Matin blogi

Kuka omistaa rahan?

Tiistai 25.8.2015 klo 19:34 - Matti Kuusela

Sydämelliset kiitokset talouskirjoituksen kommenteista! Seuraava kysymys liittyy rahaan. Nuorena ajattelin, että valtiotalous ja kansainvälinen talous ovat niin vaikeita asioita, että niitä en ainakaan lähde opiskelemaan. Mietin myös, miten valtiopankki osaa laskea liikkeelle oikein määrän rahaa.

Ei rahakymys helppo vieläkään ole, mutta lauantaina ajattelin ottaa päivällä pienet unet, ja silloin sen yhtäkkiä oivalsin: kun meillä ennen oli rahaa positiivisessa mielessä, vaurautta, meillä onkin nyt ainoastaan suurpankkiirien omistamaa velkaa.

Mika Waltari

Minua kiehtoi jokunen vuosi sitten, kun Mika Waltari kertoi luultavasti Mikael Karvajalka -romaanissaan, miten saksalainen pankkiiri huijasi keskiajalla Unkarista kaikki kultarahat. Suurin piirtein niin se oli. Jos Waltari olisi vielä kirjoittamassa, hän osaisi luultavasti kertoa elävästi ja selkeästi, miten Suomelta on vaivihkaa annettu pois käytännössä kaikki oma raha.

Toki me tiesimme, että markan tilalle tuli euroa, mutta sitä minä ainakaan en tiennyt, että euro on aivan erilaista rahaa kuin vanha markka. Se ei ollut vain mikään tekninen muutos.

Tässä uudenaikaisessa ryöstössä on kiintoisaa se, että sitä ei ole kerrottu kansalaisille. Luultavasti suurin osa meistä kaikista kuvittelee edelleenkin, että raha on jotenkin omaa, vaikka eurossa ollaankin mukana. Niin ei kuitenkaan ole. Se oli tämä viime lauantain oivallus.

Ennen raha perustui työlle. Ihmiset tekivät työtä, ansaitsivat, myivät ja ostivat ja kuningas, ruhtinas tai valtiopankki laski liikkeelle rahaa, jolla työtä ja omaisuutta voitiin vaihtaa. Tuo raha oli aivan kuin jumalan lahjaa, oikeastaan auringon kultaa henkisesti. 

Oli mahdollista kuvitella, miten kaiken työn ja kaiken energian ja kaiken arvon taustalla meidän aurinkokunnassamme on aurinko, ja kulta on auringon metalli.

Aiwazovski_meri_punainen.jpg

Rahan takeet

Metalliraha oli painavaa ja siksi kehitettiin seteliraha, jota oli helpompi kuljettaa. Ennen seteleissä jopa luki meillä, että Suomen pankkin lunastaa vaadittaessa setelin kullassa.

Sitten keksittiin, ettei kukaan käytännössä tule vaihtamaan seteleitään jalometalliksi, joten keksitiin paperiraha. Paperirahat ovat käytännössä samannäköisiä kuin setelitkin, mutta niillä ei ole enää kulta-arvoa, ne ovat vain sopimuksia.

Sitten tuli sähköinen digitaaliraha.

Sitten en oikein ymmärrä, milloin muutos varsinaisesti tehtiin. Jos me eläisimme jatkuvasti Kekkosen presidenttikautta, hän olisi mahdollisesti kertonut meille. Mutta aika muuttui. Nyt eivät presidentit, pääministerit eivätkä valtiovarainministeritkään tulleet kertoneeksi, että valtioilla ei olekaan enää omaa rahaa. Se tarkoittaa, ettei kenelläkään kuluttajallakaan ole oikeaa omaa rahaa, vaan kaikki on velkaa.

Muutos on toteutettu yksinkertaisesti niin, että kun valtiot eivät enää laske liikkeeseen omaa rahaa - joka tietyllä tavalla siis on valtiolle ilmaista - niin nyt käytännössä kaikki raha lainataan yksityisiltä pankkiireilta. Yksityiset pankkiiritkaan eivät omista mitään rahaa, mutta ne lainaavat valtioille rahaa, jota niillä ei ole, ja perivät siitä korkoa.

Ja koska rahaa ei enää tule mistään muualta kuin näiltä pankkiireilta - esimerkiksi työ ei enää luo rahaa - niin koron maksamiseen on lainattava heiltä lisää rahaa. Näin on kehitetty oivallinen korkoa kiorolle järjestelmä, joka mielestäni on hyvin verrattavissa ketjukirjehuijaukseen.

Näin on kehitetty automaatti, joka väistämättä lisää koko ajan yksityisten valtioiden velkaa suurpankkiireille. Nämä suurpankkiirit kokoavat siis koko ajan lisää korkoa kaikesta rahasta, mitä me käytämme.

Liikemiesten raha

Tähän rahajärjestelmään liittyy mielenkiintoinen ja itse asiassa järisyttävä henkinen muutos. Vanha raha perustui työhön ja omaisuuteen. Se oli aikaa, jolloin työmies ansaitsi palkkansa ja saatettiin sanoa, että rikkaat elävät köyhien työllä. Ihminen saattoi kokea tietty vastuuta siitä, että hänellä oli taskussaan rahaa, jonka toisten ihmisten työ oli luonut.

Uuden lainarahaperiaatteen myötö tämä kaikki on muuttunut. Nyt kun raha on suurpankkiirien lainaa liike-elämällä, raha virtaa yhteiskuntaan ylhäältäpäin. Sillä ei ole varsinaisesti enää mitään tekemistä työn kanssa. Ja sitä tämän uuden rahan puolestapuhujat korostavat.

Käytännössä se tarkoittaa, että nyt raha on vihdoinkin irrotettu moraalista. Kun raha on lainaa yksityisiltä pankkiireilta, ei rahan omista koe enää olevansa missään moraalisessa vastuussa hallussaan olevasta rahasta.

Muinaiset patruunat olivat hyvin tietoisia tehtaittensa työntekijöistä, ja tiukan paikan tullen he jopa painoivat työlaisilleen omaa rahaa, jonka avulla elämä kulki eteenpäin. Uusi amoraalinen tai ei-moraalinen raha kokee tuntuu kokevan köyhille menevät rahan ikävänä sivuvirtana.

