Matin blogi

Viisaus, henkinen kasvu ja selvänäköisyys

Tiistai 3.1.2012 klo 3:43 - Matti Kuusela

Jouluajan kolmentoista pyhän yön sarja jatkuu edelleen, ja tuntuu että tällä kertää ensimmäistä kertaa todella koen niiden voimat, vaikka niitä jo vuosia olenkin seurannut. Tuntuu tosi mukavalta, että kasvua ja edistystä tapahtuu.

Tänä yönä maanantaista tiistaihin on viisaudenhenkien aikaa. Nyt on hyvä päästää irti kaikesta mahdollisesta vanhasta ja antaa korkeamman viisauden asetella asioita uudelleen paikalleen, korkeampaan järjestykseen.

Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, miten hengelle antautuminen ei ole vain passiivista antautumista - ainakaan nykyaikana - vaan meidän on aina oltava itse aktiivisia. Jos päästän jostakin irti, niin ymmärrän että minä sen teen. Ja annan sillä tavoin vuoron korkeammille voimille.

Minuus, mutta herkkyyteen ja viisauteen kasvavana, on meidän aikamme korkein teema. Mutta sen ohella me tarvitsemme kasvua, ei pelkkiä kukkia ja hedelmiä. Koen että kasvu sisäisessä mielessä tapahtuu nimenomaan tunteiden alueella. Teen edelleenkin noita hartauden tunteen harjoituksia, joista jo olen puhunut.

 

Hartauden tunne

Hartaudesta puhuminen tuntuu aina hiukan oudolta, koska siihen itsellänikiin sekoittuu kuva jostain menneen ajan hartaudenharjoituksesta. Mutta kun teen itse harjoitusta, se tuntuu täysin ajanmukaiselta ja selkeältä.

Ja siis miten sen teen? Yksinkertaisesti vain suljen silmäni  ja lausun mielessäni kutsuna sanan hartaus. Sitten vain annan tapahtua ja seuraan tunnetta, joka kehittyy, mutta en aivan passiivisesti, vaan ikäänkuin varovasti tuota tunnetta kannattaen ja tukien.

Koen sen oikeana juuri sillä tavoin, että oma ohjaus säilyy koko ajan herkästi mukana, vaikka pääosin vain sallin, että hartaus tapahtuu. On sitä vaikea selittää, mutta uskon että mitä enemmän puhumme, sitä paremmin sanatkin asuttuvat kohdalleen.

 

Terveyden asenteet

Kun joskus viisitoista vuotta sitten hoitotyön aloitettuani luin ensimmäisiä kertoja Louise L. Hayn kirjaa Muuta ajatuksesi, se usein suututti, kun sen maininnat sairauksia aiheuttavista asenteista vaikuttivat niin yksioikoisilta.

Esimerkiksi vaikka päänsärky: vammautat itsesi, itsekritiikki, pelko. Nuo tuntuivat jotenkin niin kohtuuttomilta ja ajetteli, että jos ihminen ihan oikeasti kärsii päänsärystä, niin puhuminen jostain itsekritiikistä ja parannuskeinona itsensä rakastamisesta on kyllä kohtuutonta.

Vuosia meni ennen kuin aloin syvemmin hyväksyä ja tuntea todeksi nämä Hayn aivan loistavat oivallukset. Yhä vieläkin katson joskus hoidon aikana ikään kuin ulkopuolisena mielipiteenä, mitä Hay jostain vaivasta sanoo. Siihen on hyvä verrata sitä, mitä itse kokee.

 

Kaksoiskulkija

Hayn kirja on hyvä keino oppia tuntemaan myös omaa kaksoiskulkijaansa. Meillä on jokaisella sisäisyydessämme olento, joka sisältää kaikki ne tunteet ja energiat, joita emme ole vielä itse työstäneet vapaaksi. Sitä nimitetään kaksoiskulkijaksi, ja hän on myös se, joka usein saa meidät suuttumaan, koska me emme sitten millään haluaisi kohdata tätä kätkettyä puolta itsessämme.

Mutta henkinen kasvu on suurelta osin juuri sitä, että me tuomme tuon kätketyn itsessämme esiin ja vapautamme sen. Siksi meidän on opittava rakastamaan kaikkea sitä, mikä meitä suututtaa. Jo tämä ajatus voi suututtaa syvästi. Mieli keksii niin helposti vastaväitteitä: mitä, pitäisikö minun siis hyväksyä sitä ja sitä pahaa!?

Mutta ei, vaan minun on hyväksyttävä ja rakastettava itsessäni myötätuntoiseksi ja rakastavaksi se osa, joka aikaisemmin on suuttunut, itsessäni. Niin kauan kuin suutun, minä taistelen vastaan, joko aktiivisesti tai tukahduttamalla suuttumustani. Vasta kun viha minussa muuntuu rakkaudeksi, alan todella muuttaa itseäni ja maailmaa paremmaksi.

Sehän tarkoittaa myös sitä, että opin rakastamaan myös sitä itsessäni, joka vihaa, tai joka vihasi tai vastusti tai taisteli aikaisemmin. Kun otan avoimin sydämin vastaan kaikki tunteeni rakkauteni ja hyväksyntäni piiriin, minusta alkaa tulla olento, jossa hyvät voimat kasvavat.

Jos yritän kasvattaa selvänäköisyyden ja henkisyyden kukkia sisäiselle maaperälle, jossa vielä on vastustusta, vihaa, taistelua tai tunteiden kätkemistä, tuolla selvänäköisyydellä tai henkisyydelle ei ole kunnollista perustaa, kunnon perustaa kasvulle. Rakkkaus luo sen muhevan mullan, josta muiden hyvien tunteiden avulla henkisyyden kasvu versoo ja kehittyy niin, että myös selvänäköisyyden kukat kohoavat esiin luonnollisina ja viisaina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveys, sairaudet, viisaus, henkinen kasvu, selväkäköisyys, kaksoiskulkija, tunteet