Matin blogi

Valo sinussa

Maanantai 6.10.2014 klo 22:42 - Matti Kuusela

Kun valo sinussa kasvaa, elämäsi tulee helpommaksi. Se on aivan varmaa. Voit huomata sen katsomalla elämääsi taaksepäin ja muistelemalla millaisia hankalat kohdat olivat aikaisemmin.

Mutta kun valosi kasvaa, kohtaat myös uusia haasteita. Se on aivan luonnollista. Kuvittele miten valosi loistaa pimeydessä, ja kun sen laajuus suurenee, yhä uusia asioita nousee esiin pimeydestä.

Silloin sinun tehtäväsi on todellakin valaista näitä uusia ilmiöitä. Se on haastavaa, mutta varmasti miellyttävämpää kuin ne tilanteet, joita kohtasit aikaisemmin.

Sofian ohjeita

Estelle Isaacsonin - ja Robert Powellin - uusimmassa kirjassa maailmanviisaus Sofia lausuu: Työsi on tehdä sitä, mihin sydämesi sinua ohjaa. Seuraa sydämesi ohjausta.

Sitten Sofia neuvoo: Viritä itsesi joka päivä henkiseen yhteisöösi, jotta vahvistut siitä armosta, joka virtaa sydämestä sydämeen. Aseta itsesi yhteisösi keskukseen, ota vastaan rakkautta yhteisöltäsi ja anna sille omaa rakkauttasi. Siihen ei tarvita kuin hetki. Tämä on hyvin voimakas harjoitus, sillä se on hyvin voimakasta magiaa.

Joku voi vielä kavahtaa magia-sanaa, mutta muistakaamme, että myös niitä kolmea sofia_etukansi_mini.gifkuningasta, jotka tulivat tervehtimään Jeesus-lasta Matteuksen evankeliumissa, nimitettiin maageiksi.

Maagi tarkoittaa ihmistä, joka käyttää tahtoaan viisaasti ja rakkaudellisesti. On henkisesti kehittyneitä ihmisolentoja, jotka ovat kehittäneet ajatteluaan, toiset tunnetta, kolmannet tahtoa. Meidän aikanamme nämä kolme henkisyyden lajia alkavat yhä enemmän sulautua yhteen kehittyvän minuutemme voimasta.

Toisaalta kehityksen suuret voimat taas erottavat niitä toisistaan. Onhan aina muistettava, että kehitys ei kulje ainoastaan yhteen suuntaan kerrallaan, vaan heti kun ihmistietoisuus alkaa tajuta useampia samanaikaisia kehityslinjoja, niitä alkaa myös hänelle ilmetä.

Ajattelen - tunnen - tahdon

Yksi syy näiden kolmen voiman erkaantumiseen toisistaan on siinä, että ne antavat meille mahdollisuuden kehittää näitä kolmea erikseen. Ajattelun lisäksi meidän on kehitettävä tuntemistamme, tunteen herkkyyttä ja syvyyttä.

Itse asiassa meidän ajattelumme on kuolemaisillaan ilman tunteen uutta mukaantuloa. Ajattelumme alkaa kolista ja kalista ja etsiä epätoivoisesti kiinnekohtia, jotain mihin uskoa.

Mutta kun tunteet elävöittävät ajatuksiamme, silloin ne alkavat jälleen elää ja kertoa meille maailmasta. Tunteiden vapautumisen myötä ajatuksemme alkavat kertoa meille jälleen lähimmäisistämme, itsestämme, jopa yhteiskunnallisesta elämästä ja kansojen välisistä suhteista.

Ja silloin tulee vastaan tämä kolmas tietäjyyden muoto, tahtominen. Pikku hiljaa me voimme kukin alkaa sisäisyydessämme tahtoa sellaista tulevaisuutta, jota tahdomme. Aivan, siinä on sama verbi kahteen kertaan. Toinen tahto kertoo siitä, mitä me tahdomme aivan kuin luonnostaan, juuri sellaisina ihmisinä kuin olemme. Toinen tahtominen taas kertoo siitä, mitä me aivan tietoisesti tahdomme tahtoa, millaista tulevaisuutta me voimme alkaa tahtoa niin itsellemme kuin koko ihmiskunnan tulevaisuudellemme.

Ihmiskunta me elämme vähän kuin yrittäjinä. Vaatimatonkin liiketoimintasuunnitelma on parempi kuin ei suunnitelmaa ollenkaan. Ellei meillä ole mitään suunnitelmaa ihmiskunnan tulevaisuudelle, me jäämme vain reagoimaan siihen, mitä milloinkin tapahtuu.

Siksi meillä on hyvä olla edes jonkinlainen kuva tulevaisuudesta. Se johdattaa meitä itseämme ja vaikuttaa myös ympäristöömme. Millaista tulevaisuutta sinä tahdot ihmiskunnalle - ja tietenkin muistaen, että me olemme tulossa tänne jälleen uudelleen, kuka pikemmin, kuka myöhemmin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maagi, Sofia, tulevaisuus, tahto

Uskonnollisuus ja tulevaisuuden tahtominen

Keskiviikko 16.7.2014 klo 11:30 - Matti Kuusela

Hyvää kesähuomenta, hyvät ystävät. Enkelimaasivuilla on tänään puoli kymmeneen mennessä käynyt jo yli tuhat lukijaa, mikä on mahtava määrä etenkin näin varhain. Muutenkin tuhat on jo paljon enemmän kuin tavallisina päivinä kokonaisuudessaan.

Mutta tänään sisäinen tuntoni antoi ymmärtää, että on näin kesän voimissa on hyvä suunnata katse uskonnollisuuteen. Ja sellaiseen uskonnollisuuteen, joka ei katso vain menneisyyteen, vaan tulevaan. Onko sellaista?

Yksi niitä asioita, joita ei oikeiin tiedetä, ei julkisesti mutta ei aina henkisissäkään piireissä, on se, miten tärkeinnä Rudolf Steiner piti evankeliumeja. Moni on siitä toki lukenut, mutta jotta sen oikein ymmärtää ja muistaa, tarvitaan sellaista sisäisyyttä, jota voimme nimittää tahdoksi. Vanhojen aikojen henkisessä koulutuksessa tai vihkimyskoulutuksessa opetettiin sitä, mikä meille kaikille on nykyään itsestään selvää, nimittäin ajattelua, ajattelun selkeyttä.

Kristillisten aikojen lähestyessä tuli yhä tärkemmäksi tunteiden koulutus ja nykyaikana meidän on opittava tahtomaan. Se tarkoittaa siis tulevaisuuden tahtomista, sitä tulevaisuutta, josta Johanneksen ilmestys puhuu. Mutta yksityisen ihmisen kohdalla se tarkoittaa myös omien ihanteiden ylläpitämistä ja niiden tahtomista. Se tarkoittaa sitä, että me jaksamma pitää korkeimpia ihanteitamme yllä sisimmässämme, ja myös tahtoa niiden toteutumista käytännön elämässä.

Kateus vai oikeudentunto

Nyt huomaan siirtyneeni hieman toiseen aiheeseen kuin se mistä aloitin. Julkisuudessa saa usein kuulla ja lukea, miten suomalaisia syytetään kateudesta. Sehän on hyvin tuttua. Mutta mitä siinä on takana?

Aivan aitoa kateuttakin toki saattaa esiintyä, mutta usein kateutta vastaan puhuvat sellaiset ihmiset, jotka tahtovat puolustella omia tai joidenkin toisten ihmisten ylisuuria taloudellisia etuja. Minä koen, ettei kysymyksessä pohjimmiltaan ole suinkaan kateus, vaan oikeudentunto. Suomalaisten sielunperustalla olevan oikeudentunto on harvinaisen voimakas.

