Matin blogi

Naistenpäivä ja paljon muuta

Perjantai 8.3.2013 klo 14:21 - Matti Kuusela

Ensimmäiseksi vielä naistenpäivät onnittelut kaikille ihanille naisille, joita te kaikki tietysti olette.

Lihajalosteet

Mutta heti seuraavaksi menee ajatus ruoka-asioihin. Nimittäin tämänpäiväisen iltapäivälehden ja kansainvälisen tutkijaryhmän mukaan suositeltava maksimi lihajalostemäärä on 20 g vuorokaudessa. Muuten uhkaan ennenaikainen kuolema ja sydäntaudit.

Miksi lihajalosteet ovat niin vaarallisia, sitä ei ole vieläl saatu selville, mutta kiirehdin katsomaan Rosvopaistin pakkausta. Työpäivinä syön nimittäin omasta mielestänikin aivan liian paljon Vaasan jälkiuunileipää. Ja koska lähikaupassa Rosvopaisti on ainoa leikkele, joka mielestäni edes etäisesti muistuttaa lihaa, niin laitan sitä leivän päälle. Usein olen huomannut kokonaisen paketin kuluneen päivän aikana.

No niin, kuunnelkaa: 170 g! Olen siis syönyt vuosia kahdeksankertaisesti yli maksimiannoksen!!! Leikkeleiden syönti loppui tähän ja toivottavasti pian näkyy, auttaako se rytmihäiriöihin. Toivottavasti auttaa!

Tasapuolisuuden nimissä sanottakoon, että suuremmissa marketeissa on joitakin jalosteita, jotka myös näyttävät lihalta, myös lähikaupassa tuo Rosvopaisti on ollut ainoa. Tosin siinäkin on usein jotain niljakasta nestettä, joka ei ainakaan makua paranna.

Hallituksen tutkimukset

Olen seurannut sivusta Himaseen liittyviä paljastuksia jo kauan ennen nykyistä tutkimuskohua ja päätynyt niin hänen kuin muidenkin vastaavien tilaustöiden kohdalla nyrkkisääntöön, että eduskunnan tekemiin tilauksiin saa liittää perään yhden ylimääräisen nollan ja hallituksen tai pääministerin tekemiin kaksi nollaa. Noin suunnilleen.

Enää se ei järkytä, sillä pahimman järkytyksen koin silloin, kun luin jonkun viimeaikaisista pääministereistä tilanneen Suomelle hallitusohjelman muistaakseni kanadalaiselta mainostoimistolta. Silloin viimeistään tajusin, että täällä vaikuttavat aivan toiset voimat kuin ne säästäväisyyden ja sitkeyden ihanteet, jotka viisikymmenluvulla tuli vahvasti sisäistetyksi.

Kun useat sekä suomalaiset että ulkoimaiset tutkijat ovat leimanneet Himasen 700 000 euron väliraportin opiskelijaesseeksi, jonka pystyy tekemään viikossa, niin muistui mieleeni Ilta-Sanomissa 28.2. ollut taulukko tehtävään käytetystä työmäärästä. 

Sen mukaan työssä on Himasen lisäksi viisi korkeatasoista professoria, jotka tekevät kukin työtä 2 kk palkallisena ja 4 kk palkattomasti. Lisäksi yksi professori, joka työskentelee 12 kk palkallisena ja toiset 12 kk palkattomasti.

Aloin vähän miettimään. En tiedä, keitä nämä huippuprofessorit ovat, mutta on annettu ymmärtää, että he ovat sellaisia. Sen verran tunnen yliopistomaailmaa, että siellä on hirmuiset suorituspaineet.

Aloin miettiä, että keillä huippuprofessorilla olisi nykyaikana aikaa panostaa kaksi kuukautta johonkin suomalaiseen kestävään kehitykseen. Ei oikein kuulosta uskottavalta.

Mutta että he sen lisäksi tekisivät ilmaista työtä Suomen pääministerin hyväksi 4 tai 12 kuukautta!!! Ymmärrän kyllä, että Sokrates filosofoi Ateenassa ilman kiinteää palkkioita, mutta tuskin hänkään olisi innostunut 4 kk ilmaisesta työstä fennien hyväksi. Lisäksi filosofointi temppelipylväikössö lienee ollut hänelle mieluisampaa kuin kotielo kiukkuisen Ksantipan kanssa.

