Matin blogi

Vuorisaarnan ytimessä

Torstai 3.9.2015 klo 19:50 - Matti Kuusela

Eilisillan Henkisessä workshopissa pääsimme ensimmäistä kertaa Vuorisaarnan loppuun saakka. Oli mukava tunne kun yli puolen vuoden työskentelyn jälkeen Uuden testamentin niin tärkeän alkuopetuksen todellisuus alkoi tulla kokonaisuudeksi.

Vuorisaarnan ymmärtämiseksi on aivan olennaista huomata, että silloin kun tuo opetus annettiin, ei ollut vielä olemassa kristinuskoa: Vuorisaarna annettiin koko ihmiskuntaa varten. Siksi Vuorisaarnan ymmärtämiseksi on pystyttävä vapautumaan perinteestä, vapautumaan teologiasta. On vain kohdattava se mitä sanotaan.

Ja se, mitä Vuorisaarnassa kerrotaan, on jyrisevää. Se on ihmiskunnan historiassa aivan valtava tapahtuma. Voi tietysti huomata, että esimerkiksi Buddha oli jo puhunut hyvin pitkälle samoista asioista, mutta nyt tulee esiin jotain, mitä on ensin vaikea muistaa, koska se ei ole meidän tavanomaisen ajattelumme mukaista.

ilta_200.jpg

Buddhasta Kristukseen

Buddha tiesi mistä hän opetti, mutta Kristus puhui niin, että itse ihmiskunnan alkuvoima vaikutti hänen kanssaan. Kristus on nyt hän, joka ei ainoastaan opeta, vaan tekee ja toteuttaa sen mistä puhuu.

Matteus kertoo, miten Jeesus nousee vuorelle uusien opetuslastensa kanssa ja istuutuu. Missään ei kerrota, että muuta kansaa olisi ollut mukana. Ja kun kukee Jeesuksen opetusta, käy täysin selväksi, että opetus oli niin suurta, niin uutta ja niin järisyttävää, ettei kansalla olisi ollut mitään mahdollisuuksia olla mukana.

Opetuslapsillakaan ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia ymmärtää itse asiassa sanaakaan Jeesuksen puheesta, ellei se olisi tapahtunut vuorella, mikä on tässä henkinen termi joka tarkoittaa että ollaan henkisessä maailmassa. Opetuslapset ovat kohotettuina henkiseen tajuntaan, jossa he kyllä ymmärtävät.

Opetuksen henkisyyttä kuvaa sekin, että ei ole mitään väittelyä, ei mitään kysymyksiä, joita aina tuli esiin silloin, kun opetuslapset olivat omassa maallisessa tietoisuudessaan.

Palattuaan takaisin omaan itseensä opetuslapset myös tietoisessa itsessään unohtivat sen mitä olivat kuulleet, sillä myöhemmistä keskusteluista käy niin selvästi esiin, miten vähän he tajusivat Kristuksen tehtävästä.

Mutta syvällä sisimmässään he tiesivät. Ja siinä mielessä voi Vuorisaarnan nähdä myöhemmän helluntai-tapahtuman valmisteluna. Vuorisaarna oli opetusta, jonka voima ulottui opetuslasten aivan fyysiseen olemukseen saakka. Kristus istutti heidän koko olemukseensa ihmiskunnan koko kehitysohjelman aikojen loppuun saakka. Se tarkoittaa, että ei ainoastaan maan tämän inkarnaation loppuun, vaan maan kaikkien inkarnaatioiden loppuun saakka.

Eläinrata ja opetuslapset

Helluntain tapahtumassa nämä kaksitoista olivat ne, jotka ensimmäisinä kykenivät ottamaan vastaan Marian ankkuroimana Pyhäksi hengeksi kutsumamme voiman, joka antoi heille kyvyn ymmärtää ja opettaa henkisiä asioita henkilökohtaisella tavalla.

Opetuslapsia oli kaksitoista, kuten myös opetuslapsia oli. Kun henkisessä kirjallisuudessa puhutaan kahdestatoista, se on aina sama kaksitoista: kaksitoista opetuslasta kantaa itsessään samaa kosmisten voimien järjestelmää kuin kaksitoista Eläinradan merkkiä.

