Matin blogi

Kevät, maa ja aurinkokunta

Perjantai 11.4.2014 klo 19:06 - M

Kevät lähestyy väistämättä ja tämän ja edellisen viikon viikkolauseissa on vahvoja mainintoja kevätajan energioista. Kevään kasvuvoimat nousevat vähitellen maanpinnan yläpuolelle luonnonhenkien elävöittäminä, ja kun sillä silmällä osaa katsoa, huomaa miten auringonvalo elää ja värisee ilmassa aivan erityisellä tavalla.

Viime viikon viikkolauseessa kerrotaan kauneudesta, siitä miten se kumpuaa luonnosta kaikkialla ja miten kauneus saa elämänvoimat virtaamaan kaikkeuden ääristä tänne maan päälle. Tämän viikon viikkolauseessa kerrotaan auringonvalon herättämästä riemusta ja siitä, miten sen myötä ihmisajatukset nousevat korkeammalle kosmokseen. Kummassakin tapahtuu ihmishengen ja maailmanhengen lähestymistä toisiinsa.

Näin auringonvalo ja keväänvoimat eivät ole vain subjektiivisia tuntemuksia, vaan niiden myötä tapahtuu suuria liikkeitä ihmisen, maan ja koko aurinkokunnan energioissa. Kun Steiner näissä viikkolauseissa puhuu maailmanlaajuuksista, se tarkoittaa lähinnä meidän omaa aurinkokuntaamme. Kaikkialliset elämänvoimat virtaavat tänne aurinkokuntamme rajoilta, etenkin silloin kun suotuiset olosuhteet vallitsevat.

Henki ja aine

Henki, niin kuin me sen ymmärrämme vallitsee voimakkaampana avaruudessa, siellä missä ei ole niin paljon aineellisuutta ja siihen liittyviä voimiä. Mitä enemmän aineellisuutta, sitä vähemmän henkeä. Hengen kannalta aurinkokunta on suhteellisen tyhjää tilaa ja maa aineellisena planeettana vielä vielä tyhjempää. Mutta tämä hengen vähäisyys maan päällä antaa meille mahdollisuuden kehittää ja vahvistaa omia henkisiä voimiamme.

Kun me puhumme maasta elävänä tai henkisenä olentona, niin silloin meidän on oikeastaan aina ajateltava maata ja koko aurinkokuntaamme yhtenä kokonaisuutena. Myös aurinko kuuluu tähän samaan kokonaisuuteen. Joskus aurinkokuntamme elämän alussa kaikki planeetat, aurinko mukaanluettuna, ovat olleet yhtä koko aurinkokuntamme kanssa. Vasta myöhemmin maa ja aurinko ovat eronneet toisistaan ja samoin muut planeetat ovat eriytyneet ja asettuneet omille vyöhykkeilleen auringon ympärille.

Kristussanat

Suurena henkisenä olentona maan päällä Kristuksen koko elämä tapahtui yhteistyössä koko aurinkokuntamme planeettavoimien kanssa. Tämä kaikki huipentui pääsiäisaikaan, aikaan jolloin Kristus Jeesus oli kiinnitettynä Golgatan pääkallonpaikan ristille. Jo Johanneksen evankeliumin Minä olen -lauseet virtaavat läpi aurinkokunnan planeettapiirien, ja ristillä lausutut sanat kulkevat jälleen kuin aurinkokunnan hengityksenä läpi planeettavoimien, aina maahan ja kuuhun saakka.

Katsokaamme jälleen, miten nämä vyöhykkeet asettuvat aurinkokuntamme piirissä, sen sisäisessä energiahengityksessä:

Saturnus - Minä olen ylönnousemus ja elämä (kruunu)
Jupiter - Minä olen maailman valo (otsa)
Mars - Minä olen hyvä paimen (kurkku)
Aurinko - Minä olen elämän leipä (sydän)
Merkurius - Minä olen portti (solaari)
Venus - Minä olen tie, totuus ja elämä (sakraali)
Kuu - Minä olen tosi viinipuu (kuu)

Kosminen ihminen

Nämä lauseet vastaavat myös chakroja,
jotka ovat mukana suluissa. Myös meidän chakramme taicosmology_clockwork.jpg sisäisten voimakeskustemme seitsensointi vastaa planeettavoimien piirejä. Niiden keskuksen, varsinaisen ihmisyyden tai minuuden piirin muodostaa aurinko, joka tässä yhtyy maan kanssa.

Tämä on toki yksinkertainen esitys valtavan laajasta kokonaisuudesta, mutta voit myös kysyä. Yksi suuri kuva on, että alkuperäinen laaja ihminen ennen nykyistä aineellistunutta kosmosta oli laajentuneena koko aurinkokuntaamme. Ajattele: pää tai päramminkin päälaki Saturnuksen vyöhykkeellä, otsa ajatusvoimineen Jupiterin vyöhykkeesseä, kurkunpään voimat Marsin vyöhykkeessä ja sydänvoimat laajemmassa aurinkopiirissä, joka ulottuu maahan saakka.

Tämän kerran opetuksen voimme siis tiivistää ajatukseen: kuvittele miten kosmiset elämänvoimat huuhtovat ja hengittävät läpi meidän koko aurinkokuntamme ja sen planeettavyöhykkeiden. Koe miten merkittävät tunteet, kuten kevään riemu kohottavat myös ihmisolemusta tähän aurinkunnallisen tai planeetaarisen hengityksen piiriin, lähentäen meitä maailmanhengen kanssa.

1 kommentti . Avainsanat: maa, aurinkokunta, chakrat, Kristus-sanat, Minä olen, kosminen, ihminen

Hyvä paimen

Torstai 3.4.2014 klo 1:09 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Edellisessä blogissa lähdimme siitä, miten ihminen sisäisissä voimakeskuksissaan eli chakroissaan kantaa mukanaan kaikkia luonnonkuntia, mutta sen lisäksi hänen seitsemässä keskeisessä chakrassaan on vielä kolme, jotka jo toimivat, mutta joiden varsinainen olemus on enkelitasoilla. Me olemme omalla kehitystiellämme vasta luomassa näille keskuksille niiden viisaudellista sisältöä.

Henkisesti sydän on meidän puhtaan ihmisyytemme keskus. Sydän on meissä myös se keskus, jossa me tulemme täysin maan päälle. Meidän erikoinen sisäinen tilamme johtuu siitä, että me olemme saaneet kykyjä, kuten ajattelun ja puheen, jotka ovat oikeastaan ennenaikaisia. Nyt meidän suuri henkinen tehtävämme on miettiä ja puhua siitä, miten me opimme käyttämään näitä kykyjä niin, että me omalla tavallamme kohoamme niiden enkelimäiseen sisältöön, omasta ihmisyydestämme käsin.

