Matin blogi

Viisauden parantavat voimat

Lauantai 17.1.2015 klo 18:20 - Matti Kuusela

On selvää, että rakkaus lisää viisautta. Rudolf Steiner on jopa lausunut, että ilman rakkautta ei voi saada täyttä tai aitoa tietoa jostain kohteesta. Ja niinhän sen täytyy olla; jokaisessa kohteessa esineistä ihmisiin saakka on niin lukemattomia hienovaraisia sävyjä, ettei niitä kaikkia voi ilman rakkautta mitenkään tavoittaa.

Viisauden lähtökohta

Mutta kiintoisaa on, miten rakkauden ja viisauden suhde toimii myös vastakkaiseen suuntaan. Viisaus opettaa ihmiselle rakkautta, ja se tuo myäs terveyttä ja parantavaa voimaa. Mutta tuo on mahdollista, huomaa että meidän on ajateltava viisaus uudella tavalla. Toimiakseen parantavana voimana viisauden on oltava jotain elävää ja toimivaa, hyvin läsnäolevaa.

Esitelmässään viisaudesta ja terveydestä vuodelta 1907 Steiner että henkisen tiedon tai hengentieteen kautta elämää antavat voimat virtaavat ihmisolemukseen, pitävät heidät nuorekkaina ja vahvoina.

Mutta jälleen, jotta henkisellä tiedolla voi olla tuo vaikutus, sen on oltava sellaista, joka koskettaa elämää. Se tieto ei voi olla kuollutta tai ainoastaan abstraktia, vaan sen on oltava sellaista, jonka ihminen kokee enemmän koko olemuksellaan.

Varsinaisesti vain ihminen voi tulla sairaaksi, ja se liittyy Steinerin mukaan siihen, että ihmisellä on kyky ottaa vastaan henkisiä voimia itseensä ja herättää ne jälleen eloon. Tällainen eloon herätetty, imaginatiivinen tai kuvanomainen tieto tuo ihmiselle terveyttä.

Tällä kohden meidän aikamme ihminen ajattelee väistämättä lemmikkieläimiä, jotka ovat meiltä ihmisiltä oppineet kyvyn sairastua. Ilmeisesti se merkitsee, että myös eläinkunnassa kasvaa uusia kykyjä, sellaisia jotka aikaisemmin olivat rajoittuneita vain ihmisiin.

Mutta lainatkaamme Steineria edelleen:

"Viisaus tekee ihmisen avoimeksi ja vastaanottavaiseksi koska se on se perusta, jolta rakkaus kaikkea olemassaolevaa kohtaan kasvaa."

Näinhän maailmankehityksessä on ollut. Yksilöllinen rakkaus on ihmiskunnassakin herännyt vasta viisauden kehittymisen myötä, niin oudolta kuin se saattaa ensin kuulostaakin. Ja edelleen:

"Kun viisaus lämmittää sielua, rakkaus virtaa esiin. Näin me voimme ymmärtää, että oln olemassa ihmisiä, jotka voivat parantaa kättensä avulla.

Siitä ei ole kovinkaan kauaa, kun luin tuon ensimmäisen kerran. Mikä helpostus se olikaan, saada tuntea, että henkinen syventyminen auttaa samalla parantavia voimia nousemaan esiin, virtaamaan ihmisolemuksen kautta.

Ja Steiner jatkaa:

"Viisaus saa rakkauden voimat virtaamaan ihmiskehollisuuden kautta. Kristus oli viisain, ja siksi myös suurin parantaja."

Parantaminen

Sitten Steiner täydentää, että elleivät rakkaus ja myötätunto liity viisauteen, mitään aitoa apua ei synny. On hauska lukea, miten käytännöllisesti Steiner tästä jatkaa:

Jos joku maa kadulla jalka katkenneena ja ympärillään myätätuntoisia ihmisiä. Mutta ellei heillä ole tietoa, he eivät voi auttaa. Mutta lääkäri, jolla on tietoa katkenneen jalan hoitamisesta, voi olla avuksi, sillä hänen viisautensa muuntaa myötätunnon toiminnaksi. Perustavanlaatuista kaikelle ihmisten antamalle avulle on tieto, näkymys ja kyky.

"Me olemme aina viisauden ympäröimiä, koska viisaat olennot ovat luoneet maailman. Kun tämä viisau kohoaa huippuunsa, se muuttuu kaiken käsittäväksi rakkaudeksi. Rakkaus virtaa meitä kohti tulevaisuuden maailmasta. Rakkaus syntyy viisaudesta, ja viisain henkinen olento on suurin parantaja. Kristuksesta on syntynyt Pyhä, toisin sanoen parantava henki."

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viisaus, rakkaus, Rudolf Steiner, parantava, voima, pyhä, henki

Rakkauden sisäistyminen

Keskiviikko 3.12.2014 klo 10:53 - Matti Kuusela

On jopa aika koomista muistella, miten vähän henkisissäkin piireissä käytettiin rakkauden käsitettä ennen 1980-lukua. Silloin se tuli voimalla esiin useammastakin suunnasta, mutta herätti monessa myös epäluuloa.

Mutta rakkaudella on paljon sävyjä, joita oppii yhä enemmän tunnistamaan. Henkisten olentojen rakkaus vaikuttaa maapallolla ja ihmiskunnassa, mutta meidän on opittava se sisäistämään. 

Steiner kirjoittaa, miten ihminen on kutsuttu rakastaen täyttämään kaiken sen, mitä planeetallamme on ja siten vapauttamaan sen. Luonnollisesti se, että tuo vapauttaminen on mahdollista, ei pohjaudu pelkästään ihmisen omiin voimiin, mutta ihminen on siihen tehtävään kutsuttu. Me emme voi odottaa, että joku sen tekisi - meidän puolestamme.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

Vapautuminen - vapahtaminen

Steiner jatkaa, että sisäinen vapautuminen tai vapahtuminen ei voi täpahtua ilman sen vapauttamista, mitä on ulkopuolellamme. Me voimme tulla vapaiksi ja vapahtua vain yhdessä koko maan kanssa.

Vapautus ja vapahdus ovat hyvin lähellä toisiaan. Voimme ajatella, että ihminen vapautuu, mutta silloin joutuu kysymään, mitä sitten, mihin hän vapautuu. Kun käytämme vapahtuminen sanaa, niin silloin vapautumiseen liittyy myös kohottava voima. Aivan kuin ottaisimme askeleen ylöspäin, katsoisimme maailmaa uusin silmin ja tajuaisimme mitä me täällä ihmisinä voimma tehdä.

Niin kauan kuin emme ole vapautuneita, joudumme aina taistelemaan jotain vastaan. Kun vapahtuminen alkaa, myös taistelu alkaa muuttaa luonnettaan ja meissä alkaa vaikuttaa se henkinen voima, jota uskonto nimittää pyhäksi hengeksi.

Steiner jatkaa edelleen, että vapahtuminen voi todellistua vain niin, että ihminen antaa voimiensa valautua kosmokseen. Hänen ei ole tultava ainoastaan vapahdetuksi, vaan hänen on tultava vapahtajaksi.

Vapahtaja

Tiedämme että Kristus on se henki, joka suoritti suuren vapahtamisen, sen joka antaa ihmiselle mahdollisuuden vähitellen kulkea hänen perässään. Kristuksen oli tultava maan päälle kääntämään alkuluomisen kehityssuunnan uudeksi.

Alkuluominen oli ihmisen tuloa maan päälle, uusi luominen merkitsee, että Kristuksen kautta kosminen rakkaus on alkanut virrata ihmiskunnan piiriin niin, että meissä ihmisissä tuo jumalallisen rakkauden valo ja tuli voivat alkaa kohottaa tämän vanhan maailman olemusta jälleen kohti henkeä.

Hiljaa tuo uusi hengen kipinä meissä kypsyy, mutta toisaalta se tapahtuu valtavan nopeasti, jos katsomme, miten paljon maailma on muuttunut hyvään suuntaan vaikka viimeisen sadan vuoden aikana. 

Ja uusia vastuksia on tullut, mutta silti se hyvä, joka on kehittynyt, on myös todellista.

Steiner huomauttaa vielä, miten ihmisen uuden kohoamisen kosmokseen on tapahduttava hitaasti. Ellei se olisi kärsivällistä, ei ihmisen henkinen voima ehtisiä täyttää ja läpäistä tätä maailmaa. Meidän on todellakin otetta maa luonnonkuntineen mukaamme kohotessamme. Se on meidän suuri tehtävämme tämän maan piirissä.

Lintujen muuttolento

Me tiedämme henkisistä opetuksista, miten korkeat jumalolennot istuttivat ihmiskuntaan rakkauden ensin meidän kehollisuutemme ja suvullisuutemme piiriin. Siitä me kohotamme sitä henkisten auttajiemme avulla yhä laajemmaksi ja henkisemmäksi.

Mutta rakkautta on jo paljon koko tässä maailmassa. Ihmiskunnan ja eläinkunnan välillä on kehittynyt viime vuosikymmeninä aivan uutta henkisempää rakkautta. Se merkitsee samalla rakkauden sisäistymistä. Rakkaus tulee yhä enemmän jokaisen ihmisen omaksi yksilölliseksi voimaksi.

Mielenkiintoinen on Steinerin antama esimerkki siitä, miten lintumaailmassa rakkaus vaikuttaa vielä ulkoisena voimana ja ilmenee esimerkiksi lintujen muuttolentoina planeetallamme.

Kuva: Cosimo Rosselli, Vuorisaarna. Vuorisaarna tulee esiin aivan Matteuksen evankeliumin alussa. Vuori tarkoittaa sitä, miten kosminen rakkaudenvoima on lähestymässä ihmiskuntaa hengen korkeuksista ja miten se tulee vaikuttamaan ihmisen olemassaolon eri tasoilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, minuus, Rudolf Steiner, pyhä henki, vapautuminen, vapahtaja

Rakkaus ja viisaus

Perjantai 14.11.2014 klo 19:21 - Matti Kuusela

Rakkaus ja viisaus ovat kovin lähellä toisiaan, aivan kuin saman asian kääntöpuolet. Ja niin Steinerin mukaan onkin. Rakkauden enkelit ja viisauden enkelit vaikuttavat kummatkin ihmiseen, mutta elämän suuressa kierrossa eri aikoina.

Rakkauden enkelit tukevat meitä tämän maallisen elämämme aikana, mutta viisauden enkelit vaikuttavat meihin ennen kaikkea kuolemamme jälkeen. Sen voi sanoa myös, kuoleman ja uuden syntymän välisessä elämässä.

Enkeleiden vaikutus

Enkeleiden toiminnalle on ominaista, että he joutuvat normaalitapauksissa toimimaan meidän kanssamme hyvin hienovaraisesti. Meitä ei voi pakottaa rakkauteen. Erityisesti se pitää paikkansa korkeamman, henkisemmän rakkauden suhteen. Tai sellaisen rakkauden, joka edellyttää rakkaudellisia tekoja.

Toki meitä ihmiskuntana on aluksi opetettu rakkauteen sukupuolisen ja vanhemmuuden ja läheisten ihmisten rakastamisen kautta, mutta kehitys kulkee koko ajan enemmän kohti sellaista rakkautta, joka lähtee kokonaan meidän omasta henkisestä tai sisäisestä oivalluksestamme.

Tällä koulutustiellä kohti rakkautta enkeleidenkin on oltava hyvin varovaisia, hienovaraisia. Ajattelu itse olevasi enkeli, jonka on opetettava ihmistä kulkemaan kohti rakkautta, rakkauden oivaltamista ja rakkauden tekoja. Mitä silloin tekisit enkelinä?

Tai ajattele, että sinä olet tuo ihminen, jota enkeli opettaa. Mitä enkelisi sinulta silloin odottaa? Miten sinun olisi toimittava, jotta enkelisi pystyy auttamaan sinua mahdollisimman paljon?

Luulen että kaikkein ihaninta omalla ja muillekin enkeleille on, että me ihmiset annamme heille mahdollisimman paljon mielekästä työtä!

Kun me toimimme niin, että enkelit voivat kaikissa vaihessa tulla meitä auttamaan ja tukemaan ja ohjaamaan, silloin hekit voivat elää hyvää ja täysipainoista elämää!

Suurta tragediaa suojelusenkeleille on se, että heidän ihmisensä ei yksinkertaisesti anna heille mitään mahdollisuutta auttaa ja ohjata. Sillä niin kauan kuin me puhumme aikuisista, meistä on kiinni se, miten meitä voidaan auttaa ja ohjata!

Viisaus

On varmaa, että rakkaus johtaa myös viisauteen, mutta maanpäällisen elämän kannalta myös viisaus johtaa rakkauteen. Moni lienee huomannut, että rakastaminen ilman viisautta ei aina anna kovin hyviä tuloksia.

Mutta kun me olemme viisaita, me osaamme hieman ohjata rakkauttamme niin, että se toimii hyvällä tavalla. Sekin on viisautta, että pystyy aikuisena rakastamaan lapsenomaisesti koko elämäänsä, itseään, lähimmäisiään, kaikkea. Viisaus auttaa löytämään rakkaudelle tasapainoa ja sopusointua.

Viisaus näyttää, miten paljon omaa rakkautta kannattaa mihinkin suunnata. Millä tavoin toimia rakkauden pohjalta. 

Kun ajattelee näitä rakkauden monia mahdollisuuksia, huomaa miten paljon sävyjä rakkauden käytännöllisellä ilmenemisellä on, miten paljon valintoja se sekä mahdollistaa että vaatii.

Ja sen lisäksi meillä on mahdollisuus tuohon säteilevään rakkauteen, joka loistaa olemuksestamme kaikkeen maailmaan.

Säteilevä rakkaus

Mitäpä jos kokeilet tuota säteilevää ja loistavaa rakkautta heti luettuasi tämän kappaleen loppuun. Istu vain paikallasi silmät kiinni ja herätä itsessäsi niin loistava rakkauden valo kuin suinkin vain voit kuvitella. Anna tuon rakkauden valaista ja lämmittää koko maailmaa!

Voit tehdä sen nyt!

Mahtavaa, luulen että moni meistä yllättyi löytäessään itsestään niin paljon ja niin upeaa rakkauden loistetta!

Kun teet tuon saman harjoituksen uudelleen, huomaatko että aivan luontevasti käytät koko ajan viisauttasi tuon rakkauden pitämiseen oikealla paikallaan, vaikka se on toisaalta aivan vapaasti loistavaa.

Ja huomaatko, että miten tuo avoin rakkauden tunne koko ajan vaikuttaa tietoisuuteesi? Purkaa esteitä ja solmuja, luo uusia sisäisiä viisauden rakenteita.

Hieno idea on kiittää sekä rakkauden että viisauden enkeleitä heidän avustaan ja tuestaan. Ja omaa enkeliä on kiittää myös, joka päivä. Aivan yksinkertainen kiitos riittää, vaikka monelle on luontevaa käyttää oikeaa valmista enkelirukousta tai enkelisanoja.

Rakkaudella
Matti

Omalle suojelusenkelille sopivia rukouksia ja lauseita on useitakin Enkelit kannsamme -kirjassani. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, viisaus, enkelit

Henkisyys ja taloussota

Torstai 16.10.2014 klo 2:19 - Matti Kuusela

Hei ystävät. Kun on syntynyt aikana, jolloin jatkosodan muistot olivat vielä tuoreina ihmisillä, ei olisi millään uskonut, että vielä tässä elämässä joutuu kokemaan, miten virallinen Suomi ja mediasuomi on joutuu suoranaisen taisteluhysterian valtaan. Sillä sitä se on ollut nyt jo yli puoli vuotta.

