noudatettava jumalan tahtoa paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset. On mahtavaa, miten Jeesus tässä kääntää vanhan auktoriteettisuhteen päälaelleen. Kuka tahansa voi oman sisäisen henkisen tajunsa pohjalla päästä henkiseen maailmaan, paremmin kuin ennen fariseukset ja lainopettajat.

Sovi veljesi kanssa

Nyt "minä sanon teille" -opetus jatkuu ja Jeesus todellakin selittää henkisiä lakeja ihmisille. Ennen ne oli julistettu ja poltettu lain tauluihin, nyt Jeesus vetoaa suoraan ihmisten omaan ymmärrykseen. Siinä on jotain samaa kuin puoli vuosituhatta aiemmin Buddhan opetuksissa.

Jeesus kehottaa sopimaan veljen tai vastapuolen kanssa. Hän kehottaa olemaan himoamatta naista hänet nähdessään, hän kehottaa olemaan vannomatta lainkaan.

Tässä tulee ihmeellinen tunne, että siinä missä Jeesus esiintyi kuin kuninkaana ja kaikkivoipana autuuksia julistaessaan, hän nyt näyttää kuin esimerkkinä, miten minäolento itse voi arvioida samoja asioita, jotka aikaisemmin esiintyivät kymmenessä käskyssä.

Näiden lauseilla saattaa olla jokin sisäinen järjestys, joka avautuu myöhemmin, mutta näin ensimmäisellä tarkastelulla sitä on vaikea havaita. Jeesus esimerkiksi kehottaa puhumaan selkeästi ja rehellisesti, joka kyllä tai ei. Enempi on pahasta.

Kun luen näitä lauseita, minulla on koko ajan sisäinen visio siitä, miten Jeesus nyt katselee maailmaa ja ihmiskuntaa vuorelta vielä täydessä aurinkotietoisuudessa. Vähitellen tuo valtava henkisyys on supistuva kohti Golgatan mysteeriä, mutta hän vielä katselee ihmisten elämää maanpäällisen hengen korkeuksista.

Siksi ohjeissa tulee myös asioita, jotka voivat käytännössä olla mahdollisia vasta tulevaisuudessa: Älä tee pahalle vastarintaa.

Hämmästyttävää kyllä, jos jälleen kysymme, missä tätä ohjetta parhaiten nykyaikana noudetaan, niin jälleen vastaus on, new age -piireissä. Uuden ajan tietoisuudelle on ominaista, että jokainen, joka siihen kykenee, saa vapaasti esittää omaa opetustaan. Päästäkseen esiin hänen ei tarvitse kiistää toisia opetuksia, vaan hän mittansa on yksi siinä, miten hän tuo oman opetuksensa esiin.

Tämän oivaltaminen oli suuri kokemus, toteuttamisesta puhumattakaan. Olen itse kasvanut ja kokenut vielä niin voimakkaasti aikakauden, jolloin totuuden aksioomana oli: jos minä olen oikeassa, niin muiden on oltava väärässä. Tai, jos meidän yhteisömme on oikeassa, muiden yhteisöjen on oltava väärässä.

Tämä maailmankokemus on kuitenkin selvästi muuttumassa. Hyväksymisestä, myötätunnosta ja rakkaudesta on tulossa yhä tärkeämpiä. Myös dualismista eli vastakkainasettelusta vapautuminen on new agen keskeisiä ihanteita.

Puolustautumisen ja hyökkäämisen sijaan itse koetun totuuden esittämiseen pääseminen on omankin kokemukseni mukaan joskus uskomattoman vaikeaa. 

Fyysinen ja henkiset maailmat

Kuten autuus-lauseista opimme, ihmisellä tulee olemaan yhdeksän olemuspuolta, joista hän tällä hetkellä kehittää aktiivisesti vasta kuudetta. Sen hyvettä nimitimme puhdassydämisyydeksi.

