Matin blogi

Puhdassydämisyys

Torstai 29.1.2015 klo 11:03 - Matti Kuusela

Vuorisaarnan asema evankeliumeissa on vaikuttava jo asen aseman vuoksi. Se sijaitsee ensimmäisen eli Matteuksen evankeliumin alussa, heti Kristuksen toiminnan alettua kiusausten jälkeen.

Vuorisaarna on saanut nimensä juuri siitä, että Jeesus on kiivennyt vuorelle ja antaa sieltä ensimmäiset suuret opetuksensa. Matteuksen evankeliumin erityisyys on se, että sen näkökulma on fyysinen ruumis, tai itse ihmisyys. Vuorisaarnassa tämä Jeesus kohoaa vuorelle eli henkisen tiedon korkeuteen ja esittää ohjelmansa ihmisen tulevasta kehityksestä, joka on oleva minäkehitystä, minän tai minuuden kehitystä.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

Autuudet

Varsinaiset Vuorisaarnan ydin ovat autuaaksijulistukset, kuten evankeliumissa kerrotaan, mutta autuus ei ole kovin hyvä suomennos. Kun Jeesus kertoo, miten autuaita ovat hengessään köyhät, se tarkoittaa, että vanhan testamentin ja vanhojen mysteereiden aika on ohi. 

Vanha jumalallinen tieto tuli ihmiselle vihkimyksen, näkyjen, opetusten tai profeettojen kautta, aina niin, että silloisen ihmisminuuden oli enemmän tai vähemmän astuttava syrjään, jotta ihminen saattoi ottaa tuon opetuksen vastaan.

Nyt uusi opetus tapahtuu minuuden kautta. Kristus tuo maan päälle henkisen tai makrokosmisen minän, mikä antaa mahdollisuuden siihen, että oikean henkisyyden perusta ei enää ole opetuksissa, vaan jokaisella ihmisellä on oma ainutlaatuinen kykynsä oivaltaa mikä on totta ja oikein.

Eikä mitään muuta totuuden kriteeriä enää ole olemassa kuin se, minkä ihminen itsessään kokee oikeaksi. Voihan toki sanoa, että jotkut on totuuksia, jotka ovat ihmisestä riippumattomia, kuten matemaattiset totuudet. Totta, mutta silti ihmisen on nekin hyväksyttävä totuudeksi, itse. 

Köyhyyden autuus tässä tarkoittaa sitä, että ihmisen on oltava vapaa ottamaan vastaan uutta ja tunnustelemaan sen totuus omassa ajattelussaan ja omassa sydämessään, oman minänsä voimin.

Tuosta voi hyvin huomata, että autuus on liian passiivinen sana kuvaamaan sitä ihmisen tiedon ja totuuden omakohtaista kokemusta, josta tässä on kysymys. Mutta enpä minäkään keksi siihen parempaa sanaa. Voisi ehkä sanoa, että kysymys on sisäisen aktiivisen tasapainoisesta ja jatkuvasti kehittyvästä tilasta.

Tällaisessa tilassa voivat olla ihmiset, jotka eivät tukeudu vain vanhaan, vaan ovat valmiit joka hetki kulkemaan eteenpäin.

Viides kulttuurikausi

Rudolf Steinerin mukaan me elämme nyt viidettä atlantiksenjälkeistä kulttuurikautta, jonka sisäisenä tehtävänä on tietoisuussielun kehittäminen. Kun katsomme asetamme rinnakkain yhdeksänosaisen ihmisolemuksen ja yhdeksään autuutta, huomaamme että tietoisuussielu on ihmisen kuudes olemusosa. Ja vastaavasti kuudes autuuslause kuuluu: Autuaita ovat puhdassydämiset...

Tämä on mielenkiitoista: tietoisuussielun hyve tai päämäärä tässä on siis puhdassydämisyys.

Kun me ajattelemme käsitettä tietoisuussielu, niin siitä tulee ainakin minulle vanhastaan vaikutelma jostain hyvin tiiviistä ajatuksesta, joka ohenee ja ohenee... Ja josta voi myös tulla aika ankara ja pakotta.

Mutta jos tietoisuussielun päämääränä on puhdassydämisyys, niin se ei voi olla vain ajattelu vanhassa mielessä, vaan sen on otettava huomaansa koko ihmisolemus tuntemuksineen ja tahtoineen.

Ihmisen on opittava tulemaan tietoiseksi koko sisäisestä elämästään. Eikä siinäkään tietoisuus voi tarkoittaa vain ohutta ajatustietoisuutta, vaan jotain paljon runsaampaa, jotain runsaampaa. Koen koko sielunelämäni runsauden.

Siinä mielessä kuvaavampi sana tietoisuussielulle voisi olla kokonaisuussielu tai kokonaissielu. Myös runsaussielu kuulostaa tällä kohden hauskalta ja kannustavalta nimitykseltä.

Kun Steiner vielä yllättävänkin tuntuisesti on maininnut tietoisuussielun kehityksen perusvireeksi hartauden, niin huomaamme olevamme alueella, joka kulkee aivan toiseen suuntaan kuin nykykulttuurin päälinja.

Suhtauden hartaudella kaikkiin kokemuksiini niin, että sydämestäni tulee puhdas.

Hartaus

Tähän hartauteen liittyy nykytietoisuudelle suuri sudenkuoppa. Miten helposti käsitämmekään sen niin, että oikein suhtautua hartaasti kaikkeen sellaiseen, minkä itse kokee hyväksi. Mutta siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että suhtautuu hartaasti, myötätunttoisesti ja rakasti kaikkiin kokemuksiinsa!

Vain sitä voi täysin ymmärtää, mitä rakastaa. Vain silloin voi saada todellista, viisaudeksi kehittyvää tietoa, kun tutkii kohdettaan täysin puhtaalla sydämellä.

Seuraava autuus kehittyy sitten tämän puhdassydämisyyden pohjalta niin, että se ei jää vain sisäiseksi toiminnaksi, vaan se muuttuu toiminnaksi.

Rakkaudella
Matti

Kuva Vuorisaarnasta: Cosimo Rosselli

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristus, Jeesus, Vuorisaarna, Matteuksen evankeliumi, autuudet, tietoisuussielu

Sielun tähtipaimen

Perjantai 19.12.2014 klo 19:35 - Matti Kuusela

Uusimmassa Takojassa 4/2014 on Riia Saaren hieno kirjoitus Sieluni tähtipaimen. Se perustuu saksalaisen selvänäköisen Verena Stäel von Holsteinin ja hänen miehensä Friedrich Pfannenscmidtin keskusteluihin luonnonhenkien ja enkeleiden kanssa.

Juuri näiden kirjoitusten aiheena ovat tunteet. Tunteiden johtava henki on nimeltään Astra. Hän muotoaa yhdessä enkelimme, kehoelementaarimme ja oman itseytemme kanssa meidän sieluntasojamme kunkin oman karmallisen tilanteen ja elämänsuunnitelman mukaan.

Tunteiden kirjo

Riian kirjoitus perustuu kaikkiaan neljään tunteita käsittelevään kirjaan ja juuri näin joulun alla on oikein sopiva aika käsitellä tunteita, sillä joulu on hyvin voimakkaasti juuri tunteiden juhla. Voidaksemme täysin olla mukana joulussa meidän on oltava avoimia myös tunteille, niin kosmisille tunteille ja lähimmäistemme tunteille kuin omillemmekin.

Myös tunteet vaihtuvat kehityksen myötä ja Astran tehtävä on harjoittaa meidän sielujamme tunteiden kokemiseen ennen maan päälle tuloamme. Astra työskentelee juuri ihmissielun alueella, sillä juuri siellä meidän tunteemme asuvat. Ajattelu tukeutuu enemmän fyysiseen todellisuuteen ja tahtominen henkeen, mutta tunne on yhteydessä meidän puhtaaseen sielullisuuteemme.

On kiintoisaa tietää, että tämän elämän ajattelun laadut ja sävyt muovaavat ennen kaikkea meidän seuraavan elämämme fyysistä olemusta, mutta fyysiset tekoni taas seuraavat elämän ajattelua.

Sielullisuuden suuri merkitys on taas siinä, että sen kautta me avaudumme Kristuksen todellisuudelle. Toki on tärkeää, millaisia ajatuksia me hänestä muodostamme ja miten tahto meissä elää, mutta silti tunteiden ja sielullisuuden alue on tässä keskeisin.

Voi myös sanoa, että tunteet ovat värejä, sielunvärejä. Mutta meidän aikanamme nämä sisäiset värimme ja sävymme ovat suuressa vaarassa, sillä television ja tietokoneen käyttö yleisolemukseltaan köyhdyttää meidän tunnemaailmaamme. Samoin lasten liiallinen varjelu. Siksi tietoinen tunteiden kouluttaminen tuleekin yhä tärkeämmäksi.

Ennen tunteita pyrittiin kouluttamaan pois, nyt on tunteiden herkkyyden ja elävyyden koulutuksen aika.

Tunnekoulu

Astra esittää, että pienillä lapsille se voi merkitä satuja ja niiden herättämien tunteiden painottamista ja nimeämistä. Noin yhdeksänvuotiaasta lähtien voisi jo varsinaisesti keskustella tunteista ja tutustua niihin lähemmin.

Ja kun yhteyden saaminen Kristukseen on yksi meidän maallisen elämämme aivan keskeisiä tehtäviä, niin meidän on muistettava, että se tapahtuu juuri tunteiden kautta. Meillä voi olla jopa hyviä ajatuksia, mutta juurtuakseen todellisuudeksi ajatuksetkin tarvitsevat tunteita.

Mitä tunteet sitten ovat. Siihen kysymykseen Astra vastasi: tähtiä! Tähtivalo on meihin virtaavia tunteita ja tätä tähtivaloa Astra meihin punoo. Astra kutsuukin itseään sielujemme tähtipaimeneksi.

Hämmästys, hämmästely ja ihmettely ovat kaikkein keskeisimpiä tunteiden herättäjiä ja vahvistajia. Henkinen maailma hämmästelee luomistyötään, maan kauneutta ja viisautta ja sitä, että Kristuksen toimesta maa, joka oli kuolemaisillaan, sain jälleen uuden elämän.

Hämmestellessämme ja ihmetellessämme me ihmiset yhdymme tähän henkisen maailman syvään hämmästykseen. Meidän sielumme avautuu ja laajenee. Kauneuden aistit aktivoituvat. On kuin kultianen niitty avautuisi sielullemme, sisäinen niitty, joka loistaa kullanhohteista valoa. Tässä hämmästyksen kultamaailmassa sielumme voi kokea maailman alkurakkautta, alkuluottamusta, aivan kuin loistavan joulukuusen äärellä.