Ja tuo oikeudentunto on myös se sielunvoima, joka on oikeastaan kaiken muun perustalla. Kysymys siitä, mikä on oikein, on sen perustana, mitä sitten voimme kokea totuudeksi, hyväksi, kauniiksi, rakkaudeksi. Me tiedämme, että on oiken rakastaa, tiedämme että oikein etsiä totuutta, että on oikein tehdä hyvää, on oikein olla rehellinen.

Kun julkisuudessa sanotaan, että joku kadehtii toisen tuloja, niin koen että kaikkein useimmiten sillä tarkoitetaan sitä, että älkää puuttuko niiden asioihin, joilla on enemmän. Unohtakaan moraali, unohtakaa oikeudentunto, unohtakaa tasapuolisuus ja antakaa meidän olla rauhassa.

Minä koen, että tulevaisuuden yhteisten asioiden on kuljettava yhä voimakkaammin ja selvemmin sen suuntaan, mikä on oikein, mikä on tasapuolista, mikä on kohtuullista. Ja se on juuri sitä, mitä meidän on uskallettava tahtoa.

Uskonto ja ihmissydän

Katsokaamme, mitä Steiner lausui Nürnbergissä 1908 julkisessa esitelmässä:

"Uskontoa luonnehtii parhaiten ihmissydämen sisältö. ihmismielen sisältö, ihmisen kaikkien tuntemusten kokonaisuus, missä ihminen kohottaa parhaimman sielussaan kohti henkisiä olentoja ja voimia. Ihmisen uskonnollisuuden luonne riippuu tästä mielenlaadun sisäisestä tulesta, tunteiden voimasta ja laadusta."

Mutta nyt tulemmekin mielenkiintoiseen ja ratkaisevaan kohtaan: Mitenä tämä uskonnollisuus vaikuttaa käytännön elämään? Jos ihminen on avoin ja selkeä, on selvää että uskonnollinen henkinen asennoituminen virtaa suoraan myös käytännön elämään ja pyrkii siellä toteuttamaan korkeimpia henkisiä ihanteita.

Nyt me kaikki tiedämme, miten vaikeaa toisaalta on toimia henkisten ihanteiden puolesta käytännön elämässä. Tiedämme, miten monet henkiset ihanteet saattavat käytännön elämässä kääntyä suorastaan päinvastaisiksi. Siksi Kristuksen opetuksessa kaikkein korkein ja viimeinen käsky onkin rakkauden käsky: Rakastakaa toisianne!

Toinen toistemme rakastaminen on se korkein ja viimeinen kriteeri kaikille toiminnalle, se joka katsoo, että kaikki menee oikein ja tasapuolisesti, jokaisen hyväksi ja edistykseksi.

Rakkaus ja yksilöllisyys

Nykyaikana se mikä on oikein, on pohjimmiltaan aina jokaisen ihmisen itse löydettävä. Me voimme toki valita ja meillä on yhteisiä ja hyväksyttyjä totuuksia, mutta silti nekin hyväksyy pohjimmiltaan aina jokainen ihminen itse. Meissä jokaisessa on itsessämme tuo ihmeellinen totuuden henki, totuuden tunto, joka puhuu meille sisäisyydestämme.

Otetaan tähän vielä ote Steinerin äskeisestä esitelmästä hieman myöhemmin:

"Mitä enemmän ihminen yksilöityy, sitä enemmän rakkautta hän pystyy kantamaan sisällään... kun ihminen saa yksilöllisyyden, kun hän hoitaa ja hyödyntää jumalallista kipinää itsessään, silloin täytyy rakkauden voiman, rakkauden aaltojen virrata ihmisestä toiseen sydämen vapauden pohjalta... Rakkaus muuntuu vähitellen henkiseksi rakkaudeksi, joka virtaa sielusta sieluun. Lopulta se sulkee piiriinsä koko ihmiskunnan veljellisen rakkauden sitein."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uskonnollisuus, rakkaus, kateus, oikeudenmukaisuus, Rudolf Steiner, tahto, tulevaisuus

Tulevaisuuden tahtominen

Perjantai 29.11.2013 klo 11:35 - Matti Kuusela

Kun katselee lapsia tai nuoria, hämmästyy usein siitä valtavasta tahdosta, joka heissä vaikuttaa. Itsekin voi muistella, millaisia ihmeellisiä asioita sai aikaan nuorempana. Pari päivää sitten välähti silmiin Robert Powellin kirjasta vanha punaisella tehty alleviivaus, jonka alle sivun alalaitaan olin kirjoittanut Tahdo tulevaisuutta, Will the future. Ja se on niin tärkeä lause, että kirjoitan sen vielä tähän oikein kunnolla näkyviin:

TAHDO TULEVAISUUTTA

Kirja on Christian Hermetic Astrology ja tuossa kohdassa Hermes puhuu Johannes Kastajasta, hänen kuolemastaan. Suomennan tuon kohdan ja lisään hieman kappalevälejä:

Tiettyyn ikään saakka jokaista suojelee hänen enkelinsä, mutta tuon iän jälkeen ihmisessä täytyy vallita tahto elää, jotta hän voi nauttia suojeluksen jatkumisesta. Johannes Kastajan tapauksessa hän ei enää suojellut itseään ja niin hän lopulta lankesi sen negatiivisen henkisen virtauksen käsiin, jota edustivat Herodes ja Herodias.

Ihmisen, jolla on suuri tehtävä - sellainen kuin Johanneksella - ei pitäisi vain seurata kohtaloaan passiivisesti. Hänen täytyy oppia tahtomaan tulevaisuutta, muuten enkelit ja korkeammat henkiset olennot eivät voi auttaa häntä.

He auttavat häntä tiettyyn ikään saakka, mutta sen jälkeen ihmisen täytyy oppia, miten auttaa ja suojella itse itseään. Johannes Kastaja ei tehnyt niin, ja niin hän joutui sen henkisen virtauksen käsiin, jonka kanssa hän oli taistellut edellisessä elämässään. Tätä kohtalon passiivista työtä, joka tapahtui ilman Johanneksen minkäänlaista vastustusta, ei olisi tarvinnut tapahtua jos Johannes olisi todella tahtonut elää edelleen.

Mutta hän oli jo täyttänyt tehtävänsä, oli tunnistanut ja kastanut Messiaan. Hän oli sanonut, Messiasta tarkoittaen: "Hänen on kasvettava, minun on vähennyttävä." Jo siinä hän oli luopunut syvemmästä tahdosta elää. Enkelit ja korkeammat olennot, jotka olivat auttaneet häntä aina Jordanin kasteeseen saakka, joutuivat vähitellen vetäytymään. Näin Johannes oli jo henkisesti menettänyt päänsä ennen kuin hän tuli todellisuudessa mestatuksi.

Se että korkeammat henkiset olennot olivat jo vetäytyneet, tulee ilmi siinä, miten Johannes vankina ollessaan ei enää tiennyt varmasti, oliko Jeesus Messias, ja niin hän lähetti joitakin oppilaitaan kysymään Jeesukselta: "Oletko sinä Kristus?"

Se minkä hän aikaisemmin oli korkeampien henkisten olentojen avulla tiennyt varmasti, sitä hän alkoi nyt epäillä suojelevien henkisten olentojen vetäydyttyä.

Tässä on niin paljon opittavaa. Meidän on todella opittava ymmärtämään ja muistamaan, että niin kuin melle aina alussa annetaan ja meitä ohjataan, niin elämän loppupuolta kohti meidän on opittava itse antamaan, itse ohjaamaan, itse tahtomaan. Se on meidän suuri tehtävämme ihmisinä.

