Matin blogi

Kummakivi Ruokolahdella

Tiistai 18.8.2015 klo 23:19 - Matti Kuusela

Kesäretkemme ensimmäinen kohde oli Kummakivi Ruokolahdella. Olimme ajalleet illalla Lappeenrantaan ja sieltä aamulla lähdimme asuntoautolla kurvailemaan kohti tätä ihmeellistä kivipaatta, joka sijaitsee korpimaassa Puumalan itäpuolella, Saimaan ja Pihlajaveden välimailla.

Suomen luolat -kirjan ohjeiden mukaan löytyi metsätieltä jopa viitta ja paikalla on levennystä sen verran, että kaksi autoa mahtuu hyvin pysäköimään samanaikaisesti.

Kummakivi oli ollut jo vuosia tutustumislistallani, mutta se on Helsingistä tehtävälle päiväretkelle hieman liian kaukana ja kovin syrjässä jos ajelee vaikka Kolille tai Savonlinnan suuntaan. Kummakiven kokoa voi aavistella tästä kuvasta, jossa seison itse sen edessä.

Kummakivi_ja_Matti.jpg

Kummakivi

Kävelimme kapeaa polkua. Metsä oli jotenkin vanhan tuntuista, mutta samalla kun oikealla puolella mäellä näkyi uudehko hirsistä tehty metsämökki, alkoi energiataso muuttua. Tiesimme että kummakivi ja lähellä. Kun se kohosi kuusimetsästä esiin, se oli niin suuri, että sitä en ollut aluksi tajuta.

Ensivaikutelmaltaan kivi näyttää munanmuotoiselta. Se tasapainoilee toisen munanmuotoisen aluskallion päällä, joka sekin on jo miehen korkuinen.

Kivi herättää väistämättä kysymyksen, miten se on siihen joutunut. Nykyajan vakiovastaus kaikkien luonnonmuotojen syntymiseen on, että se on jääkauden synnyttämä. Se on kätevä ajatus, koska silloin ei yleensä tarvitse ajatella sen enempää.

Itse olen kuitenkin tuumannut tätä kysymystä jo pitkään. Se on selvää, että jos on ollut jääkausi, joka on päättynyt noin 10 000 vuotta sitten, kivi ei voi olla sitä vanhempi. Jääkausi olisi ilman muuta suistanut sen paikaltaan.

Jos pidämme edelleen kiinni jääkausihypoteesista, jää muutama vaihtoehto. Jäämassa on kohottanut tämän valtavan, arvioini mukaan yli 200-tonnisen kivenjärkäleen ylös maasta, kuljettanut sen juuri tämän pyöreän kalliokummun kohdalle ja laskenut sen hellävaroen sen päälle tasopainoon.

Kummakivi_liittymakohta.jpg

Tässä versiossa on ensimmäisenä ongelmana se, että en ole koskaan nähnyt jään nostavan kiviä ylös. Routa-aikana sitä tosin tapahtuu, mutta roudan kohottamat kivet ovat pieniä. Jos katsoo laajemmin, niin joutuu miettimään, miten jää olisi kohottanut Kolilla suuren vanhan tietäjien lentokivien Mäkrän huipulle ja asettanut sen siellä pikkukivien varaan.

Lisäksi tiedämme nykyään, että vastaavanlaisia kiviä on kaikkialla maailmassa, myös alueille, joissa ei tiettävästi ole koskaan ollut mitään jääkautta. Tätä ei tiedetty silloin, kun jääkausihypoteesi luotiin 1830-luvulla. Se perustuu siis tieteellisesti käytännöllisesti katsoen ikivanhaan aikaan.

Henkinen ihminen, joka tietää enkeleistä ja luonnonhengistä, voi kuitenkin hieman parannella tätä alkeelliseen luonnontietoon pohjautuvaa ajatusta. Jospa itse luonnon suurhaltijat ovat suurten enkeleiden avulla saaneet kiven liikkeelle ja ohjanneet sen paikalleen. Tässä on se ongelma, että luonnon henkiset voimat voisivat varmasti halutessaan ohjata jäätikön liikkeitä niin, että kivi laskeutuisi oikeaan kohtaan, mutta silloinkin se olisi ensin saatava ylös.

Sen pohjalta, mitä itse olen jään liikkeitä katsellut, jään olemus on ympäröidä, ei työntää eikä nostaa.

Ellei luonto itse ole asettanut kiveä kohdalleen, jää enää vain se mahdollisuus, että se on nostettu paikoilleen ihmisvoimin. Nykynäkemyksen pohjalta se on tietysti mahdotonta, mutta menneisyydessä on tehty paljon nykyään mahdottomia asioita. Maan olosuhteet ovat olleet toisenlaisia ja tiedetään hyvin, että muinaiset ihmiset ja maagit ovat osanneet käyttää hyväkseen sekä sanan että mielikuvituksen voimia luontoon vaikuttamiseksi, monien muiden menetelmien ohella.

Nykyään maailma on tiivistynyt ja kovettunut niin, että paadet eivät enää leiju ilmassa esimerkiksi musiikin voimin, mutta itse pidän täysin mahdollisena että joskus se on ollut mahdollista. 

Kummakivi_reunatasapaino.jpg

Pyhä paikka

Olipa Kummakivi alkujaan puhdas luonnonihme tai henkisten olentojen aikaansaannosta, sillä ei lopulta ole itse sen merkityksen kannalta suurta eroa. Se on voinut olla pyhä alkujaan tai se on pyhitetty, eli liitetty seremoniallisesti henkisten olentojen huomaan.

Pohjois-Karjalaan verrattuna Kummakivellä on se suuri ero, että tiedossa ei ole mitään siitä, miten paikan voimia olisi alunperin käytetty. Pohjois-Karjalan kummista paikoista on säilynut paljon tietoa esimerkiksi ukko Kinolaisen tai Vaara-Jaskan seikkailuista voimaa hakemassa ja käyttämässä.

Se viittaa mielestäni siihen, että Kummakivi on alun alkujaan ollut korkeamman magian tai henkisyyden palveluksessa. Pikkutietäjillä ei sen piiriin ole ollut asiaa.

Kun Sinikan kanssa tunnustelimme paikan energioita, sain itse vahvan vaikutelman tau-merkistä. Tau on risti, joka vastaa muodoltaan nykyistä iso T-kirjainta. Tunsin miten paikan voima vaikutti pystysuorana selkärangassa ja laajentui sitten hartioihin. Odotin jännityksellä sen etenistä niskaan hartialinjan yläpuolella, mutta niin ei tapahtunut.

Tau on ikivanha risti. Se on myös vanhanajan arkkitehtien tunnuskuva, suorakulma. Kerrotaan että kun Saaban kuningatas Balkis vieraili Jerusalemin temppelin rakennustyömaalla, hän lähti ylittämään lammikkoa sitä palkkia pitkin, josta aikanaan oli tuleva Jeesuksen ristinpuu. Hän alkoi kuitenkin kadottaa tasapainoaan. Silloin temppelin arkkitehti Hiiran kohotti tau-merkin, ja se auttoi Balkista jälleen saamaan tasapainonsa.

Tässä tasapaino merkitsee pystysuoraa voimaa, joka on merkittävä vapaan ihmisminuuden edellytys. Aikoinaan ihmisen fyysisen ruumiin oli kohottava pystyasentoon luodakseen minävoimille mahdollisuuden inkarnoitua maan piiriin.

Kummakivi_Sinikka_istuu_alla.jpg

Enkeleiden kannalta pystysuoruus liittyy niihin tahdonvoimiin, jotka lähtevät suurenkeleiltä. Kun katsomme ihmiskunnasta kohti enkeleitä, niin meitä vanhempi ihmiskunta ovat enkelit, heitä vanhempi kunta arkkienkelit ja vielä heitäkin vanhempi suurenkelit.

Jos luemme Steinerilta tai Valentin Tombergilta ihmiskunnan kehityksestä, tulemme joskus kohtaan, missä kerrotaan siitä, miten ihmiskunnan pystysuora asento oli uhattuna. Silloin vielä maan ulkopuolella toimiva Kristus oli se olento, joka palautti ihmisille pystyasennon, aivan kuin hänen vaikutustaan on myös se, että meidän puheemme ja ajattelumme kykenee täyteen objektiivisuuteen, samoin kuin kykemme maailman havaitsemiseen.

Tämä pystysuoruus tuli minulle voimakkaana elämyksenä esiin. Useinhan me suuntaudumme sisäisesti luonnonpaikkoja tutkiessamme luontoon itseensä, mutta tässä oivalsin kohottaa oman tietoisuuteni Kristuksen piiriin, ja silloin koko paikan olemus keveni ja valaistui. Ymmärsin, että kysymyksessä olla vanhan Kristus-tietoisuuden keskus.

Itse koin tuon olemuksellisuuden nimellä Valkea Kristus.

Kristuksen kohottavat voimat taustalla ja hänen apulaisinaan mahtavat suurenkelit, joiden voimat ulottuvat aina fyysiseen todellisuuteen saakka ja joiden erityistä toiminta-aluetta on tahto. Eivät niinkään ajatukset, eivät tunteet, vaan puhdas tahto olisi se elementti, joka täällä pyhissä mysteereissä vaikutti.

Kun suurenkeleiden toimintaa meidän aikanamme on persoonallisuuksien muodostaminen, ihmisten asettaminen maan päälle oikeassa kohdassa ajan virtaa ja heidän liittämisensä karman kutoiluun, voi hyvin aavistaa, miten tämän mysteerikeskuksen tehtävänä oli tulevan ihmiskunnan persoonallisuuksien valmistelu.

Luultavasti ne ihmiset, jotka tuona aikana elivät, olivat vielä henkisten voimien ohjauksessa, mutta salaisissa keskuksissa valmisteltiin jo sellaisia ihmisrakenteita, jotka kykenisisävät tuhoutumatta ottamaan vastaan jumalkipinän, henkisen minävoiman ja luomaan sen yhteyden omaan persoonallisuuteensa, yksilöllisyyteensä.

Kummakivi_Sinikka_kasi_ylhaalla

Maailmanmuna

Sinikka taas koki Kummakiven voimakkaasti maailmanmunana, joka kalevalaisittain lepää maaemon polvella. Tämäkin kuva tuntui hyvin oikealta. Näkyvän maailman syntyminen oli sillä tavoin erikoinen tapahtuma, että eräässä vaiheessa kun meidän henkinen aurinkokuntamme oli jo valmis, Lusifer sai aikaan sen, että laajat eetteriset planeettavoimat aivan kuin lintujen tapaan synnyttivät reunalleen oman olemuksensa kiteytymänä kukin fyysisen., tiivistyneen ja aineellisen planeetan. Tämä on luultavasti toinen kokemus, jota tuossa paikassa on muisteltu.

Varmasti on muitakin. Kuitenkin juuri kosminen munamuoto ja pystysuoran tasapainon luominen ja ylläpito ovat tällä paikalla itsestään selviä ilmiöitä. Meidän on muistettava, että myös kaikki se, mikä nykyään on jo olevaa ja itsestään selvää, on joskus luotu pyhissä tapahtumissa.

