Matin blogi

Juhannuksen kosminen valo

Perjantai 23.6.2017 klo 23:24 - Matti Kuusela

Juhannus muistuttaa meitä Johanneksesta, Johannes Kastajasta, jonka mukaan tämä juhla on nimetty. Johannes Kastaja oli se, joka valmisti tietä Kristukselle. Sen voimme nähdä myös tässä kesäyön valon juhlassa.

Kun aurinko valaisee myöhään kesäiseltä taivaalta, se muistuttaa meitä siitä, että kerran oli suuri ihminen, joka astui alas taivaallisesta olotilasta, joka ensimmäisenä ihmisenä laskeutui maiseen aineelliseen ruumiiseen. Tämä Aatami tai Adam oli se olento, joka ihmisenä suoritti sen aineellisuuteen laskeutumisen, jonka Kristus myöhemmin toteutti jumalaolentona. Myös sillä tavoin Johannes Kastaja, Adam-sielu, ennakoi Kristuksen astumista maan piiriin.

Ja niinkuin voimme edelleen kuvitella ensimmäisen ihmisen kesäyön taivaallisessa valossa maan ympärillä, niin voimme sielun silmin nähdä, miten vielä korkeampi olento Kristuksena täyttää tuon maan auran, ja yhdessä enkelien kanssa työstää tätä valoa ja ihmissielua niin, että kesäyön valo ja ihmissielut voivat löytää toisensa.

Uriel_the_Archangel_Cairo.jpg

Juhannuksen aurinkoviisaus

Pääsiäisenä maan sisäisyydessä vallinnut elämä alkoi kohota luonnon heräämisen myötä maan pinnalle, ja juhannuksena se noussut kosmisiin sfääreihiin saakka, niihin korkeisiin piireihin, jonne me kokkotulien myötä pyrimme lähettämään myös oman sielullisuutemme.

Mutta sielunelämämme korkeammat tasot ovat siellä, kaukana kosmisten piirien korkeuksissa, joissa aurinko puhuu meille. Auringon henkisyys uudistaa meidän sielumme juhannuksen aikaan, antaa kuin uudet ohjelmat, jotka kantavat meitä aina jouluyön syvään sisäisyyteen saakka, jossa ne jälleen uudistuvat, mutta nyt maan sydänpiiristä lähtien.

Arkkienkeli Uriel on se henki, joka keskikesällä vaikuttaa ihmiskunnan kosmisena ohjaajana. Tämä kultainen enkeli ohjaa eleillään aurinkoviisautta niin, että se voi tulla ihmissielullisuuden piiriin hedelmällisellä tavalla.

Ja samalla kun Uriel vaikuttaa korkeuksissa, on arkkienkeli Rafael kanssamme maan päällä, enemmän näkymättömissä. Tämä suuri syntymän enkeli varmistaa sen, että Urielin korkeat opetukset syntyvät sieluissamme oikealla ja terveellisellä tavalla.

Maan sielullisuus

Esitelmässään vuodenaikojen kiertokulusta 31.3.1923 Rudolf Steiner kuvasi kauniisti tätä juhannuksen hetkeä, jolloin maa on täysin suorittanut uloshengityksensä:

"Maan koko sielullisuus on valautuneena kosmiseen tilaan, avautunut kosmisuuden piiriin. Maan sielullisuus täyttää itsensä aurinkovoimin, tähtivoimin. Kristus, joka on liittynyt maan sielullisuuteen, yhdistää myös voimansa tähtien ja auringon vaikutuksiin, jotka aaltoillen tulvivat kaikkeudelle avautuneeseen maan sielullisuuteen. On juhannus, keskikesän aika. Maa on suorittanut täyden uloshengityksen."

Entisajan vihityt elivät voimakkaasti mukana tässä maansielun uloshengityksessä, mutta nyt on meidän kaikkien yhä enemmän opittava kokemaan heidän tavallaan. Steiner luonnehti tätä kokemusta tähän tapaan:

"Elämme sieluinemme kosmisessa tilassa. Elämme auringon ja tähtien keralla. Ja kun katsomme maahan, joka on täynnä versovia kasveja, avautuvia kukkia, ja joka on luonut itsestään kaikki ihmeelliset eläimet, niin näemme versovissa, kukkaan puhkeavissa kasveissa, värikkäissä, värejä säihkyvissä kukissa, näemme hyönteisten hyörinässä, ilmaa halkovissa linnuissa, joiden höyhenpeite läikkyy mitä moninaisemmin värein, näemme kaikessa tässä kuin maasta huikasevasti heijastuen kaiken sen, mitä sielumme omaksuu silloin kun jätämme maan ja liitymme maan kaikkeuteen virtaavaan hengitykseen, elääksemme kosmisesti emmekä maallisesti.
Mutta se mikä kasvaa maasta tuhansien värein versoen, on kohti kosmosta, on laadultaan samaa, mutta se on maan päällä vain heijastusta, kosmoksesta heijastuvaa voimaa, kun me ihmisinä kannamme sieluissamme tätä voimaa sellaisenaan."
Näihin Steinerin sanoihin sisältyy tavattoman paljon. Ja nämä lauseet on ehkä luettava uudelleen, jotta oikein oivaltaa, mitä ne merkitsevät: meidän sieluissamme elää todelllisena se, mikä kosmoksen heijastuksena ilmenee luonnon koko rikkaudessa ja ihmeellisyydessä. Juhannus on oikea aika sen tajuamiseen.