Sen on luonnollisesti tapahduttava vapaaehtoisesti, mutta minulla on tuntuma, että tuon ajatuksen saamiseksi laajempaan tietoisuuteen tarvitaan paljon työtä. Miten paljon vaatikaan jo se että itse muistaa sen aina, etenkin hankalissa tilanteissa. Ja miten tärkeää on, että tuo ajatus on jo aiemmin tullut painetuksi niin omaan tietoisuuteen, että sen muistaa silloinkin kun elämän tarkoitus tuntuu katoavan.

Ihminen ja enkelit

Ihmisten ja enkelien suhde on paljon konkreettisempi kuin usein ajatellaan. Tottahan se on, että enkelikokemukset ovat usein kiiltokuvamaisia, kauniita ja ohitse meneviä, vaikka ovatkin syvästi koskettavia. Mutta normaalissa jokapäiväisessä elämässäkin me tarvitsemme enkelien tukea ja ohjausta, mutta sen on lähdettävä meistä itsestämme. Kun me kehitämme itsessämme henkistä tahtoa tai opettelemme tahtomaan sitä tulevaisuutta, jonka todella haluamme luoda itsellemme, läheisillemme, lapsillemme ja koko tulevaisuuden maailmalle, silloin meitä ohjataan. Meille annetaan paljon apua henkisestä maailmasta, mutta silti meidän on lähdettävä liikkeelle ja opittava tahtomaan tahtomaamme tulevaisuutta, aivan itse!

Emme voi vain jäädä odottamaan, että joku toinen antaa meille sen mitä tahtoa, olipa tuo toinen sitten ihminen, enkeli tai joku muu korkeampi henkinen olento.

6 kommenttia . Avainsanat: tahto, tahtominen, Johannes Kastaja, Christian Hermetic Astrology, Robert Powell, tulevaisuus, enkelit, suojelusenkeli

Tähtien loiste

Lauantai 21.9.2013 klo 21:08 - Matti

Rudolf Steiner antoi nuorisopiirille kaksi erityistä esoteerista eli henkistä tuntia. Toinen niistä pidettiin uudenviuoden kynnyksellä, aamulla klo 8.30 joulukuun 30. päivä 1923 niin kutsutussa Lasitalossa. Talossa ei kuitenkaan ollut ikkunoita kovin paljoa, vaan rakennus oli tehty suurten värillisten lasi-ikkunoiden valmistukseen.

Hän puhuu aluksi siitä, miten nuorisolle ei kuulu tietää enemmän vaan tietää toisin. Ja sitten hän siirtyy suoraan puhumaan maan kokemuksesta tähtenä, tähtenä tähtien joukossa. Maa on ymmärrettävä uudelleen ajattelun, tuntemisen ja tahtomisen kannalta.

"Mikä tekee jonkin tähdeksi?" hän kysyy ja jatkaa sitten:

"Sen kautta, että se säteilee, loistaa, että sillä on muoto ja painovoima, joka pitää sen koossa.

Mutta mitä on se, mikä säteilee tähdestä? Se on niiden olentojen tahto, jotka asuvat tähdellä. Te tahdotte - ja maa säteilee maailmankaikkeuteen.

Niiden olentojen tunteminen, jotka asuvat tähdessä, on se mikä saa sen loistamaan. Te tunnette, ja sen loistaa maa maailmanavaruuteen.

Ajattelu on sitä, mikä valaisten verhoaa maan. Te ajattelette, ja teidän ajattelunne saa maan hohtamaan valovirroissa.

Se että nämä olennot, jotka asuvat tähdellä, havaitsevat ja koskettavat, luo tähden kiinteyden. Teidän kosketuksenne kautta saa maa kiinteyden."

Koskettaminen tarkoittaa tässä siis kaikkea havaitsemista.

Ja Steiner menee vielä syvemmälle:

"Nyt teidän on luotava tietoisuus, että teidän ajattelunne, tuntemisenne ja tahtomisenne ei ole ainoastaan teitä itseänne varten, vaan se on maailmankaikkeutta varten, että se säteilee, loistaa ja hohtaa maailmanlaajuuksiin. Maa tulee näkyväksi toisten tähtien olennoille teidän ajattelunne, tuntemisenne ja tahtomisenne kautta."

"Tähti säteilee, tähti loistaa, tähti valaisee, tähdellä on tiiviys."

Ja tämä kääntyy siihen, miten ihmissieluissa on herättävä kosminen vastuu. Tahtomisessa on juuri hyvyyden tultava ilmi koko maailmankaikkeutta varten. Tunteissa loistaa rakkaus maasta, totuus ajatuksissa luo maan muodon."

Ja sitten Steiner siirtyy hyvin jännittävästi muinaistietoon. Hän kertoo miten tästä samasta asiasta on jo kertonut intialaisten ikipyhä viisaus ja että nuorten tehtävä on jälleen tuoda nykyaika ihmiskunnan vanhimman viisauden hedelmät.

Ihmisen tietoisuus ja maan tietoisuus

Jos on miettinyt, miksi eri tähtien valo on erilaista, tulee tässä selville.
Tähtien valon ominaisuudetsteiner2_180.jpg johtuvat niiden olentojen tietoisuudesta, jotka tähdellä asuvat. Säteillä, loistaa, hohtaa, ovat lähellä toisiaan ja välttämättä ei ole tullut ajatelleeksi, että niillä on olennaista eroa, mutta kun miettii tarkemmin, huomaa, miten valtavasti on erilaatuisia valoja. Yleensä me kiinnitämme huomiota eri värisävyihin, joita ihminen pystyy erottamaan muistaakseni kymmeniätuhansia erilaisia. Mutta on myös erilaisia valoja, jotka kaikki viestivät niiden tähteistä, siitä tietoisuudesta, joka on valon lähteenä. Tunnelmavalaistus on hyvä esimerkki siitä, miten me koemme erityyppiset valot erilaisina tunnelmina.

Myöhemmin Steiner tällä samalla tunnilla vielä lisää, että se hyvä ja paha, jota me maan päällä tahdomme, näkyy maan valossa vuosimiljoonia. Ja sen täydennykseksi on upeaa muistaa tuo lause:  Rakkaus loistaa tähdistä...

Kaikkine rajoituksinemmekin rakkaus luo olennaisen osan maan valon loisteesta.

Ja tosiaankin, tämän jälkeen Steiner puhuu nuorten tehtävästä (muualla hän mainitsee, että henkisessä mielessä nuoria ovat kaikki, joiden sielu on nuorekas) tuoda ihmiskunnalle jälleen nykyaikaan ihmiskunnan vanhimpia viisauden aarteita, sitä tietoa ja viisautta, joka on kukoistanut ennen 5000 vuoden pimeän ajan alkua. Ero on vain siinä, että tuo kaukaisen menneisyyden Kristus-viisaus loisti silloin kosmoksesta, nyt sen alettava loistaa uudistuvana meidän sydämmistämme, uutena valona maailmankaikkeudelle, maasta säteilevänä, loistavana ja valaisten.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tähdet, ajattelu, tunne, tahto, maa, Rudolf, Steiner, esoteerinen, tunti

Elämä on yhtä juhlaa

Tiistai 30.4.2013 klo 14:18 - Matti Kuusela

Oikein hauskaa vappua, vietitpä sitä sitten ulkona, kotona tai missä vain. Elämä on yhtä juhlaa on lause, joka tuli tänään voimakkaasti mieleen. Olen paljon miettinyt affirmaatioita ja sitä, miten tehdä omat odotukset ja toiveet todellisiksi.

