Matin blogi

Kristuksen ja maan uudistuminen

Lauantai 28.1.2017 klo 18:00 - Matti Kuusela

Hei ystävät. Yksi henkisen tutkimuksen mukavia puolia on se, että yhä uudelleen saa kokea, miten vuosikymmeniä askarruttaneisiin kysymyksiin saa vastauksia, kunhan vain jaksaa odottaa ja ihmetellä, ja kulkea eteenpäin.

Kerron nyt tämänpäiväisestä kokemuksesta, joka liittyy pääsiäiseen. Aikaisemmin olen ajatellut, että pääsiäisasioista pitää puhua pääsiäisenä, mutta nyt tajusin, että ettei se välttämättä niin ole. Silloin on jo liian myöhäistä. On hyvä lukea pääsiäistekstejä pääsiäisenä, mutta jos haluamme oppia jotain aivan uutta, niin sen on parempi tapahtua jo aikaisemmin.

Kristus_pensas2.jpg

Pääsiäisen odotus

Muistattehan sen kalmean valon, joka vallitsee pitkänäperjantaina ja pääsiäisviikon lauantaina. Olin aina aikaisemmin velvollisuudentunteisesti ajatellut, että se johtuu ristiinnaulitsemisen surusta ja meidän omasta velvoitteestamme surra ristiinnaulitun kanssa.

Mutta eihän se niin ole. Kristiyhteisön epistoloista kertovan Fenster zum Kosmos -kirjan mukaan pääsiäisviikon jokavuotinen teema on se, että Kristuksen voimat vetäytyvät yhä enemmän häneen itseensä. Kun Kristus on koko muun vuodenkulun ollut täysin ihmiskunnan mukana mitä erilaisimmilla tavoilla, niin pääsiäisen lähestyä hän kokoaa voimansa. Hauta on tyhjä, ja myös ilma ja valo ovat tyhjiä hänen läsnäolostaan.

Vuodenkulun henkisyys kertaa joka vuosi sen energeettisen tilanteen, joka vallitsi ennen Kristuksen maan päälle tuloa ja Golgatan mysteeriä. Alkuperäiset luomisvoimat olivat loppumassa. Maa oli lähestymässä samaa kohtaloa, joka koitui muiden planeettojen osaksi, kuten nyt olemme voineet tutkia. Entinen elämä näillä planeetoilla kävi fyysisellä tasolla mahdottamaksi - siinä määrin kuin sitä oli.

Kulkeakseen oman nollapisteensä läpi Kristuksen oli aikoinaan vetäydyttävä lopulta täysin vanhoista kosmisista aurinkovoimistaan. Koko luonto pimeni Golgatan hetken lähestyessä. Ja sitten alkoi uusi elämä, jossa maa alkoi jälleen uudistua keskuksestaan säteilevällä voimalla, ja Kristuksen läsnäololla.

Kristuksen poissaolo

Maan elämänmaailma, luonnonhenkien maailma ja samoin enkelimaailmat elävät joka vuosi uudelleen tämän maan elämän uudistumisen perusmysteerin. Olemme normaalisti ajatelleet Kristuksen tekoa aivan liian sentimentaalisesti. Ei hän "uhrannut" itseään sillä tavoin surullisesti kuin me usein ajattelemme, vaan hän uhrasi itsensä täysin tietoisesti, sanan alkuperäisen merkityksen mukaan. Se merkitsee tietoista osallistumista maailman ja ihmiskunnan kehitykseen jonkin sen pohjalta, mitä minä voin antaa.

Myös se toinen kysymys, jota olen ihmetellyt, miksi Golgatan mysteeri ja ristinkuolema tapahtuivat juuri keväällä, kun luonto kohoaa esiin ja avautuu kukkaan. Nyt alkaa tajuta, että varsinainen kuolema ihmiskunnan tulevaisuuden merkityksessä on juuri vapautumista vanhasta ja uuden puhkeamista esiin. Kristus tekee tämän täyden vaihdoksen vanhasta uuteen. Kaikki vanha uudistuu. Ei hän kuole, vaan hän liittää maan olemuksen itseensä, uudistaakseen maan.

Pääsiäisviikon tyhjyys johtuu myös siitä, että maan kasvun ja kehityksen Kristus-voimat ovat keskittyneet luonnon uudelleensyntymiseen. 

Mutta yhä enemmän alan myös oivaltaa, että kaikkiin Kristukseen ja henkisyyteen liittyvissä kysymyksissä meidän on yhä enemmän alettava luottaa rehellisesti omiin tunteisiimme ja kokemuksiimme. Jos velvollisuudentuntoisesti pyrimme luottamaan vain siihen, mitä me kuvittelemme että meidän pitäisi tuntea, niin ei siitä enää nykyaikana paljon hyvää seuraa. Meidän on myös tunteissamme luovuttava vanhasta painolastista voidaksemme tavoittaa aidon henkisyyden.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristus, pitkäperjantai, valo, uskonto, tunteet

Ehtoollistorstai

Torstai 17.4.2014 klo 19:12 - Matti Kuusela

Pääsiäisviikon torstai on Jupiterille vihitty päivä, kuten jokainen torstai. Tunnemme Jupiterin suurena viisauden ja voiman planeettana, jossa on myös auringonkaltaista valoa. Viime viikkoina Jupiter on loistanut korkealla taivaalla, kirkkaana ja lähellä kuuta.

