Matin blogi

Vuorisaarna - opastus henkisen tien kulkijoille

Perjantai 3.4.2015 klo 0:24 - Matti Kuusela

Hyvää Pääsiäistä!

Vuorisaarnasta tuli ihmeen suuri seikkailu, joka jatkuu edelleenkin. Tulin vasta tällä viikolla katsoneeksi Emil Bockin laajasta Das Evangelium -kirjasta, mitä hän Vuorisaarnasta kirjoittaa. Huomasin toki, että oli lukenut näitä sivuja jo aikaisemminkin, mutta vasta nyt se alkoi selvästi avautua.

Mutta ensiksi, Emil Bock oli yksi Kristiyhteisön perustajia, Rudolf Steinerin oppilas ja teologian lisensiaatti, joka kirjoitti suuren määrän kirjoja, erityisesti Raamatun tarkasteluja ja Jeesuksen elämää käsitteleviä teoksia.

Opetusta opetuslapsille

Viimeistään Bockin kirjaa lukiessa kävi täysin selväksi, että Vuorisaarna ei ollut opetusta suoraan kansalle, vaan opetuslapsille. Jeesus on juuri kutsunut opetuslapsensa ympärilleen. Hän katsoo suurta kansanjoukkoa, joka on kerääntynyt Galileassa hänen luokseen - ja hän nousee vuorelle, istuutuu opetuslastensa keskelle ja alkaa opettaa heitä. Hän kokee syvästi, miten kansa tarvitsee uusia ohjaajia.

Vuorisaarnan lopussa on lause, jossa kerrotaan, miten kansa koki Jeesuksen opetuksen, mutta palataan siihen myöhemmin.

Bock myös korostaa, ettei Vuorisaarna ole moraaliopetusta vaan jotain aivan muuta. Hän ottaa esimerkiksi tuon tuon tunnetun kohdan, jossa Jeesus kehottaa kääntämään toisenkin posken. Ja antamaan takkinsa.

On melkoisen selvää, että fyysisessä maailmassa ei voi elää tuon opetuksen mukaan, ellei joku todellinen pyhimys siihen kykene. Katsotaanpa: vuorelle nousu tarkoittaa kohoamista lähelle henkistä maailmaan. Jeesuksen ympärillä istuvat opetuslapset kohoavat sisäisesti korkeampaan tilaan. He kokevat Kristuksen aurinko-eetteriolemuksen kantavan heidän tietoisuuttaan. He ovat sisäisessä maailmassa, jossa he kokevat luonnollisesti, mitä toisenkin posken kääntäminen tarkoittaa - energiatasolla.

Papit tai healerit

Sisäisessä kuvanomaisessa tietoisuudessa on helppo ymmärtää, mistä on kysymys. Bock näkee siinä sielunhoitajana toimivan papin, ja itselleni tulee enemmän mieleen omat kokemukseni hoitajana tai parantajana: otan vastaan sen mitä minulle annetaan koettavaksi. Se on myös tila, jota mielelläni kutsun henkisen tien kulkijan asenteeksi: luotan siihen, että tulen toimen kaiken sen kanssa, mitä sisäisen voiman tasolla tai eetteritasolla kohtaan.

Mielelläni kutsun tuota asennetta myös henkisen tien kulkijan elämänasenteeksi. Siihen soveltuu täysin myös se, että jos joku vielä minulta takin, voin antaa paidankin - koska tiedän että saan jälleen takaisin lahjoittamani elämänvoimat tai sielulliset voimat.

Maan suola, ihmisten valo

Bock kiteyttää myös kauniisti, miten autuuslauseiden jälkeen tulevat Jeesuksen sanat, te olette maan suola ja te olette ihmisten valo, asettuvat kohdalleen.

Suola on yhteydessä siihen, miten kolmessa ensimmäisessä lauseessa ihminen kehittää ja työstää oman kehollisuutensa kolmea tasoa kirkkaammaksi. Se kirkastaa myös koko maan olemusta kohti sitä tulevaisuuden tilaa, jossa maasta jälleen tulee loistava ja läpinäkyvä, kaukaisessa tulevaisuudessa.

Valo taas on sitä sielullista voimaa, joka alkaa loistaa meidän kehittäessämme sielullisia voimiamme kolmen seuraavan autuuden mukaisesti.

Ja henkinen valo ja suola yhdessä rakentavat sitä kalliolla olevaa taloa, josta Jeesus puhuu Vuorisaarnan loppupuolella. Ja kaikki nämä yhdessä luovat aikanaan sen Uuden Jerusalemin, jossa sekä ihmiskunta että maa ovat yhdessä kirkastuneet loistavaksi hengeksi, jossa jalokivien värit ja henkiset soinnin sädehtivät.