Rakkaudella
Matti

Fresko Uriel, Kairossa sijaitsevasta vanhasta kirkosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, valo, Kristus, Uriel, pääsiäinen, Rafael, luonto, Johannes Kastaja, Aatami, Adam, valo, aurinkoviisaus

Pääsiäisajatuksia - tie juhlaan

Perjantai 14.4.2017 klo 19:09 - Matti Kuusela

Olin ihmetellyt kauan, miksi pääsiäinen ja siihen liittyvä kuolema osuu juuri kevääseen, uuden syntymisen ja kasvien heräämisen aikaan. Tuo kysymys palasi mieleeni yhä uudelleen. Ja sitten tänä keväänä vastaus tuli aivan selkeästi: Koska pääsiäisjuhla on kevään ja uuden syntymisen juhla, niin täydellinen uudistuminen edellyttää sitä, että vanha kuolee pois. Kokonaan.

Sen juuri Kristus teki. Omassa olemuksessaan. Vanha ruumiillisuus ei enää kestänyt, vaan hän jätti sen kokonaan pois. Mutta se, mikä ruumiillisuudessa oli uusiutuvaa ja henkistä, se muodosti nyt uuden, aineettoman ruumiin, voimaruumiin. Se on sama prosessi, jonka koko ihmiskunta kykenee aikanaan suorittamaan Kristuksen voiman ja mallin mukaan. 

Kun me kaukaisessa tulevaisuudessa kohoamme korkeammalle olemassaolon tasolle, meidän ei enää tarvitse jättää fyysistä kehoa taaksemme, vaan se kohoaa mukanamme. Karkea aineellisuus jää jälkeen, mutta se, mikä voimina vaikuttaa, luo uuden toistaiseksi näkymättömän fyysis-henkisen kehon. Se me saamme mukaamme.

kristus_gr_700.jpg

Inkarnaatioiden päättyminen

Tuo fyysisen kehon ylösnouseminen merkitsee samalla myös maallisten inkarnaatioiden poistumista. Inkarnaatiot ovat sitä, että me astumme syntymässä uuteen fyysiseen kehoon, joka on valmistettu meitä varten, mutta joka ei kuitenkaan ole täysin meidän omamme. 

Kun meidän varsinainen minuutemme vähitellen vahvistuu ja kehittyy niin, että se läpäisee täydellisesti fyysisen olemuksemme, silloin tuo fyysinen keho kuuluu meille. Silloin meidän ei tarvitse enää jättää sitä taaksemme kuollessamme. Me viemme täysin oman fyysisen kehomme henkiseen maailmaan, tai vähän toisella tavalla ilmaistuna maan henkisyyteen.

Silloin me olemme myös yhtä maan kanssa aivan toisella tavalla kuin nykyään. Silloin me olemme yhtä maan kanssa voimatasolla, niin kuin Kristus on sitä jo nyt. 

Kun puhutaan Kristuksen taivaaseenastumisesta pääsiäisen jälkeen, niin se antaa harhaanjohtavan kuvan. Taivaaseenastuminen merkitsee sitä, että Kristus ei jätä maata, vaan hän liittyy täysin maan henkisyyteen, maapallon eetterimaailmaan.

Siksi on mahdollista, kuten Uudessa testamentissa sanotaan, että hän on kanssamme koko ajan.

Ihmisten veli

Toinen tärkeä asia Golgatan kuoleman ja syntymän läpi kulkemisessa oli se, että sen kautta Kristus pääsi kokemaan sen, minkä me ihmisetkin saamme kokea, kuoleman kautta kulkemisen.

Kristukselle se tosin oli tietoinen tapahtuma. Se oli kuin minuuden polttopisteen läpi kulkeminen, kulkeminen ahtaasta portista, jossa kaikki uudistuu. Kaikki herää eloon uudella tavalla.

Kuolema mahdollisti sen, että Kristuksesta tuli myös ihminen, ihmisten veli. Hänellä on edelleen myös kosmisen suuruuden ja kuninkuuden henkinen aspekti, mutta niiden oheen hän saa myös veljeyden. Käytännössä se tarkoittaa, että hän kulkee kanssamme.

Maan elämänvoimien maailmassa hän pystyy monistamaan olemuksensa henkilökohtaisesti jokaiselle ihmiselle. Olennaista hänen läsnäolossaan on se, että sen vastaanottamiseen meidän ei tarvitse varsinaisesti tehdä mitään. Ja niin yksinkertaista, kuin tuon sanominen on, yhtä vaikealta ja monimutkaiselta se tuntuu.

Meidän ei tarvitse tehdä mitään kokeaksemme Kristuksen veljeyden ja läsnäolon, mutta silti meidän on vapauduttava monista sisäisistä esteistä, niin estävistä tunteista kuin ajatuksistamme.

Auttaa kun ajattelemme, että hän ei vaadi meiltä mitään palkkiota, ei mitään vaihtokauppaa. Hän odottaa kunnes olemme valmiit.

Ilo

Usein uskonnollisesti puhutaan Kristuksen kärsimyksestä ristillä ja nimitetään ristiä kärsimyksen vertauskuvaksi. Toki niin on, mutta hänen varsinainen kärsimyksensä ei liity tähän maallis-fyysiseen ristiin, vaan johonkin aivan muuhun. Kuvittele että Kristuksella kosmisena aurinko-olemuksena on niin suuri aura, että se liittyy koko maapalloon ja koko ihmiskuntaan. Hän joutuu ottamaan vastaan omaan olemukseensa kaikki ihmisen kielteiset ajatkset, tunteet ja tahdonvoimat. Se on todellinen ja jatkuva kärsimys. Se on kärsimys, joka on voitettava yhä uudelleen ja uudelleen.

Mutta pääsiäisen viesti on valtava ilo. Kulkemalla kuoleman portin kautta Kristus luo ihmiskunnalle uuden fyysisen ruumiin siemenen, sen joka antaa mahdollisuuden kohota jälleen kohti henkisyyttä.

