Matin blogi

Rakkauden käsky - ja tulevaisuus

Tiistai 5.3.2013 klo 1:20 - Matti Kuusela

Tuntuu että meidän aikanamme kutakuinkin jokaiselle ihmiselle on selvää, että rakkaus on suurin voima, joka meillä on käytössämme. Olinkin melko hämmästynyt, kun parisen viikkoa sitten eräs ystäväni esitti minulle kysymyksen, mikä on meidän luterilaisen kirkon keskeinen oppi.

Pian tajusin, etten tiennyt sitä, en ollut edes ajatellut sitä. Ja se ei ole rakkaus, kuten voisi kuvitella. Uudessa testamentissa viimeisenä iltanaan fyysisessä kehossa Jeesus sanoo, että Yhden käskyn minä annan teille, rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut.

 

Pelastusoppi

Mutta ei, kirkko ei rakennus tuolle yhdelle ja ainoalle käskylle, jonka Jeesus Kristus antaa, vaan kirkko rakentuu pelastusopille. Olin todella ihmeissäni, kun minulle alkoi selvitä, että luterilaisen kirkon perustana olevat sanat eivät olekaan suoraan Kristukselta, vaan Paavalilta ilmeisesti. Ne ovat sanat, joissa sanotaan ihmisen pelastuvan uskon kautta.

Aloin kirjoittaa tätä blogia niin etten tullut etsineeksi ensin näitä kyseeseen tulevia kohtia Uudesta testamentista. Luther tahtoi kovasti taistella katolista kirkkoa ja sen anekauppaa vastaan, ja siksi Luther keksi, että pelastumiseen ei tarvita ihmisen omia tekoja lainkaan, vaan että pelkkä usko riittää.

Olinkin pitkään ihmetellyt, miksi kirkko on ollut niin kovasti esimerkiksi meditaatiota vastaan ja korostanut, että ihmisen ei pidä yrittää itse pelastaa itseään. Ja syy siihen on, että ihminen ei saa siis tehdä mitään. Se on tosin epäloogista, koska uskominen siinä mielessä kuin pelastusopissa korostetaan on jo tekemistä.

 

Kristuksen teko

Minulle tuo pelastusoppi on kovin outo, koska olen niin kauan ymärtänyt, että Kristuksen esiintyminen fyysisessä kehossa oli nimenomaan se teko, joka pelasti maankehityksen ja ihmiskehityksen jatkumaan.

Ja usko tai uskominen on minulle jotain niin syvää, ettei se onnistu sillä että yrittää uskoa johonkin sellaiseen, mihin ei usko. Siksipä usko onkin olemukseltaan enemmän sitä, että ihminen oppii uskomaan siihen, mitä hän tietää, siihen mitä hän on henkisesti itsessään työstänyt.

Käytännössähän on niin, että ihminen näkee maailmasta lähinnä sen, mihin hän uskoo, ja sitä on hyvin vaikea muuttaa. Silloin se on uskoa, jota ei ole henkisesti työstetty.

On hienoa uskoa siihen, mikä on varmasti totta, mutta kuka määrittää tuon totuuden? Olemme jo aikaisemmin puhuneet siitä, miten nykymaailma ei enää tue henkisesti yhteisesiä totuuksia. Ymmärtääkseni myös Kristus antaa Uudessa testamentissa ymmärtää, että totuus paljastuu vain ihmissielussa tai ihmissydämessä. Joskus kauan sitten on ollut aikoja, jolloin jonkin ryhmän yhteinen kokemus on voinut ilmoittaa totuuden, tai sitten profeetat, kuninkaat tai tietäjät ovat sen ilmaisseet.

Mutta Kristuksen ilmoituksen mukaan totuus on siis vain jokaisen yksityisen ihmisen löydettävissä.

 

Uskosta rakkauteen

Luonnollisesti aito usko on hieno asia, mutta jos joku määrittää toiselle, mitä hänen on uskottava, silloin uskosta tulee sen oma varjo. Se ei ole enää henkisesti valaisevaa.

Kun olen jo vuosia ihmetellyt, miksi kirkossa ei puhuta rakkaudesta juuri sen enempää saarnoissa kuin liturgioissakaan, olen ennen ajatellut sen johtuvan etupäässä siitä, että se heikentäisi kirkon omaa arvovaltaa. Rakkauteen ei mitenkään välttämättä tarvita kirkkoja.

Nyt kuvaamani oppikeskustelun jälkeen oivalsin toisen mahdollisuuden. Rakastaminen on myös tekemistä. Kun pelastumiseen ei tarvita muuta kuin uskoa, ei rakastamiselle enää jää mitään olennaista tehtävää.

Näin sen ymmärsin.

Mutta mielestäni me olemme jo edenneet niin pitkälle, ettei meidän enää tarvitse taistella katolisen kirkon anekauppaa vastaan, kuten Luther urheasti teki, vaan me voimm edetä rakkauteen.

Sillä Uudessa testamentissa sanotaan myös: Usko ilman tekoja on kuollut. Rakkaus on se, joka uskosta johtaa tekoihin, ja ilman tekoja tämä maailma todellakin kuolee.

 

Rakkauden planeetta

Monet jotka nykyaikana ovat heränneet siihen suureen jumalalliseen rakkauteen, jota luonto ilmentää, ajattelevat usein, että luonto jatkaisi elämäänsä paremmin ilman meitä ihmisiä.

Mutta kun otamme hengen todellisuuden mukaan, asia kääntyy päinvastaiseksi. Luonto tosin eläisi hienosti tämän maan puitteissa, mutta kun tämä maa kuolee, niin silloin ihmiskuntaa tarvitaan elämän ja kehityksen siirtämiseen maan seuraavaan inkarnaatioon.

On totta, että enkelit ohjaavat tätä suurta tapahtumaa, mutta jotta se toteutua oikealla tavalla, on ihmisten istutettava rakkaus tähän planeettaan, meidän omaan maaplaneettaamme, niin että tuo rakkaus voi enkelten käsissä olla se substanssi, jonka myötä maa uudistuu ja syntyy uudelleen.

4 kommenttia . Avainsanat: Rakkaus, Kristus, Jeesus,

Ota vastaan - ja hymyile

Tiistai 26.2.2013 klo 20:29 - Matti Kuusela

Miten vaikeaa meidän on monasti ottaa vastaan. Olemme kyllä tottuneet tekemään asioita, ja vaikka emme tekisikään, meillä on tunne, että tekeminen auttaisi, jos vain jaksaisi. Ja kuitenkin onnellisuudessa ja tyytyväisyydessä tekeminen on vain toinen puoli asiaa, ja toinen on se, että ottaa vastaan.

Jos on rasituksia tai stressiä, nämä huolet täyttävät helposti meidän koko sisäisen maisemamme. Hyvin yleinen on tunne, että minulta vain vaaditaan jotain, mutta en saa mitään.

 

Avaudu vastaanottamiselle

Silloin vaatii hieman sisäistä ponnistusta avartaa jälleen omaa näkymäänsä maailmaan ja muistella kaikkea sitä, mitä maailma meille antaa, paljon aivan ilmaiseksi ja paljon lähes ilmaiseksi. Tee harjoitus näin: Sulje silmäsi ja kuvittele että avaat vastaanottamisen luukut koko olemuksessasi.

Jos elämä tuntuu ahdistavalta, aivan normaali reaktio on sulkea luukut niin sisään- kuin ulospäinkin. Silloin kuvittelemme elämän tulevan helpommaksi. Mutta ikävä kyllä, niin harvoin tapahtuu. Kuvittele siis avaavasi vastaanottamisen sisäiset luukkusi ja salli itsesi tuntea tyytyväisyyttä. Tunne tyytyväisyyttä, iloa, hymyä, mikä vain sinulle juuri nyt sopii ja tuntuu mahdolliselta.

Hengitä huolellisen pehmeästi ja tunne miten sisäänhengityksen myötä otat maailmalta vastaan hyvää voimaa ja valoa.

Uloshengittäessäsi kuvittele, miten tämä hyvänolon tunne laajenee koko kehoosi ja olemukseesi.

Kerro sitten sisäisesti itsellesi, miten saat ottaa vastaan tuota tukea ja hoivaa maailmankaikkeudelta juuri nyt.

Tunne tietoisesti miten maailma antaa sinulle ja tukee sinulle, ja miten sinä saat ottaa tuota maailman antamaa tukea vastaan.

Kun hiljennyt vastaanottamiselle, myös enkelit ovat sinua lähempänä. Heidän on helpompi auttaa sinua, kun hiljennyt.

 

Ota vastaan rakkautta

Vaikka luultavasti me kaikki haluamme rakkautta, miten vaikeaa sitä onkaan ottaa vastaan. Rakkaus on yhdeltä olennaiselta osaltaan tunne, ja miten hankalaa meidän usein onkaan eläytyä tunteisiin, tuntea tunteita, uppoutua tunteeseen.

Ainakin meillä suomalaisilla on tapaha vältellä tunteita sosiaalisissa tilanteissa. Ahdistus on kyllä tuttua, mutta jos joku sanoo meille jotain kaunista tai kehuvaa, miten nopeasti huomaammekaan vähättelevämme sitä, siirtävämme kaiken vain syrjään.

Päätä nyt, että seuraavan kerran kun joku kehuu sinua tai lausuu sinulle minkä tahansa kiitoksen tai myönteisen asian, katsot häntä lämpimästi ja kiität.

Niin yksinkertaista se on.

 

Rakkauden vastaanottamisen harjoitus

Tee vielä seuraava harjoitus vahvistaaksesi tätä rakkauden vastaanottamista. Istu mukavasti ja sulje silmäsi. Hengitä pari kertaa sisään ja ulos tasapainoisesti.

Anna sitten läheisiä tai muuten kohtaamiasi ihmisiä tulla sisäisten silmiesi eteen, ja avaa jälleen sisäisiä porttejasi tuntemaan tai tunnustulemaan sitä rakkautta - tai mahdollista rakkautta - jota he sinulle antavat.

Tulet varmaankin hämmästymään sitä, miten monen ihmisen tässä meditaatiotilassa huomaat välittävän sinulle rakkautta, ainakin jossain määrin. Ja jokaisen kohdalla avaa tunteesi ja sisäisen valosi vastaanotin ottamaan tätä rakkautta, tukea, myönteistä huomiota tai valoa vastaan. Oikein salli itsesi tuntea näitä tunteita, sillä nyt se on täysin turvallista. Olet turvassa, ja saat ottaa vastaan aivan miten koskettavia tai myönteisiä tunteita tahansa.

Tämä on vahvistava harjoitus. Sen omaa onnellisuutta ja ihmissuhteita kehittävää voimaa voit vahvistaa vielä kevyellä hymyllä tai harjoittelemalla sisäistä myhäilyä aina kohdatessasi toisia ihmisiä, joka todellisissa tilanteissa tai mielikuvissasi.

Se mitä näin harjoittelet, alkaa muuttua yhä enemmän todeksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: meditaatio, vastaanottaminen, tunteet, hymy, onnellisuus, rakkaus, enkeli

Rakkauden sanoja

Perjantai 14.9.2012 klo 20:14 - Matti Kuusela

Hei Enkelimaaystävät,

Eilisiltaisessa Maria Magdaleena ja Lasarus -meditaatioillassa avautui jälleen syviä ihmiskunnan kehityslinjoja. On puhuttu paljon Jeesuksen ja Magdaleenan rakkaudesta, joka on syvä ja voimakas, mutta sen lisäksi Magdaleena ja hänen veljensä Lasaruksen syvällä kiintymyksellä on ihmiskunnallista merkitystä. Nämä kaksi sielua ovat aikaisemmissa inkarnaatioissan edustaneet aivan vastakkaisia henkisiä suuntauksia. Siihen me palaamme syvemmin jälleen Turun meditaatioillassa 2. lokakuuta.

Rakkaus on uuden ihmiskunnallisen vihkimyksen ohella keskeinen aihe Magdaleenan, Lasaruksen ja Jeesuksen välisessä suhteessa. Amerikkalainen uusi kirjoittaja Estelle Isaacsson kertoo, miten nämä kaksi sisarusta olivat Jeesuksen lähimmät ystävät, ja miten tuo ystävyys ylittää maankehityksen rajat.

Estellen kirjasta nousee hyvin esiin, miten Kristus Jeesuksen rakkaus on sellaista, joka vahvistuu ihmisessä tavattoman nopeasti, kun hän oivaltaa alkaa todellisuudessa kokea, miten Kristus asuu jokaisen ihmisen sisäisyydessä.

 

Jumalan valtakunta

Kristus opettaa vallankumouksellisesti, miten jumalan valtakunta ei ole enää synagoogissa, vaan jokaisen ihmisen sisimmässä. Jos ihminen etsii jumalan valtakuntaa, hänen on siis mentävä omaan sydämeensä - henkisessä mielessä hyvin konkreettisesti.

Ja siellä on myös Kristus löydettävissä.

Todellakin, on suurenmoisen tärkeää opetella näkemään Kristus meidän jokaisen sisäisyydessä. Ja kun me sitä opimme, Kristus-rakkaus alkaa täyttää meitä ja loistaa meissä.

 

Harjoituksia

Hyvä rakkauden eri suuntien vahvistamisen harjoitus on käydä voimakkaasti tuntien ja kokien läpi kieliopin opetuksesta tuttua sarjaa:

Minä rakastan
Sinä rakastat
Hän rakastaa
Me rakastammme
Te rakastatte
He rakastavat

Sen jälkeen voi muistaa ja meditoida, että jos sanotaan että Kristus rakasti eniten Magdaleenaa ja Lasarusta (jonka tunnemme myös Johanneksena), se itse asiassa merkitsee, että nämä kaksi pystyivät eniten ottamaan hänen rakkauttaan vastaan.

Sitä on hyvä meditoida, ja sitä, voinka minä avautua ottamaan vastaan rakkautta hieman enemmän, Kristukselta tai keneltä tahansa.

 

Rakkaudella
Matti

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, Kristus, Maria, Magdaleena, Lasarus

Kesän ja kosmoksen juhlaa

Maanantai 18.6.2012 klo 18:42 - Matti Kuusela

Tämä on eräänlaista kesän suurta kosmista juhlaa. Ulkona on lämmintä ja voi mennä ulos teepaita päällä, palematta. Alkukesän vihreys elää vielä täydessä kasvuvoimassaan ja juhannus lähestyy.

Tietoisuuden kannalta
kesä merkitsee sitä,
että maa uneksuu.koristeomena260.jpg
Maaäiti näyttää meille unensa luonnon vehreydessä ja kukkien kauneudessa. Jos me olisimme tietoisuudeltamme kehittyneempiä, me voisimme seurata mitä arkkienkeli Uriel näyttää meille kosmoksen korkeuksissa, jonne tietoisuutemme kesällä kohoaa. Siellä me saamme koko vuodelle kosmisen kehityksen ja kasvun siemeniä, joita sitten syksyn alkaessa istutamme innoissamme todellisuuteen arkkienkeli Mikaelin voiman avulla.