Chakralauseet

Tulemme lauantain graal-kurssilla puhumaan enemmän chakralauseista, Johanneksen evankeliumin esittämistä Kristuksen Minä olen -lauseista, jotka ovat liitettävissä chakroihin. Nämä yhteydet ovat seuraavat:

Kruunuchakra - Minä olen ylösnousemus ja elämä
Otsachakra - Minä olen maailman valkeus
Kurkkuchakra - Minä olen hyvä paimen
Sydänchakra - Minä olen elämän leipä
Palleachakra - Minä olen portti
Sakraalichakra - Minä olen tie, totuus ja elämä
Juurichakra - Minä olen tosi viinipuu

Näissä chakralauseissa ihminen vähitelleen oppii kulkemaan Kristuksen tavoin tietoisesti planeettapiirien läpi, sillä oikeasti me emme ole pelkästään maan asukkaista, maalaisia, vaan meissä toimivat kaikkien aurinkokuntamme planeettojen energiat.

Jupiter on se viisaus, joka meissä kehittyy maailman valkeudeksi, maailmaa valaisevaksi voimaksi.

Marsin on se voima, joka luo puheemme ja ilmaisumme vähitellen rauhan voimaksi.

Auringosta on kotoisin se voima, jonka myötä sydämemme muuntuu henkisen ravinnon luojaksi.

Nämä ovat ne kolme voimaa, jotka tällä hetkellä ovat ihmiskehityksemmä etualalla ja myös helpoiten ymmärrettävissä. Mielenkiintoista on, miten Steinerin Henkisen tiedon tie -kirjan mukaan varsinainen henkisen kasvun harjoittelu - alkuharjoitusten jälkeen - lähtee juuri kurkkuchakrasta. Minä opettelen kehossani toimimaan hyvän paimenen tavoin. Ja voin kysyä, olenko minä hyvä paimen luonnolle, työlleni, lähimmäisilleni ... ja sitten itselleni! 

Kun tätä mietin viime maanantain kurssin yhteydessä, tajusin äkkiä, miten vaativaa on löytää sanalle "minä" täsmälleen tähän mantraan sopiva sävy. Jos sano "minä" niin, että tarkoitan persoonaani, se ei yllä siihen henkiseen valoon, mistä on puhe. Mutta jos sanon "minä" tarkoittaen vain henkistä minääni, tuo lause helposti liukuu konkreettisen elämän yläpuolelle kohti valoa, ja jättää aineellisen maailmaan taakseen.

Siksi tulikin mieleeni kokeilla kurkkuchakran lausetta lisäten siihen kehon:

"Minä olen (kehossani) hyvä paimen."

Noin se kuulostaa ja tuntuu täydemmältä, minun korvissani jopa alkuperäistä oikeammalla. Niinpä kirjoitankin koko sarjan keho mukaan otettuna vielä uudelleen:

Kruunuchakra - Minä olen kehossani ylösnousemus ja elämä
Otsachakra - Minä olen kehossani maailman valkeus
Kurkkuchakra - Minä olen kehossani hyvä paimen
Sydänchakra - Minä olen kehossani elämän leipä
Palleachakra - Minä olen kehossani portti
Sakraalichakra - Minä olen kehossani tie, totuus ja elämä
Juurichakra - Minä olen kehossani tosi viinipuu

Kun näitä lauseita meditoin tai kuuntelen kehossa, niin niistä tulee entistä täyteläisempi ja tasapainoisempi olo, enkeliläheisempi.

Graal

Nämä lauseet ovat yhteydessä myös Jeesuksen seitsemään ristillä lausuttuun lauseeseen ja ne ovat mukana ensi lauantain graal-valmennuksessa Era Novassa. Graal on jännittävä sana, joka on elänyt niin kauan ja nyt Kristuksen ja Sofian toisen tulemisen yhteydessä sen merkitys alkaa avautua. Idea tähän aiheeseen tuli henkiseltä puolelta ja uskon että menemme nyt lauantaina aivan uusille alueille. Teemme myös kunnon meditaation. Tilaa on, ja kaikki ovat vielä sydämellisesti tervetulleita mukaamme. 

Rakkaudella
Matti

2 kommenttia . Avainsanat: chakrat, mantra, Kristus, minä olen, graal, Jupiter, Mars, Aurinko

Jeesus - ja Kristus

Tiistai 12.11.2013 klo 0:37 - Matti Kuusela

Uudesta testamentista tuntemamme Jeesus on monin tavoin erityinen ja monin eri tavoin ymmärretty ihminen. Ensi lauantain kurssilla me selvitämme hänen olemustaan niin pitkälle kuin yhtänä päivänä on mahdollista, mutta paljon voi sanoa jo nyt.

Jo Jeesuksen syntymä tarjotaa monia arvoituksia. Yksi niistä on hänen isänsä Joosef. Emme tässä mene lainkaan neitseelliseen syntymään tai muihin todella vaativiin näkökohtiin, vaan katsomme vain asetelmaa niin Luukkaan kuin Matteuksen evankeliumeissa. Kummassakin Jeesuksen isä Joosef on lapsensa syntymän aikaan oudosti sivuasemassa. Mitä se merkitsee? Joosef vartioi, kun hänen poikansa, jonka fyysistä perimää on hoivattu huolellisesti aina Aabrahamista saakka. Sitten runsaan kolmenkymmenen vuoden kuluttua kaksitoista opetuslasta saa henkisen vuodatuksen, jonka seurauksena heistä tulee aposteleja, ihmisiä, jotka kykenevät opettamaan omasta itsestään, omasta kokemuksestaan, omista minuuksistaan lähtien,

Me tiedämme, miten Jeesuksen ollessa kolmikymmenvuotias hän saa Jordanin virralla kasteen, jonka seurauksena häneen liittyy kiinteästi kosminen Kristus, ja hänestä tulee olento, jota me nimitämme Kristus Jeesukseksi tai Jeesus Kristukseksi, kumpaa puolta me sitten tahdommekin painottaa.

Kosminen Kristus

Jos nyt sivuutamme Kristuksen kaikkein tärkeimmän teon, sen mitä tapahtui Golgatalla, niin voimme kysyä, mitä tapahtui tuon kolmen vuoden aikana Jordanin virralta Golgatan kukkulalle. Kristus toi maan päälle, ihmiskunnalle, kosmisen tai makrokosmisen minän. Ihmisellähän oli jo maanpäällinen minuus, jonka hän oli saanut jumalten lahjana paljon aikaisemmin, mutta se oli minuus, joka eli voimakkaasti perintövirrassa. Erikoisesti niin tapahtui juutalaisten keskuudessa, jossa kokemus siitä, miten "minä" ja Aabraham olemme yhtä. 

Silloin minä ei oikeastaan vielä "ollut" ihimisessä, vaan se oli yhtä isä Aabrahamin minän kanssa. Aabraham toi minän voimakkaasti fyysisen ihmisen ihmisyyden piiriin, mutta tuo minä jäi vielä Aabrahamin yhteyteen. 