Maailmanmuna on siis varhaisempi taso, maan keskipisteestä ulospäin ponnistava tahto uudempi. Yksi näiden vanhojen muistomerkkien ymmärtämisen vaikeus on siinä, että me omana aikanamme ymmärrämme oikeastaan vain ajatuksia. Sitten me koetamme sovittaa omia ajatuksiamme näihin vanhoihin energioihin, joiden varsinainen substanssi on tahtoa, joka taas on suunnattomasti henkisempää ja syvempää kuin ajattelu.

Kun siis haluat ymmärtää Kummakiveä, koeta unohtaa kokonaan ajatukset, kulje ajatustietoisuuden läpi ja tunnetietoisuuden läpi ja tulet alueella, jossa puhdas tahto elää voimana. Todelliselta olemukseltaan se on valtavan syvää, mutta jos saat siitä pienenkin hitusen tietoisuuteesi, olet tavoittanut jotain merkittävää.

Kummakivi on rauhoitettu jo 60-luvulla ja sillä on jopa oma tontti, mutta kuten monessa muussakin paikassa Suomessa, näitä menneisyyden suuresta henkisyydestä kertovia monumentteja ei ole vielä riittävästi ymmärretty eikä arvostettu. Nyt se aika on vähitellen tulemassa.

Rakkaudella
Matti

Kirjallisuutta

Jukka Nieminen: Vaiettu muinaisuus. Salakirjat 2015. Erinomainen kirja, jota en ole saanut vieläkään luetuksi kokonaan. Yleisesti ottaen olen Jukan kanssa samaa mieltä Suomen menneisyyteen liittyvistä kysymyksistä.

Kejonen, Kesäläinen, Kielosto, Lahti, Salonen: Suomen luolat. Salakirjat 2015.

Tuomo Kesäläinen, Aimo Kejonen: Suomen rotkot. Salakirjat 2015.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kummakivi, megaliitti, pyhät kivet,

Viisauden parantavat voimat

Lauantai 17.1.2015 klo 18:20 - Matti Kuusela

On selvää, että rakkaus lisää viisautta. Rudolf Steiner on jopa lausunut, että ilman rakkautta ei voi saada täyttä tai aitoa tietoa jostain kohteesta. Ja niinhän sen täytyy olla; jokaisessa kohteessa esineistä ihmisiin saakka on niin lukemattomia hienovaraisia sävyjä, ettei niitä kaikkia voi ilman rakkautta mitenkään tavoittaa.

Viisauden lähtökohta

Mutta kiintoisaa on, miten rakkauden ja viisauden suhde toimii myös vastakkaiseen suuntaan. Viisaus opettaa ihmiselle rakkautta, ja se tuo myäs terveyttä ja parantavaa voimaa. Mutta tuo on mahdollista, huomaa että meidän on ajateltava viisaus uudella tavalla. Toimiakseen parantavana voimana viisauden on oltava jotain elävää ja toimivaa, hyvin läsnäolevaa.

Esitelmässään viisaudesta ja terveydestä vuodelta 1907 Steiner että henkisen tiedon tai hengentieteen kautta elämää antavat voimat virtaavat ihmisolemukseen, pitävät heidät nuorekkaina ja vahvoina.

Mutta jälleen, jotta henkisellä tiedolla voi olla tuo vaikutus, sen on oltava sellaista, joka koskettaa elämää. Se tieto ei voi olla kuollutta tai ainoastaan abstraktia, vaan sen on oltava sellaista, jonka ihminen kokee enemmän koko olemuksellaan.

Varsinaisesti vain ihminen voi tulla sairaaksi, ja se liittyy Steinerin mukaan siihen, että ihmisellä on kyky ottaa vastaan henkisiä voimia itseensä ja herättää ne jälleen eloon. Tällainen eloon herätetty, imaginatiivinen tai kuvanomainen tieto tuo ihmiselle terveyttä.

Tällä kohden meidän aikamme ihminen ajattelee väistämättä lemmikkieläimiä, jotka ovat meiltä ihmisiltä oppineet kyvyn sairastua. Ilmeisesti se merkitsee, että myös eläinkunnassa kasvaa uusia kykyjä, sellaisia jotka aikaisemmin olivat rajoittuneita vain ihmisiin.

Mutta lainatkaamme Steineria edelleen:

"Viisaus tekee ihmisen avoimeksi ja vastaanottavaiseksi koska se on se perusta, jolta rakkaus kaikkea olemassaolevaa kohtaan kasvaa."

Näinhän maailmankehityksessä on ollut. Yksilöllinen rakkaus on ihmiskunnassakin herännyt vasta viisauden kehittymisen myötä, niin oudolta kuin se saattaa ensin kuulostaakin. Ja edelleen:

"Kun viisaus lämmittää sielua, rakkaus virtaa esiin. Näin me voimme ymmärtää, että oln olemassa ihmisiä, jotka voivat parantaa kättensä avulla.

Siitä ei ole kovinkaan kauaa, kun luin tuon ensimmäisen kerran. Mikä helpostus se olikaan, saada tuntea, että henkinen syventyminen auttaa samalla parantavia voimia nousemaan esiin, virtaamaan ihmisolemuksen kautta.

Ja Steiner jatkaa:

"Viisaus saa rakkauden voimat virtaamaan ihmiskehollisuuden kautta. Kristus oli viisain, ja siksi myös suurin parantaja."

Parantaminen

Sitten Steiner täydentää, että elleivät rakkaus ja myötätunto liity viisauteen, mitään aitoa apua ei synny. On hauska lukea, miten käytännöllisesti Steiner tästä jatkaa:

Jos joku maa kadulla jalka katkenneena ja ympärillään myätätuntoisia ihmisiä. Mutta ellei heillä ole tietoa, he eivät voi auttaa. Mutta lääkäri, jolla on tietoa katkenneen jalan hoitamisesta, voi olla avuksi, sillä hänen viisautensa muuntaa myötätunnon toiminnaksi. Perustavanlaatuista kaikelle ihmisten antamalle avulle on tieto, näkymys ja kyky.

"Me olemme aina viisauden ympäröimiä, koska viisaat olennot ovat luoneet maailman. Kun tämä viisau kohoaa huippuunsa, se muuttuu kaiken käsittäväksi rakkaudeksi. Rakkaus virtaa meitä kohti tulevaisuuden maailmasta. Rakkaus syntyy viisaudesta, ja viisain henkinen olento on suurin parantaja. Kristuksesta on syntynyt Pyhä, toisin sanoen parantava henki."

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viisaus, rakkaus, Rudolf Steiner, parantava, voima, pyhä, henki

Rakkauden sisäistyminen

Keskiviikko 3.12.2014 klo 10:53 - Matti Kuusela

On jopa aika koomista muistella, miten vähän henkisissäkin piireissä käytettiin rakkauden käsitettä ennen 1980-lukua. Silloin se tuli voimalla esiin useammastakin suunnasta, mutta herätti monessa myös epäluuloa.

Mutta rakkaudella on paljon sävyjä, joita oppii yhä enemmän tunnistamaan. Henkisten olentojen rakkaus vaikuttaa maapallolla ja ihmiskunnassa, mutta meidän on opittava se sisäistämään. 

Steiner kirjoittaa, miten ihminen on kutsuttu rakastaen täyttämään kaiken sen, mitä planeetallamme on ja siten vapauttamaan sen. Luonnollisesti se, että tuo vapauttaminen on mahdollista, ei pohjaudu pelkästään ihmisen omiin voimiin, mutta ihminen on siihen tehtävään kutsuttu. Me emme voi odottaa, että joku sen tekisi - meidän puolestamme.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

Vapautuminen - vapahtaminen

Steiner jatkaa, että sisäinen vapautuminen tai vapahtuminen ei voi täpahtua ilman sen vapauttamista, mitä on ulkopuolellamme. Me voimme tulla vapaiksi ja vapahtua vain yhdessä koko maan kanssa.

Vapautus ja vapahdus ovat hyvin lähellä toisiaan. Voimme ajatella, että ihminen vapautuu, mutta silloin joutuu kysymään, mitä sitten, mihin hän vapautuu. Kun käytämme vapahtuminen sanaa, niin silloin vapautumiseen liittyy myös kohottava voima. Aivan kuin ottaisimme askeleen ylöspäin, katsoisimme maailmaa uusin silmin ja tajuaisimme mitä me täällä ihmisinä voimma tehdä.

Niin kauan kuin emme ole vapautuneita, joudumme aina taistelemaan jotain vastaan. Kun vapahtuminen alkaa, myös taistelu alkaa muuttaa luonnettaan ja meissä alkaa vaikuttaa se henkinen voima, jota uskonto nimittää pyhäksi hengeksi.

Steiner jatkaa edelleen, että vapahtuminen voi todellistua vain niin, että ihminen antaa voimiensa valautua kosmokseen. Hänen ei ole tultava ainoastaan vapahdetuksi, vaan hänen on tultava vapahtajaksi.

Vapahtaja

Tiedämme että Kristus on se henki, joka suoritti suuren vapahtamisen, sen joka antaa ihmiselle mahdollisuuden vähitellen kulkea hänen perässään. Kristuksen oli tultava maan päälle kääntämään alkuluomisen kehityssuunnan uudeksi.

Alkuluominen oli ihmisen tuloa maan päälle, uusi luominen merkitsee, että Kristuksen kautta kosminen rakkaus on alkanut virrata ihmiskunnan piiriin niin, että meissä ihmisissä tuo jumalallisen rakkauden valo ja tuli voivat alkaa kohottaa tämän vanhan maailman olemusta jälleen kohti henkeä.

Hiljaa tuo uusi hengen kipinä meissä kypsyy, mutta toisaalta se tapahtuu valtavan nopeasti, jos katsomme, miten paljon maailma on muuttunut hyvään suuntaan vaikka viimeisen sadan vuoden aikana. 

Ja uusia vastuksia on tullut, mutta silti se hyvä, joka on kehittynyt, on myös todellista.

Steiner huomauttaa vielä, miten ihmisen uuden kohoamisen kosmokseen on tapahduttava hitaasti. Ellei se olisi kärsivällistä, ei ihmisen henkinen voima ehtisiä täyttää ja läpäistä tätä maailmaa. Meidän on todellakin otetta maa luonnonkuntineen mukaamme kohotessamme. Se on meidän suuri tehtävämme tämän maan piirissä.

Lintujen muuttolento

Me tiedämme henkisistä opetuksista, miten korkeat jumalolennot istuttivat ihmiskuntaan rakkauden ensin meidän kehollisuutemme ja suvullisuutemme piiriin. Siitä me kohotamme sitä henkisten auttajiemme avulla yhä laajemmaksi ja henkisemmäksi.

Mutta rakkautta on jo paljon koko tässä maailmassa. Ihmiskunnan ja eläinkunnan välillä on kehittynyt viime vuosikymmeninä aivan uutta henkisempää rakkautta. Se merkitsee samalla rakkauden sisäistymistä. Rakkaus tulee yhä enemmän jokaisen ihmisen omaksi yksilölliseksi voimaksi.

Mielenkiintoinen on Steinerin antama esimerkki siitä, miten lintumaailmassa rakkaus vaikuttaa vielä ulkoisena voimana ja ilmenee esimerkiksi lintujen muuttolentoina planeetallamme.

