Matin blogi

Kohti puhdassydämisyyttä

Perjantai 27.2.2015 klo 18:53 - Matti Kuusela

Vuorisaarnan kuvaus päättyy Matteuksen evankeliumissa sanoihin, joissa kerrotaan että kansanjoukot olivat hämmästyksissään Jeesuksen opetuksista. He kokivat, että Jeesus puhui asioista, jotka hän tunsi. Se ei ollut vain selostusta, vaan ”hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta.” Kansa koki, että Jeesus puhui asioista, jotka hän tunsi henkilökohtaisesti.

Matteuksen ”vallaksi” suomennettu kreikan sana on eksousias, joka on myös enkelihierarkian nimi. Sanalla Vallat tarkoitetaan niitä samoja enkeleitä tai jumalia , jotka Ensimmäisen Mooseksenkirjan alussa päättävät luoda ihmisen ja joista yksi on Jehova. Heitä kuvataan myös nimellä elohim.

Lause siis tarkoittaa, että kansa koki Jeesuksen puhuvan ensin ”autuuksista” ja sitten vanhojen käskyjen merkityksestä samalla vallalla ja voimalla kuin Jehova oli puhunut niistä Moosekselle noin tuhat vuotta aikaisemmin. Sen on täytynyt olla valtava kokemus.

Kristus ja Jehova

Yksi syy, minkä tähden monet raamatunkohdat ovat meidän aikanamme vaikeita ymmärtää, on se, että henkiset olennot esiintyvät niissä erilaisissa yhteyksissä toisiinsa. Nykyään me odotamme, että sama yksilöllisyys esiintyy aina samalla tavalla ja samoissa yhteyksissä. Raamatussa niin ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi Jeesus tai Kristus, tai Jeesus Kristus, esiintyi useilta erilaisilta näkökannoilta.

Ajatelkaamme Vuorisaarnan yhteyttä siihen, miten Mooses otti Siinain vuorella vastaan Jumalan kymmenen käskyä. Näillä kahdella tapahtumalla on yhteistä jo se, että kumpikin tapahtuu vuorella, lähellä jumalaa tai henkistä maailmaa. Ja kummassakin annetaan juutalaisille tai ihmiskunnalle uusi ajanmukainen henkinen opetus.

Aikaisemmin kuvittelin, että Siinain jumala oli yksiselitteisesti Jehova, mutta myöhemmin aloin oivaltaa, että Jehovan taustalla oli Kristuksen opetus. Kun nyt luin jälleen Vuorisaarnaa, jossa Jeesus autuuksien jälkeen palaa Kymmenen käskyn opetuksiin ja esittää ne uudella tavalla, ei enää käskyinä vaan selostaen niiden merkitystä, niin asia käy selväksi. Jo kymmenen käskyä olivat lähtöisin Kristukselta itseltään, mutta hänen on esitettävä ne Jehovan kautta.

Vuorisaarnan aikaan Kristus on tullut maan päälle, ihmisten keskuuteen, ja nyt hän kykenee esittämään käskyt uudella tavalla, ihmisten tasolla. Ja silloin ihmiset kokevat, että hänessä on sama elohim- eli luojajumalien tai Jehovan voima kuin siinä tapahtumassa, jossa käskyt aikanaan annettiin.

Mielenkiintoista on sitten se, että juutalaiset tunnistivat tämän saman henkisen voiman runsaan tuhannen vuoden takaa.

Vallat – elohim - muodonhenget

Rudolf Steiner käytti Valloista tai elohim-olennoista nimitystä muodonhenget. Yksi heistä, joka siirtyi vaikuttamaan auringosta kuuhun, oli Jehova.

Muodonhenget ovat niitä, jotka ovat luonnon taustalla olevia voimia. He muotoavat luonnon ja kaikki olennot, ja Raamatussa he ovat aina läsnä silloin, kun luonnonvoimat järkkyvät, kun myrskyää, salamoi tai maa järisee. Silloin ukkosti ja salamoi, kun käskyt annettiin ensimmäisen kerran.