Nyt tulee Kristus, joka lahjoittaa ihmiskunnalle aivan uuden kosmisen minuuden voiman. Se on minä, joka on. Se on vapaa ja yksityinen ja itsenäinen minä, jonka voimasta kertovat Kristuksen seitsemän Minä olen lausetta. Näissä Johanneksen evankeliumin toistamissa lauseissa tulee ilmi ihmisten saaman uuden minuuden valtava tulevaisuuden voima, jonka haltuunottamista meillä on aikaa harjoitella koko tämän maan inkarnaation loppuun saakka.

Katsokaamme vielä, mitkä ovat nämä seitsemän henkistä minä olen -siementä, jotka Kristus antaa ihmiskunnan käyttöön:

1. Minä olen ylösnousemus ja elämä.

2. Minä olen maailman valo.

3. Minä olen hyvä paimen.

4. Minä olen elämän leipä.

5. Minä olen portti.

6. Minä olen tie, totuus ja elämä.

7. Minä olen hyvä viinipuu.

Jos nyt yrittää olla miettimättä, mitä nämä seitsemä lausetta "merkitsevät", vaan aivan yksinkertaisesti katsoo niitä, niin huomaa, miten valtavista asioista on kysymys. Kun Kristus Uudessa testamentissa sanoo "minä", niin se merkitsee, että hänen kauttaan virtaa tuon makrokosmisen minuuden voima jokaiselle ihmiselle, mahdollisuutena jonka hän voi ottaa vastaan.

Ja kun näin katsoo, niin huomaa miten jokainen näistä seitsemästä lauseesta on valtava kosmis-sisäinen voima, joka on jo annettu ihmiskunnalle. Toki meillä on vielä pitkä matka näiden voimien omaksumiseen, mutta ne ovat jo olemassa.

Jos katsomme henkisesti, niin jokainen näistä seitsemästä voimasta vastaa myös yhtä planeettavoimaa, mikä taas merkitsee, että henkisesti nämä seitsemän lausetta eivät soi ainoastaan maan, vaan koko aurinkokuntamme piirissä. Koko aurinkokuntamme on se voiman ja läsnäolon piiri, josta Kristus puhuu.

Jeesuksen olemus

Mutta mikä on Jeesuksen osuus tässä kaikessa. Jeesus on se ihminen, jonka kehoon kosminen tai makrokosminen Kristus-henki asettuu. Kun sitä ajattelee, tulee ainakin minulle väistämättä mieleen, että tuo Jeesus ei ollut suinkaan yksinkertainen puusepän poika, vaan todella korkea olento, korkeinta mitä ihmiskunta saattoi valmistaa Kristuksen maan päälle tulemista varten.

Ja jotta se taas oli mahdollista, ei Jeesus voinut kehittyä yksin, vaan hänen kanssaan toimi useita hyvin korkeita henkiä. Jeesuksen elämä oli kuin suuri henkis-fyysinen linssi, johon kokoontui useita suuria henkisiä kehityslinjoja, jotka taas tuon linssin läpi kuljettuaan jatkoivat kehitystään ja opetustaan ihmiskunnan keskuudessa.

Jotta ihmisten olisi helpompi ymmärtää, on Jeesuksesta usein esitty hyvin yksinkertainen kuva, ja jotta sekään ei olisi liian vaikeaa, on sanottu, että edesä häntä tarvitse ymmärtää. Pelkkä uskominen riittää. Ja se on totta, hyvin pitkälle. Silti kahdentuhannen vuoden aikana me olemme jo kasvaneet ihmisinä niin, että meidän ajattelumme ja ymmärtämisemme voi jälleen alkaa kohota ymmärtämään todellisia henkisiä tapahtumia, tapahtumia, joissa henki ei toimi ainoastaan aineettomalla tasolla, vaan ulottuu aina fyysiselle tasolle saakka. Näistä me puhumme ensi lauantain kurssilla Maria-akatemiassa, tai ulotumme tähän saakka, kun varsinainen kohde lauantaina on kuitenkin ymmärtää Jeesusta henkisenä ihmisenä, joka ei ollut lainkaan yksinkertainen, eikä mitenkään voimaton, vaan hyvin merkittävä ihmisolento. 

Tämä uusi ymmärrys Jeesuksen voimasta, eli siitä ihmisestä jonka kehoon Kristus laskeutui, auttaa myös meitä jokaista voimaantumaan omalla tiellämme kohti Kristuksen - vapaaehtoista - ymmärtämistä. Ja vastaanottamista.

Rakkaudella
Matti 

steiner_panoraama_suurempi.jpg

13 kommenttia . Avainsanat: Jeesus, kosminen, Kristus, minuus, minä olen,

Minä Olen -messuilta

Tiistai 12.2.2013 klo 0:47 - Matti Kuusela

Minä Olen -messuilla Dipolissa oli jälleen tupa täynnä väkeä lauantaina. Se oli meille jälleen paras myyntipäivä koskaan, mikä onkin tosi miellyttävää. Paljon cd-meditaatioita lähti eri puolille Suomea. Yksi suosikeista oli Kristus-Sofia -meditaatio, joka on Sirius-ryhmän päätösjuhlan meditaatioäänite.

Siinä on niin paljon sisältöä, että tahdon kertoa sen vielä teille kaikille. Siriusryhmä sai alkunsa vuosituhannen vaihteen Tähtitietoisuus-illoista sekä Orinin ja da Benin The Millennium -meditaatioista. Kymmenen vuoden aikana Siriusryhmän työ oli mahtavan syvällistä ja tuohon viimeiseen meditaatioiltaan 1. kesäkuuta 2011 kutsuimme henkisesti mukaan kaiken sen työn hedelmät, jota olimme tehneet ja erityisesti ohjausta siihen, miten tuon tiedon kanssa kulkea eteenpäin kohti tulevaisuutta.

Lisäksi kutsuimme mukaan myös kaikki ne, jotka tulisivat osallistumaan tuohon iltaan myöhemmin cd-meditaation kautta ja tai omalla meditaatiollaan, ja ilman muuta kutsu koski myös kaikkia niitä, jotka olivat osallistuneet mihin tahansa aikaisempaan iltaan.

 

Kristus-Sofia

Meditaation nimeksi tuli Kristus-Sofia, jonka voi suomentaa myös Kristus-Viisaudeksi, vaikka olennaista on kokea näiden korkeiden ja rakastavien ihmiskuntaa ohjaavien ja kantavien olentojen läsnäolo mahdollisimman keveästi ja avarasti, niin kauniiin herkästi, että meidän maalliset sanamme eivät pääse puristamaan omaa käsitystämme heistä liian aineelliseksi.

Kristus ja Sofia ovat myös sitä suurta käännettä, jota me ihmiskuntana olemme nyt eläneet jo yli kaksituhatta vuotta, ja joka edelleen on kiihtymässä.