Luulen että juuri tämä rahan moraalin poistaminen on aiheuttanut sen, että meidän aikanamme halutaan kaikki vähäosaisille jaettava raha vähentää ehdottomaan minimiin, jotta hyväosaisille jäisi rahaa enemmän.

En varmasti vielä ymmärrä kaikkia tähän uuteen rahavirtaan ja sen filosofiaan liittyviä tekijöitä, mutta sen verran mitä olen niistä aavistelemassa, mitään hyvää sillä ei ole annettavanaan ihmiskunnalle. Muutamat pankkiirit ja heidän suosioonsa pyrkijät saavat lisää rahaa, mutta tuskin se paljon ihmiskunnan onnellisuutta lisää.

Koli_valkeaa_kalliota

Vaurauden jakautuminen

Nyt tuntuu huvittavalta, miten joskus sata vuotta sitten kuviteltiin ihmiskunnan vaurauden lisääntymisen johtavan työajan radikaaliin lisääntymiseen, esimerkiksi nelituntisiin työpäiviin. Mutta kaikki lienevät huomanneet, että huolimatta tuotannollisen tehokkuuden suunnattomasti kasvusta yhteiskunnallinen eriarvoisuus jatkuu. Köyhät pidetään edelleen köyhinä, vaikka on aivan selvää, että meidän vallassamme on (olisi) jakaa varallisuus tasapuolisesti sekä valtiollisesti että globaalisti.

Miten kaikki tämä liittyy henkisyyteen? Henkinen voima meissä voi kasvaa niin vahvaksi, että me pystymme tunnistamaan nykyisen nurinkurisen tilanteen ja siitä huolimatta säilyttämään hyvävoimaisuutemme. Se on uusi sana, jonka keksi juuri tähän tilanteeseen.

Helppoa se ei ole, koska herättää aina suuttumusta kun havaitsee, miten meidän edusmiehemme ovat hoitaneet asioita. Alkaa vähitellen aavistaa, miten julkisuudessa esiintyvä poliittinen päätöksenteko on vain teatteria, joka peittää todelliset tapahtumat. 

Ihmettelin aikanaan, mitä Steiner oikein tarkoitti sillä että henkinen ihminen tiedostaa, mitä tapahtuu. Ajattelin että eihän pelkkä tiedostaminen mitään auta, pitää tehdä jotain!

Nyt alan tajuta, että Steiner tarkoitti tiedostamisella jotain valtavasti syvempää kuin ennen olen ajatellut. Nykyisen rahatilanteen valtiollisen tason tiedostaminen merkitsee että menee ainakin meditaatiossa tai pohdiskeluissaan sisään koko siihen tragiikkaan, kurjuuteen, suuttumukseen ja kärsimykseen, jota asioiden todellinen tajuaminen merkitsee.

Nyt ymmärrän, että se on tietyllä tavalla ainoa tie. Se on tie niille, joille se kuuluu. Onneksi on paljon muutakin: jollain ihmeellisellä tavalla meidän on luotava sellainen uusi co-creative - yhdessä luomisen tietoisuus, joka antaa ihmisille voiman toimia totuuden ja oman sydämensä pohjalta myös valtiollisissa ja yhteiskunnallisissa tehtävissä, aina korkeimmille tasoille saakka. Se on myös sen yhteisen ihmisyyden - inner humanity - tiedostamista, joka elää meissä kaikissa, joka on meidän todellinen sisäinen aineksemme.

Kaikesta ikävästä huolimatta meillä ymmärtääkseni on vielä pieni rippu valtiollista rahaa. Se on aivan kuin tukipiste, jonka toivolla me voimme antaa rakkautemme kaikelle sille rahalle, joka kulkee kauttamme. Meillä on aina toivoa. Meillä on aina toivoa herätä ja muuttaa tilanne. Meillä on aina toivoa luoda rahasta uusi henkisyyden ja rakkauden ja välittämisen välikappale.

Enkelitie

Sen lisäksi on vielä yksi tie. Se on sisäinen tie, jossa me kerromme korkeammille henkisille olennoille, mitä täällä tapahtuu. Se on se enkelitie, joka tulee yhä tärkeämmäksi, sillä vastuu maan ja ihmiskunnan tapahtumista on tulossa ja on jo tullut yhä vahvemmin meidän kaikkien ihmisten harteille.

Me olemme niin hyviä henkisiä nukkujia, että me emme mielellämme ota vastuuta siitä, maailmassa tapahtuu, mutta tosiasiassa maailma jo kulkee eteenpäin sen mukaan. Siksi on hyvä herätä :)

Rakkaudella
Matti

PS. Kaikki tämä on sekä suunnattoman yksinkertaista että suunnattoman monimutkaista. Onko sinulla ollut samankaltaisia aavistuksia tai kokemuksia. Haluatko täydentää jotain. Olenko ymmärtänyt oikein? Olen kiitollinen kaikista kommenteista, jotka vievät rahan tiedostamista, henkistämistä ja rakkaudellistamista eteenpäin.

3 kommenttia . Avainsanat: raha, talous, omistus, valtiopankki

Patojen aukeaminen - Suomen tilanne

Perjantai 21.8.2015 klo 18:02 - Matti Kuusela

Enpä olisi uskonut tällaista blogia koskaan kirjoittavani. Pitkän painostavan hiljaisen kauden jälkeen Suomessa näyttää siltä, että padot ovat auenneet. Epäilin pitkään, että omalla tavallani Suomen menosta ajattelevat lähinnä vain muutamat yksityisajattelijat. Mutta nyt kun Nordean päästrategi kirjoitti blogissaan aivan samoin ja samoista asioista kuin itse olen kokenut, tajusin että pitkä hiljainen kausi on päättynyt.

Monet muutkin ovat nähneet, minne Suomi on ajautumassa, mutta virka, asema ja viime suosina lojaalisuus kokoomushallitusta kohtaan ovat estäneet tuomasta asioita esiin. Nyt kun pääministeri on keskustalainen, on johtavissa piireissä ilmeisesti koettu, että taika on murtunut ja nyt saa tulla esiin.

Koli_valkea_hahmo

Suomen talous

Kun Nordean päästrategi kirjoittaa, että Suomea on johdettu kuin amatöörinäyttelijöiden kesäteatteria, niin siinä on paljon painoarvoa takana. Se tarkoittaa, että talouden suunta on ollut pankeissa ja tutkimuslaitoksissa selvillä jo vuosien ajan, mutta sitä ei ole voinut tai saanut saanut tuoda esiin.