Omassa elämässä joitakin asioita toteutuu, ja joitakin ei. Mistä se johtuu? Luonnollisesti karma ja henkinen ohjaus ovat yksi ulottuvuus, joka vaikuttaa ehdottomasti elämämme tiehen, mutta paljon muutakin on.

Missä olen onnistunut?

Koe tavoite selvästi! Kun mietin, missä asioissa
onnistuin kouluaikana, niin niitä tulichloris.jpg selvästi
kahdenlaisia. Toiset olivat yksittäisiä tapahtumia ja toiset sellaisia, jotka vain jostain syystä kypsyivät valmiiksi ilman sen suurempaa yritystä.

Yksittäisistä onnistumisista yksi suurimpia on Hyvinkään oppikoulujen suunnistusmestaruus keskiluokkien sarjassa. Juoksin radan silloin niin hyvin pienessä tihkusateessa, että väliä kakkoseksi tulleeseen oli lähes 20 minuuttia.

Kun näin jälkeenpäin ajattelin, miten se oli mahdollista, niin huomasin, että tuona kertana ilmeisesti sade sopi minulle. Se piti ajatukset koossa enkä missään kohden jäänyt miettimään matkan yksityiskohtia enkä alkanut kompuroida niissä. Päämäärä oli koko ajan selvä. Aika vaativatkin tilanteet vaihtuivat aivankuin alla, mutta se ei matkan tekoa haitannut.

Toinenkin tapaus liittyy urheiluun. Tämä on hieno juttu, josta kerron vaikka mielelläni lisää, mutta idea yksinkertaisuudessaan oli se, että laskin hyvin vaikea mäen alas kaksi kertaa pystyssä, kun voimistelunopettajamme kaatui sen kahdesti eikä kukaan muu kahden luokan pojista, eikä toisen luokan opettajakaan uskaltanut edes yrittää. 

Siinäkin pääsin jotenkin yksityiskohtien yläpuolelle. Tiesin että tämä on minun juttuni enkä jäänyt miettimään laskun vaikeita kohtia, annoin vain mennä, tiesin että pystyn laskemaan sen, koska olin juuri edellisenä sunnuntaina laskenut sitä kaverini Sepon kanssa.

Järkevyydestä tahtotilaan

Pari kertaa olen päättänyt lähteä erityyppisille matkoille tilanteissa, joissa mitään rahaa ei todellakaan ollut. Kummallakin kertaa se onnistui. 

Järkevyys lienee suurin este tavoitteiden toteutumiselle. Jos on järkevä ja tekee niin kuin monet suomalaiset urheilijat haastattelussa sanovat, katsotaan mihin se riittää, niin selvää on, että useimmiten se ei riitä.

Tietenkin haastattelu on vaikea tilanne. Oikeastaan mikään mitä voi ennen kisoja sanoa, ei voi pitää paikkaansa, koska voittamisen tila ei useimmille ole ajatus vaan se on maaginen tahtotila, jossa ei ole mitään sanoja. Oikeastaan se on vielä kuviakin syvemmällä, se on puhdasta tahtoa tai puhdasta tietämistä. Olen siinä tilassa, mutta sitä ei voi kuvata. Kuten Lao Tzu sanoi: Tie jota voi kuvata, ei ole todellinen Tie.

Tästä syystä haastattelut ennen ja usein jälkeenkin kisan saattavat olla urheilijoille niin kohtalokkaita. Ne hajottavat syvän tahtotilan pakottamalla muokkaamaan siitä ajatuksia.

Joskus jokin päätös voi syntyä kaikkien puolustusmekanismien läpi ja lipsahtaa kuin vahingossa maailmankaikkeuteen. Sellainenkin voi hyvin toteutua, kun se on syntynyt niin nopeasti, että mieli ei ole ehtinyt kiinnittää siihen järkeviä esteitään.

Ei järkevyys vaan tavoite

Järkevyys ei siis ole kovin hyvä ohje elämälle. Sillä kyllä selvinnee eteenpäin ilman suurempia onnettomuuksia, mutta tavoitteiden toteuttamiselle se ei ole kovin tehokas ohje.

Jos jotakin haluaa, niin sitä on sitten haluttava, oli se järkevää tai ei. Itselläni ilmeisesti juuri kotona saamani järkevyysopetukset ovat olleet suurena esteenä, vaikka varmaa lienee myös se, että jo syntymästä lähtien olen ollut "järkevä" lapsi, ja sitä ympäristö on sitten tukenut.

Joillekin ihmisille haluaminen ja omia tavoitteita kohti kulkeminen on aivan luonnollista ja toimivaa. Toisille jokin onnistuu joskus enemmän tai vähemmän vahingossa. Ja sitten on meitä järkeviä, joille jo tavoitteiden asettaminen asettaa suuria esteitä. Ei edes uskalla asettaa vaativaa tavoitetta, kun pelkää miten paljon vaivaa se tuottaa - kun jo jokapäiväinen elämä sellaisenaan on riittävän hankalaa.

Oikea seura on suuri apu. Kun nuorempana olin joissakin säätiöissäkin mukana, eivät suuret projektit olleet mikään ongelma, kun syntyi sopiva yhteinen ilmapiiri niiden toteuttamiseen. Yksityisenä yrittäjänä tilanne on yllättävän toisenlainen.

Tämän päivän opetus: jos haluat toteuttaa jonkin, lähtökohta on tuo päämäärä. Uskalla olla siinä päämäärässä ja se alkaa luoda itselleen reittiä tulevaisuudesta nykytilanteeseen.

Luultavasti se jossain vaiheessa oikein vetäisee sinut puoleensa!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tavoitteet, onnistuminen, tahto, tahtotila

Kirjoittamisen taika

Keskiviikko 13.3.2013 klo 19:30 - Matti Kuusela

Joskus on ollut aika, jolloin jotkut äänteet, sanat ja kirjoitusmerkit ovat olleet pyhiä. Aikoina, jolloin maa ja ihmisolemus olivat paljon vähemmän kiinteitä kuin nykyisin, äänillä ja merkeillä oli paljon suurempi vaikutus maailmaan kuin nykyisin. Nykyisin vaikuttaessamme maailmaan me käytämmä hyväksemme koneita, jotka ovat alkuperäisten elävien ajatusten sijasta elottomien ajatusten tuloksia.

Vielä keskiajalla monet pitivät vahingollisena sitä, että maallikot lukivat henkisiä tekstejä. Ajatus oli varmaan se, että lukijan on elävöitettävä mielessään pyhät tekstit niin, että niiden henkinen voima tulee todelliseksi. Se on taito, joka on aika paljon unohtunut. Nykyisin lukiessamme henkisiä kirjoituksia meille useimmiten riittää se, että poimimme sieltä esiin ajatukset, eikä muulla ole niin väliä.

Kuitenkin henkisissä kirjoituksia tunne on aivan keskeinen elementti: niissä ajatus, tunne ja jopa tahdon elementti on kiinteästä sulautuneet toisiinsa.

On oikeastaan aika erikoista, että joku lukee vaikkapa intialaisia vedoja tai Uuden testamentin kertomuksia Jeesuksen parantamisista vain ajatuksina: tunne täydentää ajattelua ja liittää ajattelun syvemmälle henkiseen todellisuuteen.

Mutta vielä voimakkaammin vaikuttaa tahto: tahto yltää maailmankaikkeuteen vielä tunnettakin syvemmälle, vaikka me ihmiset nyt olemmekin tässä kehitysvaiheessa melkoisen vähän tietoisia tahdostamme.