Muistamme varmaan, miten Ukrainassa tapahtui vallankaappaus, mutta sen jälkeen alkoi tapahtua outoja asioita. Länsimaat ryhtyivät taloudellisilla pakotteillaan taloussotaan Venäjää vastaan, mikä merkitsee, että paikallinen konflikti laajennettiin tieten tahtoen lännen ja Venäjän väliseksi konfliktiksi.

Jos Ukrainan alueelle olisi haluttu rauhaa, jos lännellä olisi ollut yhtään tahtoa auttaa Ukrainen kansaa, niin siihen olisi ollut helppo vaikuttaa. Neuvottelut ovat erinomainen tie vaikuttaa asioihin etenkin suhteellisen sivistyneissä maissa, tai voisi olla parempi sanoa, että sellaisissa maissa, joissa ei vallitse mitään syvää ja kestävää vihaa jotain toista osapuolta kohtaan. Ja Ukrainassa ei mitään sellaista ollut. Oli vain tarve vaihtaa hallintoa.

Hallinto vaihtui, eikä uudesta hallituksesta tullut mikään ihannedemokratioan edistäjä, mutta niin usein käy vallankaappausten jälkeen.

Taloussodan alku

Muta sen sijaan, että länsi olisi ryhtynyt auttamaan Ukrainaa, julistettiinkin äkkiä kauppasota Venäjää vastaan. Aluksi syyksi ilmoitettiin, että tarkoitus on painostaa Venäjän presidenttiä Putinia vaikuttamaan voimakkaammin Ukrainan itäosan separatisteihin, jotka olivat suuntautuneet voimakkaammin itään kuin länteen tai Kiovan hallitukseen.

Hyvin pian se muuttui. Tahdottiin estää Putinia puuttumasta Ukrainan asioihin. Aluksi muutama kuukausi parjattiin Putinin henkilöä ja sitten ainakin Suomen mediassa vähitellen Putin alkoi jäädä syrjään ja saimme kuulla päivittäin kertomuksia siitä, miten ikävä maa Venäjä on.

Ja kun pakotteita kiristettiin, oltiin olevinaan hämmästyneitä siitä, että myös Venäjä alkoi hyvin hitaasti, vasta useamman kuukauden viiveellä, vastata niihin.

Pakotteet olivat alusta alkaen täysin outo veto, jolle minä ainakaan en pysty keksimään ainoatakaan syytä tai vaikutusta, joka voisi jotenkin auttaa Ukrainaa, ja itse asiassa Ukrainan tilanne onkin vähitelleen jätetty lähes kokonaan syrjään pakotteiden perusteluista. Nyt perustelu on melko yksiselitteisesti se, että ne ovat jonkinlainen moraalinen välttämättömyys Venäjää vastaan.

Media

Minä en nyt puhu siitä, etteivätkö suuravallat tekisi yhtä ja toista. Sekä USA että Venäjä ovat olleet osallisina monenlaisissa kahinoissa ja Afrikassa on säännöllisin väliajoin konfliktejä, joissa surmataan jopa satoja tuhansia ihmisiä.

Se mikä nykyisen konfliktin tekee erityiseksi on se, miten jatkuvalla human interest -uutisoinnilla saatiin aikaan näkemys, että Venäjä on paha ja EU on hyvä, ja sen tähden meidän velvollisuutemme on kiusata pakotteilla venäläisiä liikemiehiä.

Viime viikkoina tähän on lisätty vielä se näkemys, että minkä tahansa myönteisen puolen näkeminen venäläisyydessä on paha asia.

Itse asiassa Suomen virallisessa uutisoinnissa ja politiikassa on vajottu suoraan vanhojen jengisotien henkiselle tasolle: on yhteinen rintama, ja vaaditaan että kaikkien on siinä pysyttävä.

Ja mitä se merkitsee? Miksi on oltava mukana yhteisessä rintamassa, sillä tavoin kuin iltapäivälehdistö sitä vaatii jopa meidän pääministeriltämme ja ulkoministeriltä?

Yhteinen rintama on aina jotain sellaista, jossa jengi lähtee tekemään pahojaan. Se voi olla yhteistä ryyppäämistä tai vahingontekoa jotain ulkopuolista vastaan, mutta olennaista on, että sen päättää johtaja ja sitten jengin muut jäsenet pitävät huolen siitä, että kaikki ovat mukana ja yhtä syyllisiä.

Näin juuri on käynyt Venäjän vastaisessa taloussodassa. Joku päätti sen todella nopeasti. Jos se olisi päätetty demokraattisesti, niin mitään ruodussa pysymisen vaatimusta ei olisi tarvittu.

Kun on se salaperäinen taho, joka sitten meidän hyökkäyksemme Venäjää vastaan sai aikaan, sitä ei ole missään ainakaan minun näkemässäni mediassa paljastettu, mutta varmaan se muutaman vuoden kuluttua tulee ilmi.

Huolestuttavaa minusta on, että median lisäksi Venäjän vastaisen taistelun lumoissa ovat olleet niin ulkoministeriön kuin puolustusvoimienkin tiedottajat.

vuorisaarna_2_cosimo_rosselli.jpg

Henkinen ihminen

Miten henkinen ihminen suhtautuu. Henkisyydessä on kaikkein olennaisinta, kaikkein korkeinta se, että ihminen oppii muodostamaan itse oman käsityksensä asioista, oman käsityksensä totuudesta, oman käsityksensä siitä, mikä on oikein.

Ja toinen on rakkaus. Rakkaus on vielä suurempi kuin totuus. 

Jos ajatellaan ulkopolitiikkaa, niin siinäkin henkisen tien kulkijan suuri tehtävä on kuunnella rakkauden käskyä. Jeesuksen rakkauden käsky on annettu yksilöille, mutta yksilöllisen rakkauden ja totuuden merkitys pätee myös kansainvälisissä tai valtioiden välisissä asioissa.

Jos yhtään ajattelee rakkauden pohjalta, niin ainakin minä olen vakuuttunut siitä, että talouspakotteiden asettamisella Venäjää vastaan oli aivan toiset syyt kuin ne mitkä liittyvät suoraan Ukrainan tilanteeseen. Siitä puhuu sekin, että monet Suomen korkeat toimijat ovat antaneet ymmärtää, että Ukrainan tilanteen rauhoittuminen ei sinänsä merkitse lainkaan pakoitteiden poistamista. Ja se tarkoittaa, että taustalla ovat aivan jotkut toiset ja todella suuret syyt, joista meille ei ole kerrottu. Valtiotasolla saattaa olla ihmisiä jotka niistä jotain tietävät.

Henkinen yksilöllisyys merkitsee, että meidän on vähitellen kohotettava tietoisuutemme myös valtiolliselle tasolle. Se on vaikeaa, se tekee jopa sisäisesti kipeää, mutta se tarkoittaa, että jokaisella on oikeus muodostaa oma käsityksensä, jokaisella on oikeus tuntea omat tunteensa, jokaisella on oikeaus luoda oma tahtonsa.

Oman enkelin tie

Mitä onkaan menossa, niin parhaiten me auttaa olemalla menemättä mukaan sellaisiin tunnevirtauksiin, jotka vaikuttavat koko kansaan. Nykyisin ihmiskehityksen henkinen rakenne on sellainen, että totuuden voi tietää ja kokea itsessään aina vain yksityinen ihminen - yhdessä oman enkelinsä kanssa. 

Ryhmät tai kansat voivat olla sopusoinnussa yksilöllisten totuuksien kanssa, mutta yksilöllisyys tulee ensin. Antauminen ulkoapäin annetuille totuuksille on irrottautumista siitä sisäisestä totuudesta, jonka me voimm kokea itsessämme, ja joka meitä vahvistaa.

Hyvät enkelit ja henkinen maailma voi aina tukeutua sellaisiin ihmisiin, jotka pyrkivät seisomaan omalla pohjallaan ja kuuntelemaan oman omantuntonsa ääntä, silloinkin kun me emme tiedä kaikkea. Myös kärsivällisyys on olennaista - joskus voi kestää vuosia, ennen kuin jokin asia selviää.

Rakkaudella
Matti

Kuva Cosimo Rosselli, Vuorisaarna

1 kommentti . Avainsanat: pakotteet, Venäjä, rakkaus, henkinen ihminen, Ukraina

Rakkauden perusvoima

Keskiviikko 15.10.2014 klo 0:43 - Matti Kuusela

Hei rakkaat, on aivan mahtavaa, mitä Steiner puhui häntä kuulemassa olevalle ryhmälle pappeja ja pappisopiskelijoita aivan maallisen toimintansa viimeisinä viikkoina.

Kun ilmastonmuutoksesta puhutaan nyt niin paljon, niin muutos on ollut nähtävissä myös henkisellä tasolla. Seuraavasta on mahdoton aavistella mitään aikamääriä, mutta Steiner kertoi, miten kesän lämmössä vapautuvan ja talven kylmyydessä tiivistyvän ajan kaksinaisuus tulee heikkenemään:

Ei tule olemaan enää niin selviä kesiä, jolloin vesielementti vapautuu niin voimakkaasti, eikä enää niin selviä talvia, jolloin veden elementti kovettuu jääksi ja lumeksi, vaan syntyy näiden välitila, jossa veden elementti saa uuden muodon, joka on olennaisesti tiiviimpi kuin nyt kesällä ja joka jää pysyväksi. Tämä vesi muodostuu heijastavaksi ja läpinäkyväksi.

Steiner ei tällä kohden mainitse todellakaan mitään aikamääriä, mutta olennaista siinä on mielestäni se, että maalla ja samalla koko universumimme aineellisuudella on aivan omat suunnitelmansa, jotka tapahtuvat ihmisen toiminnasta riippumatta.

Uusiutuvat niityt

Ja ellei tuo äskeinen vielä riittänyt hämmästyttämään, niin tässä lisää samasta esitelmästästeiner_sormet_paan_sivulla.jpg syyskuulta 1924.

Siinä Steiner kertoo, miten maanpäälliset ilmiöt eivät vain ikäänkuin jatku koko ajan itsestään, vaan kaikki uusiutuu koko ajan hengestä käsin. Hän ottaa yksinkertaisen esimerkin:

Se mikä nyt on niittyä, on laskeutunut alas henkisistä maailmoista, ja se mikä aikaisemmin oli niittyä, oli myös laskeutunut henkisistä maailmoista ja niin edelleen, ja se mikä oli niittyä vuosisatoja sitten, on jo kokonaan poissa.

Eivät ainoastaan fyysiset idut periydy, vaan korkeammista maailmoista tulee koko ajan esiin uusia hengen ituja sen tilalle, mitä aikaisemmin on ollut.

Tämä on mahtava ja liikuttava sisäinen kuva. Ja sitten huomaa, että olemmehan me jo hyväksyneet näkemyksen siitä, miten ihmiskehon solut uusiutuvat jatkuvasti niin, että joidenkin vuosien kuluttua meillä ei ole enää lainkaan vanhemman kehomme soluja jäljellä.

Lumi

Mutta siellä missä jotain uusiutuu, siellä myös jotain on kuoltava. Steiner kertoo, miten tässä voi saada kuvan lumen henkisestä merkityksestä. Lumi on jatkuvan kuoleman kantaja. Lumi uusiutuu joka vuosi, samoin jää, ja siinä missä luonto jatkuvasti kuolee lumen- ja jäänmuodostuksen dynamiikassa, siellä se jatkuvasti uusiutuu hengestä käsin.

Tämä on aivan mahtava kuva, ja miten kaunista kuolema on katsottuna jään tai lumen kannalta! Ja se merkitsee laajemminkin, että mikään luonnossa ei ole pysyvää. Siinä missä meidän silmillemme jokin näyttää jopa ikuiselta kuten vuoristot tai puulajit, tapahtuu sisemmässä todellisuudessa jatkuvaa uudistumista, jatkuvaa henkisen luovuuden virtaa korkeammista maailmoista.

Rakkauden perusvoima

Hypätään sitten hieman eteenpäin kohtaan jossa Steiner siirtyy ihmisen rakentumiseen:

Huomaamme kaiken sen perusvoimaksi, joka ihmistä ulkoisesti muovaten virtaa jumalallisista maailmoista sisäisesti sieluttaen ja henkistäen, puhtaan rakkauden. Tuo perusvoima on puhdas rakkaus.

Maailmankaikkeus muodostuu sisäiseltä olemukseltaan, silloin kun puhutaan ihmisten maailmasta, puhtaasta rakkaudesta, se ei ole mitään muuta kuin puhdasta rakkautta. Me emme löydä ihmiskuntaan liittyvästä jumalallisuudesta mitään muuta kuin puhdasta rakkautta.

Mutta tämä rakkaus on sisäistä, sielut voivat kokea sen sisäisesti. Rakkaus ei koskaan voisi ilmentyä ulkoisesti, ellei se rakentaisi itselleen ruumiillisuutta valon eteerisistä elementeistä.

Ja kun me katsomme tätä oikein henkisesti, silloin tulemme yksinkertaisesti siihen, että maailman perusolemus on ulkoisesti valona ilmenevä sisäisen rakkauden olemus.

Rakkaudella

Matti

1 kommentti . Avainsanat: lumi, vesi, kesä, talvi, puhdas, rakkaus, Steiner, valo

Ukraina ja rakkauden harjoitus

Keskiviikko 10.9.2014 klo 23:51 - Matti Kuusela

Aivan erityisen lämpimät kiitokset teille kaikille lukijoille ja etenkin Facebookin keskustelusta, josta sukeutui todella upea. Voi kokea miten syvältä koettuja tuntemuksia meillä on Suomen asemasta tässä maailmassa.

Kun mietin tuota kokemusten laajaa kirjoa, niin sitten aloin ihmetellä, miten se on mahdollista, miksi me koemme eri maitten keskinäiset suhteet niin henkilökohtaisesti. Onhan moni meistä istunut jopa koulun historian tunneilla. Olemme opiskelleet historiaa satoja tunteja, ja silti meidän näkemyksemme maitten ja taloudellisten organisaatioiden vuorovaikutuksesta ovat aika eriäviä. Heh, toisaalta se on tietenkin arvo.

Puolueet ja kansainvälisyys

Tajusin, että puolueet ovat yksi suuri ja ehkä jopa suurin syy siihen, miksi meidän on niin vaikea tajuta maiden välisten suhteiden dynamiikkaa. Puolueita ei oikeastaan kiinnosta opettaa ihmisiä ajattelemaan itsenäisesti, vaan pitää vanhat kannattajat yhteisen näkemyksen piirissä ja saada uusia.

Kun tältä pohjalta mietitään kansainvälistä politiikkaa, sen aihe on luonnostaan, miten saamme lisää kannatusta. Ei niinkään se, mikä on totuus, mitä eri puolia voimme kokea jonkin suurvallan toiminnassa. Ei, puoluetoiminta vie väistämättä siihen, että jokaisesta asiasta valitaan vain yksi näkökanta, jota viedään mahdollisimman tehokkaasti eteenpäin.

Ukrainan kriisissä on meitä suomalaisia kiinnostavia osapuolia ainakin Venäjä, Suomi, muu EU, Länsi-Ukraina ja Itä-Ukraina sekä mahdollinen salaperäinen taustavoima, joka on väistämättä otettava huomioon, vaikka emme sitä tarkemmin tuntisikaan.