Me emme myöskään näe sitä, miten maan kristallivoimat kohoavat meidän läheisyyteemme kesän aikana. Talvella kristallisuus sataa meille lumikiteinä taivaasta, kesällä se muotoaa meidän olemustamme maan kautta.

 

Rakkaus

Rakkaus liittyy läheisesti kesään ja rakkauden voimaa on aina hyvä vahvistaa ja tuumailla eteenpäin. Lainailen seuraavassa joitakin Steinerin lausumia vuoden 1912 lopulta, siis 99 vuotta sitten:

"Aistillinen rakkaus on luovan ja syntyvän tapahtumisen alkulähde. Ilman aistillista rakkautta ei maan päällä olisi enää mitään sellaista, minkä voisimme aistein havaita. Eikä ilman henkistä rakkautta synny mitään henkistä kehitystä. Eläessämme rakkautta, antautuessamme rakkaudelle me valamme maailmaan luovia voimia."

Toisessa kohdassa hän lausuu:

"Rakkaus on maailman moraalinen aurinko."

Koska rakkauden teot eivät vaadi mitään karmallista tasoitusta seuraavissa elämissä, on hyvin luonnollista, että rakkaus on juuri jumaluuden ominaisuus. Steiner lausuu, miten jumaluuden korkein ominaisuus ei ole kaikkivalta eikä kaikkiviisaus, vaan rakkaus. Se on ominaisuus, joka sinänsä ei voi enää kehittyä, ainostaan se voi kehittyä, miten käytämme ja sovellamme rakkautta.

Steiner jatkaa, miten jumala on täynnä rakkautta, hän on puhdasta rakkautta, voimme sanoa että hän on syntynyt rakkauden substansista. Jumala on täysin puhdasta rakkautta.

Jumala on siis luomistyössään pidättänyt rakkauden itselleen, mutta hän on jakanut valtaansa ja viisauttaan. Hän on jakanut valttaansa ja viisauttaan aina ihmiskuntaan saakka, jotta ihmiskunta voi olla vapaa, jotta ihmiskunta voi kasvaa viisaudessa ja kehittyä eteenpäin.

 

Ihmiskunnan voima

Kun joskus joku kysyy ihmeissään, miten jumala voi sallia sitä ja sitä epämiellyttävää ja jopa kauheaa, mitä maailmassa tapahtuu, meidän on hyvä muistella sitä, että kehitys on mahdollista vain sen kautta, että jumala on antanut meille voimaansa ja viisauttaan, vapaasti käytettäväksi.

Jos siis kysymme, miksi jumala sallii jotain kurjaa tapahtua, meidän on kysyttävä, missä jumalan viisaus ja valta nyt ovat? Ja voimme vastata ainoastaan, että hän on laskenut ne ihmiskunnan piiriin. Jos jotain väärää tapahtuu, se tapahtuu täysin maailmassa, jossa ihmiskunta on kasvamassa yhä suurempaan vastuuseen ja ymmärrykseen omista teoissaan.

Jumala puolestaan kantaa sitä kaikkiallista rakkautta, joka mahdollistaa meille ihmiskunnalle ja jokaiselle yksilöllisen vapautumisen pahasta joka hetki. Heti kun me oivallamme sen viisauden ja voiman tai vallan perusteella, mitä meillä käytettävissämme, mikä on oikea teko juuri nyt, meillä on siihen mahdollisuus. - Se voi tuntua itsestään selvältä ja tavalliselta, koska meillä todellakin on tuo mahdollisuus, joka hetki. Mutta voi olla hyvä koetella hetki ajatusta universumista, jonka ihmisolennoilla ei olisi tuota ihmeellistä mahdollista toimia oikein tai hyvin aivan millon vain, minä hetkenä tahansa.

 

Rakkaus ja tieto

Rakkaus on ihmeellinen lääke myös henkisen tiedon suhteen. Jokainen on varmaan joskus kohdannut tilanteita, joissa huomaa henkisenkin tiedon joskus lisänneen ihmisen tai jonkin ryhmän itsekkyyttä. Rakkaus varjelee ihmistä tältä itsekkyydeltä!

Siksi rakkaus on niin tärkeää henkisen tiedon harjoitukselle. Kun rakkaus läpäisee viisauden ja toiminnan, sitä voi oikeastaan nimittää onnellisuudeksi, sillä silloin ihminen voi käyttää kaikkia kykyjään tasapainoisesti, myös nauttia elämästä, nauttia kesästä, nauttia kauneudesta - ja kaikki pysyy edelleen tasapainossa.

Kun viisaus ja voima ovat tasapainossa rakkauden keskipisteessä, elämä ja luovuus virtaavat vapaina luovina ihmisen kautta, ja hän itse on vapaa toimimaan henkisessä minuudessaan.

 

Kosmoksen juhlaa

Jos olosi tänään maanantaina tuntuu erityisen kosmiselta, se voi juhtua siitä, että tänään on se päivä vuodesta, jolloin maa on täsmälleen oman aurinkomme ja suuren henkisen keskusauringon eli oman galaksimme Linnunradan keskuksen välissä. Ensi yönä myös kuu on mukana tässä samassa linjauksessa, mikä tekee tämän kosmisen yhteyden samalla entistä maanomaisemmaksi.

Vielä ihmeellisempi on se Robert Powellin löytö, että ensimmäinen helluntain 24. toukokuuta vuonna 33 tapahtui juuri tämän saman Aurinko - Maa - Linnunradan keskus -linjauksen aikana. Se mahdollista kahdentoista apostolin tarkoin valitun piirin heräämään aivan uuteen yksilölliseen henkiseen tietoisuuteen.

Se antaa myös sinulle itsellesi mahdollisuuden tunnustella tänään ja ensi yönä, miten oma henkinen olemuksesi asettuu suureen kosmiseen kokonaisuuteen.

Rakkaudella, Matti

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kesä, tietoisuus, Uriel, Mikael, Rudolf, Steiner, rakkaus, luovuus, vapaus, viisaus, valta, jumala

Hyvinkäällä

Lauantai 26.5.2012 klo 15:39 - Matti Kuusela

Kuulin juuri autoradiosta Hyvinkään
tapahtumista. Kun olenvalkoruusu.jpg syntynyt ja
kasvanyt Hyvinkäällä, on aina tuntunut oudolta kuulla sieltä jälkeenpäin ikäviä uutisïa. Tämä viimeinen ampumistapaus aivan Hyvinkään keskustassa tuo esille kaikki jo aivan pahimmatkin visiot.

Mutta se tuo esiin myös sen, miten unohduksissa on ollut ollut kristinuskon ydin. Kun Suomikin niin monella tavalla on vahvasti kristillinen maa ja kirkolla on valtavat taloudelliset ja henkilöresurssit käytettävissään, niin on jo viimeistään nyt aika alkaa puhua ja toteuttaa sitä, minkä Kristus antoi viimeiseksi ja ainoaksi käskykseen. Siis ehtoollisillan lopulla:

"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä."

Tuo oli Johanneksen evankeliumista 15, 11-12. Se on niin selkeää puhetta. Tietysti minä ymmärrän, että rakkaudesta - kaikkine tasoineen - puhuminen ei ole helppoa, mutta minulla ei myöskään ole tietoa mistään muusta voimasta, joka voi parantaa kaiken, kuin rakkaus.

 

Pelko ja rakkaus

Silloin kun pahoja asioita tapahtuu, on aivan sallittua kokea pelkoa ja järkytystä, ja on tärkeääkin tuntea niitä, jos ne kerran nousevat esiin. Tai jos vihaa ja suuttumusta nousee esiin, niitä saa tuntea ja sillä tavoin vapauttaa ne, mutta samalla on tärkeää muistaa, että meillä on myös korkeampi minä. On viisas enkeliminä ja rakasta Kristus-minä. Ne auttavat meitä ymmärtämään, miten voin työskennellä kokemaani surua, epäilystä, vihaa, järkytystä ja muita kielteisiä tunteita niin, että ne vapautuvat ja muuntuvat, eivätkä aiheuta enää lisää pahaa.

Monasti on niin, se mikä yksityisellä ihmisellä tai yhteisössä kärsii rakkaudettomuudesta, ei pääse parantamaan ennen kuin se jollain tavoin pääsee esiin. Hyvinkään ampumistapauksessa voi kokea selvästi sen, miten jossain on niin suuria kielteisten energioiden rakkaudettomia koostumia, että ne vain jossain tulevat esiin.

Tällaisissa tapauksissa on tärkeää ymmärtää, että vaikka jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen vastuunsa, niin meillä kaikilla on myös yhteinen vastuu. Ja kaikkein keskeisin tapa sen vastuun kantamiseksi on jatkuva oman itsensä kasvattaminen yhä rakastavammaksi olennoksi.

Mitä enemmän jokainen meistä oman enkelinsä kanssa oppii olemaan rakkaus, sisästämään rakkautta ja säteilemään ja loistamaan rakkautta ja hyväksymistä, sitä pienemmäksi käyvät väistämättä ne nimettömät kielteisten voimien koostumat, joita myös väistämättä kehittyy siellä, missä ihmisillä on vapauden mahdollisuus. Sillä vapauteen kuuluu myös vapaus tehdä erehdyksiä, niin onnettamalta kuin se kuulostaakin.

 

Rakkauden filosofia

Filosofisesti rakkauden ymmärtäminen ja etenkin ymmärtää rakkauden suhdetta hyvään ja pahaan, on kovasti vaativaa. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, miten hämmentynyt olin kuullessani ensimmäisen kerran, että myös pahaa tulee rakastaa.

Sittemmin vuosien kuluessa se on tullut täysin selväksi: Ainoa voima, joka maan päällä voi muuntaa pahan hyväksi ja vapauttaa sen voimastaan, on rakkaus. Se että rakastan kaikkia ihmisyyden ilmentymiä ei aiheuta sitä, että paha kasvaisi ja vahvistuisi, vaan sitä, että kaikki paikoiltaan pois suistuneet hyvät voimat alkavat jälleen palata oikealle paikalleen.

Nykyään me vielä yleisesti ajattelemme niin, että minä ja pahuus olemme vastakkain. Silloin aivan luonnollisesti nousee esiin ajatus taistelusta pahaa vastaan.

Mutta Jeesus puhui ja näytti toisen tien, joka on keskellä olemisen tie. Hän itse oli ristillä kahden ryövärin välissä, ei heitä kumpaakaan vastaan.

Kun itse uskallan siinä rakkaudessa, joka minulle on mahdollista, asettua oman universumini keskukseen ja olla siinä rakkaus niin itselleni kuin kaikille muille, alan tajuta, että minun ei rakkaudessani tarvitse erotella hyviä ja pahoja. Kun olen keskellä itsessäni (mikä on oikeastaan Vuorisaarnan tarkoittaman rakkauden tila), voin rauhassa loistaa rakkautta tai asettua rakkaudelliseen vuorovaikutukseen kaiken kanssa ympärilläni.

Niin Jeesuskin teki ristillä. Hän jutteli niiden toisten ristillä olevien kavereiden kanssa, ja heti ainakin toinen tuli uusiin ajatuksiin.

Niinhän meillä kaikilla on ristimme, mutta rakkaus antaa meille silti mahdollisuuden olla rakentavassa yhteydessä ympäristöömme. Mitä useammin me toteutamme tuota Kristuksen yhtä ja ainoaa käskyä rakastaa toisiamme, sitä enemmän meille ja jokaiselle meistä tulee myös mahdollisuus kokea sitä iloa, josta Kristus puhui. Sillä eiköhän kaikkien näiden lisääntyvien dramaattisten tapahtumien suurin syy ole siinä, on ihminen kokee jäävänsä yksin, ilman että häntä rakastetaan ja tuetaan.

Nyt saa odottaa ja jopa vaatia, että kirkot ja muut henkiset yhteisöt alkavat tosissaan miettiä ja edistää rakkauden opetusta. Sillä rakkauden oppi on myös se, joka lopulta antaa meille voiman itse sitä hyvää, mitä me kuitenkin syvällä itsessämme tahdomme tai tahtoisimme olla.

Syvä myötätuntoni kaikille Hyvinkää tragedian kokeneille!

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Hyvinkää, tragedia, rakkaus, hyvä, paha, Johanneksen evankeliumi, Kristus

Universaali kristillisyys

Perjantai 25.5.2012 klo 2:16 - Matti Kuusela

Kun nyt on jo yli puolenyön, joutuu
sanomaan, että eilen olijeesus_ikoni_190.jpg ensimmäisen
historiallisen helluntain päivä. Sehän tapahtui 24. toukokuuta vuonna 33. Tuo muisto tuntui koko päivän hyvin herkkänä ja kauniina, ja se herätti myös monenlaisia ajatuksia uskonnoista, kirkoista ja kristillisyydestä.

Voimakkain tunne oli, että kirkkojen asema uskonnollisuuden eturintamassa alkaa ainakin kristinuskon kohdalla olla ohi. Jotain uutta tarvitaan.

Tietenkin kirkoissa tapahtuu uudistumista ja ne ovat edelleen tärkeitä, mutta kun katsoo henkisyyden kulkea nykyaikana, niin yksi vahva havainto on, että uskontojen joukossa kristinusko liikkeenä ei juuri tuota enää mitään uutta.

Onhan se surullistakin sanoa, mutta kun nyt kerran olen tullut siihen näkemykseen, että on hyvä olla rehellinen ja etenkin: on hyvä kertoa asiat pohjiaan myöten niin kuin ne kokee, niin onhan se sanottava.

 

Kristinuskon kilpailuasema

Kilpailuasema kuulostaa kovasti maalliselta, mutta mielessäni onkin nyt kristinuskon suhde etenkin islamiin. Tulee mieleen se vuosien takainen päätös Espoossa poistaa kaduilta possunmuotoiset ajoesteet, miten niitä nyt nimitettiinkään.

Perustelu oli se, että joku islamilainen saattaisi loukkaantua niistä, siis uskonnollisesti. Jännää, että valtiokirkollisesti kristillisessä maassa oltiin nin huolissaan muhamettilaisten uskonnollisesta hyvinvoinnista. Kiintoisaa tuossa päätöksessä oli vielä se, että tiettävästi kukaan islamilainen ei ollut edes valittanut, ei edes sisäisesti loukkaantunut.

Miksi siis kristityt luopuivat taistelusta jo ennen taistelua? En oikein ymmärrä mistä se johtuu, mutta jotain häpeänkaltaista siinä täytyy olla. Hävetään omaa perinteistä uskontoa, hävetään keväistä suvivirttä, hävetään oman uskonnon ilmaisua niin, että koetaan se vahingolliseksi toisten uskontojen tunnustajille!

Mutta niinhän ei todellisessa kristinuskossa voi olla! Kun kristinuskon sanoma on koko ajan Uuden testamentin mukaan ollut "Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut", ei siinä voi olla mitään hävettävää toisten uskontojen edessä, tai mitään vahingollista toisille uskonnoille.

 

Henkisyys kirkossa

Koenkin niin, että huono omatunto tulee siitä, että kirkko on unohtanut varsinaisen henkisyyden. Jo 1980-luvulla Helsingin seurakuntien Kirkko ja kaupunki -lehdessä kirjoitettiin, että kristinusko on ihmisten keksimä lohdutukseksi tässä hankalassa maailmassa.