Nyt tilanne on ilmeisesti jo niin paha, ettei mitään ole enää menetettävissä, ei ehkä järkevästi ajatellen saavutettavissakaan. Kun lukee uutisa hallituksen pyrkimyksistä, ei voi olla kokematta, että kysymys on vain suuresta teatterista, kesäteatterista, jonka tarkoitus on hauskuuttaa kansaa.

Mitä voisi tehdä. Muutaman pekkaspäivän ja arkipyhän poistaminen ei miljardeja tuo takaisin. Hallituksen tie on melkoisen ummessa: leikkauksilla otetaan nyt koulutuksesta ja vähävaraisilta kaikki se mikä on otettavissa ja vähän enemmänkin, mutta on selvää, että kaikkein köyhimmiltä ottamalla ei voi saada sellaista rahaa, jolla talous tasapainotetaan.

Talouden elvytys

Menoja leikkaamalla saatetaan jollain tavalla selvitä eteenpäin, mutta jos me tahdomme Suomen nousuun, silloin meidän on luotava lisää rahaa. Tai saatava lisää rahaa. Tai pyöritettävä lisää rahaa tuottavasti. 

Sen olen jo kauan sitten oivaltanut, että jos tahtoo lisää rahaa, on tehtävä sellaista, mistä saa lisää rahaa. Se on niin yksinkertaista.

Yksi suuri ongelma on kuitenkin se, että sallitaanko se meille. Meidän tähän saakka lainaamamme sata miljardia euroa eivät ole parantaneet millään lailla Suomen tilannetta, vaan vieneet meidät yhä pidemälle suohon.

Siitä vastuussa olevat tulevat varmaankin jossain vaiheessa sanomaan vanhaan tapaan, että kukaan ei tiennyt. Sen mukaan mitä olen asioita seurannut ja ihmetellyt, olen kuitenkin eri mieltä. Melko varmaa on, että ylimmillä päättävillä tasoilla on tiedetty oikein hyvin. Nytkin valtiovarainministerimme on taas menossa saamaan ohjeita Bilderbergin kokoukseen, mutta en usko että niistä ohjeista on Suomelle kokonaisuudessaan mitään hyvää odotettavissa.

Pikemminkin uskon, että me kuljemme tietä, jossa meidän omilla päätöksillämme ei ole enää paljoakaan merkitystä - ellei jotain ihmettä tapahdu - ja siitä kerron kohta lisää. Tästä ennalta suunnitellusta tiestä muistutti jälleen tänään Iltalehdessä ollut laatikko, jossa puolustusvoimien tiedotuspäällikkö lausuu tarkoittaen Naton Isiksen vastaista sotaharjoitusta: Osallistuminen on aina poliittinen päätös. Se päätös on tehty jo pitkän aikaa sitten.

Siksi meillä ei keskustella avoimesti Natosta, jottei tarvitsisi sanoa, ettei päätökset on tehty jo kauan sitten. Ei näistä suurista päätöksistä kysytä eduskunnalta, ne vain tehdään, ne vain tapahtuvat, ja kun niiden seuraukset tulevat ilmi, todetaan vain päätökset on jo tehty, joskus, jossain.

Enkeli_soittaa_ja_joutsenet.jpg

Mitä siis tehdä?

Mitä siis voimme tehdä? Meille jossain korkeissa taloudellisissa piireissä suunniteltu tulevaisuus on luultavasti sama kuin mitä nyt Kreikassa tapahtuu. Sen idea on yksinkertainen. Maan annetaan mennä hunnigolle niin, että se joutuu ottamaan velkaa enemmän kuin voi itse hoitaa. 

Silloin toiset EU-maat kutsutaan maksamaan sen velkoja. Isoille talousmaille se on kannattavaa, koska jos niiden pankit ovat itse saamamiehinä. Silloin näihin maihin virtaa lisää rahaa koko yhteisöltä. Ne maat taas, kuten Suomi, jotka ovat takaamassa tai myöntämässä niitä lainoja, joita ei ole koskaan tarkoitus maksaa takaisin, luonnollisesti menettävät rahansa. Näin niistä saadaan seuraavia rahastuskohteita.

Tämä kuvio vaikuttaa nyt erinomaisen selkeältä. Ja meillä on oikeastaan vain yksi ainoa mahdollisuus ellemme halua Kreikan kohtaloa: moraalinen ryhdistäytyminen. Tämä on sellainen talvisota, joka meidän on kaikkien taisteltava yhdessä. Erona on nyt se, että vanhentunut poliittinen järjestelmä ei voi sitä johtaa, koska se luultavasti ainakin henkilötasolla on sitoutunut niin moneen suuntaan: uusi ryhdistäytyminen voi tapahtua vain niin, että me otamme jokainen henkisen vastuun, alamme ajattelemaan sitä mikä missäkin tilanteessa on oikein, siis aivan todella oikein, koko elämän kannalta.

Silloin meillä on mahdollisuus, koska maailmankaikkeus ja henkinen maailma ovat niiden puolella, jotka uskaltavat puolustaa totuutta, sillä tavoin kuin kukin sen itse kokee.

Totuus ei ole enää koskaan jonkun ryhmän totuus. Se aika on jo mennyt ohitse. Nyt meidän on herättävä siihen, että vain jokainen ihminen yksin, oman enkelinsä kanssa, voi tietää, tuntea ja kokea totuuden ja oikeuden. Ja kun tällaiset oman totuutensa aidosti kokevat ihmiset toimivat yhdessä, joko käytännössä tai rukous- tai meditaatiotasolla, silloin voi syntyä uutta ja silloin voi ihmeitä tapahtua!

Rakkaudella
Matti

Ja jos olet yhtään samaa mieltä, kirjoitathan ainakin sanan tai lauseen tai pari kommentteihin. Tullaksemme todellisiksi rohkeiksi yksilöiksi me tarvitsemme myös toinen toistemme tukea!

28 kommenttia . Avainsanat: Suomi, talous, raha, velka

Ukraina ja rakkauden harjoitus

Keskiviikko 10.9.2014 klo 23:51 - Matti Kuusela

Aivan erityisen lämpimät kiitokset teille kaikille lukijoille ja etenkin Facebookin keskustelusta, josta sukeutui todella upea. Voi kokea miten syvältä koettuja tuntemuksia meillä on Suomen asemasta tässä maailmassa.