 

Minä Olen

"Minä Olen" muistuttaa minua myös aina Kristuksen Minä olen -sanoista Johanneksen evankeliumissa. Nuo seitsemän klassista minä olen -lausetta kertovat siitä, miten Kristuksen rakkaus ja valo jakaantuvat meissä seitsemään chakraan, seitsemään virtaukseen, joista jokainen vastaa myös yhtä maapallon inkarnaatiota, ja siten ihmiskehityksen kokonaisuutta kautta kaikkien aikojen.

Me elämme nyt maan neljättä inkarnaatiota, ja se merkitsee, että chakrojen kannalta neljäs on aina sydänkeskus, laskimmepa chakrat sitten kruunuchaktrasta päälaelta alaspäin tai selkärangan juuresta olevasta juurichakrasta ylöspäin.

Sydänkeskuksen Minä Olen -lause on: Minä olen elämän leipä.

Näin sillä on erityinen suhde juuri nykyiseen maamme inkarnaatioon. Se saattaa miettimään, mitä voin kaikesta löytää sitä, mikä elää ja ravitsee. Miten voin toimia niin, että saan aina ottaa vastaan kosmista ravitsemusta? Miten voin elää niin, että toimintani luo maailmaan uutta ravitsemusta, niin itselleni, läheisilleni, luonnolle kuin kaikelle elämälle?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Minä Olen, messut, Siriusryhmä, tähtitietoisuusillat, cd-meditaatio, Kristus-Sofia, sydän-chakra, elämän leipä

Jahve, Kristus ja Minä Olen

Lauantai 1.12.2012 klo 21:34 - Matti Kuusela

Lueskelin uusinta Starlight-verkkolehteä ja sen kirjoituksia Mikaelista ja Sofiasta, ja tajusin äkkiä, että olen aina ajatellut Vanhaa ja Uutta testamenttia paljon erilisemmiksi kuin ne ovatkaan. Olin ajatellut Vanhaa testamenttia selkeästi juutalaisten oman kansanhengen, Jahven, kirjana ja Uutta testamenttia Kristuksen kirjana, mutta ne lomittuvat silti toisiinsa, uusi kasvaa voimakkaasti jo vanhassa.

Ehkä hämmästytän sinua puhumalla näin tarkasti Vanhasta testamentista, mutta sehän ei ole henkisesti vain jollekiin piirille kuuluva kirja, vaan se on koko ihmiskunnan yhteistä henkistä perintöä. Jos onnistumme ohittamaan liian subjektiiviset uskonnolliset väritykset, raamatusta avautuu mahtavia ja objektiivisia näköaloja.

Jeremia

Niin, profeetta Jeremiaalta löytyy
kohta (31, 33-34): Vaan tämäjahve.jpg on
se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän jumalansa, ja he ovat minun kansani.

Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä."

Ensinnäkin, kuka on tämä Herra, joka puhuu itsestään. Ensin ajattelee aivan luonnostaan, että Vanhan testamentin herra on Jahve, mutta kun katsoo tuota katkelmaa tarkemmin, niin puhuja on selvästi Kristus. Uuden testamentin Kristus-viesti on vahvana jo Vanhan testamentin sisällä.

"Herra" puhuu siitä, miten vanhan testamentin ulkoapäin annetut henkiset käskyt onkin tulevana aikana, eli jo meidän aikanamme kirjoitettu jokaisen ihmisen sydämeen. Tässä meidän on ymmärrettävä "Israel" koko ihmiskuntana. Kun vielä Vanhan testamentin aikana ihmiskuntaa oli opetettava ulkoapäin, mitä saa tehdä ja mitä ei, niin nyt tämä "herra" kertoo, että opetuksensa ovat kohdattavissa suoraan jokaisen ihmisen sydämestä, hänen omassa sisimmässään, hänen omassatunnossaan - ehkäpä enkelien välittäminä.

Minä olen

"Ja niin minä olen heidän jumalansa." Kohtaamme tuon meidän aikanamme niin voimakkaasti henkistyneen lauseen Minä Olen. Vanhan testamentin mielessä Minä Olen on juuri Jahve, muodonhenkien eli elohimin arvoinen jumalolento, joka lahjoitti ihmiskunnalle minuuden kipinän jo Atlantiksen aikoina, mutta aivan selvästi tuosta lauseesta kuultaa jo se, minkä takia se on niin voimakkaasti noussut esiin meidän aikanamme. Se on Kristuksen puhetta, se on Kristuksen puhetta nyt hänen uuden tulemisensa aikana. 

Samalla se tarkoittaa, että kaikkein tosin ja henkisin meissä on oleellisesti Kristuksen puhetta meissä.

Vanhan testamentin profeettojen aikana tuo Minä olen -henki eli Kristus ei vielä ollut laskeutunut omaan fyysiseen Jeesus-kehoonsa, vaan silloin hän puhui Jahven kautta, tuon suuren olennon, jolla oli hyvin voimakas suhde Israelin kansaan.

Muistamme miten Moosekselle puhui paljon aikaisemmin erämaavaelluksen aikana jumala palavasta pensaasta. Siihen aikaan Kristus oli jo niin lähellä ihmiskuntaa, että hän saattoi puhua luonnonelementtien ja etenkin tulen kautta. Jahve on voimakkaasti myös luonnon jumala, ja silloinkin Kristus ilmestyi tulena tässä "pensaassa" hänen välityksellään. 

Ja juuri silloin Kristus käytti itsestään nimitystä "Minä olen se, joka Minä olen". Siinä tuo kursivoitu minä ei tarkoita alempaa minää tai egoa, vaan se tarkoittaa, että hän kertoo olevansa se henkinen voima, joka tuo ihmisille hänen alempaan minäänsä korkeamman kosmisen minän voiman, mahdollisuuden muuntua korkeammaksi minäksi.

Jahve - Kristus

Kun Jahve antoi ihmiskunnalle sen ensimmäinen minuusvoiman Atlantiksen kaukaisen ajan puolivälissä, Kristus oli sen taustalla. Mutta nyt Mooseksen ja Jeremian aikoina Kristus vielä yksityisen ihmisen ulkopuolelta koettavana herrana kertoo, miten tulee aika, jolloin minuuden voima on jokaisen omassa sisäisyydessä.

Silloin ihminen voi edelleen lukea niitä varsin yksinkertaisia henkisiä lakeja, joita Kristuksen ohjauksesta kirjoitettiin kivitauluun Jahven välityksellä, ja hän voi kuunnella opetuksia, mutta se voima, joka kertoo mikä varsinaisesti on totta, on hänen omassa sydämessään. Se ei enää ole siinä, mitä joku toinen sanoo, vaan hänen omassa sisäisyydessään, enkelin välittämänä Kristus-puheena, joka voi ilmetä hänelle myös joko enkelipuheena tai korkeamman itsen puheena.