Iltalehti oli tavoittanut yhden hankkeessa mukana olevan professorin, mutta tämä ei halunnut kommentoida tutkimusta, Himasta tai omaa rooliaan millään tavalla.

Jos olisin presidentti, niin kutsuisin nämä filosofian huippuprofessorit, jotka ovat hyvän hyvyyttään lahjoittaneet Suomelle yli kolmen vuoden ilmaisen työpanoksen, suureen kansalaisjuhlaan Finlandiataloon, jossa heidät kaikki kukitettaisiin, ja suomalaiset filosofit kantaisivat heitä olkapäillään kuten Runebergia aikoinaan!

Raha ja työ

Lehdistöstä kaikui eilen Suomeen uutinen, että valtion omistaman - eli meidän kaikkien yhteisen, jos olen ymmärtänyt oikein - Fortumin uusi toimitusjohtaja sai 200 000 euron bonuksen siitä, että tuli töihin.

Nythän näyttää siltä, että suurempia johtajia ei työnteko kiinnosta lainkaan, ellei heille luvat ylimääräistä työhön tulemisesta, siitä ettei siirry muualle, siitä että he saavuttavat tavoitteensa sekä siitä että he eroavat tai saavat potkut.

Oma näkemykseni on ollut jo pitkään, että miksi ottaa töihin sellaisia ihmisiä, joita työnteko ja tavoitteiden saavuttaminen ei kiinnosta ilman palkan vähintäänkin tuplausta.

Mielenkiintoista tässä onkin se, miten helppo hallintoneuvostojen ja muiden johtoelinten on antaa tolkuttomia rahasummia sellaisille, jotka eivät sitä tarvitse mihinkään käytännölliseen tarpeeseen. Sen sijaan rahan antaminen niille, jotka sitä tarvitsevat elämiseensä, on kummallisen vaikeaa.

Olen jo pitkään tuuminut, että taustalla on sellainen psykologia, että tällä sosiaalisen rahan kiristämisellä luodaan illuusio, että raha on tiukalla, ja jotenkin kummasti toisesta päästä voidaan jakaa niitä suuria summia, jotka sitten kulkevat maasta ulos, koska niin suurille rahoille ei täällä ole mitään käyttöä.

Eerikan tapauksesta on sanottu, että on vaikeaa saada päteviä ihmisiä lastensuojeluun, kun rahaa on niin vähän. Lastensairaalaan ei muka löydy valtiolta muutamaa sataa miljoonaa euroa, vaikka se olisi mitä tärkein sijoitus sekä inhimillisesti että taloudellisesti.

Suuryritysten tukemiseen kyllä löytyy rahaa iloisesti. 2,5 miljardia näihin uudehkoihin teollisuuden tukikeskuksiin, joiden nimeä en nyt muista - ja asiantuntijoiden mielestä nämä sijoitukset ovat olleet lähes tehottomia.

Nokialle annettiin auliisti valtaisia summia tutkimusrahaa, vaikka sillä oli kassassaan jotain kaksi miljardia ylimääräistä. Ja jos oli enemmän, niin sekin on mahdollista.

Yksityisen ihmisen minävoima

Kaikki tämä kertoo siitä, että valtiollinen kehitys on irtaantunut normaalista oikeustajusta ja normaalista elämästä. Ihmeesti selville väärinkäytöksille löytyy myös puolustajia, joiden mielestä arvostelu on vain kateutta. Mutta ei se ole. Meillä on vielä olemassa ikivanhaa oikeudenmukaisuuden ja suoruuden tajua, joka ei vain enää toimi. Se on jotenkin ajautunut syrjään, eikä kukaan enää kehtaa sanoa, että joku kymmen- tai satakertainen palkkio on väärin vain sen takia että se on väärin - vaikka toki saman asian voi perustella teknisestikin.

Mitä sitten voi tehdä? Avainasemassa on jokaisen ihmisen yksityinen kansalaisrohkeus, henkinen suoruus ja oikeudenmukaisuus. Meidän on kaikkien opittava luottamaan enemmän omaan arviointikykyymme, uskallettava käyttää moraalista oikeudenmukaisuudentuntoamme.