Lähde Riia Saari: Sieluni tähtipaimen. Takoja 4/2014.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sielu, tunteet, Astra, Kristus, hämmästys, Riia Saari

Venäjän kansansielu

Torstai 18.9.2014 klo 12:01 - Matti Kuusela

Me puhumme usein kansansielusta tarkoittaen jossain kansassa vallitsevaa sielullista rakennetta. Mutta kansansielu on henkisesti katsottuna myös todellinen henkinen olento, arkkienkeli. Kansansielun tai kansanhengen käsitteitä käytetään jossain määrin lomittain toistensa kanssa, mutta nyt aion kirjoittaa siitä, mitä Rudolf Steiner kertoi vuoden 1912 Suomen vierailullaan venäläisille kuulijoilleen. Tuolloin Suomi oli vielä Venäjän suuriruhtinaskunta ja siinä mielessä Steinerin kaksi vierailua Suomessa olivat samalla ainoat kerrat, jolloin voi sanoa hänen vierailleen Venäjällä.

Siksi venäläisten oli helppo matkustaa tänne, ja paikalla olikin runsaat kolmekymmentä venäläistä, ylimyksiä, totuudenetsijöitä, taiteilijoita, ortodokseja.

Pitäessään kymmenen esitelmän sarjaansa Steiner sai voimakkaan impulssin pitää venäläisille kuulijoille oma tilaisuus. Se toteutui silloisen hotelli Fennian yhdessä vierashuoneessa.

berdyaev2.jpg

Venäjän kansansielu

Steiner oli jo pitkään ja lämpimästi puhunut henkisestä kasvusta ja sen historiasta, Kristuksesta, itäisistä ja läntisistä kansoista, kun hän äkkiä aloittaa kuin toisen vaihteen. Hän alkaa kertoa seuraavaan tapaan, hyvin lämpimästi. Esitän sen tässä tiivistettynä:

Ja nyt on sanottava, rakkaat ystävät, että olen tullut henkisessä maailmassa tuntemaan erään sielun, joka tuntee suurta kaipausta sitä henkeä kohtaan, joka saa ilmaisun meidän henkisen työmme kautta. Olen oppinut tuntemaan tämän sielun juuri henkisessä maailmassa.

Kun etenemme hengenkuntien tarkastelussa kansansieluihin, arkkienkeleihin, kohtaamme niiden kansansielujen joukossa, jotka vielä ovat nuoria ja joiden täytyy kehittää itseään edelleen, niin kuin jokaisen olennon täytyy, Venäjän kansansielun.

Tiedän miten tämä Venäjän kansansielu tuntee kaipausta sitä henkeä kohtaan, joka saa ilmaisunsa meidän henkisessä työssämme. Steiner käyttää tuossa sanaa teosofia, koska hän vielä tuona vuonna työskenteli teosofisen seuran puitteissa, mutta uskon, että nykyaikana voimme sillä ymmärtää esimerkiksi ajan puhtainta henkisyyttä.

Steiner painottaa vielä tämän Venäjän tai slaavilaisten nuoren kansansielun kaipausta ja sitten hän puhuu vastuuntunnosta: Puhun vastuuntunnosta, koska te, rakkaat ystäväni, olette tämän Venäjän kansansielun lapsia. Se vaikuttaa ja toimii teissä, ja te olette sille vastuulliset. Koettakaa ottaa vastaan tämä vastuu!

Paljon, paljon opetti minulle tämä kansansielu. Traagisimmin minua kosketti se, mitä hän saattoi kertoa minulle vuoden 1900 paikkeilla. Se tuntui silloin niin traagiselta, koska juuri silloin tuli esiin jotain sellaista, mistä kävi ilmi, miten vähän tätä Venäjän kansansielua vieläkään ymmärretään.

Sitten Steiner puhuu siitä valtaisasta venäläisen henkisyyden vaikutuksesta, jota ovat tehneet Tolstoi, Dostojevski, Solovjov... Hän jatkaa, miten Venäjän kansansielu tietää kertoa vielä hyvin paljon enemmän kuin edes Solovjovkaan saattoi ilmaista... sillä kohtaamme Solovjevilla vielä paljon, liian paljon sellaista, mikä on omaksuttu Länsi-Euroopasta.

Tämä on kiintoisaa, koska siinä käy niin selvästi esiin, miten länsimainen henkinen vaikutus ei olekaan Venäjälle pelkästään hyväksi, vaan sen olisi saatava etsiä rauhassa omaa identiteettiään, omaa suhdettaan maahan ja henkeen, todellisuuteen ja ideoihin. Tiedämmehän niin monista esimerkeistä, miten altista venäläinen kehitys on ollut sen sisäisen valon varjopuolien todellistumiselle.

Oikeat henkiset kysymykset - koko maailmaa varten

Sitten Steiner puhuu kehottavasti siitä, miten tärkeää Venäjän henkiselle kasvulle on, että ihmiset herättävät itsessään oikeita henkisiä kysymyksiä. Ja hän jatkaa:

Ja sellaisten rakkaudellisten, kauniiden ja jalojen tunteiden pohjalta ovat Venäjän kansaan kuuluvat ihmiset esittäneet minulle monia kysymyksiä, jota on välttämättä joskus esitettävä, koska ilman niiden vastauksia ei tulevaisuuden ihmiskunta voi elää. Tällaisia kysymyksiä, jotka voivat tulla vain itäisestä Euroopasta, on minulle esittänyt Venäjän kansansielu henkisellä tasolla.

Steiner kuvaa, miten pitkä tie Venäjän kansansielun lapsilla on vielä tämän oman kansansielunsa yhteyteen, sen ymmärtämiseen, mitä tuo sielu todella kaipaa. Mutta hän kehottaa olla epäröimättä kun etsii tietä tämän kansansielun yhteyteen. Kansansielustanne te tulette löytämään ne kysymykset, joihin vastaamatta tulevaisuuden ihmiskunta ei voi säilyä, hän sanoo.

Tässä Steiner tuo selvästi esiin, että venäläisen sielullisuuden piiristä voi nousta  niitä suuria kysymyksiä, jotka vaikuttavat koko ihmiskunnan kehitykseen. Mehän tiedämme, miten menneisyydessä Intia, Egypti, Kreikka, Rooma ja sitten Eurooppa ovat vieneet henkistä kehitystä eteepäin.

Venäjä ei ole vielä löytänyt itseään vastaavalla tavalla, ja voi tulla monelle todella yllätyksenä, että Steiner kertoo seuraavan suuren kulttuurivaiheen nykyisen eurooppalaisen jälkeen nousevan slaavilaisten kansojen piiristä. Ja vasta sen jälkeen tulee sen vuoro, mitä amerikkalaisilla on henkisyyden kehityksessä tarjottavana ihmiskunnalle.

Steinerin mukaan tämä venäläinen kulttuurikausi on hyvin pitkälle samaa, kuin mitä nyt hieman liian varhain puhutaan vesimiehen ajasta. Se on oleva ihmiskunnan suurten henkisten ihanteiden aikaa, aikaa jota luonnehtii täydellinen uskonnonvapaus, enkeliläheisyys, tasa-arvoisuus. Sen olisi oltava aikakausi, joka nykyisen maan päällä ennakoi ihmiskunnan paljon myöhäisempää tulevaisuutta.

Tässä niin koskettavassa puheessaan Steiner tulee siihen, miten tähän tehtäväänsä Venäjän kansansielu tarvitsee apua omilta ihmisiltään. Sillä tulevaisuudessa kansansielun tarvitsevat lapsiaan, ihmisiä, saavuttaakseen päämääränsä.

Ja sitten sitten Steiner jatkaa siitä, minkä me suomalaisetkin niin hyvin ymmärrämme. Ja ymmärrämme sen myös venäläisten suhteen, joiden sielullisuus edelleen kamppailee löytääksen oikean suhteensa maiseen todellisuuteen: Se, mikä voi kantaa ihmisen korkeimmalle, viedä maailman kauneimpiin, valoisimpiin korkeuksiin, on eniten alttiina erehdyksille lankeamiseen.

Teidän tulee, rakkaat ystäväni, sielullistaa se minkä te koette henkiseksi. Teidän tulee löytää hengelle sielu. Ja te kykenette siihen, koska Venäjän kansansielulla on mittaamattomat tulevaisuuden mahdollisuudet ja syvyydet, Steiner korostaa.

Venäläisen henkisyyden luonne

Steiner huomauttaa, että venäläisten vaara henkisyyden suhteen ei niinkään ole skeptisyys, kuten lännessä, vaan liiallinen uppoutuminen henkilökohtaiseen sielullisuuteen. Se saattaa tiivistää auraa niin, että se ei enää päästä varsinaista hengen yhteyttä lävitseen.

Mutta siinä missä keskieurooppalainen sielullisuus joutuu ottamaan henkisyyden vastaan kuin ulkoa tulevana jumalallisena mahtina, voi venäläinen luonne vaalia henkisyyttä kaikkein omimpana sielullisuutenaan.

Eikä venäläisen henkisyyden tehtävänä ei ole niinkään puhua hengestä, ei edes vain kehittää tunnetta ja tahtoa, vaan ennen kaikkea voimaa ja kestävyyttä.

Teidän tarvitsee vain antaa kansansielunne puhua ajatustenne, tunteittenne ja tahtomisenne kautta, ja jos te tunnette vastuuta kansansieluanne kohtaan, te tulette silloin samalla täyttämään velvollisuutenne ihmiskuntaa kohtaan, Steiner lausuu.

Ja vielä lopuksi hän tähdentää, että meidän kaikkien henkisen tien kulkijoiden on tuotava maailmaan uusia hengen virikkeitä, ei vain vanhaa. Lännessä se merkitsee sitä, että meidän on vaalittava sitä, minkä länsi voi henkisistä lähteistään käsin tuoda itse esiin.

Venäjän suhteen tuon voi ymmärtää niin, että kun Venäjä tavallaan on idän ja lännen välillä, se lännestä kaipaa uusinta ja puhtainta henkisyyden valoa.

Rakkaudella
Matti Kuusela

Saat mielellään jakaa tätä blogia myös tutuillesi.

Kuva: Filosofi Nikolai Berdjajev oli mukana Helsingissä kuuntelemassa Steineria vuonna 1912 Ruotsalaisessa Normaalilyseossa.

2 kommenttia . Avainsanat: Rudolf, Steiner, Venäjä, kansansielu, henkisyys

Luonnonhenkien toimintaa

Tiistai 29.7.2014 klo 0:13 - Matti Kuusela

Hei ystävät

Vanhan ajattelun palapelit olivat suoraviivaisia ja selkeitä, mutta kulkiessamme kehityksessä eteenpäin me emme kuljekaan suoraa rataa junan tavoin, vaan tietoisuuden palikoista tulee käyriä ja käännöksiä. Uudesta maailmanymmärryksestä tulee monin tavoin kaarevaa ja silmukoivaa.

Suoraviivainen tietoisuus ei enää kanna elämää eikä uutta tietoisuutta. Se johtaa yhä hankalampiin tilanteisiin niin luonnossa kuin ihmiselämänkin ymmärtämisessä. Yksi syy psyykenlääkkeiden niin voimakkaaseen tarpeeseen on siinä, että me yritämme ymmärtää elämää ajattelulla, joka sopii toki yhteiseen toimintaan koneiden kanssa, mutta ei enää elävien olentojen kanssa.