Kuva: Cosimo Rosselli, Vuorisaarna. Vuorisaarna tulee esiin aivan Matteuksen evankeliumin alussa. Vuori tarkoittaa sitä, miten kosminen rakkaudenvoima on lähestymässä ihmiskuntaa hengen korkeuksista ja miten se tulee vaikuttamaan ihmisen olemassaolon eri tasoilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, minuus, Rudolf Steiner, pyhä henki, vapautuminen, vapahtaja

Henkinen kehitys ja eetterikehon elävyys

Perjantai 9.5.2014 klo 17:19 - Matti Kuusela

Uusimmassa Starlight-nettilehdessä vanha ystävämme Robert Powell avaa jälleen eteenpäin viime vuosituhansien ja etenkin viime vuosisadan henkisiä kehityslinjoja. Sitä vain ihmettelee, miten ihmiskunta jatkuvasti valitsee itselleen niin vaikea tien. Miksi me emme kulje eteenpäin sitä tietä, joka meille henkiseltä puolelta on valmisteltu?

Ja toisaalta me tiedämme, että vastoinkäymiset vahvistavat meitä ja että henkinen johdatus on ainakin tähän saakka kyennyt kääntämään hyväksi meidän ongelmamme. Ja sitten toisaalta: olemmehan me menneet eteenpäin. Valtavasti. Ja mitä tapahtuukin, meidän tehtävämme henksen tien kulkijoina on kantaa eteenpäin ihanteellisuuden valoa.

Yritämme jälleen saada Robertin vaimonsa Laqcuannan kanssa Suomeen ensi syyskuussa. Silloin aiheena tulee olemaan ainakin Maitreya, tuleva Buddha ja Hyväntuoja, josta alkuvuodesta oli enemmän puhetta. Varmaan Robert puhuu myös alussa mainitun kirjoituksen, The Transition, sisällöistä. Siinä hän yhdessä minulle vähemmän tunnetun Keith Harrisin kanssa jatkaa eteenpäin siitä, mihin hänen suomentamani kirja Pyhä Sofia -kolminaisuus jäi: kolmesta suuresta opettajasta, joiden oli määrä esiintyä peräkkäin viimeisen runsaan sadan vuoden aikana

Tässä kirjoituksessa hän kertoo siitä, miten traagisesti tuo suunnitelma epäonnistui. Mutta ehkä tämä ihmiskehityksen suuri suunnitelma sitten tarvitsee sitä, että myös me ihmiset kuljemme enemmän omien kriisiemme kautta, vahvistumme ja opimme kantamaan oman osamme koko ihmiskunnan kehityksen vastuusta. 

Jos kaikki olisi mennyt hienosti ... niin, kuka tietää, miten vastaanottavaisia henkiselle kasvulle me olisimme silloinkaan olleet. Nyt on ainakin selvää, että vastuu on meillä. Ja näen sisäisenä kuvana, miten pienistä asioista loppujen lopuksi on kysymys. Miten vähän meiltä odotetaan henkisyyden päivittäistä kantamista, jotta kehitys voi tai voisi kulkea eteenpäin sellaisena virtana, joka kykenee hedelmöittämään elämää myös aivan suppean henkisyyden piirin ulkopuolella: hedelmöittämään ja uudistamaan meidän koko elämäämme.

Kaksi tietä

Vähitellen on tullut yhä selvemmäksi, että Rudolf Steinerin henkinen tehtävä oli valmistaa ihmiskuntaa Kristuksen toista tulemista varten. Vastus oli kuitenkin valtavan suuri, ja voi sanoa että ihmiskunta ei todellakaan mitenkään laajasti tiedä, että Kristuksen toisen tulemisen ei ole tarkoitus tapahtua enää toista kertaa fyysisellä tasolla, vaan elämänvoimien tasolla, eetterimaailmassa. Tai "pilvissä" kuten Uudessa testamentissa sanotaan.

Ja toinen suuri asia on, että jo 1930-luvun alusta yhä useampien ja useampien ihmisten olisi pitänyt kyetä havaitsemaan Kristus henkilökohtaisesti. Sekin on jäänyt yleisen tietoisuuden ulkopuolella. Kristus on siellä, elämänmaailmassa, tai täällä, miten päin sen tahtookaan sanoa. Mutta pitäisi olla ihmisiä, jotka ottavat hänet vastaan!

Yksi suuri ongelma eetterisen Kristuksen havaitsemisessa ja jopa pelkästään tuon ajatuksen vastaanottamisessa on meidän eetterikehojemme tiivistyminen. Esimerkiksi koneellistuva musiikki ja tanssi sekä valmiin tiedon haku ovat merkkejä tuosta elämänvoimien kovettumisesta. Ja vaikka niilläkin on merkityksensä, niin meidän on luotava sellaista kulttuuria ja taidetta, joka vahvistaa liikkeen ja ilmaisun kauneutta, sillä kauneus on juuri elämänmaailman toimivuuden perusominaisuuksia.

Ymmärtääksemme uusia henkisiä ajatuksia meidän on saatava eetterikehomme sopeutumaan niiden muotoihin. Siihen tarvitaan sisäistä voimaa, ja toisaalta sitä auttaa juuri fyysisen kehon sopusuhtainen ja virtaava liike sekä elävä improvisaatio.

Paljon henkisyyden hyväksi voi tehdä jo pelkästään sillä, että edistää kaikenlaista fyysisen kehon liikkuvuutta, elävyyttä, humoristisuutta, improvisaatiota, tanssia, luonnossa kulkemista. 

Toinen suunta lähestyä eetterikehon elävöitymistä on henkisen opetuksen ja tiedon pohjalta. Silloin on muistettava, että pohjimmainen opetusten totuuden arvio lähtee omasta sisäisyydestä, omastatunnosta. Ensin "onko tämä oikein" ja sitten "onko tämä totta" minun sisäisen oikeudentuntoni ja totuudentuntoni pohjalta? Ja kolmantena tulee se ominaisuus, jolle on oikeastaan vain yksi hyvä sana: kauneus. Toimiiko se, mitä aion, kauniisti myös elämänmaailman lakien mukaan?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maitreya, Kristus, Robert Powell, Buddha, Rudolf Steiner, Starlight, Pyhä Sofia-kolminaisuus

Henkinen parantaminen

Perjantai 3.1.2014 klo 3:31 - Matti Kuusela

Kun kirjoittelen tätä nyt yöllä, niin keskiviikkona eli uudenvuodenpäivänä olimme jouluajan pyhässä virrassa liikkeenhenkien eli voimien tai hyveiden päivässä. Tuo sisäiseen henkiseen liikkeeseen avautuminen näyttää olevan aika hiljainen päivä, johon kuin Wienin uudenvuodenkonsertti sopii loistavasti. Minun mielestäni tosin valsseja olisi saanut olla enemmän. Pakko tunnustaa, etten oikein enää viimeisistä polkista huomannut miten ne erosivat aiemmista. Mutta ehkä se johtuu vain polkkakorvan harjaantumattomuudesta. 

Eilen torstaina, jota päivää tässä vielä elelen, alkoi sitten viisaudenhenkien päivä. Ja kuinka ollakaan, heräsin hienosti jo kuuden tienoilla ja aloin lukea Steinerin Baselissa 20. marraskuuta 1907 pitämää esitelmää Mariasta ja Maria Magdaleenasta. Tuossa esitelmässä Steiner puhuu viisaudesta ja alkaa sitten lähestyä parantamista. Ensin hän puhuu tunnetusta parantajasta ja kirjailijasta Paracelsuksesta, joka esiintyy myös eräässä Mika Waltarin kirjassa.

Paracelsus oli saavuttanut tällaisen viisauden. Hän lähestyi jokaista kasvia, jokaista kemiallista ainetta niin että hän tunnisti suoraan niiden parantavat ominaisuudet. Eläin tietää välittömästi tiedostamattomien vaistojensa avulla, mitä on sille hyväksi. Paracelsus tunsi tietoisen viisautensa avulla, miten jokin sairaus voisi hyötyä tietystä aineksesta.

Sairauden merkitys

Mahdoitko huomata, että Steiner käytti tuossa ilmaisua, että sairaus hyötyy... Mehän olemme tottuneet ajattelemaan, että sairaus on aina huono asia. Mutta tosiasiassa sairaus on prosessi, joka pyrkii palauttamaan ihmisen hänen kadottamaansa sopusointuun yhteydessä maailmankaikkeuteen ja omaan kehitystiehensä.

Tämä nyt ei kuitenkaan ollut se mahtava asia, josta aioin kertoa, vaikka se saattaa kyllä monet ajatukset kääntymään päälaelleen. Sehän merkitsee, että sairaudet hankaluuksistaan huolimatta ovat siis hyväksi, ja silloin hoitajan tehtäväksi tuleekin - ei ainoastaan poistaa sairautta - vaan luoda sille sille toinen tapa suorittaa se vahvistuminen tai mitä ihminen henkiseltä kannalta kulloinkin kaipaakaan.

Tosiasiassa suuri osa tuosta tapahtuu alueille, jota me ihmisten emme vielä tiedostamisellamme hallitse, mutta on hyvä alkaa kuitenkin tulla tietoiseksi siitä, miten sairaus henkiseltä kannalta katsottuna voi olla suorastaan jotain upeaa: se on parantamista, jota luonto ja maailmankaikkeus itse suorittavat.

Mutta kun me ihmiset, parantajat, hoitajat, lääkärit, terapeutit, olemme täällä läsnä, meillä on mahdollisuus osallistua tähän luonnon ja hengen viisauden parannusprosessiin ja tehdä siitä paljon miellyttävämpi. 

Ainahan tulee muistaa, että ei ole hyvä poistaa ihmiseltä sitä sisäisen parantamisen ja vahvistumisen mahdollisuutta, jonka jokin vaiva hänelle tahtoo antaa. Siksi prosessit tarvitsevat myös aikaa, vaikka joskus tapahtuu myös parantumisia, jotka voimme kokea aivan ihmeinä. Nämä ihmeet johtuvat usein siitä, että me olemme jo sisäisesti työstäneet jonkin asian ainakin kutakuinkin valmiiksi, mutta sairaus on jäänyt aivan kuin roikkumaan jälkeen. Silloin ei hoitajalta tarvita kuin pieni kosketus, niin tasapaino taas palautuu.

Viisaus ja sisäinen aktiivisuus

Sielun on tultava aktiiviseksi... Ellei sielu luo itsessään sisäisiä kuvia, henkinen maailma ei voi virrata siihen. Nämä sisäisesti luodut kuvat pysyvät objektiivisina edellyttäen että ne eivät ole itsekkäiden toiveiden luomia. Kun niiden sisältö on henkistä, silloin parantavat voimat virtaavat ihmiset sieluun.

Kun ihminen saavuttaa kyvyn muuntaa henkisen tutkimuksen käsitteet eläviksi kuviksi, jotka ovat täynnä väriä, sointia ja elämää, silloin tämä viisaus muuttuu kaikissa elämänpiireissä parantaviksi voimiksi, ei ainoastaan itsellemme, vaan myös toisille, koko maailmalle.