Siksi helluntaina oli tapahduttava se valtava muutos, joka irrotti opetuslapset Kristuksen ykseydestä niin, että jokainen saattoi kantaa omaa henkilökohtaista tietoisuuttaan, olla erilainen kuin muut - ja silti yksi kokonaisuudesta.

kristuksen_kasvot_steiner_veistos.jpg

Se jolla on valta

Heti Vuorisaarnan jälkeen Matteus kuvaa hyvin tarkoin sen voiman, jolla Jeesus saarnassaan puhui. Oikeastaanhan se ei ollut saarna, vaan se oli ihmiskunnan suurta alkupuhetta, joka oli täynnä luomisvoimaa, täynnä samaa voimaa, jolla ihmiskunta ja maa oli luotu.

Uuden testamentin suomennos käyttää lausetta "Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin kirjanoppinut." Kreikkalainen alkuteksti ilmaisee asian käyttämällä sanaa eksousian. Se on sama sana kuin elohim eli Vallat, joista yksi on Jahve. Matteus siis antaa ymmärtää, että Kristuksen kautta virtasi tässä ainutlaatuisessa tapahtumassa maan luojajumaluuden voima kahteentoista opetuslapseen.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, opetuslapset, Jahve, Buddha, eläinrata

Vuorisaarna - opastus henkisen tien kulkijoille

Perjantai 3.4.2015 klo 0:24 - Matti Kuusela

Hyvää Pääsiäistä!

Vuorisaarnasta tuli ihmeen suuri seikkailu, joka jatkuu edelleenkin. Tulin vasta tällä viikolla katsoneeksi Emil Bockin laajasta Das Evangelium -kirjasta, mitä hän Vuorisaarnasta kirjoittaa. Huomasin toki, että oli lukenut näitä sivuja jo aikaisemminkin, mutta vasta nyt se alkoi selvästi avautua.

Mutta ensiksi, Emil Bock oli yksi Kristiyhteisön perustajia, Rudolf Steinerin oppilas ja teologian lisensiaatti, joka kirjoitti suuren määrän kirjoja, erityisesti Raamatun tarkasteluja ja Jeesuksen elämää käsitteleviä teoksia.

Opetusta opetuslapsille

Viimeistään Bockin kirjaa lukiessa kävi täysin selväksi, että Vuorisaarna ei ollut opetusta suoraan kansalle, vaan opetuslapsille. Jeesus on juuri kutsunut opetuslapsensa ympärilleen. Hän katsoo suurta kansanjoukkoa, joka on kerääntynyt Galileassa hänen luokseen - ja hän nousee vuorelle, istuutuu opetuslastensa keskelle ja alkaa opettaa heitä. Hän kokee syvästi, miten kansa tarvitsee uusia ohjaajia.

Vuorisaarnan lopussa on lause, jossa kerrotaan, miten kansa koki Jeesuksen opetuksen, mutta palataan siihen myöhemmin.

Bock myös korostaa, ettei Vuorisaarna ole moraaliopetusta vaan jotain aivan muuta. Hän ottaa esimerkiksi tuon tuon tunnetun kohdan, jossa Jeesus kehottaa kääntämään toisenkin posken. Ja antamaan takkinsa.

On melkoisen selvää, että fyysisessä maailmassa ei voi elää tuon opetuksen mukaan, ellei joku todellinen pyhimys siihen kykene. Katsotaanpa: vuorelle nousu tarkoittaa kohoamista lähelle henkistä maailmaan. Jeesuksen ympärillä istuvat opetuslapset kohoavat sisäisesti korkeampaan tilaan. He kokevat Kristuksen aurinko-eetteriolemuksen kantavan heidän tietoisuuttaan. He ovat sisäisessä maailmassa, jossa he kokevat luonnollisesti, mitä toisenkin posken kääntäminen tarkoittaa - energiatasolla.

Papit tai healerit

Sisäisessä kuvanomaisessa tietoisuudessa on helppo ymmärtää, mistä on kysymys. Bock näkee siinä sielunhoitajana toimivan papin, ja itselleni tulee enemmän mieleen omat kokemukseni hoitajana tai parantajana: otan vastaan sen mitä minulle annetaan koettavaksi. Se on myös tila, jota mielelläni kutsun henkisen tien kulkijan asenteeksi: luotan siihen, että tulen toimen kaiken sen kanssa, mitä sisäisen voiman tasolla tai eetteritasolla kohtaan.

