Matin blogi

Henkisyys ja taloussota

Torstai 16.10.2014 klo 2:19 - Matti Kuusela

Hei ystävät. Kun on syntynyt aikana, jolloin jatkosodan muistot olivat vielä tuoreina ihmisillä, ei olisi millään uskonut, että vielä tässä elämässä joutuu kokemaan, miten virallinen Suomi ja mediasuomi on joutuu suoranaisen taisteluhysterian valtaan. Sillä sitä se on ollut nyt jo yli puoli vuotta.

Muistamme varmaan, miten Ukrainassa tapahtui vallankaappaus, mutta sen jälkeen alkoi tapahtua outoja asioita. Länsimaat ryhtyivät taloudellisilla pakotteillaan taloussotaan Venäjää vastaan, mikä merkitsee, että paikallinen konflikti laajennettiin tieten tahtoen lännen ja Venäjän väliseksi konfliktiksi.

Jos Ukrainan alueelle olisi haluttu rauhaa, jos lännellä olisi ollut yhtään tahtoa auttaa Ukrainen kansaa, niin siihen olisi ollut helppo vaikuttaa. Neuvottelut ovat erinomainen tie vaikuttaa asioihin etenkin suhteellisen sivistyneissä maissa, tai voisi olla parempi sanoa, että sellaisissa maissa, joissa ei vallitse mitään syvää ja kestävää vihaa jotain toista osapuolta kohtaan. Ja Ukrainassa ei mitään sellaista ollut. Oli vain tarve vaihtaa hallintoa.

Hallinto vaihtui, eikä uudesta hallituksesta tullut mikään ihannedemokratioan edistäjä, mutta niin usein käy vallankaappausten jälkeen.

Taloussodan alku

Muta sen sijaan, että länsi olisi ryhtynyt auttamaan Ukrainaa, julistettiinkin äkkiä kauppasota Venäjää vastaan. Aluksi syyksi ilmoitettiin, että tarkoitus on painostaa Venäjän presidenttiä Putinia vaikuttamaan voimakkaammin Ukrainan itäosan separatisteihin, jotka olivat suuntautuneet voimakkaammin itään kuin länteen tai Kiovan hallitukseen.

Hyvin pian se muuttui. Tahdottiin estää Putinia puuttumasta Ukrainan asioihin. Aluksi muutama kuukausi parjattiin Putinin henkilöä ja sitten ainakin Suomen mediassa vähitellen Putin alkoi jäädä syrjään ja saimme kuulla päivittäin kertomuksia siitä, miten ikävä maa Venäjä on.

Ja kun pakotteita kiristettiin, oltiin olevinaan hämmästyneitä siitä, että myös Venäjä alkoi hyvin hitaasti, vasta useamman kuukauden viiveellä, vastata niihin.

Pakotteet olivat alusta alkaen täysin outo veto, jolle minä ainakaan en pysty keksimään ainoatakaan syytä tai vaikutusta, joka voisi jotenkin auttaa Ukrainaa, ja itse asiassa Ukrainan tilanne onkin vähitelleen jätetty lähes kokonaan syrjään pakotteiden perusteluista. Nyt perustelu on melko yksiselitteisesti se, että ne ovat jonkinlainen moraalinen välttämättömyys Venäjää vastaan.

Media

Minä en nyt puhu siitä, etteivätkö suuravallat tekisi yhtä ja toista. Sekä USA että Venäjä ovat olleet osallisina monenlaisissa kahinoissa ja Afrikassa on säännöllisin väliajoin konfliktejä, joissa surmataan jopa satoja tuhansia ihmisiä.

Se mikä nykyisen konfliktin tekee erityiseksi on se, miten jatkuvalla human interest -uutisoinnilla saatiin aikaan näkemys, että Venäjä on paha ja EU on hyvä, ja sen tähden meidän velvollisuutemme on kiusata pakotteilla venäläisiä liikemiehiä.

Viime viikkoina tähän on lisätty vielä se näkemys, että minkä tahansa myönteisen puolen näkeminen venäläisyydessä on paha asia.

Itse asiassa Suomen virallisessa uutisoinnissa ja politiikassa on vajottu suoraan vanhojen jengisotien henkiselle tasolle: on yhteinen rintama, ja vaaditaan että kaikkien on siinä pysyttävä.

Ja mitä se merkitsee? Miksi on oltava mukana yhteisessä rintamassa, sillä tavoin kuin iltapäivälehdistö sitä vaatii jopa meidän pääministeriltämme ja ulkoministeriltä?

Yhteinen rintama on aina jotain sellaista, jossa jengi lähtee tekemään pahojaan. Se voi olla yhteistä ryyppäämistä tai vahingontekoa jotain ulkopuolista vastaan, mutta olennaista on, että sen päättää johtaja ja sitten jengin muut jäsenet pitävät huolen siitä, että kaikki ovat mukana ja yhtä syyllisiä.

Näin juuri on käynyt Venäjän vastaisessa taloussodassa. Joku päätti sen todella nopeasti. Jos se olisi päätetty demokraattisesti, niin mitään ruodussa pysymisen vaatimusta ei olisi tarvittu.

Kun on se salaperäinen taho, joka sitten meidän hyökkäyksemme Venäjää vastaan sai aikaan, sitä ei ole missään ainakaan minun näkemässäni mediassa paljastettu, mutta varmaan se muutaman vuoden kuluttua tulee ilmi.

Huolestuttavaa minusta on, että median lisäksi Venäjän vastaisen taistelun lumoissa ovat olleet niin ulkoministeriön kuin puolustusvoimienkin tiedottajat.

vuorisaarna_2_cosimo_rosselli.jpg

Henkinen ihminen

Miten henkinen ihminen suhtautuu. Henkisyydessä on kaikkein olennaisinta, kaikkein korkeinta se, että ihminen oppii muodostamaan itse oman käsityksensä asioista, oman käsityksensä totuudesta, oman käsityksensä siitä, mikä on oikein.

Ja toinen on rakkaus. Rakkaus on vielä suurempi kuin totuus. 

Jos ajatellaan ulkopolitiikkaa, niin siinäkin henkisen tien kulkijan suuri tehtävä on kuunnella rakkauden käskyä. Jeesuksen rakkauden käsky on annettu yksilöille, mutta yksilöllisen rakkauden ja totuuden merkitys pätee myös kansainvälisissä tai valtioiden välisissä asioissa.

Jos yhtään ajattelee rakkauden pohjalta, niin ainakin minä olen vakuuttunut siitä, että talouspakotteiden asettamisella Venäjää vastaan oli aivan toiset syyt kuin ne mitkä liittyvät suoraan Ukrainan tilanteeseen. Siitä puhuu sekin, että monet Suomen korkeat toimijat ovat antaneet ymmärtää, että Ukrainan tilanteen rauhoittuminen ei sinänsä merkitse lainkaan pakoitteiden poistamista. Ja se tarkoittaa, että taustalla ovat aivan jotkut toiset ja todella suuret syyt, joista meille ei ole kerrottu. Valtiotasolla saattaa olla ihmisiä jotka niistä jotain tietävät.

Henkinen yksilöllisyys merkitsee, että meidän on vähitellen kohotettava tietoisuutemme myös valtiolliselle tasolle. Se on vaikeaa, se tekee jopa sisäisesti kipeää, mutta se tarkoittaa, että jokaisella on oikeus muodostaa oma käsityksensä, jokaisella on oikeus tuntea omat tunteensa, jokaisella on oikeaus luoda oma tahtonsa.

Oman enkelin tie

Mitä onkaan menossa, niin parhaiten me auttaa olemalla menemättä mukaan sellaisiin tunnevirtauksiin, jotka vaikuttavat koko kansaan. Nykyisin ihmiskehityksen henkinen rakenne on sellainen, että totuuden voi tietää ja kokea itsessään aina vain yksityinen ihminen - yhdessä oman enkelinsä kanssa. 

Ryhmät tai kansat voivat olla sopusoinnussa yksilöllisten totuuksien kanssa, mutta yksilöllisyys tulee ensin. Antauminen ulkoapäin annetuille totuuksille on irrottautumista siitä sisäisestä totuudesta, jonka me voimm kokea itsessämme, ja joka meitä vahvistaa.

Hyvät enkelit ja henkinen maailma voi aina tukeutua sellaisiin ihmisiin, jotka pyrkivät seisomaan omalla pohjallaan ja kuuntelemaan oman omantuntonsa ääntä, silloinkin kun me emme tiedä kaikkea. Myös kärsivällisyys on olennaista - joskus voi kestää vuosia, ennen kuin jokin asia selviää.

Rakkaudella
Matti

Kuva Cosimo Rosselli, Vuorisaarna

1 kommentti . Avainsanat: pakotteet, Venäjä, rakkaus, henkinen ihminen, Ukraina

Ukraina ja rakkauden harjoitus

Keskiviikko 10.9.2014 klo 23:51 - Matti Kuusela

Aivan erityisen lämpimät kiitokset teille kaikille lukijoille ja etenkin Facebookin keskustelusta, josta sukeutui todella upea. Voi kokea miten syvältä koettuja tuntemuksia meillä on Suomen asemasta tässä maailmassa.

Kun mietin tuota kokemusten laajaa kirjoa, niin sitten aloin ihmetellä, miten se on mahdollista, miksi me koemme eri maitten keskinäiset suhteet niin henkilökohtaisesti. Onhan moni meistä istunut jopa koulun historian tunneilla. Olemme opiskelleet historiaa satoja tunteja, ja silti meidän näkemyksemme maitten ja taloudellisten organisaatioiden vuorovaikutuksesta ovat aika eriäviä. Heh, toisaalta se on tietenkin arvo.

Puolueet ja kansainvälisyys

Tajusin, että puolueet ovat yksi suuri ja ehkä jopa suurin syy siihen, miksi meidän on niin vaikea tajuta maiden välisten suhteiden dynamiikkaa. Puolueita ei oikeastaan kiinnosta opettaa ihmisiä ajattelemaan itsenäisesti, vaan pitää vanhat kannattajat yhteisen näkemyksen piirissä ja saada uusia.

Kun tältä pohjalta mietitään kansainvälistä politiikkaa, sen aihe on luonnostaan, miten saamme lisää kannatusta. Ei niinkään se, mikä on totuus, mitä eri puolia voimme kokea jonkin suurvallan toiminnassa. Ei, puoluetoiminta vie väistämättä siihen, että jokaisesta asiasta valitaan vain yksi näkökanta, jota viedään mahdollisimman tehokkaasti eteenpäin.

Ukrainan kriisissä on meitä suomalaisia kiinnostavia osapuolia ainakin Venäjä, Suomi, muu EU, Länsi-Ukraina ja Itä-Ukraina sekä mahdollinen salaperäinen taustavoima, joka on väistämättä otettava huomioon, vaikka emme sitä tarkemmin tuntisikaan.

Koska mikään valtio tai osapuoli ei ole yksinomaan täysin huono, on meidän jokaisen kohdalla otettava huomioon plussat ja miinukset. Se tekee kaikkiaan 2x6 osapuolta, joita kaikkia pitäisi pystyä katsomaan puolueettomasti erikseen kun tekee arviointia. Siis vähintään kaksitoista eri näkökokulmaa! Ja useimmiten me tyydymme yhteen tai kahteen oman subjektiivisen kantamme muodostamisessa.

365_olavinlinna.jpg

Plussien ja miinusten rakastaminen

Tällä kohtaa on hyvä palauttaa mieleen Jukka Hirvonsalon loistelias henkinen harjoitus. Otetaan paperiarkki ja vedetään siihen keskelle pystysuora viiva. Toisen palstan otsikoksi tulee + ja toisen -, eli plus ja miinus.

Plussien alle kirjoitetaan kaikki hyvät asiat, joita juuri silloin tulee mieleen, lähinnä omasta elämästä, ja toisen alle kaikki miinukset. Niitä ei mitenkään pidä sensuroida, vaan antaa tulla kaikki esiin mitä on tullakseen.

Ensimmäisillä kerroilla voi hyvin olla, että plussia ei tule montaakaan, mutta miinuksia riittää.

Seuraavaksi käydään kaikki kohdat läpi. Sekä plussille että miinuksille sanotaan samalla tavoin, esimerkiksi vuokra, minä rakastan sinua.

Harjoitusta voi muunnella ja tehdä monimutkaisemmaksikin, mutta perusasia on se, että kun julistaa rakastavansa kaikkia elämäänsä liittyviä näkökohtia, niin hyviksi kuin huonoiksi lukeutuvia, niiden jännitteet alkavat vähitellen laantua. Uusi elämänvoima alkaa virrata kaikkien asioiden välillä ja niissä piilevät kielteisyyden ja syrjinnät lukot alkavat avautua.

Se merkitsee käytännössä, että elämä uudistuu. Ja mikä ihmeellistä, kun oppii rakastamaan tai edes hyväksyy laajemman rakkauden mahdollisuuden, niin oman elämän hyvät asiat alkavat nousta esiin aivan uudella voimalla.

Kun tästä vedetään yhteys valtioiden väliseen tilanteeseen, niin vastaavan harjoittelun seurauksena, vaikka sen tekisi kevyemminkin, alkaa nähdä vapaammin mitä eri osapuolet oikeasti tekevät. Alkaa huomata, että ei pidä katsoa pelkästään sitä, mitä sanotaan, vaan ennen kaikkea sitä, mitä kukin tekee.

Ja siitä seuraa se, että jos tykkää jostain maasta, niin katsoessaan mitä tapahtuu, voi rauhassa nähdä mitä mahdollisesti hyvää ja mitä huonoa on menossa. Tai voi oppia huomaamaan, mikä on välttämättömyyden sanelemaa, mikä vapaaehtoista. Mutta tällaisen sisäisen tarkastelun vapautuminen vaatii kyllä sisäistä työtä.

Rakkaus ja totuus

Nyt tulemme näkökulmaan, joka monesta on varmaan vielä radikaalimpi. Steiner on osoittanut, miten ihminen voi tietää totuuden vain asiasta, jota hän rakastaa.

Se on aika paljon sanottu, mutta kun sitä miettii, niin huomaa että se on samaa asiaa kuin intiaanien sanonta, että ennen kuin muodostaa käsityksen jonkun ihmisen teoista, on ensin käveltävä vuorokausi hänen mokkasiineissaan.

Ja onhan se muutenkin selvää. Meidän maailmamme perusvoima on rakkaus, ja rakkaus on myös meidän tulevaisuutemme. Vain rakkauden valossa me voimme todella tietää ja ymmärtää.

Siksi tuo Hirvonsalon harjoitus on niin mahtava. Kun sitä tekee vaikka kuukauden joka päivä, niin elämä todella muuttuu avarammaksi ja vapaammaksi. Ja kun sisäiset kiinnikkeet vähenevät, alkaa nähdä enemmän mitä tapahtuu.

Rakkauden olemus

Hyvä kysymys nyt on, pitäisikö minun nyt sitten ruvata rakastamaan sitä ja sitä pahaa. Noinhan meidän mielemme juuri ajattelee ja kokee asiat.

Mutta kysymys on harjoituksesta. Kysymys on siitä, että me alamme tämän vanhan ihmisemme sisällä rakentaa uutta henkistä ihmistä. Se on ihminen, joka oppii vähitellen vanhoista rasituksista vapautuessaan luomaan uuden ja vapaan näköalan elämään. Ja se on myös se ihminen, joka voi aidosti ymmärtää Jeesuksen rakkauden ja rauhan opetukset.

Meidän nykyinen ihmisyytemme, joka perustuu niin vahvasti menneille tapahtumille, kokemillemme vääryyksille ja monille muille hankaluuksille, ei oikein pysty vielä ymmärtämään mitä maailmassa tapahtuu. Siksi me juuri ryhdymme sotiin ja painostuksiin, oppiaksemme, tullaksemme lopulta uusiksi ihmisiksi.

Vaikka järki sanoo, että Venäjän vastaiset talouspakotteet eivät ehkä oli kaikkein fiksuin tapa ratkaista läntisen ja itäisen Ukrainan asukkaiden välisiä ongelmia, niin miten moni kuitenkin tuntee itsessään moraalista ylemmyyttä: minä tässä olen oikeuden ja hyvän puolella – kannattaessani pakotteita. Ja silti tiedetään, että juuri oikeudenmukaisella tavalla vapaa kauppa on yksi kaikkein tärkeimpiä rauhaan johtavia voimia.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Venäjä, Suomi, talouspakotteet, rakkaus, totuus