Ihmisten pahat teot Kristusta kohtaan hänen matkallaan kohti Golgataan antoivat Kristukselle kosmis-karmallisen mahdollisuuden ryhtyä ihmisten auttajaksi. Ihmisten pahat teot antoivat Kristukselle mahdollisuuden maksaa pahan hyvällä. Se on myös yksi meidän mahdollisuuksiamme, ja tulevaisuudessa itsestäänselvyys.

Meillä on lupa iloita. Kun Kristus aurinkohenkenä oli kulkemassa kuolemaan, eivät sen paremmin ihmiset kuin luonnonolennotkaan voineet tietää ennalta mitä seuraa. Tätä tapahtumaa oli tosin ennalta näytelty lukemattomissa pyhissä mysteereissä, mutta nyt se oli ensimmäistä kertaa todellisuus.

Uusi syntyminen tapahtui. Elämä maan päällä jatkui ja sai uuden suunnan. Se on se suuri juhla, joka jokaisena keväänä tapahtuu valtavana näytelmänä, todellisuutena, maan eetterimaailmassa. Siihen näytelmään ja juhlaan me saamme kaikki ottaa osaa!

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pääsiäinen, hengentiede, kuolema, kevät, puhdistuminen

Maria Magdaleenan pääsiäisaamu

Sunnuntai 5.4.2015 klo 21:47 - Matti Kuusela

Iloista pääsiäistä!

Lapsuuteni pääsiäisaamuista on jäänyt iloinen muisto. Se soi keltaista valoa, kun äiti oli koristellut keittiömme, joka oli kodin varsinainen käyttöhuona, keltaista loistavilla koristeilla.

Nykyisin koristelu on vähäisempää, mutta tuo lapsuuden keväinen ilokokemus on edelleen helposti saavutettavissa. Muisti on hyvä väline,

Maria Magdaleenan pääsiäisaamun neljä tasoa

Maria Magdaleenan pääsiäisaamusta kertovat kaikki neljä evenkeliumia. Hänen seuralaisensa vaihtelevat, mutta hän itse on mukana jokaisen evankeliumin pääsiäisaamussa, ja viimeisessä eli Johanneksen evankeliumissa huomio kiinnittyy naisista yksiomaan häneen. Magdaleena oli myös se, joka tavallaan aloitti pääsiäisajan voitelemalla keskiviikkona Jeesuksen pään ja jalat. Hän on mukana ristin äärellä ja kerrotaan miten hän varhain sunnuntaiaamuna kulkee Jeesuksen hautapaikalle, auringon noustessa.

Mutta evankeliumeissa on eroa. Jokainen evankeliumi kertoo Marian seuralaisista hieman toisin ja myös hänen kokemuksensa kalliohaudalla eroavat huomattavasti toisistaan. Miten se on mahdollista.

Tiedämme, että jokaisella neljästä evankeliumista on oma näkökulmansa. Matteuksen evankeliumi kuvaa asioita erityisesti fyysiseltä kannalta, Markus eteeriseltä eli elämänvoimien näkökulmasta, Luukas sielulliselta ja lopuksi Johannes varsinaiselta henkiseltä eli minuuden näkökulmasta.

Näistä neljästä eri näkökulmasta seuraa se, että vasta kun yhdistää nämä neljä kuvausta, ne alkavat lähestyä koko todellisuutta. Silti Uusi testamentti on kirjoitettu niin, että saman evankeliumin sisällä ei riitä, että lukee ainoastaan sen, mitä on kirjoitettu, vaan teksti sisältää yllättäviä käänteitä, jotka usein tuntuvat ristiriitaisilta. Siksi lukijan on osattava täyttää itse näiden hyppäysten välit.

Kaiken tämän voi myös yksinkertaistaa; että Uusi testamentti on kirjoitettu niin, että se paljastaa ihmisen tietoisuuden kehittyessä yhä lisää ja lisää. Se on kirjoitettu tuhansia vuosia varten ja jokaiselle vuosituhannelle se kertoo enemmän.

Matteuksen pääsiäisaamu

Matteus kertoo, miten Magdalan Marian ja sen toisen Marian lähestyessä hautaa tapahtui suuri maanjäristys ja heille ilmestyi haudan suulla Herran enkeli, joka oli näöltään niinkuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.

Haudan vartijat pelästyivät ja menivät kuin kuolleiksi, mutta enkeli puhutteli Marioita ja pyysi heitä olemaan pelkäämättä. Sitten enkeli kertoi, ettei Jeesus ole siellä.

Maanjäristykset ja luonnonmullistukset ovat Raamatussa aina merkki muodonhengistä, jotka tunnemme myös nimillä elohim tai kreikaksi eksusiai. He ovat myös niitä, joita raamatunsuomennokset nimittävät yleensä Jumalaksi. Heistä yksi on Jehova ja he ovat myös niitä, jotka ovat koko luonnon ja ihmisolemuksen taustalla ja jotka Vanhassa testamentissa ovat usein ilmestyneet salamoiden ja järistysten myötä, aivan kuin tässä. Muodonhengillä on todellakin voima saada maat järkkymään ja siirtää aivan fyysisesti kivi pois haudan suulta.

Markuksen pääsiäisaamu

Markuksen evankeliumin pääsisiäisaamusta voimme odottaa hieman sisäisempää kokemusta, eetterivoimien tasolla. Kun muodonhenget eli elohim ovat avanneet haudan, Mariat pääsevät sisään hautaan. Mutta he näkevät haudan sisällä nuorukaisen istuvan oikealla puolella, pitkään valkeaan vaatteeseen puettuna. Ja he peljästyivät suuresti.