Torstai-iltana Jeesus ja opetuslapset nauttivat pääsiäisaterian, päivää aikaisemmin kun normaalisti, sillä pääsiäislammas syötiin passah-juhlan sapatin eli lauantain aattona. Galilealaisilla oli kuitenkin pitkän matkansa tähden lupa nauttia pyhä ateria jo aikaisemmin.

Ehtoollisen edeltäjät

Raamatun tapahtumissa vaikuttaa ihmeellisen pitkiä kehityslinjoja. Ehtoollismalja on yksi tällainen suunnattoman vanha, lähes elollinen esine, joka sukeltautuu esiin ehtoollisessa. Mutta jo viinin ja leivän nauttimisen pyhä toimitus on juutalaisillekin vanha: Korkeimman jumalan pappi - kuten Vanha testamentti ilmaisee - Melkisedek tarjoaa Aabrahamille leivän ja viinin aterian tämän palattua voittoisalta sotaretkeltä.

Mutta viimeisen ehtoollisen ruoka on pääsiäislammas. Sillä on oma historiallinen perinteensä, mutta oikeastaan sen varsinainen perinne juurtuu tulevaisuudesta, ei menneisyydestä. Kristus on pääsiäislammas, Jumalan karitsa, jota juutalaisten passah-lampaan nauttiminen ennakoi.

Näin viimeinen ehtoollinen on todellakin viimeinen kerta, kun pääsiäislammasta nautitaan ennakoiden Kristuksen tekoa koko maan ja ihmiskunnan hyväksi. Kristuksesta itsestään tulee tuo pääsiäislammas ehti seuraavana päivänä, pitkäperjantaina, joka on varsinainen pääsiäislampaan syömisen päivä: Mutta silloin tuo vanha juutalainen tapa on jo menettänyt merkityksensä: Kristus on jo kuollut ristillä.

Toinen ehtoollisen edeltäjä on Kaanaan häiden aika. Silloin tapahtuu jotain sellaista suurta ja myös auringonomaista, joka valmistelee viimeistä ehtoollista, ja sen kääntymistä uudeksi.

Uusi ehtoollinen

Kun vanha ehtoollinen juutalaisten perinnäistavan mukaan on nautittu, aloittaakin Jeesus kaikkien hämmästykseksi uuden ehtoollisen. Siinä hän tuo esiin Melkisedekin ikivanhan leivän ja viinin nauttimisen toimituksen: niiden välityksellä Kristuksen henkiset aurinkovoimat liittyvät maan ja maan elämän olemukseen, suoraan, kasvinomaisen puhtaasti, ei enää vanhatestamentillisten eläin-kuunvoimien välityksellä.

Tämä Kristuksen elämänolemuksen (viini) ja fyysisen olemuksen (leipä) yhteys on paljon syvempi kuin yleensä ajatellaan. Kristillisessä ehtoollistoimituksessa nyt maan piirissä vaikuttava Kristus-olemus todellakin muuntaa fyysistä leipää ja viiniä. 

Fyysinen on henkistä ja näkymätöntä. Viini ja leipä on aineen täyttämiä, ja siksi niiden aistillinen ulkonäkö ei tässä muuntumisessa muutu, mutta niiden varsinainen näkymätön fyysisyys muuntuu ja kohoaa korkeammalle, eteeriselle tasolle. Vieläkin korkeampia prosesseja tapahtuu, mutta tuo elämän ja aineen (tai verenkierron ja sydämen) kohoaminen ennakoi sitä kehitystietä, jota me koko ihmiskuntana olemme kulkemassa.

Yhteisyys

Jumalanpalveluksessa muuntumisen prosessi kulkee polkua evankeliumi - anti - muuntuminen - yhteys. Kirkossa pappi toimittaa sen pyhänä toimituksena, mutta se on esikuvana kaikille teoillemme. Evankeliumin me voimme käsittää ihanteemme tunnistamisena. Sen toteuttaminen on se anti, jonka me tarjoamme maailmamme ja sitä kautta Kristukselle. Tämä oikea henkisen ihanteen tai idean toteuttaminen yksilöllisenä tekona johtaa muuntumiseen, ja se lähestyy sitä pyhyyttä, joka johtaa todelliseen yhteyteen.

