Matin blogi

Johannes Kastaja, Maria Magdaleena ..

Sunnuntai 17.7.2011 klo 3:07 - Matti Kuusela

joseph_of_arimathea.jpgKiitos kaikille, jotka olitte mukana Jyväskylän kurssissa lauantaina. Aiheena oli Maria Magdaleenan ja joidenkin muiden Uuden testamentin henkilöiden päivittäminen. Tosiasiahan on, että Uuden testamentin useimmat henkilöt ovat mielissämme kovasti haalistuneet.

Kaanaan häissä, jotka ovat Kristuksen toiminnan eräänlainen avajaisjuhla ja ensimmäisen yhteisön muodostumine, Kristus muuttaessaan veden viiniksi ilmaisee tulevan toimintansa johtoteeman: lauhkean veden on muututtava ihmisissä aurinkovoimaiseksi viiniksi (tosin ilman alkoholia ymmärrettynä).

 

Maria Magdaleena

Maria Magdaleena, Martan ja Lasaruksen sisar, oli aikansa hemmoteltu ja pinnallista ja riehakasta elämää viettävä nainen, joka suhteellisen pitkän kääntymisprosessinsa jälkeen päätyy aikanaan Etelä-Galliaan, jossa hän naisena tekee ennenkuulomatonta työtä henkisen kristinuskon luojana ja suurenmoisessa sopusoinnussa luonnon kanssa.

Missän nimessä Maria ei ole prostituoitu, kuten kirkkoisän Augustinus antoin ymmärtää. Huikentelevainen hän nuorena kuitenkin oli. Emmerick:

Magdaleena, nuorin lapsi, oli hyvin kaunis ja jo varhaisina vuosinaan kookas ja hyvinkehittynyt ... Hän oli täynnä oikullisuutta ja viettelykykyä. Hänen vanhempansa kuolivat hänen ollessaan vasta seitsemänvuotias. Hänellä ei ollut mitään suurta rakkautta heitä kohtaan heidän ankarien paastojensa takia. Vaikka hän oli vasta lapsi, hän oli suunnattoman turhamainen...

On mahtavaa seurata, miten tästä lapsesta vuosikymmenien kuluttua tulee se tulisieluinen henkinen opettaja, joka nykyisessä Etelä-Ranskassa opettaa sikäläisiä ihmisiä kaikki esteet voittaen ja asuu luolassa suuressa harmoniassa luonnon kanssa.

 

Henkilöryhmät

Raamatun henkilöt muodostavat keskenään dramaattisia 'perheitä', jotka ilmaantuvat aallottain eri inkarnaatioissa. On kiehtovaa seurata, miten Golgatan ristin äärellä Johanneksen evankeliumin mukaan olleet kolme Mariaa ja Johannes kokoontuvat tähän ihmiskunnan kehityksen keskeiseen kohtaan.

Keistä muista puhuttiin: Kain, Abel, Salomo, Hiram, Saban kuningatar Balkis, Martta, Johannes Kastaja, Nikodemus, Joser Arimatialainen, kuuluiset Sepeteuksen pojat Jakob ja Johannes... kaikki täynnä suuri yllätyksiä.

On myös virkistävää oivaltaa, miten tulisia sieluja monet Raamatun henkilöt ovat olleet. Mehän nykyisin kuvittelemme heidät helposti hiljaisiksi hissukoiksi, tosin hyveellisiksi. Anna Katharina Emmerick kertoo Johannes Kastajasta. Ensin nuorena:

Näin hänet usein säteilevien olentojen kanssa, joiden kanssa hän seurusteli pelottomasti ja luottavaisesti. Ne näyttivät opettavan häntä, ohjaavan hänen kiinnostusta erilaisiin asioihin.

Myöhemmin Johannes valmistelee paikkoja, joissa Jeesus tulee kulkemaan. Hän kokoaa ihmisiä ja opettaa kaikkialla, mutta tekee myös aivan käytännön työtä, korkaa siltoja, tasoittaa maata:

Johannes ei antanut minkään muodostua esteeksi työlleen. Hän astui ylväänä jokaisen luo, jonka kohtasi, ja hän puhui ainoastaan yhdestä asiasta, katumuksesta ja Herran pian tapahtuvasta tulosta. Kaikkialla hänen läsnäolonsa herätti suurta hämmästystä. Hänen äänensä läpäisi kuin miekka. Se oli voimakas ja kuuluva, vaikka ystävällisyyden sävyttämä. Hän kohteli kaikkia ihmisiä lapsina. Kaikkein silmiinpistävin piirreä hänessä oli se tapa, jolla hän kiiruhti suoraan eteenpäin, minkään häiritsemättä, katsomatta mihinkään ympärillään, haluamatta mitään.

