Matin blogi

Sofia ja mielikuvitus

Sunnuntai 26.5.2013 klo 19:49 - Matti Kuusela

Eilen kävelemässä Kytäjällä. Metsätien varsilla komeita kevätlinnunhierneen kasvustoja, kukat punaisen ja sinisen violettaja. Tänään vain lyhyt kävely Vantaankosken rannalla. Kahden valkoisen tähtimön nimi tarkistettiin: hoikka kevättähtimö ja jykevämpi lehtotähtimö.

Kasvien tunnistaminen ei silti ole helppoa. Ne jotka on jo aikaisemmin oppinut, on helppo tuntea jo niiden yleishahmosta, mutta sitten ne, joita ei ole ole koskaan varmistanut, kuten nämä kaksi tähtimöä, joita ei aikanaan ollut kotiseudullani Hyvinkäällä. Pohjanlehtotähtimöllä pitäisi ison kasvikirjan mukaan olla karvaiset varret, mutta kun ei ole. Heteitä ja vartaloita tietyt määrät, jotta voisi varmistaa ettei sekoita sitä vataan, joka on aika samannäköinen. Loppumääritys jääkin tällä kertaa syvään luottamukseen siihen, että jos kasvi näyttää enemmän lehtotähtimöltä kuin vadalta, niin täytyyhän sen se olla. Kun asia hautuu, voi joskus tehdä uusintamäärityksen.

Valontuoja

Ihmiskunnan kehityksessä on tämä erikoinen ilmiö, jota nimitämme mielikuvitukseksi. Voiko mielikuvitukseen ja vaiketelmiin luottaa. Tästä päästäänkin syvällisiin mietintöihin, vaikka se ei aivan ratkaisekaan kasvinmäärityksen yksityiskohtia.

Kauan sitten, aikana jolloin ihminen vielä eli paratiisitilassa, ihminen eli myös sopusoinnussa Sofiaksi nimittämämme maailmanviisauden kanssa. Sitten Lusifer puuttui asiaan. Tämä upea enkeliolento tahtoi riistää ihmisen tietoisuuden vapaaksi yleisen linjan suurten enkeleiden ja jumalolentojen hallinnasta ja antaa hänelle yksilöllisen tietoisuuden ja vapauden.

Raamatussa Lusiferia kuvataan paratiisin käärmeeksi, koska käärme edustaa sitä fyysisyyttä ja myös eläimellistä vaistomaisuutta, jonka piiriin ihmiskunta putosi, lankesi, kuten Vanhassa testamentissa sanotaan. Lankesi on aivan hyvä sana tähän, kun siitä vain vapauttaa hieman turhia arvomäärityksiä.

Kun ihmiskunta Lusiferin eli Valontuojan, mitä nimi tarkoittaa, vaikutuksesta lankesi paratiisitilan sopusoinnusta, tapahtui ihmeellisiä asioita. Järistys, jonka alkuperäisestä jumalsopusoinnusta irtaantuminen aiheutti, oli niin suuri, että ihmiskunnan kanssa koko maa ja meidän lähikosmoksemme tiivistyi ja aineellistui.

Aineellinen maa ja aineellinen ihminen syntyivät siis vasta syntiinlankeemuksen jälkeen, ja siksi paratiisia on turha etsiä aineellisen maan päältä jostain Lähi-Idän laaksoista. Paratiisi oli koko kosmoksen tila ennen Lusiferin aiheuttamaa suurta vallankumousta.

Sanoihin syntyi ja perisynti liittyy voimakkaita arvolatauksia, mutta henkisesti ajatellen voimme suhtautua niihin aivan tyynesti. Esimerkiksi sukupuolisuus ja kaikki siihen liittyvät dramatiikka synnyttämisen ja otsa hiessä työskentelimisen ohella liittyy juuri tähän universumimme aineellistumiseen. Aineettomassa paratiisitilassa uusia ihmistaimia ei tarvinnut sen kummemmin synnyttää. Synnyttämisen ongelma oli ratkaista uudella tavalla vasta silloin, kun sielun piti saada kuljetetuiksi tähän fyysis-aineelliseen maailmaan ja puetuksi tänne sopivaan kehoon.

Koko synnyttämisjärjestelmää ei ihmiselle ollut paratiisitilassa. Lusiferin teon seurauksena jumalat joutuivat luomaan sen ihmiselle tavallaan ylimääräisenä, ja siitä johtuu se hämmästys, jota me edelleenkin niin usein tunnemme alastomuutta ja sukupuolisuutta kohtaan.

Myös työnteko otsa hiessä tuli tarpeelliseksi vasta aineellisuuden piiriin putoamisen jälkeen. Aineellisuus aiheuttaa erillisyyttä, jonka voittaminen vaatii fyysis-aineellista työtä, usein aivan konkreettisesti otsa hiessa, vaikka se tarkoittaa myös sitä, että työ aineellisessa maailmassa aiheuttaa epätasapainoa meidän fyysisen ja eteerisen ja sielullisen olemuksemme välillä.

Sofia

Maailmanviisauden, Sofian, kannalta aineellisuuteen lankeamiseen Lusiferin toimesta liittyi dramaattinen vivahde. Paratiisitilassa maailmanviisauden jumalalliset imaginaatiot täyttivät ihmisen tietoisuuden, mutta lankeamisessa näiden alkuperäisten kuvien yhteisyys hajosi, niin että Sofia ei enää pystynyt pitämään niitä koossa, vaan ne jäivätkin Lusiferin haltuun.

Peili aivan kuin särkyi. Alkuperäiset kuvat hajosivat ihmismieliin, ja ihmisille tuli mahdolliseksi liittää näitä tietoisuuden palasia yhteen mielensä mukaan. Mutta silloin niiden yhteys jumalallisuuteen myös katosi.

Siksi vanhoissa mysteeriperinteissä tradition uskollinen seuraaminen oli niin tärkeää. Jossain vaiheessa Egyptissä mysteerikirjojen jäljentämisessä tapahtunut virhe rangaistiin kuolemalla. 

Sofialle, elävän maailmanviisauden menetystä surevalle äidille, tämä tragedia oli valtava. Hän ei enää voinut laskeutua opettaen ihmiskunnan piiriin, vaikka jotkut yksilöt, kuten Salomo, pystyivät kyllä kohoamaan hänen piiiriinsä ja kirjoittamaan siitä Korkean veisun ja Sananlaskut.

Helluntai

Tilanne muuttui vasta helluntain jälkeen. Silloin ihmiskunta, ja aluksi vain apostolit, saivat uuden kyvyn luoda totuutta oman kokemuksensa pohjalta. Nyt on pikku hiljaa yhä enemmän ja enemmän mahdollista luoda totuutta ja yhteyttä oman henkisen kokemuksen pohjalta, kohota Sofian yhteyteen, niin kuin Sofia voi jälleen laskeutua meidän yhteyteemme, mikä ensimmäisen kerran tapahtui helluntaina Marian välittämänä. Nyt me jokainen voimme löytää itsessämme tuon Marian, tai Maria-Sofian, joka mahdollistaa sen, että hajonneen mielikuvituksemme peili voi jälleen eheytyä uutta todellisuutta luovaksi hyvyyden voimaksi.

6 kommenttia . Avainsanat: helluntai, Sofia, paratiisi, tietoisuus, lankeemus, perisynti