Mielelläni kutsun tuota asennetta myös henkisen tien kulkijan elämänasenteeksi. Siihen soveltuu täysin myös se, että jos joku vielä minulta takin, voin antaa paidankin - koska tiedän että saan jälleen takaisin lahjoittamani elämänvoimat tai sielulliset voimat.

Maan suola, ihmisten valo

Bock kiteyttää myös kauniisti, miten autuuslauseiden jälkeen tulevat Jeesuksen sanat, te olette maan suola ja te olette ihmisten valo, asettuvat kohdalleen.

Suola on yhteydessä siihen, miten kolmessa ensimmäisessä lauseessa ihminen kehittää ja työstää oman kehollisuutensa kolmea tasoa kirkkaammaksi. Se kirkastaa myös koko maan olemusta kohti sitä tulevaisuuden tilaa, jossa maasta jälleen tulee loistava ja läpinäkyvä, kaukaisessa tulevaisuudessa.

Valo taas on sitä sielullista voimaa, joka alkaa loistaa meidän kehittäessämme sielullisia voimiamme kolmen seuraavan autuuden mukaisesti.

Ja henkinen valo ja suola yhdessä rakentavat sitä kalliolla olevaa taloa, josta Jeesus puhuu Vuorisaarnan loppupuolella. Ja kaikki nämä yhdessä luovat aikanaan sen Uuden Jerusalemin, jossa sekä ihmiskunta että maa ovat yhdessä kirkastuneet loistavaksi hengeksi, jossa jalokivien värit ja henkiset soinnin sädehtivät.

Rakkaudella Matti

- Jos tämä kirjoitus herätti sinussa kysymyksiä, niin olen kirjoittanut Vuorisaarnasta useita blogeja viimeisen neljän kuukauden aikana. Niistä löydät vastauksia moniin kysymyksiin, mutta sarja jatkuu, sillä uusia kysymyksiä ja vastauksia avautuu jatkuvasti!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Jeesus, suola, valo, Kristus, tietoisuus, opetuslapset, vuori

Ihmiskunnan sydänpiiri

Lauantai 31.5.2014 klo 23:43 - Matti Kuusela

Ihmiskunnan elämässä vaikuttaa ihmeellinen tasapaino, vaikka sitä päivittäisessä elämässä ei aina huomaakaan. Kun me esimerkiksi nyt keväällä kohoamme sisäisesti yhä ylemmäs valoon ja lämpöön, niin syksen tullen me tuomme saamamme uudet kosmiset päivitykset jälleen maan päälle uusiksi työvirikkeiksi.

Tosin kesällä meidän sisäisyytemme kohoaa niin korkealle arkkienkeli Urielin opastuksen piiriin, että me emme pysty sitä tietoisuudellamme seuraamaan. Koemme vain olevamme kesän kuumuudessa jollain tavalla unessa. Mutta mitä vahvemmiksi tulemme henkisesti, sitä enemmän pystymme ottamaan kesän lahjoja vastaan sisäisyytemme tietoiseen puoleen.

Kohti helluntaita

pentecost_maria.jpgLapsuudestani muistan vahvasti helluntaiset automatkat sukulaisten luon. Silloin tuomet tuoksuivat ja kukkivat valkoisina usein juuri helluntain aikaan. Vanhemmat sukulaiset istuivat pihakeinussa ja kävivät läpi sairauksiaan, ja me nuoremmat koimme jotain ihmeellistä taianomaista aikaa.

Samaa lapsuuden lumoa voi nyt vain muistella, mutta muisteluissakin on ihmeellinen uudistava ja vahvistava voima, jossa yhtyy enkeleiden ja luonnonhenkien läsnäolo, samoin Kristuksen ja Sofian, vaikka sitä ei vielä silloin ymmärtänyt..

Helluntaina erityisyys näissä muistoissa on siinä, että juhlan tunnelma oli jollain tavoin hyvin tasapainoisesti läsnä fyysisessä ja sielulllisessa ja henkisessä kokemuksessa, tai lämmössä, ilmassa, värien kauneudessa, tuoksuissa, kukkien alkavassa kesäloistossa.

Helluntai on juhla, joka vahvistaa ihmistä tämän luonnon ja hengen yhteyden kokemissa.