Maanhenget

Nyt voimme ottaa esimerkiksi illan luonnonhenkikurssin aiheita. Maanhenget, joiden suurta sukua ovat esimerkiksi tontut, ovat valtavan tietoisia olentoja. Ne tiedostavat kaiken välittömästi ja suoraa. Kaikki mikä on tiedostettavissa, tulee niille aivan kuin välittömänä havaintona.

Syy tähän suureen tarkkaavaisuuteen on, että näiden maanhenkien on oltava aina valveilla säilyttääkseen muotonsa. Jos ne nukahtaisivat hetkiksikin, ne hajoaisivat tai muuntuisivat alkeellisiksi eläimiksi, kuten sammakoiksi tai madoiksi.

Mutta tässä tulemme yhteen luonnon suurista kokonaisuuksista. Maanhenkien antipatia hitaita ja ainakin niiden kannalta muodottomia eläimiä kohtaan aiheuttaa sen, että ne antavat näille yksinkertaisille olennoille muodon. Ilman maanhenkien antipatiaa alimmat eläinlajit eivät kykenisi rajautumaan ulkomaailman suhteen.

Maanhengillä tai maahisilla on vahva vapautumisen pyrkimys. Ne välittävät perustasolla vain vähän toisistaan, mutta sitä kiinnostuneempia ne ovat kaikesta ympärillään, aina suuria tähtimaailmoja myöten.

Kun tullaan kehittyneempiin ja pitkäikäisiin maanhenkien suvun olentoihin, kuten tonttuihin, niin silloin tilanne muuttuua. He voivat olla esimerkiksi kotitonttuina tai saunatonttuina hyvin uskollisia tehtävälleen ja myös perheilleen, sillä monet heistä ovat myös perheellisiä.

Sen lisäksi, että maahisilla maan alla on tehtäviä kasvikunnan lisääntymisen ja uudistumisen suhteen ja koko maan tietoisuuden suhteen, heillä on tehtäviä myös eläinmaailmassa.

Vedenhenget

Hieman korkeammat eläimet, kuten kalat tai kehittyneemmät sammakkoeläimet tai matelijat tarvitsevat vielä selkeämmän suojan ulkomaailmaa vastaan. Jotkut, kuten kilpikonnat tai alligaattorit tai kovakuoriaiset, tarvitsevat suorastaan suorastaan panssarin.

green_sea_turtle.jpgSellaisen rakentavat heille vedenhenget. Vedenhengilläkin on merkittäviä tehtäviä kasvimaailmassa, mutta hekin auttavat myös eläimiä.

Tiedämmehän, että vesi muodostuu mielellään pisaroiksi, ja sellaisten muodostaminen on juuri vedenhenkien lempipuuhaa. Pallomuodon tilavuus on kaikkein suurin suhteessa sen pinta-alaan, ja tämän matematiikan vedenhenget hallitsevat. Samalla innolla kuin ne luovat pisaroita pilvistä alas putoavassa sateessa, ne luovat samoilla voimilla vielä voimakkaampia panssareita monille eläimille.

Ilmanhenget

Ilmanhengilläkin on omat tehtävänsä, mutta ne ovat hyvin toisentyyppisiä kuin maanhenkien ja vedenhenkien tehtävät. Ilmanhenget tai keijut täydentävät myös eläinolentoja omilla voimillaan, mutta hyvin eri tavoin kuin maan ja veden henget, jotka pyrkivät yksilöllistämään ja suojaamaan.

Ilmanhenkien rakkaus taas on avointa ja epäitsekästä. Ne eivät eristä. Ja tuntevat olonsa kotoisaksi etenkin lintujen parissa. Ne nauttivat lintujen liikkeelle saaman ilman väreilystä ja linnut suorastaan antavat niille sisäisen kiinnekohdan, vastaavanlaisen kuin meillä jokaisella ihmisellä on oma minuutemme itsessämme.

Jos katsomme tarkkaan linnun rakennetta, aivan luustoa myöten, niin voimma huomata että lintu on oikeastaan pelkkää päätä, mutta se jalat ovat kovin heikot, ja käsiähän linnulla ei ole lainkaan.

Ilman keijut liittävät lintuun henkisellä tasolla niiltä puuttuvan aineenvaihdunnan ja jalkojen alueen, jotka keijuille ovat hyvin muodostuneet. Tällä täydentävällä avulla keijut liittävät linnut maan piiriin, ikäänkuin maadoittavat ne.

Onhan toki kaikilla näillä elementtien hengillä tehtäviä myös ihmisen suhteen, niin elimistön muotoutumisessa kuin meidän tietoisuudessammekin. Kuten on helppo aavistaa, keijut kantavat meille valoa, ne muokkaavat valoa ja sen viisautta käyttökelpoiseen muotoon niin kasveille kuin ihmistajunnallekin.

Tulenhenget

Kun ilmanhenget ovat lintujen läheisiä ystäviä, ovat perhosten liittolaisia taas tulenhenget. Perhonenhan kehittää itselleen mahdollisimman vähän kunnon fyysistä ruumista. Perhonen on fyysisesti oikeastaan pelkkä pinta, taso, jossa on niin vähän fyysistä ainetta kuin suinkin mahdollista. Ja tuon fyysisen aineen perhonen kokeekin juuri taakaksi, jota se joutuu kantamaan mukanaan. Perhonen on oikeastaan pelkkää valoa ja väriä, se kantaa väreissään muistoa kaukaa maailmankaikkeuden alkuluomisesta.

Mutta perhosten avuksi tulevat tulenhenget. Steiner kertoo, että jos katselee fyysistä perhosta ja liittää siihen sisäisesti havaitun tulenhengen kuvan, niin niistä yhdessä muodostuu jotain siivekkään ihmisen kaltaista. Näin tulenhenget täydentävät perhosille maan piirissä sen kehollisuuden joka niiltä itseltään puuttuu - vaikkakin se tapahtuu ulkoisille aisteille näkymättömillä tasoilla.

Nämä ajatukset neljän elementin luonnonhenkien toiminnasta eläinmaailmoissa voivat aluksi tuntua vaativilta, mutta jos ajattelee, miten me olemme hyväksyneet sen ajatuksen, että fyysistä kehoa tulee harjoittaa, jotta se säilyy elinvoimaisena, niin vähintään sama pätee ajatteluun.

Meidän on harjoitettava ajatuksiamme eläviksi ja voimakkaiksi niin, että ne kykenevät tarttumaan aivan uudenlaisiin yhteyksiin maailmankaikkeuden ja elävien olentojen välillä. Se on myös ajattelua ja kokemista, joka tulee jo aivan lähitulevaisuudessa auttamaan meitä ymmärtämään, mitä omassa sisäisyydessämme tapahtuu, sillä luonnonhenkien ja enkeliolentojen voimat vaikuttavat paitsi luonnon elämässä, myös sielullisuudessa.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maanhenget, vedenhenget, ilmanhenget, keijut, tulenhenget, perhoset, linnut, sielullisuus

Uskosta meditaatioon

Keskiviikko 23.7.2014 klo 16:10 - Matti Kuusela

Usko, rakkaus ja toivo ovat ihmisen kolme suurta sisäistä ravintoa, jotka vaikuttavat kukin omalla alueellaan. Usko vaikuttaa sieluruumiiseen, rakkaus on elämänruumiin voimiin ja toivo vaikuttaa aina fyysiseen kehoon saakka.

Kun haluaa näihin kolmeen voimaan tutustua, on hyvä muistaa, että ne ovat voimia, jotka voi kokea sellaisenaan. Niillä ei tarvitse välttämättä olla kohdetta, jotta ne voi kokea. Kokeile vaikka ensin uskoa. Sulje vain silmäsi ja ajattele keveästi sanaa usko. Sitten annat sen tapahtua, siis uskon voiman nousemisen esiin. Uskon :) että se onnistuu monelle, mutta ellei onnistu, niin ei hätää: tämä harjoitus vahvistaa sitä joka tapauksessa, aivan riippumatta siitä, saitko siitä juuri nyt mitään kokemusta.

Uskon voima

Jo tämä pieni harjoitus voi tuoda monelle esiin ainakin aavistuksena sen, miten valtavia nämä sisäiset voimat ovat. Jos yhtään pääsee kiinni siitä, mitä usko on voimana, niin hyvin aavistaa myös sen, miten sillä voi siirtää vuoria.

Uskon henkilökohtaisella aivan omalla kokemuksella on meidän aikanamme myös monia esteitä. Yksi on se, että uskomista on usein esitetty vaatimuksena erilaisten auktoriteettien suunnalta. Vaatimuksenomainen usko toisten sanomisiin on kuitenkin omiaan tuhoamaan uskon omaa voimaa: todellinen usko tai uskominen on sitä, mitä minä itse koen.

Jos tuo oma uskominen sitten kolahtaa paikalleen sopusointuun suurten maailmanvoimien kanssa, niin silloin ollaan pitkällä. Mutta uskoa voi harjoitella. Kun edellä kuvatulla tavalla sulkee silmänsä alkaa miettiä, mihin todella voin uskoa, niin kokee aika mielenkiintoisia tuntemuksia.

On erityyppisiä uskomuksia. Jos mielessä alkaa ensimmäisenä kaikua uskontunnustuksen lause "Minä uskon Isään jumalaan..." niin huomaa miten siinä pyhänä lauseena on aivan erityinen loiste, riippumatta siitä, onko aivan minun henkilökohtaisen älyllisen uskomiseni piirissä vai ei.

Toinen suunta on etsiä jotain ajatusta, johon todella uskon. Hullunkurista, mutta se voi aluksi olla vaikeaa. Uskonko siihen, että läppäri on edessäni tai tuoli on allani? Uskonko siihen että taivan on sininen? Tai että olen syntynyt tiettynä päivänä?

Nämä ovat yksinkertaisia harjoituksia, mutta erittäin voimistavia. Kun tätä harjoittelee muutamankin kerran, niin sisäinen uskomisen voima alkaa hiljalleen nostaa päätään esiin. Ja kun sen kanssa tulee tutuksi, se voi ihmeellisesti tuoda elämään uutta voimaa ja uusia sävyjä.

Uskonnot ja uskomukset

Uskomukset voivat olla omia, mutta useimmiten ne ovat ulkopuolelta napattuja arvostelmia: minä olen hyvä piirtäjä, mutta huono laulaja, tuo valtio on hyvä mutta tuo toinen huono. Tällaiset lauseet rajoittavat aina sisäistä todellisuutta ja sen elävyyttä, sisäisten voimien vapaata virtaa.

Meillä suomalaisilla rajoittavat uskomukset ovat yleensä kielteisiä, mutta yhtä hyvin myös usko esimerkiksi oman puolueen tai maan kaikkivoipaisuuteen tai omiin kykyihin voi olla rajoittavaa. Huomaa, miten on hienon hieno ero siinä, milloin uskominen esimerkiksi omiin kykyihin muuttuu kiinteäksi ja rajoittavaksi uskomukseksi, ja milloin se on avoin ja voimaannuttava, hyödyllinen. Avoin usko omiin mahdollisuuksiin taas on ihmeellisesti voimaannuttava kokemus.