Jeesus itse osoitti, että viimeistein hetkien lähestyessä hänen oli mahdollista olla puolustautumatta ja hyökkäämättä. Mutta hänelle se oli mahdollista, koska hänessä oli valmiina ne korkeammat olemuspuolet, joita me ihmiset olemme vasta kehittämässä. Siksi näyttää siltä, että näiden Minä sanon teille -lauseiden arvioinnissa ihmisen on itse käytettävä parasta ihmisarviointiaan löytääkseen sen tien, joka hänelle sopii juuri siinä tilanteessa.

Minä sanon teille -lauseet eivät enää ole lakeja, vaan ne ovat Kristuksen puhetta ihmisymmärrykselle. Siksi ymmärtääksemme niitä meidän on käytettävä parasta ymmärrystämme. Ja se on sallittua. Jos yritämme ymmärtää niitä toteltavina lakeina, ne kääntyvät heti vastakohdikseen. Tarkoitus on että ihmisen yhä vapaampi ja yhä rakastavampi minä arvioi nyt itse mitä hän sanoo, mitä minä sanoo.

Korkeammilla tasoilla ja energiatasoilla voimme jo hyvin alkaa ymmärtää pahan vastustamattomuuden merkityksen. Fyysisellä tasolla se voi tulla täysin mahdolliseksi vasta kaukaisessa tulevaisuudessa. Toki voimme pyrkiä siihen jo nyt.

Rakasta vihamiehiäsi

Seuraava opetus on puhdasta henkistä loistoa: rakasta vihamiehiäsi ja rukoile vainoojiesi puolesta!

Tällä kohden voi miettiä, rakastanko minä todella kaikkia läheisiäni. Keitä muita minä mahdollisesti rakastan, keiden puolesta olen aidosti rukoillut?

Nyt on huomattava, että rukoileminen vihamiesten puolesta ei tarkoita, että rukoilen että hän muuttuisi sellaiseksi, kuin minä haluan tai minun mielestäni olisi oikein. Ei, vaan se tarkoittaa, että sydämeni on todella puhdas. Rukoilen tämän ihmisen puolesta, jopa viholliseni puolesta ilman mitään omia vaateita!

1 kommentti . Avainsanat: Vuorisaarna, Jeesus, Kristus, Minä sanon teille,

Rakkauden sisäistyminen

Keskiviikko 3.12.2014 klo 10:53 - Matti Kuusela

On jopa aika koomista muistella, miten vähän henkisissäkin piireissä käytettiin rakkauden käsitettä ennen 1980-lukua. Silloin se tuli voimalla esiin useammastakin suunnasta, mutta herätti monessa myös epäluuloa.

Mutta rakkaudella on paljon sävyjä, joita oppii yhä enemmän tunnistamaan. Henkisten olentojen rakkaus vaikuttaa maapallolla ja ihmiskunnassa, mutta meidän on opittava se sisäistämään. 

Steiner kirjoittaa, miten ihminen on kutsuttu rakastaen täyttämään kaiken sen, mitä planeetallamme on ja siten vapauttamaan sen. Luonnollisesti se, että tuo vapauttaminen on mahdollista, ei pohjaudu pelkästään ihmisen omiin voimiin, mutta ihminen on siihen tehtävään kutsuttu. Me emme voi odottaa, että joku sen tekisi - meidän puolestamme.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

Vapautuminen - vapahtaminen

Steiner jatkaa, että sisäinen vapautuminen tai vapahtuminen ei voi täpahtua ilman sen vapauttamista, mitä on ulkopuolellamme. Me voimme tulla vapaiksi ja vapahtua vain yhdessä koko maan kanssa.

Vapautus ja vapahdus ovat hyvin lähellä toisiaan. Voimme ajatella, että ihminen vapautuu, mutta silloin joutuu kysymään, mitä sitten, mihin hän vapautuu. Kun käytämme vapahtuminen sanaa, niin silloin vapautumiseen liittyy myös kohottava voima. Aivan kuin ottaisimme askeleen ylöspäin, katsoisimme maailmaa uusin silmin ja tajuaisimme mitä me täällä ihmisinä voimma tehdä.