Ja miten paljon kirkoissa on saarnattu tai puhuttu siitä rakkaudesta, jota Kristus piti kaikkein tärkeimpänä viimeisenä iltanaan maan päällä ihmiskehossa: Rakastakaa toisianne!

Itse en todellakaan muista ainuttakaan sellaista kertaa. En muista myöskään että kansa- tai oppikoulun uskontotunneilla olisi siitä mainittu jotenkin merkittävänä, huomioon otettavana tai todellisena asiana.

Varsinaisen henkisen ymmärryksen luterilainen kirkko on kadottanut jo kauan sitten, silloin kun teologinen opetus on jäänyt nykytieteellisten ylopistojen hoivaan.

Tämäkin on banaali esimerkki, mutta muistan miten joskus, lienee ollut 1970-luvulla, samassa vaunuosastossa junassa istui teologian opiskelijoita, jotka keskustelivat siitä, mikä jossain evankeliutekstin osassa oli alkuperäistä. Ja toki siitä voi keskustella, mutta puheesta suorastaan loisti tietoisuus, joka ei mitenkään enää muistanut, että noiden sanojen takana voisi olla jotain aitoa henkistä sanomaa.

 

Ajanmukainen kristillisyys

Minähän olen eronnut luterilaisesta kirkosta muistaakseni jo 18-vuotiaana, mutta koen kyllä aika vahvaa myötätuntoa moniakin uskontoja kohtaan.

Yksi syy, miksi tästä aiheesta en ole aikaisemmin kunnolla puhunutkaan, on se, että aikoinaan liityin Kristiyhteisöön ja olin siellä jopa ministranttina, kunnes perheeseemme syntyi lapsia eikä aika samalla lailla enää antanut periksi. Yhdessä vaiheessa hieman aikaisemmin olin kokenut jopa itsestään selväksi, että minusta tulisi Kristiyhteisön pappi.

Mutta sitten alkoi tapahtua jotain, minkä selvittäminen itselle oli tavattoman vaikeaa, pohjaa myöten. Kristiyhteisössä oli Rudolf Steinerin suoraan henkisestä maailmasta välittämät ajanmukaiset sakramentit, mutta jokin ei vain toiminut.

Ja miksi? Otti todella lujille tunnustaa se, mutta vasta näinä päivinä olen aivan selvästi ymmärtänyt sen, miksi Steiner piti niin lujasti kiinni siitä, että hän ei ole esiintynyt uskonnon tai uskontojen perustana. Hän on vain pyydettäessä välittänyt sakramentit niihin kuuluvina teksteineen.

 

Pentekoste

Ja nyt siis ymmärrän. Toivottavasti. Steiner piti laajat esitelmäsarjansa juuri niille teologeille, joita hänen luokseen silloin lähinnä Saksasta tuli. Näillä sen aikaisilla teologeilla ei ollut vielä mitään tajua siitä vapaiden tuulahdusten kristillisyydestä, jonka nykyihminen ainakin minun toiveeni mukaan kokee, tai minkä itse koen, helluntain itsenäisen henkisen minuuden syntymisen kristillisyys.

Kauanhan tämä kesti minullakin. Kun parikymmentä vuotta sitten osallistuin Walesissa henkiseen ryhmään, jonka keskeisenä aiheena oli juuri helluntai - tai kuten he sanoivat Pentecost - mikä tarkoittaa viittäkymmentä päivää pääsiäisestä, en vielä ymmärtänyt, että mitä he nyt oikeastaan ajavat takaa. Muuten tilaisuus toki oli hieno ja minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä.

Niinpä se, mitä nyt koen, sanoo: aito kristillisyys ei voi enää perustua mihinkään rajoittavaan opillisuuteen, ei mihinkään kirkkoon. Aidon kristillisyyden on oltava jokaiselle ihmiselle niin totta, että hänen ei tarvitse tuntea siitä minkäänlaista häpeää toisten uskontojen edessä. Ja aidon kristillisyyden eettisenä keskusksena on oltava Rakkauden oppi.

Kristillisyyden ymmärtämisessä on vielä muutakin, mutta juuri rakkauden kohdalla on tärkeää, miten se toki voi taistella, niin kuin Jeesus puhdisti temppelin, mutta tosipaikan tullen se ei asetu ketään vastaan, vaan asettuu keskelle, kuten Kristus Golgatalla kahden ryövärin väliin.

Rakkaudella
Matti

 

PS. Olisi mukava, jos helluntaille olisi jokin vaihtoehtoinen nimitys, koska sillä on niin vahvoja sivumerkityksiä, jotka tekevät todella vaikeaksi eläytymisen sen varsinaiseen alkumerkitykseen.

Englanninkielessä on käytössä tuo pentecost, joka sillä kielellä kuulostaa aivan asianmukaiselta. Myös suomessa on vanhassa sivistyssanakirjassa helluntaille ilmaisu pentekoste, mutta se kyllä kuulostaa korvissani hyvin oudolta.

Puhdas englanninkielinen whitsun eli valkoinen aurinko tai valkea sunnuntai, tai valkeasunnuntai, on hyvin kaunis ja tuo mieleen Suomen helluntaiajan kukkivina tuomineen.

Ja vielä pitää lisätä tämä. Kun puhun kristillisyydestä, tarkoitan sillä sellaista henkistä universaalia asennetta, joka on kaikkia ihmisiä varten, ja kun se on kaikkia ihmisiä varten, on se yhtä hyvin myös kaikkia uskontoja varten.

Kristillisyys on oikeastaan sitä, millä tavoin ihminen seisoo oman todellistuvan ja henkistyvän itsensä varassa, olipa hänen uskontonsa mikä tahansa.

3 kommenttia . Avainsanat: uskonnot, kirkko, kristillisyys, luterilainen, kristiyhteisö, teologia, minuus, Kristus, rakkaus

Enkelten silminä ja korvina

Tiistai 28.2.2012 klo 2:00 - Matti Kuusela

Hei ystävät. Jatkamme Rudolf Steinerin Suomessa 1912 pitämän ensimmäisen esoteerisen tunnin tiimoilta. Hän puhui siinä, miten ihminen jää helposti kiinni henkisiin opetuksiin, niin kuin muihinkin tietoihin. Ja vaikka opetusten uskominen jossain kasvun vaiheessa onkin mielekästä, niin henkisellä tiellä se ei ole oikein.

Ihmisen on tarkoitus kehittyä itsenäiseksi olennoksi, ja siksi hänen on itse koeteltava ja tunnusteltava kaikkea sitä, mitä hän mahdollisesti tulee myöhemmin uskomaan, silloin kun hän tulee täysin vakuuttuneeksi.

Jopa kaikkein korkeimpien henkisten olentojen parhaimpiinkin opetuksiin voi jäädä kiinni - ja silloin vastapainona on rakkaus. Me menetämme itsemme tai todellisen ja aidon minuutemme uskoessamme jotain sellaista, mikä kuulostaa hyvältä, ellemme kehitä rohkeutta ja epäitsekkyyttä.

Tuo siis tarkoittaisi sitä, että uskominen ennen kuin on perinpohjaisesi itse miettinyt jonkin asian, sisältää jotain itsekästä. Ilmeisesti se siis tarkoittaa, että me omimme jonkin hyvältä kuulostavan asian - ja on totta että sellaiselle varmasti löytyy myös hyviä perusteita. Mutta todellinen henkinen kasvu on paljon enemmän. Se ei ole vain sitä, että jokin asia kuulostaa hyvältä tai tuntuu hienolta, vaan sitä, että me sen sisäistäessämme juurrumme omaan todellisuuteemme, ja myös laajempaan todellisuuteen.

Asia, joka ei ole ensin oikein, ja sitten vielä totta, jää irti sisäisestä todellisuudesta eikä sillä ole voimaa kasvattaa chakrojamme selkeän puhtaiksi ja voimakkaiksi.

Mutta kaiken tämän pehmentää rakkaus. Rakkaus kaikkia olentoja kohtaan asettaa meidän henkisen tietämisemme oikeaan suhteeseen maailmaa kohtaan. Ja tämä rakkaus tarkoittaa kaikkia kokemuksiamme, myös rakkautta ja hartautta kaikkea tietoamme, ja kaikkia kokemuksia kohtaan. Rakkaus on se suuri voima, joka vähitellen asettaa meidän tietomme ja kaikki kokemuksemme oikeaan kohtaan tässä maailmassa.

 

Leikin ja luovuuden tarve

Henkinen kasvu on siis tässä mielessä varsin vaativaa. Voi hyvin ymmärtää, miten upeaa on irtaantua vanhasta harmaasta elämästä ja kokea uusia hienoja näkymiä maailmaan, mutta samoin on hyvä herätä näkemään, miten meistä on tarkoitus kasvaa henkisesti vastuullisia aikuisia, niin hauskaa kuin lapsena olo onkin.

Ja on aivan oikein ollakin lapsi ja lapsenmielinen ja leikkiä ja luoda, kunhan vain ymmärtää omalla kohdalla totuudenrakkauden ja leikin ja luomisen rakkauden suhteen. Pelkkä totuus tekee ihmisen liiankin vakavaksi. Siksi me todella tarvitsemme myös leikkiä. Ilman leikkimieltä hienoimmat totuudet alkavat myös rajoittaa. Meidän on annettava kaikille totuuksille itsessämme mahdollisuus jatkuvaan uusiutumiseen, jotta nuo totuudet pysyvät tosian myös käytännön elämän eri tilanteissa.

 

Enkelien silminä ja korvina

Niin upeita olentoja kuin enkelit ovatkin, he eivät kykene tulemaan tänne aistimaailmaan ja katsomaan ja kuuntelemaan sitä samalla tavoin läsnäolevina kuin me ihmiset. Siksi me teemme enkeleillemme valtavan palveluksen toimimalla heidän silminään ja korvinaan. He voivat aistia tätä maailmaa, jota he ovat olleet luomassa, katsomalla sitä meidän aistiemme kautta.

Mutta jotta se on mahdollista, on meidän löydettävä itsestämme sellainen sisäinen hartaus ja antaumus, että enkelimme voivat ensin tulla riittävän lähelle meitä, ja sitten katsoa silmillämme ja kuulle korvillamme.

Kun näemme jotain todella kaunista, sellaista mitä voimme kokea enkelimäiseksi, voimme siis kuvitella itse katsovamme tai kuuntelevamme enkelin silmin tai korvin. Silloin voimme päästä niin lähelle enkeliystäviämme, että he voivat todella laskeutua meidän aisteihimme.

Tärkeää tuossa on, että antaudumme oikeille tunteille. Tässä ei paljon auta, jos kysyy, siis millainen sen tunteen pitää olla. Vaan on yksinkertaisesti vaikka katsottava jotakin kukkaa maljakossa tai lumen kimallusta ja viivyttävä tuossa aistimuksessa niin rauhassa, että  jokin sisäisyydessämme johdattaa meitä lähemmäksi enkeliämme.

Ja toki on aina hyvä selvästi mielessään kutsua enkeliä luokseen.

 

Luonnonhenget

Luonnonhenkiystävät haluavat lisätä tähän, että myös heille on mieluista se, että me eläydymme aistimuksiimme mahdollisimman enkelten kaltaisesti tai elävästi. Se luo varmuutta ja turvallisuutta myös heidän maailmaansa, suhteessa meihin. Teet siis myös kodinhengillesi ja muille läheisille luonnonolennoille palveluksen toimimalla enkelten aisteina.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkinen, kasvu, totuus, enkelit, luonnonhenget, Steiner, esoteerinen tunti, uskominen, leikki, silmät, rakkaus, hartaus, kokemukset

Henkisen kasvun tiellä - aina rokotuksiin saakka

Maanantai 9.1.2012 klo 19:11 - Matti Kuusela

Miten henkisen tien kulkija suhtautuu maailmaan? Ensimmäinen asia on varmasti mielenkiinto henkistä todellisuutta kohtaan. Sen jälkeen asia meneekin jo monitasoisemmaksi. Olen usein huomannut, että henkisellä tiellä pelkän etenemisen sijasta tärkeää on myös kulkea takaisin alkuun. Itse asiassa henkisellä tiellä ei oikeastaan voi edetä kulkemalla vain suoraviivaisesti eteenpäin.

Kun jossain on sanottu, että henkisellä tiellä on otettava yksi askel eteenpäin ja kaksi taaksepäin, niin sitä kuvittelee ensin vain vertauskuvalliseksi - kunnes tajuaa, että se on täyttä totta.

Edetessämme me käytämme perusvoimiamme, ja voidaksemme edetä turvallisesti on meidän aina palattava takaisin perusvoimiin. Mitä suurempia edistysaskeleita, sitä enemmän voimaa tarvitsemme. Jos vain kuljemme eteenpäin yhä hienompiin ja hienompiin asioihin, perusvoimat ehtyvät.

Silloin luonto meissä toki lopulta hoitaa asian ja me putoamme rytisten takaisin. Ongelma on siinä, että nykyinen älymme ei millään tahdo tajuta, että sisäisellä tiellä kulkeminen on rytmistä. Ulkoisessa maailmassa me saamme helposti harhan, että voi kulkea jatkuvasti eteenpäin, mutta ei se siinäkään ole totta.

Jos ajan autoa, minun on välillä tankattava. Siinä meidän olisi kuljettava takaisin ja etsittävä öljyä tai kasvatettava öljykasveja, mutta kun tekniikka ja kauppa tuo meille huoltoaseman, me emme tajua, että tankatessamme me oikeasti otamme juuri niitä askeleita taaksepäin. Meillä on vain harhakuvitelma jatkuvasta etenemistä.

 

Henkisellä tiellä

Henkisellä tiellä me emme voi tehdä kauppaa ja käyttää tekniikkaa samalla tavoin. No, voimme, mutta on hyvä tiedostaa, että on tehtävä mahdollisimman paljon itse edetäkseen rakentavalla ja luonnonmukaisella tavalla.

Henkiselläkään tiellä me emme tule toimeen ilman oppia ja opastusta. Tarvitsemme kirjoja, opettajia ja kokemusten vaihtoa. Silti on tärkeää palata aivan perustunteisiin yhä uudelleen ja uudelleen. On tärkeää saada sisäisten energioiden virta ja uusiutuminen vahvaksi ja terveeksi. Muuten voi tosiaankin käydä niin, että joudumme ihmettelemään, missä on vika, vaikka teen kaiken mielestäni niin hyvin ja yritän niin kovasti.

Tuo tärkein perusta on hartaus, rakkaus, hyväntahtoisuus, hyväksyminen. Silloin mieli monella kysyy, mitä, miten minä voisin olla hyväntahtoinen tai tyytyväinen tai hyväksyvä, kun maailmassa on niin paljon väärin, kun tuo tekee noin tyhmästi tai nuo tekevät asioita niin väärin kuin ikinä?

Sitä onkin vaikea selittää, mutta se menee niin, että maailma pohjautuu rakkaudelle, vaikka kehityksen liepeillä tapahtuu monenmoista häiriöitä. Jos kaikki olisi vain hyvin, vain niin ihanaa, vain niin oikein, meidän kehityksemme pysähtyisi 90-prosenttisesti siihen paikkaan.