Mooseksen saadessa käskynsä vuorella oli juuri tällainen suuri luonnonmyrsky, mutta ihmeellistä on, että Vuorisaarnan aikana mitään myrskyä ei ole, vaan luonto tuntuu esiintyvän ihmeellisessä rauhassa. Kristuksen aurinko-olemus loistaa rauhaa maan päälle. Nyt hän on itse paikalla. Nyt hän ei enää ilmesty Jehovan kautta. Hän kertoo tulleensa täyttämään lain, ei kumoamaan sitä.

Ihmiskehityksen uusi suunnitelma

Palatkaamme jälleen Vuorisaarnan alkuun, jossa Kristus kertoo ihmiskehityksen uudesta suunnitelmasta yhdeksäntasoisena kokonaisuutena. Siinä jokainen taso vastaa yhtä ihmisolemuksen tasoa. Näistä yhdeksästä vaiheesta me olemme hengentieteen mukaan kulkemassa nyt vasta kuudetta, joten puuhaa meillä riittää tulevaisuudessakin.

Ohjelman kuudes lause kuuluu Uuden testamentin suomennoksessamme: ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä jumalan.”

Tämä on siis meitä varten: kun puhdistamme sydämemme, niin henkinen katseemme avautuu!

Tästä henkisestä puhdistumisesta on varmaan monella sisäinen kokemus. Tärkeää siinä on kuitenkin oivaltaa, että puhdistumisen merkitys on vanhatestamentillisissa ja uusitestementillisissa uskonnoissa hyvin erilainen. Vanhoissa uskonnoissa todella puhdistettiin itseä niin erilaisin henkisin menetelmin kuin rituaalisilla pesuilla ja puhdistusmenoilla.

Nyt puhdistuminen tarkoittaa Kristuksen avulla koettua sisäistä voimaa. Puhtaus on ennen kaikkea sitä, miten me toimimme. Se sisäinen asenne, se on henkilökohtaista elämää ja toimintaa. Sen pohjalta lauseen voi kirjoittaa esimerkiksi:

Puhdistakaa sydämenne oman henkenne voimasta, Kristusta etsiessänne, niin sisäiset silmänne avautuvat.

Vuorisaarnan opastukset

Koko sarjan ensimmäinen ohje kuuluu, että ne joilla on hengen nälkä, saavat nyt oman itsensä kautta tyydytyksen. Hengen kerjäläinen ilmentää vastapainoa sille rikkaalle miehelle, joka ei kyennyt kulkemaan neulansilmän kautta tai astumaan taivasten valtakuntaan.

Saadakseen todellista tietoa on ihmisen kyettävä ensin vapautumaan vanhasta.

Toinen ohje kuuluu, että meidän on kuunneltava tunteitamme, meidän on hyväksyttävä niin murheemme kuin ilommekin. Meidän on tunnettava tunteemme, jotta me niiden kautta kulkea siihen täyttymykseen, jota evankeliumissa kuvataan lohdutukseksi.

Ensimmäinen kohta oli fyysistä tasoa varten, toinen eetterikehoa eli elämänvoimakeholle. Kolmas lause kertoo astraaliruumiin kehityksestä: maltilliset perivät maan. Se tarkoittaa, että ihmisen on opittava itse hallitsemaan omia sisäisiä voimiaan kyetäkseen suorittamaan loppuun maan antaman koulutuksen, toteuttaakseen maan kehitystarkoituksen.

Vanhurskauden arvoitus

Neljännessä lauseessa etenemme varsinaiselle sielulliselle tasolle. Ensimmäistä sielun kehitysvaihetta nimitetään aistimus- tai tuntosieluksi. Se on vielä hyvin kosminen sielunalue. Sitä kehittivät varsinaisesti muinaiset egyptiläiset, jotka rakensivat pyramidinsa ja temppelinsä kosmisten mittasuhteiden ja tähtivoimien mukaan. He kokivat ne vielä suoraan sielussaan. Kalevalassa tätä kehitysvaihetta edustaa Väinämöinen.