”Nuorukainen” tarkoittaa suurenkeliä. Suurenkelit ovat muodonhengistä seuraava enkelihierarkia ihmiskuntaa kohti. Emil Bock kertoo, miten suurenkelit ovat enkeliolentoja, jotka luovat jatkuvasti uusia alkuja. Siksi me näemme heidät nuorukaisina. Ja nuorukainen Kristuksen haudalla kertoo siitä, miten Kristus tuo maailmaan uuden nuorennusimpulssin.

Vähän kuin kansansadussa tämänkin enkeli kertoo Marioille, että ”hän” ei ole täällä, vaan hän on noussut ylös.

Luukkaan pääsiäisaamu

Luukkaan kertomuksessa naiset menevät hautaan vielä syvemmälle, mutta he eivät löydä sieltä Jeesusta. Se tarkoittaa, että kulkiessaan fyysisesti edemmäs hautaan he samalla etenevät syvemmälle omaan olemkseensa, astraali- eli sieluruumiin kokemukseen saakka.

Ollessaan ymmällään heidän edessään seisoi äkkiä kaksi miestä säteilevissä vaatteissa. Hekin ilmoittavat ettei Jeesus ole täällä, minkä ymmärrämme niin, että se olemustaso, jolla ihmiset nyt voivat Kristuksen tavoittaa, ei ole enää fyysinen maailma ilmestyksineen, ei elämänmaailma mutta ei myöskään sielunmaailma. Mutta täällä naiset ovat kuitenkin jo huomattavasti lähempänä päämäärää: enkelien muistuttaessa he muistivat Jeesuksen sanat, että hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös.

Nämä miehet säteilevissä vaatteissaan ovat arkkienkeli-ilmestys.

Johanneksen pääsiäisaamu

Johanneksen evankeliumissa Maria Magdaleena kulkee haudalle yksin, kun vielä on pimeä. Se tarkoittaa, että Magdaleena-sielullisuus etenee nyt entistä selvemmin kohti uuden yksilöllisyyden henkistä kokemusta, Minä olen -todellisuutta.

Johanneksen kertomus jatkuu tästä monitahoisempana kuin aikaisemmissa evankeliumeissa. Kun Maria jälleen – kuten aikaisemmissakin evankeliumeissa - havaitsee haudan avoimeksi, hän rientää noutamaan paikalle Pietarin ja Johanneksen. Minä-voima ankkuroituu nyt fyysisen tason toimintaan saakka.

Kun Pietari ja Johannes ovat käyneet haudalla, he lähtevät takaisin, mutta Maria Magdaleena seisoo haudan ulkopuolella, sen edessä ja itkee. Nyt me olemme täysin inhimillisellä ja yksilöllisellä tasolla. Tässä hautakokemuksessa ei enää tunnu olevan mitään sellaista vanhojen hengenilmoitusten kaltaista suuruutta kuin Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Niissä vielä ylimaallinen enkelivalo loistaa ihmisille, mutta nyt Magdaleena yksinkertaisesti on yksin, yksin tunteissaan, ja itkee.

Itkiessään Magdaleena vielä kurkistaa hautaan, ja nyt hän surussaan näkee kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa. Enkelit kysyvät häneltä, miksi hän itkee, ja Magdaleenan sielu avautuu nyt keskusteluun enkeleiden kanssa. Hän on yltänyt todelliseen enkeliyhteyteen.

Sitten tapahtuu jotain mielenkiintoista. Marian kerrottua enkeleille, ettei hän tiedä missä hänen Herransa on, hän kääntyy taaksepäin ja näkee uuden hahmon, jota hän ei kuitenkaan tunne. Ja tuo henkilö kysyy häneltä samoin sanoin kuin enkelitkin: Vaimo, mitä itket?

Sanojen yhtäläisyys kertoo nyt meille jotain tärkeää. Se kertoo, että enkelit ja tuo uusi esiin noussut henkilö ovat samaa olemusta, heillä on yhtäläinen viesti. Maria kokee tämän henkilön ensin puutarhuriksi, mutta kun tämä lausuu Marian nimen, tunnistaa hän puhujan Jeesukseksi.

Kristuksen henkiset asut

Koko tämä sarja sisäisiä kokemuksia Herran enkelistä Kristuksen henkiseen yksilöllisyyteen kertoo, miten Kristus on läsnä kaikilla noilla tasoilla. Jeesus on puutarhurin asussa samaa olentoa kuin ne enkelit, joille Maria viimeksi puhui. Nyt Marialle ei enää sanota, että Jeesus ei ole täällä, vaan hän on edennyt sille tasolle, jossa Jeesus on nyt ajanmukaisesti kohdattavissa.

Hautakammiosta ilmestyneet Herran enkeli, nuorukainen ja miehet ovat kaikki Kristuksen olemusta, mutta hän ei minuutena ollut enää niissä läsnä. Vasta enkelikokemus ohjaa Magdaleenan siihen sisäisyyden tilaan, jossa yhteyden Kristukseen saattoi tuona hetkenä saavuttaa.

Niin Magdaleena saa pääsiäisaamuna Kristukselta tehtävän ”mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.”

Rakkaudella
Matti


maria_magdalene_vasnetsov.jpg

Enkelikunnat

Ihmisen yläpuolella oleva neljä enkelikuntaa:

- Muodonhenget, elohim, usein jumala, Jehova – Herran enkeli (henkis-fyysinen kokemus, Matteus)
- Suurenkelit – nuorukainen (henkis-eteerinen kokemus, Markus)
- Arkkienkelit – kaksi miestä (henkis-sielullinen kokemus, Luukas)
- Enkelit – kaksi enkeliä (henkinen minä-kokemus, Johannes)



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maria, Magdaleena, pääsiäinen, Matteus, Markus, Luukas, Johannes, evankeliumit, enkelit, Herran enkeli, nuorukainen

Hyvää pääsiäistä!