Siksi meille on annettu tämä alempi minä ja alempi ajattelu, joilla on henkiseen kasvuumme nähden aivan liikaa voimia ja valtaa. Nämä alemmat mutta toisaalta niin tehokkaat kykymme luovat kaikenlaista, mikä sitten pakottaa henkisen osan meissä miettimään asioita. - Miten minä suhtaudun tuohon väärään?

Yksi vastaus on: meidän on rakastetta kaikki erheellinen ja puutteellinen jälleen hyvän perusvirtaan. Kun olen hyväksyvä itsessäni, mitä ikinä tapahtuukin, minä luon sitä hyvän perusvirtaa, johon virheellisten tekojen tulokset voivat aikanaan palata.

 

Hyväksyminen ja suuttuminen

Meidän on kasvaaksemme henkisesti kehitettävä hyviä tunteita ja energioitamme ... mutta silloin me helposti suljemme silmämme niiltä kaikilta vääryyksiltä, jotka saisivat meidät suuttumaan, jos katsoisimme niitä.

Mutta näin tehdessämme me jätämme kotitehtävämme tässä maailman koulussa suorittamatta. Me olemme täällä oppiaksemme käyttämään voimiamme, myös suhteessa siihen pahaan ja huonoon, mitä havaitsemme.

Ja jos kuvittelen, että minä olen niin hyvä ja hieno ja henkinen ihminen, että en suutu mistään ... olenkin helposti vain tekopyhä, tai sitten olen sillä tavoin aivan normaalilla tavalla lapsekas, että suljen nuo huonot tuntemukset sisääni ja laitan komeron ovet kiinni.

Sekin on huono ratkaisu. Hyvä ratkaisu lähtee siitä, että katsot myös sitä, mikä on pahaa, mikä on huonosti, mikä on pois kohdaltaan, ja ... annan kaiken siihen liittyvän suuttumuksen vapautua. Mutta suhtauden tuohon suuttumukseen ymmärtäväisesti. Sallin itseni olla suuttunut, niin kauan kuin sitä kestää, ja sitten olen taas tyytyväinen.

Tällä tavoin minä työstän energioita ja tunteita.

Vähitellen pääsen siihen, että pystyn työstämään kielteisiä tunteita yhä enemmän ja enemmän, myös toisten ihmisten puolesta, sillä ellemme me henkisen tien kulkijat sitä tekisi, tämä maailma hukkuisi huonoihin energioihin.

Ja luonnonhenkiraukat joutuisivat purkamaan ja puhdistamaan näitä meidän ihmisten aiheuttamia kielteisiä energioita yhä useammilla tulvilla ja tulivuorenpurkauksilla ja myrskyillä.

Ihannetila siis on, että pysyn tyytyväisenä ja rakkaudellisena, hyväksyvänä, katsellessani kaikkea sitä tyhmää, mitä maailmassa tehdään ... yhtä hyvin kuin kaikkea sitä ihanaa ja hyvää, mitä täällä syntyy. Silloin minä työstän eteenpäin niin hyviä kuin huonoja energioita. Se on henkistä kasvua, kasvua kohti suurempia henkisiä tehtäviä ja suurempaa henkistä voimaa.

 

Rokotukset

Jos nyt ei halua tällä kertaa tiedostaa enempää ikäviä asioita, voi tämän viimeiden osan jättää lukematta. Muistamme varmaan kaikki sen viime vuotisen flunssarokotusjupakan, jota monet henkiset ihmiset ja vaihtoehtoiset hoitajapiirit niin voimakkaasti vastustivat. Useat siksi, että se vain tuntui niin väärältä.

Sinikivi-sivuilla Jukkis on taas selvittänyt rokotuksiin liittyviä väärinkäytöksiä ja uhkia, ja kannattaa lukea seuraava hänen kirjoituksensa, jossa on jälleen paljon uutta:

http://www.sinikivi.com/15/foorumi/7-konspiraatio/10363-tuleeko-tappaja-influenssa-suomeenkin.html?limit=10&start=40#11173

Tätä on hyvä käyttää harjoituskohteena ja tunnustella omia sisäisiä tuntemuksiaan. Ja miettiä mikä on oikea, paras tai juuri minulla sopiva tapa suhtautua tähän uuteen viestiin.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkinen kasvu, tunteet, rokotukset, Jukkis, hartaus, rakkaus, hyväksyminen, Sinikivi

Hengen ja Tiedon terveisiä

Maanantai 10.10.2011 klo 20:20 - Matti Kuusela

seraf_140.jpgHei Kaikki Ystävät,

Suunnattoman paljon kiitoksia kaikille, jotka olitte tavalla tai toisella mukana Hengen ja Tiedon messuilla Helsinigissä. Messujen yleisaiheena oli Sydäntietoisuus, ja se oli messujen järjestäjiltä hieno yritys kohottaa messujen energiaa yhtenäisempään ja korkeampaan suuntaan.

Itselläni oli tuosta aiheesta esitelmä ja miniseminaari, ja pidimme Sinikan kanssa myös omaa myyntipöytää. Meillä ei nyt ollut uutta kirjaa, mutta cd-meditaatioita myytiin mukavasti. Uusi yllätys-cd oli Serafit ja kerubit -meditaatio. Sitä meni nyt useampia. Tiedättehän, että pidän kovasti siitä, että voin kokeilla energeettisesti mikä meditaatio kullekin sopii, ja Serafi-meditaatiota meni juuri sellaisille ihmisille, jotka kaipasivat uutta voimaa uupumukseen.

Siihen serafien korkeat rakkaudentulen voimat ovatkin aivan paikallaan, ja serafitason voimina ne todella vaikuttavat syvällisesti ja tasaisesti koko olemukseen. Serafithan ovat kaikkein korkeimman tason enkeliolentoja, ikuisen rakkauden enkeleitä.

Sinikka kertoi, että minulla tämä sopivan meditaation valinta on nopeutunut, ja totta se taitaa olla. Kun aikaisemmin annoin värähtelyjen ohjata käden oikean cd:n luo, niin olen alkanut yhä useammin nähdä sen välähdyksenä jo suoraan. Ja myös Sinikka on oppinut tekemään samaa, joten tulevaisuudessa voitte kysyä hyvää meditaatiota meiltä kummalta vain.

 

Rakkauden sydänlahja

Saan vahvasti sellaisen sisäisen viestin, että kaikki te, jotka tätä luette, voisitte sisäisillä sydänvoimilla "noutaa" messuilta oikein hyvin näin jälkeenpäinkin juuri sellaista, mikä on jokaiselle itselleen hyväksi ja vie eteenpäin. Se onnistuu aivan helposti, kunhan ei ala kummemmin miettimään, että miten se tehdään. Sen idea on nimittäin tässä nyt läsnä, ja saadaksesi sieltä sen, mikä on juuri sinua varten, sinun ei tarvitse oikeastaan tehdä mitään muuta kuin myönteisesti sallia se.

Kaikkihan tietävät, että tuollaisilla messuilla on tavattoman paljon monenlaista, paljon hyvää yritystä, ihmettelyä, uusia kontakteja. Mitä enemmän messuilta voi säteillä sellaista, mikä on todella hyödyllistä ja vie asioita eteenpäin, sitä paremmaksi messujen energia muodostuu, ja sitä enemmän niistä on iloa sekä osallistujille että kaikille muille.

Aika on aivan selvästi vapautumassa - yhä useammalle meistä - tilan kahleista, ja se merkitsee käytännössä sitä, että me voimme muuntaa tapahtua ja niiden energioita paremmiksi myös jälkeenpäin. Kaikki nämä kiitollisuus, anteeksianto, valo ja rakkaus auttavat, ja vielä syvemmällä karmallisella tasolla vaikuttaa se, millä tavoin messut voivat olla hyödyksi.

 

Messuenkelit

Hengen ja tiedon messuillakin on oma enkeli, ja mitä enemmän hyviä odotuksia tai siunausta hänelle osoitetaan, sitä voimakkaammaksi ja tasapainoisemmaksi hän voi tulla. Itse asiassa hän kertoo nyt, että järjestäjien uusi sydänrakkauden teema näille messuille mahdollisti tämän uuden enkelin asettumisen paikalleen, ja hän odottaa mielellään apua, tukea ja huomiota - ja kaikkia mahdollisia kauniita energioita - aivan kaikilta halukkailta. Hän näyttää, että hän on yhteydessä kaikkiin vastaavanlaisiin messuihin ja niiden enkeleihin Suomessa, ja koska tämä uusi impulssi alkoi nyt hänen kauttaan, saatte myös oman paikkakuntanne tai seutunne henkisille messuille tukea häneltä.

Kun meissuilla oli useammankin kanssa puhetta siitä, millaisia suurempia mahdollisuuksia näillä messuilla on, millaisia ne voisivat olla, niiin meillä on suurenmoinen mahdollisuus näyttää se tälle enkelille. Nyt etenkin ideat, kuvat ja tunne ovat hyviä, ja jos niiden voima kasvaa tarpeeksi suureksi, messujen enkeleille voi avautua suora yhteys vielä korkeampaan AJAN tehtävään.

 

Kirjat

Ho'oponopono-kirjoja (Vitale: Ilman rajoja) meni messuilla hyvin kaupaksi, ja omaa & Robert Powellin kirjan Plejadien tähtisisaret - 2012 ja ihmiskunnan tulevaisuus -ennakkotilauksia on nyt tullut lähes sata kappaletta. Vuosi sitten Enkelikirjan ennakkotilauksia tuli enemmänkin, mutta tottakai enkelit ovat paljon tunnetumpi asia.

Se minkä taju alkaa itsessänikin kirjan kirjoitusprosessian valmistuttua vapautumaan yhä enemmän, on se, että Plejadien tähtisisaret taitavat tosiaankiin olla meille Maan ihmisille kaikkein lähimpiä kosmisia sisaria ja veljiä. Alan kokea heidän kauniin vaaleansinisen läsnäolonsa yhä läheisempänä ja ystävällisempänä. Ja alan todellakin tajuta, että me olemme ihmiskuntana avautumassa läheisemmälle yhteistyölle tähtisisartemme kanssa.

Herkät ihmiset saavat varmasti tuon yhteyden aivan suoraankin, mutta kirja sisältää sellaisia elämänvoimien rakenteita, joilla voi - miten sen nyt sanoisin. Jos suorat oivallukset ovat kuin valokuvia, niin kirjan eetterienergioiden välityksellä nämä kuvat lähtevät liikkeelle ja voi katsoa aivan kuin video-otteita.

Siihen suuntaan vaikuttavat myös kirjassa olevat harjoitukset, että me voimme sisäisesti oppia kulkemaan ja elämään elävien ajatusten ja havaintojenb virrassa, ei ainoastaan näppäilemään yksittäisiä kuvia.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hengen ja Tiedon messut, ho'oponopono, Vitale, serafit, voimattomuus, cd-meditaatiot, rakkauden tuli, messuenkeli, sydänrakkaus, plejadilaiset, Plejadien tähtisisaret,

Vastuun lahja - ja kirkkaus

Torstai 1.9.2011 klo 8:12 - Matti Kuusela

Hei ystävät! Eilen keskiviikkona oli hoitopäivä Tampereella. Yksi hoidoista oli erityisen hauska. Selvitimme muun muassa suomalaisen keihäänheiton salaisuuden, eli sen, miksi Zelezny ja Thorvaldsen päihittivät ja päihittävät lahjakkaat suomalaiset keihässankarimme yhä uudelleen ja uudelleen.

Miten Thorvaldsen valmistautuu arvokisoihin. No, lepäilee!

Kaikki tämä oli yhteydessä aivan oikeisiin hoitoasioihin. Joskus on helpompi oivaltaa asioita ja yhteyksiä vertauskuvien kautta, ja asiakkaalla oli oikea olkapää ja käsi oikein hyvässä menossa lähtiessään :)

 

Erikoinen juttu

Tuo oli sitä, mistä olin suunnitellut
kirjoittavani, mutta elämä muuttaa
useinrauhankilpi_200.jpg asioita. Kaikki tietävät sen
tamperelaisen Katriina-tytön katoamisen. Minulla oli sen yhteydessä jo muutaman viikon kumma tunne, että jotain pitäisi tehdä. Katselin lehdistä katoamisalueen karttaa, jota niin moneen kertaan julkaistiin. Yksi kohta siellä kiinnitti joka kerta huomiota.

Jos Tampere olisi lähempänä tai olisi ollut aikaa, olisin käynyt siellä jo aikaisemmin. Eilen yritin keksiä verukkeita. Siellä sataa. On sandaalit jalassa. Entä jos joku ihmettelee, mitä siellä katselen, entä jos... ja niin edelleen. Kuitenkin lähdin sinne viimeisen hoidon jälkeen, ja ainoa mitä löysin, oli pitkiä vanhoja juoksuhautoja mäen päällä.

Eilen oli hoitojen ulkopuolella vähän levoton olo, ja levotonta oli yölläkin. Heräsin viiden tienoissa ja aloin ho'oponoponottaa eilistä kokemusta ja etenkin sitä mäkeä. Siellä varmaan oli ollut kansalaisodan aikaisia taisteluja, ja ainakin oli joukko sieluja, jotka lähtivät mielellään taivaaseen menevään linja-autoon.

Energia ei ollut millään vapautua. Toki jo Marko Pogacnik opetti kymmenen vuotta sitten, miten luonnonhenget eivät itse kykene muuttamaan energioitaan, etenkin jos ihmisen ovat tehneet paikalla jotakin väärää. Silloin ihmisten on pyydettävä anteeksi niiden ihmisten ja koko ihmiskunnan puolesta.

 

Aloin tajuta

Silloin aloin tajuta, mitä olen tekemässä. Kuten jo olemme kertoneet, havaijilaisen ho-o-ponoponon (suomalaisittain kirjoitettuna) perusmenetelmä on lausua asioille neljä lausetta:

Minä rakastan sinua.
Olen pahoillani.
Pyydän anteeksi.
Kiitos.

Kestää kuitenkin jonkin aikaa tajuta, mitä on tekemässä. Tajusin, että oikeastaan on aloitettava toisesta rivistä: kerron luonnonhengille ja paikallisille energioille, että otan heidät huomioon. Lausun sekä itseni, että tekijöiden että koko ihmiskunna puolesta: Olen pahoillani! Olen pahoillani siitä, että me ihmiset olemme menneet sellaista tekemään.

Sitten pyydän reippaasti anteeksi, jälleen sekä omasta puolestani että muiden ja ihmiskunnan edustajana.

Sitten kiitän heitä (näitä energioita, luonnonhenkiä, maailmankaikkeutta, kaikkea) siitä että he ovat täällä kanssamme, että saan olla yhteydessä heidän kanssaan...

Ja sitten olen vapaa sanomaan, että - tapahtuipa tai olipa tapahtunut mitä tahansa - minä rakastan teitä!

Rakastamiseen liittyy huomio, että lapsena me koemme (toivottavasti), että meitä rakastetaan. Se on enkelien ja suurten henkisten ystävimme työtä. Enkelit tuovat rakkauden lapsen ympärille.