Meidän Raamatussamme neljännen lauseen keskeinen käsite on vanhurskaus, erikoinen sana, josta ainakin minulle tulee mieleen Aabrahamin suhde jumalaan, mutta siihenpä se jääkin. Lause kuitenkin lupaa, että ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, tulevat ravituiksi.

Edessäni olevassa englantilaisessa käännöksessä sana on kuitenkin oikeamielisyys tai oikeudenmukaisuus. Kun muuttaa vanhurskauden tilalle oikeudenmukaisuuden, niin lause selvenee välittömästi: ne joilla on oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano, he saavat... niin, mitä he saavat? Heidät ravitaan, he saavat täyttymyksen.

Käsittääkseni se tarkoittaa, että ne joilla on syvä kosminen oikeudenmukaisuuden taju ja tarve, he myös täyttyvät kosmisille jumalvoimilla.

Vanha vanhurskaus tai jumalmielisyys tarkoitti sitä, että jumala palkitsi ihmisen. Nyt Kristuksen aikana meidän on tunnusteltava tätä ajatusta vielä hieman pidemmälle. Kristuksen kautta maailmanviisaus on muuttunut. Se on kehittynyt eteenpäin niin, että emme voi enää henkisessä tiedossamme tyytyä siihen mitä on ollut, vaan nyt maan piirissä läsnäolevan Kristuksen kautta myös maanviisaus on jatkuvassa kehitystilassa. Siksi uusi ja sisäisesti ravitseva henkisyys meissä voi olla vain sellaista, jossa me koemme maailman kaikkein korkeimman oivaltamamme viisauden mukaisesti.

Armahtaminen

Viidennessä lauseessa me tulemme yhä lähemmäksi nykyajan henkistä opetusta: ne, jotka armahtavat, ne armahdetaan.

Se tarkoittaa, että katseemme suuntautuu jumalmaailmasta yhä enemmän toisiin ihmisiin ja maailmaan ympärillemme. Aivan kuin me vasta tällä kohden tulisimme todella läsnäoleviksi tässä maailmassa. Tulemme nyt ensi kertaa täysikasvuiseksi siinä mielessä, että voimme tehdä itsenäisiä päätöksiä. Armahtaessamme me otamme vastuun itsellemme, teemme jotain mikä aikaisemmin kuului vain jumalalle. Ja se on mahdollista juuri Kristuksen kautta. Kristus minussa antaa minulla todellisen mahdollisuuden antaa anteeksi.

Rudolf Steinerin mukaan tämä merkitsee, että ihminen nyt saa mahdollisuuden oppia, että maailma vastaa hänelle samalla tavalla kuin hän suhtautuu maailmaan. Sen mitä teet maailmalle tai toisille ihmisille, se palaa sinulle takaisin. Tässä huomaa myös, että tämä omien tekojen ja maailman tekojen vastaavuus ei toimi mekaanisena fyysisen maailman lakina, vaan se on maailman sisäisemmän tason lainomaisuus, jonka oikea ymmärtäminen edellyttää myös oikeaa mielenlaatua.

Tässä armahtamisen ja anteeksiannon rinnalle kuuluvat myös hyveet. Ne kertovat asenteista, jotka ovat sopusointuisessa suhteessa maailman kanssa.

Puhdassydämisyys

Näin olemme tulleet kuudennen lauseen puhdassydämisyyteen ja nykyaikaan saakka. Kuudes lause lupaa, että sydämeltään puhtaat saavat nähdä jumalan.

Käytännössä puhdassydämisyys on sitä, että kielteiset värähtelyt eivät jää kiinni sydämiimme. Se ei Kristuksen mielessä ole sitä, että me suljemme ulkopuolelle kaikki epämieluisat tuntemukset, vaan puhdassydämisyys on sitä, että me otamme vastaan kaiken mitä maailma meille tarjoaa, ja sydämme säilyvät puhtaina siitä huolimatta.

Rakkaudella

Matti



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, Rudolf Steiner, vallat, elohim, Jehova, nykyaika, oikeamielisyys, vanhurskaus