Uskonnot taas ovat kokonaisia uskomusjärjestelmiä sellaisina kuin me ne nykyään yleensä ymmärretään. Mutta uutena uskonto voi olla aito ja tuore. Sillä on henkinen perustaja, jonka kautta elämään virtaa uutta voimaa ja tietämystä, mutta kaikki inhimilliset elämänmuodot myös vanhenevat ja jäykistyvät. Siksi myös uskonnot tarvitsevat jatkuvasti uudistumista jokaiselta jäseneltään voidakseen olla aitoja ja eläviä yhteyksiä henkiseen todellisuuteen.

Steiner lausuu:

Lyhyesti sanottuna vain uskon voimat voivat antaa meille sen elämän, jonka tulee raikkaana pulputa sielussamme.

Tuo on erinomainen lause meditoida, kuunnella sisäisesti.

Oma usko, oma meditaatio

Kun tässä kirjoittaessani kokeilin tuota uskon lauseen sisäistä kuulemista, niin sain aika mielenkiintoisen ajatuksen meditaatiosta. Tiedättehän, että olen aina ollut kiinnostunut meditaatiosta, olen kirjoittanut siitä ja olen harjoittanut sitä, mutta silti en koskaan ole oikein löytänyt sitä omaa meditaatiota, jota henkiset lähteet suosittelevat. Ne kun puhuvat usein siitä, miten tärkeäksi meditaatio voi muodostua, ja miten ne ovat todellista sisäistä ravintoa, josta ei mitenkään tahdo luopua.

Myös monet läheiset ovat kertoneet tällaisista kokemuksista. Mutta nyt sain sisäisen tuntemuksen: löydä oma meditaatiosi! Sellainen, jonka todella tunnet omaksesi. Se voi olla melkein mitä tahansa, sellainen ajatus, tunne, kokemus, kohde, johon keskittyminen saa sinut kokemaan jotain sellaista sisäistä yhteyttä, mihin mikään muu ei samalla lailla johdata.

Ja kun sinulla on tällainen oma luontais-henkinen tukipiste, sitten voit laajentaa kirjallisuudesta tai muista opetuksista löytämiisi meditaatiohin.

Totta kai tämä voi mennä toisinpäinkin. Voit todella saada paljon siitä, mitä joku toinen sinulle antaa tai opettaa. Tällaista vuorovaikutusta elämä on. Älä unohda omaa itseäsi, vaikka sinulla olisi ympärilläsi miten hienoja opetuksia tahansa. Elämä tarvitsee yhä enemmän vuorovaikutusta: myös uskoa omaan itseen!

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: usko, uskonto, uskomukset, meditaatio, sieluruumis, voimaantuminen

Henkinen parantaminen

Perjantai 3.1.2014 klo 3:31 - Matti Kuusela

Kun kirjoittelen tätä nyt yöllä, niin keskiviikkona eli uudenvuodenpäivänä olimme jouluajan pyhässä virrassa liikkeenhenkien eli voimien tai hyveiden päivässä. Tuo sisäiseen henkiseen liikkeeseen avautuminen näyttää olevan aika hiljainen päivä, johon kuin Wienin uudenvuodenkonsertti sopii loistavasti. Minun mielestäni tosin valsseja olisi saanut olla enemmän. Pakko tunnustaa, etten oikein enää viimeisistä polkista huomannut miten ne erosivat aiemmista. Mutta ehkä se johtuu vain polkkakorvan harjaantumattomuudesta. 

Eilen torstaina, jota päivää tässä vielä elelen, alkoi sitten viisaudenhenkien päivä. Ja kuinka ollakaan, heräsin hienosti jo kuuden tienoilla ja aloin lukea Steinerin Baselissa 20. marraskuuta 1907 pitämää esitelmää Mariasta ja Maria Magdaleenasta. Tuossa esitelmässä Steiner puhuu viisaudesta ja alkaa sitten lähestyä parantamista. Ensin hän puhuu tunnetusta parantajasta ja kirjailijasta Paracelsuksesta, joka esiintyy myös eräässä Mika Waltarin kirjassa.

Paracelsus oli saavuttanut tällaisen viisauden. Hän lähestyi jokaista kasvia, jokaista kemiallista ainetta niin että hän tunnisti suoraan niiden parantavat ominaisuudet. Eläin tietää välittömästi tiedostamattomien vaistojensa avulla, mitä on sille hyväksi. Paracelsus tunsi tietoisen viisautensa avulla, miten jokin sairaus voisi hyötyä tietystä aineksesta.

Sairauden merkitys

Mahdoitko huomata, että Steiner käytti tuossa ilmaisua, että sairaus hyötyy... Mehän olemme tottuneet ajattelemaan, että sairaus on aina huono asia. Mutta tosiasiassa sairaus on prosessi, joka pyrkii palauttamaan ihmisen hänen kadottamaansa sopusointuun yhteydessä maailmankaikkeuteen ja omaan kehitystiehensä.

Tämä nyt ei kuitenkaan ollut se mahtava asia, josta aioin kertoa, vaikka se saattaa kyllä monet ajatukset kääntymään päälaelleen. Sehän merkitsee, että sairaudet hankaluuksistaan huolimatta ovat siis hyväksi, ja silloin hoitajan tehtäväksi tuleekin - ei ainoastaan poistaa sairautta - vaan luoda sille sille toinen tapa suorittaa se vahvistuminen tai mitä ihminen henkiseltä kannalta kulloinkin kaipaakaan.

Tosiasiassa suuri osa tuosta tapahtuu alueille, jota me ihmisten emme vielä tiedostamisellamme hallitse, mutta on hyvä alkaa kuitenkin tulla tietoiseksi siitä, miten sairaus henkiseltä kannalta katsottuna voi olla suorastaan jotain upeaa: se on parantamista, jota luonto ja maailmankaikkeus itse suorittavat.

Mutta kun me ihmiset, parantajat, hoitajat, lääkärit, terapeutit, olemme täällä läsnä, meillä on mahdollisuus osallistua tähän luonnon ja hengen viisauden parannusprosessiin ja tehdä siitä paljon miellyttävämpi. 

Ainahan tulee muistaa, että ei ole hyvä poistaa ihmiseltä sitä sisäisen parantamisen ja vahvistumisen mahdollisuutta, jonka jokin vaiva hänelle tahtoo antaa. Siksi prosessit tarvitsevat myös aikaa, vaikka joskus tapahtuu myös parantumisia, jotka voimme kokea aivan ihmeinä. Nämä ihmeet johtuvat usein siitä, että me olemme jo sisäisesti työstäneet jonkin asian ainakin kutakuinkin valmiiksi, mutta sairaus on jäänyt aivan kuin roikkumaan jälkeen. Silloin ei hoitajalta tarvita kuin pieni kosketus, niin tasapaino taas palautuu.

Viisaus ja sisäinen aktiivisuus

Sielun on tultava aktiiviseksi... Ellei sielu luo itsessään sisäisiä kuvia, henkinen maailma ei voi virrata siihen. Nämä sisäisesti luodut kuvat pysyvät objektiivisina edellyttäen että ne eivät ole itsekkäiden toiveiden luomia. Kun niiden sisältö on henkistä, silloin parantavat voimat virtaavat ihmiset sieluun.

Kun ihminen saavuttaa kyvyn muuntaa henkisen tutkimuksen käsitteet eläviksi kuviksi, jotka ovat täynnä väriä, sointia ja elämää, silloin tämä viisaus muuttuu kaikissa elämänpiireissä parantaviksi voimiksi, ei ainoastaan itsellemme, vaan myös toisille, koko maailmalle.

Silloinkin vaikka nuo sielussamme luomamme kuvat eivät olisi aivan tarkkoja... meitä ohjaavat henkiset voimat oikaisevat niitä. Paracelsus oli tällainen tietäjä. Hän sulautui luonnon kaikille alueille ja muunsi tietonsa tarmokkaiksi sisäisiksi voimiksi. Jokainen kasvi puhui hänelle paljastaen luonnon sisältämää viisautta.

Merkittävä opetus tässä on asia, jota itsekin olen viime aikoina paljon miettinyt: ottaaksemme vastaan luonnon ja maailmankaikkeuden voimia ja viisautta, ei riitä, että me antaudumme luonnolle vain passiiisesti, vaan päin vastoin meidän on oltava aktiivisia, hyvinkin aktiivisia. Ja kun siis luemme henkisiä tekstejä, henkisen tutkimuksen tuloksia, ei riitä että otamme ne vastaan vain värittöminä ajatuksia, vaan meidän on itse täytettävä ne väreillä, tuoksuilla, äänillä, tunteilla.

Silloin kun meidän sisäinen elämämme toimii tuolla tavoin herkän ja sävykkään luovasti eri alueilla, silloin meidän sisäiset oppaamme voivat liittää näihin liikkuviin sisäisyydessämme eläviin kuviin oman opastuksensa. Ja johtaa vähitellen siihen, että luonto itse voi alkaa puhua meille - tai että me olemme kehittäneet itsessämme sellaisen sisäisen liikkuvuuden, voiman ja herkkyyden, joka kykenee ottamaan luonnon puhetta vastaan, ja vielä ymmärtämään sitä, mihin tarvitaan lisäksi ajattelun joustavuutta ja ennakkoluulottomuutta.

Viisaus ja Rakkaus

Sitten hyppään yli pari sivua, joissa Steiner kuvaa tarkemmin tätä sisäisen tiedon ja sen kehittymisen prosessia - johon toivottavasti voimme palata - ja tulemme kohtaan, jossa Steiner kuvaa miten imaginatiiinen viisaus tuo ihmiselle terveyttä, miten elämää antavat voimat virtaavat ihmisolemuksiin henkistyneen viisauden kautta ja pitävät heidä nuorekkaina ja voimakkaina!

Viisaus tekee ihmisen avoimeksi ja vastaanottavaiseksi, koska se on perusta, jolta rakkaus kaikkia olentoja kohtaan kasvaa... Kun viisaus lämmittää sielua, rakkaus virtaa siitä esiin. Niin me voimme ymmärtää, että on olemassa ihmisiä, jotka voivat parantaa käsiensä avulla. Viisaus saa rakkauden voimat virtaamaan heidän käsiensä kautta. Kristus oli viisain, ja siksi hän oli myös suurin parantaja.

Elleivät rakkaus ja myötätunto liity viisauteen, ei aitoa parantumista tapahdu.

Tänä viisaudenhenkien eli herruuksien päivän aamuna tämän tekstin löytäminen oli aivan ihmeellinen kokemus. Olen tutkinut Steinerin työtä jo puoli vuosisataa ja tehnyt parannustyötä yli kaksikymmentä vuotta, ja koskaan aikaisemmin ei tämä kohta ollut tullut esiin - ei myöskään kenenkään kertomana!