Koska mikään valtio tai osapuoli ei ole yksinomaan täysin huono, on meidän jokaisen kohdalla otettava huomioon plussat ja miinukset. Se tekee kaikkiaan 2x6 osapuolta, joita kaikkia pitäisi pystyä katsomaan puolueettomasti erikseen kun tekee arviointia. Siis vähintään kaksitoista eri näkökokulmaa! Ja useimmiten me tyydymme yhteen tai kahteen oman subjektiivisen kantamme muodostamisessa.

365_olavinlinna.jpg

Plussien ja miinusten rakastaminen

Tällä kohtaa on hyvä palauttaa mieleen Jukka Hirvonsalon loistelias henkinen harjoitus. Otetaan paperiarkki ja vedetään siihen keskelle pystysuora viiva. Toisen palstan otsikoksi tulee + ja toisen -, eli plus ja miinus.

Plussien alle kirjoitetaan kaikki hyvät asiat, joita juuri silloin tulee mieleen, lähinnä omasta elämästä, ja toisen alle kaikki miinukset. Niitä ei mitenkään pidä sensuroida, vaan antaa tulla kaikki esiin mitä on tullakseen.

Ensimmäisillä kerroilla voi hyvin olla, että plussia ei tule montaakaan, mutta miinuksia riittää.

Seuraavaksi käydään kaikki kohdat läpi. Sekä plussille että miinuksille sanotaan samalla tavoin, esimerkiksi vuokra, minä rakastan sinua.

Harjoitusta voi muunnella ja tehdä monimutkaisemmaksikin, mutta perusasia on se, että kun julistaa rakastavansa kaikkia elämäänsä liittyviä näkökohtia, niin hyviksi kuin huonoiksi lukeutuvia, niiden jännitteet alkavat vähitellen laantua. Uusi elämänvoima alkaa virrata kaikkien asioiden välillä ja niissä piilevät kielteisyyden ja syrjinnät lukot alkavat avautua.

Se merkitsee käytännössä, että elämä uudistuu. Ja mikä ihmeellistä, kun oppii rakastamaan tai edes hyväksyy laajemman rakkauden mahdollisuuden, niin oman elämän hyvät asiat alkavat nousta esiin aivan uudella voimalla.

Kun tästä vedetään yhteys valtioiden väliseen tilanteeseen, niin vastaavan harjoittelun seurauksena, vaikka sen tekisi kevyemminkin, alkaa nähdä vapaammin mitä eri osapuolet oikeasti tekevät. Alkaa huomata, että ei pidä katsoa pelkästään sitä, mitä sanotaan, vaan ennen kaikkea sitä, mitä kukin tekee.

Ja siitä seuraa se, että jos tykkää jostain maasta, niin katsoessaan mitä tapahtuu, voi rauhassa nähdä mitä mahdollisesti hyvää ja mitä huonoa on menossa. Tai voi oppia huomaamaan, mikä on välttämättömyyden sanelemaa, mikä vapaaehtoista. Mutta tällaisen sisäisen tarkastelun vapautuminen vaatii kyllä sisäistä työtä.

Rakkaus ja totuus

Nyt tulemme näkökulmaan, joka monesta on varmaan vielä radikaalimpi. Steiner on osoittanut, miten ihminen voi tietää totuuden vain asiasta, jota hän rakastaa.

Se on aika paljon sanottu, mutta kun sitä miettii, niin huomaa että se on samaa asiaa kuin intiaanien sanonta, että ennen kuin muodostaa käsityksen jonkun ihmisen teoista, on ensin käveltävä vuorokausi hänen mokkasiineissaan.

Ja onhan se muutenkin selvää. Meidän maailmamme perusvoima on rakkaus, ja rakkaus on myös meidän tulevaisuutemme. Vain rakkauden valossa me voimme todella tietää ja ymmärtää.

Siksi tuo Hirvonsalon harjoitus on niin mahtava. Kun sitä tekee vaikka kuukauden joka päivä, niin elämä todella muuttuu avarammaksi ja vapaammaksi. Ja kun sisäiset kiinnikkeet vähenevät, alkaa nähdä enemmän mitä tapahtuu.

Rakkauden olemus

Hyvä kysymys nyt on, pitäisikö minun nyt sitten ruvata rakastamaan sitä ja sitä pahaa. Noinhan meidän mielemme juuri ajattelee ja kokee asiat.

Mutta kysymys on harjoituksesta. Kysymys on siitä, että me alamme tämän vanhan ihmisemme sisällä rakentaa uutta henkistä ihmistä. Se on ihminen, joka oppii vähitellen vanhoista rasituksista vapautuessaan luomaan uuden ja vapaan näköalan elämään. Ja se on myös se ihminen, joka voi aidosti ymmärtää Jeesuksen rakkauden ja rauhan opetukset.

Meidän nykyinen ihmisyytemme, joka perustuu niin vahvasti menneille tapahtumille, kokemillemme vääryyksille ja monille muille hankaluuksille, ei oikein pysty vielä ymmärtämään mitä maailmassa tapahtuu. Siksi me juuri ryhdymme sotiin ja painostuksiin, oppiaksemme, tullaksemme lopulta uusiksi ihmisiksi.

Vaikka järki sanoo, että Venäjän vastaiset talouspakotteet eivät ehkä oli kaikkein fiksuin tapa ratkaista läntisen ja itäisen Ukrainan asukkaiden välisiä ongelmia, niin miten moni kuitenkin tuntee itsessään moraalista ylemmyyttä: minä tässä olen oikeuden ja hyvän puolella – kannattaessani pakotteita. Ja silti tiedetään, että juuri oikeudenmukaisella tavalla vapaa kauppa on yksi kaikkein tärkeimpiä rauhaan johtavia voimia.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Venäjä, Suomi, talouspakotteet, rakkaus, totuus

Sisäinen ravitsemus, sisäinen voima

Torstai 24.7.2014 klo 17:22 - Matti Kuusela

Usko, toivo ja rakkaus ovat jääneet elämään sanontana aikamoisella voimalla, ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Steinerin mukaan kuitenkin johonkin uskominen on ihmisen astraaliruumiin tai sieluruumiin ominaisuus. Ja samalla se on välttämättömyys: ilman minkäänlaista uskomista mihinkään ihmisen on todella vaikea elää.

Usko on myös suuri voima. Jos ihminen tosissaan uskoo johonkin, tuo usko vie häntä voimakkaasti eteenpäin. Se kantaa ja ohjaa.

Rakkauskeho

Ihmisen rakkauskeho on Steinerin mukaan hänen eetteri- tai elonkehonsa. "Rakkaus ei pelkästään solmi siteitä ihmisten välille, vaan sitä tarvitsee myös yksityinen ihminen. Jollei ihminen pysty synnyttämään rakkauden voimaa, hänen olemuksensa autioituu ja kovettuu."

Juuri eetteriruumiista kohoavat vaikuttamaan ne voimat, jotka ilmenevät ihmisen kyvyssä rakastaa. Rakkauden voimat ihmisessä ovat alunperäin jumalsyntyisiä, mutta me muunnamme niitä vähitellen omiksi voimiksemme. Rakkaus on voima, joka voi henkistyä tavattoman korkealle, ja jokaisessa elävässä ihmisessä vaikuttaa myös rakkaus. Vaikka se kohdistuisi käytettyihin postimerkkeihin tai rahaan, niin silti rakkaus on voima joka elävöittää meitä. Ilman rakkautta meidän elämänvoimaruumiimme kuihtuisi pois.

Toivonkeho

Kolmas kehotyyppi meissä on toivonkeho, joka on fyysinen ruumis. Me tarvitsemme ehdottomasti toivon voimia, luottamusta tulevaisuuteen jaksaaksemme elää.

Steiner lisää, että ulkoisen maailman tasolla ei voi tapahtua mitään ilman toivoa. Toivon voimat merkitsevät fyysiselle keholle samaa kuin uskon voimat sieluruumiille ja rakkauden voimat elämänruumiille. Juuri toivo rakentaa ja pitää yllä meidän fyysistä kehoamme.

Steiner näkee, että henkisen tiedon on oltava sellaista, tai että aito henkinen tutkimus on sellaista, että se kantaa ihmistä eteenpäin. Toivon voimat kantavat meitä eteenpäin kun esimerkiksi ymmärrämme oman kohtalomme ja karmamme henkisessä valossa.

Hengen täyteys ja innostus luo seuraavassa elämässä vahvoja kehoja. Steiner jopa lausuu henkisestä tiedon merkityksestä, miten sen uusi ilmoitus "tuo ydintä luustoon, elinvoimaa hermostoon."

"Usko, rakkaus ja toivo ovat ihmisolemuksen kolme tasoa, jotka vaikuttavat koko terveyteen, koko elämään. Ihminen ei voi olla olemassa ilman niitä... ilman että usko, rakkaus ja toivo voimistavat hänen kolmea verhoaan saaden ne hehkumaan... Ne ovat astraaliruumiin, eetteriruumiin ja fyysisen ruumiin perusvoimat."

Harjoituksia

Kehosi tietää, mitä nämä kolme voimaa ovat, samoin minäsi tietää, vaikka sinulle niiden luonto olisikin vielä epävarma. Siksi voit hyvin meditoida näitä kolmea, tai tehdä näiden kolmen käsitteen kanssa liikeharjoituksia.

Tai seiso lattialla jalat kutakuin vierekkäin. Ajattele sitten rauhassa näitä kolmea voimaa ja huomaa millaisia eleitä tai liikkeitä tahdot kunkin kolmen kohdalla tehdä.

Nämä ovat syvästi vahvistavia harjoituksia.

viis_horsmaa_pieni.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: usko, rakkaus, toivo, meditaatio, harjoitus, Steiner, vahvistuminen

Uskomisesta - kohti rakkautta ja toivoa

Torstai 17.7.2014 klo 13:30 - Matti Kuusela

Vanhoilla tunnetuilla sanonnoilla saattaa olla syvä todellispohja. Yksi tällainen paljon käytetty fraasi on usko, toivo ja rakkaus. Ihmeellistä kyllä, siinä on sanojen järjestys on Steinerin mukaan vaihtunut. Hän jopa hämmästelee sitä, miten meidän aikamme eli silloinen 1900-luvun alku voi olla niin materialistisoitunutta, että tuota väärää järjestystä ei ole huomattu.

Minusta tuota ei tarvitse paljon ihmetellä, sen verran ajatustyötä sanojen järjestys tuottaa, vaikka se selitetäänkin. Steinerin mukaan usko on sielullinen ominaisuus, joka liittyy meidän astraalikehoomme eli sielukehoon. Rakkaudessa taas puhutaan eetterikehon eli elämänvoimakehon tai sanoisiko elonkehon ominaisuuksista. Ja toivo kuuluu meidän fyysisen kehomme ja elämämme alueelle.

Uskoko ennen tietoa

Steiner on puhunut myös siitä, miten runsas tuhat vuotta sitten kirkon piirissä julistettiin uskon dogmi, mikä tarkoitti sitä, että kristinuskon perustotuuksia ei tarvinnut tietää, riitti että niihin uskoi. Sehän tarkoittaa käytännössä, että usko tulee ennen tietoa, ja todella, niin on monella alueella nykyisin: me uskomme jotain, ja suostumme tietämään vain sellaista, mikä on omien tai oman viiteryhmämme uskomusten mukaista.

Mutta Steiner julistaa vahvasti, että meidän on perustettava elämämme tietoon, paitsi luonnontieteelliseen tietoon, myös siihen sisäiseen tai filosofiseen tai henkiseen tietoon, jonka me voimme itse todentaa oikeaksi.

Nyt edessäni olevassa esitelmässä Nürnbergistä vuodelta 1911 Steiner lausuu, että olihan ennenvanhaan myös ihmisiä, jotka olivat paljon viisaampia kuin monet nykyaikaisten näkemysten edustajat. He eivät sanoneet, niinkuin usein luullaan, että uskon siihen, mitä en tiedä, vaan he sanoivat:

"...vasta siihen, minkä tiedän, minä todella uskon. Tieto on vain uskon perusta. Meidän pitää tietää, jotta voimme yhä enemmän kohota ihmissielun uskonvoimien piiriin. Sieluissamme on oltava jotain sellaista, mikä voi katsoa henkistä maailmaa, joka ohjaa ajatuksemme ja mielikuvamme henkisen maailman puoleen."

Jos meillä ei ole näitä voimia, lisää Steiner, joita sana usko kuvaa, jokin meissä autioituu. Lyhyesti sanottuna, hän jatkaa, vain uskon voimat voivat antaa meille sen elämän, jonka tulee raikkaana pulputa sieluissamme.

Minuus ja usko

Mehän saatamme sanoa lapselle, että usko nyt, kun minä sanon. En tiedä, onko se niin hyvää lapselle, mutta mehän - jotka tätä luemme - olemme aikuisia. Ei meitä enää tule opettaa kuin lapsia. Me olemme täällä maan päällä kehityksen koulussa, ja se mitä me varsinaisesti kehitämme, on meidän minuutemme.

Nykyisin puhutaan paljon siitä, miten ego on monen pahan lähde. Mutta itse asiassa tarkoittaa juuri minää, ja paha se ei ole sinällään, vaan pahaa on se, että tuo minuus ei ole riittävän vahva henkisesti, vaan se antaa vallan sielussa vaikuttaville alemmille ja itsekkäille voimille.

Nykyään saa mediasta usein kuulla, miten ahneus on aivan ok, koska vain pieni osa kansasta pystyy todella hyödyntämään omaa ahneuttaan. Totta kai se ilmaistaan hienostuneemmin, mutta tuohon suuntaan se menee. Egoismi on sitä, että minuus ei kasva henkisessä oikeudenmukaisuuden ja rakkauden voimassaan, vaan antautuu puolustamaan alempia voimia.

Kyllähän me tiedämme, että on monia tilanteita, joissa itsekkyys on aivan oikein ja luonnollista. Esimerkiksi riittävä ravinto ja uni on aivan luonnollista itsekkyyttä, kohtuulliseen kunnon elämään riittävä eläke on luonnollista itsekkyyttä myös. Minuuden tehtävä on sitten henkisenä voimana arvioida, missä luonnollisen itsekkyyden tarve vaihtuu henkisemmän oikeudenmukaisuuden ja totuudellisen alueelle.

Totuus ja terve minuus

Minuus on siitä outo voima ihmisessä, että meidän on itse pidettävä siitä huolta. Me voimme paljon tukea toisiamme, mutta pohjimmiltaan meidän on aina itse elävöitettävä tätä minäämme, joka lepää salaperäisessä sisäisyydessämme.

Ja tuota minuutta vahvistavaa voimaa Steiner juuri nimittää uskoksi. "Sitä ihmisen sisäistä aluetta, jossa uskonvoimat elävät, voimme nimittää uskonsieluksi, tai minun puolestani vaikka uskonkehoksi. Ja se on sama asia, jota tähän asti... olemme nimittäneet astraaliruumiiksi. Uskonvoimat ovat astraaliruumiin tärkeimmät voimat, ja termi uskonruumis on yhtä oikea kuin astraaliruumiskin.

Terve minuus siis uskoo, ja usko perustuu tietämiseen.

Koko henkisen tiedon idea perustuu siihen, että meillä todellakin on mahdollisuus tietää myös sellaista, mikä ei ole aistimaailman piirissä. Se voi olla monelle yllätys, mutta myös luonnontieteen ja nykyfilosofiankin alueella totuus on se, minkä tiedeyhteisö totuudeksi hyväksyy. Ja kun miettii, niin sama pätee kaikissa ihmisyhteisöissä. Yhteisölliset totuudet ovat riippuvaisia siitä, hyväksyvätkö ihmiset niitä vai ei.