Sunnuntai 20.4.2014 klo 9:01 - Matti Kuusela

Iloista pääsiäistä kaikille. Nyt kun tätä kirjoitan, alkupääsiäisenä Maria Magdaleena on jo tullut haudalle ja huomannut sen tyhjäksi. Voimakkaassa sisäisessä tilassa hän kuitenkin näkee enkeleitä tyhjässä haudassa. Hänen sisäiset silmänsä ovat avautuneet.

Rytinä haudalla, luonnonilmiöt, vartioivien sotamiesten tajunnanmenetys, kaikki tämä puhuu siitä, että paikalla ovat vaikuttaneet vahvasti Vallat, eli enkelit joilla on niin monta eri nimitystä, usein yksinkertaisesti jumalat, Vanhat testamentin kielellä. Vallat ovat neljäs enkelikunta ihmisestä ylöspäin, ne, jotka ensimmäisinä vaikuttavat suoraan luonnontahtumissa ja niiden muotoutumisessa.

Maan voimat

Kuolemansa jälkeen Kristus on jo käynyt maan syvyyksissä. Äidin luona. Ennen kuolemaa hän kulkee sisäisesti ja samalla hyvin todellisesti koko aurinkokunnan planeettapiirien läpi, kunnes hän viimein saapuu kohtaan, jossa "Se on täytetty". Se on chakrojen kannalta juurichakra, kuun aluetta. Kun "se on täytetty", on kuoleman polttopisteen aika, hetki, jolloin ihmisyys ja jumalallisuus liittyvät täydellisesti toisiinsa, ja uusi matka maan syvyyksiin alkaa. Se ennakoi sitä, miten myös koko ihmiskunta ajan mittaan käy läpi koko maan olemuksen, suunnattomien aikojen kuluessa.

Me vapaudumme maasta, emme kulkemalla siitä pois, vaan kulkemalla sen läpi. Me muunnamme maan omalla olemuksellamme ja omalla työllämme. Tämän nykyisen maan aikana meidän ihmiskuntamme tehtävä on muuntaa maa rakkauden planeetaksi, aivan niin kuin maan edellisen inkarnaation ihmiskunta muunsi maan viisauden planeetaksi, jossa me voimme havaita viisauden vaikutuksen kaikkialla, mihin katsomme. Sen sai aikaan nykyinen enkelikunta.

Nyt siis meidän tehtäväksemme tulee rakkauden voiman elävöittäminen, ja siinä Kristus kulkee meidän edellämme, aivan niin kuin niin monessa muussakin. "Rakastakaa toisianne" -käsky on kuin energeettinen linssi, jonka kautta kosminen rakkaus virtaa maahan saakka. Kun me rakastamme toisiamme, silloin me luomme voimapiirejä, joiden kautta kosmos ja maa kasvavat jälleen yhteen, syntiinlankeemuksen eli maan ja aurinkokunnan aineellistumisen suuren kosmisen avioeron jälkeen.

Niin kuin Minä olen teitä rakastanut

Kristus koki myös ihmisten rakkauden, vahvasti juuri Magdaleenan antaumuksellisuuden kautta, ja luonnollisesti äitinsä Marian kautta hyvin kehittyneen rakkauden, mutta Uusi testamentti korostaa vahvasti minuuden merkityksestä, minästä lähtevää rakkautta: Rakastakaa toisianne, niin kuin Minä olen teitä rakastanut.

Kuka siis on Kristuksen minä? Steiner puhuu siitä, miten Kristus kosmisella tasolla kulkee kehitystä eteenpäin samassa vaiheessa kuin ihmiskunta maallisella tai mikrokosmisella tasolla. Se merkitsee, että meillä kaikille on nyt Kristuksen liityttyä maahan mahdollisuus kohottaa rakkautemme, rakastamisemme tietoiselle tasolle. Vielä Vanhan testamentin aikaan rakkaus ja rakastaminen olivat sidottuja sukuun ja siinä mielessä ihmisessä vaikuttaviin luonnonvoimiin. Nyt Kristuksen kautta me voimme laajentaa rakastamisemme kaikkeen olemassaoloon, minuudestamme käsin.

Vielä voi lisätä: kun Kristus pääsiäistapahtumassa avasi tien Isän taivaallisten voimien piiristä Äidin maan syvyyksien piiriin, on myös meidän minuutemme nyt valmis olemaan Maan ja Taivaan voimien keskipisteenä tai välittäjänä. Aina kun me minuudestamme käsin vapaasti valitsemme rakastaa, me luomme samalla Pojan (ja Tyttären) voimien kautta Isän ja Äidin uutta yhteyttä maailmankaikkeudessa.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Pääsiäinen, Kristus, Isä, Äiti, Poika, Maa, Taivas, rakkaus, rakastakaa toisianne, Maria, Magdaleena

Magdaleena ja pääsiäiskeskiviikko

Keskiviikko 16.4.2014 klo 21:28 - Matti Kuusela

Pääsiäiskeskiviikon olemus on erittäin hieno juuri Maria Magdaleenan takia. Magdaleena on hän, joka voitelee Jeesuksen, mikä merkitsee sekä Jeesuksen henkisen tehtävän ja olemuksen tunnistamista että hänen kohtalonsa aavistamista. Ja se merkitsee myös sitä, että Magdaleenalla on harvinainen kyky toimia sen mukaan, minkä hän kokee oikeaksi, silloinkin kun se on kaikkien perinnäistapojen vastaista.