Mutta mitä vanhemmiksi me tulemme, sitä enemmän meidän on ryhdyttävä itse enkeleiden kaltaisiksi: rakkaudesta ja rakastamisesta tulee meidän aktiivinen valintamme. Minä itse luon sen, että rakastan. Ei tarvitse välttämättä odottaa, että se tulee maailmasta vastaan, vaan rakkaus voi olla minun vapaa lahjani ja valintani.

 

Vastuu

Sitten minulle alkoi kirkastua, että tämä on jälleen sitä, mistä Rudolf Steiner puhuu, sitä mistä Vitale ja Len puhuvat Ei rajoja -kirjassaan  - jota Enkelimaan nettikauppa urhoollisesti myy :)  - ja minkä itsekin aina joskus oivallan, jossain määrin. Nyt se tuli paljon kirkkaammin.

Sinä olet - tai minä olen korkeammassa ja syvemmässä mielessä aivan henkilökohtaisesti vastuussa jokaisesta tilanteesta, jonka koet tai jossa olet mukana. Sitä ei oikein normaaliajattelulla pysty kokemaan, mutta silloin kun sen kokee henkisesti, se on aivan selvä ajatus.

Siksi minä aina lausun kaikille tilanteille, joita haluan selvittää, että Olen pahoillani! Olen pahoillani siitä, että olen osa ongelmaa, olen ollut mukana hidastamassa energioita jossain tilanteessa.

Tämä on normaalia arkiajattelua korkeampi taso, eetteritason kokemus. Sillä ei ole tekemistä sen kanssa, olenko fyysisellä tasolla jotenkin syyllinen johonkin vai en, vaan eetteritasolla, jos olen kokemuksineni, tunteinenei, kehoineni, ajatuksineni, tai aivan miten vain jossain hankalassa tilanteessa, olen energeettisesti osa tuota ongelmaa!

Se on hieno rakenne, koska se antaa minulle karmallisesti mahdollisuuden ryhtyä parantamaan tuota tilannetta ja hoitamaan ja vapauttamaan sen energioita. Minulla on karmallisesti oikeus parantaa ja kehittää kaikkea sitä, missä itse olen mukana.

Ja hän, joka ohjaa minut näihin tilanteisiin, on minun korkeampi itseni, toinen itseni (tai enkelini). Hän kutsuu sinut korkemman suunnitelman mukaan työhön johtaessaan sinua hankaliin tilanteisiin!

 

Kivut

Niinpä. Tajusin sitten senkin, mistä jotkut jatkuvat kivut, vaivat tai väsymys voivat johtua: yksinkertaisesti siitä, että me monistakin syistä välttelemme viimeiseen saakka tuon vastuun tunnustamista! Ja tekemään ryhtymistä.

Monet meistä ovat kehityksessään astumassa tilanteeseen, jossa meistä pelkkien vastaanottajien sijasta tulee luovia, toimivia ja vastuullisia ihmisiä ja olentoja.

Tästäkin voisi kirjoittaa vielä pitkään, mutta aivan lyhyesti: On paljon kirkkaammpaa ottaa vastuu, kuin kärsiä ja vastustaa viimeisillä voimillaakin. Niin, muistan että tästäkin Vitale ja Len puhuvat myöskin. Mutta sitten sen vasta ymmärtää kunnolla, kun se oivallus nousuu omasta itsestä!

Ihanaa päivää Sinulle!
Rakkaudella
Matti

5 kommenttia . Avainsanat: Vastuu, henkinen vastuu, selkeys, kivut, rakkaus, rakastaminen

Rakkauden voima

Torstai 25.8.2011 klo 7:59 - Matti Kuusela

Hei ystävät rakkaat, tervetuloa torstaihin. Tänään on hyvä päivä kutsua pieni ja lämmittävä liekki sydämeen, muistuttamaan rakkaudesta ja läheisyydestä.

Rakkauden voima on ihmeellinen. Minulta kesti vuosia miettiä sitä. Jos antaa rakkautta sille, mikä on huonoa tai pahaa, eikö se huono silloin vain vahvistu!

Noin kahdenkymmemen vuoden takaiset new age -opettajat varoittivat usein, että rakkauden voiman antaminen pahoille lisää heidän voimiaan.

On hämmästyttävää, miten nopeasti tuon kahdenkymmenen vuoden aikana käsityksemme rakkaudesta on muuttunut. Nyt me voimme jo kokea rakkauden turvalliseksi. Rakkaus on voima, joka saattaa asiat oikealle kohdalleen.

 

Rakkauden opettajat

Luonnollisesti meillä on paljon suuria rakkauden opettajia, mutta tahdon jälleen kiittää kahta lähempänä olevaa uranuurtajaa. Virolainen Luule Viilma on rohkea sielu, joka näki paljon enemmän kuin muut ja uskalsi tuoda sen suoraan ja rohkeasti esiin - usein ehkä liiankin suoraan.

Joka tapauksessa hän oli uranuurtaja, joka käänsi nurinpäin monia vanhoja mukavia uskomuksiamme.

Jukka Hirvonsalo on henkinen opettaja, joka selkeästi lisäsi henkisen rakkauden antamiseen sen toisen puolen, mikä aluksi sekin tuntui vallakumoukselliselta vanhoihin uskomuksiimme verrattuna: avautua ottamaan vastaan rakkautta, antaa jonkin rakastaa minua!

Se ei ole lainkaan niin yksinkertaista kuin miltä se nyt saattaa kuulostaa. Me tahdomme kyllä rakkautta, mutta annammeko me toisten todella rakastaa itseämme.

Siksi, kun havaijilaisessa ho'oponopono-menetelmässä sanomme:

Minä rakastan sinua!

Siihen voi oikein mainiosta lisätä:

Ja annan sinun rakastaa itseäni.

Tai:

Minä avaudun ottamaan vastaan sinun rakkautesi.

 

Ho'oponopono

Niille, jotka tuon hauskan havaijinkielisen sanan mukaisesta henkisestä opetuksesta eivät ole vielä kuulleet, tahdon kertoa, että se on yksinkertainen henkisesti puhdistava opetus, josta kertovat kirjan - Joe Vitale & Ihaleakala Lew Hen: Ei rajoja - olen ottanut Enkelimaan nettikauppaan.

Tuossa kirjassa ja sen yksinkertaisessa menetelmässä on jotain ihmeellistä, mikä tekee sen opetuksen käyttämisen mielenkiintoiseksi. Siksi suosittelen kirjan hankkimista mitä lämpimimmin. Tosin jotkut näyttävät oivaltavan sen menetelmän ensi lukemisella, ilman kirjaakin. Mutta ellet ole vielä oivaltanut, hanki se kirja :)

Perusmenetelmä on yksinkertaisuudessaan se, että lausutaan mielessään kaikelle, toisille ihmisille, tapahtumille, aivan mille vain, sekä hyvillä että huonoille asioille:

- Minä rakastan sinua!

- Olen pahoillani.

- Pyydän anteeksi.

- Kiitos.

Tuo on itse asiassa pitkä tarina, jossa on neljä vaihetta, mutta se toimii tuollaisenaan. Rakastamisen kautta me liitymme maailmaan ja pyytämällä anteeksi me tunnustamme oman vastuumme oman todellisuutemme luojina: kaikki mitä koen, on osa minun maailmaani, josta minä olen vastuussa!

Nuo ovat asioita, joita itse olen miettinyt vuosikymmeniä, eikä siinä sinänsä ole mitään uutta. Rudolf Steiner on kertonut jo aivan saman satakunta vuotta sitten, mutta nyt kysymys onkin siitä, että joku tulee ja kokoaa vanhat opetukset yhteen sillä tavoin, että siitä tulee hieman uudenlainen ja toimiva paketti.

 

Sovella vapaasti

Olen tehnyt tätä harjoitusta nyt muutaman viikon ajan ja se toimii ja kohottaa jatkuvasti esiin uusia asioita anteeksiannettaviksi, uusia henkilöitä, paljon mielenkiintoista ja koskettavaa nousee esiin.

Olen huomannut, että noita neljää peruslausetta voi varioida hyvin vapaasti, aivan sen mukaan, miltä kulloinkin tuntuu. Niitä ei ainakaan minun kokemukseni mukaan tarvitse tehdä velvollisuudentuntoisesti, vaan ne voi tehdä hauskasti.

Esimerkiksi ensimmäinen lause:

Minä rakastan sinua. Minä rakastan teitä kaikkia. Minä annan teille kaikille anteeksi. Minä otan vastaan teidän rakkautenne.

Tuokin toimii aivan mainiosti ja se uudistaa.

Minulla on myös tunne, että mitä useampi tätä harrastaa, sitä tehokkaammaksi se tulee, ja lisäksi: tällä menetelmällä on jotain tekemistä nyt Suomen kansanhengen henkistymisen ja uudistumisen ja vahvistumisen kanssa.

Siksi se on niin tärkeä myös suhteessa hallituksen työskentelyyn ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon: Otan pari aika naiivia esimerkkiä tämän aamun uutisista:

- "Uusi kiinteistövero kirpaisee vähävaraisia." - No, heti tulee mieleen, milloin saamme lukea uutisia: uusi kiinteistövero kirpaisee hyvätuloisia! Tällaiset aatokset ovat omiaan herättämään kirpaisevia tuntemuksia suuntaan tai toiseen: Sano niille: Minä rakastan sinua ... ja annan anteeksi ja niin edelleen.

- "Peruspalveluministeri suunnittelee oluen laimentamista." Nyt voi suututtaa: pitääkö jokaisen peruspalveluministerin tosiaankin käyttää puolet työaikaansa oluen laimentamisen ja yökerhojen aukioloaikojen muuttamiseen? Eikö siellä todellakaan ole mitään kiintoisampaa tehtävää? - Ja kun kaikki suuttumus - puoleen tai toiseen - on noussut esille, sano näille tunteille, ministerille, hallitukselle: Minä rakastan sinua, minä rakastan teitä kaikkia, minä annan anteeksi, minä pyydän anteeksi äksyjä tunteitani ja ajatuksiani...

Tämä on työskentelyä, joka puhdistaa ja rakentaa eteenpäin!

Rakkaudella
Matti

5 kommenttia . Avainsanat: rakkaus, rakkauden voima, ho'oponopono,

Sirius-päivä ja hallitusvoima - ongelmat ja anteeksianto

Torstai 7.7.2011 klo 3:04 - Matti Kuusela

Keskiviikko, jolloin Sirius ja Aurinko olivat konjunktiossa ja siis vahvistivat toisiaan, meni nopeasti ohi. Tuntui että yö oli saapunut jo ennen kuin oli ehtinyt edes yrittääkään tarttua päivän suunniteltuihin tehtäviin.

 

Anteeksianto

Tämä on kuitenkin ollut jo pari päivää voimakkaasti mielessä: täydellinen anteeksianto ja rakkaus. Ja tässä tarkoitan niitä erityisesti lääkkeinä kaikkiin vaivoihin. Jos sinua vaivaa jokin asia tai taho tai ihminen, anna sille tai hänelle anteeksi. Oikein kunnolla ja tunteella. Ja mielellään ääneen lausuen.

Tiedän että se on vaikeaa. Sitä ajattelee, ja sitten hetki on jo mennyt. Tee siksi niin nyt heti. Liitä N.N:n kohdalle ensimmäiseksi mieleen tulevan henkilön nimi, ja sano ääneen (tai melkein ääneen, jos joku on kuuloetäisyydellä):

N.N. minä annan sinulle anteeksi.

Jää hetkeksi kuulostelemaan, miltä se tuntui. Ja koska meillä on nyt suuret asiat mielessä, ajattele jotain poliitikkoa, ja lausu samalla tavoin:

N.N. minä annan sinulle anteeksi.

Ja nyt voit päästää itsesi irti:

Hallitus, minä annan sinulle anteeksi.
Eduskunta, minä annan sinulle anteeksi.
Virkamiehet, minä annan teille anteeksi.
Kansanedustajat, minä annan teille anteeksi.
Poliitikot, minä annan teille anteeksi.

Huomaatko, miten näiden lauseiden lausuminen ei tee sinusta pienempää tai alamaisempaa, kuten etukäteen saatoit kuvitella, vaan se vahvistaa sinua. Koet itsesi voimakkaammaksi ajattelemaan valtion yhteisiä asioita. Koet ettei enää tarvitsekaan valittaa eikä nurista, vaan ajatuksissa ja puheissasi ja kirjoituksissasi on enemmän voimaa, jonka koet jo sellaisenaan muuttavan asioita.

 

Ja Rakkaus

Jos joku on tosi pulassa, on vaikea mennä sanomaan, että rakasta vastustajaasi - tai sitä minkä koet vastustajaksesi, niin kyllä se siitä.

Mutta itse sen voi tehdä: jos joku instanssi vaikkapa lähettää laskuja turhan taajaan, niin ota se pino käsiisi, paina sydäntäsi vasten ja kerro rakastavasi niitä laskuja, kerro rakastavasi sitä paikkaa, firmaa tai virastoa ja kaikkia siihen liittyviä ihmisiä.

Se auttaa. Ihmeellisellä ja maagisella tavalla.

Se johtuu siitä, että rakkaus on voima, joka harmonisoi asioita ja saattaa ne sopusointuun ja poistaa esteitä energioiden vapaan virtauksen väliltä.

Niinpä voit vielä kerran käydä hallituksen läpi ja käyttää verbejä:

Minä annan anteeksi.
Minä pyydän anteeksi.
Minä rakastan teitä.
Minä hyväksyn teidät täydellisesti.

Nämä ovat niin voimakkaita lauseita, että universumin ei kerta kaikkiaan auta muu kuin antaa periksi. Itse asiassa maailmankaikkeus haluaakin luopua kaikesta ristiriidasta. Se mikä esteitä pitää yllä, ovatkin me ihmiset itse, ja kun me luovumme noista esteistä, se antaa maailmankaikkeudelle luvan purkaa ne.

Maailmankaikkeus rakastaa sopusointua ja järjestystä ja luovuutta.

 

Oikein tiukka paikka

Jos on oikein paha paikka, eikä mikään tunnu auttavan, eivät edes nämä lauseet, silloin on siirryttävä käyttämään edistyneempiä lauseita. Kun on sanonut tälle esteelle, että rakastaa sitä (mikä liuottaa sen energeettisesti), jatketaan:

Minä rakastan [tätä estettä] yhtä paljon kuin [sen vastakohtaa tai poissaoloa].

Minä rakastan [tätä hyvää juttua] yhtä paljon kuin [sen vastakohtaa].

Jo pitäisi alkaa tehota.

Ellei vieläkään auta, sitten voi alkaa miettiä, että oma korkeampi minäni jostain hänen tietämästään syystä opettaa minulle jotain tämän jutun kautta. Ja ellen sitä (vielä) ymmärrä, niin antaa olla. Katsotaan mitä tapahtuu.

On tietysti vielä yksi salaperäinen lause: Ihmisille ei koskaan anneta suurempia ongelmia kuin hän kykenee käsittelemään.

Rauhoitu ja toistele sitä.