Niin kauan kuin emme ole vapautuneita, joudumme aina taistelemaan jotain vastaan. Kun vapahtuminen alkaa, myös taistelu alkaa muuttaa luonnettaan ja meissä alkaa vaikuttaa se henkinen voima, jota uskonto nimittää pyhäksi hengeksi.

Steiner jatkaa edelleen, että vapahtuminen voi todellistua vain niin, että ihminen antaa voimiensa valautua kosmokseen. Hänen ei ole tultava ainoastaan vapahdetuksi, vaan hänen on tultava vapahtajaksi.

Vapahtaja

Tiedämme että Kristus on se henki, joka suoritti suuren vapahtamisen, sen joka antaa ihmiselle mahdollisuuden vähitellen kulkea hänen perässään. Kristuksen oli tultava maan päälle kääntämään alkuluomisen kehityssuunnan uudeksi.

Alkuluominen oli ihmisen tuloa maan päälle, uusi luominen merkitsee, että Kristuksen kautta kosminen rakkaus on alkanut virrata ihmiskunnan piiriin niin, että meissä ihmisissä tuo jumalallisen rakkauden valo ja tuli voivat alkaa kohottaa tämän vanhan maailman olemusta jälleen kohti henkeä.

Hiljaa tuo uusi hengen kipinä meissä kypsyy, mutta toisaalta se tapahtuu valtavan nopeasti, jos katsomme, miten paljon maailma on muuttunut hyvään suuntaan vaikka viimeisen sadan vuoden aikana. 

Ja uusia vastuksia on tullut, mutta silti se hyvä, joka on kehittynyt, on myös todellista.

Steiner huomauttaa vielä, miten ihmisen uuden kohoamisen kosmokseen on tapahduttava hitaasti. Ellei se olisi kärsivällistä, ei ihmisen henkinen voima ehtisiä täyttää ja läpäistä tätä maailmaa. Meidän on todellakin otetta maa luonnonkuntineen mukaamme kohotessamme. Se on meidän suuri tehtävämme tämän maan piirissä.

Lintujen muuttolento

Me tiedämme henkisistä opetuksista, miten korkeat jumalolennot istuttivat ihmiskuntaan rakkauden ensin meidän kehollisuutemme ja suvullisuutemme piiriin. Siitä me kohotamme sitä henkisten auttajiemme avulla yhä laajemmaksi ja henkisemmäksi.

Mutta rakkautta on jo paljon koko tässä maailmassa. Ihmiskunnan ja eläinkunnan välillä on kehittynyt viime vuosikymmeninä aivan uutta henkisempää rakkautta. Se merkitsee samalla rakkauden sisäistymistä. Rakkaus tulee yhä enemmän jokaisen ihmisen omaksi yksilölliseksi voimaksi.

Mielenkiintoinen on Steinerin antama esimerkki siitä, miten lintumaailmassa rakkaus vaikuttaa vielä ulkoisena voimana ja ilmenee esimerkiksi lintujen muuttolentoina planeetallamme.

Kuva: Cosimo Rosselli, Vuorisaarna. Vuorisaarna tulee esiin aivan Matteuksen evankeliumin alussa. Vuori tarkoittaa sitä, miten kosminen rakkaudenvoima on lähestymässä ihmiskuntaa hengen korkeuksista ja miten se tulee vaikuttamaan ihmisen olemassaolon eri tasoilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, minuus, Rudolf Steiner, pyhä henki, vapautuminen, vapahtaja

Henkisyys ja taloussota

Torstai 16.10.2014 klo 2:19 - Matti Kuusela

Hei ystävät. Kun on syntynyt aikana, jolloin jatkosodan muistot olivat vielä tuoreina ihmisillä, ei olisi millään uskonut, että vielä tässä elämässä joutuu kokemaan, miten virallinen Suomi ja mediasuomi on joutuu suoranaisen taisteluhysterian valtaan. Sillä sitä se on ollut nyt jo yli puoli vuotta.