Kun mietin tuota kokemusten laajaa kirjoa, niin sitten aloin ihmetellä, miten se on mahdollista, miksi me koemme eri maitten keskinäiset suhteet niin henkilökohtaisesti. Onhan moni meistä istunut jopa koulun historian tunneilla. Olemme opiskelleet historiaa satoja tunteja, ja silti meidän näkemyksemme maitten ja taloudellisten organisaatioiden vuorovaikutuksesta ovat aika eriäviä. Heh, toisaalta se on tietenkin arvo.

Puolueet ja kansainvälisyys

Tajusin, että puolueet ovat yksi suuri ja ehkä jopa suurin syy siihen, miksi meidän on niin vaikea tajuta maiden välisten suhteiden dynamiikkaa. Puolueita ei oikeastaan kiinnosta opettaa ihmisiä ajattelemaan itsenäisesti, vaan pitää vanhat kannattajat yhteisen näkemyksen piirissä ja saada uusia.

Kun tältä pohjalta mietitään kansainvälistä politiikkaa, sen aihe on luonnostaan, miten saamme lisää kannatusta. Ei niinkään se, mikä on totuus, mitä eri puolia voimme kokea jonkin suurvallan toiminnassa. Ei, puoluetoiminta vie väistämättä siihen, että jokaisesta asiasta valitaan vain yksi näkökanta, jota viedään mahdollisimman tehokkaasti eteenpäin.

Ukrainan kriisissä on meitä suomalaisia kiinnostavia osapuolia ainakin Venäjä, Suomi, muu EU, Länsi-Ukraina ja Itä-Ukraina sekä mahdollinen salaperäinen taustavoima, joka on väistämättä otettava huomioon, vaikka emme sitä tarkemmin tuntisikaan.

Koska mikään valtio tai osapuoli ei ole yksinomaan täysin huono, on meidän jokaisen kohdalla otettava huomioon plussat ja miinukset. Se tekee kaikkiaan 2x6 osapuolta, joita kaikkia pitäisi pystyä katsomaan puolueettomasti erikseen kun tekee arviointia. Siis vähintään kaksitoista eri näkökokulmaa! Ja useimmiten me tyydymme yhteen tai kahteen oman subjektiivisen kantamme muodostamisessa.

365_olavinlinna.jpg

Plussien ja miinusten rakastaminen

Tällä kohtaa on hyvä palauttaa mieleen Jukka Hirvonsalon loistelias henkinen harjoitus. Otetaan paperiarkki ja vedetään siihen keskelle pystysuora viiva. Toisen palstan otsikoksi tulee + ja toisen -, eli plus ja miinus.

Plussien alle kirjoitetaan kaikki hyvät asiat, joita juuri silloin tulee mieleen, lähinnä omasta elämästä, ja toisen alle kaikki miinukset. Niitä ei mitenkään pidä sensuroida, vaan antaa tulla kaikki esiin mitä on tullakseen.

Ensimmäisillä kerroilla voi hyvin olla, että plussia ei tule montaakaan, mutta miinuksia riittää.

Seuraavaksi käydään kaikki kohdat läpi. Sekä plussille että miinuksille sanotaan samalla tavoin, esimerkiksi vuokra, minä rakastan sinua.

Harjoitusta voi muunnella ja tehdä monimutkaisemmaksikin, mutta perusasia on se, että kun julistaa rakastavansa kaikkia elämäänsä liittyviä näkökohtia, niin hyviksi kuin huonoiksi lukeutuvia, niiden jännitteet alkavat vähitellen laantua. Uusi elämänvoima alkaa virrata kaikkien asioiden välillä ja niissä piilevät kielteisyyden ja syrjinnät lukot alkavat avautua.

Se merkitsee käytännössä, että elämä uudistuu. Ja mikä ihmeellistä, kun oppii rakastamaan tai edes hyväksyy laajemman rakkauden mahdollisuuden, niin oman elämän hyvät asiat alkavat nousta esiin aivan uudella voimalla.

Kun tästä vedetään yhteys valtioiden väliseen tilanteeseen, niin vastaavan harjoittelun seurauksena, vaikka sen tekisi kevyemminkin, alkaa nähdä vapaammin mitä eri osapuolet oikeasti tekevät. Alkaa huomata, että ei pidä katsoa pelkästään sitä, mitä sanotaan, vaan ennen kaikkea sitä, mitä kukin tekee.

Ja siitä seuraa se, että jos tykkää jostain maasta, niin katsoessaan mitä tapahtuu, voi rauhassa nähdä mitä mahdollisesti hyvää ja mitä huonoa on menossa. Tai voi oppia huomaamaan, mikä on välttämättömyyden sanelemaa, mikä vapaaehtoista. Mutta tällaisen sisäisen tarkastelun vapautuminen vaatii kyllä sisäistä työtä.

Rakkaus ja totuus

Nyt tulemme näkökulmaan, joka monesta on varmaan vielä radikaalimpi. Steiner on osoittanut, miten ihminen voi tietää totuuden vain asiasta, jota hän rakastaa.

Se on aika paljon sanottu, mutta kun sitä miettii, niin huomaa että se on samaa asiaa kuin intiaanien sanonta, että ennen kuin muodostaa käsityksen jonkun ihmisen teoista, on ensin käveltävä vuorokausi hänen mokkasiineissaan.

Ja onhan se muutenkin selvää. Meidän maailmamme perusvoima on rakkaus, ja rakkaus on myös meidän tulevaisuutemme. Vain rakkauden valossa me voimme todella tietää ja ymmärtää.

Siksi tuo Hirvonsalon harjoitus on niin mahtava. Kun sitä tekee vaikka kuukauden joka päivä, niin elämä todella muuttuu avarammaksi ja vapaammaksi. Ja kun sisäiset kiinnikkeet vähenevät, alkaa nähdä enemmän mitä tapahtuu.

Rakkauden olemus

Hyvä kysymys nyt on, pitäisikö minun nyt sitten ruvata rakastamaan sitä ja sitä pahaa. Noinhan meidän mielemme juuri ajattelee ja kokee asiat.