Tähän suuntaan pari vuotta sitten tein ensimmäisen Hallitysmysteeri-meditaation, josta oikeastaan suureksi ihmeeksi tulikin Oman voiman meditaatio. Voidaksemme kohota totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen me tarvitsemme oman voiman kokemusta.

Jännittävää on nyt ollut huomata, että etenkin viime kuukausina juuri tämä meditaatio on tullut hyvin usein esiin silloin, kun olen etsinyt asiakkaille sopivia meditaatiolevyjä.

Seuraava meditaatio on odottamassa, sen henkisenä teemanä ovat tähtitaivaan henkiset voimat, kosminen viisaus. Nyt on yksityisen ihmisen heräämisen aika: nähdä mitä tapahtuu ... ja sitten kokea omassa sydämessään. Tähän liittyvä meditaatio on Christian Rosenkreutzin sydämen temppeli.

Ja nyt on heräämässä selvästi uusi sydänvoimien aika! Luulen että on nousemassa esiin jotain sellaista uutta rakkaudellisuutta, jota tuskin koskaan aiemmin olemme nähneet yhteiskunnallisesti - ellei sitten 60-luvun hippiaikaa voi pitää tällaisen yhteisöllisyyden edeltäjänä, joka tosin kosketti vain suhteellisen pientä osaa silloisesta ihmiskunnasta.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lihajalosteet, Himanen, minävoima, rakkaus

Minävoiman ihmeitä

Torstai 10.3.2011 klo 9:03 - Matti Kuusela

Ennen eilisillan Siriusryhmää koin itseni kovin väsyneeksi, mutta kun meditaatio sitten alkoi henkinen energia nousi hyvin selkeäksi ja hereiseksi. Tuo sama selkeys jatkuu edelleen tätä kirjoittaessani nyt aamulla.

Kuvittelin yöllä olevani niin väsynyt, että varauduin nukkumaan pitkään, kun tänään ei aamupäivällä ole mitään menoja. Mutta niin vain heräsin kirkkaana jo varhain ja kirjoitin toukokuun kevätlauantain Enkeli-iltapäivän ohjelmaa Hollolaan. Siitä näyttää tulevan kiva kolmen tunnin kokoontuminen vaihtelevien mutta keskeisten aiheiden äärellä Suomen ensimmäisessä arkkitehdin suunnittelemassa kunnantalossa.

Kun tilaisuus päättyy jo kolmelta, ehtii hienosti käydä katsomassa viereistä Pyhän Marian kivikirkkkoa ja vaikka sen lähteen vielä Kiikunlähdettä, jonka sinisine kirkkaine vesineen on vahvasti mukana Suomen chakrajärjestelmässä. Tervetuloa sinne, vaikka joukolla.

 

Rakkaus ja Voima

Ihmisen minuus osoittautuu yhä hämmästyttävämmäksi asiaksi. Olen kauan kantanut mielessäni amerikkalaisen Lynn W. Andrewsin ihastuttavan kirjan lausetta:

Kun rakkaus ja voima ovat tasapainossa, kaikki on hyvin.

Suunnilleen noin se lause meni, ja kumma kyllä en löytänyt sitä nyt kirjasta, vaikka siellä on paljon kauniisti oranssilla ja punaisella alleviivaamiani kohtia. No nyt vasta tajusin, että tuon kirjan nimi on juuri Love and Power, Rakkaus ja Voima. Etsimäni lause onkin seuraava, että ihmisellä:

...tasapainon tila voi toteutua vain silloin, kun rakkaus ja voima kulkevat käsi kädessä.

Viime päivinä, kun vapaa kirjottaminen ei oikein virrannut ja koin itsessäni lähinnä vahvaa myllerrystä. Mutta se on yhteydessä tasapainoon: jos tahtoo kokea hyviä hetkiä, on hyväksyttävä myös myllerryksen ajat. Ei voi kohota korkealle tai saada pohjaa suurempaan voimaan, ellei energiarakennetta silloin tällöin uudisteta.