Silloisessa juutalaisessa yhteiskunnassa ei olisi mitenkään ollut mahdollista, että nainen keskeyttää miesten kokoontumisen. Mutta silti Magaleena teki sen. Ja sen lisäksi Magdaleena menee varhain pääsiäisaamuna yksin Jeesuksen haudalle. Sekin on aivan uskomattoman rohkea ja aloitteellinen teko.

Ja sen lisäksi Magdaleena on se "apostolien apostoli", joka se ylösnousseelta Kristukselta käskyn: Mene ja kerro minun veljilleni...

Papit ja opettajat

Tässä mielessä Magdaleenan henkinen merkitys on aivan suunnaton. Mielenkiintoista on mietiskellä, mikä on opetuslasten kahdentoista piirin suhde näihin muihin keskeisiin pääsiäisen toimijoihin. Jeesuksen oppilaista on ristin äärellä vain yksi mies, Johannes, mutta useita naisia. Eri evankeliumeissa naisten lukumäärä vaihtelee, sen mukaan mitä näkökantaa kukin evankeliumi tuo esiin. Evankeliumeissahan esitetään huolellisesti, miten paikalla oli se ja se ja se, mutta silti ei sanota, etteikö siellä olisi ollut muitakin.

Mutta se on varmaa, että Magdaleena oli paikalla, sillä hänet mainitaan kaikissa evankeliumeissa. Kun Johanneksen evankeliumissa mainitaan kolme Mariaa ristin äärellä, se merkitsee, että jokaisella Marialla on aivan erityinen sielullinen tehtävä, Maria Magdaleenalla aistimussielun kantajana.

Eläinratapiiri ja sen keskus

Miehen ovat Kristuksen lähimmäksi muodostuvan apostolipiirin jäseniä, eläinratavoimien edustajia. Mutta helluntaina se voima, jota kutsumme Pyhäksi hengeksi, virtaa heille Jeesuksen Äidin kautta, myös Marian.

Tällä tavoin naisten merkitys on todella suuri. Toisaalta myös miesten puolella on kaksi merkittävää hahmoa, joka osallistuvat vahvasti niin ehtoolliseen kuin ristin tapahtumiin: Joosef Arimatialainen ja Nikkodeemus.  Palaamme heihin huomenna, Ja siirrymme nyt siihen, mitä ihastuttava aikalaisemme Estelle Isaacson kertoo pääsiäiskeskiviikon tapahtumista:

Magdaleena seisoi jälleen varjoissa kaaren takana, veti muutaman kerran syvään henkeä ja puristimary_magdalene.jpg öljyastiaa rintaansa vasten. Sitten hän astui esiin kulman takaa. Hänen äkillinen ilmestymisensä yllätti miehet keskellä heidän keskusteluaan. Magdaleena seisoi hiljaa, mutta täynnä sisäistä tulta. Todellakin, pitkissä punaisissa hiuksissaan ja henkisessä innossaan hän oli kuin tulta! Hän seisoi liikkumatta, odottaen lupaa astua lähemmäksi. Hän ei tosiasiassa ajatellut tarvitsevansa sellaista lupaa, mutta hän oli päättänyt noudattaa vallitsevaa tapaa.
Katsoin Jeesusta. Hän istui pöydän päässä. Hämmästyin siitä, miten voimakkaasti hän ja Magdaleena muistuttivat toisiaan! Jopa Jeesuksen hiukset näyttivät punaisemmilta hänen kommunikoidessaan Magdaleenan kanssa. Hänen ilmeensä oli pehmeä ja lämmin. Magdaleena kumarsi päänsä hänen rakastavan katseensa edessä.
...Jotkut miehistä eivät olleet lainkaan mielissään Magdaleenan äkillisestä ilmaantumisesta, mutta kukaan ei sanonut siitä mitään. Ymmärsin Marian saapuneen saliin täsmälleen oikealla hetkellä, sallimuisen hetkellä jonka tähtitaivaat jo aikakausia sitten olivat järjestäneet. Maria yksinkertaisesti totteli niiden kutsua.
- Tule luokseni, Magdaleena, sanoi Jeesus lämpimästi.
Kävellessään Jeesusta kohti Magdaleenasta tuntui kuin hän olisi kulkenut unessa. Syvä pyhyys vallitsi hänen ympärillään...
Magdaleena avasi öljyastian ja narduksen tuoksu kohosi hänen ympärilleen. Polvistuessaan lattialle hän oli sisäisesti tulessa. Hienotunteisesti hän tarttui Jeesuksen jalkoihin ja otti pois sandaalit. Hän kaatoi öljyä Jeesuksen jaloille pitäessään niitä kädellään. Sitten hän kallitsi väsyneen päänsä Jeesuksen jalkoja vasten ja pesi ne kyynelillään... Hänen jalkansa tuntuivat viileiltä hänen kuumeista otsaansa vasten. Hiuksillaan hän hieroi öljyn Jeesuksen jälkoihin, ja samalla koko ajan pyyhki niistä myös kyyneleitään.
Suuren kunnioituksen tilassa hän siirtyi sitten Jeesuksen taakse ja kaatoi tilkan öljyä hänen päälaelleen - niin paljon että sitä valui myös hänen otsalleen. Silmät suljettuina syvässä keskittymisen tilassa Magdaleena asetti kätensä Jeesuksen pään päälle hänen kyyneleittensä virratessa edelleen vuolaina.
Näin että kuu oli tuona hetkenä lähes täysi. Magdaleena oli taivaista säteilevien voimien linjalla ja hän ohjasi niitä Kristus Jeesuksen kehoon. Samalla hän jollain tavoin ohjasi kruunuchakransa kautta tiettyjä symboleita Jeesuksen ruumiiseen.
Näin nämä symbolit. Ne olivat kultaisia ja loistavia. Ne olivat henkisen kirjoituksen symbolisia avaimia. Taivaalliset olennot toimivat Magdaleenan kautta siunatakseen Jeesusta. Tuolla hetkellä Magdaleena toimi papittarena, henkisten olentojen ohjaamana. Henkisesti katsottuna Maria oli kuin tulinen, loistavan kirkas ruusunpunainen enkeli.

