Matin blogi

Oikeudenmukaisuudesta hyvyyteen

Keskiviikko 16.9.2015 klo 1:34 - Matti Kuusela

Ihmeellisesti kiinnostukseni suuntautuu Vuorisaarnan kohtaan, jossa Jeesus puhuu oikeudenmukaisuudesta. Hän ilmoittaa, että se ominaisuus, jonka avulla ihminen voi päästä taivasten valtakuntaan eli luoda yhteyden henkiseen maailmaan.

Oikeudenmukaisuudesta ei henkisessä kirjallisuudessa kovin paljoa puhuta. Raamantunsuomennoksissakin sen alkukielinen kreikkalainen sana dikaiosyne on käännetty joskus hurskaudeksi, joskus jumalan tahdon noudattamiseksi. Mutta kun sitä ajattelee henkisen minuus-opetuksen pohjalta, niin sen merkityksen voi kokea hyvinkin perustavaksi.

Tuosta Kristuksen lausumasta voi suoraan päätellä, että jo pelkkä oikeudunmukaisuuden harjoitus kaikissa tilanteissa johtaa ihmisen henkisen maailman yhteyteen. Mutta tuo henkinen oikeudenmukaisuus ei voi olla sitä, jota kirjanoppineet ja fariseukset edustavat, vaan se on oikeudenmukaisuutta, joka kohoaa vapaasta minä-ihmisestä. Hän miettii itse, mikä on oikein kussakin tilanteessa. Vaikuttaa siltä, että tuo elävän oikeudenmukaisuuden ja oikeamielisyyden harjoitus yksin voi harmonisoida ihmisen henkisen maailman kanssa.

Melkisedek

Oikeamielisyys ja rehellisyys johtavat muistot myös kauas Vanhan testamentin puolelle. Kun Abraham palaa voitokkaasta taistelusta, korkeimman jumalan pappi Melkisedek, Saalemin kuningas ja myös Oikeudenmukaisuuden kuningas, tarjoaa hänelle viiniä ja leipää paikalla, jolle myöhemmin rakennettiin Jerusalamin temppeli.

Näemme näin, että oikeudenmukaisuuden idea liittyy läheisesti leivän ja viinin sakramenttiin sekä koko juutalaisen kansan kehitykseen. Kristus itse uudistaa leivän ja viinin ehtoollisen. Nämä kaksi kasvikunnan tuotetta liittyvät läheisesti aurinkoon ja kasvikuntaan. Ihmisolemuksessa leipä liittyy juuri kiinteään kehoon, luustoon, ja viini taas vereen. Juuri luusto ja veren lämpö ovat ihmisen minuuden kantajia fyysisellä tasolla.

Totuus_-_Lefebvre.jpg

Tie hyvyyteen

Me suomalaiset olemme vanhastaan kokeneet itsemme rehellisinä ja oikeudenmukaisina. Ja jos seuraa erästä Rudolf Steinerin lausumaa, voimme sanoa, että oikeudenmukaisuudesta kasvaa totuus, totuudesta kasvaa kauneus, kauneudesta kasvaa hyvyys.

Mutta selvää on, että ollakseen voidakseen synnyttää itsestään uuden ominaisuuden, oikeudenmukaisuuden on oltava elävää, jotta siitä voi kehittyä totuutta luova voima.

Totuuden on oltava hyvin elävää, jotta siitä voi kasvaa jotain niin taipuisaa kuin kauneus. Voimme ymmärtää, että juuri elämänmaailmassa kauneus on samaa kuin totuus fyysisessä maailmassa. Kauneus on taiteellisen luomisen sisäinen olemus.

Ja jotta kauneudesta voi kehittyä hyvyyttä, on siihen tultava mukaan jotain sellaista korkeampaa voimaa, korkeampaa tahtoa, joka vasta aavistuksenomaisena tulee meidän tajuntamme piiriin. Me voimme ajatella tekevämme hyvää, voimme jopa tuntea niin, että onko teko varmasti hyvä sen syvemmässä merkityksessä, sen tiedostamiseen me emme vielä kykene.

Mutta perustana on tuo oikeudenmukaisuus, ei kirjasta luettuna, vaan parhain minä-ihmisen kyvyin käytäntöön sovellettuna. Siitä versovat muut eteenpäin vievät ominaisuudet.

Tekojen hyvyys

Vastaavasti kuin Uuden testamentin alussa Jeesus ilmoittaa oikeudenmukaisuuden kehityksen perustaksi, hän evankeliumien lopussa tiivistää kaiken rakkauden käskyksi.

Voimme kokea, miten rakkaus on se voima, joka kulkee kaikkien näiden vaiheiden, rehtiyden, totuuden, kauneuden ja hyvyyden kautta. Me voimme harjoitta kaikkia näitä ominaisuuksia useilla sieluntasoilla, mutta teko on lopulta kaiken mitta. Meissä on syvä usko siihen, että teot ovat se, millä mies mitataan, kuten ennen olisi sanottu.