 

Sirius ja hallitus

Edellä olevista tekniikoista tulee myös CD, sillä yritän auttaa ja tosiasia on, että on helpompii aloittaa kuuntelemalla meditaatiota kuulokkeilla. Siitä voi sitten hypätä omaan tekemiseen, kun aika koittaa.

Illalla äänitin siis toisen hallitussarjan meditaation, ja siihen tuli mukaan hienoja asioita: graal, Sofia, Zarathustra, pään rakkauden valo ja sydämen rakkauden lämpö sekä näitä anteeksiantoja jonkin verran.

Erittäin hyvä ja vahvistava meditaatio. Kun minä annan anteeksi ja pyydän anteeksi Suomen hallitukselta kaikkia sille kohdistamiani kielteisiä energioita, silloin minä lakkaan olemasta uhri ja alamainen, vaan SAAN OMAN VOIMANI TAKAISIN!

Tai ainakin saan sitä takaisin tosi paljon :)

 

CD-tarjoukset

Sirius-pakettitarjous ei tainnut olla kovin hyvä, joten laitan torstaina ainakin puolelta päivin tämän edellisen ja kaikki Siriuksen liittyvät meditaatiot tarjoukseen, sillä nämä suuret Sirius-energiat jatkuvat vielä pitkään - ja edelleen parin-kolmen viikon kuluttua toisen laskutavan mukaan - vaikka tämä nykyinen on se, jota minä enemmän kannatan, koska se synkronoi meidät uudelleen Maan kanssa - meidät ja tähtitaivaan.

Niin, tahtoisin antaa teille tarjoushinnan kymmenellä eurolla kappale, mutta ALV, verkkopankki ja postitus ja sen sellaiset saavat miettimään vaihtoehtoja. Miten olisi, jos koko lähetyksellä olisi kahden postimaksu. Silloin se tasaantuu suuremmilla tilauksella, mutta yksittäisten pienten lähetysten tekeminen tulee kannattavammaksi myös tarjoushinnalla. Tuumitaan huomiseksi. Ja jos sinulla on siitä jokin näkemys, niin kirjoittele!

Rakkaudella
Matti

5 kommenttia . Avainsanat: Sirius, anteeksianto, rakastaminen, ongelmat, ongelmista vapautuminen, rakkaus

Kristus ja Zarathustra

Keskiviikko 6.7.2011 klo 0:53 - Matti Kuusela

Hei taas, kiitos kommenteista eilisestä kirjoituksesta. Sanottiin että se tuntui oikealta, vaikka kaikkea ei ymmärtänytkään.

Nyt joka tapauksessa siis keskiviikkona on Auringon ja suuren Sirius-tähtiystävämme konjunktio. Sirius ei olekaan mikä tahansa tähti, sillä se on yhdistetty esimerkiksi Isikseen ja Zarathustraan ja sitä pidetään Maan henkisen koulutuksen vartijana.

Siriuksen ja Auringon yhteinen nousu taivaanrannalta oli muinaisille egyptiläisille tärkeä hetki. Heille se merkitsi Uudenvuoden alkua, Niilin tulvia ja sen seurauksena kuivan ajan päättymistä ja uutta hedelmällisyyden jaksoa.

 

Kristuksen odotus

Egyptiläisille Sirius oli
myös jumalatar Isiksen
tähti. Isis oli heille samaa
kuinzarathustra.jpg Maria meille, olento joka on valmis ottamaan vastaan kosmoksesta pojan. Näitä perusmyyttisiä draamoja näyteltiin korkeakulttuureissa satoja ja tuhansia vuosia ennen Palestiinan tapahtumia.

Ajatus näistä kulttuureista pakanallisina on täysin virheellinen. Jeesuksen syntymää Neitsyestä odotettiin kaikkialla, missä ihmiskunnan mysteerisalaisuuksia tunnettiin. Israel ei tässä odottamisessa ollut mitenkään yksin. Jeesuksen syntymä maan päälle oli sitten sen pitkän odotuksen täyttymys.

Ongelma siinä, että Jeesusta ei otettu paremmin vastaan, oli ilmeisesti siinä, että ihmiskunta oli jo rappeutuneempi kuin oli saatettu odottaa. Ehkä myös Kristuksen tulo maan päälle myöhästyi alkuperäisestä suunnitelmasta, kun ihmiskunta ei ollut riittävän valmis ottamaan häntä vastaan.

Tuntuu siltä, että tässä ihmiskunta kykenee yllättämään yhä uudelleen: olemaan vastaanottamatta henkisiä todellisuutta. Henkiset opettajat odottivat, että Kristuksen toinen tuleminen olisi edennyt jo viime vuosisadalla ennen toista maailmansotaa niin pitkälle, että todella useilla ihmisillä eri puolillan maailmaa olisi ollut hänestä henkisiä kokemuksia. Joillakin oli, mutta odotettua henkistymisen aaltoa ei syntynyt.

 

Kristuksen ymmärtäminen

Nyt meidän olisi tehtävä kaikkemm ymmärtääksemme Kristusta. Niin paljon kuin olemmekin puhuneet sydämen avautumisesta ja sydämen ymmärryksen kehittymisestä, sydän ei osaa kehittää tuota ymmärrystä ilman ajattelun valon apua.

Ajattelu on se valo, joka loistaa kuin majakka yli meren ja näyttää elämän aallokot ja karit niin, että sydän voi turvallisesti etsiä oman paikkansa. Ilman ajatuksen valon tukea sydämen on lähes mahdotonta löytää rakkaudelleen tukevaa perustaa. Ja sydän taas näyttää ajattelulle sen, mikä on tärkeintä.

Ilman sydämen tukea ajattelusta tulee kuollutta ja itsekästä, sellaista joka pyrkii vain omaan hyväänsä ja siihenkin lähinnä materialistisin keinoin.

Puhuimme aiemmassa blogissa Kristuksesta pelastajana, mutta hän jätti meille ihmisille oman osamme. En tiedä pitäisikö minun tässä puhua jälleen kirkosta, siis luterilaisesta, mutta puhutaan nyt. Kirkossa on sellainen näkemys, että joko ihminen pelastaa itsensä, tai Kristus pelastaa hänet.

Mutta kysymyksessä ei ole joko-tai, vaan kumpikin. Normaalit sanat ovat tässä hirmuisen kömpelöitä ja rajallisia, mutta Kristus varsinaisesti pelasti ihmisen fyysiseen ruumiin hajoamasta (pääsiäinen) ja eetterikehon pakenemasta pois maasta (helatorstai). Entä ihmisen astraalikeho ja minä?

Ne ihmisen on itse pelastettava ja aktivoitava. Onhan Kristus siinäkin takana ja helluntai on juuri minuuden juhla, mutta silti. Fyysinen kehomme ja sen elämänvoimat tulevat pitkälle toimeen ilman me ihmiset teemme mitään aktiivista niiden hyväksi, mutta sellaisen yhteyden Kristukseen, että meidän minuutemme työ ajattelussa ja tunteissa voi muodostua todelliseksi uudeksi maailmanluomiseksi, sen ihminen voi saavuttaa vain oppimalla ymmärtämään Kristusta ja hänen työtään.

Se voi kuulostaa aluksi täysin epäreilulta ja asiattomalta. Miksi olisi joku tietämisen yksityiskohta, joka olisi niin tärkeä. Mutta se ei olekaan yksityiskohta, vaan Kristuksen vaikutusta ja työtä tulevaisuudessa ei mitenkään voi käsittää ymmärtämättä hänen työtään menneisyydessä.

Vaikea asia tässä on se, että koska yksi Kristuksen tehtävistä on antaa ihmisille vapaus, jotta heistä voisi tulla todellisen ja aidon rakkauden ja luovuuden olentoja, meille ei voi antaa Kristuksen ymmärtämistä kuin automaationa, vaan meidän on tehtävä ainakin vähän omaa työtä mukana.

 

Kristus-valo

Aivan pelkkä antautuminenkaan ei riitä, sillä silloin puuttuu tuo henkinen ajatusvalo, josta oli puhetta.

Meidän on siis ymmärrettävä. Ja meidän on tunnettava. Vain kaksi asiaa, mutta käytännössä se on niin paljon, koska maailma opettaa meille yhä tuota joko-tai -ajattelua. Joko uskot, etkä silloin ajattele. Tai ajattelet, etkä silloin usko.

Tai koska jokin on hyvä juttu, se ei voi olla paha. Tai koska joku puhuu hyvistä asioista, hän on hyvällä asialla. Tämä kaikki on niin riittämätöntä.

Kristus-valossa, joka on samalla Sirius-valo, meidän on aina jaksettava katsoa jokaista asiaa sekä sydämellä että päällä, sekä tunteella että ajatuksella, sekä rakkauden lämmöllä että valolla.

Samoin meidän on opittava katsomaan jokaista asiaa sekä sen valopuolelta, myös varjopuolelta, sillä molemmat ovat mukana jokaisessa asiassa.

Kun meissä alkaa herätä tämä valon ja sen heittämän varjon ymmärrys jokapäiväisenä luonnollisena asiana, silloin meissä voi alkaa herätä myös Sisäinen Sirius, sekä naisellisena Isis-Sofia-viisautena että miehisenä Zarathustra-viisautena, sekä Mariana että Jeesuksena.

2 kommenttia . Avainsanat: Kristus, Jeesus, Zarathustra, Sirius, Aurinko, Kristus-valo, Kristus-rakkaus

Tunteista, säästä ja katastrofeista

Torstai 17.3.2011 klo 19:49 - Matti Kuusela

Hei Kaikki,

Liitän tähän Hermeetikko.com -sivujen keskustelusta nimimerkki Jukkiksen kirjoituksen, koska se vain on niin hyvä:

"Jatkan vielä yhdestä ilmiöstä joka aiheutti Japanissa lisää inhimillistä tragediaa. Eli ilmaston äkillinen kylmeneminen sekä pelastustöitä haittaava lumisade. Mistä tälläinen ääri-ilmiö tähän putkahti?

En voi olla jälleen viittaamatta Hermeetikko nro 13 artikkeliin ”Sydämen kertomaa”. Sehän käsitteli teemaa, että kun ihminen kokee voimakasta stressiä; kuolemanpelkoa, surua jne, hänen sydämensä sähkömagneettinen kenttä toimii lujemmalla. ja kun surevia ihmisiä onkin samaan aikaan miljoonia ja taas miljoonia, heidän yhteinen magneettikenttänsä voimistuu niin, että lämpösäteet eivät pääse sille alueelle. Yksinkertaisesti ilmasto kylmenee joko globaalisti tai paikallisesti. Tämähän nähtiin Britanniassa 1962 Kuuban ohjuskriisin aikaan, Tsernobylissä seuraavana talvena ja nyt Japanissa. Yksinkertainen selitys miksi sotatalvet ovat aina kylmiä, ja katastrofialueilla ilmasto muuttuu nopeasti kehnoksi."

Selvästi näkee, että tässä on jotain, ja myös, että meidän on alettava ajatella asioita voimakenttinä ja virtauksina, joissa on useampia tekijöistä mukana. Uskon, että meillä on paljon kapasiteettia kaikilla siihen suuntaan, kunhan vain käytämme sitä. Uskon että enkelitkin ajattelevat asioita enemmän tuohon tapaan, vaikkakin herkästi.

Toinen tällainen suuri kosminen asia, josta sama nimimerkki Jukkis kirjoitti edellisessä viestissään, koski katastrosifialueen painovoimaa, joka tuolla maanjäristysalueilla on pienempi ja epäsäännöllisempi kuin muualla. Se on taas mahdollisesti yhteydessä aurinkotuuleen ja planeettojen välisiin sähkövirtauksiin. Eikö ole jännittävää, miten ajattelumme alkaa lopultakin ulottua planeettojen väliseen vuorovaikutukseen - vaikka onhan se esimerkiksi astrologisesti jo tuttua.

 

Tunteet

Katastrofit herättävät monenlaisia tunteita. Jotkut ovat hämmentyneitä niitä voimakkaista tunteista, joita maapallon aivan toisella kolkalla tapahtunut onnettomuussarja herättää. Tässä on tärkeää ymmärtää, että kaikki tunteet ovat sallittuja!

Kun joskus henkisissäkin yhteydessä puhutaan tunteiden hallinnasta, se ei missään nimessä tarkoita niiden työntämistä pois tai työntämistä piiloon. Se ei tarkoita yhdenkään tunteen tukahduttamista. Kaikilla tunteilla on meille oma merkityksensä, ja tärkein mitä niille voimme tehdä, on niiden hyväksyminen ja myötätunnon harjoittelu kaikkia omia tunteita kohtaan, ja samoin niistä nousevia ajatuksia kohtaan.

Myötätuntoa ja rakkaus asettavat tunne-energiat kohdalleen.

Myös näennäinen tunteettomuuden kokemus saattaa taas vaivata toisia. Kokee, että minulla pitäisi olla voimakkaampia tunteita, että minun pitäisi kokea surua tai pelkoa niin kuin muidenkin. Tässäkin tilanteessa pätee aivan sama. Harjoita myötuntoa ja hyväksymistä tätä "pitäisi tuntea" -kokemusta kohtaan. Voita jopa rakastaa niitä tunteita, joita et koe tuntevasi. Sekin toimii, ja aivan varmasti herättää uusia tunteita - ja vie sinua samalla eteenpäin sisäisen kasvusi tiellä.

Erääss mielessä tunteet ovat energia-aaltoja. Koe ne aaltoina, miten ne nousevat ja ovat tavallaan olemassa silloinkin, kun ne ovat aallonpohjassa. Kuuntele ensimmäistä tunnetta, seuraavaa aaltoa ... huomaat miten yksi tunne voi herättää aivan toisenlaisen ... seuraa taas sitä ... ja jossain kohden saatat huomata, että tunteisiin tulee aivan uusi sävy: enkelisi tulee niihin mukaan.

Kun aktiivisen hartaasti seuraat, mitä tunnet, luot sisäisen tilan, johon enkelit voivat osallistua ja he auttavat herkentyneitä tunteitasi asettumaan uudella ja kohonneella tavalla maailman ja kaikkien tuntevien olentojen ymmärtämisen välineiksi.

 

Saat mielellään jakaa Enkelimaa-blogin kirjoituksia ystävillesi!

1 kommentti . Avainsanat: maanjäristykset ja painovoima, stressin vaikutus säähän, stressi, sää, tunteiden hallinta, myötätunto, rakkaus, sään kylmeneminen, tunteiden salliminen

Minävoiman ihmeitä

Torstai 10.3.2011 klo 9:03 - Matti Kuusela

Ennen eilisillan Siriusryhmää koin itseni kovin väsyneeksi, mutta kun meditaatio sitten alkoi henkinen energia nousi hyvin selkeäksi ja hereiseksi. Tuo sama selkeys jatkuu edelleen tätä kirjoittaessani nyt aamulla.