Ja sitten Estellen kirjoitus jatkaa:

Kukaan salissa olevista miehistä ei ymmärtynyt mitä hän teki.Hänen Jeesukselle ohjaamansa symboliset avaimet olivat ylösnousemuskirjoitusta. Ikivanhoina aikoina tuota kirjoitusta oli opetettu Egyptin mysteerikouluissa, mutta Magdaleena käytti sitä uudella tavalla, vaikka hänellä tuona hetkenä ei ollut vielä täyttä ymmärrystä siitä, mitä hän oli tekemässä.
- Estelle Isaacson: Through the Eyes of Mary Magdalene, Book II

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maria, Magdaleena, Magdalena, pääsiäinen, keskiviikko, voitelu

Kosminen pääsiäinen

Sunnuntai 28.4.2013 klo 10:17 - Matti Kuusela

Lauantaina Sinikan kanssa ensimmäistä kertaa katsomassa koskimelontakilpailua Vantaan myllykoskella. Hurjaa touhua. Aika erikoista oli katsoa hyvältä paikalta aivan kosken rannalta, miten kuohuissa ja pyörteissä monet kilpailijat pyyhälsivät puolentoista metrin päässä ohi reunan kiveystä raapien ja pää veden alla. Ei ole minun lajini.

Mutta upeaa oli nähdä miten nopeimmat ratsastivat pyörteiden yli kuin vanhan ajan ritarit turnajaisissa. Slovenialainen voittaja ja nopeimman ajan tehnyt, muistaakseni venäläinen, vetivät radan mahtavasti.

Kukin sai laskea kolme kertaa, mutta kilpailun loppua kohden yhä useampia laskijoita alkoi rannan kahvipaikka houkuttaa enemmän kuin kasvojen kastelu runsasvetisessä koskessa.

Sitä en aivan saanut selvillä, miten on mahdollista selvitä kivisestä koskesta pää veden alla - nimittäin kolhimatta sitä kaikkiin pohjakiviin - mutta kai siihen joku selitys on olemassa, koska kaikki todella selvisivät hengissä ja loukkaantumatta. Aika moni joutui kuitenkin irtaantumaan koskikanootistaan ja jättäytymään uimasilla

Pääsiäisen tähdet

Ne jotka ovat jo lukeneet sunnuntain Astrosofisen kalenterin, tietävät että tänään aurinko on maan suhteen samassa kohden eläinrataa kuin historiallisen pitkäperjain aikana vuonna 33. Vuodenkierto ja tähtien keskinäiset asemat siis liukuvat hieman eri tahtiin vuosisatojen ja vuosituhansien saatossa, ja ajan kannalta katsottuna se on juuri se kosminen tekijä, joka mahdollistaa kehityksen.

Sitä on mukava mietiskellä. Jos aika ja tila olisivat aina täsmälleen samassa suhteessa keskenään, ne nauliutuisivat toisiinsa huomattavasti nykyistä lujemmin ja vapaalle hengelle olisi paljon vähemmän tilaa tulla mukaan.

Suunnilleen sama asia pätee myös kristillisten juhlien sijoittelussa. Vanhat esikristilliset juhlat sijaitsivat pääsääntöisesti vuodenkierron saisausten ja tasausten mukaan, mutta kristillinen joulu ja pääsiäinen ovat niistä hieman irti. Joulu on muutaman päivän talvipäivän seisauksen jälkeen, samoin pääsiäinen hieman monimutkaisemman määrityskaavan mukaan kevätpäivän tasauksen jälkeen. Se merkitsee, että nämä kristilliset juhlat tulevat mukaan uuteen alkuun, eivät varsinaiseen käännekohtaan.

Enkä minä tällä sano mitään nyt monille elpyneitä auringon ja kuun vaiheiden mukaisia yhteisrummutuksia vastaan: nehän omasta puolestaan auttavat myös noiden avainkohtien energioiden uudistumista ja vapautumista tilallisuuteen jumittumisesta.

Hauskaa on, että tämän kosmisen aseman mukainen pääsiäinen tuo tavallaan toisen pääsiäisjuhlan ensi tiistaina ja keskiviikkona. Tiedän että joillekin tämä pääsiäinen on muodostunut kokemuksellisesti hyvin tärkeäksi.

Kosmisesti, eli aurinko - maa - eläinrata -kokonaisuuden mukaan tämä sunnuntai muistaa siis Kristuksen ristiinnaulitsemisen päivän. Kun katson ulos, niin jotenkin näyttää vähän samalta kuin yleensä pitkänäperjantaina, ja voihin niin ollakin.

Yhteys maahan

Mutta tärkeintä tässä lienee se, että todellakin, vasta kuollessaan ihmiskehossa Kristuksesta tuli varsinaisesti maan asukas. Jordanin kasteesta eteenpäin aina Golgatalle saakka Kristus oli vielä suurten henkisten aurinkovoimien täyttämä, jotka vähitellen vapautuivat niin, että Kristuksesta tuli yhä enemmän ihminen.