Aivan uskomattoman upea ja vahvistava ja lämmittävä kokemus. Ja sitten Steiner vielä jatkaa viisauden ja rakkauden asemasta maailmassa:

Me olemme aina viisauden ympäröimiä, koska viisaat olennot ovat luoneet tämän maailman. Kun tämä viisaus tulee saavuttamaan huippunsa, se on muuttunut kaikenkäsittäväksi rakkaudeksi. Rakkaus tulee virtaamaan meitä kohti tulevaisuuden maailmasta. Rakkaus syntyy viisaudesta ja viisain henkinen olento on suurin parantaja. Kristuksesta on syntynyt Pyhä, toisin sanoen Parantava Henki.

Rakkaudella
Matti

PS: Perjantai on nyt Tahdonhenkien eli Valtaistuimien päivä. Ikoneissa tahdonhenget ovat enkeliolentoja, jotka usein seisovat maailmanpyörän päällä ja heidän siivissään on lukemattomia silmiä, jotka kuvaavat heidän olemuksessaan vaikuttavia muita enkeleitä. Tahdonhenkien ominaisuuksiin kuuluu myös Suomen vaakunaeläin Leijona sekä sydänvoimat ja hyveiden kannalta erityisesti rauhantekeminen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Parantaminen, henkinen tieto, käsillä parantaminen, viisaus, rakkaus, Kristus, sairauksien merkitys, sielun aktiivisuus, Paracelsus, Parantava, Pyhä, Henki

Taidetta ja hyviä tekoja

Torstai 26.9.2013 klo 1:15 - Matti Kuusela

Taiteella ja henkisellä ryhmätyöllä on paljon yhteistä siinä, että kumpaankin osallistuminen harmonisoi ja kehittää ihmiskuntaa ja sen energioita paljon enemmän kuin yleensä kuvitellaan. Toinen merkittävä näkökulma on siirtyminen kamppailusta myönteiseen työskentelyyn. On suunnattomasti paljon parempi työskennellä hyvien asioiden ja ihanteittensa puolesta kuin huonoja asioita vastaan. Siihen meidän on kehityttävä yhä enemmän.

Steiner jopa sanoo niin, että ryhmässä parhaimmalla tavalla ryhmässä vaikuttaa se, että katsoo toisia silmiin ja ymmärtää, mitä he tarvitsevat, ja sitten toimii sen puolesta. Se on tulevaisuuden kannalta paljon arvokkaampaa kuin se, että saa oman näkemyksensä esiin.

Yksi edistyksen suuria lainalaisuuksia on, että se mikä yhtenä aikakautena vaikuttaa ajatuksina ja tunteita, se ilmenee seuraavana vastaavana aikakautena ulkoisena ympäristönä, luontona, kaupunkirakenteita. Ja myös päinvastoin: se millaisessa ympäristössä me elämme, luo seuraavana vastaavana kautena meidän sielumme sisäisen maiseman.

Siksi on niin mielekästä pyrkiä eteenpäin juuri rauhanomaisin keinoin.

Taide ja ihmissielu

Merkittävää on myös se, miten suuren merkityksen Steiner
antaa taiteen tarkastelulle. Hän kertoosikst_madonna_365.jpg henkisellä ohjaustunnilla 28.11.1911, miten niillä ihmisillä, jotka antavat itseensä vaikuttaa sellaisten suurten taideteosten kuin Rafaelin Sikstiiniläinen madonna, on maankehitykseen paljon suurempi vaikutus kuin taiteilijalla itsellään.

Hän tarkentaa, että jos Rafael olisi toki maalannut madonnansa, mutta kukaan muu ei olisi niitä nähnyt, olisi näillä teoksilla ollut arvoa vain hänelle itselleen, mutta ei ikuisuudelle. Kun ihmiset antavat taideteosten tai muiden hengentuotteiden vaikuttaa itseensä, syntyy jotain sellaista, mikä ei jää ainoastaan nykyisen maan piiriin, vaan siirtyy maan seuraavaan Jupiter-inkarnaatioon. Taiteilija ei ole tärkein, vaan valtavasti tärkeämpiä ovat katsojat tai lukijat tai kuuntelijat.

Kun joku luo taideteoksen, kirjoittaa kirjan saadessaan siihen virikkeen henkisestä maailmasta, on sillä työn aloittamisen hetkeen saakka myös ikuinen merkitys. Mutta kun hän ryhtyy varsinaiseen työhön, on sillä enää merkitystä vain hänelle itselleen. Kaikki, mikä tuotetaan vain maailmaa varten, katoaa, mutta se mikä viriää ihmissieluissa, tulee pysyväksi.

Nämä henkiset näkökulmat ovat usein yllättäviä, ja ellei ole niihin tottunut, saa niitä usein lukea useampaan kertaan ennen kuin alkaa edes vähän tajuta, mistä puhutaan. Tämä taiteen suhde ajallisuuteen ja ajattomuuteen on varmasti yksi sellainen asia.

Mutta jos on tällaisen ajatuksen lukenut ja edes vähän yrittänyt sitä ymmärtää - mitään pakkoa eikä välttämättömyyttä sen uskomiseen ei ole - niin voi lohduttautua sillä, että kuolemanjälkeisessä maailmassa henkisellä ajatuksella, jota maan päällä ei ole ymmärtänyt, voi olla paljonkin käyttöä.

Mutta todellakaan, henkisessä koulutuksessa ja opiskelussa ei ole kysymys jonkin asian tai opetuksen uskomisesta, vaan siitä, että koettelee niitä niin sisimmässään kuin käytännössään. Maailma sitten kertoo, miten tosia tai miten käyttökelpoisia nämä ajatukset ovat. Ja mitä joustavammaksi ja avoimemmaksi ajattelu muodostuu, eli mitä vähemmän pyrkii ennenaikaisesti päättelemään mikä on totta ja mikä ei, sitä herkemmäksi kehittyy myös ihmisen totuusaisti, joka kertoo millainen ajatus on maailmankehityksen mukainen, tai missä suhteessa maailman ja ihmiskunnan kehitykseen tuo ajatus on. Luonnollisesti tuollainen ajatusaisti toimii yhteydessä enkelikuntiin ja etenkin omaan suojelusenkeliin tai ohjaavaan enkeliin, mutta myös muihin henkisiin oppaisiin ja opettajiin.

Hyvän henkisen kirjan lukemisen merkityksestä Steiner lausuu jopa näin voimakkaasti: On äärettömän paljon merkittävämpää lukea hyvä jo aiemmin kirjoitettu kirja kuin kirjoittaa itse huono.

No, se kuulostaa kärjistetyltä, mutta aivan varmasti pitää paikkansa.

Rakkaudella
Matti 

3 kommenttia . Avainsanat: henkinen, tieto, taide, ihmissielu, Steiner, Rafael, maan seuraava inkarnaatio, ikuisuus

Musiikki, luonto ja ihminen

Perjantai 24.5.2013 klo 20:14 - Matti Kuusela

Kesällä aavistaa ja kokee musiikin luonnossa aivan toisella tavalla kuin talven sydämessä. Kesän tullessa musiikki kaikuu lintujen laulussa. Onhan se totta, kuten tutkijat sanovat, että lintu-urokset laulullaan merkitsevät omia reviireitään, mutta se ei suinkaan ole koko totuus, vaan lintujen mahtavan voimallinen laulu kohoaa kauas taivaallisiin piireihin saakka – ja ne kuuntelevat oman laulunsa heijastusta takaisin maahan.

Kun sitä ajattelee, huomaa äkkiä miten enkelten viestit soivat luonnon äänten mukana ympäri koko maapallon. Valaat täyttävät meret omalla informaatiollaan, joka on äärettömän tiheää. Yhdessä sekunnissa ne välittävät kokonaisen ihmiskirjan verran informaatiota miljoonille meren olennoille. Revontulten ääni tuo suurten enkeliolentojen viimeisiä viestejä suoraan auringosta.

Tähän luonnonolentojen henkisesti puhuvaan ja soivaan maailmaan verrattuna meidän ihmisten informaatiomaailma on vielä hyvin vaatimatonta. Ajattele miten se, mitä aurinko puhuu, tulee suoraan tiedoksi kaikille pohjolan olennoille, oikeastaan vain me ihmiset olemme tietämättömiä siitä, mitä luonto puhuu, mitä maailmankaikkeus puhuu.

Niin upeita löytöjä kuin tiede jatkuvasti tekee, se laahaa monessa mielessä paljon jäljessä siitä, mitä taas aivan tavalliset ihmiset ymmärtävät. Se että revontulista tulee ääntä, on vasta hiljan tieteen vahvistama. Se että kasvit eivät suinkaan taistele elintilasta luonnossa, on sekin vasta hiljattain tullut tieteelliseksi käsitykseksi. Meillä muistan miten innokkaasti siitä puhui Esko Jalkanen jo vuosikymmeniä sitten, ja Steiner sata vuotta sitten, ja varmasti se on ollut ikiajoista saakka henkisesti suuntautuneiden ihmisten aivan normaali kokemus.

Musiikki on luonnon sisäisen kielen yksi taso. Kasvien henget ilmoittavat, että jos haluat kommunikoida kasvien ja kukkien kanssa (ja puiden), laula niille. Kun alat laulaa, mieluummin tietysti ääneen, niin voi tapahtua jotain ihmeellistä. Alat sisäisellä korvallasi kuulla vaikka miten kukkaniitty laulaa, tai tuuli, tai voikukkien kultakelta.

Mielikuvitus sanoo, että siitä voi kehittyä todellinen keskustelu luonnon kanssa, mutta vaikka kuinka aina silloin tällöin päätän tuota kokeilla, aina sen olen luonnossa unohtanut. Mutta on varmasti paljon musikaalisia ihmisiä, joille tuo luonnon kanssa laulaminen avautuu aivan helposti. Kokeilkaa!

Musiikin olemus

Liitän tähän joitakin jo kauan sitten alleviivaamiani kohtia Steinerin Saksassa pitämistä musiikkiesitelmistä vuodelta 1906, vihkosena joka on ilmestynyt 1988 nimellä Musiikin olemus.

... Silloin ihminen oppii vähitellen näkemään sen, mitä nimitetään ihmisen astraaliruumiiksi. Hän kokee maailman, joka on paljon todellisempi kuin tavallinen fyysinen maailma. Fyysinen maailma on eräänlainen astraalimaailman tihentymä, kristallisoituma.

Tämä uusi maailma ei ole valo- tai värimaailma, vaan se ilmenee ensin sävelmaailmana. Tässä tietoisuuden tilassa ihminen saavuttaa kyvyn henkiseen kuulemiseen, sellaisten sävelyhdistelmien, sävelmoninaisuuksien havaitsemiseen, joita fyysinen korva ei erota. Tätä maailmaa kutsutaan henkiseksi maailmaksi.

Mutta henkisen maailman peruselementti on sävelten virtaava meri.

