Matin blogi

Kalevala laulaa

Maanantai 28.8.2017 klo 19:02 - Matti Kuusela

Saatuani uuden kommentin tähän vuosien takaiseen Kalevala-kirjoitukseeni innostuin hieman uudistamaan sitä. Olkaapa hyvät! 

Kalevala-esitelmäni Minä Olen -keskuksessa sattui upeasti Suomen presidentin vaihdoksen kanssa samaan päivään. Sauli Väinämö astui presidentin virkaan. Siinä on kovasti kalevalaista sointia. Kun nyt on niin vahvasti puhuttu presidentistä arvojohtajana, toivokaamme että siitä ainakin jotain toteutuu!

Vasta tänään oikein tajusin, miten vaikeaa tai lähes mahdotontoa akateemisten tutkijoiden on tajuta Kalevalan ydinsanomaa, koska se väistämättä kohoaa sille tasolle, jonka vain yksilö minänsä hengenytimessä voi kokea. Mutta aina on mahdollista päästä lähelle. 

Ilman_impi_Joseph_Alanen.jpg

Kalevalan laulu

Kalevalaa on mahdollista tutkia yliopistossa juuri sen takia, että se ikäänkuin pysäytetään ja sen sisäiset laulukuvat rajataan. Akateemisissa tutkielmissa eivät enää soi kosmiset voimat, eikä taivaallisen neidon kauneus enää loista. Parhaimmillaankin puhutaan siitä, mitä jokin merkitsee tai kuten usein tehdään, mietitään mistä jokin myyttinen kuva on lainattu. Silti olen nähnyt yliopistollisia kirjoituksia, joiden sisältö elää ja koskettaa. Ihmisen on mahdollista lähestyä elämän ja luomisen ydintä kaikissa olosuhteissa, jos hän on itse siihen valmis.

Yhä enemmän alan nykyisin kokea, miten meidän suomalaiseksi kokemamme kansanperinne on joskus kauan sitten ollut yleismaailmallinen kulttuurikerros. Ehkä joskus ennen kelttien aikakautta on ollut aika, jossa Kalevalan kuvat ja soinnit ovat kulkeneet ihmisten keralla. Ja ehkä vielä kauempana on se aika, jossa noiden kuvien sisällöt ovat olleet aitoa todellisuutta.

Kalevalan viimeisestä laulusta on ajateltu, että se on kristillistä lainaa, ja että runonlaulajat ovat tehneet Maria-kertomuksesta oman versionsa. Toki niinkin voi olla, mutta kun lukee Kalevalan 50. luvun alkua, huomaa että se kertoo samoista asioista kuin Uusi testemantti, mutta avarammin ja valoisammin, soivemmin ja elävämmin. Se merkitsee, että kalevalaisella kansalla on ollut luonnonvoimaisempi ja kosmisempi kokemus siitä, mistä Uusi testamentti kertoo. Huomaamme myös, että Kalevala kertoo Marjatta-Maria-Sofian henkisestä tausta huomattavan paljon.

Kuunnellaanpa Kalevalaa:

Marjatta, korea kuopus,
Se kauan kotona kasvoi,
Korkean ison kotona,
Emon tuttavan tuvilla.

Marjatan kodiksi ja kosmiseksi lähtökohdaksi ilmoitetaan Isä-Äiti-jumalan maailma.

Piti viiet vitjat poikki,
Kuuet renkahat kulutti
Isonsa ava'imilla,
Helmassa helottavilla.

Miten selvästi tuossa kerrotaankaan, että Marjatta on korkeista korkein kosminen naisellinen olento. Hänellä on vyöllään emännän avaimet. Hän on viipynyt henkisissä korkeuksissa ikuisuusuuksista ikuisuuksiin, sillä ikuisuuksia tarvitaan, jotta viiet vitjat ja kuuet renkahat kuluvat pois taivaan turuilla ja ilman pitkillä pihoilla kuljettaessa.

Kun akateemisesti usein ajatellaan, että myyteissä menneen ajan ihmiset keksivät selityksiä luonnonilmiöille, niin Kalevala puhuu aivan toista. Kun elytyen lukee edelliset säkeet, voiko tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin että tämän runon taustalla on todellista henkistä tietoa. Ja että jollain ihmeellisellä tavalla tuo kosminen tieto on mitä kauneimmalla tavalla säilynyt Suomessa ja Karjalassa - puhtaana ja taiteellisena.

Ison avaimet

Ja neidon helmoissa helottavat ison avaimet, siis avaimet kaikkialliset Isä-jumalan luomissalaisuuksiin. Tajuamme, että tämä Marjatta on meille kovin tuttu esimerkiksi Sofiana, kuningas Salomolle niin rakkaana maailmanviisautena. Ja hän esiintyy niin monin tavoin muissakin mytologioissa, kuten Isiksenä egyptiläisille.

Isiksestä on kerrottu, miten hän vanhoille egyptiläisille oli myös parantava jumaluus. Hän paransi kuljettamalla ihmisen henkisesti siihen syntiinlankeemusta edeltävään aikaan, jolloin ei vielä esiintynyt sairauksia eikä erheitä. Ja kuten paratiisikertomuksesta tiedämme, sukupuoliset voimat liittyvät läheisesti ihmisen "lankeemukseen" eli putoamiseen aineelliseen maailman tiheyteen henkisistä paratiisimaailmoista.

Marjatta-runo jatkaa:

Marjatta, korea kuopus,
Tuo on piika pikkarainen,
Piti viikoista pyhyyttä,
Ajan kaiken kainoutta.
Syöpi kaunista kaloa,
Petäjätä pehmeätä.
Ei syönyt kananmunia,
Kukerikun riehkatuita,
Eikä lampahan lihoa,
Ku oli ollut oinahilla.

Marjatta pysyy vielä Maan läheisiin eetteripiireihinkin laskeutuessaan alkuperäisen kosmisen puhtauden ja valon piirissä. Hän tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää luonnonvoimien piirissä tulevan Karjalan kuninkaan, uuden henkisen voiman.

Kun tuohon syventyy, huomaa ettei nyt puhuta pelkästään historiallisesti Golgatan mysteeristä, vaan mukana alkaa loistaa Kristuksen toinen tuleminen maan eetterivoimien piirissä, pilvistä.

Kalevala kertoo Maan ja ihmiskunnan kehityksestä ajattomuuden tasolla. Aika elää ja on olemassa, mutta se taipuu aivan toisenlaiseen elävyyteen menneisyyden ja tulevaisuuden välissä, kuin fyysisesti olemme tottuneet ajattelemaan.

Kalevala todellistuu laulussa ja lausunnassa, ajattelun elävyydessä.

Rakkaudella
Matti 

Kuva Joseph Alanen, Ilman impi.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran 2.3.2012 ja uudistettu 28.8.2017.

2 kommenttia . Avainsanat: Kalevala, Marjatta, Isis, Kristus, Karjalan kuningas, Sofia, Uusi testamentti, syntiinlankeemus, Salomo