Mutta kysymys on harjoituksesta. Kysymys on siitä, että me alamme tämän vanhan ihmisemme sisällä rakentaa uutta henkistä ihmistä. Se on ihminen, joka oppii vähitellen vanhoista rasituksista vapautuessaan luomaan uuden ja vapaan näköalan elämään. Ja se on myös se ihminen, joka voi aidosti ymmärtää Jeesuksen rakkauden ja rauhan opetukset.

Meidän nykyinen ihmisyytemme, joka perustuu niin vahvasti menneille tapahtumille, kokemillemme vääryyksille ja monille muille hankaluuksille, ei oikein pysty vielä ymmärtämään mitä maailmassa tapahtuu. Siksi me juuri ryhdymme sotiin ja painostuksiin, oppiaksemme, tullaksemme lopulta uusiksi ihmisiksi.

Vaikka järki sanoo, että Venäjän vastaiset talouspakotteet eivät ehkä oli kaikkein fiksuin tapa ratkaista läntisen ja itäisen Ukrainan asukkaiden välisiä ongelmia, niin miten moni kuitenkin tuntee itsessään moraalista ylemmyyttä: minä tässä olen oikeuden ja hyvän puolella – kannattaessani pakotteita. Ja silti tiedetään, että juuri oikeudenmukaisella tavalla vapaa kauppa on yksi kaikkein tärkeimpiä rauhaan johtavia voimia.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Venäjä, Suomi, talouspakotteet, rakkaus, totuus

Totuuksia kohti

Tiistai 17.12.2013 klo 1:25 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Kiitos kaikille eilisen syntymäpäiväni onnitteluista, ja kiitos teille jokaiselle mukana olosta. Syntymäpäivä herkisti tuntemaan miten tärkeitä ja läheisiä te kaikki olette, riippumatta siitä miten usein me tapaamme tai pääsemme puhumaan tai vaihtamaan henkilökohtaisia viestejä. Koin myös vahvasti sen, miten me kaikki jotka ehkä vain vähänkin tunnemme toisiamme, olemme kuitenkin tuttuja jo usein monistakin vanhoista elämistä. Joissakin elämissä me olemme läheisemmissä yhteyksissä kuin toisissa, mutta silti tuo yhteys on olemassa ja se kantaa meitä jokaista. Me kannamme ja tuemme toinen toisiamme, usein silloinkin kun päivittäinen elämä näyttää aivan toiselta.

Mitä me ansaitsemme

Nämä ajatukset johtivat sitten taas miettimään yhteiskuntamme tulonjakoa. Vaikka päivälehdet eivät siitä kerro - niiin niitä on luultavasti ohjeistettu - niin jotkut teistä ehkä tietävät, että islantilaiset ovat panemassa perustuslakiaan uusiksi aitoon uuden maailman tyyliin niin, että jokainen jolla vain on yhteys nettiin, voi siihen osallistua.

Suomessa me olemme vielä kaukana sellaisesta rohkeudusta, että uskaltaisimme ottaa vastuuta omasta näkemyksestä yhteisten asioiden hoidosta. Eilisen syntymäpäiväni johdosta uskaltaudun nyt kuitenkin sanomaan muutaman sanan. Kun ihmiset ovat passiivisia, demokraattisessakin yhteiskunnassa hallitus ja puolueet kykenevät helposti ryöstämään vallan itselleen.

Kun meille muutaman kerran sanotaan, että olemme vain kateellisia ja että johtajille pitää antaa työrauha, niin mehän uskomme ja olemme kiltisti hiljaa. Ja niin paljon valta ja voima herättää kunnioitusta, että vallan ympärille kerääntyy vahva vapaaehtoinen kannattajajoukko, joka kokee itsensä oikein mallikkaaksi puolustaessaan vallassaolijoita.

Viime vuosina yhteiskunnallisia tuloeroja on tietoisesti kasvatettu ja on tietysti jännittävää kuulla, miten monien mielestä se parantaa yhteiskunnan toimivuutta, vaikka ei tarvitse kuin muistella keskiajan olosuhteita, niiin ymmärtää, ettei se pidä paikkansa. Mitä tasaisemmin tulot jakautuvat, sitä paremmin yhteiskunta toimii.

Sitä voin perustella tarkammin joku toinen kerta, mutta mielessäni nousee vahvasti esiin näkemys, että jokainen on palkkansa ansainnut. Työmies varmasti onkin, mutta kun optiot ja palkkiot nousevat suhteettoman korkeiksi, niin on vaikea nähdä siinä enää mitään perinteisessä mielessä ansaitsemista.

Päinvastoin ne, joille kertyy rahaa erityisen paljon, elävät toisten ansaitsemilla rahoilla. Niin se menee. Joillakin vain on sellaisia kykyjä tai muuten sellainen tilanne, että he pääsevät kokoamaan varoja, jotka syntyvät satojen, tuhansien tai jopa miljoonien muiden ihmisten työstä. 

Silloin kristillinen näkemys on, että he ovat kiitollisuudenvelassa niille, joiden työn tuloksena heidän varallisuutensa kasvaa. Nythän Suomessa tapahtuu niin, että kun kertyy suuria tuloja, niin ylimääräinen varallisuus, jota ei tarvita elämiseen, kiikutetaan ulkomaille. Siitä johtuu se, että joka kerran kun talouden luonnollinen aaltoliike menee alaspäin, menoja on leikattava vähätuloisilta talouden tasapainottamiksi. Luulen että se on näin yksinkertaista.

Kun Suomessa on monenlaisia meidän kaikkien yhdessä ylläpitämiä taloudellisia tutkimuslaitoksia, niin toki toivoo, että ne kertovat, mihin kasvava varallisuus siirtyy. No, sitä voimme vielä odottaa, ja siihen asti on hyvä miettiä itse. 

Hupaisaa on, että nuorempana ajattelin kansantalouden olevan yksi niin vaikeista aloista, että siihen en tahdo ryhtyä. Nyt näyttää siltä, että asiantuntevat tosin osaavat pyörittää sen rutiineja, mutta eivät näe sen kokonaisuutta. 1990-luvun romahduksen aikaan ja jälkeen saimme jatkuvasti kuulla, miten kukaan ei osannut nähdä tai ennustaa, mitä oli tapahtumassa, vaikka se aivan itsestään selvää.

Nyt luin jokunen päivä sitten lehdestä, että talousasiantuntijat olivat vasta viime kesänä huomanneet, että Suomen lainanotossa on jotain ongelmallista, vaikka siitäkin on ollut puhetta jo vuosia.