Näkyvässä maailmassa kaikki edustaa tiettyä henkisen maailman säveltä. Kaikilla esineillä on olemuksensa perustalla henkinen sävel. Itse ihminen on syvimmältä olemukseltaan tällainen henkinen sävel.

Luova säveltaiteilija asettaa ulkoisiin säveliin rytmin, harmonian ja melodian, jotka yön aikana ovat painuneet hänen eetteriruumiiseensa. Muusikolla on tiedottomasti henkisessä maailmassa esikuva, jonka hän muovaa ulkoisiksi säveliksi. Tämä on se salaperäinen yhteys, joka vallitsee fyysisessä maailmassa soivan musiikin ja korkeamman, yöllä henkisessä maailmassa soivan musiikin välillä.

Kun ihminen kuulee musiikkia, voi yliaistisesti havaita, kuinka sävelet virtaavat ja miten ne tarttuvat eetteriruumiin kiinteämpään ainekseen ja saavat sen soimaan mukanaan. Siitä ihminen saa mielihyvää. Se johtuu siitä, että ihminen silloin kokee astraaliruumiillaan voittaneensa eetteriruumiin.

Kun musiikki soi duurissa, voi seurata miten aistimusruumis voittaa eetteriruumiin. Molli-asteikossa on eetteriruumis voittanut aistimussielun...

Kun ihminen elää musiikissa, hän elää henkisen kotimaansa heijastuksessa. Tässä henkisen maailman varjokuvassa ihminen löytää korkeimman mielenylennyksensä ja läheisimmän suhteen ihmisen peruselementtiin.

Musiikissa ihminen kokee maailmantahdon sydämensykkeen.

Sielu elää sävelten kautta siinä maailmassa... jossa tunteet vielä elävät.

Musiikin alkukuvat ovat henkisessä maailmassa, kun taas muiden taiteiden perikuvat ovat itse fyysisessä maailmassa. Kun ihminen kuuntelee musiikkia, hän voi hyvin, koska sävelet soivat yhteen sen kanssa, mitä hän on kokenut henkisessä kotimaassaan.

Muusikko kuulee välittömästi maailman kautta virtaavan jumalallisen tahdon sydänsykkeen. Hän havaitsee se, miten tämä tahto ilmenee sävelissä. Sillä tavoin hän on lähempänä maailman sydäntä kuin kaikki muut taiteilijat. Hänessä elää mahdollisuus kuvailla tahtoa, maailmantahtoa. Musiikki on luonnon tahdon ilmausta, kun taas kaikki toiset taiteet ovat luonnon idean ilmausta. Koska musiikki virtaa lähimpänä maailman sydäntä, koska musiikki on niin välitön ilmaus maailman sisäisyyden aaltoilusta ja kuohunnasta, siksi se vaikuttaa välittömästi ihmissieluun. Siinä jumalallisuus virtaa sieluun erilaisissa muodoissaan. Siksi on ymmärrettävissä, miksi musiikilla on niin välitön, niin perustava vaikutus ihmisen sieluun.

Aavista miten tärkeää on vaikka laulella pieni hetki aivan omalla äänellä. Olennaista siinä on se, miten ääni kaikuu ja soi omassa olemuksessa, fyysisessä kehossa ja aurassa, miten ihminen sillä tavoin ilmoittaa tälle maailmalle olevansa olemassa, ja miten enkelit ja luonnonolennot pääsevät sisäisesti liittymään lyhyeenkin lauluun tai hyräilyyn, mutta nimenomaan itse laulettuun. Sähköinen laulu tai äänenvahvistus ikävä kyllä poistaa musiikista monia sisäisiä tasoja, minkä takia jokaisella itse lauletulla sävelellä on sielullisilla tasoilla niin suuri elävöittävä vaikutus.

Ja muistammehan miten niin monissa maalauksissa enkelit on kuvattu juuri taivaallisina soittavina olentoina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: musiikki, henkisyys, luonto, lintujen laulu, Rudolf, Steiner, musiikin alkukuvat, sävelet, sielu

Suomalaisten - ja slaavien - historiaa

Perjantai 15.2.2013 klo 1:36 - Matti Kuusela

Sain tänä iltana käsiini Valentin Tombergin kirjoituksen "Suomalaisuus venäläisessä hengenelämässä" vuodelta 1931. Kun Suomen historia näyttää olevan ihmeellisen vaikea aihe, niin katsotaan mitä hengentutkija Tomberg on saanut aikaan. Hän on meille sikäli läheinen, että hän syntyi Pietarissa ja eli Venäjän vallankumouksen jälkeen pitkän aikaa Tallinnassa.

Hän kertoo, miten jo ulkoinen historiantutkimus on osoittanut, että suuret osat nykyisestä Euroopan puoleisesta Venäjästä Moskovan seudut mukaanluettuna olivat suomensukuisten heimojen asuttamia 800- ja 900-luvuilla. Vähitellen näitä alueita alkoivat asuttaa slaavit, jotka sekoittuivat suomalaiseen väestöön. Heidän jälkeläisistään syntyi suurvenäläinen kantaväestö.

Samaan aikaan 800-luvulla alkoi myös pohjanmiesten laajentuminen suomalaisalueille. Henkisesti katsottuna heidän mukaan tuli minuuden virike slaavilaisille kansoille. Sillä oli kyllä sielullista laajuutta, mutta siltä puuttui sisäistä koossapysymisen voimaa, jota se sai normanneilta.

 

Slaavilainen sielullisuus

Toinen slaavilaisen sielun ominaisuus, subjektiivisuus, joka ilmenee niin selvästi erityisesti puolalaisuudessa, antaa sielullisuudelle lämpöä ja myötätunnon kykyä, mutta sillä on vaara sivuuttaa ulkomaailman realiteetit. Sen seurauksena sielullisuus voi sumentua ja jäädä kuin huumaantuneena omaan itseensä.

"Niin sympatia kuin antipatiakin, ilo ja tuska elävät slaavilaisessa sielussa hienoimpia vivahteita myöten, elämän kaikki soinnut voivat siinä löytää ilmauksensa."

Suomalaiset heimot taas olivat kehittäneet sielunelämää, jota slaavit pitivät arvoituksellisena. Ja siitä tullaankin yhteen ja minulle uuteen mahdollisuuteen sanan Suomi selitykseksi. Muinaaslaavit nimittivät suomalaisia sanalla tsudi, joka on hyvin samankaltainen kuin ihmettä tarkoittava tsuda. Tsudiak taas tarkoittaa erikoista ihmistä tai erakkoa.

Nämä "ihmeelliset" kuvaavat hyvin suomalaisia, meitä kun pidettiin taikojen tekijöinä sekä ihmisen kätkettyjen sisäisten voimien tuntijoina, erityisesti siinä miten sana vaikuttaa luonnonvoimiin. Kun slaavi katseli suomalaista, hän Tombergin mukaan koki, miten suomalaisissa sana vaikuttaa ulos luontoon, mutta hänen oma sielullisuutensa ei virtaa hänestä ulos maailmaan.

Tätä suomalaisten objektiivista kykyä vaikuttaa maailmaan piti subjektiivisesti asennoituva slaavi yliluonnollisena.

 

Puhuttu ja laulettu sana

Suomalaisten toiminnallinen objektiivisuus ilmeni erityisesti puhutussa ja lauletussa sanassa. Sen mahti syntyi eläytymisestä siihen, että hänen puhuessaan hänen yllään olevat henkiset vallat olivat tässä puheessa mukana. Tombergin mukaan muinaissuomalaiset kokivat puheensa kuin maljaksi, johon jumalten voima virtaa.

Se oli kulttuuria, jonka voima ei ilmennyt kivisina kaupunkeina, vaan kalevalaisina muistomerkkeinä sanan huikeasta mahdista kielen rytmien ja sointujen avulla.

Slaavilaisten puheessa ja laulussa taas jokainen äänne oli täysin sielullistunut. Siksi voi sanoa, että suomalainen lähetti puhuessaan ulos luonnonvoimia, mutta slaavi veti puhuessaan ulkoista maailmaa oman sisäisyytensä piiriin.

Tätä voi verrata myös lapsuuteen ja vanhuuteen. Kulttuurina slaavilaiset ilmaisivat lapsuuden voimia vetäessään maailmaa itseensä, suomalaiset taas jo ammoin kypsyneitä vanhuuden voimia vaikuttaessaan puheellaan luontoon, antaessaan voimiensa vaikuttaa ulospäin. Se oli kuin lapsen kohtaamista isovanhempiensa kanssa, lapsen joka elää täysin tulevaisuuden uneksimiseen uppoutuneena. Se oli myös rauhanomaista kohtaamista, sillä suomalaissotia ei slaavien muuten sotaisessa menneisyydessä ollut lainkaan. - Ja siksi historiankirjoitus on niin hiljaa tuosta ajasta.

 

Rakkauden menneisyys

Tomberg puhuu suorastaan rakkaudesta tuona aikana, jona noin kaksi kolmasosaa suomalaisuudesta katoaa slaavien keskuuteen kuin vuoropuheluna näiden kansojen arkkienkeleiden välillä. Tämä yhdistyminen antoi slaavilaisille kansoille niiden tarvitsemaan objektiivisuutta.

Tällä tavoin tuli yhteen bysanttilaisia sekä normannien, mongolien ja suomalaisten vaikutuksia valmistelemaan itäisen Euroopan tulevaisuutta.

Tomberg jatkaa, miten venäläinen kansansielu elää vieläkin unitilassa, josta se ei kykene nousemaan omassa olemuksessaan ulkoisen historian tasolle. Mutta uinuessaan se näkee tulevaisuuden valveunia, kuin siemeniä itäisen Euroopan tulevaisuuden tehtävään.

5 kommenttia . Avainsanat: Suomi, historia, suomalaiset, slaavit, kieli, rytmit, soinnut, mahti, puhe, laulu, luonnonvoimat, sielullistuminen, jumalat, taiat, Valentin, Tomberg

Joulun voima

Lauantai 22.12.2012 klo 21:51 - Matti Kuusela

Hei enkelimaaystävät. Oletko ajatellut, miten ihmeellinen on se luonto, joka elää ja muuntuu valtavana voimana vuoden jokaisena päivänä? Se luonto on elämää, mutta sillä on vahva osuus myös tunteisiin. Ensimmäisestä adventista alkaen maapallon luonnon elämä  alkaa kantaa meidän tietoisuuttamme yhä syvemmälle. Joulun lähestyessä tuo tietoisuus syventää meidät yhteyteen enemmän elämän kanssa, sitten sielullisuuden kanssa, lopulta aina yhteyteen omaan minuutemme kanssa.

Meidän sieluissamme syntyy joka jouluyö Kristuksen välittämistä kosmisista voimista uusi sielunlapsi, sydänlapsi, uusi minuuden aalto, joka kasvaa meissä sisäisesti koko vuoden.l

Joulun sisäisyys

Joulun juhla avautuu sisäänpäin kun kesä avautuu luontoon ulospäin. Henkisen tiedon mukaan kesällä arkkienkeli Uriel johdattaa sielut korkealla maan ylle kosmisiin korkeuksiin, jossa me jokainen uudistumme suuren kosmoksen voimista. Talvella joulun sydämessä Uriel vaikuttaa maan voimissa ja luon meille jokaiselle sisäisen kesän talven keskelle. Silloin henkinen uudistuminen tapahtuu niin sielun sisäisyydessä kuin maan sisäisyydessäkin.