Tahtominen

Koeta ensi kerralla lukiessasi jotain vanhaa pyhää kirjoitusta kokea siinä vaikuttava tahto. Koe miten tahto saa erilaisia suuntia ja vaikutuksia, erilaisia liikkeitä ja kosketuksia. Niitä voit havaita juuri tunteiden avulla, sillä suoraan tahdon kokeminen on vaikeaa. Se ulottuu niin korkealle henkiseen maailmaan, että kokeaksemme suoraan juuri tahtoa meidän olisi oltava paljon enemmän selvänäköisiä kuin nykyisin olemme. Intuitio on oikeastaan juuri tahdon yhteyttä maailmankaikkeuteen.

Useimmiten me liitämme tahdon suoraan ajatuksiin: tahdon uuden kameran tai uudet verhot olouoneeseen - se on tahdon heijastumista ajatteluun.

Jos katsoisimme tuota tahtoa syvemmälle, huomaisimme, että en minä oikeastaan tahdo sitä kameraa tai verhoja, esineinä, vaan se mitä tahdon, on paljon syvemmällä, ja se saa tullessaan tietoisuuteemme tuon kameran tai verhojen mielikuvan.

Aivan samalla tavalla tapahtuu unissa. Me koemme jotain syvällä itsessämme, ja se pukeutuu sitten sellaisten mielikuvien muotoon, joita meillä on valmiina käytettävissämme.

Luominen

Nykyisin meidän ajattelumme on ohentunut kovin abstraktiksi ja siksi me emme voi luoda enää suoraan ajatuksillamme tai harvemmin tahtomallakaan. Mieleeni on jäänyt vahvasti muutama päivä sitten lukemani tai kuulemani Brian Tracyn lause: Useimmat meistä eivät tiedä, mitä he tahtovat, ja sitten he ovat hyvin hämmästyneitä, kun eivät saa sitä.

Niinpä. Meissä elää aika vahvana uskomus, että maailman pitäisi antaa minulle sitä mitä tahdon, vaikka en edes itse tiedä, mitä se on. Tai vaikka tietäisinkin, en ole sitä selvästi kertonut kenellekään muulle kuin enintään itselleni.

Monasti me petymme ihmissuhteissa juuri tällä alueella: en voi ymmärtää miksi toiset eivät anna minulle sitä, mitä haluan! 

Enkä tule ajatelleeksi, etteivät he aina edes tiedä, mitä haluan.

Henkiset ystävät

Kirjoittamisesta on sanottu, että meidän ihmisten ajatukset ja tunteet ovat usein niin heikkoja ja epäselviä, että henkiset ystävämme eivät saa niistä millään selvää. Vaikka he tahtoisivatkin auttaa meitä saamaan, mitä haluamme, he eivät saa selville, mitä se meidän halumme on.

Siksi kirjoittaminen on niin hyvästä. Kun kirjoitan paperille, mitä tahdon, mitä haluan luoda tai saavuttaa, enkelit näkevät sen. Kirjoitusprosessin kautta tahtomme välittyy näkymättömälle maailmalle ja myös se, että jokin tulee siirretyksi aineelliselle tasolle, on jo luomista, joka antaa selvän impulssin henkisen maailman ystävillemme.

Tänä aamuna oivalsin oikein selkeästi, että kun alan tehdä jotain, ei oikeastakaan riitä se, että teen hyvin sen mitä teen. Joskus riittää, mutta ajattelin etupäässä asioita, jotka eivät ole toteuttaneet odotuksiani. Saan jonkin hyvän idean, toteutan sen ja sitten ihmettelen, miksi toiset eivät ymmärtäneet, miten hieno juttu se oli.

Siksi kannattaa kirjoittaa paperille ennen työhön ryhtymistään, mitä sillä projektilla haluaa saada aikaan. Haluanko tehdä jotain, mikä ihastuttaa muita ihmisiä. Kirjoitan sen siis paperille. Silloin se päämääränä ohjaa tekemistäni niin, että se mitä varsinaisesti odotaan, voi todellistua.

Kun kirjoitan paperille todelliset tavoitteeni, niin silloin silloin sekä oma ali- että ylitajuntani tajuaa mistä on kysymys, samoin näkymättömien maailmojen ystävät. Silloin toivomani voimat alkavat jo kokoontua yhteen ja valmistella sitä, mitä teen ja mitä sillä todella tahdon.

Kun siis aloitat seuraavan projektisi, pienen tai suuren, aloita kirjoittamalla paperille, mitä tällä projektilla aiot saavuttaa!

Rakkaudella

Matti

1 kommentti . Avainsanat: ajattelu, luominen, tahto, kirjoittaminen, tavoitteet, enkelit

Myötäluominen ja tulevaisuuden tahtominen

Lauantai 17.12.2011 klo 22:22 - Matti Kuusela

Hei hyvät ystävät. Lämmin jatkuu ja sää tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden henkiseen harjoitteluun. Jos tahtoo olla oikea henkisen tien kulkija, ei koskaan valita - ainakaan säästä.

Se voi tuntua aika rankalta, mutta niin se on. Jokainen valitus tekee aivan kuin reiän omaan voimakenttään ja päästää suuren osan energiasta ulos. Ja kehittyäkseen ihminen tarvitsee juuri sisäistä ylijäämäenergiaa, aivan kuin jonkin verran sisäistä painetta, joka tarjoaa kasvupohjaa eetterikehon ja chakrojen kasvulle ja muotoutumiselle.

Joka kerran kun jotain valittaa, päästää itsestään ulos niitä energioita, jotka muuten olisivat vapaat käytettäväksi henkiseen kasvuun. Tuossa juuri kasvu on hyvä sana, koska aivan oikeasta kasvusta on kysymys. Se mitä me nimitämme henkiseksi kasvuksi, ei ole ainoastaan henkistä, vaan se on todella myös meidän eetterikehomme eli elämänvoimakehomme muotoutumista.

 

Rakentaminen ja luonnonhenget

Valittamisella on paljon muitakin ulottuvuuksia kuin omien eetterivoimiemme menetys ja astraalikehon eli sielukehon herkkien muotojen sekä hajoaminen että kovettuminen. Siksi kaiken valittamisen kanssa on oltava todella tarkkana.

Ei siis koskaan valittaa, vaan aina puhua tai toimia rakentavasti. On siinä haastetta. Itse olen nyt miettinyt vuosia tätä valittamisen ongelmaa, enkä ole sitä vielä kokonaan ymmärtänyt. Nimittäin kun näkee jotakin, mikä ei ole kunnossa tai mikä menee väärin, niin luotava ja rakennettava uutta.

Mitä se merkitsee sään suhteen? Luulen, että luononhengillä on sään luomisessa jonkin verran valinnanvaraa, ja jos me osaamme osallistua sään kokemiseen ja tahtomiseen oikealla tavalla, siitä voi olla ja varmasti onkin apua sekä luonnonhengille että meille itsellemme. Olen vakuuttunut siitä, että luonnonhenget kokevat käytännössä samankaltaisen sään mukavaksi kuin mekin.

Mutta kasvit tarvitsevat kosteutta, ja ihmisten luomat epäsuotuisat energiat tarvitsevat purkautumistietä. Sille ei voi mitään.

Eikä sillekään voi mitään, että jos me ihmiset niin normaaliin tapaan valitamme säästä, se tekee luonnonhengille heidän työskentelynsä helposti epämiellyttäväksi. Herän tekevätä säässä sitä, mikä on tarpeellista.

Silti luulen, että jos me osaamm katsoa säätä oikein, olla kiitollisia ja vahvistavia, niin me voimme edistää sään tasapainoisuutta.