Kuvittelin yöllä olevani niin väsynyt, että varauduin nukkumaan pitkään, kun tänään ei aamupäivällä ole mitään menoja. Mutta niin vain heräsin kirkkaana jo varhain ja kirjoitin toukokuun kevätlauantain Enkeli-iltapäivän ohjelmaa Hollolaan. Siitä näyttää tulevan kiva kolmen tunnin kokoontuminen vaihtelevien mutta keskeisten aiheiden äärellä Suomen ensimmäisessä arkkitehdin suunnittelemassa kunnantalossa.

Kun tilaisuus päättyy jo kolmelta, ehtii hienosti käydä katsomassa viereistä Pyhän Marian kivikirkkkoa ja vaikka sen lähteen vielä Kiikunlähdettä, jonka sinisine kirkkaine vesineen on vahvasti mukana Suomen chakrajärjestelmässä. Tervetuloa sinne, vaikka joukolla.

 

Rakkaus ja Voima

Ihmisen minuus osoittautuu yhä hämmästyttävämmäksi asiaksi. Olen kauan kantanut mielessäni amerikkalaisen Lynn W. Andrewsin ihastuttavan kirjan lausetta:

Kun rakkaus ja voima ovat tasapainossa, kaikki on hyvin.

Suunnilleen noin se lause meni, ja kumma kyllä en löytänyt sitä nyt kirjasta, vaikka siellä on paljon kauniisti oranssilla ja punaisella alleviivaamiani kohtia. No nyt vasta tajusin, että tuon kirjan nimi on juuri Love and Power, Rakkaus ja Voima. Etsimäni lause onkin seuraava, että ihmisellä:

...tasapainon tila voi toteutua vain silloin, kun rakkaus ja voima kulkevat käsi kädessä.

Viime päivinä, kun vapaa kirjottaminen ei oikein virrannut ja koin itsessäni lähinnä vahvaa myllerrystä. Mutta se on yhteydessä tasapainoon: jos tahtoo kokea hyviä hetkiä, on hyväksyttävä myös myllerryksen ajat. Ei voi kohota korkealle tai saada pohjaa suurempaan voimaan, ellei energiarakennetta silloin tällöin uudisteta.

On tärkeää oppia itse ja opettaa muillekin, että heikot tai hiljaiset ajat tai jopa menetyksen tunnot eivät ole paha asia. Ne ovat niitä aallonpohjia, jotka ovat välttämättömiä uuden kehittymiselle.

Flunssat, valvomiset ja väsymykset ovat useimmiten sitä samaa. Suhtaudu niihin luottavaisesti. Harvoilla meistä eetterikeho on niin joustava ja hyväkuntoinen, ettemme tarvitse koskaan flunssaa sen pehmentämiseen. Mutta mitä enemmän teemme työtä itsemme kanssa, muistamme myötätuntoa ja rakkautta ja yritämme oikein kokea niitä, siitä paremmin etenemme.

 

Pyhien kirjojen energiat

Energiakokeilut kirjojen kanssa jatkuvat. Kun luen Johanneksen ilmestystä niin, että vain luen sitä aivan kuin koke olemuksellani, mutta yrittämättä sen enempää tulkita sen merkityksiä, koen miten kirjan energiavärähtely menee koko kehon läpi.

Mutta varsinainen teho tuntuu vastaa seuraavana päivänä. Ilmestys luo yön nukkumisen aikana vahvan yhteyden henkiseen tasoon, itse asiassa suoraan Kristuksen vaikutukseen, ja se virtaa yöenergiasta seuraavaan päivään - tosi vahvana.

Se liittyy Steinerin mukaan siihen, miten Kristuksen voima ei nykyaikana enää ole henkisessä maailmassa, vaan nyt kun Kristus on liittänyt voimansa kokonaan Maahan, hän elää Maan piirissä ja vaikuttaa meidän päivätajuntamme kautta.

Johanneksen ilmestyksen kautta virtaa kuitenkin voima, joka liittää meidän minuutemme ja sielullisuutemme yön aikana Kristukseen, ja tuo yhteys virtaa seuraavana päivinä tai päivinä meidän henkiseltä puoleltamme eetteriruumiiseen ja fyysiseen kehoon.

Onhan tuo monimutkaista ja tarvitsen itsekin vielä aikaa työstää tuota yhteyttä, mutta joka tapauksessa olen nyt vahvasti kokenut, että noin se toimii.

Johanneksen evankeliumi on toinen voimakirja, jonka suora energia avautui minulle nyt Ilmestyksen energioiden jälkeen. Johanneksen evankeliumin värähtely on, miten sanoisin "henkisempi", kun Ilmestyksen energia on täyteläinen ja tosi vahva, ikäänkuin pyöreämmällä tavalla.

Energialukemisen salaisuus näyttää olevan siinä, että lukiessa ei pidä eristää tunne- ja tahto-olemustaan pois miettimisellä. Miettiminen ja ajattelu ovat hyviä asioita, mutta näiden henkisten pyhien kirjojen kanssa ne kykenevät yksipuolisesti tehtynä eristämään meidät syvemmästä kokemisesta. Oikea tapa on kai kokemisen ja ajattelun vuorottelu.

Johanneksen ilmestys auttaa selvästi myös Kalevalan kokemista entistä laajemmin, ei vain suomalaisena, vaan universaalina maailman ja ihmisen kehityksen kuvauksena. Siinä kuvataan siis jotain mitä on todella tapahtunut, ja mikä tapahtuu edelleen. Siinä mielessä Kalevala kulkee läpi sekä Vanhan testamentin, Uuden testamentin että Ilmestyksen.

Kalevalan energiat eivät kuitenkaan tässä kuvaamassani mielessä ole auenneet, vain tuollaisella korkeammalla, kuin henkis-liitävällä kokemisen tasolla. Työtä siis riittää.

 

Voiman teot


Ellet ole koskaan tehnyt voiman tekoa,
et voi todella nähdä millainen olet.

Tuo oli yksi Lynnin lauseita, ja se liittyy vahvasti aiheeseemme. Monilla meistä henkisistä ja herkistä ihmisistä suhde omaan minuuteen on liian löyhä. Me tunnemme, että maailma ei tue eikä kanna meitä.

Mutta minuus näyttääkin olevan jossain mielessä lihaksen kaltainen. Sitä voi voimistaa ja harjoittaa. No, nyt herkkätuntoiset ihmiset kokevat, että vahva minä on huono juttu, koska juuri egoismi on kaiken pahan takana. Totta, mutta minä ei olekaan tuo ego, vaan minä juurtuu henkeen, ja kun kun jonkun raskaan hetken jälkeen löydämme kohdan, jossa voimme ponnistaa minuuttamme, saatamme yhtäkkiä huomata, että se toimii. Minuus on valtava voima, kun sen kosminen yhteys kytkeytyy.

4 kommenttia . Avainsanat: Rakkaus, voima, Kristus, Lynn W. Andrews, minävoima, Johanneksen evankeliumi, Johanneksen ilmestys

Kultakangasta kutovi - Kristuksen asut

Keskiviikko 23.2.2011 klo 12:02 - Matti Kuusela

Viime yönä kirjoittamassani blogissa kerroin Steinerin esitelmäotteesta, jossa hän kertoo miten Kristus nyt toisen tulemisensa aikana rakentaa itselleen kehoa eetterimaailmassa. Suurta siinä on se, että meillä ihmisillä on keskeinen osuus tuon Kristuksen uuden kehon muodostamisessa.

 

Hämmästys

Ensimmäinen asun kudos muodostuu hyvin inhimillisestä tunneilmauksesta, josta tietäminen alkaa: hämmästyksestä. Kunpa me muistaisimme ja ehtisimme aina hämmästyä, kun kohtaamme uutta. Hämmästys avaa meille uusia tietämisen ja maailman hahmottamisen mahdollisuuksia.

Voisi sanoa, että henkinen tiede tai Kristus-tiede lähtee aina liikkeelle maailman uudesta ja tuoreesta näkemisestä. Hämmästys antaa luottamusta siihen, että meillä on aina yhä uusia ja uusia tiedon kerroksia ja mahdollisuuksia saavutettavanamme.

Ole aina valmiina hämmästymään, niin sisäinen elämäsi säilyy vahvana ja voimakkaana ja voi saada jatkuvasti uusia sävyjä.

 

Rakkaus ja myötätunto

Toinen Kristuksen asu muodostuu ihmisten aidosta rakkaudesta ja myötunnosta. Nyt minua hämmästyttää, kun muistelen miten paljon kirkot ja uskonnot todella ovat sitä opettaneet: ole myötätuntoinen, rakasta kaikkea mitä maailmassa, ihmisten elämässä, itsessäsi ja lähimmäisissäsi kohtaat.

Aika vähän, itse asiassa. Edelleen hämmästyn sitä, minkä juuri oivalsin: Kristuksen Testamentin opetukset eivät vain jotain sellaista elämänaluetta varten, jota me nimitämme uskonnoksi, vaan hyvänen aika: ne ovat opetusta aivan käytännöllistä ja jokapäiväistä elämää varten.

Parantajana tuo on minulle aivan selvä. Jokainen hetki elämän kaikkien ilmiöiden rakastamista auttaa ja tukee paranemista ja eheytymistä.

Tämä toinen Kristuksen keho on hänen eetteriruumiinsa.

Eetterikeho on juuri rakkauden keho. Niin kuin sielunkehomme pysyy terveenä ja puhtaana kun muistamme avautua tähtimaailman ihmetykselle, kukkien kauneudelle, ihmisten saavutuksille ja enkelien suuruudelle, niin elämänvoimakehomme elää rakkaudessa.

Toki meidän rakkautemme on vielä hyvin pientä. Joskus onnellisesti kohtaamamme suuri rakkaus voi antaa esimakua siitä, mitä eetterikehon muuntuminen todelliseksi rakkauden kehoksi voi tulevaisuudessa merkitä.

 

Omatunto

Kolmas kehollisuus muodostuu siitä, miten me ihmiset kuuntelemme enkelien opastavaa ääntä - eli omaatuntoa. Omantunnon mukainen toiminta luo sitä henkistä substanssia, josta Kristus rakentaa fyysisen kehonsa.

Sitä on aluksi vaikea ymmärtää, että on olemassa näkymätön fyysinen keho, mutta niin se vain on. Meidän nykyinen fyysinen kehomme on aineen täyttämä, siksi me havaitsemme sen aisteillamme.

Sitten kun me joskus tulevaisuudessa saavutamme mestaritason, me olemme läpäisseet koko fyysisen kehomme oman minuutemme henkisillä voimilla, ja silloin me voimme elää fyysisessä kehossa, jonka ei enää tarvitse olla aineen tukema. Ja silloin me otamme fyysisen kehomme mukaan henkiseen maailmaan kuoltuamme. Nythän meidän täytyy joka inkarnaatioon luoda uusi fyysinen keho. Silloin meillä on myös jokaisessa elämässä sama fyysinen keho, joka ilmaisee täydellisesti meidän sisäistä elämäämme. - Nykytilanteessa voi olla myös tyytyväinen siitä, että kaikki mitä meissä sisäisesti elää, ei heti näy ulospäin.

Mutta Kristuksella se näkyy, ja samoin enkeleillä. Se on yksi syy siihen, miksi henkiset olennot normaalisti näyttäytyvät ihmisille yksilöllisissä asuissa.

On siis hyvä kiinnittää huomiota omaantuntoon, huomata milloin ja miten omatunto puhuu.

 

Pohjanneito

Kalevalassa kaunis Pohjan neito kutoi Väinämöisen näyssä taivaallista kultakangasta. Japanissa ja Kiinassa hän on tähti Vega, joka kutoo kangasta jumalten asuksi.

Naituaan Ilmariseen ja astuttuaan maan piiriin neidosta tulee kuitenkin paha emäntä, joka laittaa kiven Kullervon leipään.

Se tarkoittaa hyvin suurta asiaa: kun Kristus on tullut Maan päälle, myös moni asia kosmisesti on muuttunut. Kosmoksen voimat eivät enää täysin vaateta Kristusta, vaan nyt meidän ihmisten tehtävä on luoda Kristukselle ne vaatteet, joihin hän pukeutuu Maan piirissä.

Ihmetys, rakkaus, myötätunto ja omantunnon seuraaminen ovat samalla niitä voimia, jotka "kutsuvat" Kristuksen luoksemme.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristus, ihmetys, rakkaus, myötätunto, omatunto, Pohjan neito, Vega, Steiner, Rudolf Steiner, mestarit

Enkelimaasta Kristuksen asuihin

Keskiviikko 23.2.2011 klo 0:27 - Matti Kuusela

Hei Ystävät,

Kiitos taas että olet täällä! Viime päivinä olen käyttänyt tavallista enemmän aikaa mennä syvemmälle asioihin ja antaa niiden aivan kuin laskeutua olemukseen. Tosiasia onkin, että viimeisen viisitoista vuotta on mennytkin tiiviissä työskentelyn tahdissa.

Enkelimaa-sivut ovat muotoutuneet edelleen ja olen innoissani siitä, että ne niistä alkaa paljastua mielekkäältä näyttävä muoto. Tosin vanhana suunnittelijana tiedän, että varsinainen suunnittelu voi päästä lentoon vasta siinä vaiheessa, kun ensimmäinen toimiva vaihtoehto on löytynyt. Silloin voi alkaa siirrellä eri palasia vapaasti uusiin mahdollisiin yhteyksiin. Toivon että sellainen vaihe pian tulee, meidän kaikkien iloksi.

Astrosofinen sivu on päässyt nyt hyvään alkuun. Olen itsekin hämmästynyt siitä, miten Raamatun tapahtumat ovat lähteneet eloon ja miten ymmärrettäviksi ne ovat alkaneet tulla. Edellinen kirjoitus oli isyyden henkisestä parantamisesta - kannattaa katsoa.

Uusi astrosofinen kirjoitus - mikä siis tarkoittaa ihmiselämän, Maan ja tähtimaailman uutta synkroinointia eli yhteensovittamista - puhuu 5000:nnen ravitsemisesta. Se on oikeastaan kovin yksinkertaista: vuorelle kohoaminen tarkoittaa Uudessa testamentissa aina kohoamista henkiseen kokemukseen. Kristuksen kosminen henki vuorella liittää yhteen taivaalliset voimat maalliseen tapahtumiseen, kohottaa kuulijat tilaan, jossa aistimaailma avautuu henkiselle kosketukselle. Sen kautta kaikille virtaa kosmisen ravitsemuksen voima.

Seuraavana yönä Kristus kävelee Genetsarertin järven aalloilla ja tyynnyttää myrskyn. Yö on sisäisten näkyjen unitila, jossa läsnäoleva Kristus-voima tyynnyttää maallisten elämänvoimien myrskyn.

Läsnäolijoiden, leipien ja kalojen lukumäärät voimma tässä yhteydessä unohtaa. Ne ovat henkistä kuvakieltä, jossa puhutaan tarkemmin siitä, milloin koko ihmiskunta kohoaa vuorelle ja jumalallisen Kristus-ravitsemuksen yhteyteen.

Tärkeä vinkki evankeliumien ymmärtämiseen on se, että ne eivät ole historiateoksia, vaan henkisiä oppikirjoja ja voimateoksia. Ne on kirjoitettu ensi sijassa ihmisille, jotka ilman muuta tiesivtä mitä luvut, kalat ja leivät tarkoittavat. Kristus-sydän on elämän leipä, silloin oli Kalojen aika ja niin edelleen.

