Matin blogi

Suomen juuret ja tulevaisuus

Maanantai 20.4.2015 klo 23:40 - Matti Kuusela

Kuvasimme muutama kuukausi sitten, miten Suomella on kaksi mahtavaa voimajuurta. Toinen niistä tulee vesireittiä Atlantilta Pohjanmeren, Tanskan salmien ja Itämeren kautta Suomea ympäröiviin lahtiin.

Toinen yhtä mahtava juuri kulkee koilliseen ikivanhaa jokireittiä Mustalle merelle, Bysanttiin ja sieltä Välimerelle saakka. Tämä energiavirta, jota Steiner kutsuu myös sielunrungoksi, yltää aina Golgatalle saakka.

Niinkuin Britanniaan suuntautuvassa reitissä vaihtelevat meret ja kapeikot, niin myös kaakkoisessa enemmän maankautta kulkevalla reitillä vaihtelevat erilaiset energia-aallot.

Pohjoisessa meillä on oma perustava sielunkolminaisuutemme, jossa kolme Kalevalan sankareina esiintyvät kolme varsinaisesti eri-ikäistä sielunvoimaa esiintyvät rinnakkain ja yhteistyössä. Suomen kansan eräänlaista ikuisuusluonnetta kuvaa hyvin se, miten Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen ovat kukin omalla tavallaan mukana Sammon valmistelussa ja ryöstössä. Se kuvaa suomalaisen eetterikehon rakentamista pitkien ajanjaksojen aikana.

Mutta tämä kolminainen sielullisuus, jossa varsinaista minä-kulttuuria edeltävä ihminen kokee itsensä näiden kolmen sankarin kokonaisuudeksi, ei voi jatkua loputtomiin. Siksi etelästä vaeltavat ikivanhoille suomalaisalueille slaavilaiset kansat, jotka sulautuvat suomalaisiin kansoihin suhteellisen kivuttomasti. Slaavit kantavat itsessään Steinerin mukaan jo hämärää luonnonomaista yhtenäissielua, jonka tehtävänä on suomalaisen sielunkolminaisuuden sammuttaminen. Kristus on nimittäin tulossa maan päälle, ja hänen vastaanottamisekseen ihmisen on kehitettävä itsessään sielun yhteinäisyyttä.

Tätä slaavilaista yhteinäissielua valaisee ensin Golgatan mysteerin vaikutus, mutta sitten tuo keskus siirtyy enemmän kreikkalais-bysanttilaiseen suuntaan tai Konstantinopoliiin, jonka kautta Kristus-valo loistaa slaavilaisille kansoille.

Golgatan Kristus-säteilyn vastaanottamiseksi slaaveja oli kuitenkin ensin valmistettava, ja se valmistus tapahtuu Mustanmeren alueella sijaitsevan suuren vihityn Skytianoksen mysteerikeskuksesta.

Kun tämä slaavien yhtenäissielu, jota valaistaan sekä Konstantinopolin suunnasta toiselta puolelta ja toiselta puolelta Skytianoksen mysteerikeskuksesta, tulee kosketuksiin suomalaisen sielullisuuden kanssa, syntyy vuorovaikutusta, virtausta, eräänlainen sielunrunko, jonka kautta nämä eri sisäiset ja henkiset voimat vaikuttavat toisiinsa. Tätä sielunrunkoa edustaa maallisella tasolla Suomenlahdelta Bysanttiin kulkeva jokireitistö.

Nämä korkeammat säteilyt aiheuttavat sen, ettei tämä sielunrunko jää vain luonnonykseydeksi, vaan siinä syttyy tietoisuus yhteydestä jumalhenkiseen elämään.

Steinerin mukaan suomalaisissa huomaa helposti taipumuksen kolminaisuuden mukaiseen tarkasteluun. Tätä suomalaisten pohjoista kosmisuutta tulee siis sammuttamaan slaavilainen elementti, mutta siihen sisältyy muutakin.