 

Myötäluomisesta tulevaisuuden tahtomiseen

Me alamme tulle yhä tietoisemmiksi siitä, että nyt jo on alkanut ja hyvää vauhtia alkamassa se, mikä vain tulevaisuudessa vahvistuu: se mitä enkeliolennot aikaisemmin tekivät luonnon ja ihmiskunnankin hyväksi, tulee yhä enemmän meidän omalle vastuullemme.

Meidän on opittava olemaan vastuussa esimerkiksi säästä - ja paljon monesta muustakin, mikä vielä on meidän käsityskykymme ulkopuolella. Mutta sään ja luonnon kanssa voi hyvin jo alkaa kevyesti harjoitella luonnon ja todellisuuden myötä tahtomista: minä tahdon sitä, mikä on.

Ja siitä voi varovasti kokeilla, millainen tahtominen rakentaa hyviä asioita, ilman että se hajoittaa sitä, mitä on tai mikä on jostain syystä välttämätöntä.

Tässä todella tulee esiin uusia ajatuksia.

On hyvin kaunista kuvitella, että minä tahdon ja luon vaikkapa ihanan valkeaa lumisadetta, pilven liikettä taivaalla, auringonlaskun värejä.

Todella luodessani ymmärrän, että en voi vain katkaista joitakin sellaisia toiminnan säikeitä, joista itse en pidän. En saa koskaan puuttua toisten ihmisten vapauteen, en saa estää sellaista, mikä karmallisesti on jollekin ihmiselle tai ihmisryhmälle välttämätöntä.

Ja silti me olemme opiskelemassa tulevaisuuden tahtomista.

 

Vanha ja uusi vihkimys

Vanha vihkimys oli liittymistä siihen maailmankehityksen suuruuteen ja valtavuuten joka jo on ja joka kumpuaa menneisyydestä.

Uusi vihkimys on jotain mikä virtaa meille tulevaisuudesta. Se on nykyhetkeen asettumista sillä tavoin, että tulevaisuuden tahtominen totuuden, kauneuden ja hyvyyden lakien mukaan tulee mahdolliseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkinen kasvu, vanha vihkimys, sää, valittaminen, tahtominen, myötäluominen, uusi vihkimys,

Tulevaisuuden tahtominen

Perjantai 9.12.2011 klo 3:34 - Matti Kuusela

Suomalaisen musiikin päivä eilen tuntui oikein hyvältä. Eräänlainen taivaallinen solina on seurannut kesästä saakka, ja nyt se soi jälleen hienosti Suomen henkisyyden kanssa.

Sibelius Kolilla vuosisadan vaihteessa sata vuotta sitten. Siinä on helppo kuulla juuri suomalaisen luonnon ja hengen sointia, samoin mielikuvassa kanteleensoitossa Ilomantsin suunnalla.

Suomalaiseen musiikkiin yhtyy myös Vegan taivaallinen kanteleensoitto, joka helkyttelee niin herkkiä säveliä. Tästä soinnista tulee mieleen myös Australian alkuasukkainen yksi myytti Seulasista eli Plejadeista. Kaksi sisarta oli tullut ryöstetyksi maan piiriin, mutta he pääsivät kiipeämään taikapuuhun, ja silloin heitä vankinaan pitänyt suuri metsästäjä Wurrunna kuuli korkealta heidän ääntensä soivan kuin puron solina kivien yllä.

Vesi on yksi kosmoksen peruselementtejä, mutta miten usein me latistamme veden abstraktiksi, kuolleeksi ja liikkumattomaksi. Antakaamme sisäisten ja kosmisten vetten soida ja solista!

 

Maailmankaikkeuden uudistuminen

Se on oikeastaan meidän velvollisuutemmekin henkisinä olentoina, sillä meidän mielikuvillamme on todellisuutta luova voima. Me ihmiset olemme täällä maan päällä niitä olentoja, joiden vastuulla on maailmankaikkeuden uudistaminen!

Okei, se saattaa kuulosta suurelta, mitä se onkin. Mutta me ihmiset olemme niitä harvoja olentoja luultavasti koko maailmankaikkeudessa, joilla on vapaa ja kehittyvä minuus. Niin upeita olentoja kuin enkelit ja kaikkien luonnonkuntien olennot ovatkin, kaikki viittaa siihen, että juuri me olemme niitä, joilla on mahdollisuus luoda muutos aivan omasta vapaudestamme ja omasta vapaasta tahdostamme ja rakkaudestamme käsin.

Meidän tehtävänämme on sitten ottaa tuohon muutokseen mukaan luonnonkunnat olentoineen - ja enkelit. Varmasti tuo uudistumisen aalto täältä maailman aineellisilta ääriltä ottaa enkelikunnatkin mukaansa, tavalla tai toisella. Ovathan enkelit ja jumalat nähneet niin kauan valtavasti vaivaa meidän aineellisen todellisuutemme luomiseksi. Nyt on meidän vuoromme luoda jotain uutta.

 

Antaumus ja minuus

Jonakin yönä mietin kovasti antaumuksen olemusta ja sitä, miten kovasti me etenkin nuorempina haluaisimme löytää itsellemme henkisen kotipaikan tästä maailmasta.

Mitä kauemmin tuota olen miettinyt, sitä enemmän olen alkanut kokea, että tuota kotipaikkaa voi vain harvoin löytää mistään itsensä ulkopuolelta. Toki tiedän että on sellaisia harvinaisia ihmisryhmiä, joille se on mahdollista, ja on sellaisia harvinaisia paikkoja maapallolla, jossa monet voivat kokea täyttä kotona olemisen tunnetta, mutta silti KOTI on se mitä meidän on opittava itse luomaan.

Meillä on usein kodin muisto, joko maallisen tai kosmisen kodin, mutta hyvin tiedämme, että maallista kotiamme emme enää voi luoda muualla kuin muistoissamme, ja luultavasti on niin, että myös kosmos uudistuu niin, että meidän on luotava myös kosminen kotimme uudelleen.

Tavallaan kuljetamme tuota kosmista kotiamme aina mukanamme. Miksi emme voisi luoda kotia jokaiseen paikkaan, jossa olemme. Aineellisen kodin voimme luoda yhteen tai muutamaan paikkaan, mutta varmaan meillä on voima luoda kotia kaikkialle, missä kuljemme.

Opetuksissaan seulaslaiset eli plejadilaiset kehottavat meitä ottamaan esimerkiksi meditaatioihimme mukaan kaikki, jotka haluavat. Steiner kehottaa ottamaan mukaan jokaisen, joka haluaa tehdä yhteistyötä kanssamme.

 

Muista itsesi

Ja tässä tulemmekin vaativaan kohtaan. Miten usein me halussamme tuntua yhteyttä toisten kanssa ryhdymme käymään sisäistä kauppaa. Ummistan silmäni joiltakin asioilta voidakseni oppia jotain mitä tahdon tai saadakseni itselleni jotain muuta.

Sepä onkin ongelma. Ainakin henkisissä ryhmissä meidän tulisi olla hereitä ja kirkkaita, tai sydämellisiä ja lämpimiä. Missä sitten kulkee raja. Emmehän me voi joka tilaisuudessa esittää juuri sitä, minkä itse koemme oikeaksi.

Ehkä loppujen lopuksi kysymys on lähinnä siitä, että joka paikassa mihin kuljen, koen itseni minänä, henkisenä minänäni, enkä koskaan unohda enkä myy korkeimpia henkisiä ihanteitani. Tai itseäni.

Ehkä on niinkin, että tämä kehittyvänä minuutena toimiminen on maailmassa niin uutta, että me olemme vasta luomassa sitä.

Muista mitä olet! Muista mitä ovat korkeimmat ihanteesi! Toimi varovasti niiden mukaan tai niiden suuntaan. Opettele tahtomaan sitä tulevaisuutta, jota tahdot!