Muistamme varmaan, miten Ukrainassa tapahtui vallankaappaus, mutta sen jälkeen alkoi tapahtua outoja asioita. Länsimaat ryhtyivät taloudellisilla pakotteillaan taloussotaan Venäjää vastaan, mikä merkitsee, että paikallinen konflikti laajennettiin tieten tahtoen lännen ja Venäjän väliseksi konfliktiksi.

Jos Ukrainan alueelle olisi haluttu rauhaa, jos lännellä olisi ollut yhtään tahtoa auttaa Ukrainen kansaa, niin siihen olisi ollut helppo vaikuttaa. Neuvottelut ovat erinomainen tie vaikuttaa asioihin etenkin suhteellisen sivistyneissä maissa, tai voisi olla parempi sanoa, että sellaisissa maissa, joissa ei vallitse mitään syvää ja kestävää vihaa jotain toista osapuolta kohtaan. Ja Ukrainassa ei mitään sellaista ollut. Oli vain tarve vaihtaa hallintoa.

Hallinto vaihtui, eikä uudesta hallituksesta tullut mikään ihannedemokratioan edistäjä, mutta niin usein käy vallankaappausten jälkeen.

Taloussodan alku

Muta sen sijaan, että länsi olisi ryhtynyt auttamaan Ukrainaa, julistettiinkin äkkiä kauppasota Venäjää vastaan. Aluksi syyksi ilmoitettiin, että tarkoitus on painostaa Venäjän presidenttiä Putinia vaikuttamaan voimakkaammin Ukrainan itäosan separatisteihin, jotka olivat suuntautuneet voimakkaammin itään kuin länteen tai Kiovan hallitukseen.

Hyvin pian se muuttui. Tahdottiin estää Putinia puuttumasta Ukrainan asioihin. Aluksi muutama kuukausi parjattiin Putinin henkilöä ja sitten ainakin Suomen mediassa vähitellen Putin alkoi jäädä syrjään ja saimme kuulla päivittäin kertomuksia siitä, miten ikävä maa Venäjä on.

Ja kun pakotteita kiristettiin, oltiin olevinaan hämmästyneitä siitä, että myös Venäjä alkoi hyvin hitaasti, vasta useamman kuukauden viiveellä, vastata niihin.

Pakotteet olivat alusta alkaen täysin outo veto, jolle minä ainakaan en pysty keksimään ainoatakaan syytä tai vaikutusta, joka voisi jotenkin auttaa Ukrainaa, ja itse asiassa Ukrainan tilanne onkin vähitelleen jätetty lähes kokonaan syrjään pakotteiden perusteluista. Nyt perustelu on melko yksiselitteisesti se, että ne ovat jonkinlainen moraalinen välttämättömyys Venäjää vastaan.

Media

Minä en nyt puhu siitä, etteivätkö suuravallat tekisi yhtä ja toista. Sekä USA että Venäjä ovat olleet osallisina monenlaisissa kahinoissa ja Afrikassa on säännöllisin väliajoin konfliktejä, joissa surmataan jopa satoja tuhansia ihmisiä.

Se mikä nykyisen konfliktin tekee erityiseksi on se, miten jatkuvalla human interest -uutisoinnilla saatiin aikaan näkemys, että Venäjä on paha ja EU on hyvä, ja sen tähden meidän velvollisuutemme on kiusata pakotteilla venäläisiä liikemiehiä.

Viime viikkoina tähän on lisätty vielä se näkemys, että minkä tahansa myönteisen puolen näkeminen venäläisyydessä on paha asia.

Itse asiassa Suomen virallisessa uutisoinnissa ja politiikassa on vajottu suoraan vanhojen jengisotien henkiselle tasolle: on yhteinen rintama, ja vaaditaan että kaikkien on siinä pysyttävä.

