Matin blogi

Tuhatvuotista Suomi-historiaa

Torstai 22.1.2015 klo 10:19 - Matti Kuusela

On aika huvittavaa katsella Pohjolan muinaishistorian karttakirjoja. Niissä ensimmäiset kartat saattavat kuvata aikaa tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Niissä suomalaiset hallitsevat laajoja alueita Norjasta Uralille ja etelään aina Ukrainaan saakka.

Kun sitten selaa karttoja eteenpäin, niin valtakunnat vaihtuvat vuosituhannesta toiseen. Vain suomalaiset pysyvät samoilla alueille vuosituhannesta toiseen.

Noin 1850 eKr rajat muuttuvat hieman ja suomalaisalueiden etelärajalle ilmestyy baltteja ja slaaveja.

Sitten on taas satoja vuosia tasaista. Suomi vallitsee pohjolassa ja eteläpuolella keltit. Vähitellen kelttiläisten tilalle tulee kimrejä, sitten skyyttalaisia, sarmatialaisa ja gallialaisia.

Oleellinen muutos alkaa Penguin-karttakirjassa vuoden 230 jKr tilanteessa. Silloin etelää hallitsee Rooma. Slaavit alkavat työntyä pohjoisemmaksi kohti Karjalaa. Ja siihen tämän kirjan muisnaishistorian kartat päättyvätkin. Skandinavian eteläosaan ilmestyy norjalaisia, ruotsalaisia, daaneja ja juutteja, mutta muuten Norjan ja Ruotsin keski- ja pohjoisosat ovat edelleen suomalaisten hallussa. Tästä ei tietääkseni koskaan kerrota koulussa.

Kulttuurin aallot

Henkiset tutkijat, kuten Valentin Tomberg, ovat kertoneet, miten suomalaiset heimot elivät rauhanomaisesti rinnakkain etelämpää tulleiden slaavien kanssa, ja voihan niin olla.

Mutta mennään eteenpäin Messeniuksen riimikronikan kuvauksessa. Jäimme tilanteeseen, jossa Varsinaissuomen kirkollinen keskus oli Räntämäellä. Porvarit kuitenkin halusivat sen lähemmäksi merta ja niin perustettiin Turku Aurajoen suuhun.

Tämä selvittää myös minua pitkään askarruttaneen kysymyksen. Olin ajatellut, että Åbo tarkoittaa jokiasutusta tai jokikylää, mutta kronikasta käy ilmi, että "bo" tarkoittaa kauppiaiden ranta-aittoja, joita jo Räntämäen valta-aikana oli Aurajoen varrella. Bo näyttää siis olevan samaa juurta kuin esimerkiksi puoti.

Idän ja lännen välissä

Suomen Turku alkaa kasvaa, mutta 1300-luvun alkupuolella Birgerin ja hänen veljiensä välisen kiistan aikana venäläiset käyvät polttamassa poroksi niin Turun kuin Räntämäenkin.

Matias Kettilmundinpoika kuitenkin kostaa ankarasti venäläisten hyökkäyksen. Novgorodin mahtava herttua Juri yrittää vielä piirittää Viipuria, mutta joutuu vetäytymään häpeällisesti ja suruissaan. Venäläisten vaatimukset Karjalasta tuottavat heille enimmäkseen vain tuskaa.

Sitten virolaiset nousevat kapinaan omia valtaajiaan vastaan. He tahtovat lyödä kuoliaiksi kaikki saksalaiset, eivätkä enää tahdo olla heidän orjiaan. He haluavat luovuttaa Tallinnan meille suomalaisille, jotta me sitten auttaisimme heitä. Sotaväkeä lähetetään, mutta projekti kuivuu kokoon. Kronikan suunta muuttuu, ja meille kerrotaan, miten kuningas Maunu oli harmissaan kun suomalaiset niin usein rikkoivat hänen ja Jumalan käskyjä eivätkä tahtoneet antaa piispalle hänen voikymmenyksiään.

Kiista kymmenyksistä jatkui. Kuningas Maunun oleskellessa Turussa kirjoitettiin karjalaisille, että heidän ei tulee pettää Jumalaa, vaan maksaa kymmenyksensä ja muut vaatimukset. Uhkauksin ja kirjein määrättiin, että kun piispa rakastavan isän tavoin oli vierailulla, tuli jokaisen pitäjän vetää nuottaa piispan pöytää varten. Tämä oli aikaa, jolloin venäläisten oli onnistunut valloittaa Pähkinälinna. 