Tuntekaa herra

Jeremiaan välittämä puhe herran tuntemisesta tarkoittaa varsinaisesti Kristuksen tuntemista. Kristuksen tuntemus ei olennaisesti välity tuon "toisen" opetuksen kautta, jossa tunteminen tarkoittaa annettua tietoa, vaan se välittyy tuon tuntemisen kautta, jossa kaikki jo sisäisen tietonsa ja viisautensa puolesta tuntevat herran eli Kristuksen.

Ymmärtääkseni tässä onkin alkutekstissä kaksi eri verbiä, jotka on käännetty samaksi tuntemiseksi. Ensimmäinen tarkoittaa ulkoisen tiedon välittämistä, toinen sitä sisäistä tietoa, joka jokaisella jo on.

Lainauksen loppuosassa puhutaan karmasta ja anteeksinnosta, siitä miten ne muuntuvat Kristuksen toimesta, Golgatan mysteerin  jälkeen. Siitä ehkä lisää ensi kerralla.

En kuitenkaan malta olla lisäämättä, että aina se korkein, minkä jostain asiasta voimme oivaltaa, on samalla Kristuksen puhetta meissä. Silloin kun me yksilöllisyydellämme yllämme kaikkein parhaimpaan, mihin kykenemme, silloin me liitymme siihen, mitä Kristus korkeamman kosmisen totuuden tuojana lausuu.

Tämä on juuri sisäinen viesti siinä lähestyskäskyssä, jonka Kristus antaa Maria Magdaleenalla pääsiäisaamun haudalla: Kertokaa veljilleni, että minä olen ylösnoussut!

Se siis tarkoittaa, että tuosta hetkestä lähtien - Kristuksen ihmiseksi tulemisen ja ihmiselämän kautta kulkemisen kautta - Kristuksen kosminen minävoima on tullut jokaisen ihmisen kuultavaksi nyt hänen omassa sisimmässään!

Rakkaudella
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jeremia, Vanha testamentti, enkelin puhe, käskyt, Minä olen se joka minä olen, Uusi testamentti, Herra, Kristus, karma

Henkisen minuuden juhla

Perjantai 25.3.2011 klo 18:56 - Matti Kuusela

Kun vasen käsi on kääreessä, tulee kummallisia lyöntivirheitä jos keskittyminen vähänkään herpaantuu. Mutta kirjoitetaan silti, sillä tulevan viikonvaihteen energiat ovat todella mahtavat ja suurenmoiset. Aluksi pieni sivuvaihde:

Biodynaamisen Kylvö- ja korjuukalenterin mukaan istutusaika päättyi tänä aamuna klo 4 (seuraava alkaa 10.4.). Lauantaina on hedelmäpäivä, mikä lupaa miellyttävää säätä, mutta toisaalta Kuu on noususolmussa ja lisäksi on maanjäristys- ja myrskytaipumusta. Hedelmäpäivät jatkuvat maanantai-aamuun saakka. Mikäli oikein ymmärrän, hedelmäpäivät ovat sellaisia, jossa kasvua säätelevä Kuu on lämpömerkissä, tällä kertaa Jousimiehessä. Ainakin Jousimiehen merkissä syntyneet voivat nyt odottaa uusia ja hedelmällisiä ideoita.

 

Astrosofinen kalenteri -
Venus, Neptunus, Maan sisäiset energiat

Astrosofinen kalenteri puolestaan kertoo viikonvaihteen Venuksen ja Neptunuksen konjunktiosta, eli Venuksen rakkauden voimat ja Neptunuksen tunnevoimat vahvistavat toisiaan. Neptunus kykenee kohottamaan voimansa korkeiden ihanteiden ja ideoiden luomiseen ja Venuksen rakkaudenvoimat voivat ohjata meitä oman karmallisen ryhmämme löytämiseen.

Tuntuu hassunkuriselta kirjoittaa tätä, kun koko ajan kirjoitan oikeastaan siitä mitä tänään jo tapahtui. Itse olen syntynyt Jousimiehen merkeissä ja juuri tänään syttyi Seija Aallon ja Seppo Ilkan kanssa idea järjestää juhannukseen mennessä kurssi, jossa käsittelemme maan sisäisten energioiden kanssa työskentelemistä. Nyt nimittäin näyttää siltä, että tällä alueella työskentelyyn - minkä me yleisesti ottaen valotyöntekijöinä olemme autuaasti unohtaneet katsoessamme enemmän ylöspäin - on todellinen kiire.

On nimittäin niin, että jos me työskentelemme henkisesti vain ylöspäin, niin nykyaikana se luo maansisäisissä voimakerroksissa vastaenergioita, jotka ovat vaarassa alkaa purkautua. Tämä on uusi asia, sillä aikaisemmin ihmiskunnan ei ole niin tarvinnut välittää siitä, mitä maan sisässä tapahtuu. Mutta nyt meidän henkistymisemme rinnalla myös meidän vastuumme kasvaa jatkuvasti.

Suosittelen, että luet vielä tämän viikonlopun Astrosofisen tekstin (linkki vasemman palstan päävalikossa). Siinä on hieman toisin sanoin kerrottu, miten Venuksen ja Neptunuksen yhteys on sama, joka vallitsi aikoinaan Kaanaan häissä.

Nuo häät olivat Kristuksen aurinkovoimien juhlaa hänen toimintansa alussa, jossa hänen "aikansa ei vielä ollut tullut" - tai tarkemmin jossa "minun" aika ei ollut vielä tullut. Se tarkoittaa, että Kristuksen kosmiset minävoimat, hänen aurinkovoimansa vaikuttivat vielä silloin vapaasti ja muunsivat viisauden veden hengen tulivoimien avulla elämän viiniksi.

 

Henkinen viini - Kanaan häät

Henkisessä viinissä ei pääosassa ole alkoholi,
vaan auringon henkinenkaanaan_haat.jpg minävoima, joka
kypsyttää veden, kohottaa sen passiivisen ja mukautuvan viisauden luovaksi aurinkovoimaksi.

Kaanaan häät olivat uuden Kristus-yhteisön syntyjuhla, joka toisaalta ennakoi "minun" ajan tulemista, eli sitä miten jokainen ihminen on itse - omassa minuudessaan - vastuullinen omasta henkisyydestään. Toisaalta se ennakoi tulevaa kuudennen kulttuurikauden eli Vesimiehen ajan koittoa, jolloin yksilöllistymisen läpikäyneestä ihmisminuudesta tulee uusi henkinen me-minuus.

Tämä me-minuus on suuri tulevaisuuden mysteeri, jota nyt jo monet ihmissielut ja ryhmät kantavat kohti meidän kaikkien yhteistä tulevaisuutta. Se on puhtaan minuuden yhteisöllisyyttä: jokainen on puhtaasti minä, ja samalla puhtaasti mukana siinä, mitä me olemme kaikki yhdessä. Henkinen Minä olen ja Me olemme sulautuvat yhteen.

Oleellista tässä impulssissa nykymuodossaan on se, että se ei ole uskontoa eikä oppia eikä yhdistystyötä, vaan jokaisesta mukana olevasta ihmissydämestä vapaasti virtaavaa toimintaa ja elämää, jonka kohteena on "me".