Ja mitä se merkitsee? Miksi on oltava mukana yhteisessä rintamassa, sillä tavoin kuin iltapäivälehdistö sitä vaatii jopa meidän pääministeriltämme ja ulkoministeriltä?

Yhteinen rintama on aina jotain sellaista, jossa jengi lähtee tekemään pahojaan. Se voi olla yhteistä ryyppäämistä tai vahingontekoa jotain ulkopuolista vastaan, mutta olennaista on, että sen päättää johtaja ja sitten jengin muut jäsenet pitävät huolen siitä, että kaikki ovat mukana ja yhtä syyllisiä.

Näin juuri on käynyt Venäjän vastaisessa taloussodassa. Joku päätti sen todella nopeasti. Jos se olisi päätetty demokraattisesti, niin mitään ruodussa pysymisen vaatimusta ei olisi tarvittu.

Kun on se salaperäinen taho, joka sitten meidän hyökkäyksemme Venäjää vastaan sai aikaan, sitä ei ole missään ainakaan minun näkemässäni mediassa paljastettu, mutta varmaan se muutaman vuoden kuluttua tulee ilmi.

Huolestuttavaa minusta on, että median lisäksi Venäjän vastaisen taistelun lumoissa ovat olleet niin ulkoministeriön kuin puolustusvoimienkin tiedottajat.

vuorisaarna_2_cosimo_rosselli.jpg

Henkinen ihminen

Miten henkinen ihminen suhtautuu. Henkisyydessä on kaikkein olennaisinta, kaikkein korkeinta se, että ihminen oppii muodostamaan itse oman käsityksensä asioista, oman käsityksensä totuudesta, oman käsityksensä siitä, mikä on oikein.

Ja toinen on rakkaus. Rakkaus on vielä suurempi kuin totuus. 

Jos ajatellaan ulkopolitiikkaa, niin siinäkin henkisen tien kulkijan suuri tehtävä on kuunnella rakkauden käskyä. Jeesuksen rakkauden käsky on annettu yksilöille, mutta yksilöllisen rakkauden ja totuuden merkitys pätee myös kansainvälisissä tai valtioiden välisissä asioissa.

Jos yhtään ajattelee rakkauden pohjalta, niin ainakin minä olen vakuuttunut siitä, että talouspakotteiden asettamisella Venäjää vastaan oli aivan toiset syyt kuin ne mitkä liittyvät suoraan Ukrainan tilanteeseen. Siitä puhuu sekin, että monet Suomen korkeat toimijat ovat antaneet ymmärtää, että Ukrainan tilanteen rauhoittuminen ei sinänsä merkitse lainkaan pakoitteiden poistamista. Ja se tarkoittaa, että taustalla ovat aivan jotkut toiset ja todella suuret syyt, joista meille ei ole kerrottu. Valtiotasolla saattaa olla ihmisiä jotka niistä jotain tietävät.

Henkinen yksilöllisyys merkitsee, että meidän on vähitellen kohotettava tietoisuutemme myös valtiolliselle tasolle. Se on vaikeaa, se tekee jopa sisäisesti kipeää, mutta se tarkoittaa, että jokaisella on oikeus muodostaa oma käsityksensä, jokaisella on oikeus tuntea omat tunteensa, jokaisella on oikeaus luoda oma tahtonsa.

Oman enkelin tie

Mitä onkaan menossa, niin parhaiten me auttaa olemalla menemättä mukaan sellaisiin tunnevirtauksiin, jotka vaikuttavat koko kansaan. Nykyisin ihmiskehityksen henkinen rakenne on sellainen, että totuuden voi tietää ja kokea itsessään aina vain yksityinen ihminen - yhdessä oman enkelinsä kanssa. 

Ryhmät tai kansat voivat olla sopusoinnussa yksilöllisten totuuksien kanssa, mutta yksilöllisyys tulee ensin. Antauminen ulkoapäin annetuille totuuksille on irrottautumista siitä sisäisestä totuudesta, jonka me voimm kokea itsessämme, ja joka meitä vahvistaa.