Se tarkoittaa myös, että yksityinen ihminen voi tietää totuuksia, uskoa totuuksiin, joita muut eivät hyväksy. Ja siitä seuraakin mielenkiintoinen kysymys, miten minä voin ravita ja vahvistaa omaa totuudentuntoani, ja siihen liittyvää uskoa.

Suosittelen seuraavanlaista harjoitusta:

- Ota jokin lähellä oleva kirja käteesi. Tai ellei sellaista ole lähellä, ota käteesi jokin paperi tai mikä tahansa esine ja sovella harjoitus siihen.
- Katso ja tunnustele kirjaa hetken aikaa, ja lausu sitä omia havaintojasi, kuten "tämä on kirja" - "se sisältää sivuja" - "sivuilla on kirjoitusta, ainakin useimmille" - "sivut ovat hieman kellertäviä" - "tämän kirjan sivut eivät ole aivan valkoisia" ..

Tässä tuo harjoitus on aivan yksinkertaisessa muodossa, mutta kun teet sen, niin saatat huomata, että sielussasi tapahtuu jotain. Saatat huomata, millaisia voimia sinussa työskentelee silloin, kun lausut yksinkertaisia totuuksia, ja samalla tuumaat ovatko ne varmasti totta.

Tätä harjoitusta voit soveltaa sitten myös eläviin kohteisiin kuten kasveihin tai lemmikkieläimiin, mutta kannattaa lähteä aivan yksinkertaisista kohteista ja yksinkertaisista lauseista. Ja huomaan, että toden totta, totuuksien lausuminen elävöittää ja vahvistaa sieluani. Ja sillä on jotain tekemistä uskon kanssa!

Jatkamme sitten rakkaudesta ja toivosta, vaikka voi olla että tähän väliin tulee toinen aihe, joka nyt tahtoo vahvasti nousta esiin. Se koskee maallisella tasolla suurempia asioita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: usko, toivo, rakkaus, Steiner, totuus, harjoitus

Uskonnollisuus ja tulevaisuuden tahtominen

Keskiviikko 16.7.2014 klo 11:30 - Matti Kuusela

Hyvää kesähuomenta, hyvät ystävät. Enkelimaasivuilla on tänään puoli kymmeneen mennessä käynyt jo yli tuhat lukijaa, mikä on mahtava määrä etenkin näin varhain. Muutenkin tuhat on jo paljon enemmän kuin tavallisina päivinä kokonaisuudessaan.

Mutta tänään sisäinen tuntoni antoi ymmärtää, että on näin kesän voimissa on hyvä suunnata katse uskonnollisuuteen. Ja sellaiseen uskonnollisuuteen, joka ei katso vain menneisyyteen, vaan tulevaan. Onko sellaista?

Yksi niitä asioita, joita ei oikeiin tiedetä, ei julkisesti mutta ei aina henkisissäkään piireissä, on se, miten tärkeinnä Rudolf Steiner piti evankeliumeja. Moni on siitä toki lukenut, mutta jotta sen oikein ymmärtää ja muistaa, tarvitaan sellaista sisäisyyttä, jota voimme nimittää tahdoksi. Vanhojen aikojen henkisessä koulutuksessa tai vihkimyskoulutuksessa opetettiin sitä, mikä meille kaikille on nykyään itsestään selvää, nimittäin ajattelua, ajattelun selkeyttä.

Kristillisten aikojen lähestyessä tuli yhä tärkemmäksi tunteiden koulutus ja nykyaikana meidän on opittava tahtomaan. Se tarkoittaa siis tulevaisuuden tahtomista, sitä tulevaisuutta, josta Johanneksen ilmestys puhuu. Mutta yksityisen ihmisen kohdalla se tarkoittaa myös omien ihanteiden ylläpitämistä ja niiden tahtomista. Se tarkoittaa sitä, että me jaksamma pitää korkeimpia ihanteitamme yllä sisimmässämme, ja myös tahtoa niiden toteutumista käytännön elämässä.

Kateus vai oikeudentunto

Nyt huomaan siirtyneeni hieman toiseen aiheeseen kuin se mistä aloitin. Julkisuudessa saa usein kuulla ja lukea, miten suomalaisia syytetään kateudesta. Sehän on hyvin tuttua. Mutta mitä siinä on takana?

Aivan aitoa kateuttakin toki saattaa esiintyä, mutta usein kateutta vastaan puhuvat sellaiset ihmiset, jotka tahtovat puolustella omia tai joidenkin toisten ihmisten ylisuuria taloudellisia etuja. Minä koen, ettei kysymyksessä pohjimmiltaan ole suinkaan kateus, vaan oikeudentunto. Suomalaisten sielunperustalla olevan oikeudentunto on harvinaisen voimakas.

Ja tuo oikeudentunto on myös se sielunvoima, joka on oikeastaan kaiken muun perustalla. Kysymys siitä, mikä on oikein, on sen perustana, mitä sitten voimme kokea totuudeksi, hyväksi, kauniiksi, rakkaudeksi. Me tiedämme, että on oiken rakastaa, tiedämme että oikein etsiä totuutta, että on oikein tehdä hyvää, on oikein olla rehellinen.

Kun julkisuudessa sanotaan, että joku kadehtii toisen tuloja, niin koen että kaikkein useimmiten sillä tarkoitetaan sitä, että älkää puuttuko niiden asioihin, joilla on enemmän. Unohtakaan moraali, unohtakaa oikeudentunto, unohtakaa tasapuolisuus ja antakaa meidän olla rauhassa.

Minä koen, että tulevaisuuden yhteisten asioiden on kuljettava yhä voimakkaammin ja selvemmin sen suuntaan, mikä on oikein, mikä on tasapuolista, mikä on kohtuullista. Ja se on juuri sitä, mitä meidän on uskallettava tahtoa.

Uskonto ja ihmissydän

Katsokaamme, mitä Steiner lausui Nürnbergissä 1908 julkisessa esitelmässä:

"Uskontoa luonnehtii parhaiten ihmissydämen sisältö. ihmismielen sisältö, ihmisen kaikkien tuntemusten kokonaisuus, missä ihminen kohottaa parhaimman sielussaan kohti henkisiä olentoja ja voimia. Ihmisen uskonnollisuuden luonne riippuu tästä mielenlaadun sisäisestä tulesta, tunteiden voimasta ja laadusta."

Mutta nyt tulemmekin mielenkiintoiseen ja ratkaisevaan kohtaan: Mitenä tämä uskonnollisuus vaikuttaa käytännön elämään? Jos ihminen on avoin ja selkeä, on selvää että uskonnollinen henkinen asennoituminen virtaa suoraan myös käytännön elämään ja pyrkii siellä toteuttamaan korkeimpia henkisiä ihanteita.

Nyt me kaikki tiedämme, miten vaikeaa toisaalta on toimia henkisten ihanteiden puolesta käytännön elämässä. Tiedämme, miten monet henkiset ihanteet saattavat käytännön elämässä kääntyä suorastaan päinvastaisiksi. Siksi Kristuksen opetuksessa kaikkein korkein ja viimeinen käsky onkin rakkauden käsky: Rakastakaa toisianne!

Toinen toistemme rakastaminen on se korkein ja viimeinen kriteeri kaikille toiminnalle, se joka katsoo, että kaikki menee oikein ja tasapuolisesti, jokaisen hyväksi ja edistykseksi.

Rakkaus ja yksilöllisyys

Nykyaikana se mikä on oikein, on pohjimmiltaan aina jokaisen ihmisen itse löydettävä. Me voimme toki valita ja meillä on yhteisiä ja hyväksyttyjä totuuksia, mutta silti nekin hyväksyy pohjimmiltaan aina jokainen ihminen itse. Meissä jokaisessa on itsessämme tuo ihmeellinen totuuden henki, totuuden tunto, joka puhuu meille sisäisyydestämme.

Otetaan tähän vielä ote Steinerin äskeisestä esitelmästä hieman myöhemmin:

"Mitä enemmän ihminen yksilöityy, sitä enemmän rakkautta hän pystyy kantamaan sisällään... kun ihminen saa yksilöllisyyden, kun hän hoitaa ja hyödyntää jumalallista kipinää itsessään, silloin täytyy rakkauden voiman, rakkauden aaltojen virrata ihmisestä toiseen sydämen vapauden pohjalta... Rakkaus muuntuu vähitellen henkiseksi rakkaudeksi, joka virtaa sielusta sieluun. Lopulta se sulkee piiriinsä koko ihmiskunnan veljellisen rakkauden sitein."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uskonnollisuus, rakkaus, kateus, oikeudenmukaisuus, Rudolf Steiner, tahto, tulevaisuus

Rakkauden todellisuudet

Perjantai 11.7.2014 klo 17:02 - Matti Kuusela

Vielä vanhana atlantislaisena aikana silloinen ihmiskunta oli hyvin tietoinen enkeleistä ja ihmiset ja enkelit toimivat usein työtovereina. Myös nämä korkeammat olennot kokivat Steinerin mukaan oman sisäisyytensä rikastuvan ihmisten kanssa seurustelusta.

Nykyisinkin me yöaikaan olemme lähellä enkeliolentoja, vaikka päiväsaikaan tiedämmekin heistä hyvin vähän. Meillä on kuitenkin sisäinen tunto siitä, miten yhteys enkeliystäviemme kanssa merkitsee, mutta sitä sekoittaa meidän pinnallinen mielemme. Kun meillä on syvä kaipuu enkeliyhteyteen, niin nykyajan normaali ajattelutapa osaa kysyä vain hyvin pinnallisia kysymyksiä, kuten mikä on enkelin nimi tai mitä hän meiltä nyt tahtoo.

Maailma on rakentunut niin monisäikeiseksi, että joskus me voimme saada noihin kysymyksiin vastauksia, ja ne voivat olla monenlaisia. Mutta pohjimmiltaan yhteys enkeleihin toteutuu sen kautta, että me pyrimme toimimaan niin totuudenmukaisesti, oikein, kauniisti tai rakkaudellisesti kuin suinkin, oman ymmärryksemme ja oivalluksemme pohjalta. Se on nykyaikana meidän korkea kehitystehtävämme, oppia arvioimaan itse omaa elämäämme niin kuin enkelit sitä tekisivät. Ja silloin enkelit tulevat aina avuksemme.

Me elämme jatkuvasti enkelien ohjaamien ajatusten ja voimien piirissä, mutta niiden keskellä meillä on vapaa tila, jossa me meidän on tarkoitus opetella itse luomaan. Rakkaus on yksi aivan keskeinen tekijä tässä opiskelussa.

Rakkauden maailma

Alunperin se enkelikunta tai ne jumalolennot, joille me olemme antaneet nimen elohim tai muodohenget, liitti ihmiskuntaan rakkauden, joka siitä saakka on toiminut suvunjatkamisen, sukujen ja perheiden ja yleensä lähimmäisten piirissä. Se opetti meille rakkautta aivan perusmuodossa, mutta meillä on mahdollisuus oppia rakkautta puhtaasti henkistä tietä. Me voimme kokea rakkauden täysin yksilöllisenä voimana, täysin oman ainutlaatuisen itsemme oivalluksena ja toimintana.

Ja se on jotain mahtavaa. Me todellakin pystymme aivan vapaina yksilöinä ainutlaatuisiin rakkauden tekoihin, sellaisiin, joihin mikään tai kukaan ulkopuolinen voima ei vaikuta. Se on meidän aikamme ihmisen kaikkein suurenmoisimpia kykyjä. Ja sitä voi miettiä: milloin olen tehnyt jonkin teon puhtaasti rakkaudesta, myötätunnusta, tai muutenkin tehnyt jotain oikeaa ilman että mikään ulkopuolinen voima olisi velvoittanut minua siihen.

Kun olemme sanoneet, lausuu Steiner eräässä esitelmässään, että maa on rakkauden planeetta, niin hän jatkaa: ja vasta maapallolla rakkaus todella syntyy, sitä viljellään. Ja ollessaan yhteydessä ihmisiin oppivat jumalatkin tuntemaan rakkauden, vaikka juuri he ovat toisaalta olleet sitä ihmiskunnalle lahjoittamassa.

Mutta niinhän se on: vasta maa on rakkauden todellinen koulu.

Steiner jatkaa, miten jumalat tai yhtä hyvin voimme sanoa enkelikunnat, antavat rakkauden kuin sataa maan päälle.

"Jumalat ovat niin pitkällä, että he pystyvät sytyttämään ihmisissä rakkauden, niin että ihmiset voivat oppia sen tuntemaan, mutta rakkauden todellisuuden voivat jumalatkin oppia tuntemaan vasta ihmisten kautta.  Niin jumalat voivat sukeltaa korkeuksista ihmiskunnan piiriin ja kokea rakkauden lämmön. Niin, me tiedämme, että jumalat ovat jotain vailla, elleivät ihmiset elä keskinäisessä rakkaudessa, sillä ihmisten rakkaus on jumalille ravintoa. Mitä enemmän ihmisten kesken on rakkautta maan päällä, sitä enemmän  jumalille on ravintoa taivaassa. Ja mitä vähemmän rakkautta, sitä enemmän näkevät jumalat nälkää."

Nykyisin ajatus juamalille uhraamisesta on kovasti vanhentunut ja tähydellisesti väärin ymmärretty ajatus, että sitä tuskin uskaltaa edes mainita, mutta silti: pohjimmillaan siinä on kyse ihmisrakkauden virtaamisesta ylös jumalten luo.

Tai jos me kirjoitamme, ihmisrakkauden virtaamisesta enkeleilla, niin se tulee paremmin ymmärretyksi. Silloin on helpompi ymmärtää, miten tuo ravinto enkeleille, jota me ihmisinä voimme näissä vaativissa maan olosuhteissa antaa, on jotain äärimmäisen herkkää ja kaunista, ja merkittävää. Jokaisella rakkauden teolla on merkityksensä.

Rakkaudella
Matti

Steinerin lainaukset olivat peräisin kirjasta Maailma, maa ja ihminen, esitelmä 13.88.1908.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, enkelit, jumalat, muodonhenget, Rudolf Steiner

Hyvää pääsiäistä!

Sunnuntai 20.4.2014 klo 9:01 - Matti Kuusela

Iloista pääsiäistä kaikille. Nyt kun tätä kirjoitan, alkupääsiäisenä Maria Magdaleena on jo tullut haudalle ja huomannut sen tyhjäksi. Voimakkaassa sisäisessä tilassa hän kuitenkin näkee enkeleitä tyhjässä haudassa. Hänen sisäiset silmänsä ovat avautuneet.

Rytinä haudalla, luonnonilmiöt, vartioivien sotamiesten tajunnanmenetys, kaikki tämä puhuu siitä, että paikalla ovat vaikuttaneet vahvasti Vallat, eli enkelit joilla on niin monta eri nimitystä, usein yksinkertaisesti jumalat, Vanhat testamentin kielellä. Vallat ovat neljäs enkelikunta ihmisestä ylöspäin, ne, jotka ensimmäisinä vaikuttavat suoraan luonnontahtumissa ja niiden muotoutumisessa.