 

Minuuden viini ja henkinen me-tietoisuus

Tässä henkisen viinin kypsymisessä ihmisessä on siis kysymys minävoimasta. Kaanaan häissä, juuri ennen uuden henkis-maallisen ihmisminuuden syntymistä, Kristuksen aurinkovomat kypsyttivät veden viiniksi ruukuissa ihmisen ulkopuolella.

Nyt ihmisen on (sisäisten Kristusvoimien tuella) kypsytettävä oma viininsä omalla tulellaan. Se merkitsee, että meidän on jokaisen tultava täysin yksilöllisiksi - saadaksemme veremme puhdistetuksi. Sillä meidän veremme ja etenkin sen lämpö on meissä se elementti, jossa minä asuu, johon minuus inkarnoituu.

Meille tuo veren lämpö on annettu ennalta minävoimamme perustaksi. Nyt meidän on se itse puhdistettava tulemalla todellisiksi yksilöiksi. Silloin sisäisen lapsen viattomuus ja elävyys ja kauneudentaju tasapainottavat minuuden yksilöllisen voiman.

Rakkaus ja viisaus, Kristus ja Sofia, Tuli ja Vesi ovat tasapainossa.

Henkisessä me-tietoisuudessa kukaan ei rajoita toista ihmistä, vaan kaikki tukevat toistensa henkistymistä ja yksilöllistymistä - ja iloitsevat siitä. Se on Rakastakaa toisianne niin kuin itseänne -ilmoituksen kaunis sanoma, joka ohjaa meitä kauas tulevaisuuteen.

 

Lorna Byrne

Tämän viikonvaihteen henkisen juhlan huipentumaksi koen Lorna Byrnen enkelitilaisuuden Kulttuurialolla lauantaina klo 14 alkaen. Tuntuu että koko Suomen enkelit ja luonnonolennot ovat siitä innoissaan.

Koen että tässä Lornan irlantilaisen ja meidän suomalaisen henkisyytemme kohtaamisessa on jotakin erityisen pyhää, joka liittyy nyt heräävän kevään voimiin ja joka uudelleen vahvistuu helluntaitunnelmissa kevään vaihduttua kesäksi.

Tästä voit lukea Lornan kirjoituksen Pyhästä Patrickista. Koen että siinä kerrotaan jotain sellaisesta henkisestä tulivoimasta, joka täydentää sitä mikä meille Suomessa on niin voimakkaana kymmenien tuhansien järviemme vesielementin neitoviisaudessa.

 

Rakkaudella
Matti

Tätä viestiä saa jakaa eteenpäin.
Ja hei, ellet ole jo tilannut, tilaa Enkelimaaviestit Enkelimaa.fi -sivuilta.

2 kommenttia . Avainsanat: Lorna Byrne, minuus, me, Vesimiehen aika, Kaanaan häät, uusi yhteisö, uusi yhteisöllisyys, maan sisäiset energiat, minä olen, Kristus, Neptunuksen ja Venuksen konjunktio

Totuudet ovat yksilöllisiä

Lauantai 26.2.2011 klo 13:49 - Matti Kuusela

Totuus ja vastuu ovat viime aikoina askarruttaneet mieltäni. Pari päivää sitten koin voimakkaasti, miten totuus voi olla vain yksilöllinen asia - nykyaikana. Ja koska totuus on yksilöllinen, niin myös vastuu on yksilöllistä.

Uusi Aika on aina korostanut sitä, miten jokainen on itse vastuussa elämästään ja luo oman elämänsä. Se on voimistava ajatus, ja joskus kovin ärsyttävä. Jos on loppuun väsynyt, rahat loppu... ja kaikki varmasti tiedätte mitä tarkoitan, ei ole mitenkään hauskaa lukea, että sinä itse olet sen luonut.

Mutta tässä on enemmänkin. Jos ajattelemme enkeliopastuksen kannalta, niin nykyaikana me olemme oman enkelin ohjauksessa. Enkeli välittää meille meidän totuudellisuutemme perustan - kylläkin yhdessä Kristuksen kanssa, niin kuin olen ymmärtänyt.

Menneisyydessä on ollut aikoja, jolloin johtajina olivat arkkienkelit. Silloin totuudet olivat yhteisöllisiä: perhe, suvun päämies, kilta, kirkko ja uskonto, papit, heimojen johtajat ja sellaiset määrittivät totuudet, ja silloin kun tuo järjestelmä oli vielä voimissaan ja oikeutettu, he saivat asemassaan yhteisön johtajana nuo totuudet arkkienkeleiltä. Ja silloin ne olivatkin voimakkaita totuuksia, jotka fysiologisesti elivät tunteissa, hengityksessä, verenkierrossa.

Vielä sittä ennen oli aika, jolloin aika alkeellisia yksityisten ihmisten tietoisuuksia ohjasivat mahtavat suurenkelit, joiden voima ulottui aina tahtoon saakka. He yksinkertaisesti siirsivät opetuksensa suoraan ihmisen tahto-olemukseen, niin että kansat ja heimot siirtyivät heidän ohjauksessaan sinne mihin pitikin jumalallisten tarkoitusten mukaan.

Jälkiä tästä suurenkeleiden ohjausvaiheesta on vielä edelleenkin sellaisissa yhteisöissä, joissa on saatava suuret ryhmät toimimaan yhteisen tarkoituksen mukaan.

 

Uudet ja vanhat totuudet

Selkeästi voi huomata, miten totuuksien luonne muuttuu kun siirrytään Vanhasta testamentista uuteen. Vanhassa testamentissa totuuden määräsivät johtajat, ja kun heidän henkisyytensä alkoi hajota, profeetat ilmoittivat heille suoraan jumalan tahdon. Ja he kuuntelivat.

Kristus korostaa sen sijaan vallankumouksellisesti ihmisminuutta. Lause Minä olen kaikuu yhä uudelleen, etenkin Johanneksen evankeliumissa. Vanhassa testamentissä tuo Minä olen tuli esiin vain ihmisen ulkopuolella, luonnossa, palavassa pensaassa.

Kristus siis korostaa, että hän on jumala, joka tukee jokaisen ihmisen yksilöllistä minuutta ja totuutta.

Tässä kirkko ja papit ovatkin mielenkiintoisessa tilanteessa. Kristushan ei mitenkään korostanut kirkkojen tai pappien merkitystä, mutta nyt pappien olisi saarnattava ja opetettava, että yksityiset ihmiset eivät ole riippuvaisia mistään ulkoisesta auktoriteetista, ei papeista, ei kirkoista, ei uskonnoista, ei maallisista auktoriteeteista, ei kollektiivisista uskomuksista, vaan yksinomaan siitä hengen äänestä, jonka hän kokee omassa sisimmässään.