Hyvät enkelit ja henkinen maailma voi aina tukeutua sellaisiin ihmisiin, jotka pyrkivät seisomaan omalla pohjallaan ja kuuntelemaan oman omantuntonsa ääntä, silloinkin kun me emme tiedä kaikkea. Myös kärsivällisyys on olennaista - joskus voi kestää vuosia, ennen kuin jokin asia selviää.

Rakkaudella
Matti

Kuva Cosimo Rosselli, Vuorisaarna

1 kommentti . Avainsanat: pakotteet, Venäjä, rakkaus, henkinen ihminen, Ukraina

Sisäinen ravitsemus, sisäinen voima

Torstai 24.7.2014 klo 17:22 - Matti Kuusela

Usko, toivo ja rakkaus ovat jääneet elämään sanontana aikamoisella voimalla, ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Steinerin mukaan kuitenkin johonkin uskominen on ihmisen astraaliruumiin tai sieluruumiin ominaisuus. Ja samalla se on välttämättömyys: ilman minkäänlaista uskomista mihinkään ihmisen on todella vaikea elää.

Usko on myös suuri voima. Jos ihminen tosissaan uskoo johonkin, tuo usko vie häntä voimakkaasti eteenpäin. Se kantaa ja ohjaa.

Rakkauskeho

Ihmisen rakkauskeho on Steinerin mukaan hänen eetteri- tai elonkehonsa. "Rakkaus ei pelkästään solmi siteitä ihmisten välille, vaan sitä tarvitsee myös yksityinen ihminen. Jollei ihminen pysty synnyttämään rakkauden voimaa, hänen olemuksensa autioituu ja kovettuu."

Juuri eetteriruumiista kohoavat vaikuttamaan ne voimat, jotka ilmenevät ihmisen kyvyssä rakastaa. Rakkauden voimat ihmisessä ovat alunperäin jumalsyntyisiä, mutta me muunnamme niitä vähitellen omiksi voimiksemme. Rakkaus on voima, joka voi henkistyä tavattoman korkealle, ja jokaisessa elävässä ihmisessä vaikuttaa myös rakkaus. Vaikka se kohdistuisi käytettyihin postimerkkeihin tai rahaan, niin silti rakkaus on voima joka elävöittää meitä. Ilman rakkautta meidän elämänvoimaruumiimme kuihtuisi pois.

Toivonkeho

Kolmas kehotyyppi meissä on toivonkeho, joka on fyysinen ruumis. Me tarvitsemme ehdottomasti toivon voimia, luottamusta tulevaisuuteen jaksaaksemme elää.

Steiner lisää, että ulkoisen maailman tasolla ei voi tapahtua mitään ilman toivoa. Toivon voimat merkitsevät fyysiselle keholle samaa kuin uskon voimat sieluruumiille ja rakkauden voimat elämänruumiille. Juuri toivo rakentaa ja pitää yllä meidän fyysistä kehoamme.

Steiner näkee, että henkisen tiedon on oltava sellaista, tai että aito henkinen tutkimus on sellaista, että se kantaa ihmistä eteenpäin. Toivon voimat kantavat meitä eteenpäin kun esimerkiksi ymmärrämme oman kohtalomme ja karmamme henkisessä valossa.

Hengen täyteys ja innostus luo seuraavassa elämässä vahvoja kehoja. Steiner jopa lausuu henkisestä tiedon merkityksestä, miten sen uusi ilmoitus "tuo ydintä luustoon, elinvoimaa hermostoon."

"Usko, rakkaus ja toivo ovat ihmisolemuksen kolme tasoa, jotka vaikuttavat koko terveyteen, koko elämään. Ihminen ei voi olla olemassa ilman niitä... ilman että usko, rakkaus ja toivo voimistavat hänen kolmea verhoaan saaden ne hehkumaan... Ne ovat astraaliruumiin, eetteriruumiin ja fyysisen ruumiin perusvoimat."