Pian tämän jälkeen seuraa vielä suurempi taloudellinen myllerrys, johon liittyvät ankarat Pietarin penningit eli verojen korotukset. Kiistoissa ovat mukana sekä paavi että suomalaiset, ruotsalaiset ja venäläiset. 

1400-luku on monenlaista menoa ja kehitystä. Piispat rakentavat Turun seutua ja venäläisten kanssa soditaan. 

!500-luvn alussa kuningas Hannu hyökkäsi Suomeen harmistuttuaan siitä, että valtakunta ei enää kuulunut hänelle. Maa sauhusi pahasti ja Turku poltettiin taas kerran.

Mutta Suomessa oli kuusi kunnon taloa noihin aikoihin. Oli Mustain veljesten (dominikaanit) luostari Turussa, Raumalla ja Viipurissa, jossa oli myös fransiskaaniluostari. Nämä sitten revittiin maan tasalla kuninhas Kustaan aikana uuden uskontavan mukaisesti.

Mutta kävi niin onnellisesti, että Venäjä luopui hyödyttömästä liitosta Tanskan kanssa ja päätti luottaa enemmän ruotsalaisiin. Näin suomalaiset saivat kuudenkymmenen vuoden aselevon. Sen ajan he saivat asua maassaan hyvässä rauhassa viholliselta.

messenius_taulu.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, muinaishistoria, keskiaika, Messenius, riimikronikka, Turku, venäläiset

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Tiistai 6.12.2011 klo 17:22 - Matti Kuusela

Tuhansia vuosia sitten suomalaiset kansat asuivat laajalla alueella pohjolassa ja hoitivat yhteyksiä siihen ikivanhaan maailmaan, jota nimitettiin Hyperboreaksi. Suoraan käännettynä se merkitsee pohjoisen yllä olevaa maata, jolla on se erikoisuus, että maan varjo ei sitä koskaan peitä, vaan se on aina suorassa yhteydessä auringon henkisyyteen.

Tähän hyperborean maahan vanhat kreikkalaiset tekivät retkiä, ja myös Apollo viipyi täällä puolet vuodet vuodesta, ja puolet etelämpänä, samoin kuin muuttolinnut nykyään.

Vielä noin tuhat vuotta sitten suomalaisten alueet olivat suuria nykyiseen verrattuna. Esimerkiksi Ruotsi oli 1000-luvun alkupuolella vain kolme pientä kuningaskuntaa, Länsi-Götanmaa, Itä-Göötanmaa ja Sveanmaa, ja heti Upsalasta ylöspäin alkoivat suomalaisten heimojen maat. Mutta noiden kolmen kuningaskunnan kruunut ovat edelleenkin Ruotsin lipussa, ja vaikkapa Tampereen perustamiskirjan kannessa, kun Ruotsin valta sitten  laajeni lännessä ja slaavien idässä, niin että Suomi pieneni ja pieneni.

 

Suomen kuningaskunnat

Suomen historia ja etenkin henkinen historia ón sikäli ainutlaatuista, että me olemme kai ainoista kansoja maailmassa, joka on lähes täydellisesti unohtanut vanhan historiansa. Henkistä historiaa meillä tosin on Kalevalassa mitä upeimmassa muodossa, mutta kansallinen maallinen historia on lähes kadonnut. Nykyisin vallassa olevan käsityksen mukaan me tiedämme menneisyydestämme jotain vain jostain 1300- tai ainakin 1500-luvusta lähtien.

Ajatus suomalaisista kuningaskunnista tuntuu kovasti vieraalta. Kuitenkin muissa maissa on säilynyt tietoja esimerkiksi muinoin suuresta ja mahtavasta Kainuun maasta, joka hallitsi koko Pohjolaa nykyinen Skandinavia ja ainakin sen pohjoisemmat osat mukaanluettuna.