Maan voimat

Kuolemansa jälkeen Kristus on jo käynyt maan syvyyksissä. Äidin luona. Ennen kuolemaa hän kulkee sisäisesti ja samalla hyvin todellisesti koko aurinkokunnan planeettapiirien läpi, kunnes hän viimein saapuu kohtaan, jossa "Se on täytetty". Se on chakrojen kannalta juurichakra, kuun aluetta. Kun "se on täytetty", on kuoleman polttopisteen aika, hetki, jolloin ihmisyys ja jumalallisuus liittyvät täydellisesti toisiinsa, ja uusi matka maan syvyyksiin alkaa. Se ennakoi sitä, miten myös koko ihmiskunta ajan mittaan käy läpi koko maan olemuksen, suunnattomien aikojen kuluessa.

Me vapaudumme maasta, emme kulkemalla siitä pois, vaan kulkemalla sen läpi. Me muunnamme maan omalla olemuksellamme ja omalla työllämme. Tämän nykyisen maan aikana meidän ihmiskuntamme tehtävä on muuntaa maa rakkauden planeetaksi, aivan niin kuin maan edellisen inkarnaation ihmiskunta muunsi maan viisauden planeetaksi, jossa me voimme havaita viisauden vaikutuksen kaikkialla, mihin katsomme. Sen sai aikaan nykyinen enkelikunta.

Nyt siis meidän tehtäväksemme tulee rakkauden voiman elävöittäminen, ja siinä Kristus kulkee meidän edellämme, aivan niin kuin niin monessa muussakin. "Rakastakaa toisianne" -käsky on kuin energeettinen linssi, jonka kautta kosminen rakkaus virtaa maahan saakka. Kun me rakastamme toisiamme, silloin me luomme voimapiirejä, joiden kautta kosmos ja maa kasvavat jälleen yhteen, syntiinlankeemuksen eli maan ja aurinkokunnan aineellistumisen suuren kosmisen avioeron jälkeen.

Niin kuin Minä olen teitä rakastanut

Kristus koki myös ihmisten rakkauden, vahvasti juuri Magdaleenan antaumuksellisuuden kautta, ja luonnollisesti äitinsä Marian kautta hyvin kehittyneen rakkauden, mutta Uusi testamentti korostaa vahvasti minuuden merkityksestä, minästä lähtevää rakkautta: Rakastakaa toisianne, niin kuin Minä olen teitä rakastanut.

Kuka siis on Kristuksen minä? Steiner puhuu siitä, miten Kristus kosmisella tasolla kulkee kehitystä eteenpäin samassa vaiheessa kuin ihmiskunta maallisella tai mikrokosmisella tasolla. Se merkitsee, että meillä kaikille on nyt Kristuksen liityttyä maahan mahdollisuus kohottaa rakkautemme, rakastamisemme tietoiselle tasolle. Vielä Vanhan testamentin aikaan rakkaus ja rakastaminen olivat sidottuja sukuun ja siinä mielessä ihmisessä vaikuttaviin luonnonvoimiin. Nyt Kristuksen kautta me voimme laajentaa rakastamisemme kaikkeen olemassaoloon, minuudestamme käsin.

Vielä voi lisätä: kun Kristus pääsiäistapahtumassa avasi tien Isän taivaallisten voimien piiristä Äidin maan syvyyksien piiriin, on myös meidän minuutemme nyt valmis olemaan Maan ja Taivaan voimien keskipisteenä tai välittäjänä. Aina kun me minuudestamme käsin vapaasti valitsemme rakastaa, me luomme samalla Pojan (ja Tyttären) voimien kautta Isän ja Äidin uutta yhteyttä maailmankaikkeudessa.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Pääsiäinen, Kristus, Isä, Äiti, Poika, Maa, Taivas, rakkaus, rakastakaa toisianne, Maria, Magdaleena

Henkinen parantaminen

Perjantai 3.1.2014 klo 3:31 - Matti Kuusela

Kun kirjoittelen tätä nyt yöllä, niin keskiviikkona eli uudenvuodenpäivänä olimme jouluajan pyhässä virrassa liikkeenhenkien eli voimien tai hyveiden päivässä. Tuo sisäiseen henkiseen liikkeeseen avautuminen näyttää olevan aika hiljainen päivä, johon kuin Wienin uudenvuodenkonsertti sopii loistavasti. Minun mielestäni tosin valsseja olisi saanut olla enemmän. Pakko tunnustaa, etten oikein enää viimeisistä polkista huomannut miten ne erosivat aiemmista. Mutta ehkä se johtuu vain polkkakorvan harjaantumattomuudesta. 

Eilen torstaina, jota päivää tässä vielä elelen, alkoi sitten viisaudenhenkien päivä. Ja kuinka ollakaan, heräsin hienosti jo kuuden tienoilla ja aloin lukea Steinerin Baselissa 20. marraskuuta 1907 pitämää esitelmää Mariasta ja Maria Magdaleenasta. Tuossa esitelmässä Steiner puhuu viisaudesta ja alkaa sitten lähestyä parantamista. Ensin hän puhuu tunnetusta parantajasta ja kirjailijasta Paracelsuksesta, joka esiintyy myös eräässä Mika Waltarin kirjassa.

Paracelsus oli saavuttanut tällaisen viisauden. Hän lähestyi jokaista kasvia, jokaista kemiallista ainetta niin että hän tunnisti suoraan niiden parantavat ominaisuudet. Eläin tietää välittömästi tiedostamattomien vaistojensa avulla, mitä on sille hyväksi. Paracelsus tunsi tietoisen viisautensa avulla, miten jokin sairaus voisi hyötyä tietystä aineksesta.

Sairauden merkitys

Mahdoitko huomata, että Steiner käytti tuossa ilmaisua, että sairaus hyötyy... Mehän olemme tottuneet ajattelemaan, että sairaus on aina huono asia. Mutta tosiasiassa sairaus on prosessi, joka pyrkii palauttamaan ihmisen hänen kadottamaansa sopusointuun yhteydessä maailmankaikkeuteen ja omaan kehitystiehensä.

Tämä nyt ei kuitenkaan ollut se mahtava asia, josta aioin kertoa, vaikka se saattaa kyllä monet ajatukset kääntymään päälaelleen. Sehän merkitsee, että sairaudet hankaluuksistaan huolimatta ovat siis hyväksi, ja silloin hoitajan tehtäväksi tuleekin - ei ainoastaan poistaa sairautta - vaan luoda sille sille toinen tapa suorittaa se vahvistuminen tai mitä ihminen henkiseltä kannalta kulloinkin kaipaakaan.

Tosiasiassa suuri osa tuosta tapahtuu alueille, jota me ihmisten emme vielä tiedostamisellamme hallitse, mutta on hyvä alkaa kuitenkin tulla tietoiseksi siitä, miten sairaus henkiseltä kannalta katsottuna voi olla suorastaan jotain upeaa: se on parantamista, jota luonto ja maailmankaikkeus itse suorittavat.

Mutta kun me ihmiset, parantajat, hoitajat, lääkärit, terapeutit, olemme täällä läsnä, meillä on mahdollisuus osallistua tähän luonnon ja hengen viisauden parannusprosessiin ja tehdä siitä paljon miellyttävämpi. 

Ainahan tulee muistaa, että ei ole hyvä poistaa ihmiseltä sitä sisäisen parantamisen ja vahvistumisen mahdollisuutta, jonka jokin vaiva hänelle tahtoo antaa. Siksi prosessit tarvitsevat myös aikaa, vaikka joskus tapahtuu myös parantumisia, jotka voimme kokea aivan ihmeinä. Nämä ihmeet johtuvat usein siitä, että me olemme jo sisäisesti työstäneet jonkin asian ainakin kutakuinkin valmiiksi, mutta sairaus on jäänyt aivan kuin roikkumaan jälkeen. Silloin ei hoitajalta tarvita kuin pieni kosketus, niin tasapaino taas palautuu.

Viisaus ja sisäinen aktiivisuus

Sielun on tultava aktiiviseksi... Ellei sielu luo itsessään sisäisiä kuvia, henkinen maailma ei voi virrata siihen. Nämä sisäisesti luodut kuvat pysyvät objektiivisina edellyttäen että ne eivät ole itsekkäiden toiveiden luomia. Kun niiden sisältö on henkistä, silloin parantavat voimat virtaavat ihmiset sieluun.

Kun ihminen saavuttaa kyvyn muuntaa henkisen tutkimuksen käsitteet eläviksi kuviksi, jotka ovat täynnä väriä, sointia ja elämää, silloin tämä viisaus muuttuu kaikissa elämänpiireissä parantaviksi voimiksi, ei ainoastaan itsellemme, vaan myös toisille, koko maailmalle.

Silloinkin vaikka nuo sielussamme luomamme kuvat eivät olisi aivan tarkkoja... meitä ohjaavat henkiset voimat oikaisevat niitä. Paracelsus oli tällainen tietäjä. Hän sulautui luonnon kaikille alueille ja muunsi tietonsa tarmokkaiksi sisäisiksi voimiksi. Jokainen kasvi puhui hänelle paljastaen luonnon sisältämää viisautta.

Merkittävä opetus tässä on asia, jota itsekin olen viime aikoina paljon miettinyt: ottaaksemme vastaan luonnon ja maailmankaikkeuden voimia ja viisautta, ei riitä, että me antaudumme luonnolle vain passiiisesti, vaan päin vastoin meidän on oltava aktiivisia, hyvinkin aktiivisia. Ja kun siis luemme henkisiä tekstejä, henkisen tutkimuksen tuloksia, ei riitä että otamme ne vastaan vain värittöminä ajatuksia, vaan meidän on itse täytettävä ne väreillä, tuoksuilla, äänillä, tunteilla.

Silloin kun meidän sisäinen elämämme toimii tuolla tavoin herkän ja sävykkään luovasti eri alueilla, silloin meidän sisäiset oppaamme voivat liittää näihin liikkuviin sisäisyydessämme eläviin kuviin oman opastuksensa. Ja johtaa vähitellen siihen, että luonto itse voi alkaa puhua meille - tai että me olemme kehittäneet itsessämme sellaisen sisäisen liikkuvuuden, voiman ja herkkyyden, joka kykenee ottamaan luonnon puhetta vastaan, ja vielä ymmärtämään sitä, mihin tarvitaan lisäksi ajattelun joustavuutta ja ennakkoluulottomuutta.

Viisaus ja Rakkaus

Sitten hyppään yli pari sivua, joissa Steiner kuvaa tarkemmin tätä sisäisen tiedon ja sen kehittymisen prosessia - johon toivottavasti voimme palata - ja tulemme kohtaan, jossa Steiner kuvaa miten imaginatiiinen viisaus tuo ihmiselle terveyttä, miten elämää antavat voimat virtaavat ihmisolemuksiin henkistyneen viisauden kautta ja pitävät heidä nuorekkaina ja voimakkaina!

Viisaus tekee ihmisen avoimeksi ja vastaanottavaiseksi, koska se on perusta, jolta rakkaus kaikkia olentoja kohtaan kasvaa... Kun viisaus lämmittää sielua, rakkaus virtaa siitä esiin. Niin me voimme ymmärtää, että on olemassa ihmisiä, jotka voivat parantaa käsiensä avulla. Viisaus saa rakkauden voimat virtaamaan heidän käsiensä kautta. Kristus oli viisain, ja siksi hän oli myös suurin parantaja.

Elleivät rakkaus ja myötätunto liity viisauteen, ei aitoa parantumista tapahdu.

Tänä viisaudenhenkien eli herruuksien päivän aamuna tämän tekstin löytäminen oli aivan ihmeellinen kokemus. Olen tutkinut Steinerin työtä jo puoli vuosisataa ja tehnyt parannustyötä yli kaksikymmentä vuotta, ja koskaan aikaisemmin ei tämä kohta ollut tullut esiin - ei myöskään kenenkään kertomana!

Aivan uskomattoman upea ja vahvistava ja lämmittävä kokemus. Ja sitten Steiner vielä jatkaa viisauden ja rakkauden asemasta maailmassa:

Me olemme aina viisauden ympäröimiä, koska viisaat olennot ovat luoneet tämän maailman. Kun tämä viisaus tulee saavuttamaan huippunsa, se on muuttunut kaikenkäsittäväksi rakkaudeksi. Rakkaus tulee virtaamaan meitä kohti tulevaisuuden maailmasta. Rakkaus syntyy viisaudesta ja viisain henkinen olento on suurin parantaja. Kristuksesta on syntynyt Pyhä, toisin sanoen Parantava Henki.

Rakkaudella
Matti

PS: Perjantai on nyt Tahdonhenkien eli Valtaistuimien päivä. Ikoneissa tahdonhenget ovat enkeliolentoja, jotka usein seisovat maailmanpyörän päällä ja heidän siivissään on lukemattomia silmiä, jotka kuvaavat heidän olemuksessaan vaikuttavia muita enkeleitä. Tahdonhenkien ominaisuuksiin kuuluu myös Suomen vaakunaeläin Leijona sekä sydänvoimat ja hyveiden kannalta erityisesti rauhantekeminen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Parantaminen, henkinen tieto, käsillä parantaminen, viisaus, rakkaus, Kristus, sairauksien merkitys, sielun aktiivisuus, Paracelsus, Parantava, Pyhä, Henki

Luomisen tie

Tiistai 31.12.2013 klo 1:53 - Matti Kuusela

Vuodenvaihteen lähestyessä olen jälleen ajatellut lämpimästi sitä, mitä Rudolf Steiner puhui maailman henkisestä uudistamisesta vuonna 1907, jolloin hän yhdessä tulevan puolisonsa Marie von Siversin kanssa järjesti suuren eurooppalaisen teosofisen kongressin. Hänen näkemyksensä oli, että henkisen työn tulee asettua ajan koko elämään. Lokakuussa hän lausui Berliinissä:

Teosofisen liikkeen on oltava liike, joka kykenee hedelmöittämään ihmiskuntaa uusilla henkisillä siemenillä...

Steinerilla tuo "teosofinen" merkitsee juuri ihmiskunnan keskeistä henkisyyttä. Aluksi hän pyrki tuomaan henkisen tutkimuksensa tuloksia esiin silloisessa kulttuurielämässä, mutta kun Teosofisessa seurassa sitten osoitettiin kiinnostusta, hän siirtyi sen piiriin. Ja kun taas 1910-luvun alkupuolella syntyi erimielisyyttä Kristuksen olemuksesta, Steiner perusti antroposofisen liikkeen ja sen vielä uudelleen 1920-luvulla. Hän korosti aina, että riippumatta siitä, minkä yhteisön piirissä hän toimi, hänen opetuksensa oli aina henkisesti samaa. Niinpä voimma oman aikamme tarpeisiin suomentaa tuon kappaleen:

Henkisen liikkeen on oltava sellainen, joka kykenee hedelmöittämään ihmiskuntaa uusilla henkisillä siemenillä. Ja niiden, jotka henkisyyttä ymmärtävät, on oltava selvillä siitä, että he eivät voi edistyä pelkästään sen pohjalta, mitä virtaa vanhasta Isä-kosmoksesta, vaan että ihmiskuntaan on kuin kaaoksesta käsin tultava myös uusia hengen versoja. Sillä tavoin ihmiskunta hedelmöittyy oikealla tavalla henkisesti.

Uudistumisen perusta

Merkittävä on tuo kohta "kaaoksesta", jolla tässä tarkoitetaan hyvää kaaosta, niin kuin aikoinaan kreikkalaiset näkivät kaaoksen järjestyneen universumin parina. Voisi sanoa, että vain kaaoksesta syntyy jotain todella uutta, sellaista mikä uudistaa meidän maailmaamme.