Joskus nuo nyt taustalle jääneet henkisen kuvakielen käsitteet ovat olleet yhtä helposti ymmärrettäviä kuin jääkiekon harrastajalle lause "Ilves vei Tapparan nakkikioskille". On siinä parin tuhannen vuoden kuluttua ihmettelemistä, jos yrittää tulkita sen sananmukaisesti.

Nyt torstaina on siis päivä, jolloin keskeiset taivaankappaleet ovat tuon viidentuhannen ravitsemuksen mukaisesti nykyaikana. Lue vielä tuo astrosofisen kalenterin teksti.

 

Enkelimaan uudistuksia

Astrosofisen kalenterin lisäksi Viikkolauseet ovat nyt pyörineet hyvin.

Henkimaailman mestareiden viestejä olen saanut mukaan oikein suuren määrän, ja niissä on oikein käytännöllisiä ohjeita moniin vaikeisiin käytännön tilanteisiin. Suosittelen lämpimästi.

Runo-osasto on nyt uudistetussa kuosissa.

Rudolf Steinerilta on uutta tekstiä ja kirjoitin myös hänen esittelyynsä lisää. Mielestäni me emme ikinä pääse tästä kunnolla eteenpäin, ellei kaikki tule esille. No, ei siinä kaikkea ole. Vain se mitä minä tiedän, mutta lukekaa.

Sain tänään Vaasasta - lämmin kiitos! - Steinerin esitelmäotteen, jonka suomensin uudelleen, ja tekstistä avautui aivan ihmeellisellä tavalla. Miettii, miten on mahdollista, että kaikki tuokin on ollut piilossa sadan vuoden ajan.

Toisaalta kovin moni ei ole kirjoittanut enkelikirjaa, josta käy ilmi, että sisäistyäkseen suomennosten on oltava kansan kielenhenkienkelin, ajatusenkelin ja kansanhengen läpäisemiä, jotta ne voivat todella avautua ja osua kohdalleen. Se on aika suuri vaatimus. Lue tuo Steinerin Kristuksen henkiset asut itse, mutta tässä vielä lyhyesti, kun tämä on niin tärkeää:

Kristus luo itselleen uutta henkistä kehoa Maan piirissä, kehoa joka ihmisten on luotava. Se on näitä karmallisia asioita: Kristus on tullut vapaaehtoisesti Maan päälle kosmisena henkenä auttamaan ihmiskuntaa ja liittänyt olemuksensa Maahan.

Nyt ihmisten on puolestaan luotava hänelle sielutasolle, elämänvoimien tasolle ja fyysiselle tasolle uusi asu, jossa hän voi kulkea, ja jota hän kehittää aina maankehityksen loppuun saakka.

Tuo Kristus-keho muodostuu seuraavasti ihmisten töistä:

- Avoimen sisäisen ihmettelyn aineksista sieluruumis.

- Myötätunnon ja henkisen rakkauden aineksista elämänruumis.

- Omantunnon seuraamisen aineksista fyysinen ruumis.

Kaikki nämä kolme kehoa ovat näkymättömällä tasolla, myös fyysinen keho, sillä meidän aineellisen maailmamme aineen täyttämä keho on vain fyysisen kehon yksi mahdollisuus. Muistammehan jo ylösnousemuksen jälkeen miten Kristuksella oli opetuslapsille näkyvä, mutta aineeton fyysinen ruumis.

 

Niinpä, kaikki hengen ritarit ovat kutsuttuja mukaan suureen tehtävään puhdistaa ja avata henkisiä kirjoituksia. Nyt se tarkoittaa eritoten kristillistä henkistä tietoa.

Rakkaudella
Matti

 

PS. Näitä Enkelimaa-blogeja saa aina jakaa myös eteenpäin!

Ja muista tilata lomakkeella myös Enkelimaa-viestit. Ne alkavat piakkoin toimia ja ne tulevat korvaamaan vanhat Hopeasulkaviestit.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Enkelimaa, Kristus, omatunto, myötätunto, rakkaus

Minä ja henkinen todellisuus

Perjantai 11.2.2011 klo 16:33 - Matti Kuusela

Suurkiitos kiitosviesteistä, joita sain eilisestä kirjoituksesta. Monet keskeiset henkiset kysymykset eivät sittenkään ole niin vaikeita. Meidän länsimaisten ihmisten ongelmana on enemmänkin tottumattomuus henkistä asioiden käsittelyyn.

Mistä johtuu se  häpeä, jota me niin usein koemme henkisen todellisuuden edessä? Luulen sen johtuvan siitä kollektiivisesta näkemyksestä, että pitää uskoa tietyllä tavalla. Se näkemys on vanhentunut. Olen ymmärtänyt, että esimerkiksi Uuden testamentin viesti on täysin selvä: todellinen uskonto voi nykyaikana olla vain henkilökohtainen ja yksilöllinen, minä-ihmisen uskonto. Ja siitä voi keskustella.

Moderni minuus vapautuu ja vahvistuu uskaltamalla kertoa omista ajatuksistaan, ja uskaltamalla kuunnella toisten ajatuksia. Mitä enemmän me uskallamme tulla oman itsemme varaan, esimerkiksi jonkin uskonnon näkemysten sijaan, sitä henkisemmiksi minuutemme voivat kasvaa.

Halutessaan voi olla vapaa yhtä hyvin minkä tahansa uskonnon kuin uskonnottomuudenkin piirissä. Aina ihmettelen, miten Uusi testamentti on onnistunut sanomaan nämä kaikki olennaiset asiat jo kaksituhatta vuotta sitten: Minä olen teidän kaikkien kanssa.

Jos tahdomme ymmärtää Uutta testamenttia pyhänä kirjana, niin silloin sen on pystyttävä opettamaan korkeinta ihmisyyttä, ja tällä kohden se merkitsee jälleen, että tuo MINÄ, josta Kristus puhuu, on todella jokaisen ihmisen saavutettavissa.

Kun Jeesus viimeisenä iltanaan antoi opetuslapsilleen tuon Yhden käskyn, hän sanoi sen olevan: Rakastakaa lähimmäisiänne niin kuin itseänne, siihen sisältyy todella paljon. Se tarkoittaa väistämättä, että lähimmäisten piiri laajenee perheyhteisöstä koko maapallon yhteisöksi, miellyttävistä ihmisistä kaikiksi ihmisiksi.

Ja itsen rakastaminen laajenee tarkoittamaan rakkautta kaikki itsen olemismuotoja kohtaan, sekä mieluisia että vähemmän mieluisia. Se merkitsee ettei ole hyvä sulkea tästä itsestä pois mitään, vaan todella rakastaa puhtaaksi jokainen ajatus, tunne ja tahdonvirike, jokainen kipu, suru ja tuska, ja yllätys: rakastaa omaksi myös jokainen ilo, jonka voimme kokea.

Ja kiitos teille kaikille siitä, että koen saaneeni teiltä tavallaan luvan kirjoittaa näistä asioista, jotka ovat olleet niin kauan kehittymässä. Se kuva, joka minulla on ollut esimerkiksi Uudesta testamentista, on se, että se ei voi sulkea ketään pois eikä ulkopuolelle. Itselläni on Äiti Amman antama nimi, tiibetinbudhalaisen laman antama nimi, evenkelisessa kirkossa kastettu nimi ja olen ministroinut Kristiyhteisön palveluksisssa - Kristus on se tai hän, jonka koen yhdistävän nuo kaikki, ja yhdistävän itseni kaikkeen siihen, mikä ihmiskunnalle on rakasta.

Nyt kun täällä maan päällä on tullut olluksi tällä kertaa jo 9 x 7 eli 63 vuotta, niin on ainakin joidenkin intiaaniheimojen mukaan tullut täysi-ikäiseksi ja on lupa kertoa mitä maailmasta on ymmärtänyt. Koen että viimeinkin on tullut aika alkaa rakentaa aivan jotain uutta.

Ja oikein mielellään otan mukaan myös kysymyksiä, millä vain viestimellä lähetettyjä. Saa olla vaikeitakin :)

 

Minä Olen -messut

Ja huomenna ja sunnuntaina Minä Olen messuilla Dipolissa. Sinikan kanssa siellä myymme meditaatiolevyjä ja nyt saa Enkelit kanssamme -kirjan loppupainoksen messutarjouksena 20 euroa kappale. Uusi painos tulee vielä tänä keväänä, uudella kannella varustettuna ja entistä ehompana. Sisältöön tulee vain aivan pieniä tarkistuksa, joten nykyinen laitos toimii edelleen vallan hyvin.

Tervetuloa moikkaamaan, saimme pöydän oikein hyvältä paikalta toisesta kerroksesta!

2 kommenttia . Avainsanat: Minä, minuus, Kristus, Uusi testamentti, rakkaus, Minä Olen -messut, Enkelit kanssamme

Rakkauden taika

Perjantai 7.1.2011 klo 21:03 - Matti Kuusela

Vuoden alku on ollut mahtavaa energioiden uudistumista. Sisäisesti me olemme valmiit astumaan uuteen energeettisen portin läpi, mutta vanhat ajatusmuotomme tahtovat niin mielellään pitää kiinni vanhasta ja turvallisesta, riippumatta siitä, onko tuo vanha enää lainkaan ajankohtaista.

Nyt on suuren oppimisen aika. Olipa mitä tehtäviä tai ongelmia tahansa, kaikkein voimakkain ja yleispätevin lääke niihin on rakkaus. Rakastaminen. Rakkaus ja hiljainen sisäinen hyväksyminen myötätunnon kera ovat voimia, jotka saavat aikaan todellista muutosta.

Mieli pelkää rakastaa, koska se luulee, että rakastaessaan jää kiinni menneeseen, tai kiinni toiseen ihmiseen, vanhoihin olosuhteisiin, vanhaan työpaikkaan tai aivan mihin tahansa. Mieli kuvittelee, että on turvallisempaa pitää yllä jatkuvaa enemmän tai vähemmän hiljaista nurinaa, koska se uskoo, että silloin olemme vapaampia lähtemään.

Mutta todellisuus on juuri päinvastoin. Ihmeellisellä tavalla rakkaus on se voima, joka vapauttaa. Rakkaus luo sisäisen tilan, jossa ulkoisen maailman esteet ja rajoitukset katoavat. Se on taianomaista, mutta niin asia vain on.

 

Kokeile rakastamista!

Valitse joku ongelma, joka on tuntunut tosi suurelta ja ratkaisemattomalta. Ja sitten päätä ja tunne, että rakastat kaikki siihen liittyviä ihmisiä ja tilanteita! Oikein tunteella.

Hyvinkin pian huomaat, että asiat alkavat muuttua parempaan suuntaan.

Käytännössä se johtuu siitä, että rakastaessasi luot enkeleille mahdollisuuden auttaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, rakkauden taika, ongelmat, tehtävät, enkelien apu

Anteeksianto ja voimaantuminen

Perjantai 3.12.2010 klo 1:18 - Matti Kuusela

Olin tänään Antroposofisen liiton nuorekkaamman väen Torstai-klubissa puhumassa enkelimaan ideasta. Ilta oli sympaattinen ja oli iloinen siitä että saatoin puhua hyvin vapaasti siitä mitä itse koin ja tunsin tulevani hyvin ymmärretyksi.

Yksi käsittelemistäni aiheista liittyi anteeksiantoon. Vanhemmilla henkisillä liikkeillä on ollut taipumusta kokea itsensä niin oikeassa oleviksi, että kaikki muut liikkeet tai uskonnot ovat tuntuneet vääriltä ja siksi jopa vihollisilta.

Tuosta vihollisuuden kollektiivienergiasta on ollut hyvin vaikea vapautua. Koin sen itse aivan lähiaikoina tutustuessani uudehkoon japanilaisen buddhalaisuuden liikkeeseen, jossa on runsaasti sympaattisia piirteitä, mutta jonka käsityksen Kristuksesta koin kovin puutteelliseksi. Aluksi olin siitä suorastaan vihainen.

Sitten vähitellen juuri anteeksiantomeditaatiossa tajusin, miten itse olen vuosia opettanut, että jos jonkun henkisen liikkeen tieto on puutteellista - oman näkemyksen mukaan - ei se välttämättä tarkoita totuuden vastustamista, vaan tietämättömyyttä. Silloin tehtävänä on olla itse totuuden lähteenä.

Välttämättä ei kannata mennä julistamaan muutamalle miljoonalle ihmiselle, että hei, te olette kaikki väärässä. Ensimmäinen tehtävä on antaa tuo tietämättömyys ja kaikki siihen liittyvät tuntemukset anteeksi niin muille kuin itselle. Sen jälkeen voi asettua kommunikoimaan näistä totuuksista sisäisillä tasoilla, rauhanomaisesti.

Rudolf Steiner huomauttaa Henkisen tiedon tie -kirjan alussa painokkaasti että hengenoppilas ei milloinkaan tyrmää mitään esitettyä ajatusta suoraan mahdottomana tai vääränä, vaan hän tutkii sitä ensin kaikessa rauhassa.

Tuo on ihmeellisen vaikeaa. Ensin tulee pelko siitä, että jos ajattelee sellaista, minkä kokee vääräksi, tuo vääryys tarttuu. Mutta pelätä ei tarvitse. Jos on aidoin mielin liikkeellä, palaa väistämättä omaan totuuteensa, jos se siis on itselle totuus.

Henkisessä mielessä ei ole merkitystä sillä, miten kauan tuon totuuden selvittäminen kestää, sillä kun sen on selvittänyt, on tehnyt suuren työn niin itsensä kuin muidenkin avuksi.

Pohjimmiltaan kaikki uskonnot tulevat yhtymään: ne ovat kaikki Kristuksen elämää tai hänen olemuksensa heijastuksia. Se tulee täysin selväksi, kun muistaa, miten Kristus kertoo olevansa kaikkia ihmistä varten, jokaista ihmistä.

Näitä henkisiä totuuksia on usein vaikea käsittää. Vaikka kuulemme sanat siitä, miten Kristus on jokaisen minän kanssa, mielemme alkaa kuitenkin niin sujuvasti jaottelemaan vuohia lampaista, että se tuntuu aivan oikealta ja oikeutetulta. Siis todella: Kristus on kaikkien ihmisten kanssa, ei vain meidän mukavien ja samoin ajattelevien.

Sama pätee anteeksiantoon. Henkisen tien oppilaan on annettava anteeksi, ei jostain oudosta periaatteesta, vaan siksi, että korkeampaa tietoisuutta ja rakkautta ei voi saavuttaa niin kauan, kuin jaottelee ihmisiä vastakkaisiin ryhmiin.

Vasta kun me kykenemme tuntemaan rakkautta todella joka ikiseen ihmiseen, jota tulemme ajatelleeksi, aukeaa korkeampi tie, joka on voimaantumisen tie. Silloin emme enää ole elämän voimattomia uhreja. Olemme elämän oppilaita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: anteeksianto, voimaantuminen, totuus, henkinen kasvu, rakkaus, Kristus, uskonnot

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »