Matin blogi

Suomi ja Hyperborea

Tiistai 2.8.2011 klo 23:45 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Laitoin otsikkoon reippaasti Hyperborean ja Suomen rinnastuksen, ja saattaa siinä olla viisauden jyväsiä. Tiedättehän, että Suomi oli muinoin suuri kansa. Tai suomalaiset. Muitten kansojen saagat ovat pitäneet kirjaa muinaisten suomalaisten kuninkaiden nimistä, mutta emme tällä kertaa mene vielä siihen, vaan luomme näkymän siihen suureen maahan, jota suomensukuiset kansat hallitsivat.

Se oli maa, joka
ulottui nykyisen
Ruotsin ja Norjan
välisestä vuoristostalouhilintu300.jpg jonnekin Moskovan seudulle ja käsitti etelään päin ainakin nykyisen Viron alueen. Tuhansia vuosia suomalaiset olivat asuneet täällä pohjolassa ja ylläpitäneet ilmeisesti korkeaa kulttuuria, jolle intialainen, sumerilainen ja kreikkalainen maailma olivat tuttuja, varmaan egyptiläinenkin. Älykkäät ihmiset ovat tottuneet nauramaan Wettenhovi-Aspalle aina tilaisuuden tullen, mutta minä en olisi lainkaan varma, että hän olisi ollut ainakaan kokonaan väärässä.

Englanninkielisen historiankartaston mukaan suomalaisten valtava alue pohjolassa kesti vuosituhannesta toiseen samalla kun valtakunnat Välimeren tienoilla vaihtuivat tiheään.

 

Sielunkolminaisuus

Rudolf Steinerin on puhunut siitä, miten Maaäiti on luonut pinnalleen sellaisia kansoja, joita sen on tarkoituksiinsa tarvinnut. Tämä luominen on tapahtunut erityisesti maanmuotojen, veden muotojen, vuoristojen ja vastaavien kautta.

Suomalaisista hän sanoo, että me olemme ylläpitäneet sielunkolminaisuutt vastakohtana yhtenäissielulle, joka oli modernimpi sielurakenne, se joka nykyisin on vallalla. Sielunkolminaisuus, jota ilmensivät esimerkiksi Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen kolmikko, oli vanhempi ja kosmisempi tapa tajuta maailmaa. Se oli vahvassa yhteydessä niihin henkisiin voimiin, jotka rakensivat maailmaa ja ihmisolemusta.

Voin kuvitella, että sielunkolminaisuus säilytti pitkään tietyn sisäisen väljyyden ja avaruuden, joka antoi meille mahdollisuuden elää yhteydessä luonnon ja sen henkisten voimien kanssa paljon kauemmin kuin eteläiset kansat, joiden tehtävänä oli rakentaa yksilöllistymistä.

Sitten tätä vanhaa suomalaisuutta ei enää tarvittu, yhtenäissielu vyöryi yli ja slaavilaiset kansat ja skandinaavit puristivat Suomen täksi pieneksi jäänteeksi muinaisesta mahtavasta valtakunnasta.

 

Uusi kolminaisuus

Mutta kun minätietoisuus on saavutettu, ihmiskunnan on ilmeisesti jälleen ylitettävä kaksinaisuus eli hyvä-paha-vastakohtaisuus tiedostamisessaan ja luotava kolminaisuudesta uusi kristillinen keskitien oppi: paha-hyvä-paha. Hyvä on keskellä ja pahat reunoilla.

No, ei se varmaankaan niin yksinkertaista ole, mutta Steiner sanoo erittäin selvästi ja painokkaasti, että sen, mikä Suomen kansassa on omaperäistä, on säilyttävä tulevaisuuteen ja muodostuttava etenkin itäisen Euroopan omaksitunnoksi.

Aika jännittävästi sanottu.

Nykyisinhän me olemme kyllä Venäjän naapureita, mutta aivan kuin selkää selkää vásten, ja yritämme parhaamme mukaan olla huomaamatta, että siellä on ketään.

Steiner antaa ymmärtää, että Venäjän tehtävänä on aika kaukaisessa tulevaisuudessa luoda kulttuuri, jossa ihmisellä on läheinen yhteys omaan enkeliinsä. Nyt jo - siis sata vuotta sitten - Steiner kertoi, hämmästyhttävän uutisen, että arkkienkeli Mikael saa parhaimmat apulaisensa venäläisistä sieluista, jotka etenkin kuoleman jälkeen ovat vähemmän itsekkäistä tai 'kiinteitä' kuin länsimaiset sielut.

Hmm. Kun tuota miettii, niin alkaa olla kiitollinen meidän pitkistä kesälomistamme järven rannalla, mahdollisimman kaukana naapureista, jos mahdollista. Maan elementin ja luonnon rauha, veden elementti, ilman ja tuulen elementit kesän lämmössä, tulen elementti saunassa ja etenkin tulen suhde veteen, myös valon ja pimeyden hienovaraiset suhteet.

Ehkäpä viisas maailmanjärjestys luo meistä jotain merkittävää täällä pohjoisen valon äärellä. Ehkä suomalainen kesämökkielämä valmistaa meidän suhdettamme luonnonhenkisyyteen, suojelusenkeleihin ja enkelikuntiin sekä ainutlaatuisen kalevalaiseen kristillisyyden kokemukseen jollain hyvinkin selväpiirteisellä tavalla.

Venäjälle meidän pitäisi olla henkinen tuki, lännen suuntaan ehkä jonkinlainen pehmentäjä, kolminaisuuden tai keskitien opettaja. Uusien mahdollisuuksien opettaja.

Tulee vielä mieleen, miten suomalaiset ovat Nepalissa ja oliko se Thaimaassakin, opettaneet norsujen kouluttamista. Kyllä meillä on jotain annettavaa maailmalle. Ja saattaa olla sidoksissa siihen ikivanhaan henkiseen kulttuuriyhteyteen, joka on saattanut vallita Suomen ja eteläisimpien maailmankulttuurien välillä tuhansia vuosia sitten.

Kreikasta lähettiläät tulivat joka vuosi pohjolaan Hyperborean maahan tuomaan lahjojaan ja ilmeisesti oppimaan jotain. Kun katsoo ympärilleen, niin eihän täällä silloin ollut paljon muita kuin me.

2 kommenttia . Avainsanat: Suomen tehtävä, enkelit, venäläinen sielu, Steiner, Suomen kansa, hyperborealaiset, suomalaisuus, suojelusenkeli

Suomalaisuuden henkisyyttä

Torstai 23.12.2010 klo 1:42 - Matti Kuusela

Tiesitkö, että suomalaiset olivat yksi niistä neljästä kansasta, jotka aloittivat Amerikan siirtolaisuuden? Muut olivat englantilaiset, hollantilaiset ja ruotsalaiset. Toki silloin 1600-luvulla Uusi Ruotsi perustettiin ruotsalaisen lipun alla, mutta ilmeisesti suomalaiset olivat kuitenkin enemmistönä.

Tästä suomalaisten osuudesta Amerikan valloituksessa kertoo michiganilaisen kongressiedustaja Frank E. Hookin tutkielma ”The Finns in American Colonial History” vuodelta 1937.

Tosin Uuden Ruotsin historia ei ollut pitkäikäinen. Muut siirtokunnat kyllästyivät suomalaisten ja ruotsalaisten vapaaseen kanssakäymiseen intiaanien kanssa ja hollantilaiset valloittivat siirtokunnan, joka jatkoi edelleen, mutta hollantilaisten nimissä. Ominaista suomalaisille oli, että he eivät aggressiivisten valloittajakansallisuuksien tapaan linnoittaneet siirtokuntiaan, vaan ne olivat täysin avoimia. Monet suomalaiset siirtyivät asumaan intiaanien pariin ja intiaanit kutsuivat suomalaisia nimellä ”aivan kuin me”.

Suomalaisella hirsirakennustaidolla oli suuri merkitys aina villin lännen asuttamiseen saakka, ja myös ne venäläiset, joista Alaskan intiaanit pitivät silloin kun Alaska vielä kuului Venäjälle, olivat lähinnä suomalaisia.

Suomipohjaista presidenttiä USA:ssa ei kuitenkaan ole. Muutenkin Suomen menneisyys katoaa oudolla tavalla. Nykysuomessa sitä ei juuri kunnioiteta ja se on ihmeellisellä tavalla näkymätöntä. Nyt uudempi lähinnä epävirallinen tutkimus näyttää kohottavan esiin oivallusta, että Suomi ei ehkä sittenkään ollut ainoa takapajuinen maa maailmassa, ilman kuninkaita, ilman menneisyyttä. Suomesta on löydetty suunnattoman arvokkaita suurmiekkoja enemmän kuin muista pohjoismaista, ja Hermeetikko-sivuilla käytävästä keskustelusta päätellen saattaa olla, että Suomen vanhojen kartanoiden ympärillä olevat kummut paljastuvat menneiden aikojen kuningashaudoiksi.

Muualla kuin Suomessa tunnetaan Suomen vanhat kuningasluettelot ja se, että merovinkiaikana kuninkaiden oli Keski-Euroopassa osoitettava polveutuvansa mahtavista Kainuun kuninkaista. Suomen kristinusko on vanhaa, kelttiperäistä jo ensimmäisellä vuosituhannella, paljon ennen ruotsalaisten ristiretkinä tunnettuja valloitussotia.