Silloinkin vaikka nuo sielussamme luomamme kuvat eivät olisi aivan tarkkoja... meitä ohjaavat henkiset voimat oikaisevat niitä. Paracelsus oli tällainen tietäjä. Hän sulautui luonnon kaikille alueille ja muunsi tietonsa tarmokkaiksi sisäisiksi voimiksi. Jokainen kasvi puhui hänelle paljastaen luonnon sisältämää viisautta.

Merkittävä opetus tässä on asia, jota itsekin olen viime aikoina paljon miettinyt: ottaaksemme vastaan luonnon ja maailmankaikkeuden voimia ja viisautta, ei riitä, että me antaudumme luonnolle vain passiiisesti, vaan päin vastoin meidän on oltava aktiivisia, hyvinkin aktiivisia. Ja kun siis luemme henkisiä tekstejä, henkisen tutkimuksen tuloksia, ei riitä että otamme ne vastaan vain värittöminä ajatuksia, vaan meidän on itse täytettävä ne väreillä, tuoksuilla, äänillä, tunteilla.

Silloin kun meidän sisäinen elämämme toimii tuolla tavoin herkän ja sävykkään luovasti eri alueilla, silloin meidän sisäiset oppaamme voivat liittää näihin liikkuviin sisäisyydessämme eläviin kuviin oman opastuksensa. Ja johtaa vähitellen siihen, että luonto itse voi alkaa puhua meille - tai että me olemme kehittäneet itsessämme sellaisen sisäisen liikkuvuuden, voiman ja herkkyyden, joka kykenee ottamaan luonnon puhetta vastaan, ja vielä ymmärtämään sitä, mihin tarvitaan lisäksi ajattelun joustavuutta ja ennakkoluulottomuutta.

Viisaus ja Rakkaus

Sitten hyppään yli pari sivua, joissa Steiner kuvaa tarkemmin tätä sisäisen tiedon ja sen kehittymisen prosessia - johon toivottavasti voimme palata - ja tulemme kohtaan, jossa Steiner kuvaa miten imaginatiiinen viisaus tuo ihmiselle terveyttä, miten elämää antavat voimat virtaavat ihmisolemuksiin henkistyneen viisauden kautta ja pitävät heidä nuorekkaina ja voimakkaina!

Viisaus tekee ihmisen avoimeksi ja vastaanottavaiseksi, koska se on perusta, jolta rakkaus kaikkia olentoja kohtaan kasvaa... Kun viisaus lämmittää sielua, rakkaus virtaa siitä esiin. Niin me voimme ymmärtää, että on olemassa ihmisiä, jotka voivat parantaa käsiensä avulla. Viisaus saa rakkauden voimat virtaamaan heidän käsiensä kautta. Kristus oli viisain, ja siksi hän oli myös suurin parantaja.

Elleivät rakkaus ja myötätunto liity viisauteen, ei aitoa parantumista tapahdu.

Tänä viisaudenhenkien eli herruuksien päivän aamuna tämän tekstin löytäminen oli aivan ihmeellinen kokemus. Olen tutkinut Steinerin työtä jo puoli vuosisataa ja tehnyt parannustyötä yli kaksikymmentä vuotta, ja koskaan aikaisemmin ei tämä kohta ollut tullut esiin - ei myöskään kenenkään kertomana!

Aivan uskomattoman upea ja vahvistava ja lämmittävä kokemus. Ja sitten Steiner vielä jatkaa viisauden ja rakkauden asemasta maailmassa:

Me olemme aina viisauden ympäröimiä, koska viisaat olennot ovat luoneet tämän maailman. Kun tämä viisaus tulee saavuttamaan huippunsa, se on muuttunut kaikenkäsittäväksi rakkaudeksi. Rakkaus tulee virtaamaan meitä kohti tulevaisuuden maailmasta. Rakkaus syntyy viisaudesta ja viisain henkinen olento on suurin parantaja. Kristuksesta on syntynyt Pyhä, toisin sanoen Parantava Henki.

Rakkaudella
Matti

PS: Perjantai on nyt Tahdonhenkien eli Valtaistuimien päivä. Ikoneissa tahdonhenget ovat enkeliolentoja, jotka usein seisovat maailmanpyörän päällä ja heidän siivissään on lukemattomia silmiä, jotka kuvaavat heidän olemuksessaan vaikuttavia muita enkeleitä. Tahdonhenkien ominaisuuksiin kuuluu myös Suomen vaakunaeläin Leijona sekä sydänvoimat ja hyveiden kannalta erityisesti rauhantekeminen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Parantaminen, henkinen tieto, käsillä parantaminen, viisaus, rakkaus, Kristus, sairauksien merkitys, sielun aktiivisuus, Paracelsus, Parantava, Pyhä, Henki

Isä, Poika ja Henki - sekä tulevaisuuden tiede

Keskiviikko 30.10.2013 klo 0:36 - Matti Kuusela

Kristinuskon vaikutuspiirissä Isän, Pojan ja Hengen tai Pyhän hengen kolminaisuus yksi kaikkein vaikeimmin käsitettäviä asioita. Miksi niin on, se onkin jo toinen asia. Ja vielä toinen on se, että esimerkiksi Kalevalassa tai hindulaisuudessa ei jumalolentojen kolminaisuuden käsittämisessä tunnu olevan mitään ongelmaa.

Seuraan nyt tässä esitelmää, jonka Rudolf Steiner piti papeille syyskuussa vuonna 1924. Hän puhuu vanhoista mysteereistä, joissa ihmiset kantoivat voimakkaasti perinnöllisyyden impulssia, mutta heidän piti oppia sielullisesti kohottautumaan irti tästä perinnöllisyydestä - eli siitä, että henkiset voimat kulkevat suvuissa tai suoraan isältä pojalle.

Pojan impulssi

Tämä voima kohottautua vapaaksi perintövirtojen henkisyydestä on Steinerin mukaan juuri Pojan tai Kristuksen impulssi. Kun Isän voimat siis kulkevat perinnöllisyyden ja sillä tavoin kehollisuuden kautta, on Pojan impulssi otettava vastaan sielussa. Ihmissielun on itse työstettävä Pojan voimia ja avarruttava niin, että vapautuminen kehollisista ja perinnöllisistä voimasta tulee mahdolliseksi.

Näin Pojan voimat liittyvät ihmisen sielulliseen vapauteen - siinä mielessä kuin vapaus ymmärrettiin noina vanhoina aikoina, joista tässä puhutaan - vapauteen perinnöllisyydestä ja samalla sukuvirrasta. Tämä on se vapautuminen, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden sielulliseen jälleensyntymiseen. Tämä vapaus antaa ihiselle mahdollisuuden ottaa Isältä saamansa elämä omaan haltuunsa.

Tällä tavoin näissä vanhoissa mysteereissä nähtiin Isä-ihmisiä sekä ihmisiä, jotka olivat Isän Poikia, ihmisiä jotka olivat näin Kristuksen veljiä, ottaessaan itse oman elämänsä haltuunsa. Nämä ihmiset saivat siis itselleen jotain, mikä johti heidät vapauteen ruumiista, kantamaan itsessään uutta valtakuntaa, joka ei sisäisesti perustu luontoon, vaan aivan toiseen järjestelmään, Hengen valtakuntaan.

Luonnontiede

Steiner huomauttaa, miten nykyaikana luonnontiede perustuu yksipuolisesti tähän vanhaan tietoisuuteen Isästä. Ja tässä tullaankin aivan huimiin näkymiin. Uskontojen piirissä ihmiskunta on jo jossain määrin oivaltanut sen Kristuksen opetuksen, jossa hän puhuu jokaisen ihmisen sielullisesta vapautumisesta - vaikka jos niin todella tapahtuisi, silloin nykymuotoisia kirkkoja ei enää olisi, vaan ihmiset alkaisivat itse luoda oman suhteensa henkeen ja oman sielunsa johtoon.

Steiner jatkaa, miten meidän
ikivanhoihin Isä-mysteereihin
perustuvan vanhan luonnontieteen rinnalle onpiilolampi_puut.jpg tultava uusi, joka lähtee Pojasta, Kristuksesta. Se on tiede, joka perustuu siihen, että ihminen itse tarttuu asioihin, että hänessä vaikuttaa impulssi, jonka hän voi omaksua vain sielullisesti ja joka ei ole lähtöisin perinnöllisyyden voimista.

Kun muistamme miten Jeesus Uudessa testamentissa puhuu siirtymisestä Isän lakiuskonnosta uuteen minä-uskontoon, niin Steiner puhuu nyt siitä, miten tämä sama muutos on mahdollinen - eikä vain mahdollinen, vaan välttämätön - myös tieteessä. Lähes uskomattomalta kuulostaa ensin ajatus, että ihminen voisi vapautua tieteessä luonnon vanhoista laeista aivan niin kuin hän uskonnon tai henkisyyden piirissä on vapautumassa vanhojen lakiuskontojen periaatteista!

Vanhojen mysteereiden mielessä meillä on kaksi valtakuntaa: luonnon valtakunta joka on samalla Isän valtakunta, sekä Hengen valtakunta. Ja Pojan, tai Kristuksen, voima on se, joka kantaa ihmisen Luonnon valtakunnasta Hengen valtakuntaan.

Uusi henki ja uusi luonnonkokemus

Tämä siirtyminen luonnosta henkeen ei kuitenkaan merkitse luonnonvastaisuutta. Nyt kun itsenäinen henki vaikuttaa meissä, myös luonto avautuu meille uudella tavalla. Kun me siirrymme vanhasta Isä-kokemuksesta Pojan voimien kantamana uuteen henkiseen maailmankokemukseen, silloin myös olemassaolon rakkaus ja arvostus herää ja vahvistuu meissä yksilöllisenä kokemuksena, niin luontoa kuin toisia ihmisiä ja omaa itseä kohtaan.

Rakkaudella
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Isä, poika, pyhä, henki, Rudolf, Steiner, uusi luonnonkokemus, luonnontiede

Suomen sielu

Torstai 31.1.2013 klo 22:04 - Matti Kuusela

Luin että televisiosta on tullut jälleen ohjelmasarja, jossa Suomen historiasta kerrotaan kokonaan Ruotsin kannalta, aivan kuin kulttuuri olisi tullut tänne vain Ruotsista, aivan kuin Suomessa olisi hallinnut ainoastaan ruotsalaisia kuninkaita.

On hyvä muistaa, että vielä keskiajalla ei ollut lainkaan sellaista Ruotsia kuin nykyisin on. Silloin "Ruotsi" oli ainoastaan kolme kolme kuningaskuntaa suunnilleen Tukholmasta Göterborgin suuntaan: Itä-Göötanmaa, Länsi- Göötanmaa ja Sveanmaa. Eteläinen osa nykyistä Ruotsia oli Tanskan hallussa ja pohjoinen suomenkielisten heimojen hallussa.

Suomessa oli omat kuninkaansa. Menneisyyden Suomi oli vauras maa, jossa oli eri aikoina kukoistavia kuningaskuntia, kuten Varsinais-Suomi sekä Pohjanmaalainen Kainuu, jonka kuningassuku ulotti haaransa aina Norjaan, Britanniaan ja Ranskaan saakka.

Hyvin kaukaisena aikana Suomen metsät rakennettiin lähes täyteen kivipyhättöjä dolmeneineen. Pohjanmaalla on edelleenkin kirkkojen pohjapiirroksia muistuttavia kivirakennelmia, jotka suuntautuvat kosmisesti. Turun seudulla on vanhoja pyhiä kivirakennalmia valtavan tiheästi.