Mutta nyt me olemme kulkemassa vielä helluntaita kohti. Helatorstain taivaaseenastumiseensa saakka Jeesus oli ollut opetuslastensa ja seuraajiensa kanssa lähes päivittäin, opettaen ja valmistaen. Nyt kaikki muuttui. Helatorstain jälkeen Neitsyt Maria ja opetuslasten piiri koki valtavaa yksinäisyyttä Jeesuksen jätettyä heidät. Jatkan tästä suoralla lainauksella Valentin Tombergilta:

Tuosta päivästä alkoi opetuslapsille surullinen aika. He tunsivat itsensä hylätyiksi ja syvästi yksinäisiksi... heidän sielunsa vajosivat pimeyteen ja yksinäisyyteen. Heidän tuona aikana kokemaansa surua voi tuskin verrata mihinkään tuskaan, jota ihminen voi kokea tavallisessa elämässä. Sillä sen... aiheutti kaiken sen poissaolo, mikä antaa mikä antaa sielulle elämän ja merkityksen...

Opetuslasten sielun kuoleman kokemus edelsi helluntain tapahtumaa ja oli sille välttämätöntä valmistusta, sillä tuossa tapahtumassa oli kysymys sielun ylösnousemuksesta, kokemuksesta jonka saattoi saada ainoastan sielunkuoleman jälkeen.

Mutta tuotta tuskallista kokemusta lievensi yksi tosiasia, nimittäin se, että se oli kaikkien opetuslasten yhteinen kokemus ja sillä tavoin jaettu. Opetuslasten yksinäisyys oli henkinen kokemus; ihmisyyden kannalta se oli side, joka liitti heidät ryhmäksi mitä syvimmällä tavalla. Sillä jaettu suru on jotain, mikä liittää ihmiset yhteen mitä vahvimmalla tavalla, ja tämä opetuslasten jakama yhteinen suru oli se, mitä tarvittiin yhdistämään opetuslasten piiri helluntaitapahtuman vastaanottajaksi.

Sillä opetuslasten piirin oli muodostuttava aivan erityiseksi piiriksi voidakseen ottaa vastaan sen, mitä helluntaina oli tulossa. Tuon ykseyden... oli ulotuttava tunne-elämän kaikkein syvimmille tasoille saakka. Opetusten sisäisten olemusten tuli kutoutua yhdeksi kuin yliaistisen ihmissydämen kaksitoista virtausta. Opetuslasten ryhmän oli muodostuttava yhdeksi sielulliseksi keskukseksi, joka vastaa ihmissydämen henkistä rakennetta.

Sillä sielun ylösnousemus on koettava sydämessä, se oli koettava sydämessä, joka edustaa koko ihmiskuntaa. Ja sellainen sydän oli valmistettava, sydän joka muodostui sellaisesta ihmisryhmästä, jota yhdisti yhteisen surun kärsimyksen kokemus, aivan niin kuin kukan terälehdet muodostavat yhden kokonaisuuden.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helluntai, helatorstai, opetuslapset, Valentin Tomberg

Taivaaseenastumisen jälkeen

Perjantai 30.5.2014 klo 21:00 - Matti Kuusela

Helatorstain jälkeen apostolit ja Neitsyt Maria viettivät suurimman osan ajastaan yhdessä, hartaudessa ja rukoillen ehtoollisalissa, Ja kun edellisessä blogissa kirjoitin, Jeesus nimitti helatorstain aamuna ennen ehtoollisrakennuksesta tlähtöä Marian uuden yhteisön keskushenkilöksi. Sillä hän jo valmisteli pian tulevaa helluntaita, jossa Marialla oli keskeinen tehtävä.

Pyhä henki on nähty vahvasti naisellisena olemassaolon puolena, vaikka muistan omasta lapsuudestani, että vaikka pyhä henki ei kuulostanut kovin miehekkäältä, ei ollut myöskään mitenkään vahvasti naisellinen luonteeltaan. Muistan edelleen, miten oli melko suuri ajatus, kun tuumiessani miten Pyhän kolminaisuuden miehisyyden ja naiseuden saisi tasapainotetuksi, ja kokeilin siihen Pyhää henkeä naisellisuuden edustajana. Mutta eihän sekään auttanut, sillä silloinkin kolminaisuudessa miehet olisivat vielä johtaneet 2-1.