On tärkeää oppia itse ja opettaa muillekin, että heikot tai hiljaiset ajat tai jopa menetyksen tunnot eivät ole paha asia. Ne ovat niitä aallonpohjia, jotka ovat välttämättömiä uuden kehittymiselle.

Flunssat, valvomiset ja väsymykset ovat useimmiten sitä samaa. Suhtaudu niihin luottavaisesti. Harvoilla meistä eetterikeho on niin joustava ja hyväkuntoinen, ettemme tarvitse koskaan flunssaa sen pehmentämiseen. Mutta mitä enemmän teemme työtä itsemme kanssa, muistamme myötätuntoa ja rakkautta ja yritämme oikein kokea niitä, siitä paremmin etenemme.

 

Pyhien kirjojen energiat

Energiakokeilut kirjojen kanssa jatkuvat. Kun luen Johanneksen ilmestystä niin, että vain luen sitä aivan kuin koke olemuksellani, mutta yrittämättä sen enempää tulkita sen merkityksiä, koen miten kirjan energiavärähtely menee koko kehon läpi.

Mutta varsinainen teho tuntuu vastaa seuraavana päivänä. Ilmestys luo yön nukkumisen aikana vahvan yhteyden henkiseen tasoon, itse asiassa suoraan Kristuksen vaikutukseen, ja se virtaa yöenergiasta seuraavaan päivään - tosi vahvana.

Se liittyy Steinerin mukaan siihen, miten Kristuksen voima ei nykyaikana enää ole henkisessä maailmassa, vaan nyt kun Kristus on liittänyt voimansa kokonaan Maahan, hän elää Maan piirissä ja vaikuttaa meidän päivätajuntamme kautta.

Johanneksen ilmestyksen kautta virtaa kuitenkin voima, joka liittää meidän minuutemme ja sielullisuutemme yön aikana Kristukseen, ja tuo yhteys virtaa seuraavana päivinä tai päivinä meidän henkiseltä puoleltamme eetteriruumiiseen ja fyysiseen kehoon.

Onhan tuo monimutkaista ja tarvitsen itsekin vielä aikaa työstää tuota yhteyttä, mutta joka tapauksessa olen nyt vahvasti kokenut, että noin se toimii.

Johanneksen evankeliumi on toinen voimakirja, jonka suora energia avautui minulle nyt Ilmestyksen energioiden jälkeen. Johanneksen evankeliumin värähtely on, miten sanoisin "henkisempi", kun Ilmestyksen energia on täyteläinen ja tosi vahva, ikäänkuin pyöreämmällä tavalla.

Energialukemisen salaisuus näyttää olevan siinä, että lukiessa ei pidä eristää tunne- ja tahto-olemustaan pois miettimisellä. Miettiminen ja ajattelu ovat hyviä asioita, mutta näiden henkisten pyhien kirjojen kanssa ne kykenevät yksipuolisesti tehtynä eristämään meidät syvemmästä kokemisesta. Oikea tapa on kai kokemisen ja ajattelun vuorottelu.

Johanneksen ilmestys auttaa selvästi myös Kalevalan kokemista entistä laajemmin, ei vain suomalaisena, vaan universaalina maailman ja ihmisen kehityksen kuvauksena. Siinä kuvataan siis jotain mitä on todella tapahtunut, ja mikä tapahtuu edelleen. Siinä mielessä Kalevala kulkee läpi sekä Vanhan testamentin, Uuden testamentin että Ilmestyksen.

Kalevalan energiat eivät kuitenkaan tässä kuvaamassani mielessä ole auenneet, vain tuollaisella korkeammalla, kuin henkis-liitävällä kokemisen tasolla. Työtä siis riittää.

 

Voiman teot


Ellet ole koskaan tehnyt voiman tekoa,
et voi todella nähdä millainen olet.

Tuo oli yksi Lynnin lauseita, ja se liittyy vahvasti aiheeseemme. Monilla meistä henkisistä ja herkistä ihmisistä suhde omaan minuuteen on liian löyhä. Me tunnemme, että maailma ei tue eikä kanna meitä.