Suomi on ollut vaurasta maata, mutta jostain syystä meidän henkinen historiamme on johdonmukaisesti peitetty satojen vuosien ajan. Suomesta ovat kadonneet lähes kokonaan kaikki kirjalliset tiedot, jotka viittaavat tähän meidän maamme menneeseen kukoistukseen, tai sen useihin vaiheisiin.

 

Runonlaulajien Suomi

Menneiden runonlaulajien Suomi on ollut sisäiseltä henkiseltä kulttuuriltaan korkealle kehittynyt. Se tai ne henkiset olennot, jotka ovat johtaneet sitä skandinaavista kulttuuria, josta sekä skandinaaviset että suomensukuiset kansanrunot ovat saaneet osansa, ovat olleet hyvin korkeita ja edistyksellisiä.

Nämä olennot ovat inspiroineet Suomeen maailmansyntyrunoja, jotka muinaisessa puhtaudessaan ovat samalla tasolla juutalaisen ja intialaisen maailmansyntyrunouden kanssa.

Meillä on ollut hienoja kulttuurin aaltoja, kuten kansallisromantiikka ja suomalaisten korkeavärähteisten kansallisten laulujen aika.

 

Suomen "tyhjiö" ja uusi tuleminen

Virallisen historian mielestä Suomi on ollut kutakuinkin ainoa maa maailmassa, jossa ei ole ollut omia kuninkaita, ei mitään vanhaa vaurautta eikä historiaa, vaikka tutkimus esimerkiksi osoittaa, miten suunnattoman arvokkaat menneisyyden loistomiekat olivat Suomessa yleisiä.

Ymmärrän kyllä hyvin, miten Suomen tulevaa tehtävää on täytynyt valmistella peittämällä meiltä meidän muinainen historiamme. Se on antanut meillä mahdollisuuden nähdä itsemme sellaisina kuin juuri kunakin aikana olemme, ilman mahdollisuutta arvostaa itseämme menneisyyden tekojen pohjalta. Se juuri kertoo siitä, että meillä on kansana edelleen tehtävää, sillä menneisyyden suomalaissukuisten kansojen suuruus olisi silmiemme edessä, se kertoisi siitä, että aikamme on ohi. Nyt voimme hyvällä omallatunnolla luottaa siihen, että meidän aikamme on tulossa.

Jotta tuo tulevaisuus voi tulla hyvällä tavalla, tarvitsemme paljon hartautta ja kunnioitusta sitä kohtaan, mitä on tulossa.

 

 

5 kommenttia . Avainsanat: Suomi, pyhät paikat, Suomen tulevaisuus, historia

Joulupäivä

Tiistai 25.12.2012 klo 20:20 - Matti Kuusela

Hei ystävät, tervetuloa joulupäivään ja jouluajan toiseen pyhään yöhön. Kun maan elämänvoimat muina vuodenaikoina ovat ahkerassa toimessa maan ulkopuolella, kokoontuvat ne jouluajaksi maanpinnan alle. Mutta sen sijaan että ne nukkuisivat talviuntaan, maanvoimat ovatkin jouluaikana hereillä.

Luodessaan uutta kasvua keväällä ja palatessaan syksyllä takaisin maan piiriin kesän kosmisista seikkailuista maanvoimat oikeastaan uinuvat ja luovat uinuessaan uutta kasvua ja elämää. Siinä mielessä ihminen ja luonto toimivat hyvin päinvastaisella tavalla. Luonto luo levätessään, mutta ihmisen luominen on sitä että hänen minuutensa on paikalla. Henki luo ihmisessä hänen oman minuutensa kautta.

Toisaalta olisi väärin sanoa, että ihminen luodessaan on kokonaan hereillä. Luomisen tilassa ihmisen sielullisuus on hieman irti fyysisestä kehosta, mikä aiheuttaa sen ihmeellisen unohtumisen luomisprosessiin, unohtumisen, jossa aika virtaa aivan omalla tavallaan.

Jouluna luonto on hereillä

Jouluna maa ja luonto ovat siis hereillä, ja siksi ne ovat silloin myös tietoisia. Maaäidin tietoisuuden kantajia ovat erityisesti maanhenget, maahiset, ja siksi myös ne tulevat jouluaikaan voimakkaasti esille. Jos pysähtyy ajattelemaan, jouluaikana tapahtuu monia ihmeellisiä asioita.

Eksi niistä on nämä kaksitoista pyhää päivää tai kolmetoista pyhää yötä, joissa tiivistyy koko vuoden elämä. Kun ensimmäinen pyhä yö tiivistyy kivikuntaan, tiivistyy toinen pyhä yö kasvikuntaan. Kasvit edustavat aurinkovoimia, puhtautta ja viattomuutta. Ja meidän ihmisten on joulupäivänä hieman vaikea löytää itseämme. Kasvikunnan auringonomaiset elämänvoimat hiljentävät ja valaisevat, ja jouluyönä kasvikunta on tavallaan syntynyt uudelleen.

Jouluyönä maahiset, jotka ovat koko ajan hoivanneet kasveista maanpiiriin pudonneita pikku siemenlapsia lämpöelementissään, liittävät nämä siemenet maan sisäisyydessä vaikuttaviin kasvien henkisiin alkukuviin.

Alkukuvat ottavat vastaan siementen kesän kasvusta kokoaman kasvien informaation ja ne puolestaan eheyttävät siementen elämänvoimat ja päivittävät ne tulevan vuoden teemalla. Jokaisella vuodella on henkisesti omat tehtävänsä, jotka ovat elämänvoimien piirissä ja niiden alueella eläville luonnonhengille täyttää todellisuutta.

Joulun enkelit

Myös enkelit ovat vahvasti läsnä. Enkelit kantavat meidän ihmisten tulevaa korkeampaa minuutta niin kauan kuin se ei vielä ole valmis itsenäistymään. Enkeli on tavallaan ihmisen korkeampi minä, vaikka sillä hetkellä kun ihmisen henkisempi minä kehittyy valmiiksi, meidän suojelusenkelimme vapautuu meidän ohjaamisemme tehtävästä. Mutta siihen saakka enkeli on aina meidän kanssamme ja hän ohjaa meitä myös elämästä toiseen, sillä enkelit tietoisuus ei katkea sen kehitysvaiheen aikana, jota me ihmiset nimitämm kuolemaksi.

Ensimmäinen pyhä yö on henkisesti sisäisen lämmön aikaa ja toinen pyhä yö henkisen valon aikaa, henkisten aurinkovoimien vallintaan. Siksi on helppo ymmärtää, miten myös tänä yönä ja luonnollisesti myös päivänä voimme kokea enkelin läheisyyden paljon normaalia koskettavammin.

Luonto ja ihmishenki

Lumi valkeudessaan, puhtaudessaan ja lumihiutaleitten yksilöllisessä kristallisuudessaan on ihmiskunnalle suuri lahja. Mutta sen lahjan täysi merkitys voi toteutua vain ihmiskunnan arvostuksen ja huomion kautta.

Vaikka luonto antaa niin paljon kauneutta, täyden merkityksensä se saa vasta ihmisten kautta, sillä ihminen on ainoa olento, jolla on läsnäoleva henki fyysisen maailman piirissä. Siksi ihmisen antamalla huomiolla on maailmankehitykselle niin suuri merkitys.

Mineraaleille, kasveille, eläimillä ja enkeleillä on myös varsinainen henkinen olemus, mutta se ei ole täällä maan päällä fyysisessä maailmassa, vaan henkisissä maailmoissa.

Siksi ihmishenki ja joulun lapsi ovat niin lähellä toisiaan. Ihmisen henki on suunnattoman arvokas koko maailmankaikkeuden kehitykselle ja kasvulla, mutta se on vielä kovasti lapsenomainen ja kovasti altis materialistisille houkutuksille. Jouluna meillä on erityinen aika hoivat oman minä-lapsemme, oman enkelimme ja muiden henkisten ohjaajiemme välistä yhteyttä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toinen, pyhä, , joulupäivä, jouluaika, kasvikunta, enkelit

Jouluaatto

Maanantai 24.12.2012 klo 12:04 - Matti Kuusela

Tervetuloa jouluaattoon, hyvät ystävät. Joulun taika vallitsee jo vahvana, vaikka meidän ihmisten energiat tässä puolen päivän alla ovat vielä lähestymässä täyttä joulun tunnelmaa.

Eilen illalla kuulin radiosta katkelman Aristoteleen kantapää -ohjelman esittelystä. Siinä yliopistomies olisi kertonut, miksi juuri Luukkaan evankeliumi valikoitui jouluevankeliumiksi.

Jouluevankeliumi

En tiedä mitä tämä eksegetiikan eli raamatun selitysopin professori olisi sanonut, mutta katsokaamme itse. Neljä evankeliumia eivät ole toistensa kanssa ristiriidassa, kuten maallisesti usein ajatellaan, vaan jokainen niistä kuvaa tapahtumia omalta näkökannaltaan, aivan kuin talosta voidaan piirtää neljältä eri suunnalta neljä useinkin hyvin erilaista kuvaa. Kaikki kuvan voivat olla erilaisia, mutta silti ne kuvaavat samaa taloa ja kaikki ovat yhtä tosia.

Samoin on evankeliumien laita. Jokainen evankeliumi kuvaa tapahtumia omalta tasoltaan. Matteuksen evankeliumi keskittyy eniteten fyysiseen todellisuuteen ja Jeesuksen syntymän yhteydessä kuninkaisii.

Markuksen evankeliumi puhuu elämanvoimien eli eetterivoimien kannalta ja Luukkaan evankaliumin painopiste on sielukehon eli astraalikehon tapahtumat. Tällä sielullis-tunteellisella tasolla me nykyisin koemme joulun niin voimakkaasti, sisäisen sielunlapsen syntymäjuhlana.

Johanneksen evankeli sitten on elää henkisellä tasolla. Se kertoo asioista kehittyvän, heräävän ja uudistuvan minuuden kannalta.

Tärkeää on huomata, että yksikään evankeliumi ei ole varsinaisesti historiaa, vaan evankeliumit ovat pyhiä tekstejä, jotka valmistavat ihmissielua korkeampaan ymmärrykseen.

Jouluilta

Jokaisen evankeliumin taustalla vallitsevat korkeat henkiset voimat.  Joskus tulee aika, jolloin me kykenemme näkemään kokonaisuutena sen, mistä neljä evankeliumia nyt kertoo neljästä eri suunnasta, tai neljän hyvin korkean enkeli- ja jumalolennon kautta.

Se kertoo myös siitä, että vaikka juuri jouluna, lasten, lapsenmielisyyden ja Luukkaan paimenten juhlassa sisäinen katseemme kääntyy voimakkaasti menneisyyteen ja omaan lapsuuteen, niin varsinainen kristinusko ei ole menneisyyden ja perinteiden juhla, vaan tulevaisuuden juhla.

Nyt kun jouluevankeliumin lukeminen kouluissa ja muissa julkisemmissa joulujuhlissa on ollut vähenemässä, perheiden merkitys joulujuhlan paikkana jälleen kasvaa. Siksi suosittelen lämpimästi esimerkiksi juuri jouluevankeliumin lukemista kotona.