Meille ihmisille tuon kosmisen kaaoksen tavoittaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Joskus me voimme vaikka keskellä liikuntaa rentoutua hetkeksi niin, että jokin uusi idea pääsee meidän tajuntaamme. Mutta voidaksemme todella ottaa vastaan ja kehittää jotakin aivan uutta, on meidän sisäinen maaperämme oltava siihen valmis. Mitä laajempi ja syvemoi idea, sitä laajemmin meidän on myös kyettävä ottamaan se vastaan olemuksessamme: elävässä ajattelussa, tunteissa, ja jopa tahtomisessa.

Olennaista tälle uudelle on, että se ei voi tulla jostain vanhasta, vaan jostain sellaisesta joka on luovana läsnä nyt. Luonto voi auttaa meitä pääsemään sopivaan mielentilaan, mutta se uusi henki, jonka on päästävä mukaan ihmiskunnan kehitykseen, ei ole vielä koskaan syntynyt luonnoksi. Se on läsnäoloa, joka vasta etsii ilmennystään meidän ihmisten kautta.

Voimme ajatella sen näin. Menneisyydessä jumaltyö loi sekä luonnon että ihmisen, mutta siinä vaihessa kun ihmiselle annettiin vapaa henki, hän irtaantui tietoisuudellaan luonnosta. Me olemme mukana tässä maailmassa, joka on menneisyyttä, mutta joka on samalla nykyhetkeä, jossa vallitsee aivan toinen henki kuin vanhassa, joka on jo tullut luomisen piiriin. Siinä on ihmisen aivan ihmeellinen mahdollisuus.

Näyttää vain siltä, että olemme vielä aivan liikaa sisäisesti kiinni vanhan luomisen energioissa. Meidän masennuksemme ja usein jopa selittämättömät sairautemme johtuvat paljolti siitä, että me emme löydä itsestämme riittävästi yhteyttä tuohon uuteen luomisen todellisuuteen. Siksi luomisvoimat voivat käyttäytyä meissä joskus ihmeellisillä tavoilla.

Kipu ja kärsimys

Sinä hetkenä kun henkinen maailma vapautti ihmiskunnan Isä-kosmoksen seuraamisen välttämättömyydestä, kuten Vanhan testamentin Paratiisista karkoittamisen kertomus kuvaa, ihmiskunnan elämään tuli mukaan myös kärsimys. Se oli aivan välttämätön seuraus siitä uskomattoman suuresta kosmisesta teosta, että meille annettiin jokaiselle henkilökohtainen vapaus. Tuo vapauttaminen tavallaan särki maailmankaikkeuden vanhan kosmisen kulun, ja siksi me koemme aika ajoin kipua.

Mutta vapaus antaa meille myös mahdollisuuden kuunnella henkeä, omaa sisäistä opastustamme, ja sen kautta me voimme voimme myös valita tien joka lievittää kipua. Syvä hyväksymisen tunne on yksi niistä sisäisistä voimista, joka palauttaa meidän kohdalleen.

Mutta koska me olemme täällä yhdessä me olemme aina osallisia myös toinen toistemme ja jopa kaikkien yhteisiin kohtaloihin. Siksi myös sairautemme eivät välttämättä ole yksilöllisiä. Olen vakuuttunut siitä, että monien nykyaikana kokemat selittämättömät vaivat saattavat olla hänen henkisellä tasolla itselleen valitsemia tehtäviä, meidän kaikkien puolesta.

Koska kuitenkin vain niin harvat kykenevät ottamaan vastaan henkisen maailman välttämättömiä kehitysvirikkeitä, on joiden tehtävä se syvemmin. Elämämme harmien kautta meille voi olla mahdollista purkaa vanhaa sisäistä järjestystämme tai rakennettamme niin, että meidän sisäinen peltomme voi päästä kaaostilaan, jossa uusiutuminen on mahdollista.

Silloin kun näemme toisen ihmisen kärsivän, voimme aina kysyä, kärsiikö hän myös minun puolestani.

Tai jos itse kärsin ja ihmettelen, miksi juuri minulle kävi näin, voi lohduttautua sillä, että syyt ovat hyvin moninaisia. Ne voivat olla henkilökohtaisia, mutta yhtä hyvin ne voivat olla ajan tai jonkin ryhmän välttämättömyyttä, ne voivat olla vapaaehtoisia - korkeammalla tasolla, ne voivat valmistaa tulevaisuutta tai ne voivat olla jotain sellaista, mitä kehitys juuri nyt tarvitsee. Koska me emme vielä tietoisesti osaa luoda kaikkea sitä, mitä kehitys välttämättä tarvitsee, osa kehityksestä tapahtuu edelleenkin sellaista luonnon tai kosmisesta välttämättömyydestä, joka voi ilmetä meissä juuri sairauksina tai kipuina.

Mutta mitä herkemmiksi me tulemme kuuntelemaan omassa vapaudessamme enkelten ääntä sydämissämme, mitä auliimmiksi me tulemme toteuttamaan sitä, mitä henkinen maailma meiltä odottaa, sitä vähemmän meidän tarvitsee kulkea eteenpäin joko omien tai muiden kärsimysten kautta. 

Ja rakkauden ja hyväksymisen tie muuntaa kaiken.

Rakkaudella

Matti

PS. Nyt me olemme tulossa suurenkeleiden eli ajanhenkien pyhään yöhön eli kysymys on siitä, miten kukin meistä asettuu ajan suurten tehtävien piiriin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, luominen,

Denebolasta Nokiaan sekä Kristus ja Sofia

Perjantai 6.9.2013 klo 21:31 - Matti Kuusela

Tänään perjantaina Venus on konjunktiossa Neitsyen kirkkaimman tähden Spican kanssa. Sen merkityksestä on enemmän Astrosofisessa kalenterissa, mutta menemme tässä syvemmälle Neitsyen naiselliseen viisauteen. Vehnäntähkät, joiden kärkenä Spica loistaa, ovat Neitsyen taivaallisen kuvion vasemmassa kädessä, vatsat korkeudella, mikä on juuri Neitsyen aluetta ihmisolemuksessa. Mestari Hilarionin mukaan Spica on erinomainen tähti keskittyä ihmiselle, joka tahtoo päästä läheisempään yhteyteen korkeamman minänsä kanssa, tässä tai myöhemmässä elämässä.

Mutta Spica on vasemmassa kädessä alhaalla.
Myös oikessa kädessä on lehviä, jotkavirgin_spica.jpg nousevat ylöspäin. Niiden kärjessä on toinen tähti, Denebola. Denebolaa mestari Hilarion kuvaa naisellisen johtajuuden tähdeksi. Vastakkaisuus ja täydentävyys ovatkin aivan selviä: vasemman käden toimintana korkeampi sisäisyys, oikean käden toimintona johtajuus, joka kohoaa kohti voimakasta lämpöä ja innostusta. Denebola on myös fyysisesti kuuma tähti.

Henkisyyden kehollisista yhteyksistä puhuttaessa on aina hyvä idea kokeilla näitä asentoja omalla kehollaan. Kokeile: vasen käsi alaspäin vatsan korkeudelle - hengen ravinto, korkeampi itse, oikea käsi myös alaspäin, mutta siitä lähtevä sisäinen tai energeettinen kasvu ylöspäin - henkinen johtajuus, lämpö.

Nokia

Kun näitä ajattelee, koin ainakin itse voimakkaasti, että Nokialta puuttuu naisellista johtajuutta, ei välttämättä naisjohtajaa, sillä toki nykyaikana kumpikin sukupuoli voi noudattaa toisen kosmisia periaatteita.

Ilmeisesti Nokian tie kääntyi alaspäin silloin, kun Nokia ei suostunut tekemään puhelimiinsa amerikkalaisten operaattoreiden tarvitsemia muutoksia. Muistan ihmetelleeni sitä tuolloin, jo yli kymmenen vuotta sitten. Tällä jäykkyydellä ja yhteistyöhalun puutteella menetettiin Amerikan markkinat.

Kassavirrassa se ei näkynyt, koska samaan aikaan ensin Kiina ja sitten Intia alkoivat vetää valtavasti puhelimia, mutta pääasiassa halpoja.

Kun Apple sai loistoidean kehittää tosi hyvä puhelin, Nokia ei kyennyt vastaamaan, koska se oli liian suuri ja liian hajaantunut. Kehitystyössä toki oli kymmeniätuhansia henkilöitä, mutta jakaantuneina eri mantereille, mitä ilmeisimmin ilman yhteistä kokoavaa ideaa.

Se minkä huomaan edelleenkin ärsyttävän itseäni, on että Suomen valtio koki ja on edelleenkin kokenut välttämättömäksi tunkea tähän soppaan kymmeniä miljoona euroa veronmaksajien rahoja, vaikka nimenomaan rahasta Nokialla ei ole ollut mitään puutetta.

Ja nyt Tekes odottaa vain Microsoftin hakemusta päästäkseen tukemaan sitäkin.

Mutta se siitä tällä kertaa. Nokia ei halunnut tehdä simpukkapuhelimiakaan silloin kun ne olivat muodissa, ja nehän olivat tosi fiksuja. Kun sitten kiinalaiset ja kaukoitä alkoivat tehdä puhelimia itse, peli olikin jo menetetty. Eksyksissä olemisen huippu oli sitoutuminen Microsoftin ohjelmistoon. Kun suomalaisesta lippulaivasta, joka on tottunut kyykyttämään alihankkijoitaan, tuleekin äkkiä toisen firman renki, on suurin osa ylpeyttä mennyt, eikä jäljelle jää kuin johtajien puheet, joiden kantavuusaika kriisitilanteissa on noin kahden kuukauden luokkaa. Pelataan vain vähän aikaa.

Onneksi meillä on myös opitimisteja, jotka korostavat, että nyt on hyvä tehdä uusi alku. Ja toki onkin, kun muuta mahdollisuutta ei ole. Kovin usein vain käy niin, että isokin yritys vain kuihtuu pois, kuten vanhan kotikaupunkini Hyvinkään villatehdas. Nythän on jännittävää tulevaisuudessa arvioida, pelasta matkapuhelintuotannon kiepautus Microsoftille Nokian jatkuvuuden. Olisiko Nokialla enää ollut mahdollisuuksia? Hm.

Sielullinen voima

Sisäisen, koossapitävän voiman puuttuminen siis käsittääkseni hajoitti
Nokian. Liikaa rahaa, liikaasteiner_kristus.jpg kaikkea, mutta ei sydäntä tarpeeksi - mikä kuulostaa aivan Vänrikko Stoolin säkeeltä. Suomessa ehkä yksi suuri ongelma on myös uskonnottomuus. Joskus näyttää siltä, että suomalaiset laitokset oikein kilpailevat siitä, kuka hylkää eniten vähänkin uskonnollisen tuntuisia lauluja tai muita henkisiä tunnuksia. Ennen vanhaat suuret ruukin rakensivat itse mailleen kirkkoja.

No, katsotaan jälleen Neitsyttä, vasen käsi alhaalla, hengen ravinto, oikean käden energia ylös, henkinen johtajuus, naisellisen viisauden voima.

Steineri Kristus-veistoksessa taas Kristus tuo ihmisten piiriin makrokosmisen vapauttavan eleen, vasen ylhäällä, oikea alaspäin. Tällä eleellä ja sen energialla Kristus tuo ihmissielulle vapauden tilan, jossa hän voi kokea etenkin oman sydänvoimansa. Tätä elettä täydentää vastakkaissuuntainen Neitsyen ele Spican ja Denebolan tähdittämänä. Kristuksella henki ja tietoisuus, Neitsyellä elämä ja sielullisuus. Ja kummallakin Rakkaus.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nokia, Spica, Denebola, Neitsyt, Kristus, rakkaus, johtajuus, Steiner

Mikael

Perjantai 19.7.2013 klo 0:35 - Matti Kuusela

Kuvittele aikaa kauan sitten, jolloin maailmassa oli yhtä ja toista, mutta jumalten luomat ilmiöt alkoivat irtaantua yhä kauemmas alkuperästään, niistä ajatuksista, joiden mukaan ne oli luotu. Sitten alkoi toimia kosminen voima, josta ilmiöihin kuuluvat ajatukset alkoivat virrata ihmiskunnalle. Siitä ajasta alkaen ajatusten muodostaminen on tullut ihmiskunnan sielunelämässä niin vallitsevaksi, että juuri ajattelussa on nähty olevan ihmismielen olemus.

Tuo kosmista voimaa, jonka kautta ilmiöihin kuuluvat ajatukset virtasivat ihmisille, nimitettiin vanhoissa opeissa Mikaliksi. Se todella tarkoittaa että ihmiset saivat ajatukset Mikaelille, joka hallitsi kosmista ajattelua, ja sitten lahjoittin ajatuskyvyn ihmisille.

Rudolf Steinerin mukaan noin 800-luvusta alkaen eli 1300 vuotta sitten ajattelu alkoi irtaantua Mikaelin ohjauksesta ja ajatusvoima siirtyi ihmisyksilöiden vapaaseen käyttöön.

Arkkienkeli Mikael

Mikael on aina ollut rohkea arkkienkeli, jolla on ollut
hyvin selvä näkemys omasta tehtävästään. 

michael_scales.jpgTietenkään hän ei pelkästään itse päättänyt kosmisen ajattelun laskemisesta alas henkisistä maailmoista ihmiskunnan käyttöön, mutta tekona se silti oli valtava, uudistava ja vastuullinen. Muutenkin sanotaan että suurista arkkienkeleistä juuri Mikael on vahvimmin uskonut ihmiskuntaan.

Oli kosmisesti valtava rohkeuden osoitus antaa vapaa ajatuskyky ihmiskunnalle, ja luottaa siihen, että sitä käytetään ainakin siinä määrin oikein, että se saa ihmisyksiöt oivaltamaan oman vapautensa, ja sitten alkamaan käyttää vapauttaan ja ajatteluaan mielekkäälle tavalla ihmiskunnan ja maailman kehityksen hyväksi.

Mikael on ollut pohjolassa hyvin suosittu arkkienkeli, ja hän on nähtävissä lukuisissa pohjolan kivikirkoissa varustettuna vaa'alla, miekalla tai keihäällä. Vaaka ei merkitse ainoastaan hyvine ja pahojen tekojen suhteen punnitsemista kuoleman jälkeen, vaan se on sisäinen kuva Kristuksen keskitiestä, tasapainosta kahden erheen välillä. Toinen erhe on se, joka pyrkii kohottamaan ihmisen irti maasta, toinen se, joka sitoo ihmisen maahan liian lujasti. Näiden kahden suunnan välillä ihmisen on tarkoitus löytää oma vapaa tasapainonsa, ja sen tasapainon vartija on Mikael.

Samalla Mikael on Kristuksen läheinen palvelija, hän oikeastaan juuri ilmentää Kristusta ja samalla johtaa ihmisiä terveeksi tekevällä tavalla Kristuksen luo. Mutta sen paremmin Mikael kuin Kristuskaan eivät pakota, he eivät vaadi, eivätkä he houkuttele. Siitä seuraakin jännittävä ja myös dramaattinen kosminen paradoksi: ihmisen on löydettävä tie Kristuksen luokse, Mikaelin kautta, vapaasti. Sillä tavoin ihmisestä voi kasvaa aidosti luova rakkauden olento. Jos hänen pakotettaisiin tai houkuteltaisiin Kristuksen luo, vapaus ei olisi todellinen, eikä rakkaus.