Mutta minuus näyttääkin olevan jossain mielessä lihaksen kaltainen. Sitä voi voimistaa ja harjoittaa. No, nyt herkkätuntoiset ihmiset kokevat, että vahva minä on huono juttu, koska juuri egoismi on kaiken pahan takana. Totta, mutta minä ei olekaan tuo ego, vaan minä juurtuu henkeen, ja kun kun jonkun raskaan hetken jälkeen löydämme kohdan, jossa voimme ponnistaa minuuttamme, saatamme yhtäkkiä huomata, että se toimii. Minuus on valtava voima, kun sen kosminen yhteys kytkeytyy.

4 kommenttia . Avainsanat: Rakkaus, voima, Kristus, Lynn W. Andrews, minävoima, Johanneksen evankeliumi, Johanneksen ilmestys

Minä ja kollektiivienergia

Torstai 13.1.2011 klo 1:57 - Matti Kuusela

Vuoden ensimmäinen Siriusryhmä alkoi vahvasti oman minävoiman teemalla. Osa omaa itseämme kuvittelee helposti, että elämä on helpompaa, kun mukautuu elämään kollektiivienergian mukaisesti. Tuntuu, että oma voima on niin pieni, ettei se tulee toimeen sen ulkopuolella, mikä on yhteisesti hyväksyttyä.

Totuus on kuitenkin päinvastainen. Kun me uskallamme palata siihen, minkä itse todella koemme oikeaksi, silloin me liitymme korkeampaan tahtoon, oman korkeammän minän, enkeleiden ja henkisten oppaiden opastukseen.

Henkisyys ei ole myöskään passiivista antautumista. Maailmankaikkeus odottaa, että meistä tulee sen uusia ja aktiivisia osia, jotka pystyvät luomaan oman vapautensa ja rakkautensa pohjalta.

 

Pyhä henki

Kolmas salaperäinen tekijä on Pyhä henki. Kun nyt puhumme Pyhästä kolminaisuudesta, on hyvä muistaa, että kosmisessa mielessä myös naisellinen kolminaisuus on aina myös mukana: Äiti, Tytär ja Pyhä sielu.

Vasta kun olemme kunnolla palanneet omaan itseemme, alamme kunnolla ymmärtää Isän olemusta, josta olemme vieraantuneet. Yleensä ajattelemme kosmisen Isän jonain etäisenä, mutta tuo varsinainen Isä on aina läsnä ja lähellä.

Kun koemme tuon läheisyyden, voimme kokea itsemme myös Lapsena - Poikana tai Tyttärenä. Uskon, että tuo kokemus Jumalan lapsena olemisesta on hyvin voimakas. Kun Kristus sanoo Uudessa testamentissa, että Isän luo voi päästä vain hänen kauttaan, se varmasti pitää paikkansa. Voidaksemme todella syvästi kokea Isän on meidän ensin löydettävä Lapsi itsessämme.

Nykyajattelulle nämä ovat vaikeita käsitteitä. Ajattelumme on vuosisata vuosisadalta ohentunut niin, että että henkisillä käsitteillä ei ole meille normaalisti enää mitään kosketusta. Myös siksi meidän on tultava lapsiksi ja lapsenomaisiksi, löytääksemme jälleen sen sisäisen voiman tuoreuden, jonka avulla henkiset käsitteet voivat jälleen elövöityä meille.

Olen yhä uudelleen ja uudelleen ihmetellyt Pyhän hengen olemusta. Nyt ymmärsin sen näin: kun löydämme itsessämme yhteyden Poikaan ja Isään, meissä syntyy henkinen luovuus, joka liittää meidät Pyhään henkeen. Pyhä henki ei ole niinkään ymmärrettävissä menneisyyden kautta, vaan hän on voima, joka tulee meitä vastaan tulevaisuudesta. Mutta me itsessämme aktivoimme tuon Pyhän hengen voiman.

Se on myös voima, jonka kanssa me kuljemme Jumalan luo paluun tietä. Tarkoitus ei ole, että me vain palaamme passiivisina, vaan todella sellaisina olentoina, jotka ovat ottaneet käyttöönsä sen rakkauteen ja vapauteen pohjaavan luovan voiman, jonka Jumalan lapsena oleminen vain voi antaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: meditaatio, Siriusryhmä, kollektiivienergia, minävoima