Suomen tämän hetken luovin tutkija Jukka Nieminen asettaa Kainuun kuningaskunnan keskuksen jonnekin nykyisen pohjanmaan alueelle. Hauska vahvistus tuolle oli, kun pari päivää sitten katseltiin Sinikan kanssa luultavasti 1930-luvulta peräisin olevaa Suomen karttaa. Siinä nykyisen Perämeren nimenä oli Kainuunmeri. Selvä osoitus siitä, että aikoinaan Kainuu on ainakin ulottunut Pohjanlahden rannikolle, ellei sitten kokonaan ympäröinyt sitä.

Kainuun kuningasvallan suureen aikaan kainuulainen kuningassuku ulottui ainakin Ruotsiin ja Norjaan, Skotlantiin ja Ranskaan saakka. Ja tuo aikahan oli ensimmäisen tuhatluvun puoliväliä.

 

Tavastia

Toinen suuri kuningaskunta oli Tavastia. Tunnetussa kuvauksessa ruotsalaisten tekemästä ristiretkestä eli valloitus- ja ryöstöretkestä joskus 1100-luvulla Suomeen oli kysymys ruotsalaisten ja varsinaissuomalaisten hyökkäyksestä Hämettä tai Tavastiaa vastaan.

Kristinusko oli täällä jo ikivanhaa perua, ei mitenkään ruotsalaisten tuomaa. Suomesta oli jo tuolloin omat vahvat yhteydet Rooman paaviin, mutta myös ortodoksiselle puolelle Venäjän kautta, ja aivan varmasti myös eurooppalaisilla ritarikunnilla oli täällä vaikutusta.

Nämä kaikki ovat asioista, jotka tulevat vähitelleen uudelleen avautumaan. Mielenkiintoista on myös se, että kuten Enkelimaan Uutisissa jo kerroin, hunnien sanastossa on paljon puhdasta suomea. Yksi näistä sanoista, joka ei ole aivan sama kuin nykysuomessa, on järveä taskoittava tavast. Silloin siis Tavastia tarkoittaisi järvimaata, eli luultavasti Päijänteen ympärille asettunutta valtakuntaa.

Nykyisen tiedon mukaan myös Novgorod, jota aikaisemmin pidettiin skandinaavisten viikinkien perustamana, saattaakin olla suomalaisten perustama. Mutta siitä myöhemmin, vain lyhyt havainto Päijänteestä.

Niin valtaisan pitkä järvi kuin Päijänne onkin Lahden ja Jyväskylän välillä, se on energeettisesti jotenkin oudon näkymätön. Oulunjärvi, Saimaa, Pielinen, Näsijärvi asettuvat helposti omalle paikalleen, mutta Päijänne on aivan kuin jossain toisessa ulottuvuudessa, jos vaikka sulkee silmänsä ja katselee Suomen karttaa mielikuvissaan.

Tästä olisi mukava kuulla, onko jollain muulla samankaltaista vaikutelmaa.

 

Suomen tähdet

Suomella on syvällinen yhteys myös tähtimaailmoihin, mutta näin itsenäisyyspäivänä nousee vahvasti mieleen Pohjantähti, joka on suuri sekä itsenäisyyden ja vapauden että yhteisöllisyyden suunnannäyttäjätähti.

Hyvin Pohjantähden kaltainen, vaikka voimakkaan naisellisesti, on Plejadien kaunis tähtiryhmä. Myös sen selvä ominaisuus on yhteys näiden seitsemän taivaallisen sisaren välillä, mutta silti se Rudolf Steinerinkin mukaan on suuri vapauden ja itsenäisyyden edistäjä.

Tänä vuonna olen erityisen voimakkaasti kokenut Plejadien eli Seulasten tähtisisarten sisäisesti elvyttävän ja uudistavan kosketuksen ja siihen saa Plejadien tähtisisaret -kirjan kautta hyvän kosketuksen. Koen vahvasti, että yhteys tähän Seulasten henkisyyteen on jotenkin vahvasti sekä alkuperäissuomalaista että myös sitä tulevaisuuden henkistä suomalaisuutta, jonka odotus jo vahvasti elävää ja jota voimme mielestäni myös rohkaistua yhä vahvemmin toivomaan. 

 

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: itsenäisyys, henkinen itsenäisyys, Pohjantähti, Plejadit, Seulaset, Suomen historia, muinaishistoria, Suomi, vapaus