Siksi vapaa henkinen tieto on niin tärkeää. Henkistä tietoa ihminen voi punnita omalla vapaalla ajattelullaan ja itse luoda tiensä siihen suuntaan, jonka hän kokee oikeaksi. Heti kun tuon kirjoittaa, tajuaa, miten korkea toiminta ajattelu on. Miten paljon me voimme kohottaa maallistunutta ja usein latistunutta ajattelua, jotta se voi nousta sellaiseen kosmiseen lentoon, joka paljastaa meille henkisten olentojen ja henkisten voimien todellisuuksia.

Uudemman ajan Mikael

Teoksessaan "Antroposofiset johtolauseet", joka on tänä keväänä ilmestynyt ensimmäisen kerran yhteinäisessä muodossa, Steiner kertoo, miten 1800-luvun lopulla henkisen näkökyvyn omaavat ihmiset saattoivat havaita Mikelin astuvan alas ihmiskunnan henkisen elämän virtaan.

Steinerin mukaan Mikaelin pyrkimys on hänen kosmisen tehtävänsä uusi muodonmuutos, ja luonnollisesti samalla suuri muutos ihmiskunnan tietoisuudessa.

Kun Mikael aikaisemmin antoi ajatusten virrata ihmissieluihin henkisestä maailmasta, hän 1800-luvun lopulta saakka tahtoi elää mukana ihmissieluissa, joissa ajatuksia muodostetaan. Se merkitsee, että nyt Mikaelille läheiset ihmiset voivat antaa Mikaelin asua sydämissään. Nyt he voivat omistaa hänelle ajattelevan henkisen elämänsä.

Antaa Mikaelin asua sydämessään ei merkitse millään tavalla omasta vapaudesta luopumista, vaan muistakaamme keskiaikaista kuvaa Mikaelista kosmisena olentona: vaaka, miekka, keihäs.

Mikaelin vahvistama ajattelu tulee mahdolliseksi, kun me oman sydämemme tulivoimassa otamme käyttöön nuo työvälineet, jotka vielä muutama sata vuotta sitten kuvasivat kosmisia voimia: oman vapaan yksilölllisyytemme tasapainossa me luomme selkeitä kuin auringonsäteisiä ajatuksia, puhtaasti oman parhaan kykymme pohjalta. Silloin Mikael on ajatusten muodostajana meidän kanssamme, sydämissämme.

Rakkaudella
Matti 

1 kommentti . Avainsanat: arkkienkeli, Mikael, kosminen, ajattelu, sydänajattelu, Kristus, vapaus, luovuus, rakkaus, tietoisuus

Maitreya Buddha

Torstai 23.5.2013 klo 0:14 - Matti Kuusela

Hei Ystävät,

Mennään jälleen tänään aika henkiseen aiheeseen. Kerroin jo teille, Starlight Journal -verkkolehden graalia koskevasta kirjoituksesta Estelle Isaacsonilta. Siitä minulla onkin vielä puolet referoimatta, mutta lehdessä on myös toinen Estellen kirjoitus, joka teki minuun syvän vaikutuksen.

Tämä kirjoitus tai oikeastaan visio käsittelee Maitreya Buddhaa. Sehän on selvästi itämainen ilmaus, mutta Steiner kertoo tästä - ei varsinaisesti vielä buddhasta vaan bodhisatvasta, että hänestä tulee seuraava buddha nykyisen Gautama Buddhan jälkeen.

Kaikille buddhille on ominaista, että he ovat suuria opettajia ja Kristuksen sanansaattajia maan päällä. Aina yksi bodhisatvojen piiristä tulee buddhaksi joka 5000. vuosi. Kysymyksessä on siis pitkät ajat, mutta toisaalta me olemme nyt jo puolivälissä tuota aikaa, jolloin seuraava bodhisatva kohoaa buddhaksi. Ja hänen me siis tunnemme tuolla itäisellä nimellä Maitreya buddha. 

Tuleva buddha työskentelee koko ajan hyvin tiiviisti maanpäällisissä inkarnaatioissa jo nyt, mutta hän ei välttämättä esiinny valkoisissa kaavuissa, sillä hänen työnsä eikä esiintymisensä ei ole mitenkään sidottu intialaiseen suureen henkiseen perintöön. Mutta sen tiedämme, että hän tulevassa tehtävässään on erityisesti hyvän tuoja. Mehän tiedämme varsin hyvin, että hyvän tekeminen ei ole mitenkään erityisen helppoa. Mistä me tiedämme, mikä todella on hyvää, tai johtaa hyvään. No, siitä me saamme lisää tietoa kahden ja puolen tuhannen vuoden kuluttua viimeistään!

Maitreya

Visiossaan Estelle puhuu Maitreyasta hyvin ylistävästi, ja olisin saattanyt sitä vähän ihmetellä elleivät hänen sanansa olisi puhutelleet minua niin voimakkaasti. Ja siitä lähtien kun tämän tekstin luin, tuo Maitreya-energia on tuntunut koko ajan hyvin läheiseltä, ja ajoittain vahvasti koskettavalta. Tässä joitakin lainauksia:

Jos vain ajatteletkin Maitreyaa, sinut on kutsuttu. Jos rakastat häntä, sinut on kutsuttu. Hänen menneisyydessään, muissa elämissään lausumansa sanat ovat viisauden sanoja, jotka voit löytää ja joita voit mietiskellä.

Tähän työhön kutsutut ovat Hyvän tuojia, sillä he auttavat Maitreyan todellistamisessa.

Meditoi platonisia viisauden, kohtuuden ja rohkeuden hyveitä, jotka yhdessä muodostavat oikeamielisyyden. Kehittäessäsi näitä kolmea hyvettä edistät Maitreyan työtä.

Maitreya tulee ilmentymään viisaudentäyteisistä kosmisista ajatuksista muotoutuneena ja ihmissieluista syntyneenä olentona. Hän hahmonsa tulee olemaan kuin kosmiseen eetteriin kaikkein oikeudenmukaisimmista ja hyvää tahtovimmista ihmisajatuksista kutoutunut. Hänellä tulee olemaan kaikkein suurimpien ja oikeudenmukaisimpien ihmisajatusten voima.

Sen tähden pyrkiessäsi kohottamaan ajatuksiasi korkeammalle tasolle ja jalostamaan niitä olet mukana rakentamassa Maitreyan kehoa. Ja hän alkaa maniferstoitua, kun riittävä määrä ihmisajatuksia on jalostunut kaikkein oikeimmista kaikkein oikeimpien ihmisajatusten voimasta - jotka versovat Vuosisaarnan siunatuksi tulemisen julistuksista. Silloin Maitreya ilmestyy täydessä voimassaan. Ja hän tulee lausumaan Sanan, joka on syntynyt Kosmisista ajatuksista. Ja Hyvä tulee välittömästi todellistumaan.

Maitreya tulee todellistamaan ihmisajattelun voiman. Hän on ruumiillistunut oikeudenmukaisuus - josta tulee hänen hahmonsa. Hän voi todellistaa Hyvää kaikissa olosuhteissa, jopa nyt, jos vain yksikin ihminen kykenee ajattelemaan Hyvyyden ajatuksia.

Sinulla on aivan nyt mahdollisuuksia panna tämä käytäntöön - ajattelemalla hyviä ajatuksia silloinkin kun tunnet houkutusta muuhun. Sinulla on voima tuoda Rakkaus mihin tahansa tilanteeseen, jopa niille, jotka eivät näytä ansaitsevan sitä. Näe edessäsi olevat haasteet mahdollisuuksina harjoitella Rakkauden tuomista - Hyvyyden tuomista.

Sinua inspiroidaan ja ohjataan niin kauan kuin et alistu pelolle.

Sinun kärsimyksesi on sen kärsimystä, joka rakastaa.

Mahtavia sanoja, jotka koen todella läheisiksi. Ja kuten jo sanoin, nämä ovat minun valitsemiani otteita. Koko tekstin löydät osoitteesta www.sophiafoundation.org

Rakkaudella
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maitreya, buddha, Rudolf, Steiner, hyvyys, Hyvä, rakkaus, bodhisattva, Estelle, Isaacson, Starlight

Helatorstai

Keskiviikko 8.5.2013 klo 20:07 - Matti Kuusela

Mitä tapahtui helatorstaina eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivänä alkupääsiäisen jälkeen vuonna 33? Judith von Hallen Kristuksen ylösnousemus-kirjan mukaan on tärkeää ymmärtää, että opetuslapset eivät pääsiäisen jälkeen nähneet Kristusta ylösnousemuskehossaan fyysisin silmin vaan sielunsilmin.

Kun pääsiäisenä viimeinen ja sitä seuraava uusi ehtoollinen oli nautittu, Kristus opetti auringonnousuun saakka. Aamuhämärissä hän opetuslapsineen sekä naiset ja muutama muu oppilas suuntasivat kulkunsa Getsemaneen. Kristus kulki melkein painottomana, yhä nopeammin, säteillen kaikkea sitä rakkautta mitä suinkin voi maan päällä antaa. 

Öljymäellä Kristuksen ylle ilmestyi sateenkaari, joka tuli kuin muista sfääreistä, ja hän tuli kirkkaammaksi kuin aurinko, joka oli juuri nousemassa Öljymäen takaa. Hän itse oli aurinko, hän tuli auringoksi.

Hän antoi maalle siunauksensa nostamalla vasemman kätensä ja antamalla kosmoksen mahdin virrata itseensä ja sitten kohti maata alas suunnatun oikean kätensä kautta. Sitten hän lähetti tämän virran ihmisille vasen käsi sydämellään ja oikea siunaten. Se oli sanoinkuvaamaton kosmisen rakkauden virta, joka kuljetti Kristuksen kaiken yli-inhimillisen rakkauden sen tähtikodista Kristuksen sydämeen ja sieltä maahan, näin liittäen yhteen henkiset ja maallisen maailmat.

Ylösnousemuskeho

Se Kristuksen fyysisten voimien keho, joka paljastui opetuslapsille yhä uudelleen pääsiäisen ylösnousemuksen jälkeen, oli sielunsilmin nähtävissä oleva henkinen keho, joka tuli näkyväksi siihen valmistautuneille opetuslapsille ja naisille.

Tämä ylösnousemuskeho toimi pääsiäisen jälkeen aina taivaaseen astumiseen saakka Kristuksen ulkoisena kehona esimerkiksi hänen jatkaessaan opetuslastensa opettamista. Tuon 39 päivän ajan Kristus kuoleman portin läpi kuljettuaan on tavallaan kuollut, mutta voittanut kuoleman, hän on opetuslasten ja naisten sielunsilmien nähtävissä jatkaessaan toimintaansa. Hänellä on fyysinen keho, mutta aivan erilaatuinen fyysinen keho, kuin meidän aineen täyttämä fyysinen ruumiimme.

Taivaaseenastumisessa Kristus siirtyy henkiseen maailmaan, jota voimme pitää henkisenä maan piirinä. Kun Kristus sanoo, ettei kukaan pääse Isän luo muuten kuin Minun kauttani, se merkitsee, että ihmisen on käytävä Kristuksen asuttaman Maan eetterisen piirin kautta halutessaan Isän luo. Hänen on otettava käyttöönsä se, mitä häneen virtaa Kristuksen hengestä.

Opetuslapset näkivät, miten Kristus ylösnousemuskehossaan kuin hajosi ja astui maan kosmiseen piiriin. Hän on nyt se Kristus, jonka yhä useampi voi nyt ja tulevaisuudessa tulla näkemään. Opetuslapsilta Kristus hävisi tässä näkyvistä. He olivat nähneet Kristuksen fyysisen maailman piirissä, mutta eivät eteerisen, kuten Paavalille tuli mahdolliseksi.

Taivaaseen astuminen

von Halle kertoo näin:

Tämä taivaaseenastuminen oli joka tapauksessa opetuslapsille voimakas ja ratkaiseva näky. Kosmoksen, puhtaan hengen valo, joka ei ole tästä maailmasta, liittyi ylösnousemuskehon valonloisteeseen, joka oli yhtä kirkas kuin pääsiäisaamuna - paitsi että nyt opetuslapset ja naiset tiedostivat sen. Ja vaikutti siltä kuin Hänen ylösnousemuskehonsa liukenisi näiden kahden valon yhdistyessä. Oli kuin kaksi tulta olisi liittynyt yhtee yhdeksi voimakkaaksi liekiksi. Aurinko nousi hänen takanaan, ja Öljymäen takaa. Mutta hän loisti sitä kirkkaammin. Ja hänen päänsä ja kasvonsa kääntyivät aurinkoon ja liittyivät Aurinko-isään, ja vasta sitten hänen muu ruumiinsa. Oli kuin hän olisi noussut taivaaseen hänen jalkojensa viimeisenä liittyessä suureen loisteeseen. Koska tämä valo oli aurinkoa kirkkaampi, vaipuivat kaikki läsnäolijat maahan Kristuksen liityttyä kokonaan tähän maan henkiseen piiriin.

Lähde Judith von Halle: "Ja ellei Hän olisi ylösnoussut..." Oheisissa lainauksissa olen muuttanut suomennosta hieman tähän kirjoitukseen sujuvammaksi. - Rakkaudella, Matti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Judith, von Halle, Kristus, helatorstai, Getsemane, rakkaus

Uusi Usko

Keskiviikko 17.4.2013 klo 19:43 - Matti Kuusela

Usko on sielun tai astraalikehon ravintoa niin kuin kuin rakkaus ravitsee ihmisen elämänvoimia ja toivo fyysistä kehoa. Vanha sanonta Usko, Toivo ja Rakkaus auttaa muistamaan nämä kolme ihmisen kehollisuutta vahvistavaa voimaa. Ne vain ovat tuolla tavoin väärässä järjestyksessä, kuten Steiner hyvin kuvaa. 

Usko on siis voima, joka ravitsee ihmisen astraalikehoa, rakkaus on se voima, joka ravitsee eetterikehon elämää ja toivo on välttämättömyys fyysiselle keholle. Ilman toivoa ei fyysinen olemuksemme pysty elämään.

Näiden kolmen suuren oikea järjestys on siis Usko, Rakkaus ja Toivo.

Uusi Usko

Kun asukkaat pääsiäisaikaan 2010 keskustelivat vanhalla myllyllä luonnonhenkiystävien kanssa, puhui vedenhenki Etschewit siitä, miten veri on suolaista. Hän muistutti siitä, miten myös Kristus Jeesuksen veri oli suolaista, ja miten tämä suolainen Kristus-veri virtasi ristiltä. Suolaisuutensa takia tämä veri saattoi liittyä kaikkeen maalliseen, sillä suola on liukenevaa. Lisäksi suolalla on toinen suuri ominaisuus, se on ihmisen minä-voimia kantavaa.

Ja minä-voimat kantavat itsessään tiedostavaa tajuntaa. Tietoisuus on jotain, mikä on myös Maan ominaisuus sen pienimpiä kemiallisia aineksia myöten. Se on yhteydessä suolaan.

Kun uusi usko, puhuu Etschewit, virtasi ristiltä, virtasi se suolaisen nesteen muodossa, tiedostavana minä-tajuntana. Siksi enkelien sanat ja alttaritoimitus puhuvat juuri uudesta uskosta - joka virtasi maan piiriin makrokosmisten Kristus-voimien puhdistamana.

Kaikki tämä voi olla vaikeasti ymmärrettävää, mutta sitten tulee mielenkiintoinen kohta. Etschewit jatkaa, miten uskolla on tässä maailmassa rakentava merkitys vain silloin, kun se sielunvoimana liittyy täydellisesti tiedostavaan minä-tajuntaan.