Harjoituksia

Kehosi tietää, mitä nämä kolme voimaa ovat, samoin minäsi tietää, vaikka sinulle niiden luonto olisikin vielä epävarma. Siksi voit hyvin meditoida näitä kolmea, tai tehdä näiden kolmen käsitteen kanssa liikeharjoituksia.

Tai seiso lattialla jalat kutakuin vierekkäin. Ajattele sitten rauhassa näitä kolmea voimaa ja huomaa millaisia eleitä tai liikkeitä tahdot kunkin kolmen kohdalla tehdä.

Nämä ovat syvästi vahvistavia harjoituksia.

viis_horsmaa_pieni.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: usko, rakkaus, toivo, meditaatio, harjoitus, Steiner, vahvistuminen

Uskosta meditaatioon

Keskiviikko 23.7.2014 klo 16:10 - Matti Kuusela

Usko, rakkaus ja toivo ovat ihmisen kolme suurta sisäistä ravintoa, jotka vaikuttavat kukin omalla alueellaan. Usko vaikuttaa sieluruumiiseen, rakkaus on elämänruumiin voimiin ja toivo vaikuttaa aina fyysiseen kehoon saakka.

Kun haluaa näihin kolmeen voimaan tutustua, on hyvä muistaa, että ne ovat voimia, jotka voi kokea sellaisenaan. Niillä ei tarvitse välttämättä olla kohdetta, jotta ne voi kokea. Kokeile vaikka ensin uskoa. Sulje vain silmäsi ja ajattele keveästi sanaa usko. Sitten annat sen tapahtua, siis uskon voiman nousemisen esiin. Uskon :) että se onnistuu monelle, mutta ellei onnistu, niin ei hätää: tämä harjoitus vahvistaa sitä joka tapauksessa, aivan riippumatta siitä, saitko siitä juuri nyt mitään kokemusta.

Uskon voima

Jo tämä pieni harjoitus voi tuoda monelle esiin ainakin aavistuksena sen, miten valtavia nämä sisäiset voimat ovat. Jos yhtään pääsee kiinni siitä, mitä usko on voimana, niin hyvin aavistaa myös sen, miten sillä voi siirtää vuoria.

Uskon henkilökohtaisella aivan omalla kokemuksella on meidän aikanamme myös monia esteitä. Yksi on se, että uskomista on usein esitetty vaatimuksena erilaisten auktoriteettien suunnalta. Vaatimuksenomainen usko toisten sanomisiin on kuitenkin omiaan tuhoamaan uskon omaa voimaa: todellinen usko tai uskominen on sitä, mitä minä itse koen.

Jos tuo oma uskominen sitten kolahtaa paikalleen sopusointuun suurten maailmanvoimien kanssa, niin silloin ollaan pitkällä. Mutta uskoa voi harjoitella. Kun edellä kuvatulla tavalla sulkee silmänsä alkaa miettiä, mihin todella voin uskoa, niin kokee aika mielenkiintoisia tuntemuksia.

On erityyppisiä uskomuksia. Jos mielessä alkaa ensimmäisenä kaikua uskontunnustuksen lause "Minä uskon Isään jumalaan..." niin huomaa miten siinä pyhänä lauseena on aivan erityinen loiste, riippumatta siitä, onko aivan minun henkilökohtaisen älyllisen uskomiseni piirissä vai ei.

Toinen suunta on etsiä jotain ajatusta, johon todella uskon. Hullunkurista, mutta se voi aluksi olla vaikeaa. Uskonko siihen, että läppäri on edessäni tai tuoli on allani? Uskonko siihen että taivan on sininen? Tai että olen syntynyt tiettynä päivänä?

Nämä ovat yksinkertaisia harjoituksia, mutta erittäin voimistavia. Kun tätä harjoittelee muutamankin kerran, niin sisäinen uskomisen voima alkaa hiljalleen nostaa päätään esiin. Ja kun sen kanssa tulee tutuksi, se voi ihmeellisesti tuoda elämään uutta voimaa ja uusia sävyjä.