Tässä vain pari kohtaa Emmerickin henkisistä näyistä, jotka runoilija Frantz Brentano kirjoitti muistiin ja käänsi yleissaksaksi. Jo tällaiset pienet yksityiskohdat rikastavat sen käsittämistä, mitä kaksituhatta vuotta sitten tapahtui.

 

 

Lasarus

Meditaation keskeiseksi henkilöksi tuli Lasarus, se valtava valo joka vaikutti hänessä ja hänen kauttaan, Kristus-valo.

Kun Lasarus tuossa elämässä kohtaa Kristuksen, valo muuttuu niin valtavaksi, että hänen kehonsa ei sitä kerta kaikkiaan kestä. Kristuksen muuntavan valo hänessä ennakoi sitä, mikä toteutuu täydellisesti Golgatalla.

Laitan tämän Lasarusmeditaation äänitteen Enkelimaan nettikauppaan maanantaina. Se oli todella hieno ja voimakas.

 

Pappeus

Nämä olivat vain muutamia hajahuomioita siitä, mitä kävimme kurssilla läpi intensiivisesti aina Aatamista ja Eevasta ja heidän luomisestaan lähtien.

Yksi aivan käytännöllinen asia, joka jälleen nousi voimakkaana esiin, oli ehtoollinen. Puhuimme viimeisestä ja uudesta ensimmäisesti ehtoollisesta, mutta se mikä kaipaa välitöntä uudistusta, on tosiaankin Kristuksen muistoaterian nauttiminen.,

No, muistoateria on huono ilmaisu, sillä se mistä on kysymys, on oikeastaan tulevaisuuden muistaminen, kulku kohti tulevaisuutta, jossa leivän ja viinin muuntuminen, transsubstaatio vähitellen muuttuu yhä enemmän ja enemmän todellisuudeksi.

Nyt me olemme astuneet Kristuksen toisen tulemisen aikaan (eetteritasolla, pilvissä, näkymättömässä maailmassa) ja nyt tuosta ehtoollisaterista on ehdottomasti tultava ateria, jonka jakaminen ei ole vain pappien yksinoikeus.

On mahdoton kuvitella, että Kristus sanoessaan leivän ja viinin jakamisen tai yhteisen nauttimisen äärellä, että tehkää se minun muistokseni, olisi tarkoittanut vain pappien suorittamaa ateriaa.

 

Ehtoollisen henkisyys

Ehtoollinen, yhteys Kristukseen kuuluu kaikille, jotka sitä tahtovat. Toinen asia on, että kun ehtoollinen on jäykkä tilaisuus, niin ei tule myöskään tarvetta miettiä syvällisesti sen merkitystä, sitä miten siinä leivän ja viinin kautta muodostuu kosminen yhteys kristuksen kautta maailmankaikkeuden uudistaviin voimiin.

 

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maria Magdaleena, pappeus, Lasarus, ehtoollinen, Kaanan häät, Johannes Kastaja, enkelit

Nykyajan pappeus

Keskiviikko 2.3.2011 klo 12:16 - Matti Kuusela

Yksi toistaiseksi syvään hiljaisuuteen jääneistä Rudolf Steinerin teemoja on pappeus. Hän piti aikanaan sen ajan reformoiduille - ei siis katolisille - papeille esitelmiä uskonnollisen elämän uudistamisesta. Olen lueskellut niistä viimeistä esitelmäsarjaa, joka on myös aivan viimeisiä sarjoja, joita hän kykeni pitämään ennen sairastumistaan.

Olen mietiskellyt tätä pappeusteemaa itse kauan siltä kannalta, että meiltä nykyajan luterilaisilta miehiltä on papin tai henkisen johtajuuden elementti onnistuttu jotenkin ihmeellisesti poistamaan kokonaan.

Kun lukee vaikka hindulaiselta suunnalta tulevia avioliitto-oppaita, niissä korostetaan voimakkaasti miehen vastuuta perheen tai avioparin henkisestä elämästä. Miehen täytyy olla aina henkisesti aloitteellinen.

Tietenkään tuota ei voi soveltaa sillä tavalla, ettei nainen nykyaikana ole yhtä hyvin pappi kuin mieskin.

Olen siis tuumaillut miehenä olemista siihen suuntaan, että tuo pappina oleminen ei voi kuulua vain papeiksi vihityille, vaan ainakin aivan pieneltä osalta se kuuluu myös jokaisen miehen olemukseen. Kyllä, puhun nyt tällä kertaa miesten kannalta.

En tiedä, miten muut mahtavat tämän kokea, mutta itsestäni tuntui silloin kun oli perhe ja lapsia, että papit jollakin tavalla veivät pois sitä voimaa, joka olisi kuulunut perheenisällä, tai siis miehelle. On tietenkin mahdollista, että se oli vain henkilökohtainen kokemus.

Itse kuitenkin koen, että yleinen pappeus on jotain, mihin jokainen ihminen yltää ainakin hieman minuutensa henkisyyden kautta.