Vaikeaa. Kristillinen opetus tässä mielessä osoittaa, että jokainen lause "Kirkko opettaa näin", ei voi koskaan kertoa totuutta mistään asiasta, koska totuus nykyaikana on juuri yksilöllinen luonteeltaan.

Jos joku piiri kokoontuu päättämään totuudesta, se totuus, jonka se julistaa, ei tämän mukaan ole eikä koskaan voi olla oikea totuus.

Toki on yleispäteviä totuuksia, kuten matematiikka. Olemme aika yksimielisiä siitä, että matematiikka toimii. Mutta se, minkä me omaksumme vain meille ulkoapäin opetettuina laskukaavoina, ei oikeastaan olekaan vielä mikään totuus.

Henkiseksi totuudeksi matematiikka muuttuu vasta silloin, kun yksilö omakohtaisesti siitä jotain oivaltaa! Ja siinä on valtava ero.

Miksi Pythgoras olisi uhrannut kaksisataa härkää vain keksittyään jonkin laskukaavan! Hän uhrasi ne, koska hän koki henkisesti, miten suorakulmaisen kolmien sivujen suhteessa ilmenee jumalten eli korkeiden enkeliolentojen toiminta.

Samalla tavalla meidän tulisi nykyaikana oivaltaa asiat. Hämmästyä - sillä hämmästys avaa meidän sielumme niin, että se mitä me tiedämme, voi avautua meille yhteytenä jumalten työhön.

 

Valtajärjestelmät ja henkisyys

Yhteiskunnallisissa valtajärjestelmissä ja jokaisess yhteisössä, jossa joku pyrkii saamaan valtaa muiden yli, käytetään edelleen näitä vanhoja ja vanhatestamentillisen totuuden menetelmiä. Vedotaan aatteen tai tieteen puhtauteen ja sen puolustamiseen.

Mutta on hyvä tietää ja muistaa, että kaikkialla missä niin tehdään, viedään ihmiskehitystä taaksepäin. Eteenpäin voi viedä vain sellainen henkisyys, joka lähtee jokaisen mukanaolijan omakohtaisen henkisyyden tunnusamisesta.

Totta silti on sekin, että me elämme murroskautta, emmekä heti voi kaikessa siirtyä yhteisiin päätöksiin, mutta joillakin aloilla, kuten henkisillä, uskonnollisilla ja terveyden aloilla omakohtaisen totuuden ja siihen liittyvän omakohtaisen vastuun merkitys on ääretön.

Ne jotka pitävät vallasta, tahtovat mielellään korostaa, että antakaa meille työrauha, älkää huolehtiko, me päätämme kaiken teidän puolestanne.

Mutta sopeutuessaan siihen ihminen luopuu kaikkein arvokkaimmasta mitä hänellä henkisesti on, itseydestään!

 

Rakkaudella
Matti

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Totuus, Kristus, yksilöllisyys, enkeli, arkkienkeli, vastuu, kuka on vastuussa, minä olen

Terveisiä Minä Olen -messuilta

Maanantai 14.2.2011 klo 14:57 - Matti Kuusela

Paljon kiitoksia kaikille, joita kohtasimme Minä Olen -messuilla viikonloppuna! Tuossa tiiviissä ilmapiirissä jokainen kohtaaminen tuo uutta valoa, vaikka silloinkin kun se maisella tasolla jää vain tunnistamiseksi, katseeksi tai hymyksi.

Energeettisesti messut olivat jälleen haastava kokemus. Energiahoitajana omat energiani lähtevät aina työstämään kaikkien mukanaolijoiden kokonaisuutta, ja se on todella mahtavaa työtä, josta voi olla vain kiitollinen.

Luentoihin ja työpajoihin en itse osallistunut, mutta sen pohjalta mitä kuulin, astrologiaa ja Suomea käsitellyt työpaja antoi innostavia näkymiä tulevaisuudestamme ja tuosta merkittävästä päivästä 21.12.2012, jolloin Aurinko astuu Kauriin merkkiin.

 

Kosminen Suomi ja Kalevala

Messuille hankin Harri Piekkosen upean kirjan Kalevala, matkaopas tähtiin. Olen sitä vasta selaillut ja pari ensimmäistä sivua lukenut, mutta sen uskallan sanoa, että sen ote on varsin kauniilla ja pehmeän monipuolisella tavalla suomalainen, ja Taivaankaari Oy:n luoma ulkoasu tekee siitä yhden Suomen kaikkien aikojen kauneimmista kirjoista. Se yltää elävyydessään ja taiteellisessa tajussaan aivan parhaiden kansallisromanttisten teosten tasolle.

Veli Martin Keitel avaa suomalaisuuden ja Kalevan kosmista tutkimusta lähi-idän ja Kabbalan suuntaan. Myös Keitelin kirja on huolellisesti taitettu ja sen hyvät liitteet esimerkiksi heprean aakkosista tekevät siitä varsin käyttökelpoisen. Tätäkään kirjaa, Väinämöisen puhuva puu, en ole vielä selailua pidemmälle tutkinut, mutta jo nämä kaksi kirjaa antavat tuntumaa siitä, että meidän henkisessä kulttuurissamme on alkanut näkyä ja toimia se uusi nousu, jota niin pitkään on odotettu.

Samaan kosmiseen vasuun asettuu tuo nyt itse vielä työstämäni Robert A. Powellin suomennos Plejadeista, vuodesta 2012 ja maailmanhelluntaista.

Kaikki tämä viittaa siihe, että maan ja taivaan, tietaan ja henkisyyden uusi yhdistyminen on alkanut. Olemme eläneet valmistusaikaa, jossa ihmisminuus on etsinyt itseeään erillääin maailmankaikkeuden suuresta yhteisyydestä. Plejadilaisen maya-kalenterin päättyminen viittaa siihen, että maa ja aurinkokuntamme ovat jälleen asettumassa energeettiseen yhteyteen koko galaksimme, Linnunradan kanssa, ja sen keskustan kanssa, jota voinemme nimittää galaktiseksi keskusauringoksi.

 

Uusia hoitomuotoja ja hoitolaitteita

Henkisillä messuilla kohtaa aina myös mielenkiintoisia uusia hoitolaitteita - hoitomuotoja on jo niin paljon, että jo niiden kaikkien nimien tunnistaminen alkaa olla hankalaa. Kauan on kulunut aikaa siitä, kun keksin ensin alkaa käyttää omista hoidoistani nimitystä bioenergiahoito ja kun uhkaavasti sen lähelle tulivat fyysiset biopolttoaineet niin keksin lyhemmän nimitykset energiahoito. Nyt noita hoitomuotoja on varmaan jo lähelle tuhatta.

Tuo moninaisuus puhuu uutta kieltä, joka myös osoittaa ihmisminuuden uutta vapautta: se on kulkemista kohti vapaan ja riippumattoman ihmisminuuden kulttuuria, josta sen pyhyyden oivaltaessaan voi käyttää myös nimitystä graalin kulttuuri.