Usein jouluohjelman suunnittelu on vaativaa: lapset odottavat lahjojaan ja jouluateria ja kynttilöiden vienti haudoille vie aikaansa, mutta siitä huolimatta pienilläkiin hiljaisella ja hartaalla hetkellä, jonka pystyy saamaan aikaan lasten kanssa, on suuri merkitys.

Joulun erityisissä henkisissä energioissa äiti ja isä edustavat isoilla kirjaimilla Äitiä ja Isää, Äiti-jumalaa ja Isä-jumalaa, Taivaallista Isää ja Maa-Äitiä. Se on mahdollisuus, joka kannattaa käyttää hyväksi.

Maanhenkien pyhä yö

Jouluaattoyö on ensimmäinen kolmestatoista pyhästä yöstä. Se on mineraalisen maailman tai kivikunnan yö, jolloin pyhä uusi syntymä tapahtuu aivan maan elementtien sisällä, kuten Luukkaan Jeesus-lapsi syntyi Beetlehemin eli Leivän talon luolassa.

Kun maanhenkisyys suuntautuu syvälle aina kivikuntaan saakka, se merkitsee sydäntasolla ulottumusta maan aivan ensimmäisen alkutulen pyhyyteen. Silloin maanhenget ovat hereillä ja enkelit ja suuret henkiset tähtivoimat pääsevät lähelle maata ja ihmissydäntä, lähelle ihmistunteita.

Hyvää Joulua!
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jouluaatto, pyhä yöt, jouluevankeliumi

Pyhästä hengestä Jeesus-lapseen

Perjantai 23.12.2011 klo 10:23 - Matti Kuusela

Hei ystävät, erinomaisen hyvää jouluaatonaattoa!

Kirjoitin runsas vuosi sitten muutaman kerran Kristiyhteisön palvelustekstin suomennosesta, nimittäin tuosta kohdasta, jossa saksan kielen werde-tyyppiset lauseet on suomennetty isi-muodolla. Esimerkiksi: jotta hyvä säilyisi voimassaan.

Tuon muodon olen aina kokenut vääräksi, mutta jesu_geburt.jpg kokemus on vuosikymmenien mittaan tullut vain voimakkaammaksi. Minun kielentuntoni mukaan pyhässä kielessä ei kerta kaikkiaan voi käyttää näitä isi-muotoja. Joku voi sanoa, että se ei ole konditionaali, eli ehtolause, mutta energeettisesti se on sitä. Jos sanotaan jotta + isi kysymyksessä on ehto, vaikkakin myönteinen.

Minun kokemukseni mukaan alttarin edessä voi lausua vain sen mitä on tai sen mihin tarkoitukseen sitoutuu, esimerkiksi niin että: jotta hyvä säilyy voimassaan. Se on silloin selvää ja rehtiä suomalaista puhetta.

Näitä isi-muotoja on tekstissä useita. Niitä on kuitenkin vaikea muistaa jälkeenpäin. Toinen mikä juuri nyt tulee mieleen, on: jotta Kristus säilyy rukouksissamme. Siitä olenkin jo poistanut ehtomuodon.

 

Kekkonen

Ajatellaanpa, että vanhana kunnon presidentin voima-aikana Kekkonen olisi uudenvuodenpuheessaan lausunut: Kansalaiset, medborgare, noudattakaa nopeusrajoituksia ja varovaisuutta, jotta liikennekuolemat vähenisivät!

Eihän tuo ole presidentin puhetta eikä ainakaan Kekkosen. Kekkos-presidentti sanoo: Ajakaa varovasti, jotta liikennekuolemat vähenevät. - Sanotaan siis suoraan se, mitä tahdotaan.

Kun nyt muutama viikko sitten taas kevään jälkeen ensimmäisen kerran kävin Kristiyhteisön palveluksessa, oli varautunut kuulemaan tekstin niin ennakkoluulottomasti kuin suinkin. No, mutta niin siinä kävi, että vaikka ajatuksissani ja tunteissani pysyinkin rauhallisen tunteissani, niin pään ympärillä aurassa salamat räiskyivät joka kerran näiden isi-muotojen kuuluessa.

Mitä siinä siis tapahtuu. Tuo isi-muoto katkaiseen pyhän puheen energeettisen tahdonvirran, ja ne luonnonhenget, jotka sitä kuuntelevat ja ovat siinä mukana, menevät tuon isi-kohdissa täysin sekaisin. Vaikutelma on aivan sama kuin ajaisi autolla moottoritietä ja yhtäkkiä tie olisi murskana parinkymmenen metrin matkalla.

 

Kielenenkelit

Jokaisella kielellä on oma enkelinsä. Jokainen niistä näkee kielen omalla tavallaan. Ja koska maaperän henkiset olosuhteet vaikuttavat vahvasti siihen, miten ihmisten hienommat kehot rakentuvat, myös kielten henkiset ominaisuudet ovat hyvin erilaisia.

Tajuan nyt, että Kristiyhteisön palveluskielessä elävä saksalaisen kielenhengen vaikutus on kovasti vahingollinen. Sen lisäksi että se avainkohdissa hajottaa elementaaris-energeettisen virran, se vie palvelukseen osallistuvalta ihmiseltä sisäisen huomion keskeisiin tahtoon ja tarkoitukseen liittyvissä lauseissa ja energioissa pois virityksestä. Ja pelkään, että siitä seuraa monia ongelmia.

Ainakin rituaalitekstien suomennoksissa on uskallettava siirtää tekstin sisältö kokonaan oman maan ja tässä suomen kielellä. On samanaikaisesti kuunneltava saksan kielenenkelin ja ajatusenkelin korvin mitä lause tarkoittaa, ja sitten luotava se uudelleen suomen ajatusenkelin ja kielenenkelin avulla.

Se vaatii tietysti sisäistä rohkeutta, henkistä minävoimaa. Mutta siitähän uskonnossa on juuri kysymys: luoda ajanmukaista henkisyyttä - miten se sitten missäkin uskonnossa ilmenee.

 

Pyhä henki

Itse asiassa tämä teksti lähti liikkeelle, kun heti herättyäni avasin sattumanvaraisesta kohdasta yhden uudemmista flensburgilaisista, eli näistä kirjoista, joista kerrotaan Saksasta luonnonhenkien ja ihmisten välisistä keskusteluista.

Keskustelu pyhästä hengestä Martan, henkis-astraalisen myötätunnon hengen kanssa, oli tavattoman kiinnostava ja se vaikutti tosi vahvasti aivoenergioihin. Siinä käsiteltiin Jeesuksen ja Pyhän hengen suhdetta, eli sitä, synnyttikö Pyhä henki Jeesuksen vai tavallaan aiheutti tai vaikutti hänen syntymisensä.

Tuosta hyppäsi mieleen vahvasti Kristiyhteisön uskontunnustus, jossa - kuten taas pitää tunnustaa - minua on vuosikymmeniä vaivannut lause:

Jeesuksen syntymisen maan päälle vaikutti Pyhä Henki ...

Siinä kun vaikuttaa -verbiä käytetään suomenkieleen sopimattomalla tavalla. Etsin alkuperäisen saksankielisen version, ja ihmeiden ihme, se kuuluu suoraan ja yksinkertaisesti suomennettuna:

Jeesuksen syntymä maan päälle on Pyhän Hengen vaikutus ...

Tai vaikutusta tai vaikuttamaa.

Joka tapauksessa olen kovasti iloinen, jos Pyhän Hengen arvoitus alkaa yhtään avautua. Avautukaamme huomeniltana Jeesuslapsen syntymän ihmeelle Pyhän hengen luomuksena!

Rakkaudella
Matti

  

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pyhä henki, uskontunnustus, Kristiyhteisö, suomentaminen, kielenenkeli, kielenhenki

Steiner, Rosenkreutz ja eurooppalaisen ihmisen tehtävä

Maanantai 15.8.2011 klo 5:08 - Matti Kuusela

Hei ystävät, niin suuria ajatuksia pyörii mielessä, että parempi nyt vain kirjoittaa ja jatkaa edellisestä Valkoisen veljeskunnan mestari-blogista ja Rudolf Steinerista. Tuon blogin siis kirjoitin Judith von Hallen uusimman kirjan pohjalta, ja jatkan uudelleen kirjaan liittyviä ajatuksia.

Kun olen aikaisemmin ihmetellyt,
miten Rudolf Steiner silloin
1900-luvunrauhankilpi_200.jpg saattoi äkkiä siirtyä
käsittelemään esimerkiksi jotain sanskritinkielistä mantraa tai kiinankielistä henkistä käsitettä, niin yritin löytää mielessäni jonkin sisäisen lenkin, jonka kautta tuo yhteys voisi olla. Nykyisin intialaiset mantrat ja kiinalainen henkisyys ovat kirjallisuudesta tuttuja, mutta sata vuotta sitten oli aivan toisin. Kirjoja ja tietämystä oli hyvin rajoitetusti.

Nyt tietysti asia tulee aivan selväksi. Seitsemäntenä tai pyhän hengen mestarina Steinerin ei tarvinnut välttämättä etsiäkään noita tietoja mistään ulkopuoleltaan, vaan henkisen kehityksen mestarina ne olivat hänelle omaa sisäistä tietoa.

 

Aistien kautta henkeen

Mestarina eläminen maan päällä ei välttämättä ja todellakaan ole helppoa. Viime blogissa luetteloin niitä alueita, joihin Steiner on antanut uusia lähtökohtia, mutta kun seuraa hänen esitelmiään, huomaa miten hän on jatkuvasti joutunut keskeyttämään uusien asioiden esittelyä. On runsaasti kohtia, joissa hän innoissaan kertoo, miten tulemme jatkamaan siitä ja siitä aiheesta, mutta niin ei tapahdu.

Yksi syy siihen toki on, että koko ajan tulee niin paljon uutta. Mutta toinen syy on yhtä varmaan se, että ihmiset eivät olleet yksinkertaisesti valmiita ottamaan enempää vastaan.

Steinerin idea henkisestä tiedosta oli jatkuvasti se, että sen on tultava käytäntöön: henkinen ihminen on sellainen, jolla oikeaksi koettu henkinen idea johtaa suoraan toimintaan, toteutukseen!

On totta, että Steinerilla oli paljon kuulijoita, jotka perustivat kouluja ja taidekursseja ja maatalousta ja kokeilivat uusia yhteisöllisiä tuotantomuotoja, kirjoittivat kirjoja, mutta silti voi kokea äärimmäisen tuskallisena sen, miten vähän hänen syvintä sanomaansa ymmärrettiin.

Kun hän muistaakseni 1904 tahtoi puhua käytännöllisistä karmaharjoituksista, se loppui lyhyeen, sillä ihmiset eivät yksinkertaisesti halunneet kuulla mitään sellaista, ei käytännöllistä henkisyyttä.

1907 Steiner puhuu suurella kuulijakunnalle siitä, miten koko kulttuuri on perustettava uudelleen henkiselle pohjalle.

1909 muistaakseni hän alkaa puhua intensiivisesti Kristuksen toisesta tulemisesta henkisessä maailmassa, tai eteerisessä, jotta tuo tapahtuma ei menisi ihmisiltä huomaamatta.