Jouluaikaan Gabriel on kosminen arkkienkeli, joka varsinaisesti ohjaa koko jouluajan tapahtumaa, kaiken syventymistä kohti tuota ihmeellistä jouluyön uudistavaa taikaa.

Se mitä tapahtui historiallisesti noin 2000 vuotta sitten Jeesus-lapsen syntyessä paimenten luomassa maan voimien sisällä ja viattomassa hartaudessa, toistuu yhä uudelleen. Tuo alkujoulun voima on painatunut vahvasti maan eetterisiin voimiin tai elämänvoimiin, niin että se tapahtuu todellisena uudelleen elämänvoimien maailmassa, joka on myös luonnonhenkien varsinainen kotimaa. 

Tähtimaailmat

Kun maan elämänvoimat jouluna laskeutuvat alas maahan, pääsevät suuret kosmiset tähtivoimat vastaavasti laskeutumaan alemmaksi, lähemmäksi maan pintää, ihmistä ja luontoa. Sitä kokemusta ihminen ilmentää himmeleillä - jonka nimi jo tarkoittaa taivasta - lumikiteillä, pikkutähdillä. 

Sielunlapsen syntyessä myös taivas on lähellä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulu, sielunlapsi, tähtimaailma, luonnonhenget

Matin energiahoito

Torstai 20.10.2011 klo 23:10

Tekemissäni hoidoissa tapahtuu aina aika ajoin selviä muutoksia, uusia aaltoja. Nyt viimeisin aalto näyttää liittyvät syntymäpaikkaan. Jos tuntee olevansa jollakin lailla vähän hukassa tai ihmeissään työnsä suunnan kanssa, niin se voi olla yhteydessä syntymäpaikan energioihin.

Aikaisemmin olen varmaan jo kirjoittanut siitä, miten esimerkiksi masentuneilla ihmisillä ovat usein syntymäajan lukuharmoniat pois paikaltaan. Viime aikoina on tullut useitakin asiakkaita, joilla suhde siis syntymäpaikan energioihin on jäänyt avaamatta.

Jo vuosia sitten olen huomannut, että ainakin Pohjois-Karjalassa ja Lapissa on tällaisia alueita, joissa on hyvin voimakkaat omat energiat. Usein epätasapaino on yhteydessä näiden paikkojen sinänsä hyviin, mutta voimakkaisiin johtajuuden tai samaanityyppisiin energioihin.

 

Perinnölliset rasitteet

Silloin kun aloittelin hoitotyötä, puhdistettiin usein suvussa ilmeneviä kielteisiä energioita, jotka ovat saattaneet periytyä ja vahvistua monien sukupolvien ajan.

Olen saanut sellaisen vaikutelman, että näissä uusissa tilanteissa vapautettavat energiat voivat olla sinänsä myönteisiä, mutta kun ne eivät tule käyttöön, ne voivat jäädä hankaliksi energiatukkeumiksi jonnekin kehoon, usein alaselkään.

Kun energiat olivat ennenvanhaan paljolti paikallisia, jokin kylä tai seutu saattoi kehittää elementaarista parannus- tai johtujuusenergiaa, jonka voimat ovat jääneet käyttämättä kun ihmiset ovat muuttaneet pois eivätkä jäljelle jääneet enää tarvitse näitä vanhoja energioita.

Jos sellaisia siis löytyy, ja ne ovat lähellä ihmisen omia värähtelyjä, ne voi ottaa uudelleen käyttöön, jolloin ne muuntuvat ja vähitellen jälleen vapautuvat.

Jos nuo energiat ovat jääneet aivan vieraiksi, silloin voi usein vapauttaa kuvittelemalla tällaisen energian haltijan ja juttelemalla hänelle niin ystävällisesti, että hänen ei tarvitse puolustautua ja vetäytyä. Silloin hänet voi päästää maailmalle uusiin seikkailuihin.

Menetelmä on sinänsä yksinkertainen, mutta useimmiten oma mieli ei oikein usko omiin kykyihin. Jos tilanne menee yrittämiseksi ja "tahtomiseksi" tyyliin minä tahdon että ... se ei välttämättä toimi, koska silloin energia voi luoda itselleen automaattisesti vastanergian. Siksi käynti energiahoitajan luona on usein paikallaan.

 

Vihjeet

Myös pienet vihjeet voivat usein kertoa suuremmista asioista, kuten karmallisista yhteyksistä joihinkin paikkoihin tai tapahtumiin, jotka myös odottavat vapautumistaan.

Muualta Suomeen muuttaneilla on usein harmonisoitavaa alkuperäisen kotiseutunsa ja Suomen energioiden välillä.

Uuden työpaikan löytämistä auttaa usein jonkin keskeneräisen työn suorittaminen nykyisen työn kanssa.

Jos elämä tuntuu hankalalta, syynä voi olla myös oma sielunrakenne. Yhtä lailla myönteiset asiat ja lahjakkuudet voivat aiheuttaa hämmennystä kuin vanhat menneistä elämistä periytyvät selvittämättömät energiat. Kummassakin tapauksessa energihoitoni auttaa. Selkäkivut voivat hävitä jne.

Suurin osa meistä on "tavallisia" ihmisiä, joilla on tavallisia murheita. Mutta meissä on myös hyvin erikoisia sieluja, jotka saattavat toimia aivan eri tavoin kuin tavallisesti odotetaan. Jos tällainen taiteilijasielu tai haltijasielu yrittää pakottaa itseään elämään normaaliksi kuvitellulla tavalla, siitä saattaa seurata hankaluuksia. Siksi on hyvä ymmärtää omaa sielunrakennettaan.

Joillakin meistä hoidot auttavat hyvin helposti ja nopeasti. Toisilla taas saattaa olla sellaisia energeettisia vaivoja, jotka ovat syntyneet jostain opitusta tavasta, joka on saattanut seurata mukana useissa elämissä. Silloin eheytyminen voi olla hidasta, koska ensin on opittava kokonaan uusi tapa havaita asioita, ennen kuin varsinainen parantuminen ja täysi vapautuminen alkaa toteutua.

 

Yrittäminen

Joskus ratkaisu on yrittämisestä luopuminen. Meillä on jokin ongelma, ja sitten me yritämme ja yritämme ratkaista sitä. Ja varsinainen ongelma saattaakin olla juuri tuo yrittäminen. Silloin tarvitsee erityistä myötätuntoa ja hyväksymistä itseään ja maailmaakin kohtaan, että oivaltaa, miten pelkkä eläminen riittää, että maailma kantaa ja auttaa, ja aivan tavalliset teot ilman erityistä yrittämistä ovat ne, jotka toimivat.

Joskus energiahoitoon tulemiselle ei tarvitse mitään konkreettista syytä. Alitajunta tai henkiset oppaat saattavat ohjata tulemaan myös puhtaasti omien tarkoitustensa pohjalta. Sekin riittää.

Rakkaudella
Matti

3 kommenttia . Avainsanat: energiahoito, Matin energiahoito, paikkakuntien energiat, työongelmat, elämän suunta, perinnölliset energiat, masennus, haltiasielut, haltijasielut,

Suomi ja Hyperborea

Tiistai 2.8.2011 klo 23:45 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Laitoin otsikkoon reippaasti Hyperborean ja Suomen rinnastuksen, ja saattaa siinä olla viisauden jyväsiä. Tiedättehän, että Suomi oli muinoin suuri kansa. Tai suomalaiset. Muitten kansojen saagat ovat pitäneet kirjaa muinaisten suomalaisten kuninkaiden nimistä, mutta emme tällä kertaa mene vielä siihen, vaan luomme näkymän siihen suureen maahan, jota suomensukuiset kansat hallitsivat.

Se oli maa, joka
ulottui nykyisen
Ruotsin ja Norjan
välisestä vuoristostalouhilintu300.jpg jonnekin Moskovan seudulle ja käsitti etelään päin ainakin nykyisen Viron alueen. Tuhansia vuosia suomalaiset olivat asuneet täällä pohjolassa ja ylläpitäneet ilmeisesti korkeaa kulttuuria, jolle intialainen, sumerilainen ja kreikkalainen maailma olivat tuttuja, varmaan egyptiläinenkin. Älykkäät ihmiset ovat tottuneet nauramaan Wettenhovi-Aspalle aina tilaisuuden tullen, mutta minä en olisi lainkaan varma, että hän olisi ollut ainakaan kokonaan väärässä.

Englanninkielisen historiankartaston mukaan suomalaisten valtava alue pohjolassa kesti vuosituhannesta toiseen samalla kun valtakunnat Välimeren tienoilla vaihtuivat tiheään.

 

Sielunkolminaisuus

Rudolf Steinerin on puhunut siitä, miten Maaäiti on luonut pinnalleen sellaisia kansoja, joita sen on tarkoituksiinsa tarvinnut. Tämä luominen on tapahtunut erityisesti maanmuotojen, veden muotojen, vuoristojen ja vastaavien kautta.

Suomalaisista hän sanoo, että me olemme ylläpitäneet sielunkolminaisuutt vastakohtana yhtenäissielulle, joka oli modernimpi sielurakenne, se joka nykyisin on vallalla. Sielunkolminaisuus, jota ilmensivät esimerkiksi Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen kolmikko, oli vanhempi ja kosmisempi tapa tajuta maailmaa. Se oli vahvassa yhteydessä niihin henkisiin voimiin, jotka rakensivat maailmaa ja ihmisolemusta.

Voin kuvitella, että sielunkolminaisuus säilytti pitkään tietyn sisäisen väljyyden ja avaruuden, joka antoi meille mahdollisuuden elää yhteydessä luonnon ja sen henkisten voimien kanssa paljon kauemmin kuin eteläiset kansat, joiden tehtävänä oli rakentaa yksilöllistymistä.

Sitten tätä vanhaa suomalaisuutta ei enää tarvittu, yhtenäissielu vyöryi yli ja slaavilaiset kansat ja skandinaavit puristivat Suomen täksi pieneksi jäänteeksi muinaisesta mahtavasta valtakunnasta.

 

Uusi kolminaisuus

Mutta kun minätietoisuus on saavutettu, ihmiskunnan on ilmeisesti jälleen ylitettävä kaksinaisuus eli hyvä-paha-vastakohtaisuus tiedostamisessaan ja luotava kolminaisuudesta uusi kristillinen keskitien oppi: paha-hyvä-paha. Hyvä on keskellä ja pahat reunoilla.

No, ei se varmaankaan niin yksinkertaista ole, mutta Steiner sanoo erittäin selvästi ja painokkaasti, että sen, mikä Suomen kansassa on omaperäistä, on säilyttävä tulevaisuuteen ja muodostuttava etenkin itäisen Euroopan omaksitunnoksi.