Steiner kuvaa, miten suomalaiset kokivat kolminaisuustietoisuuttaan sammuttavana vaikutuksena myös germaanis-pohjoismaisten kansojen pyrkimyksen minä-tietoisuuteen.

Hän kertoo, miten sana r-u-o-t-s-i kuvaa äänteiltään täysin tätä vaikutusta. R-r-r kuvaa sitä mikä on pelottavaa ja u-u-o-o taas sitä, mikä tulvii yli. Sen tarttumista ihmiseen ilmentää t-äänne ja sen painautumista ihmissieluun taas kuvaa s ja kokemus huipentuu pyrkimykseen kohti i-äänettä, ihmisminuuden kokemusta.

Tässä yhteydessä on kiintoisaa huomata, miten tärkeää meille suomalaisille on liittää muiden kielten sanojen loppuun i: post-i, tall-i. Meidän omassa minä-sanassamme i on pehmeästi m:n ja n:n välissä turvassa, mutta tallissa ja postissa me mielellämme koemme niiden kosmisen identiteetin, johon ne kohoaat loppu-i:n myötä.

Ruotsit ja ryssät

Ennen niin laajalle levinneet suomalaiset kokivat siis omaa tietoisuuttaan uhkaavan kaakosta slaavilaisen luonnonsieluisuuden ja lounaasta germaanis-skandinaavisen minuuspyrkimyksen. Kumpaankin sopivat samat äänteet, ja niin syntyivät niiden kuvaukseksi ruotsi ja ryssä.

Jos katsomme tarkemmin näitä kahta sanaa, niin ruotsissa on vahva t ja i, minä-voiman vaikutus. Ryssä-sanassa taas pelottava yhteinäissieluisuus virtaa enemmän luonnonomaisena kaksinkertaisena s-äänteenä ja päättyen avoimeen ja tunnustelevaan, hiemen epämääräiseen ä:hän.

Näiden kahden r-voiman välissä nykyinen Suomi pieneni pienenemistään päätyen omalle niemelleen kahden Itämeren lahden väliin.

Suomi

Jos Suomi olisi jo tehnyt tehtävänsä, niin kansamme oli jo hävinnyt, mutta koska olemme edelleen olemassa, voimma päätellä, että meillä on vielä merkittävä tehtävä tulevaisuudessa. Siitä tehtävästä ovat monet näkijät puhuneet, mutta mainittakoon se nyt siltä pohjalta, joka perustuu tähän kuvaukseemme.

Suomen tehtävä on kehittää tulevaisuudessa sellaista minä-voimaa, jossa sanan Suom-i minuuden i kohoaa täyteen kosmiseen voimaansa maan ja taivaan välillä, mutta Kristuksen läsnäolon täyttämänä ja yhteydessä uudistuvaan sielunkolminaisuuteen, joka tulee heijastamaan yhä voimakkaammin sekä ihmishengen että jumalallisen hengon kolminaisuutta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, tehtävä, Bysantti, kolminaisuus, Kristus, Skytianos

Henkiset tehtävät

Torstai 7.2.2013 klo 22:19 - Matti Kuusela

Viime sunnuntain Suomen henkistä tehtävää käsitelleen luentoni jälkeen tunnen vieläkin innostusta, ei pelkästään Suomen vaan koko maan henkistä tehtävää kohtaan. Vaikka siitä on omin ajatuksin helppokin saada henkevä idea, niin Rudolf Steinerin vuonna 1907 lausumat sanat saavat minut edelleen kohottuneeseen tilaan.

Vuonna 1907 Rudolf ja Marie Steiner järjestivät Münchenissä suuren eurooppalaisen teosofisen kongressin, jossa Steiner esitti oman henkisen ohjelmansa. Seuraavissa lainauksissa suomennan kuitenkin teosofisen aina jollain yleisinhimillisessä käsitteellä, niin niiden idea tulee uskoakseni paremmin ilmi.