Suomessakin hän puhui 1912 siitä, miten ihminen voi päästä aistitarkastelun kautta henkiseen kokemiseen.

Kaikki nämä odottavat edelleenkin laajenmpaa tietoisuutta. Toisaalta, Kristus antoi aikanaan vain "yhden käskyn": rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut!

Miten vaikeaa sen toteuttaminen on edelleenkin.

 

Steiner ja Rosenkreutz

Judith von Hallen kirjan mukaan nykyisen kulttuurin mestari on Christian Rosenkreutz, mutta kohtalon tarpeesta Rudolf Steiner seitsemäntenä mestarina ja eräänlaisena vapaana agenttina toimii vahvasti Rosenkreutzin kanssa yhdessä ja läheisessä yhteydessä Mestari Jeesuksen eli Zarathustran kanssa, joka on varsinaisesti Lännen toinen mestari.

Näkyvän maailman kannalta henkisen temppelin Lännen alttarilla ovat siis rinnan nämä henkiset veljekset Christian Rosenkreutz ja Rudolf Steiner. Heidän impulssinsa liittyvät voimakkaasti ja voisi kai sanoa saumattomasti yhteen.

Se käy selväksi, jos vaikka muistelee Christian Rosenkreutsia aikaisemmassa elämässään Salomonin temppelin rakentajana ja Steineria Ensimmäisen Goetheanumin arkkitehti-rakennusmestarina.

Steiner korostaa usein myös sitä, miten hänen opetustaan on oikein kuvata aitona rosenkreutzilaisuutena. Pyhän hengen mestarina Steiner pystyy siis maanpäällisellä tasolla ilmaisemaan omaa opetustaan täydellisesti sopusoinnusta Christian Rosenkreutsin kanssa, joka pysyy näkymättömänä taustalla, elää hän sitten maallisessa inkarnaatiossa tai henkisessä maailmassa.

 

Eurooppalainen ihminen

 Eräässä esitelmässään Steiner sanoo:

Eurooppalaisen ihmisen tehtävä on voittaa egoismi, muuntaa se, muuntaa se korkeampaan muotoon: vapaaksi, vieteistä vapautuneeksi, jumalallisuutta tahtovaksi, vahvaksi minuudeksi. Sen se voi tehdä vain tietoisuusvoimien hallinnalla, tiedolla ... Nuo vahvat voimat voidaan hänelle nykyaikana antaa, kun hänessä elää tahto maailman, ihmisen ja maan tiedostamiseen. Se on aitoa rosenkreutzilaisuutta ...

Tässä mielessä koen vahvasti, että nyt eurooppalaisina ja EU: jäseninä meidän on ryhdyttävä tällaisiksi rosenkreutzilaisiksi - tai mitä ikinä sanaa tällaisesta henkisestä asenteesta tahdommekin käyttää - joilla jokaisella on luja usko ja luottamus siihen, että kaiken poliittisen ja sillä tavoin vapaata ihmisyyttä rajoittavan toiminnan keskellä hän pystyy olemaan aito henkinen itsensä.

Koen edelleen vahvasti, että niin tarpeellisia ja välttämättömiä henkiset yhteisöt ja poliittiset ja yhteiskunnalliset liikkeet ovatkin, on meidän itsemme ja Suomen ja Euroopan henkiselle kehitykselle aivan välttämätöntä, että on myös ihmisiä, jotka ovat sisäisesti vapaita kaikista ryhmistä ja yhteisöistä totuuden suhteen.

Yhteisöt ovat käytännöllisiä ja ne voivat auttaa meitä eteenpäin niin käytännöllisillä kuin henkisillä teilläkin, mutta nykyhenkisyys ei tue enää yhteisöllisiä totuuksia, vaan totuus voi olla ainoastaan yksilöllinen.

Se on meidän aikamme ehkä kaikkein keskeisin henkinen tieto.

Sillä en siis tarkoita, ettei voisi kuulua henkisiin yhteisöihin, vaan sitä, että varsinainen totuus ihmisessä voi syttyä vain hänen ja hänen enkelinsä yhteistyönä - vielä korkeampien henkisten voimien avulla.

Tällaisen totuuden hengen kokemuksen avulla me voimme luoda jotain pysyvää uutta ja ehkä pysyvää turvaa niin Suomessa kuin EU:ssakin.

Rakkaudella
Matti

 

Kuva www.sinikkalaurikainen.fi

3 kommenttia . Avainsanat: Steiner, Rudolf Steiner, minuus, minuuden kehitys, egoismin voittaminen, Christian Rosenkreutz, Valkoinen veljeskunta, pyhän hengen mestari, Goetheanum, totuus, totuudet, yhteisöt, eurooppalaisen ihmisen tehtävä

Seitsemäs mestari

Perjantai 12.8.2011 klo 20:27 - Matti Kuusela

Heippa, nyt tulee suuria uutisia mestareista. Luin toissayönä Judith von Hallen uusinta kirjaa siitä kuka Rudolf Steiner todella oli, ja voin sanoa että nyt asiat alkoivat loksahtaa paikoilleen.

Monet ovat vuosikymmenien aikana
miettineet Rudolf Steinerin henkistästeiner2_180.jpg
identiteettiä, mutta siitä on ollut saatavilla erittäin vähän tietoa. Hän on puhunut siitä vain erittäin harvoin lähimmille oppilailleen, ja vielä henkisen koulun yhteydessä, jonka sisällöt alkuaikoina olivat erittäin salaisia. Niinpä pieniä tiedonmurusia on jäänyt käytännössä esimerkiksi vain sellaisten henkisen koulun jäsenten jäämistöistä, jotka sairauden tai muun esteen takia eivät ole pystyneet tuhoamaan esoteerisia muistiinpanojaan ennen kuolemaansa.

Nyt Judith on pystynyt kokoamaan nämä tiedot, mikä silti ei olisi mahdollista ilman omaa henkistä tiedostamista.

 

Rudolf Steiner ja mestarit

Kun Steiner etenkin henkisen koulun aivan ensimmäisinä vuosina kertoi joskusn välittävänsä mestarien viestejä, ihmiset tekivät sen hyvin luonnollisen johtopäätökset - ja niinhän minäkin olen sen aikaisemmin ymmärtänyt - että nuo mestarit olivat korkeampia olentoja kuin hän. Nyt näyttääkin olean päinvastoin, ja se saa kaikki vuosikymmenten tuumailut äkkiä asettumaan paikoilleen.

Seuraan tässä nyt Judithin selostusta. Valkoisessa veljeskunnassa, joka hoitaa käytännössä maan asioita ja esimerkiksi valmistaa aina suunnitelman maan seuraavaa inkarnaatiota varten, on Kristuksen johdolla kaksitoista jäsentä, jotka ovat joko ihmisiä tai sitten korkeampia sieluja.

Seitsemän näistä mestareista on sellaisia, jotka inkarnoituvat ihmiskehoihin ja viisi sellaisia, jotka toimivat vain ilmen maallista kehoa.

Heistä on kaksi Idän mestaria, jotka ovat mestari Moria ja mestari Kuthumi, kaksi Etelän mestaria, mestari Hilarion ja Venetsialainen mestari, sekä kaksi Lännen mestaria, Christian Rosenkreutz ja Mestari Jeesus, joka tunnettiin aikaisemmin Zarathustrana.

Sen lisäksi on yksi mestari, joka on kaikkien näiden palvelija, kuten henkisesti sanotaan, eli johtaja, ja on tuo, jonka me hänen viime elämässään tunsimme Rudolf Steinerina. Tätä seitsemättä mestaria nimitetään myös Pyhänhengen mestariksi.

 

Pyhänhengen mestari

Rudolf Steiner pystyi siis Pyhänhengen mestarina toimimaan myös kaikkien muiden kuuden inkarnoituvan mestarin apuna. Koska hänellä on hyvin läheinen yhteys Mestari Jeesukseen, hän on toiminut paljon yhdessä Christian Rosenkreutsin kanssa Lännen mestarien alttarilla, Christian Rosenkreutz enemmän taustalla ja Rudolf Steiner aktiivisena.

Kun olen ihmetellyt ihmettelemästä päästyäni, miten Steiner pystyi silloin sata vuotta sitten luomaan uutta kaikille niille inhimillisen toiminnan alueille, joille sitä häneltä pyydettiin, niin nyt se alkaa siis selvitä.

Pyhän hengen mestarina hän oli juuri yhteydessä hengen ilmaisuus ("pyhä henki antaa teille sanat") ja samalla Lännen aktiivisena mestarina hän kykeni tuomaan kaiken tuon hengen ilmoituksen käytännön tasolle saakka.

Itsekin jälleen kerran ihmetelläkseni laitan tähän luetteloa kaikesta mille alueille hän loi uudistuksia, useimmat niistä ovat myös lähteneet liikkeelle enemmän tai vähemmän laajasti. Tässä siis niitä, joita nyt tulee mieleen:

Filosofinen minuuden tieto-oppi, aistioppi, kosmogonia, enkelihierarkiat, luonnonhenget, kirkon rituaalitekstit, esoteerinen koulu, maalaustaide, kuvanveisto, musiikki, laulutekniikka, arkkitehtuuri, rakennustekniikka, ihmiskunnan henkinen kehitys ja mysteerit, kristologia, meditaatiot, puhe- ja näyttämöilmaisu, eurytmia, Bothmer-voimistelu, maatalous, lääketiede ja lääkkeet, kasvatus, hoitoeurytmia, kehitysvammaisten kasvatus, yhteisöpankit, yhteiskunnallinen kolmijäsennys, kasvivärit, lasintyöstö, luonnontiede, matematiikka, astronomia, jälleensyntyminen ja karma + lähes neljäsataa kirjaa hänen esitelmiään.

On niitä varmasti vielä lisääkin, mutta nuo tulivat suoraan mieleen.

 

Punaisena lankana

Vielä yhden episodin tahdon tähän liittää. Kun sitten olen ihmetellyt sitä, miten Steiner - kaikesta selvänäköisyydestä huolimatta - kykenee puhumaan maan edellisistä inkarnaatioista niin läheisesti ja tuomaan niistä eri esitelmäsarjoissa esiin yhä uusia ja uusia puolia, niin tässä on yksi selitys siihen.

Oli eräs hyvin uskollinen henkisen koulun oppilas, Anna Samweber. Tohtori - kuten Steineria silloin nimitettiin - oli puhunut Berliinin ryhmässä Mikaelin mysteeristä ja hänen tehtävästään. Esitelmän jälkeen kysymykset ja vastaukset kestivät yli puolen yön. Kun kaikki muut olivat poistuneet tuosta kokoushuoneesta, jonka yhteydessä Samweberillä oli silloin pieni asunto, Steiner tuli Samweberin keittiöpöydän luo ja sanoi:

- Sam, sinähän tahdoit kysyä minulta jotakin.

- En, herra tohtori, vastasi Samweber, joka ei koskaan halunnut vaivata häntä henkilökohtaisilla kysymyksillä.

- Mutta Sam, ole vain hyvä ja esitä kysymyksesi.

- No niin, herra tohtori, esitelmänne aikana minulle nousi esiin kysymys: Kuka te olette? Kuka te olette ollut? Kuka te tulette olemaan?