Aika jännittävästi sanottu.

Nykyisinhän me olemme kyllä Venäjän naapureita, mutta aivan kuin selkää selkää vásten, ja yritämme parhaamme mukaan olla huomaamatta, että siellä on ketään.

Steiner antaa ymmärtää, että Venäjän tehtävänä on aika kaukaisessa tulevaisuudessa luoda kulttuuri, jossa ihmisellä on läheinen yhteys omaan enkeliinsä. Nyt jo - siis sata vuotta sitten - Steiner kertoi, hämmästyhttävän uutisen, että arkkienkeli Mikael saa parhaimmat apulaisensa venäläisistä sieluista, jotka etenkin kuoleman jälkeen ovat vähemmän itsekkäistä tai 'kiinteitä' kuin länsimaiset sielut.

Hmm. Kun tuota miettii, niin alkaa olla kiitollinen meidän pitkistä kesälomistamme järven rannalla, mahdollisimman kaukana naapureista, jos mahdollista. Maan elementin ja luonnon rauha, veden elementti, ilman ja tuulen elementit kesän lämmössä, tulen elementti saunassa ja etenkin tulen suhde veteen, myös valon ja pimeyden hienovaraiset suhteet.

Ehkäpä viisas maailmanjärjestys luo meistä jotain merkittävää täällä pohjoisen valon äärellä. Ehkä suomalainen kesämökkielämä valmistaa meidän suhdettamme luonnonhenkisyyteen, suojelusenkeleihin ja enkelikuntiin sekä ainutlaatuisen kalevalaiseen kristillisyyden kokemukseen jollain hyvinkin selväpiirteisellä tavalla.

Venäjälle meidän pitäisi olla henkinen tuki, lännen suuntaan ehkä jonkinlainen pehmentäjä, kolminaisuuden tai keskitien opettaja. Uusien mahdollisuuksien opettaja.

Tulee vielä mieleen, miten suomalaiset ovat Nepalissa ja oliko se Thaimaassakin, opettaneet norsujen kouluttamista. Kyllä meillä on jotain annettavaa maailmalle. Ja saattaa olla sidoksissa siihen ikivanhaan henkiseen kulttuuriyhteyteen, joka on saattanut vallita Suomen ja eteläisimpien maailmankulttuurien välillä tuhansia vuosia sitten.

Kreikasta lähettiläät tulivat joka vuosi pohjolaan Hyperborean maahan tuomaan lahjojaan ja ilmeisesti oppimaan jotain. Kun katsoo ympärilleen, niin eihän täällä silloin ollut paljon muita kuin me.

2 kommenttia . Avainsanat: Suomen tehtävä, enkelit, venäläinen sielu, Steiner, Suomen kansa, hyperborealaiset, suomalaisuus, suojelusenkeli

Juhannuskuvia

Perjantai 24.6.2011 klo 5:03 - Matti Kuusela

Hyvää huomenta ja Hyvää juhannusaattopäivää!

Huomaan, että yökirjoittamiseni jatkuvat. Heräsin ja tämän blogin kirjoittaminen veti puoleensa voimalla, jota en tahtonut alkaa ollenkaan vastustamaan. Saapa nähdä, mihin suuntaan menemme.

Kiitos Sinulle ja teille kaikille, että kuljette kanssani. Nyt enkelit sanovat, että teidän apunne on paljon suurempi kuin oikeastaan ikinä osaisitte kuvitella. Omaa työtänsä tehdäkseen enkelit tarvitsevat nykyaikana ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita heidän työstään. Jotka osallistuvat, vaikkapa lukemalla näitä blogeja, sillä ne energiat ja voimat, joita tässä muodostuu, antavat myös enkeleille mahdollisuuden osallistua ja tehdä omaa työtään.

Enkelit pyytävät meitä avaamaan silmiämme ja näkemään, että meillä jokaisella on näköpiirissään useita ihmisiä, jotka ovat enkelten sanansaattajia, ja joide elämään tai opetukseen osallistuminen pienelläkin tavalla auttaa kehitystä menemään eteenpäin.

 

Enkelisielut

Monilla näistä enkelisieluista ei ole vielä ollut mahdollista saada omia energioitaan sillä tavoin paikalleen, että heidän varsinainen työnsä voisi tulla näkyviin. Siinä me kaikki voimme auttaa. Osallistumalla hyvällä tavalla siihen, mitä koemme toisten ihmisen henkisestä aurakentästä olevan nousemassa esiin, me autamme tätä ihmistä toteuttamaan omaa tehtäväänsä, mutta autamme samalla myös enkeleitä toteuttamaan omaansa.

Aikaisempina aikoina elämä oli enkelten kannalta jotenkin yksinkertaisempaa. He välittivät ihmisille sen, mitä heidän tehtäviinsä kuului. Nyt meidän ihmisten on opittava - tajuan sen nyt - ei olemaan ainoastaan aloitteellisia, niin kuin olen usein aikaisemmin kirjoittanut, vaan suorastaan tahtomaan tulevaisuutta, enkelten tehtävä on paljon vaativampi.

No, sen tarvitsisi olla, jos me tahdomme kunnolla. Mutta koen itsessänikin tuon tahtomisen vaativuuden. Mitä jos minä tahdon, ja ... Oikeastaan ei tule mitään järkevää veruketta olla tahtomatta tulevaisuutta siihen suuntaan, jonka itse koen oikeaksi. Puuttuu oikeastaan vain rohkaisua. Rohkaiskaamme siis toinen toisamme tahtomaan ja luomaan - sellaista tulevaisuutta, jonka koemme oikeaksi ja hyväksi.

Joidenkin ihmisten kohdalla voi kysymys olla hyvin herkistä ja taiteellisista asioista, toisten kohdalla suurista. Mutta kun tahdomme auttaa ja lähdemme siinä liikkeelle, enkelit kyllä ovat apua ja näyttävät. Älä siis pelkää osallistua.

 

Hengen ja tiedo ja muut messut

Saan jopa hauskan kuvan henkisistä ja muutenkin raja-alueen messuista. Tiedämmehän me, miten paljon niissä saa helposti rahaa kulumaan. Ja onnellinen se, jonka kaikki ostokset osuvat kohdalleen.

Mutta tämä kuva. Kyselen, mikä olisi minulle hyvä tai paras, mikä auttaisi minua. Mutta nyt nousee tämä uusi kuva: mitä sinä tahdot ostaa, vapaasti? Mitä sinä tahdot tukea? Ketä sinä tahdot tukea? Tuntuu kuin enkelit sanoisivat, että tuo oma tahtosi suunnata energiaa ostamalla jotain on suunnattoman paljon tärkeämpää kuin miettiä pienesti, mikä juuri minulle on hyväksi.

Tiedän että tuolla on joskus käytännössä vain hienonhieno sävyero, mutta henkisesti se ero voi olla todella suuri. Älä anna myyjien painostaa itseäsi, vaan ole sinä se, joka sijoitat oman henkis-energeettisen ja valon panoksesi siihen, minkä koet oikeaksi. Se on juhlallista.

Samaa on näissä juhlissa, joiden aikaa me nyt vietämme. Juhlien merkitys meille on vähentynyt, koska emme enää niin hyvin koe, mitä juhlat voivat antaa meille itsellemme. Mutta todellisuus näyttääkin olevan päinvastoin: mitä minä tahdon?

Juhlat ovat vuodenkierron hetkiä, jotka antavat minulle ja meille kaikille mahdollisuuden todella tahtoa meidän kaikkien ja Maaäidin yhteistä tulevaisuutta. Kuvittelemme me, että Maa vain jatkaa kulkuaan ja kehitystään ilman meidän ihmisten osallisuutta? Se ei mene niin, vaan meidän ihmisten on tahdottava - Maan tulevaisuutta.

Se on yksi asia, joka kuuluu Raamatussa niin ´väärinymmärrettyyn käsitykseen ihmisestä luomakunnan kruununa. Meillä ihmisillä on tuo henkinen minuus, joka antaa meille läsnäolevan luomisen voiman. Se on se tuli!

 

Juhlien liekit

Helluntai antaa meille jokaiselle tuon tunnetun oman henkisen liekkimme, josta me myöskään emme oikein tajua, mitä se tarkoittaa. Se tarkoittaa tekemisen ja tahtomisen, henkisen tekemisen ja tahtomisen voimaa ja kykyä.

Ikävää, että joudun taas puhumaan kirkoista ja henkisistä yhteisöstä, mutta näen jälleen kuvana, miten ne estävät meitä ottamasta vastaan omakohtaista hengen liekkiämme, ja ryhtymään omakohtaiseen henkiseen työhön, tahtomaan henkisesti, jokainen itse.

Toisaalta meidän ei tarvitse syyttää näitä yhteisöjä, sillä itse me olemme niitä luoneet ja antaneet niille valtaa. Totta on että ne hoitavat niitä tehtäviä - joita meidän suurelta osalta tulisi hoitaa itse!

Uusi ajattelu sanoo, että jonkun instituution hyvyys voi olla henkisesti yhtä hankala juttu kuin sen huonous. Jos koen, että uskonnolliset yhteisöt ovat hyväksi, minulta jää helposti huomaamatta, miten rajoitan oman toimintani niiden mukaiseksi. Hienonhienosti tunnustelen, mitä yhteisöni ajattelee tästä ja tästä, ja jätän sen sitten tekemättä.

Yhteisöjen pitäisi tietenkin rohkaista meitä jokaista tekemään juuri yksilöllisesti parhaamme!

Ja jos me alamme kukin itse tehdä niin, rohkaista itseämme ja muita, kaikki tietenkin muuttuu.

Helluntai on siis yksilöllisen henkisen tahtomisen juhla. Minä tahdon!

Eikö se kuulostakin egoistiselta: minä tahdon.

Ja kuitenkin se on samalla korkeinta mitä me ihmiset voimme henkisesti tehdä! Upeaa ja tärkeää on osallistuminen, mutta henkinen tahtominen on tuon osallistumisen kruunu. Uskaltaminen tuntea on sen helmi.

 

Juhannuksen liekki

Eräässä kirjassa luonnonhenget muistuttavat ihmisiä, että olipa sää mikä tahansa, tarkoitus on että ihmiset antavat henkensä ja sielunsa leimuta. Luonto kohoaa energeettisesti ylös kohti taivasta ja hengen kosmisia korkeuksia koko kevään ajan kesäpäinseisaukseen saakka.

Juhannuksena me ihmiset liitämme oman hengen tulemme tuohon luonnon tuleen ja valoon. Se on tekemisen ele, syksyä valmistava ele, me tartumme luonnon tuleen ja valoon omalla osallistumisellamme ja sisäisellä kuuntelulla, jotta nuo hengenvoimat voivat syksyllä laskeutua meidän sisäisyyteemme luoviksi käytännön energioiksi ja ideoiksi syksyn tekoja varten.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, helluntai, tahto, juhlien merkitys, enkelisielut