Matin blogi

Suomea keskiajalla

Torstai 18.12.2014 klo 10:29 - Matti Kuusela

Kun tulemme Suomen riimikronikassa vuoden 1000 tienoille, käy selväksi, että käsitys Suomen valloittamisesta äkillisellä ristiretkellä ruotsalaisille ei pidä paikkaansa.

Messeniuksen kronikka kertoo, miten tuhannen vuoden takaisina aikoina käytiin jatkuvia taisteluja skandinaavien, suomalaisten ja kaikkien mahdollisten maiden välillä. Näissä sodissa suomalaiset olivat aivan muiden veroisia.

Eräänä aikana ruotsalaisten ja suomalaisten välillä käytiin kahdeksankymmenen vuoden ajan jatkuvia taisteluita, joihin otti osaa yhdeksän Ruotsin kuningasta. Useita urhoollisia miehiä kaatui molemmilla puolilla.

Erikseen mainitaan, että Ruotsi oli aina vaarassa suomalaisten hyökkäyksien vuoksi. Sitten tullaan aikaan, jolloin kristinusko alkaa sekaantua maalliseen valtapolitiikkaan ja Eerik Pyhä taistelee Suomea vastaan. Tekstistä ei saa selville, tarkoitetaanko tässä Suomella vain Turun seutua eli Varsinais-Suomea, mutta ilmeisesti niin on laita. Jopa tapauksessa mukana ovat myös Upsalan piispa, Lalli ja Pyhä Henrik.

Räntämäki

Aikaa kuluu, ja Suomi saa taas oman piispan oltuaan aikansa Upsalan piispan alaisuudessa. Piispa Rodolfilla (noin 1177) ja hänen kahdeksalla seuraajallaan oli istuimensa Räntämäellä.

Yhdestä hänen seuraajastaan, Tuomaksesta, sanotaan että hän oli Mustain veljien sääntökunnasta ja että hän johti luostaria Gotlannissa. Siellä hän myös kuolee paettuaan Visbyhyn hämäläisten kapinaa.

Kapinasta kuultuaan kuningas Eerik Sammalkieli lähetti matkaan suuren sotajoukon Birger Jaarli johtajanaan. Purjehdittuaan Jeesuksen nimissä he pystyttivät ristin ensimmäiseen satamaan, johon he laskivat maihin. Tätä paikka nimitetään sen tähden Korsholmaksi, ristisaareksi.

Sinne he rakensivat suuren linnoituksen ja hyökkäsivät Pohjanmaan rannikolla asuvien pakanoiden kimppuun. Ja sinne, mistä väestö oli ajettu pois, asutettiin ruotsalaisia talonpoikia. Mustasaari ja Pietarsaari olivat heidän pitäjänkirkkonsa.

Retket Hämeeseen ja Karjalaan

Pohjanmaalta ruotsalaiset tunkeutuivat koko sotajoukollaan metsien halki Hämeeseen. Briger Jaarli voitti ja rakensi seb kunniaksi Hämeenlinnan, jossa ruotsalaiset olivat turvassa. Sen jälkeen hämälaisetkin olivat kuuliaisia Räntämäen piispan opille. - Tämä saattaa tarkoittaa hämäläisten eli tavastialaisten olleen alkujaan ortodokseja.

Turun seudulla oleva Räntämäki kehittyy ja yhteydet olivat läheisiä ainakin Upsalaan, Sigtunaan ja Linköpingiin.

Sitten käydään suuri sota karjalaisia ja venäläisiä vastaan marski Torkkelin johdolla. Sota tapahtuu paavin myötävaikutuksella ja hänen legaattinaan oli mukana Västeråsin piispa. Sota voitetaan ja niin myös karjalaiset alistuivat Ruotsin valtaan. Viipuriin rakennettiin luja linna.

suomen_vaakuna.jpg

Suomen henkiset piirit

Venäläisten kanssa kahakoidaan edelleen. Sitten kronikka siirtyy aivan uudelle alueelle. Suomi jaetaan pohjoiseen ja eteläiseen laamannikuntaan. Ne jakaantuvat edelleen maakuntiin, joiden vaakunoita Messenius kuvailee suurella huolella. Myös Pohjois- ja Etelä-Suomella on omat vaakunansa. Lisäksi koko Suomella on yhteinen vaakuna. Sitä Messenius kuvailee näin:

Suomen yhteinen vaakuna on ensiksikin 
pystyynnoussut leijona,
joka kantaa kultakruunua. 
Oikea etujalka heiluttaa miekkaa,
sen sijaan vasen takajalka polkee
venäläistä sapelia punaisessa kentässä
ja kaikkea ympäröi yhdeksän ruusua.

Tämän jälkeen Messenius pyytää vielä erityisen painokkaasti lukijaa huomaamaan, että jokaisella maakunnalla on oma erityinen vaakunansa.

Kun ryhdyin miettimään näiden vaakunoiden merkitystä ja sitä miten niissä niin vahvasti esiintyy karhuja, kullattuja miekkoja, tähtiä, rengaskypäriä, lippuja, kultakruunuja, kultaisia ristejä, ilves, kultainen jousi, kultainen vene, viisi kärppää... niin mieleeni alkoi kohota aavistus todellisesta henkisestä visiosta. Kuvataanko näiden symbolien kautta kunkin maakunnan todellista henkistä olemusta, niiden arkkienkeleitä ja pienempiä enkeleitä.

Tästä jatkoa

Kuva: Suomen suuriruhtinaskunnan vaakuna Upsalasta. Wikimedia Commons.

Mustien veljien sääntökunta tarkoittaa dominikaaneja. Se on Pyhän Augustuksen sääntöä noudattava veljeskunta, jonka puvun päähine ja viitta ovat mustia. Dominikaanit olivat yleisesti hyvin oppineita. Heidän keskeinen tarkoituksensa oli taistelu kerettiläisiä vastaan. Suomeen dominikaanit tulivat vuonna 1222. Heillä oli täällä kaksi konventtia, toinen Turussa ja toinen Viipurissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Johannes, Messenius, Suomi, riimukronikka, vaakunat, maakunnat