Rakkaudella Matti

- Jos tämä kirjoitus herätti sinussa kysymyksiä, niin olen kirjoittanut Vuorisaarnasta useita blogeja viimeisen neljän kuukauden aikana. Niistä löydät vastauksia moniin kysymyksiin, mutta sarja jatkuu, sillä uusia kysymyksiä ja vastauksia avautuu jatkuvasti!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Jeesus, suola, valo, Kristus, tietoisuus, opetuslapset, vuori

Uusi Usko

Keskiviikko 17.4.2013 klo 19:43 - Matti Kuusela

Usko on sielun tai astraalikehon ravintoa niin kuin kuin rakkaus ravitsee ihmisen elämänvoimia ja toivo fyysistä kehoa. Vanha sanonta Usko, Toivo ja Rakkaus auttaa muistamaan nämä kolme ihmisen kehollisuutta vahvistavaa voimaa. Ne vain ovat tuolla tavoin väärässä järjestyksessä, kuten Steiner hyvin kuvaa. 

Usko on siis voima, joka ravitsee ihmisen astraalikehoa, rakkaus on se voima, joka ravitsee eetterikehon elämää ja toivo on välttämättömyys fyysiselle keholle. Ilman toivoa ei fyysinen olemuksemme pysty elämään.

Näiden kolmen suuren oikea järjestys on siis Usko, Rakkaus ja Toivo.

Uusi Usko

Kun asukkaat pääsiäisaikaan 2010 keskustelivat vanhalla myllyllä luonnonhenkiystävien kanssa, puhui vedenhenki Etschewit siitä, miten veri on suolaista. Hän muistutti siitä, miten myös Kristus Jeesuksen veri oli suolaista, ja miten tämä suolainen Kristus-veri virtasi ristiltä. Suolaisuutensa takia tämä veri saattoi liittyä kaikkeen maalliseen, sillä suola on liukenevaa. Lisäksi suolalla on toinen suuri ominaisuus, se on ihmisen minä-voimia kantavaa.

Ja minä-voimat kantavat itsessään tiedostavaa tajuntaa. Tietoisuus on jotain, mikä on myös Maan ominaisuus sen pienimpiä kemiallisia aineksia myöten. Se on yhteydessä suolaan.

Kun uusi usko, puhuu Etschewit, virtasi ristiltä, virtasi se suolaisen nesteen muodossa, tiedostavana minä-tajuntana. Siksi enkelien sanat ja alttaritoimitus puhuvat juuri uudesta uskosta - joka virtasi maan piiriin makrokosmisten Kristus-voimien puhdistamana.

Kaikki tämä voi olla vaikeasti ymmärrettävää, mutta sitten tulee mielenkiintoinen kohta. Etschewit jatkaa, miten uskolla on tässä maailmassa rakentava merkitys vain silloin, kun se sielunvoimana liittyy täydellisesti tiedostavaan minä-tajuntaan.

Ja edelleen: Sille on välttämätöntä elävyys, joka ilmenee veden virtauksessa. Siellä missä ei ole mitään virtausta, ei ole elämää. Siellä missä ei ole elämää, on usko tarpeetonta. Siellä missä usko ei liity tiedostavaan minä-tajuntaan, on tulevaisuus tarpeeton. Siellä ei elämä virtaa tulevaisuuteen.

Usko ja tieto

Kun Etschewitiltä kysytään, mitä usko merkitsee tiedolle, hän vastaa: Tieto jää päähän silloin kun usko puuttuu. Usko on mukana sydämessä. Ilman sydäntä on tiedostaminen merkityksetöntä. Tieto kalkkiutuu ja taantuu.

Sitten Etschewit kysyy, missä ihmiskehossa on spiraaliliikettä.

Kun hän saa vastauksen, että sydämessä, hän jatkaa: Siellä astuvat korkeamman itsen vaikutukset ihmiskehoon. Kalkkimaisuus pysyy päässä ... Sydämessä on henkisyyden vastaanottamisen piste. Vain silloin kun nämä kaksi vaikuttavat yhdessä, pysyy ihminen terveenä ja elinvoimaisena maailmassa.

Vedenhenki, tai ehkä Etschewitiä voi nimittää paremmin haltiaksi, antaa siis ymmärtää, että siellä missä sydän tai verisuonet kalkkeutuvat, on liikaa päänä vaikutusta. Elävyys tai elävä henkisyys lähtee sydämestä.

Ja sen mukaan, mitä jo kerroimme, lähtee Uusi Usko Kristuksesta ja se on yhteydessä sekä ihmisen minuuteen että tiedostamiseen.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: usko, usko, toivo, rakkaus, suolaisuus, veri, minätajunta, kalkkeutuminen