Ja todellinen pappi nykyisessä mielessä on ihminen, joka tukee ja kunnioittaa jokaisen ihmisen omaa henkisyyttä ja minää.

 

Moderni pappeus

Steiner lausuu näin:

Me olemme ihmisinä minä-olentoja, sanan modernissa mielessä me tulemme papeiksi, kun Johanneksen ilmestys ei jää meille vain evankeliumeihin, kun Johanneksen ilmestys ei myöskään jää pelkästään sydämiimme jonakin valmiiksi kirjoitettuna, vaan kun Minä tulee tietoiseksi siitä, että hän elämänsä jokaisena silmänräpäyksenä itsessään synnyttää ja tuo esiin Ilmestyksen vaikutuksen.

Tuo on upeasti kirjoitettu. No, Johanneksen ilmestys on vaikea kirja, ja koska se on niin vaikea, sitä on kautta aikojen yleensä ymmärretty aivan väärin, yksittäisten ennustuskohtien etsimiseen. Siitähän ei ole lainkaan kysymys, vaan siitä, että sen enkelikuvien kautta muodostuu kehitysvoima.

Steiner päättää toisen esitelmänsä tässä sarjassa sanoihin:

Sitä on Johanneksen ilmestyksen ymmärtäminen. Mutta se merkitsee myös, että me ymmärrämme sanan syvemmässä merkityksessä sanat: Kristus on vihkinyt meidät papeiksi. - Te olette tunteneet mitä merkitsee, kun Johannes sanoo, että Kristus itse on voidellut teidät papeiksi. Papiksi voiteleminen seuraa, kun on itsessään kokenut, miten Johanneksen ilmestyksen sisältö on syntynyt. Kun on tuntenut, miten nämä nykyajan ihmiset, jotka tahtovat tulla papeiksi, tulevat papeiksi sen kautta, että kun he synnyttävät itsessään Johanneksen Ilmestykseen sisältyvän minuuden elämyksen, tulee heidän minuutensa apokalyptiseksi (elää Ilmestyksen henkisessä joka hetki uusiutuvassa voimassa); silloin tulee minä papilliseksi.

Tässä tulee niin voimakkaasti esiin se, että pappeus ei siis ole vain esimerkiksi uskoa, joka on sielullinen ominaisuus, vaan jatkuvasti uusiutuvassa hengen voimassa elämistä. Enkä nyt tosiaankaan puhu siitä uskonnollisesta romanttisesta hengestä, vaan kyvystä olla henkisesti läsnä ja valveilla.

Seuraavassa esitelmässä Steiner esittää pappina olemisen toiselta kannalta:

...ihminen voi tulla todella papiksi, kun hän omaksuu itselleen mielikuvia, jotka ovat yliaistisen maailman aitoja henkisiä kuvia.

Se on selkeää. Elää sitä, mitä henkisesti kokee aidosti ja puhtaasti.

...antaessani Ilmestyksen vaikuttaa itseeni liittyy se jokaisessa kuvassa, jokaisessa imagianaatiossa omaan minääni. - Ja silloin tulee hetki, jossa Ilmestys ei tule ainoastaan omaksi kokemuksekseni vaan jolloin se voi tulla ihmisminuuden omaksi ilmennykseksi.

On tuossa pureskelemista. Steiner puhuu sitten toisissa kohdin siitä, miten Johanneksen ilmestys on erityinen pappiskirja. Johanneksen evankeliumi sisältää voiman, joka kohottaa ihmistä ja joka on suurinpiirtein sitä, mitä nykyisin puhutaan "ylösnousemusvoimana", vaikka se oikeastaan tarkoittaa henkisen kohoamisen voimaa, ascension.

Johanneksen ilmestyksen kautta virtaa ihmiseen Steinerin mukaan se voima, joka tekee mahdolliseksi elää esimerkillisellä tavlla se henkisyys, joka Johanneksen evankeliumin kautta avautuu ja alkaa vaikuttaa ihmisessä.

Nämä ovat suuria asioita, mutta tärkeitä tietää, sillä koen että juuri tällä pappeuden kohdalla meidän henkisessä ilmapiirissämme on vallitsee suuri ... niin, mikä se onkaan ... ehkä avoin kysymys.

Koen että silloin pappeus toimii oikealla tavalla, kun se loistaa jokaiselle ihmiselle hänen omaa minuuttaan tukevaa valoa ja läsnäolevan rakkauden uudistavaa voimaa.

Rakkaudella
Matti

Ja kuten aina, Enkelimaaviestit ovat vapaasti käytettävissä jokaista ihmistä varten.

2 kommenttia . Avainsanat: pappeus, nykyajan pappeus, Rudolf Steiner, Johanneksen ilmestys, Johanneksen evankeliumi