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vega, tahtominen, minuus, maailmankaikkeuden uudistuminen

Juhannuskuvia

Perjantai 24.6.2011 klo 5:03 - Matti Kuusela

Hyvää huomenta ja Hyvää juhannusaattopäivää!

Huomaan, että yökirjoittamiseni jatkuvat. Heräsin ja tämän blogin kirjoittaminen veti puoleensa voimalla, jota en tahtonut alkaa ollenkaan vastustamaan. Saapa nähdä, mihin suuntaan menemme.

Kiitos Sinulle ja teille kaikille, että kuljette kanssani. Nyt enkelit sanovat, että teidän apunne on paljon suurempi kuin oikeastaan ikinä osaisitte kuvitella. Omaa työtänsä tehdäkseen enkelit tarvitsevat nykyaikana ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita heidän työstään. Jotka osallistuvat, vaikkapa lukemalla näitä blogeja, sillä ne energiat ja voimat, joita tässä muodostuu, antavat myös enkeleille mahdollisuuden osallistua ja tehdä omaa työtään.

Enkelit pyytävät meitä avaamaan silmiämme ja näkemään, että meillä jokaisella on näköpiirissään useita ihmisiä, jotka ovat enkelten sanansaattajia, ja joide elämään tai opetukseen osallistuminen pienelläkin tavalla auttaa kehitystä menemään eteenpäin.

 

Enkelisielut

Monilla näistä enkelisieluista ei ole vielä ollut mahdollista saada omia energioitaan sillä tavoin paikalleen, että heidän varsinainen työnsä voisi tulla näkyviin. Siinä me kaikki voimme auttaa. Osallistumalla hyvällä tavalla siihen, mitä koemme toisten ihmisen henkisestä aurakentästä olevan nousemassa esiin, me autamme tätä ihmistä toteuttamaan omaa tehtäväänsä, mutta autamme samalla myös enkeleitä toteuttamaan omaansa.

Aikaisempina aikoina elämä oli enkelten kannalta jotenkin yksinkertaisempaa. He välittivät ihmisille sen, mitä heidän tehtäviinsä kuului. Nyt meidän ihmisten on opittava - tajuan sen nyt - ei olemaan ainoastaan aloitteellisia, niin kuin olen usein aikaisemmin kirjoittanut, vaan suorastaan tahtomaan tulevaisuutta, enkelten tehtävä on paljon vaativampi.

No, sen tarvitsisi olla, jos me tahdomme kunnolla. Mutta koen itsessänikin tuon tahtomisen vaativuuden. Mitä jos minä tahdon, ja ... Oikeastaan ei tule mitään järkevää veruketta olla tahtomatta tulevaisuutta siihen suuntaan, jonka itse koen oikeaksi. Puuttuu oikeastaan vain rohkaisua. Rohkaiskaamme siis toinen toisamme tahtomaan ja luomaan - sellaista tulevaisuutta, jonka koemme oikeaksi ja hyväksi.

Joidenkin ihmisten kohdalla voi kysymys olla hyvin herkistä ja taiteellisista asioista, toisten kohdalla suurista. Mutta kun tahdomme auttaa ja lähdemme siinä liikkeelle, enkelit kyllä ovat apua ja näyttävät. Älä siis pelkää osallistua.

 

Hengen ja tiedo ja muut messut

Saan jopa hauskan kuvan henkisistä ja muutenkin raja-alueen messuista. Tiedämmehän me, miten paljon niissä saa helposti rahaa kulumaan. Ja onnellinen se, jonka kaikki ostokset osuvat kohdalleen.

Mutta tämä kuva. Kyselen, mikä olisi minulle hyvä tai paras, mikä auttaisi minua. Mutta nyt nousee tämä uusi kuva: mitä sinä tahdot ostaa, vapaasti? Mitä sinä tahdot tukea? Ketä sinä tahdot tukea? Tuntuu kuin enkelit sanoisivat, että tuo oma tahtosi suunnata energiaa ostamalla jotain on suunnattoman paljon tärkeämpää kuin miettiä pienesti, mikä juuri minulle on hyväksi.

Tiedän että tuolla on joskus käytännössä vain hienonhieno sävyero, mutta henkisesti se ero voi olla todella suuri. Älä anna myyjien painostaa itseäsi, vaan ole sinä se, joka sijoitat oman henkis-energeettisen ja valon panoksesi siihen, minkä koet oikeaksi. Se on juhlallista.

Samaa on näissä juhlissa, joiden aikaa me nyt vietämme. Juhlien merkitys meille on vähentynyt, koska emme enää niin hyvin koe, mitä juhlat voivat antaa meille itsellemme. Mutta todellisuus näyttääkin olevan päinvastoin: mitä minä tahdon?

Juhlat ovat vuodenkierron hetkiä, jotka antavat minulle ja meille kaikille mahdollisuuden todella tahtoa meidän kaikkien ja Maaäidin yhteistä tulevaisuutta. Kuvittelemme me, että Maa vain jatkaa kulkuaan ja kehitystään ilman meidän ihmisten osallisuutta? Se ei mene niin, vaan meidän ihmisten on tahdottava - Maan tulevaisuutta.

Se on yksi asia, joka kuuluu Raamatussa niin ´väärinymmärrettyyn käsitykseen ihmisestä luomakunnan kruununa. Meillä ihmisillä on tuo henkinen minuus, joka antaa meille läsnäolevan luomisen voiman. Se on se tuli!

 

Juhlien liekit

Helluntai antaa meille jokaiselle tuon tunnetun oman henkisen liekkimme, josta me myöskään emme oikein tajua, mitä se tarkoittaa. Se tarkoittaa tekemisen ja tahtomisen, henkisen tekemisen ja tahtomisen voimaa ja kykyä.

Ikävää, että joudun taas puhumaan kirkoista ja henkisistä yhteisöstä, mutta näen jälleen kuvana, miten ne estävät meitä ottamasta vastaan omakohtaista hengen liekkiämme, ja ryhtymään omakohtaiseen henkiseen työhön, tahtomaan henkisesti, jokainen itse.

Toisaalta meidän ei tarvitse syyttää näitä yhteisöjä, sillä itse me olemme niitä luoneet ja antaneet niille valtaa. Totta on että ne hoitavat niitä tehtäviä - joita meidän suurelta osalta tulisi hoitaa itse!

Uusi ajattelu sanoo, että jonkun instituution hyvyys voi olla henkisesti yhtä hankala juttu kuin sen huonous. Jos koen, että uskonnolliset yhteisöt ovat hyväksi, minulta jää helposti huomaamatta, miten rajoitan oman toimintani niiden mukaiseksi. Hienonhienosti tunnustelen, mitä yhteisöni ajattelee tästä ja tästä, ja jätän sen sitten tekemättä.

Yhteisöjen pitäisi tietenkin rohkaista meitä jokaista tekemään juuri yksilöllisesti parhaamme!

Ja jos me alamme kukin itse tehdä niin, rohkaista itseämme ja muita, kaikki tietenkin muuttuu.

Helluntai on siis yksilöllisen henkisen tahtomisen juhla. Minä tahdon!

Eikö se kuulostakin egoistiselta: minä tahdon.

Ja kuitenkin se on samalla korkeinta mitä me ihmiset voimme henkisesti tehdä! Upeaa ja tärkeää on osallistuminen, mutta henkinen tahtominen on tuon osallistumisen kruunu. Uskaltaminen tuntea on sen helmi.