Siksi pitkäperjantai on suuri ihmisyyden päivä. Se on myös syvemmän ihmisyyden päivä, sillä juuri kuoltuaan Kristus matkasi vällittömästi maan syvyyteen, tuonelaan, kuten sanotaan, valaisi ja puhdisti näin matkan Äidin luo, maaäidin luokse. Siitä alkoi se naisellisten voimien uusi elpyminen, joka nyt meidän aikanamme on lähtenyt toiseen vaiheeseen.

Yhdessä Kristuksen henkisen toisen tulemisen kanssa tapahtuu myös Sofian toinen tuleminen - kuten tätä kosmista ikinaisellista ja alkunaiseuden voimaa nimitetään kreikan kielen mukaisesti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kosminen, pääsiäinen, Kristus, Sofia, pitkäperjantai,

Kosmoksen uudistuminen

Torstai 21.4.2011 klo 17:39 - Matti Kuusela

Yksi kevätajan suuria ihmeitä on minulle aina ollut, miten pääsiäisen kuolema sattuu juuri kevätaikaan, jolloin kaikki kasvu kukoistaa. Yksi vastaus luonnollisesti on, että kuolema ei olekaan poismenoa, vaan kuolema on aina syntymistä uudelleen korkeammalle tasolle.

Kukissakin tapahtuu niin. Ensin niiden varsi kohoaa ja lehdet kasvavat, mutta sitten tulee ihmeellinen vaihe, jossa kasvu pysähtyy. Varsi ei enää kasva korkeautta, uusia lehtiä ei enää synny. Kaikki tuntuu olevan paikallaan.

Mutta sitten yhtäkkiä puhkeaakin samanaikaisesti suuri joukko uusia lehtiä, ja kaikki ne ovat saaneet kauniit värit. Ne ovat muuntuneet kauniimmiksi terälehdiksi, jotka katsovat ylös kohti aurinkoa.

Ehkä me samalla tavalla voimme ymmärtää Kristuksen kuoleman. Se on välttämätön läpimenovaihe matkalla uuteen ihmisyyteen. Aikanaan me kaikki saamme ylösnousemuskehon, josta vanha aineellisuus on ravistunut pois, kun sisäinen olemus on kasvanut niin lujaksi ja puhtaaksi, että se pysyy koossa ilman aineellisuuden kahleita.

Lyhyessä ja dramaattisessa elämässään Aurinkohenki Kristus kävi läpi koko ihmiselämän tulevaisuuden hyvin nopeassa ajassa. Sillä tavalla hän loi meille kaikille uuden fyysisen kehon mallin.

 

Luojajumala Kristus

Aikaisemmin Kristus on aina ollut nähtävillä Maan ulkopuolella. Vihityt ovat katsoneet Kristukseen pois maasta, Auringon piiriin. Kun Kristus nyt kaksituhatta vuotta sitten astui alas Maan piiriin ja kävi läpi ihmiselämän aina kuolemaan ja sen voittamiseen saakka, ihmiskunta ja Maa oikeastaan syntyivät uudelleen.

Kun Kristus liitti itsensä Maan
olemukseen, hän on nyt aina
tavattavissa täällä. Ja sekristus_221_viim_ehtoollinen.jpg koskee myös henkisiä maailmoja. Myös henkisten maailmojen asukkaille Kristus on nyt nähtävissä Maan päällä, tai Maan yhteydessä.

Kristuksen liittyminen Maahan pääsiäisenä vuonna 33 merkitsi myös sitä, että kun kehitys oli aiemmin ollut jumaltoimintaa, muuntuu se nyt yhä enemmän ja enemmän ihmistoiminnaksi. Kun jumalallinen luova Sana, logos, on liittynyt Maan ja ihmiskunnan sisäisyyteen, itse asiassa jokaisen ihmisen sydämeen, tapahtuu kosmoksen uudistuminen nyt ihmiskunnan ja maan piiristä lähtien.

Siksi meidän luovuutemme ja rakkautemme ja vapautemme ovat niin tärkeitä. Luodaksemme uutta meidän on oltava vapaita. Ja todella vapaiksi me voimme tulla vain rakkauden avulla.

 

Viimeinen ja ensimmäinen ehtoollinen

Pääsiäisviikon torstai-iltana Kristus vietti opetuslastensa kanssa tunnetusti viimeisen ehtoollisen, mutta tauon jälkeen hän aloittikin uuden aterian, josta tuli ensimmäinen ehtoollinen.

Viimeinen ehtoollinen oli tavanomainen passah-ateria, mutta toinessa ehtoollisessa Kristus tarjosi pääsiäislampaan sijasta opetuslapsilleen leipää ja viiniä, jotka olivat ikivanhoja aurinkojumalan tunnusmerkkejä. Mutta nyt Kristus itse oli tuo Maan päälle tullut luojajumala, joka liitti aurinkojumaluutensa valon ja voiman näihin leipään ja viiniin. Se merkitsi koko maan ja ihmisyyden uutta alkua.

 

Kuoleman jälkeen

Myös kuoleman jälkeen me koemme Kristuksen vahvasti Maan piirissä. Se antaa meille intoa tulla tänne uudelleen, sekä luomaan uutta että tasoittamaan vanhoja epätäydellisyyksiä.

Michelangelon suurenmoisessa Viimeisessä tuomiossa oleva näky ei tarkoita, että Kristus tuomitsisi, vaan että hänen läsnäolonsa herättää meissä valtavan innon suurempaan olemassaoloon. Hän antaa meille mahdollisuuden herätä korkeampaan omaantuntoomme, kuuntelemaan oman enkelimme ääntä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pääsiäinen, Kristus, viimeinen ehtoollinen