Tohtori vastasi heti. Hän piirsi eteeni pöydälle kaarevan kuvion ja kertoi, että hänen yksilöllisyytensä kulkee kuin punaisena lankana läpi koko maankehityksen ja oli olemassa jo ennen sen alkua. Sitten hän jatkoi:

- Jos te ajattelette sitä rakkaudella ja innostuksella, tulette vielä tässä elämässä ymmärtämään, kuka minä olen.

Kertomus jatkuu vielä, mutta kiitos että olen nyt saanut kertoa sinulle näin paljon! Jatkamme.

Rakkaudella
Matti

 

 

4 kommenttia . Avainsanat: mestarit, Valkoinen veljeskunta, Valkoisen veljeskunnan mestarit, Rudolf Steiner, Steiner, Christian Rosenkreutz, Mestari Jeesus, Zarathustra, Pyhän hengen mestari, Judith von Halle, lännen mestarit, Anna Samweber

Tuliset liekit ja Plejadit

Torstai 19.5.2011 klo 10:17 - Matti

Muistattehan miten Uudessa testamentissa kerrotaan helluntaista: Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.

Selkeästi tässä puhutaan yliaistisesta tai
henkisestä kokemusta. pentecost.jpgTuulenpuuska on enkelien läsnäoloa, mutta mitä ovat tulenlieskat?

Tärkeää alkuhelluntain kokemuksessa on, että tuli saapuu ensin yhtenäisenä, mutta sitten se jakaantuu jokaiselle läsnäolijalle yksilöllisesti. Aikaisemmin Vanhan testamentin aikaan totuudet olivat olleet yhteisiä. Totuus virtasi yksittäisiin ihmisiin Jahven, Abrahamin, profeettojen kautta. Mutta Jeesus valmisti ja opetti kahtatoista oppilastaan yksilöllisen hengen vastaanottamiseen: jokainen opetuslapsista saa nyt ensimmäistä kertaa oman tulensa, oman liekkinsä, yksilöllisen minuusvoiman. Elementeistä tuli vastaa juuri minävoimaa.

Opetuslapsilla tuo yksilöllistyminen ei kuitenkaan merkinnyt totuudesta eriytymistä, vaan kuten aina kahdessatoista on kysymys, Kristuksen läsnäolon voima jakaantuu kahdeksitoista, kahdentoista Eläinradan merkin mukaisesti. Nykykielellä yksinkertaisten voisi sanoa, että jokainen opetuslapsista alkoi "julistaa" oman horoskooppimerkkinsä mukaisesti.

 

Suuri harppaus

Tämä yksilöllinen harppaus oli erittäin suuri askel, sillä aikaisemmin Kristuksen välitön läsnäolo oli vaikuttanut opetuslapsissa. Hän tavallaan puhui heissä jokaisessa. Nyt Kristuksen kosminen henki asettuu tukemaan jokaista erikseen, niin että Pyhän hengen eli enkeliensä kanssa jokainen kykenee kertomaan Kristuksen elämään liittyvistä tapahtumista omalta näkökannaltaan.

Se oli tuohon aikaan jotain aivan uutta. He kykenivät kääntämään opetuksensa myös kuulijoiden mukaan. Ja näin opetuslapsista tulee apostoleja, jotka kykevät opettamaan kukin omalla tavallaan.

 

Plejadit

Robert A. Powellin yksi suuri löytö on se, että tuolloin ensimmäisen helluntain aikaan Plejadit näyttelivät hyvin merkittävää osaa. Historiallisen helluntain aikana vallitsi Auringon ja Plejadien konjunktio: aurinkohenki vahvisti Plejadien eli Seulasten yksilöllis-yhteisöllistä voimaa.

Apostolien synnyssä on huomattavaa, että samalla kuin heistä tulee yksilöllisiä totuuden opettajia, heissä avautuu sen vastapainoksi uusi yhteisöllisyys, joka on mahdollista vain yksilöllisen henkisen minä-kokemuksen pohjalta.

Plejadien yhteydessä olemme myös puhuneet paljon niiden naisellisuudesta: useimmat alkuperäiskansat ovat kokeneet Plejadit neitoina, tanssijattarina, kätilöinä tai sairaanhoitajattarina tai Otavan suurten mestareiden vaimoina.

Helluntaina tämä naisellisuuden henkinen osuus toteutuu Neitsyt Marian kautta, joka toimii sellaisena yhteissieluna, jona kautta yksilölliseen henkeen herääminen tulee opetuslapsille mahdolliseksi.

 

Sofia

Helluntaina Neitsyt Mariasta voidaan puhua Maria-Sofiana: häneen laskeutuu Maailmanviisaus Sofia. Maria Sofia kantaa yhteisöllisesti sitä kosmisen viisauden auraa, jonka kautta Kristus kykenee herättämään jokaisen opetuslapsen yksiöllisyyden.

Nyt huomenna perjantaina 20.5. alkaa meidän aikanamme Auringon ja Plejadien konjunktio, sama joka aikoinaan vallitsi ensimmäisen helluntain aikaan.

Tuohon hengen virtaan me liitymme tämän illan meditaatiossa, johon olet sydämellisesti tervetullut.

Tapahtumat-palstalla on tarkemmat tiedot, mutta meditaatioilta alkaa siis tänään torstaina klo 18.30 luonani Länsi-Pasilassa, ja osallistumismaksu on 20 euroa.

 

Facebook

Facebook on muuten yksi hyvä paikka vaihtaa kokemuksia ja oppia tuntemaan toisamme paremmin. Olette tervetulleita myös Facebook-ystäviksi. Minut löytää sieltä tarkemmin esimerkiksi osoitteella facebook.com/matti.kuusela1. (Toimiikohan tuo linkki suoraan?)

 

Apostolien teot

Kun aloin tätä kirjoittaa, hämmästyin kovasti, kun huomasin että helluntaikertomus ei olekaan evankeliumeissa vaan vasta Apostolien teoissa. Se on kai ymmärrettävissä niin, että Apostolien teoissa neljän evankeliumin neljä linjaa yhdistyvät: nelinäinen valmistus muodostuu ykseydeksi, jossa syntyy se uusi ihminen, joiden esikuvia apostolit ovat. Kaksitoista sielua, jotka Kristus oli erityisellä tavalla valmistanut.

Kun kirjoitin alussa olevaa lainausta, oli myös jännittävää huomata, että oli aivan kuin olisi kirjoittanut Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen rivejä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: helluntai, pyhä henki, Kristus, Neitsyt Maria, apostolit, Plejadit, apostolien teot, Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä

Soiva minuus

Perjantai 21.1.2011 klo 19:38 - Matti Kuusela

Kaikista taiteista musiikki on lähinnä ihmisminuutta. Ovat muutkin taiteet merkittäviä. Maalaustaide kehittää minävoimaa sielullisessa lämmössä. Se on yhteydessä meidän sielullisuuteemme ja muovailu taas vahvistaa eetterikehoa ja elämänvoimia. Arkkitehtuuri on fyysisen kehon taide.

Onhan meillä näitä taiteita, ja parhaimmillaan ne vaikuttavat voimakkaasti meihin ihmisiin, niin katselijoina kuin tekijöinäkin. Vanhempina aikoina se tiedettiin hyvin. Pyhällä arkkitehtuurilla oli omat mittayksillönsä, lukunsa ja muotonsa, joiden käyttäminen arkisiin tarkoituksiin oli jopa ankarasti tiedetty. Silloin tiedettiin, että pyhässä energiassa arkkitehtuurin muodot painautuvat ihmiseen jopa fyysisen kehon muotoihin saakka. Ja koska keho on sen verran jäykkä rakenteeltaan, tuo vaikutus tulee esiin varsinaisesti vasta myöhemmissä inkarnaatioissa. Se oli yksi syy, miksi arkkitehtuuri oli niin äärimmäisen pyhää. Koska arkkitehtuurin mittasuhteet ja muodot vaikuttavat tulevien aikojen ihmismuotoon.

Musiikki on toinen hyvin pyhä taide. Menneiden aikojen ihmisen musiikkikokemus oli aivan toisenlainen kuin meillä. Atlantiksella ja Lemurialla musiikki kohotti meidät välittömästi kosmisiin sfääreihin. Monella meistä nuo muistot ovat vahvasti rakentuneita nykyisiinkin kehoihin, ja niin jotkut meistä nukahtavat kovin helposti kuullessaan esitelmiä tai musiikkia. Se ei merkitse tylsyyttä, vaan sitä että kehomme ja minämme ovat menneisyydessä tottuneet kokemaan henkisyyttä eri tasolla kuin nyt meillä.

Nyt me olemme tiukasti fyysisessä maailmassa, ja meillä henkisillä ihmisillä - jollainen sinäkin olet, kun tätä luet - on tehtävänämme ensi sijassa vahvistaa ja herkistää minuuttamme. Se on mielenkiintoinen tehtävä, koska se on tavallaan kaksisuuntainen.

Minuuden vahvistaminen tarkoittaa, että se pysyy hereisenä ja läsnäolevana henkisyyden, kauneuden ja totuuden ja pyhyyden tilanteissa.

Se ei tarkoita minuuden jäykistymistymistä ja kovettumista, vaan herkkyyttä toimia juuri oikealla hetkellä, oikealla tavalla.

Minuuden vahvistuminen ei myöskään tarkoita tylsää henkistä voimaharjoittelua, ei myöskään välttämättä kokonaan antautumista ja voiman antamista pois itseltäään.

Herkkä, luova ja voimakas minuus on oikeastaan herkkä tasapainotila. Se ei sulje pois mitään, se kuuntelee, se on läsnä ja havaitsee, se kokee olevansa vastuussa, mutta hienossa sisäisessä mielessä.

Minuuden voimaharjoittelua on tulla tietoiseksi omista voimistaan. Esimerkiksi jos luemme vaikeaa tai ajatuksellisti vaativaa teosta, kuten esimerkiksi Steinerin teokset ovat ensikertalaiselle, me usein kuvittelemme, että olemme jotenkin huonoja, jos emme ymmärrä. Sitten kuvittelemme, että ymmärtääksemme meidän tulisi hirmuisesti pinnistellä ja ponnistella.

No, sekin voi olla hyvästä. Henkisessä kasvussa on kuitenkin hyvä oppia myös harjoittelemaan rennolla keskitiellä. Ymmärtää, että sisäiset voimani kasvavat oikein hienosti, kun teen erilaisia harjoituksia, kun tulen niissä tietoiseksi siitä, mitä sielussani tapahtuu. Ne ovat hetkiä, jolloin minuus saa kosketuksen ja vahvistuu. Ne ovat hetkiä, jolloin sisäinen rakenteemme kehittyy.

Miten moni meistä lopettaa, kun kokee jonkin asian tai harjoituksen liian vaikeaksi. Uusi tekniikka on, harjoitella vähän ja tyytyväisenä. Ei niin tuijottaa tai odottaa tuloksia. Olla valoisa ja avoin. Tuntea milloin ja miten voimat vaikuttavat ja uusiutuvat.

Ja minuus. Se on luonnostaan kuin sointia. Kuvittele minuutesi valoisa sointina. Minä soin ja valaisen maailmassani.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Minä, minuus, arkkitehtuuri, pyhä arkkitehtuuri, musiikki