 

Juhannuksen liekki

Eräässä kirjassa luonnonhenget muistuttavat ihmisiä, että olipa sää mikä tahansa, tarkoitus on että ihmiset antavat henkensä ja sielunsa leimuta. Luonto kohoaa energeettisesti ylös kohti taivasta ja hengen kosmisia korkeuksia koko kevään ajan kesäpäinseisaukseen saakka.

Juhannuksena me ihmiset liitämme oman hengen tulemme tuohon luonnon tuleen ja valoon. Se on tekemisen ele, syksyä valmistava ele, me tartumme luonnon tuleen ja valoon omalla osallistumisellamme ja sisäisellä kuuntelulla, jotta nuo hengenvoimat voivat syksyllä laskeutua meidän sisäisyyteemme luoviksi käytännön energioiksi ja ideoiksi syksyn tekoja varten.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, helluntai, tahto, juhlien merkitys, enkelisielut

Suomen varjon rakastaminen - sikainfluenssa

Sunnuntai 6.2.2011 klo 19:21 - Matti Kuusela

Hei Ystävät, viime päivinä kun perehtynyt yhä enemmän sikainfluenssatragediaan, olen myös tajunnut paljon voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin, miten meidän monet masennuksemme ja huonovointisuutemme eivät välttämättä johdu ollenkaan yksilöllisistä tekijöistä, vaan niistä yhteisistä energioista, joita usein nimitetään kollektiivienergioiksi.

Ja nämä kollektiivienergiat esimerkiksi sikainfluenssarokotteiden yhteydessä ovat hämmästyttävän huonot. On vaikeampaa sanoa, onko alkusyynä enemmän lääketehtaitten ahneus kuin omien virkamiestemme henkinen voimattomuus, missään nimessä vika ei ole mediassa. Ilman median tukea asiat eivät muuttuisi.

Hyvin yleisellä tasolla olevana tarinana sikainfluessakertomus on mielestäni seuraavanlainen.

- Lääketehtäilla on suuret rokotevarastot, joita on helppo modifioida kulloisenkin tarpeen mukaan.

- GlaxoSmithKline lääkejätti rahoittaa Suomen rokotteista vastaavaa Terveyden ja Hyvinvoinnin laitosta miljoonilla euroilla.

- Suomi osti testaamattomia rokotteita (kiireessä?) koko kansalle muutaman jossain Karibian alueella sattuneet sairaustapauksen tai jonkin kuolemantapauksen johdosta, jolla ei välttämättä ollut suoraa yhteyttä sikainfluenssaan.

- WHO:n pandemiajulistus tuli vasta myöhemmin, ja sekin sen takia, että sen määritelmää tai ehtoja oli kevennetty aikaisemmasta.

- WHO suositteli, että lapsille ei käytetä tehostettuja rokotteita tai jotain lapsille, mutta koska Suomi oli jo ostanut rokotteet, meillä ei tätä suositusta otettu huomioon.

- Rokotteet sisältävät ilmeisesti ainetta, jota epäillään syylliseksi Yhdysvaltain sotilaiden Irak-syndroomaan...

Okei, en ehdi nyt merkitä enkä tarkistaa lähteitä, mutta tuo on suurin piirtein listan alku, ja samanlaista jatkuu. Yksi viimeisistä piirteistä on, että koko juttua selvittämään on asetettu toimikunta, jossa on valtava määrä Suomen kaikkein korkeimpia asiantuntijoita ja viranomaisia, joista monet ovat ennalta julistaneet, että kaikki on hyvin. Minusta tuo näyttää enemmän keskinäiseltä turvaverkolta.

No, mitä sitten. Meillä Suomessa on "aina" annettu ymmärtää, että kansalaisten ei tule sekaantua viranomaisten ja päättäjien asioihin, vaan että heille pitää antaa "työrauha".

Työrauha on mukava sana, ja se luultavasti toimisikin silloin, jos hallinto koostuisi asiantuntijoista, jotka todella saavat tehdä työnsä rauhassa. Tällaista rauhaa tosin ei ole eikä liene ollut pitkään aikaan, niin kuin voi vain arvailla Suomen korkeimpien poliitikkojen monista syyteharkinnoista.

Ennen vanhaan kirkoissa rukoiltiin päättäjien puolesta. En koskaan oikein ymmärtänyt, että miksi, eikö heillä muutenkin ole jo valtaa ja luultavasti rahaakiin tarpeeksi?

Nyt alan ymmärtää. Vastuu on meidän kaikkien. Juuri tuo Vastuu on se maaginen sana, jonka olen nyt kokenut ainoaksi yhteiskunnallis-henkiseksi ratkaisuksi.

Henkisyys ja yhteiskunta ovat olleet kauan erillään, mutta nyt olemme tulossa aikaan, jolloin niiden on vältättämättä kohdattava toisensa. Muuten vastuunkantajat joutuvat työskentelemään energeettisissä olosuhteissa, jotka ovat yksinkertaisesti liian vaativia. Nyt he joutuvat puolustautumaan kansaa vastaan, vaikka heidän pitäisi olla kansan puolella, kansalaisten edun ajajia.

Siis, aina kun kohtaat jotain, mikä mielestäsi ei ole oikein tai on epäilyttävää, ajattele sitä ja tunne sen energiat, perinpohjat. Se tosin on ainakin aluksi epämiellyttävää ja jopa joskus pelottavaa, mutta ole rohkea ja tunne silti. Kun itse olet valo, rakkaus ja hyväksyntä itsessäsi, olet turvassa, ja samalla autat tuota energia puhdistumaan ja valaistumaan.

Voimme kutsua tuota puhdistettavaa energiaa yhteiskunnalliseksi varjoksi. Myös jokaisella yksilöllä on sellainen, ja kun ne kohtaavat, ihmisen on erittäin vaativaa tehdä yksilöllisesti oikeita ja totuudellisia päätöksiä.

Siksi me tarvitsemme rukousta tai meditaatiota, varjojen puhdistamiseksi ja päättäjien tueksi. Ei meidän siis oikeastaan tarvitse rukoilla ensisijaisesti heidän puolestaan, vaan tueksi ja puhdistukseksi.

Siihen voi liittää luovan ajattelun siitä, miten itse itse kokee kyseisen alueen oikeaksi. Se on luovaa ajettelua, jota Steiner kutsui moraaliseksi mielikuvitukseksi, ja jonka merkitystä ei vielä oikein ole ymmärretty.

Yksinkertaisesti se käsittääkseni tarkoittaa sitä, että luon ajatuskuvan (jota tukee enkeli) ja liitän siihen vastaavan tunteen (jota tukee arkkienkeli) ja siihen vapaan tahdon (jota tukee suurenkeli). Luon siis itsessäni yhdessä enkeleiden kanssa tunteen ja tahdon täyttämän ajatuskuvan.

Sen yksi salaisuus on siinä, että en yritä mitenkään pakottaa tuota kuvaa todellisuudeksi, koska silloin liitän siihe persoonallista elementtiä, joka estää enkeleiden osallistumista. Luon siis tuon ajatuksen, tunteen ja itsessäni pysyvän tahdon kokonaisuuden vain mahdollisimman kauniiksi ja puhtaaksi. Silloin voin olla ankkurina enkeliolennoille, jotka tahtovat työskennellä kanssani, tai minun kauttani koko kansan hyväksi.

Kun rakastan puhtaasti mitä tahansa ongelmaa tai ikävää asiaakin kokien, minun ei tarvitse pelätä vahvistavani sen pahaa puolta tai varjoa niin kauan en yritä ikäänkuin syytää rakkautta tuolle asialle, kun itse koen hyvän itsessäni, rakkaus myös säteilee silloin minusta hyvää rakentaen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkauden voima, varjo, moraalinen mielikuvitus, luova tahto