Toimiessani puhtaasti oman minuuteni ihanteellisuuden pohjalta lähestyn sitä pyhyyttä, joka liittää minut ihmiskunnan, maan, Kristuksen, aurinkokunnan yhteyteen.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viimeinen, uusi, ehtoollinen, Kristus, kiirastorstai, pitkäperjantai, pääsiäisateria, pääsiäislammas,

Kosminen pääsiäinen

Sunnuntai 28.4.2013 klo 10:17 - Matti Kuusela

Lauantaina Sinikan kanssa ensimmäistä kertaa katsomassa koskimelontakilpailua Vantaan myllykoskella. Hurjaa touhua. Aika erikoista oli katsoa hyvältä paikalta aivan kosken rannalta, miten kuohuissa ja pyörteissä monet kilpailijat pyyhälsivät puolentoista metrin päässä ohi reunan kiveystä raapien ja pää veden alla. Ei ole minun lajini.

Mutta upeaa oli nähdä miten nopeimmat ratsastivat pyörteiden yli kuin vanhan ajan ritarit turnajaisissa. Slovenialainen voittaja ja nopeimman ajan tehnyt, muistaakseni venäläinen, vetivät radan mahtavasti.

Kukin sai laskea kolme kertaa, mutta kilpailun loppua kohden yhä useampia laskijoita alkoi rannan kahvipaikka houkuttaa enemmän kuin kasvojen kastelu runsasvetisessä koskessa.

Sitä en aivan saanut selvillä, miten on mahdollista selvitä kivisestä koskesta pää veden alla - nimittäin kolhimatta sitä kaikkiin pohjakiviin - mutta kai siihen joku selitys on olemassa, koska kaikki todella selvisivät hengissä ja loukkaantumatta. Aika moni joutui kuitenkin irtaantumaan koskikanootistaan ja jättäytymään uimasilla

Pääsiäisen tähdet

Ne jotka ovat jo lukeneet sunnuntain Astrosofisen kalenterin, tietävät että tänään aurinko on maan suhteen samassa kohden eläinrataa kuin historiallisen pitkäperjain aikana vuonna 33. Vuodenkierto ja tähtien keskinäiset asemat siis liukuvat hieman eri tahtiin vuosisatojen ja vuosituhansien saatossa, ja ajan kannalta katsottuna se on juuri se kosminen tekijä, joka mahdollistaa kehityksen.

Sitä on mukava mietiskellä. Jos aika ja tila olisivat aina täsmälleen samassa suhteessa keskenään, ne nauliutuisivat toisiinsa huomattavasti nykyistä lujemmin ja vapaalle hengelle olisi paljon vähemmän tilaa tulla mukaan.

Suunnilleen sama asia pätee myös kristillisten juhlien sijoittelussa. Vanhat esikristilliset juhlat sijaitsivat pääsääntöisesti vuodenkierron saisausten ja tasausten mukaan, mutta kristillinen joulu ja pääsiäinen ovat niistä hieman irti. Joulu on muutaman päivän talvipäivän seisauksen jälkeen, samoin pääsiäinen hieman monimutkaisemman määrityskaavan mukaan kevätpäivän tasauksen jälkeen. Se merkitsee, että nämä kristilliset juhlat tulevat mukaan uuteen alkuun, eivät varsinaiseen käännekohtaan.

Enkä minä tällä sano mitään nyt monille elpyneitä auringon ja kuun vaiheiden mukaisia yhteisrummutuksia vastaan: nehän omasta puolestaan auttavat myös noiden avainkohtien energioiden uudistumista ja vapautumista tilallisuuteen jumittumisesta.

Hauskaa on, että tämän kosmisen aseman mukainen pääsiäinen tuo tavallaan toisen pääsiäisjuhlan ensi tiistaina ja keskiviikkona. Tiedän että joillekin tämä pääsiäinen on muodostunut kokemuksellisesti hyvin tärkeäksi.

Kosmisesti, eli aurinko - maa - eläinrata -kokonaisuuden mukaan tämä sunnuntai muistaa siis Kristuksen ristiinnaulitsemisen päivän. Kun katson ulos, niin jotenkin näyttää vähän samalta kuin yleensä pitkänäperjantaina, ja voihin niin ollakin.

Yhteys maahan

Mutta tärkeintä tässä lienee se, että todellakin, vasta kuollessaan ihmiskehossa Kristuksesta tuli varsinaisesti maan asukas. Jordanin kasteesta eteenpäin aina Golgatalle saakka Kristus oli vielä suurten henkisten aurinkovoimien täyttämä, jotka vähitellen vapautuivat niin, että Kristuksesta tuli yhä enemmän ihminen.

Siksi pitkäperjantai on suuri ihmisyyden päivä. Se on myös syvemmän ihmisyyden päivä, sillä juuri kuoltuaan Kristus matkasi vällittömästi maan syvyyteen, tuonelaan, kuten sanotaan, valaisi ja puhdisti näin matkan Äidin luo, maaäidin luokse. Siitä alkoi se naisellisten voimien uusi elpyminen, joka nyt meidän aikanamme on lähtenyt toiseen vaiheeseen.

Yhdessä Kristuksen henkisen toisen tulemisen kanssa tapahtuu myös Sofian toinen tuleminen - kuten tätä kosmista ikinaisellista ja alkunaiseuden voimaa nimitetään kreikan kielen mukaisesti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kosminen, pääsiäinen, Kristus, Sofia, pitkäperjantai,