Silti Euroopassa on vahva perinne nähdä Pyhä henki ikuisen naiseuden edustajana, vaikkei varsinaisesti naisellisena. Pyhän hengen kokeminen Lohduttajana on myös selvästi yhteydessä naisellisuuteen, vaikka tämäkään puoli ei luterilaisessa opetuksessa ole mitenkään ollut esillä. Katolisuudessa tuo tuntuma on selvästi vahvempi.

Isis ja Osiris

Kun puhumme Jeesus Kristuksesta, niin minulle on aivan selvää, etten puhu hänestä mitenkään yhden uskonnon edustajana, vaan henkisenä todellisuutena. Kristus on henkinen olento, joka on tullut tunnetuksi monissa uskonnoissa niin ennen maallista elämäänsä kuin sen jälkeen. Samoin on Marian laita, hänen jota kutsumme Jeesuksen äidiksi ja sitten Neitsyt Mariaksi. Myös on hän on ollut vanhana aikana tunnettu muuallakin kuin juutalaisten keskuudessa.

Egyptiläiset tunsivat Marian Isiksenä ja Kristuksen Osiriksena, mutta he olivat tuttuja kaikkialla maailmassa. Hindulaisilla, buddhalaisilla ja kreikkalaisilla oli heistä omat kokemuksensa ja omat nimensä. He esiintyvät Kalevalassa ja aivan kristillissävyinen Maria ja lapsi -veistos on tunnettu myös eteläisestä Espanjasta ennen ajanlaskumme alkua.

Juhlat

Kaikkialla maailmassa valmisteltiin Kristuksen tuloa maan päälle, ja hänen ohellaan saapui myös maailmanviisaus, Sofia, tähän suurenmoiseen olentoon liittyneenä helluntain tapahtumassa. Vuoden keväisen puolen juhlista joulu on melko helposti ymmärrettävissä, koska fyysinen syntymä on meille kaikille niin tuttu.

Pääsiäinen on vaativampi ja sen tajuaminen vaatii runsaasti ajatustyölä. Silti pääsiäinen keväisenä ylösnuiosemuksen juhlana sopii yhtä hienosti keväiseen luonnnontodellisuuteen kuin joulu talveen. Pääsiäisen ongelma ainakin meille suomalaisille on paljolti siinä, että meidän on vaikeaa todella eläytyä ja mennä mukaan ylösnousemuksen ilon kokemukseen. Joulun sisäisyys on paljon luontevampaa, vaikka ei monelle helppoa sekään.

Helatorstai sen sijaan kallistuu jo niin voimakkaasti näkymättömän henkisyyden puoleen, että sitä varmaan ajatellaan kovin vähän. Alitajuisesti sen sijaan taivaaseen kohoaminen on näyttää olevan yhä voimakkaammin läsnä. Alussa mainittu taivaaseenastumisen ja ylösnousemuksen käsitteiden sekaannus puhuu juuri siitä, miten monissa sieluissa tuntuu elävän vahva kaipuu henkiseen kohoamiseen ja maallisen elämän vaikeuksista vapautumiseen.

Helluntai puolestaan näyttää, miten kaikki on tasapainossa. Noustuaan taivaaseen eli maan näkymättömään eteeriseen piiriin Jeesus heti kymmenen päivän jälkeen oli valmis lähettämään Pyhän hengen takaisin alas, meidän piiriimme fyysisellä tasolla.

Siitä tyhjyydestä, jonka Jeesuksen läheiset kokivat opettajansa lähdettyä ei heissä niinkään syntynyt kaipuuta lähteä pois maan päältä, vaan seurauksena olikin helluntain kehitysihme: ihmispersoonan ja minuuden henkinen vahvistuminen - mikä ei siis merkitse egoismia. Se merkitsee, että opetuslapset olivat jo niin vahvistuneita henkisessä koulutuksessaan, että he kykenivät ottamaan vastaan Marian kautta virtaavan henkisen läsnäolon voiman niin, että se synnytti heissä jokaisessa yksilöllisen henkisen ymmärryksen ja kyvyn opettaa. Ei siis niin, että henkinen voima olisi vain virrannut heidän jokaisen kautta, vaan he kykenivät muodostamaan siitä yksilöllisen henkisen kokemuksen.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: helatorstai, helluntai, Kristus, opetuslapset, Maria