Mutta mitkä teot? Tosiaankin, tekoja voi perustella monin tavoin. Mitä tyhmimmäksi osoittautuvalla teolla voi olla mitä järkevin selitys. Silloin juuri tuo neljän ominaisuuden sarja on erinomainen arviointiväline: onko tekoni oikeudenmukainen, onko se tosi, onko se kaunis, onko se hyväksi.

Onko se rakkaudellinen tai välttämätön? Huomaa, että sanoilla voi päästä lähelle totuutta, mutta ei aivan loppuun saakka. Aina jää se jokin viimeinen tekijä, joka toivoaksemme tulevaisuudessa todellistuu. Onhan sanottu, että seuraava buddha, Maitreya Buddha, joka tulee noin 2500 vuoden kuluttua, on juuri hyvyyden buddha!

Siihen saakka saamme opiskelle hyvyyttä enemmän tai vähemmän omin voimin.

Rakkaus tekoon

Rudolf Steinerilla on filosofinen käsite, joka on hyvin vaikeasti saanut jalansijaa viimeiden sadan vuoden aikana. Se on rakkaus tekoon. Se tarkoittaa, että vapaa ihmistä ei pohjimmiltaan sido mikään muu kuin se, minkä hän itse itsessään kokee oikeaksi. Hän rakastaa jotain tekoa niin paljon, kaikesta parhaasta arviointikyvystään lähtien, että hänen ei tarvitse perustella sitä millään moraalisessa periaatteella, vaan tietää itsessään että se on oikein.

Mutta on väistämättä lisättävä, että tuo on myös ihanne, joka vaatii jo melkoisesti sydämen puhtautta. Olemmeko me niin valmiita tekemään oikein, toimimaan henkisen maailman tai jumalan tahdon mukaan, oman parhaan oivalluksemme mukaan, että se riittää teon perustaksi.

Steiner kehitti tätä käsitettä jo 1800-luvun lopulla. Aivan varmaa on, että hän näki sen silloin varteenotettava ihmisekehityksen tulevaisuuden vaiheena – jo silloista ihmiskuntaa varten! Koen että nyt on hyvä aika miettiä tätä oikeudenmukaisuuden, hyvyyden, rakkauden ja toiminnan välistä yhteyttä uudella ja kauniisti sanottuna raikkaalla pohjalla.

Rakkaudella
Matti

Lefebvren kaunis maalaus Totuus hämmästytti minut jälleen. Tajuan että oma kokemukseni totuudesta on pohjimmiltaan jotain jäykkää, kuivahkoa, enemmän miehekästä ja kulmikasta. Ja tässä on kuva totuudesta, joka on kaunis, elävä, tasapainoinen ja olemukseksellisesti naisellinen!



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jeesus, Vuorisaarna, oikeudenmukaisuus

Oikeudenmukaisuuden tie

Perjantai 11.9.2015 klo 11:47 - Matti Kuusela

Uuden testamentin lukeminen suomeksi on joskus aikamoista arpaperiä. Kun katselin samaa kohtaa, toisessa suomennoksessa puhuttiin hurskaudesta, toisessa Jumalan tahdon toteuttamisesta. Kun päätin katsoa itse, ilmeni että kyseinen kohta on alkukielellä kreikaksi dikaiosyne. Ja Dikaiosyne taas on kreikkalainen oikeuden ja oikeudenmukaisuuden jumalatar.

Se merkitsee, että tämä tuttu Matteuksen kohta, jota olemme jo aikaisemminkin käsitelleet, kuuluu suomeksi: Minä sanon teille, ellei teidän oikeudenmukaisuutenne ole suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, te ette pääse taivaitten valtakuntaan.

erzengel-michael_111.jpg

Silmien avautuminen

Kun tällaisen lauseen lukee, tuntuu kuin silmät avautuisivat. Huomaa siirtyvänsä tulkinnasta ja epämääräisyydestä puhtaan henkisen ilmoituksen äärelle. Oikeudenmukaisuus, suoruus, rehellisyys on se ensimmäinen tekijä evankeliumien alussa, joka määrittää pääsemmekö me taivasten valtakuntaan. 

Ja rakkaus on viimeinen. Sehän tulee esiin Johanneksella ennen Getsemanea ja Golgataa: Yhden käskyn minä annan teille, rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut.

Oikeudenmukaisuus ja suoruus ovat siis ne ominaisuudet, joita Kristus-minä meiltä odottaa - päästäksemme taivasten valtakuntaan.

Ja mitä se merkitsee? Miksi me taivasten valtakuntiin haluaisimme?