Viimeisen sadan vuoden aikana on useaan kertaan naurettu niille omaperäisille mutta omaa totuuttaan etsivillä tutkijoille, jotka ovat löytäneet suomenkielen ja esimerkiksi babylonin tai egyptin välisiä yhteyksiä. Heitä on lukuisia, ja yhä useammat ovat alkaneet päästä jyvälle tuosta vanhojen kielten yhteydestä. Yhä useammat oivaltavat tuon yhteyden, kuten Kauno Mannonen muutaman vuoden takaisessa kirjassaan ja nyt Veli Martin Keitel pian ilmestyvässä kirjassaan ”Puhuvan Puun Lapset”.

Yhä vahvemmin alan ymmärtää, että tämä suomalainen vaatimattomuus on joistakin ilmeisistä puutteistaan huolimatta valmistautumista johonkin suurempaan, sellaiseen, minkä kehittymisen takia suomalaisten muistamisen voimat ovat suuntautuneet enemmänkin luonnon ja elämänvoimien hiljaiseen henkisyyteen kuin muinaisiin suurtekoihin.

Hiljaisen muistamisen kyvyssään Suomalaisilla on ihmeellinen mahdollisuus kehittää sellaista koko maailman omaatuntoa, joka luo perustaa sellaiselle rauhantyölle, joka koituu koko maan hyväksi.

Kun luin Lorna Byrnen kirjaa ”Stairways to Heaven”, hän kuvaa sen lopulla kansanhenkiä, jotka arvoltaan ovat yleensä arkkienkeleitä:

”Kansojen enkelit pyrkivät aina varmistamaan, että ihmiset valitsevat oikeudenmukaisia johtajia, joilla on kansan edut sydämellään.”

”Kansanenkeli näyttää aina taistelevan sen puolesta, että asiat kääntyvät oikeaan suuntaan, sellaisiksi niin kuin niiden tulee olla. Jopa antamaan ihmisille rohkeutta taistella silloinkin, kun mitään muuta ratkaisua ei enää ole.”

”Enkeli Mikael kertoi minulle, että kansanenkelit työskentelevät erityisen tarmokkaasti auttaakseen ihmisiä, ja erityisesti johtajia, löytämään ongelmiin ratkaisuja, jotka eivät johda sotiin. He työskentelevät kaikenlaisten aiheiden parissa – työelämässä, kasvatuksessa, ympäristökysymyksissä, terveydenhoidossa.”

 Joulu on aikaa, jolloin maa ja luonnonhenget ja ihminen ovat hereillä ja enkelit lähellä. Koen että nyt on aika, jolloin me voimme alkaa työskennellä tietoisemmin paitsi oman enkelimme, myös Suomen kansanhengen kanssa, jolla on aivan erityinen tehtävä.

Yksi aivan ensimmäisiä tehtäviä meille suomalaisille on kokea itsemme uudella tavalla arvokkaaksi. Minulla on tehtävä, minulla on merkitystä. Jotta suhde korkeampaan kansanhenkeen oman suojelusenkelin ohella voi tapahtua terveellä tavalla, on meidän vapauduttava kaikesta nurkkakuntaisuudesta, kaikesta oikeassa olemisesta ryhminä. Nykyinen aika on yksilöllisen minuuden henkistymisen aikaa. Heti jos me sanomme ”me” tavalla, joka sulkee toisia pois, se ei ole oikea henkinen ”me”, sellainen, joka koostuu vapaista yksilöistä, sellaisista, joiden pohjalle rakkaudellinen suhde toisiin ihmisiin ja kansallisuuden tehtävään maailmassa voi perustua.

Joulu juhla-aikana on hyvä hetki syventyä suomalaisuuden uuteen tehtävään. Uskon, että me olemme täällä sitä varten. Ja uskon, että meitä on jo monia, jotka ovat valmiita.

Tunne oma sisäisyytesi yhteydessä Suomen luonnon sisäisyyteen, jouluyön hengenrauhassa – tietysti jouluna, mutta omalla tavallaan kaikkina vuodenaikoina. Koe miten oman minän läsnäolo on se akseli, joka antaa omalla valon voiman sisäiselle spiraalille kyvyn kuin pyöriä yhdessä luonnonvoimien kanssa.

Huomaat, että voit siirtää tämän rauhan ja omantunnon spiraalin mihin tahansa, myös sellaisille alueille, joilla on vaikeuksia, kuten poliittisten tapahtumien keskelle. Suomen päättäjät tarvitsevat nyt erityisesti henkistä tukea löytääkseen itsestään voiman tehdä hyviä ja oikeita päätöksiä. Ja se koituu meidän kaikkien hyväksi.

Ollessani rauhan pilari tasapainoisesti suhteessa mihin tahansa ilmiöön myös minä vahvistun. Joulun tunnelmassa se on erityisen hyvä kokea.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, suomalaisuus, intiaanit, joulu