Kun magnetismin ja valon uuden muodot vapauttavat esimerkiksi toisiinsa kasautuneita verisoluja itsenäisiksi, voi sen nähdä suoraan ihmisminuuden yksilöllistymisen ja energioiden vapaan virran tukemisena. Uusien hoitolaitteiden tutkiminen on äärimmäisen mielenkiinoista, koska noiden uusien laitteiden ilmestyminen kertoo suoraan myös siitä, mitä on tehtävissä suoraan energeettisesti, mihin meillä on jo sisäinen valmius olemassa.

Messujen aivan viimeisillä minuuteilla ostin Colemanin Kiitollisuus-rannekkeen. Oikein pitkään sitä kokeilin, ja hyvältä tämä magentanpunainen ranneke tuntuu. Ja toimii selvästi tehokkaammin kuin aikoinaan ostettu samanoloinen hyttysranneke. Oikein hupaisaa, mitä kaikkea keksitään, että se toimii, ja että oikein iloitsee tällaisesta magentasta muovirannekkesta. Täytyy sanoa, että se on energiansa ja värinsa lisäksi myös oikein miellyttävän tuntuista muovia.

 

Syksyn Hengen ja tiedon messut

Kävin myös erinomaisen mielenkiintoisen keskustelun ensi syksyn Hengen ja Tiedon messuista Rajatiedon Yhteistyön puheenjohtajan Marko Palojärven kanssa. Nyt en sanokaan, että uudet tuulet puhaltavat, vaan onkin tapahtumassa aivan jotakin muuta: uusien vahvistavien hengenvoimien kokoontumista, niiden voimien, jotka ovat yhteydessä taivaan ja maan toistensa löytämiseen, mikä on tapahtumassa nyt Kristuksen toisen tulemisen aikana.

Maan ja taivaan voimien synkronoituminen on uuden ajan teema.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Minä Olen -messut, Keitel, Väinämäisen puhuva puu, Hannu Piekkola, Kalevala matkaopas tähtiin, uudet hoitolaitteet, galaktinen keskusaurinko

Minä ja henkinen todellisuus

Perjantai 11.2.2011 klo 16:33 - Matti Kuusela

Suurkiitos kiitosviesteistä, joita sain eilisestä kirjoituksesta. Monet keskeiset henkiset kysymykset eivät sittenkään ole niin vaikeita. Meidän länsimaisten ihmisten ongelmana on enemmänkin tottumattomuus henkistä asioiden käsittelyyn.

Mistä johtuu se  häpeä, jota me niin usein koemme henkisen todellisuuden edessä? Luulen sen johtuvan siitä kollektiivisesta näkemyksestä, että pitää uskoa tietyllä tavalla. Se näkemys on vanhentunut. Olen ymmärtänyt, että esimerkiksi Uuden testamentin viesti on täysin selvä: todellinen uskonto voi nykyaikana olla vain henkilökohtainen ja yksilöllinen, minä-ihmisen uskonto. Ja siitä voi keskustella.

Moderni minuus vapautuu ja vahvistuu uskaltamalla kertoa omista ajatuksistaan, ja uskaltamalla kuunnella toisten ajatuksia. Mitä enemmän me uskallamme tulla oman itsemme varaan, esimerkiksi jonkin uskonnon näkemysten sijaan, sitä henkisemmiksi minuutemme voivat kasvaa.

Halutessaan voi olla vapaa yhtä hyvin minkä tahansa uskonnon kuin uskonnottomuudenkin piirissä. Aina ihmettelen, miten Uusi testamentti on onnistunut sanomaan nämä kaikki olennaiset asiat jo kaksituhatta vuotta sitten: Minä olen teidän kaikkien kanssa.

Jos tahdomme ymmärtää Uutta testamenttia pyhänä kirjana, niin silloin sen on pystyttävä opettamaan korkeinta ihmisyyttä, ja tällä kohden se merkitsee jälleen, että tuo MINÄ, josta Kristus puhuu, on todella jokaisen ihmisen saavutettavissa.

Kun Jeesus viimeisenä iltanaan antoi opetuslapsilleen tuon Yhden käskyn, hän sanoi sen olevan: Rakastakaa lähimmäisiänne niin kuin itseänne, siihen sisältyy todella paljon. Se tarkoittaa väistämättä, että lähimmäisten piiri laajenee perheyhteisöstä koko maapallon yhteisöksi, miellyttävistä ihmisistä kaikiksi ihmisiksi.

Ja itsen rakastaminen laajenee tarkoittamaan rakkautta kaikki itsen olemismuotoja kohtaan, sekä mieluisia että vähemmän mieluisia. Se merkitsee ettei ole hyvä sulkea tästä itsestä pois mitään, vaan todella rakastaa puhtaaksi jokainen ajatus, tunne ja tahdonvirike, jokainen kipu, suru ja tuska, ja yllätys: rakastaa omaksi myös jokainen ilo, jonka voimme kokea.

Ja kiitos teille kaikille siitä, että koen saaneeni teiltä tavallaan luvan kirjoittaa näistä asioista, jotka ovat olleet niin kauan kehittymässä. Se kuva, joka minulla on ollut esimerkiksi Uudesta testamentista, on se, että se ei voi sulkea ketään pois eikä ulkopuolelle. Itselläni on Äiti Amman antama nimi, tiibetinbudhalaisen laman antama nimi, evenkelisessa kirkossa kastettu nimi ja olen ministroinut Kristiyhteisön palveluksisssa - Kristus on se tai hän, jonka koen yhdistävän nuo kaikki, ja yhdistävän itseni kaikkeen siihen, mikä ihmiskunnalle on rakasta.

Nyt kun täällä maan päällä on tullut olluksi tällä kertaa jo 9 x 7 eli 63 vuotta, niin on ainakin joidenkin intiaaniheimojen mukaan tullut täysi-ikäiseksi ja on lupa kertoa mitä maailmasta on ymmärtänyt. Koen että viimeinkin on tullut aika alkaa rakentaa aivan jotain uutta.

Ja oikein mielellään otan mukaan myös kysymyksiä, millä vain viestimellä lähetettyjä. Saa olla vaikeitakin :)

 

Minä Olen -messut

Ja huomenna ja sunnuntaina Minä Olen messuilla Dipolissa. Sinikan kanssa siellä myymme meditaatiolevyjä ja nyt saa Enkelit kanssamme -kirjan loppupainoksen messutarjouksena 20 euroa kappale. Uusi painos tulee vielä tänä keväänä, uudella kannella varustettuna ja entistä ehompana. Sisältöön tulee vain aivan pieniä tarkistuksa, joten nykyinen laitos toimii edelleen vallan hyvin.

Tervetuloa moikkaamaan, saimme pöydän oikein hyvältä paikalta toisesta kerroksesta!

2 kommenttia . Avainsanat: Minä, minuus, Kristus, Uusi testamentti, rakkaus, Minä Olen -messut, Enkelit kanssamme