Taivasten valtakunta tarkoittaa käytännössä samaa kuin henkinen maailma. Henkiseen maailmaan tai taivasten valtakuntaan pääseminen merkitsee ihmisten olemuksen kokonaisuutta.

Henkiseen maailmaan pääsy ei ole vain jokin erityisasia, vaan se on ihmisolemuksen kokonaisuuden palautumista. Nyt me elämme maailmassa ja kehoissa, jotka aineellisen maailman rajoitusten ja vinoutumisten takia ovat poissa harmoniasta. Meidän todellinen koko olemuksemme elää mukana enkelimaailmojen kanssa. Jos me elämme oikeudenmukaisesti, Kristuksen mukaan se johtaa siihen, että me synkronoidumme jälleen koko oman henkisen olemuksemme ja henkisen maailman kanssa.

Nyt me todellakin elämme hyvin rajoitetussa maailmassa ja rajoitetussa tietoisuudessa, hyvin rajallisin tiedon elämän olemuksesta ja maailman ja ihmiskunnan kehityksestä.

Oikeudenmukaisuus

Muistamme että oikeudenmukaisuus esiintyy myös Vuorisaarnan tunnetuissa makarios-lauseissa, joita hieman harhaanjohtavasti nimitetään autuuksiksi. Siellä oikeudenmukaisuus on ihmisen yhdeksästä kehitystasosta toiseksi viimeinen eli kahdeksas.

Nyt me elämme vasta kuudetta vaihetta, jonka tehtävä on puhdassydämisyyden saavuttaminen. Seitsemäs on korkeamman minän rauhantekijänä oleminen, millä tarkoitetaan rauhaa erityisesti perusnaisellisena voimana, Maria- tai madonna-ominaisuutena. Analyyttinen rauhanrakennus on hyvä, mutta tässä siis rauhan voimana oleminen meidän kuudentena tasonamme on erityisesti Maria-voima.

Sen jälkeen tulee erityisenä Kristus-voimana oikeudenmukaisuus. Voimme tiivistää: 

Nykyajan minuus - pyrkimys puhdassydämisyyteen.
Korkeampi minä - olla rauhan ja sopusoinnun voima.
Varsinainen minä - toimia kaikessa oikeudenmukaisesti.

Kaikki tämä on Vuorisaarnassa. Ihmetykseni tulee vain suuremmaksi ja suuremmaksi. Meidän aikamme henkisessä kirjalisuudessa ei oikeastaan ole mitään, mitä ei olisi ilmoitettu jo Uudessa testamentissa. Mutta toki me tarvitsemme jatkuvasti uutta tietoa, löytääksemme sen mitä jo on kirjoitettu, ja toteuttaaksemme sitä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Oikeudenmukaisuus, hurskaus, Vuorisaarna, Daikaiosyne

Uskonnollisuus ja tulevaisuuden tahtominen

Keskiviikko 16.7.2014 klo 11:30 - Matti Kuusela

Hyvää kesähuomenta, hyvät ystävät. Enkelimaasivuilla on tänään puoli kymmeneen mennessä käynyt jo yli tuhat lukijaa, mikä on mahtava määrä etenkin näin varhain. Muutenkin tuhat on jo paljon enemmän kuin tavallisina päivinä kokonaisuudessaan.

Mutta tänään sisäinen tuntoni antoi ymmärtää, että on näin kesän voimissa on hyvä suunnata katse uskonnollisuuteen. Ja sellaiseen uskonnollisuuteen, joka ei katso vain menneisyyteen, vaan tulevaan. Onko sellaista?

Yksi niitä asioita, joita ei oikeiin tiedetä, ei julkisesti mutta ei aina henkisissäkään piireissä, on se, miten tärkeinnä Rudolf Steiner piti evankeliumeja. Moni on siitä toki lukenut, mutta jotta sen oikein ymmärtää ja muistaa, tarvitaan sellaista sisäisyyttä, jota voimme nimittää tahdoksi. Vanhojen aikojen henkisessä koulutuksessa tai vihkimyskoulutuksessa opetettiin sitä, mikä meille kaikille on nykyään itsestään selvää, nimittäin ajattelua, ajattelun selkeyttä.

Kristillisten aikojen lähestyessä tuli yhä tärkemmäksi tunteiden koulutus ja nykyaikana meidän on opittava tahtomaan. Se tarkoittaa siis tulevaisuuden tahtomista, sitä tulevaisuutta, josta Johanneksen ilmestys puhuu. Mutta yksityisen ihmisen kohdalla se tarkoittaa myös omien ihanteiden ylläpitämistä ja niiden tahtomista. Se tarkoittaa sitä, että me jaksamma pitää korkeimpia ihanteitamme yllä sisimmässämme, ja myös tahtoa niiden toteutumista käytännön elämässä.