Ja edelleen: Sille on välttämätöntä elävyys, joka ilmenee veden virtauksessa. Siellä missä ei ole mitään virtausta, ei ole elämää. Siellä missä ei ole elämää, on usko tarpeetonta. Siellä missä usko ei liity tiedostavaan minä-tajuntaan, on tulevaisuus tarpeeton. Siellä ei elämä virtaa tulevaisuuteen.

Usko ja tieto

Kun Etschewitiltä kysytään, mitä usko merkitsee tiedolle, hän vastaa: Tieto jää päähän silloin kun usko puuttuu. Usko on mukana sydämessä. Ilman sydäntä on tiedostaminen merkityksetöntä. Tieto kalkkiutuu ja taantuu.

Sitten Etschewit kysyy, missä ihmiskehossa on spiraaliliikettä.

Kun hän saa vastauksen, että sydämessä, hän jatkaa: Siellä astuvat korkeamman itsen vaikutukset ihmiskehoon. Kalkkimaisuus pysyy päässä ... Sydämessä on henkisyyden vastaanottamisen piste. Vain silloin kun nämä kaksi vaikuttavat yhdessä, pysyy ihminen terveenä ja elinvoimaisena maailmassa.

Vedenhenki, tai ehkä Etschewitiä voi nimittää paremmin haltiaksi, antaa siis ymmärtää, että siellä missä sydän tai verisuonet kalkkeutuvat, on liikaa päänä vaikutusta. Elävyys tai elävä henkisyys lähtee sydämestä.

Ja sen mukaan, mitä jo kerroimme, lähtee Uusi Usko Kristuksesta ja se on yhteydessä sekä ihmisen minuuteen että tiedostamiseen.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: usko, usko, toivo, rakkaus, suolaisuus, veri, minätajunta, kalkkeutuminen

Rakkautena oleminen

Keskiviikko 20.3.2013 klo 18:00 - Matti Kuusela

Hei ystävät, henkiseen kasvuun liittyy monia paradokseja, joiden selvittäminen on tosi hankalaa. Olen niin onnellinen yhdestä suuresta kysymyksestä, jonka aikoinaan sain selvitetyksi: rakastaminen ei pahenna tilannetta.
Nykyaikana kai useimmat ovat jo itsestään selvästi sitä mieltä, että rakkaus ja rakastaminen henkisessä mielessä mielessä ovat aina hyvä asia. Kymmnen vuotta sitten ja erityisesti 90-luvulla oli vallalla aivan toisenlainen näkemys. Opetettiin esimerkiksi, että pahoille asioille ei pidä lähettää rakkautta, koska siinä paha vain kasvaa. 
Voi sen varmaan noinkin ymmärtää. Jos rakkauteni on egoistista, saattaa sen energia aiheuttaa myös egoistisia vaikutuksia, mutta puhdas rakkaus on voima, joka laittaa asiat paikalleen. Mitä enemmän minä olen rakkaus ja säteilen rakkauttani maailmaan, sitä turvallisempaa rakkautta se on.

Rakkauden syklit

Rakkaus on ihmiskunnassa oleva voima, joka koko ajan aaltoilee ja etsii uusia muotoja. 50-luvun elokuvissa ja iskelmissä käsiteltiin paljon naisen ja miehen välistä rakkautta ja rakastumista perinnäisiä roolien puristuksessa - aivan kuten Intiassa meidän aikanamme.
1960-luvulla rakkaus sai uuden uuden ja jollainen tavoin huumaavan merkityksen hippilausumassa Make Love - Not War. Se merkitsi rakkauden irtoamista eräänlaiseksi kosmiseksi voimaksi ihmiskunnassa.
Hupaisaa on ajatella, miten sitten monissa perinteellisissä piireissä rakkaus vielä 80-luvulla oli mahdoton sana. Kun olin henkisen Takoja-lehden päätoimittajana, mietimme 80-luvun alkupuolella tai puolivälissä pitkään ja hartaasti, voiko siihen ottaa mukaan kirjoituksen, jossa kerrottiin rakkauden voimasta hoitamisen välineenä. Olimme rohkeita, ja julkaisimme sen. Sen jälkeen rakkaudesta on tullut yhä hyväksytympi sana.
Rakkaus kaiken voittavana voimana on siis suppeasti katsottuna kovin uusi, vaikka Kristus siitä toki jo puhui viimeisen tai paremminkin ensimmäisen uuden ehtoollisen jälkeen. Mutta vieläkään aika ei taida olla kypsä siihen, että tuosta Kristuksen ainoasta eli rakkauden käskystä voisi kirkossa saarnata. Itse en ainakaan ole kuullut.

Olen rakkaus

Jokunen vuosi sitten joku kirjoittaja korosti, että rakkaus on verbi. Hän siis tarkoitti, että rakkaus edellyttää tekoja. Ja oliko se Paavali, joka jo aikoinaan sanoi, että rakkaus ilman tekoja on kuollut.

Antakaamme rakkauden ohjata tekojamme yhä enemmän, ja siitä huolimatta minusta tuntuu nyt, että olemme tulleet rakkautena olemisen aaltoon. Olla yhä enemmän rakkaus. Olla rakkauden tilassa, tuntea rakkaus, kokea itsessään rakkauden tahto.

Tottakai kaikki tuo on meissä vasta alullaan, mutta nyt tuntuu hyvältä ajatella tai kokea, miten rakkaus voi vahvistua ja loistaa meistä tai lämmittää sydämistämme, kun me otamme vastaan rakkautta ja annamme rakkauden virrata itsestämme ja olemme yhä enemmän rakkaus.

Mitä enemmän me olemme rakkaus, sitä enemmän rakkaus myös tulee mukaan kaikkeen tekemiseemme, niin näkyvillä kuin näkymättömillä tasoilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, olla rakkaus,

Naistenpäivä ja paljon muuta

Perjantai 8.3.2013 klo 14:21 - Matti Kuusela

Ensimmäiseksi vielä naistenpäivät onnittelut kaikille ihanille naisille, joita te kaikki tietysti olette.

Lihajalosteet

Mutta heti seuraavaksi menee ajatus ruoka-asioihin. Nimittäin tämänpäiväisen iltapäivälehden ja kansainvälisen tutkijaryhmän mukaan suositeltava maksimi lihajalostemäärä on 20 g vuorokaudessa. Muuten uhkaan ennenaikainen kuolema ja sydäntaudit.

Miksi lihajalosteet ovat niin vaarallisia, sitä ei ole vieläl saatu selville, mutta kiirehdin katsomaan Rosvopaistin pakkausta. Työpäivinä syön nimittäin omasta mielestänikin aivan liian paljon Vaasan jälkiuunileipää. Ja koska lähikaupassa Rosvopaisti on ainoa leikkele, joka mielestäni edes etäisesti muistuttaa lihaa, niin laitan sitä leivän päälle. Usein olen huomannut kokonaisen paketin kuluneen päivän aikana.

No niin, kuunnelkaa: 170 g! Olen siis syönyt vuosia kahdeksankertaisesti yli maksimiannoksen!!! Leikkeleiden syönti loppui tähän ja toivottavasti pian näkyy, auttaako se rytmihäiriöihin. Toivottavasti auttaa!

Tasapuolisuuden nimissä sanottakoon, että suuremmissa marketeissa on joitakin jalosteita, jotka myös näyttävät lihalta, myös lähikaupassa tuo Rosvopaisti on ollut ainoa. Tosin siinäkin on usein jotain niljakasta nestettä, joka ei ainakaan makua paranna.

Hallituksen tutkimukset

Olen seurannut sivusta Himaseen liittyviä paljastuksia jo kauan ennen nykyistä tutkimuskohua ja päätynyt niin hänen kuin muidenkin vastaavien tilaustöiden kohdalla nyrkkisääntöön, että eduskunnan tekemiin tilauksiin saa liittää perään yhden ylimääräisen nollan ja hallituksen tai pääministerin tekemiin kaksi nollaa. Noin suunnilleen.

Enää se ei järkytä, sillä pahimman järkytyksen koin silloin, kun luin jonkun viimeaikaisista pääministereistä tilanneen Suomelle hallitusohjelman muistaakseni kanadalaiselta mainostoimistolta. Silloin viimeistään tajusin, että täällä vaikuttavat aivan toiset voimat kuin ne säästäväisyyden ja sitkeyden ihanteet, jotka viisikymmenluvulla tuli vahvasti sisäistetyksi.

Kun useat sekä suomalaiset että ulkoimaiset tutkijat ovat leimanneet Himasen 700 000 euron väliraportin opiskelijaesseeksi, jonka pystyy tekemään viikossa, niin muistui mieleeni Ilta-Sanomissa 28.2. ollut taulukko tehtävään käytetystä työmäärästä. 

Sen mukaan työssä on Himasen lisäksi viisi korkeatasoista professoria, jotka tekevät kukin työtä 2 kk palkallisena ja 4 kk palkattomasti. Lisäksi yksi professori, joka työskentelee 12 kk palkallisena ja toiset 12 kk palkattomasti.

Aloin vähän miettimään. En tiedä, keitä nämä huippuprofessorit ovat, mutta on annettu ymmärtää, että he ovat sellaisia. Sen verran tunnen yliopistomaailmaa, että siellä on hirmuiset suorituspaineet.

Aloin miettiä, että keillä huippuprofessorilla olisi nykyaikana aikaa panostaa kaksi kuukautta johonkin suomalaiseen kestävään kehitykseen. Ei oikein kuulosta uskottavalta.

Mutta että he sen lisäksi tekisivät ilmaista työtä Suomen pääministerin hyväksi 4 tai 12 kuukautta!!! Ymmärrän kyllä, että Sokrates filosofoi Ateenassa ilman kiinteää palkkioita, mutta tuskin hänkään olisi innostunut 4 kk ilmaisesta työstä fennien hyväksi. Lisäksi filosofointi temppelipylväikössö lienee ollut hänelle mieluisampaa kuin kotielo kiukkuisen Ksantipan kanssa.

Iltalehti oli tavoittanut yhden hankkeessa mukana olevan professorin, mutta tämä ei halunnut kommentoida tutkimusta, Himasta tai omaa rooliaan millään tavalla.

Jos olisin presidentti, niin kutsuisin nämä filosofian huippuprofessorit, jotka ovat hyvän hyvyyttään lahjoittaneet Suomelle yli kolmen vuoden ilmaisen työpanoksen, suureen kansalaisjuhlaan Finlandiataloon, jossa heidät kaikki kukitettaisiin, ja suomalaiset filosofit kantaisivat heitä olkapäillään kuten Runebergia aikoinaan!

Raha ja työ

Lehdistöstä kaikui eilen Suomeen uutinen, että valtion omistaman - eli meidän kaikkien yhteisen, jos olen ymmärtänyt oikein - Fortumin uusi toimitusjohtaja sai 200 000 euron bonuksen siitä, että tuli töihin.

Nythän näyttää siltä, että suurempia johtajia ei työnteko kiinnosta lainkaan, ellei heille luvat ylimääräistä työhön tulemisesta, siitä ettei siirry muualle, siitä että he saavuttavat tavoitteensa sekä siitä että he eroavat tai saavat potkut.

Oma näkemykseni on ollut jo pitkään, että miksi ottaa töihin sellaisia ihmisiä, joita työnteko ja tavoitteiden saavuttaminen ei kiinnosta ilman palkan vähintäänkin tuplausta.

Mielenkiintoista tässä onkin se, miten helppo hallintoneuvostojen ja muiden johtoelinten on antaa tolkuttomia rahasummia sellaisille, jotka eivät sitä tarvitse mihinkään käytännölliseen tarpeeseen. Sen sijaan rahan antaminen niille, jotka sitä tarvitsevat elämiseensä, on kummallisen vaikeaa.

Olen jo pitkään tuuminut, että taustalla on sellainen psykologia, että tällä sosiaalisen rahan kiristämisellä luodaan illuusio, että raha on tiukalla, ja jotenkin kummasti toisesta päästä voidaan jakaa niitä suuria summia, jotka sitten kulkevat maasta ulos, koska niin suurille rahoille ei täällä ole mitään käyttöä.

Eerikan tapauksesta on sanottu, että on vaikeaa saada päteviä ihmisiä lastensuojeluun, kun rahaa on niin vähän. Lastensairaalaan ei muka löydy valtiolta muutamaa sataa miljoonaa euroa, vaikka se olisi mitä tärkein sijoitus sekä inhimillisesti että taloudellisesti.

Suuryritysten tukemiseen kyllä löytyy rahaa iloisesti. 2,5 miljardia näihin uudehkoihin teollisuuden tukikeskuksiin, joiden nimeä en nyt muista - ja asiantuntijoiden mielestä nämä sijoitukset ovat olleet lähes tehottomia.

Nokialle annettiin auliisti valtaisia summia tutkimusrahaa, vaikka sillä oli kassassaan jotain kaksi miljardia ylimääräistä. Ja jos oli enemmän, niin sekin on mahdollista.

Yksityisen ihmisen minävoima

Kaikki tämä kertoo siitä, että valtiollinen kehitys on irtaantunut normaalista oikeustajusta ja normaalista elämästä. Ihmeesti selville väärinkäytöksille löytyy myös puolustajia, joiden mielestä arvostelu on vain kateutta. Mutta ei se ole. Meillä on vielä olemassa ikivanhaa oikeudenmukaisuuden ja suoruuden tajua, joka ei vain enää toimi. Se on jotenkin ajautunut syrjään, eikä kukaan enää kehtaa sanoa, että joku kymmen- tai satakertainen palkkio on väärin vain sen takia että se on väärin - vaikka toki saman asian voi perustella teknisestikin.

Mitä sitten voi tehdä? Avainasemassa on jokaisen ihmisen yksityinen kansalaisrohkeus, henkinen suoruus ja oikeudenmukaisuus. Meidän on kaikkien opittava luottamaan enemmän omaan arviointikykyymme, uskallettava käyttää moraalista oikeudenmukaisuudentuntoamme.

Tähän suuntaan pari vuotta sitten tein ensimmäisen Hallitysmysteeri-meditaation, josta oikeastaan suureksi ihmeeksi tulikin Oman voiman meditaatio. Voidaksemme kohota totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen me tarvitsemme oman voiman kokemusta.

Jännittävää on nyt ollut huomata, että etenkin viime kuukausina juuri tämä meditaatio on tullut hyvin usein esiin silloin, kun olen etsinyt asiakkaille sopivia meditaatiolevyjä.

Seuraava meditaatio on odottamassa, sen henkisenä teemanä ovat tähtitaivaan henkiset voimat, kosminen viisaus. Nyt on yksityisen ihmisen heräämisen aika: nähdä mitä tapahtuu ... ja sitten kokea omassa sydämessään. Tähän liittyvä meditaatio on Christian Rosenkreutzin sydämen temppeli.

Ja nyt on heräämässä selvästi uusi sydänvoimien aika! Luulen että on nousemassa esiin jotain sellaista uutta rakkaudellisuutta, jota tuskin koskaan aiemmin olemme nähneet yhteiskunnallisesti - ellei sitten 60-luvun hippiaikaa voi pitää tällaisen yhteisöllisyyden edeltäjänä, joka tosin kosketti vain suhteellisen pientä osaa silloisesta ihmiskunnasta.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lihajalosteet, Himanen, minävoima, rakkaus

Vanhemmat kirjoitukset »