Mihin tällä pyrin: siihen, että yksityisten ihmisten on tullut aika alkaa ajatella meidän kaikkien yhteiste asioiden hoitamista. Emme voi jättää sitä vain asiantuntijoille tai edustajille. Emme myöskään puolueille, sillä on aivan selvää, että jos vallasta kiistelee muutama puolue keskenään, totuutta ei niistä yksikään voi saavuttaa, koska ne joutuvat kilpailemaan keskenään ja kehittämään näkemyksiään tuon keskinäisen kilpailun pohjalta. Vain yksityinen ihminen voi yltää aidosti kohti totuutta, vaikka vapaat ryhmät voivat auttaa näiden totuuksien löytämisessä.

Rakkaudella

Matti

1 kommentti . Avainsanat: talous, varallisuus, totuus

Euroopan talous

Maanantai 4.6.2012 klo 22:40 - Matti Kuusela

Vuodesta toiseen olen seurannut
suomalaista ja eurooppalaistanukarinkoulu_200.jpg
taloudenpitoa yhä hämmentyneempänä. Tottahan se on, että kun menee kadulle, niin autot kulkevat ja ihmiset kävelevät edelleen, mutta kummallista tämä meno silti on. Yhä suuremmaksi ihmeeksi minulle käy se, miksi kansanedustajat ja poliitikot puhuvat niin pinnallisesti ja osittaisesti meneillään olevista talouskysymyksistä. Tulee sellainen vaikutelma, että muutaman kuukauden kerrallaan on valittu joku joku todellisuutta vahvasti sivuava aihe, josta kaikki saavat puhua, mutta syvemmälle ei koskaan pidä mennä.

Ajatellaan nyt tätä Kreikan menoa. Laitan nämä luvut ulkomuistista, koska tämä blogi jäisi tänäänkin kirjoittamatta, jos etsisin lähteitä. Kreikan ulkomaanvelka oli jotain 120 miljardia euroa niihin aikoihin kun se sai ensimmäisen tukipaketin. Nyt se on saanut jo toisenkin tukipaketin ja jotain muuta, niin että avustusten yhteissumma on jotain sanotaan 260 miljardia.

Avustuksilla olisi siis maksettu Kreikan ulkomaanvelka pois kaksinkertaisena, mutta mitä on tapahtunut. Kreikan velka on nyt jotain 250 miljardia. Eli jonkin ihmeellisen matematiikan mukaan Kreikan ulkomaanvelka kasvaa tasan samassa tahdissa kuin se saa tukea ulkomailta.

 

Asekaupat

Kun omat rahat on loppu, niin pitäisi tietenkin säästää. Pari kolme vuotta sitten, silloin kun Kreikan ensimmäistä avustuspakettia sorvattiin, niin ihmettelin kun Kreikka osti Saksasta aseita kai sadoilla miljoonilla, tai mikä se suuruusluokka euroissa sitten olikin. Se oli suuri kauppa joka tapauksessa, suurempi kuin mihin Suomella olisi ikinä varaa.

Kun kreikkalaisilta siitä kysyttiin, he vastasiva että se kauppa on lainan saannin ehtona.

Seuraavana vuonna, olikohan siis vuosi sitten keväällä, Kreikka talouskriisissään osti jälleen kalliita aseita ja suuria määriä. Nyt USA:sta. En tiedä, minkä ehtona se kauppa oli, mutta ei siitä meidän suomalaiset poliitikot mitään maininneet, vaikka kovasti puhuttiin. Aloin ymmärtää, että julkinnen poliittinen puhuminen on taitolaji, jossa yhteisestä tai jonkin sanelemasta sopimuksesta tulee määritellyksi, mistä saa puhua ja mistä ei.

Eivät nämä Kreikan suuret aseostot muiden eurooppalaisten maiden lainarahalla mitään varsinaisia salaisuuksia olleet. Kaiken tällaisen löytää jo iltapäivälehtien pikku-uutisista, kun lukee sieltä sivujen reunoilta.

 

Espanja ja pankit

Kaikkien järkevien kriteerien mukaan Kreikan olisi pitänyt mennä konkurssiin ja irrota Eurosta, mutta nyt näyttää siltä, että Kreikkaan aiotaan antaa jälleen lisää rahaa, tällä kertaa huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. En minä osaa sanoa, millä perusteella niin näyttää, mutta kun seuraa mistä ministerit puhuvat ja mistä ei, mitä mitä he puhuvat ja mitä ei, niin minusta se on aivan selvää.

Ja nyt Espanjaa uitetaan mukaan samaan pussiin. Tuo passiivi "uitetaan" on tietenkin tyhmä verbimuoto, kun oikeastaan pitäisi sanoa, että kuka uittaa, mutta siitä on vain aavistuksia, joihin palaan kohta.

Luulen että aika suuri osa suomalaisista elää vielä sisäisesti sitä mennyttä aikaa, jollon pankin keräsivät ihmisiltä säästöjä ja sitten korkoa vastaan lainasivat sitä niille, jotka sitä tarvitsivat. Silloin lainarahalla oli vielä todellista katetta.

Näinhän ei ole enää pitkään aikaan ollut. Oliko se presidentti Koiviston aikana, kun jostain tuli käsky - tai kaino toivomus - että pankin saavat antaa lainaa niin paljon kuin niitä huvittaa, riippumatta siitä onko niillä itsellään siihen rahaa vai ei.

Tätä eteenpäin lainaamaansa rahaa pankin itse lainasivat sieltä, missä sitä on eli eurooppalaisilta keskuspankeilta tai mitä ne ikinä ovatkin, joka tapauksessa ilmeisesti niiltä samoilta ylikansallisilta tahoilta, jotka rahoittavat valtioitakin - ja varmaan myös kasvavilta talousmahdeilta kuten Kiinalta.

Tässä pelissä kun käy niin, että on annettu rahaa liikaa lainaksi, tuo puuttuvat osa peritään veronmaksajilta. Niin kävi Suomen edellisessä pankkikriisissä.

Nyt kun antaa fantasian lentää, niin huomaa, että tällainen kansallinen näpertely ei enää riitä. Nyt tehdään niin, että valitaan sopivia maita, kuten nyt Kreikka ja Espanja. Tyhjennetään niiden pankit ja tällä kertaa maksajana ei enää olekaan maan oman veronmaksajat, vaan kaikki Eurooapan maat, tai siis EU-maat yhdessä.

Sinällään tässä ei ole mitään uutta. Jo Mika Waltari kertoo romaaneissaan yksityiskohtaisesti, miten joku saksalainen rahanlainaaja kokosi Unkarista kaiken liikkeellä olevan kultarahan. Se on aivan vanhaa tekniikkaa, joka ainakin keskiajalla osattiin.

Nyt siis Espanjassa pari pankkia on tyhjentänyt kassansa, ja EU on jo antamassa sinne muutaman miljardin. Poliitikot saattavat sanoa, että Kreikan ja Espanjan tukirahat menevät näiden maiden kansoille, mutta eihän se niin ole. Jos kerran pankit ovat velkaa, nämä eurooppalaiset tukirahat menevät suoraan suurille keskieurooppalaisille pankeille, ehkä saksalaisille, ehkä sveitsiläisille. Ja sitten niillä rahoilla annetaan taas lisää ja lisää velkaa eri maille, jotta ne voivat vielä enemmän tukea näitä velkaantuneita maita.

No, en minä näistä asioista ymmärrä. Muistan joskus nuorempana ajatelleeni, että kansantalous on ainakin niin monimutkaista, että sitä en ainakaan lähde yrittämäänkään opiskella, mutta helppoahan tuo tuntuu olevan, jos vaikka näin menee, mistä en siis tiedä.

 

Henkinen näkökulma

Mutta näistä asioista on tärkeää puhua ja niitä on tärkeää miettiä, vaikkei heti mitään ymmärtäisikään. Pienempien enkeleiden lisäksi on nimittääin suurempia enkeleita, ja vielä suurempia. On myös enkeleitä, joiden tietoisuus toimii talouden alueella. Mutta koska nykyään maailmanmeno on yksittäisten ihmisten rakkauden ja vapauden ja mietinnän varassa, nämä suuret enkelit eivät voi toimia kuin hyvin rajoitetusti, elleivät ihmiset ajattele näitä asioita. Ihmisten on tehtävä aloite.

Tosirikkaat yrittävät estää toisia ajattelemasta näitä asioita nimittämällä epäoikeudenmukaisuuden ja epätotuuden kokemusta kateudeksi. Mutta kysymys ei ole kateudesta, vaan ainoastaan totuudesta. Vain yksityisten ihmisten tietoisuuden kautta voivat asiat aivan oikeasti kehittyä eteenpäin.

Siinä Kristuksen opetus on keskeisellä sijalla. Voidaksemme miettiä Euroopan taloudellisia kysymyksiä niin, että enkeliystävämme ja suuret talousenkelit ja kansalliset enkelit ja Euroopan enkelit voivat tulla oikealla tavalla mukaan, meidän on kyettävä ajattelemaan näitä vaikeita asioita vastustamatta ja vihaamatta, eli oman vapauden, hyväksymisen ja rakkauden pohjalta.

Se hyväksyminen siis tarkoittaa, että hyväksyn tässä ja nyt, että näin on. Sitten mietin miten siinä asiat oikein ovat ja mitä voisi tehdä.

 

- Valokuvassa Nukarin koulumuseo. Kuva tänä keväältä, MK.

 

 

1 kommentti . Avainsanat: EU, talous, Eurooppa, pankit, asekaupat, lainat

Suomen talous, enkelit ja todellisuudenmukainen ajattelu

Maanantai 9.5.2011 klo 21:35 - Matti Kuusela

Uutistasolla Suomen osuudesta Portugalin tukipakettiin uutisoidaan  pinnallisesti, lähinnä mielipiteistä. Siitä, mistä todella on kysymys ja mikä Suomen todellinen kaavailtu osuus on, alkavat nyt talouslehdet hiljalleen herätä. Todellisuus on rankka. Toisaalta se ei ihmetytä, sillä koko sen ajan, jolloin Suomi on ollut EU:n jäsen, on saanut ihmetellä, miksi Suomen edustajat siellä eivät pidä Suomen puolta.

Enemmänkin näyttää siltä, että EU valtavine palkkioineen imaisee helpolla kaukaisen ja pienen Suomen edustajat puoleensa, niin että sen sijaan, että edustajamme pitäisivät Suomen puolta, he alkavatkin edustaa EU:n näkemystä.

 

Suomen rahastetaan

Nyt se mutu-tuntuma, että Suomea rahastetaan, alkaa jo selvitä laajemminkin. Taloussanomat otsikoi yhden kirjoituksensa juuri sillä tavoin. Jari Hurri kirjoittaa, että luottoriskien jakautuminen eri maiden pankkien välillä on ainoa mielekäs tuen jakoperuste. Tilastoista ei Hurrin mukaan löydy ainuttakaan toista maata, jonka taakka kriisitoimista olisi lähelläkään niin railakkaasti ylimitoitettu kuin Suomen.

Talousasiantuntijoiden teksteissä ei sanota suoraan sitä, että julkisessa ja poliittisessa vaalikeskustelussa sekä päivälehdistössä ja valtiovarainministerin suunnasta annettu kuva siitä, että Euroopan taloudellinen tulevaisuus on sen varassa, että "Suomen" mahdollisesti joillekin lupaama osuus hyväksytään, ei pidä lainkaan paikkaansa.

Sen lisäksi, että Suomen suhteellinen osuus on moninkertainen muihin maihin verrattuna, on taloustutkijoiden laskujen mukaan tullut esiin myös se, että Portugalille kaavailtu tukipaketti on kooltaan noin puolitoistakertainen verrattuna todelliseen tarpeeseen.

Se antaa viitteitä siihen, että mistään todellisesta eurooppalaisesta hädästä ei ole kysymys, vaan sen sijaan taloussiirroista. Oma vaikutelmani on, että Euroopan rahaeliittitasolla kierrätetään miljardiluokan rahavirtoja - lähinnä suurpankkien tukemiseen Saksassa, Ranskassa, ehkä Italiassa ja Britanniassa.

Siihen suuntaan osoitti jo jokin aika sitten tullut hämmetävä uutinen, että Kreikka tuhlaa omasta luottoavustaan miljardeja aseostoihin Saksasta. Sitten selvisikin, että nuo aseostot olivat luotoille asetettu ehto.

