Matin blogi

Soiva minuus

Perjantai 21.1.2011 klo 19:38 - Matti Kuusela

Kaikista taiteista musiikki on lähinnä ihmisminuutta. Ovat muutkin taiteet merkittäviä. Maalaustaide kehittää minävoimaa sielullisessa lämmössä. Se on yhteydessä meidän sielullisuuteemme ja muovailu taas vahvistaa eetterikehoa ja elämänvoimia. Arkkitehtuuri on fyysisen kehon taide.

Onhan meillä näitä taiteita, ja parhaimmillaan ne vaikuttavat voimakkaasti meihin ihmisiin, niin katselijoina kuin tekijöinäkin. Vanhempina aikoina se tiedettiin hyvin. Pyhällä arkkitehtuurilla oli omat mittayksillönsä, lukunsa ja muotonsa, joiden käyttäminen arkisiin tarkoituksiin oli jopa ankarasti tiedetty. Silloin tiedettiin, että pyhässä energiassa arkkitehtuurin muodot painautuvat ihmiseen jopa fyysisen kehon muotoihin saakka. Ja koska keho on sen verran jäykkä rakenteeltaan, tuo vaikutus tulee esiin varsinaisesti vasta myöhemmissä inkarnaatioissa. Se oli yksi syy, miksi arkkitehtuuri oli niin äärimmäisen pyhää. Koska arkkitehtuurin mittasuhteet ja muodot vaikuttavat tulevien aikojen ihmismuotoon.

Musiikki on toinen hyvin pyhä taide. Menneiden aikojen ihmisen musiikkikokemus oli aivan toisenlainen kuin meillä. Atlantiksella ja Lemurialla musiikki kohotti meidät välittömästi kosmisiin sfääreihin. Monella meistä nuo muistot ovat vahvasti rakentuneita nykyisiinkin kehoihin, ja niin jotkut meistä nukahtavat kovin helposti kuullessaan esitelmiä tai musiikkia. Se ei merkitse tylsyyttä, vaan sitä että kehomme ja minämme ovat menneisyydessä tottuneet kokemaan henkisyyttä eri tasolla kuin nyt meillä.

Nyt me olemme tiukasti fyysisessä maailmassa, ja meillä henkisillä ihmisillä - jollainen sinäkin olet, kun tätä luet - on tehtävänämme ensi sijassa vahvistaa ja herkistää minuuttamme. Se on mielenkiintoinen tehtävä, koska se on tavallaan kaksisuuntainen.

Minuuden vahvistaminen tarkoittaa, että se pysyy hereisenä ja läsnäolevana henkisyyden, kauneuden ja totuuden ja pyhyyden tilanteissa.

Se ei tarkoita minuuden jäykistymistymistä ja kovettumista, vaan herkkyyttä toimia juuri oikealla hetkellä, oikealla tavalla.

Minuuden vahvistuminen ei myöskään tarkoita tylsää henkistä voimaharjoittelua, ei myöskään välttämättä kokonaan antautumista ja voiman antamista pois itseltäään.

Herkkä, luova ja voimakas minuus on oikeastaan herkkä tasapainotila. Se ei sulje pois mitään, se kuuntelee, se on läsnä ja havaitsee, se kokee olevansa vastuussa, mutta hienossa sisäisessä mielessä.

Minuuden voimaharjoittelua on tulla tietoiseksi omista voimistaan. Esimerkiksi jos luemme vaikeaa tai ajatuksellisti vaativaa teosta, kuten esimerkiksi Steinerin teokset ovat ensikertalaiselle, me usein kuvittelemme, että olemme jotenkin huonoja, jos emme ymmärrä. Sitten kuvittelemme, että ymmärtääksemme meidän tulisi hirmuisesti pinnistellä ja ponnistella.

No, sekin voi olla hyvästä. Henkisessä kasvussa on kuitenkin hyvä oppia myös harjoittelemaan rennolla keskitiellä. Ymmärtää, että sisäiset voimani kasvavat oikein hienosti, kun teen erilaisia harjoituksia, kun tulen niissä tietoiseksi siitä, mitä sielussani tapahtuu. Ne ovat hetkiä, jolloin minuus saa kosketuksen ja vahvistuu. Ne ovat hetkiä, jolloin sisäinen rakenteemme kehittyy.

Miten moni meistä lopettaa, kun kokee jonkin asian tai harjoituksen liian vaikeaksi. Uusi tekniikka on, harjoitella vähän ja tyytyväisenä. Ei niin tuijottaa tai odottaa tuloksia. Olla valoisa ja avoin. Tuntea milloin ja miten voimat vaikuttavat ja uusiutuvat.

Ja minuus. Se on luonnostaan kuin sointia. Kuvittele minuutesi valoisa sointina. Minä soin ja valaisen maailmassani.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Minä, minuus, arkkitehtuuri, pyhä arkkitehtuuri, musiikki

« Uudemmat kirjoitukset