Kateus vai oikeudentunto

Nyt huomaan siirtyneeni hieman toiseen aiheeseen kuin se mistä aloitin. Julkisuudessa saa usein kuulla ja lukea, miten suomalaisia syytetään kateudesta. Sehän on hyvin tuttua. Mutta mitä siinä on takana?

Aivan aitoa kateuttakin toki saattaa esiintyä, mutta usein kateutta vastaan puhuvat sellaiset ihmiset, jotka tahtovat puolustella omia tai joidenkin toisten ihmisten ylisuuria taloudellisia etuja. Minä koen, ettei kysymyksessä pohjimmiltaan ole suinkaan kateus, vaan oikeudentunto. Suomalaisten sielunperustalla olevan oikeudentunto on harvinaisen voimakas.

Ja tuo oikeudentunto on myös se sielunvoima, joka on oikeastaan kaiken muun perustalla. Kysymys siitä, mikä on oikein, on sen perustana, mitä sitten voimme kokea totuudeksi, hyväksi, kauniiksi, rakkaudeksi. Me tiedämme, että on oiken rakastaa, tiedämme että oikein etsiä totuutta, että on oikein tehdä hyvää, on oikein olla rehellinen.

Kun julkisuudessa sanotaan, että joku kadehtii toisen tuloja, niin koen että kaikkein useimmiten sillä tarkoitetaan sitä, että älkää puuttuko niiden asioihin, joilla on enemmän. Unohtakaan moraali, unohtakaa oikeudentunto, unohtakaa tasapuolisuus ja antakaa meidän olla rauhassa.

Minä koen, että tulevaisuuden yhteisten asioiden on kuljettava yhä voimakkaammin ja selvemmin sen suuntaan, mikä on oikein, mikä on tasapuolista, mikä on kohtuullista. Ja se on juuri sitä, mitä meidän on uskallettava tahtoa.

Uskonto ja ihmissydän

Katsokaamme, mitä Steiner lausui Nürnbergissä 1908 julkisessa esitelmässä:

"Uskontoa luonnehtii parhaiten ihmissydämen sisältö. ihmismielen sisältö, ihmisen kaikkien tuntemusten kokonaisuus, missä ihminen kohottaa parhaimman sielussaan kohti henkisiä olentoja ja voimia. Ihmisen uskonnollisuuden luonne riippuu tästä mielenlaadun sisäisestä tulesta, tunteiden voimasta ja laadusta."

Mutta nyt tulemmekin mielenkiintoiseen ja ratkaisevaan kohtaan: Mitenä tämä uskonnollisuus vaikuttaa käytännön elämään? Jos ihminen on avoin ja selkeä, on selvää että uskonnollinen henkinen asennoituminen virtaa suoraan myös käytännön elämään ja pyrkii siellä toteuttamaan korkeimpia henkisiä ihanteita.

Nyt me kaikki tiedämme, miten vaikeaa toisaalta on toimia henkisten ihanteiden puolesta käytännön elämässä. Tiedämme, miten monet henkiset ihanteet saattavat käytännön elämässä kääntyä suorastaan päinvastaisiksi. Siksi Kristuksen opetuksessa kaikkein korkein ja viimeinen käsky onkin rakkauden käsky: Rakastakaa toisianne!

Toinen toistemme rakastaminen on se korkein ja viimeinen kriteeri kaikille toiminnalle, se joka katsoo, että kaikki menee oikein ja tasapuolisesti, jokaisen hyväksi ja edistykseksi.

Rakkaus ja yksilöllisyys

Nykyaikana se mikä on oikein, on pohjimmiltaan aina jokaisen ihmisen itse löydettävä. Me voimme toki valita ja meillä on yhteisiä ja hyväksyttyjä totuuksia, mutta silti nekin hyväksyy pohjimmiltaan aina jokainen ihminen itse. Meissä jokaisessa on itsessämme tuo ihmeellinen totuuden henki, totuuden tunto, joka puhuu meille sisäisyydestämme.

Otetaan tähän vielä ote Steinerin äskeisestä esitelmästä hieman myöhemmin:

"Mitä enemmän ihminen yksilöityy, sitä enemmän rakkautta hän pystyy kantamaan sisällään... kun ihminen saa yksilöllisyyden, kun hän hoitaa ja hyödyntää jumalallista kipinää itsessään, silloin täytyy rakkauden voiman, rakkauden aaltojen virrata ihmisestä toiseen sydämen vapauden pohjalta... Rakkaus muuntuu vähitellen henkiseksi rakkaudeksi, joka virtaa sielusta sieluun. Lopulta se sulkee piiriinsä koko ihmiskunnan veljellisen rakkauden sitein."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uskonnollisuus, rakkaus, kateus, oikeudenmukaisuus, Rudolf Steiner, tahto, tulevaisuus