 

Miten järjestelmä toimii

Tämä on tietysti arvailua, mutta rahankierrätys näyttää menevän jotakuinkin seuraavaan tapaan. Pieni suurvarakkaiden ryhmä lainaa maan suurpankeilta valtavia summia, jotka taas Keski-Euroopan suurpankin antavat rahat. Kun kaikki mahdollinen on saatu irti, EU kerää näiden Keski-Euroopan suurpankkien lainojen lyhennyksiin tarvittavat rahat sellaisilta puolustuskyvyttömiltä ja sinisilmäisiltä mailta kuin Suomi. Ne joiden luottoriskeistä on varsinaisesti kysymys, selviävät pienemmällä osallistumisella, koska ne voivat sanella ehdot. Noilla ehdoilla, esim. aseostojen kautta, ne itse asiassa vain hyötyvät.

 

USA:n keskuspankki

Lueskellin juuri myös juttua USA:n keskuspankista. Marraskuussa 1911 pankkiirielitti kehitti Jekyllin saarella loistavan idean: he suunnittelivat miten he pystyvät ottamaan USA:n konkreettisesti haltuunsa omistamalla veronmaksajien varallisuuden ja maan rikkaudet.

Kokouksessa luotiin yksityinen keskuspankki, joka markkinoi itseään hallituksen virastona ja joka sai oikeuden painaa valuuttaa ja periä korka voittoa veronmaksajilta.

Sen seurauksena Yhdysvaltojen kokonaisvelka on kohonnut 180 000 dollariin henkeä kohti, mutta kokonaisvaranto on ainoastaan 45 000 dollaria henkeä kehti. Käytännössä se tarkoittaa, että velkaa ei voida koskaan maksaa takaisin, vaan Yhdysvallat joutuu maksamaan näistä veloista yksityisessä omistuksessa olevalle keskuspankille ikuisesti korkoa. Korkojen pantiksi se joutuu antamaan kaikki mahdolliset maan luonnonvarat ja valtion omistukset tai myymään ne yksityisille.

Oudosti vaikuttaa siltä, että johonkin samankaltaiseen tilanteeseen ollaan jo nyt Suomea integroimassa. Kun Suomi velkaantuu yhä enemmän, suuret kansainväliset pankin pystyvät yksinkertaisesti sanelemaan Suomelle esimerkiksi pohjavesivarojen avaamisen kansainväliselle yksityiselle kaupalle. Jos nämä ovat lainojen lyhennyksiin tarvittavien uusien lainojen ehtoina, ei siihen luonnollisesti ole mitään vastaan sanomista. Tämäntyyppisiä yllättäviä päätöksiä on silloin tälloin meillä tehty, niin että tullut vaikutelma, että ne on todella saneltu jostain.

 

Tietoisuus

Nyt enkelitietoisuudessa on se ongelma, että me saatamme jäädä kiinni vain siihen lähinnä ihmisen tunne-elämää olevaan tasoon, jossa kaikki on vain ihanaa. Mutta enkelien yläpuolella on kansaa ohjaava arkkienkeli ja ajan suurempia tapahtumia ohjaava suurenkeli, ryhmineen.

Jo meidän jokaisen oman tulevien inkarnaatioiden kannalta on tärkeää, että me opimme ajattelemaan ja uskallamme ajatella todellisuuden mukaisesti, sillä vain todellisuudenmukaiset ajatukset voivat viedä hyvää kehitystä eteenpäin.

Aika usein saa kuulla ajatuksia, että miksi epäillä, miksei vain yksinkertaisesti uskoa, mitä päättäjät meille sanovat? Vastaus on: kehitystä hajottavat henkiset voimat riistävät maan ja ihmiskunnan kehitykseltä omaan käyttöönsä ne energiat, jotka eivät juurru todellisuuteen. Siksi hyvä usko ja luottamus sellaiseen, mikä ei ole totta ja oikeaa, ei vie eteenpäin vaan meidän sekä henkilökohtaisia että kansan kehitysvoimiamme.

Nämä kehityksestävirrasta irtaantuneet voimat muuttuvat seuraavissa inkarnaatioissa tai ajanjaksoissa kehitystä häiritseviksi konkreettisiksi voimiksi, esimerkiksi luonnonvoimien tai sairauksien alueella.

Siksi meidän henkinen velvolllisuutemme on ajatella itse. Vaikka mukavuutemme takia olisi niin miellyttävää uskoa siihen, mitä toiset sanovat, niin jo oman tulevaisuutemme tähden meidän on merkityksellistä opiskella todellisuudenmukaista ajattelua.

 

Todellisuudenmukainen ajattelu

Mitä todellisuudenmukainen ajattelu sitten on? Se on esimerkiksi sitä, että seuraan ulkona luonnossa, miten kasvit kasvat ja millaisia muotoja ja värejä ne kehittävät.

Todellisuudenmukaista on myös se, että kun jos sovin tapaamisesti ystäväni kanssa klo 14, pyrin arvioimaan oman kokemuksesi pohjalta, milloin hän saapuu. Jos tiedän, että hän luultavasti tulee 10 minuuttia myöhässä, niin otan sen huomioon, kuten kaikki muutkin olosuhteet.

On oltava myös kärsivällinen ja jaksettava odottaa. Saan vaikutelman vaikkapa jostain suuremmasta talouteen tai kansainväliseen politiikkaan liittyvästä kytkennästä. Usein jo puolen vuoden tai kahden vuoden kuluttua mediassa kerrotaan, mitä todella tapahtui. Silloin voi tarkistaa ajatuksensa.

Joskus se kestää kauemmin. Muistan hyvin, miten aikanaan Gagarinin kierrettyä maan Neuvostoliitto uutisoi hänen palanneen maan päälle kapselissaan. En millään voinut uskoa sitä. Se vain ei tuntunut oikealta.

Nyt tänä keväänä kerrottiin, että hän todellisuudessa irtaantui kapselista ja tuli alas laskuvarjolla. Tällä kertaa vahvistus tuli vasta puolen vuosisadan kuluttua, mutta kannattaa odottaa ja ajatella ja jättää omat vaikutelmansa ja ajatuksensa odottamaan vahvistusta.

 

Rakkaudella
Matti

3 kommenttia . Avainsanat: EU, Suomi, talous, Portugal