Uskonnot ja uskomukset

Uskomukset voivat olla omia, mutta useimmiten ne ovat ulkopuolelta napattuja arvostelmia: minä olen hyvä piirtäjä, mutta huono laulaja, tuo valtio on hyvä mutta tuo toinen huono. Tällaiset lauseet rajoittavat aina sisäistä todellisuutta ja sen elävyyttä, sisäisten voimien vapaata virtaa.

Meillä suomalaisilla rajoittavat uskomukset ovat yleensä kielteisiä, mutta yhtä hyvin myös usko esimerkiksi oman puolueen tai maan kaikkivoipaisuuteen tai omiin kykyihin voi olla rajoittavaa. Huomaa, miten on hienon hieno ero siinä, milloin uskominen esimerkiksi omiin kykyihin muuttuu kiinteäksi ja rajoittavaksi uskomukseksi, ja milloin se on avoin ja voimaannuttava, hyödyllinen. Avoin usko omiin mahdollisuuksiin taas on ihmeellisesti voimaannuttava kokemus.

Uskonnot taas ovat kokonaisia uskomusjärjestelmiä sellaisina kuin me ne nykyään yleensä ymmärretään. Mutta uutena uskonto voi olla aito ja tuore. Sillä on henkinen perustaja, jonka kautta elämään virtaa uutta voimaa ja tietämystä, mutta kaikki inhimilliset elämänmuodot myös vanhenevat ja jäykistyvät. Siksi myös uskonnot tarvitsevat jatkuvasti uudistumista jokaiselta jäseneltään voidakseen olla aitoja ja eläviä yhteyksiä henkiseen todellisuuteen.

Steiner lausuu:

Lyhyesti sanottuna vain uskon voimat voivat antaa meille sen elämän, jonka tulee raikkaana pulputa sielussamme.

Tuo on erinomainen lause meditoida, kuunnella sisäisesti.

Oma usko, oma meditaatio

Kun tässä kirjoittaessani kokeilin tuota uskon lauseen sisäistä kuulemista, niin sain aika mielenkiintoisen ajatuksen meditaatiosta. Tiedättehän, että olen aina ollut kiinnostunut meditaatiosta, olen kirjoittanut siitä ja olen harjoittanut sitä, mutta silti en koskaan ole oikein löytänyt sitä omaa meditaatiota, jota henkiset lähteet suosittelevat. Ne kun puhuvat usein siitä, miten tärkeäksi meditaatio voi muodostua, ja miten ne ovat todellista sisäistä ravintoa, josta ei mitenkään tahdo luopua.

Myös monet läheiset ovat kertoneet tällaisista kokemuksista. Mutta nyt sain sisäisen tuntemuksen: löydä oma meditaatiosi! Sellainen, jonka todella tunnet omaksesi. Se voi olla melkein mitä tahansa, sellainen ajatus, tunne, kokemus, kohde, johon keskittyminen saa sinut kokemaan jotain sellaista sisäistä yhteyttä, mihin mikään muu ei samalla lailla johdata.

Ja kun sinulla on tällainen oma luontais-henkinen tukipiste, sitten voit laajentaa kirjallisuudesta tai muista opetuksista löytämiisi meditaatiohin.

Totta kai tämä voi mennä toisinpäinkin. Voit todella saada paljon siitä, mitä joku toinen sinulle antaa tai opettaa. Tällaista vuorovaikutusta elämä on. Älä unohda omaa itseäsi, vaikka sinulla olisi ympärilläsi miten hienoja opetuksia tahansa. Elämä tarvitsee yhä enemmän vuorovaikutusta: myös uskoa omaan itseen!

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: usko, uskonto, uskomukset, meditaatio, sieluruumis, voimaantuminen

Vanhemmat kirjoitukset »