Steiner lausuu, että aktiivinen henkinen elämä kysyy, miten me nousemme jälleen ylös fyysisen maailman sidoksista, ja mikä tämän fyysisyyteen laskeutumisen tehtävä on.

Sitten hän puhuu siitä, ettei riitä, että me vain tiedämme. Meidän on omaksuttava kaikki tieto sieluumme. Ja henkinen elämä vaatii, että kaikki mitä sielussamme elää, muuttuu toiminnaksi!

Otan noista kongressin esitelmistä vain joitakin kohokohtia. Seuraava esiin kohoava lause: "Johanneksen evankeliumi on vihkimyksen menetelmiä käsittelevä vihkimyskirja, Johanneksen ilmestys taas tuon vihkimyksen sisältö."

Siinäpä miettimistä.

"Ruusuristiläinen vihkimys (jota Steiner itse edustaa) on sellainen, joka mahdollista ihmiselle kaikkien nykyajan kulttuurin välineiden käytön."

Siinä on vastaus niihin kysymyksiin, voiko henkisen tien kulkija käyttää nykyajan teknisiä välineitä. Mutta Steiner panee suuren painon myös sille, miten meidän sisäinen maailmamme ja ulkoinen maailma vastaavat toisiaan:

"Muodossa, kuvassa, värissä olisi ihmisen havaittava se, mikä hänen sielussaan elää. Ulkoapäin tulee meille loistaa sen, mitä sieluissamme elää. Silloin ihminen on työskennellyt maailmankehityksen merkeissä."

Ja toisessa esitelmässä edelleen: "Ulkoisen maailman tervehtyminen voi tapahtua vain sen kautta, että siitä tulee meidän sisäisimmän sieluntunnelmamme ilmaisu."

Henkisen tien periaate on johtaa henki maailmaan, antaa sielulle mahdollisuus hedelmälliseen työskentelyyn.

Kaiken perustana on tarkoitus kristallisoida henkisyys maailman rakenteeseen.

Henkisen liikkeen on kyettävä hedelmöittämään ihmiskunta uusilla henkisillä siemenillä.

On oltava selvillä siitä, ettei ainoastaan työstetä edelleen sitä, mikä on lähtöisin vanhasa isä-kosmoksesta, vaan että ihmiskuntaan on tultava kuin kaaoksen pohjalta uusia hengen taimia.

Vasta silloin tulee henkinen virtaus eläväksi, kun se ei virtaa ainoastaan ajatuksina ja sanoina, vaan kun se muotoaa kaiken mitä meitä ympäröi, kun se läpäisee kaiken maailmassamme.

Ja lopuksi vielä hieno lause: "Niin kuin kasvit pyrkivät sopusointuisesti kohti aurinkoa, niin tulevat ihmiset sopusointuisiksi, kun heissä vallitsevat samankaltaiset tunteet (kuin kasveissa tai kukissa)."

Tämän viimeisen lauseen merkityksen voi kuvata kuvata seuraavasti, myös meditaatiovihjeenä: ihminen tulee sisäisesti sopusointuiseksi ja tasapainoiseksi, kun hän omien sisäisten voimiensa avulla voittaa oman rauhattomuutensa tulemalla yhtä viattomaksi ja puhtaaksi kuin kasvi tai kukka.

Rakkaudella
Matti

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rudolf, Steiner, henkinen, tehtävä, elämä, Johanneksen, evankeliumi, vihkimys

Steiner, Rosenkreutz ja eurooppalaisen ihmisen tehtävä

Maanantai 15.8.2011 klo 5:08 - Matti Kuusela

Hei ystävät, niin suuria ajatuksia pyörii mielessä, että parempi nyt vain kirjoittaa ja jatkaa edellisestä Valkoisen veljeskunnan mestari-blogista ja Rudolf Steinerista. Tuon blogin siis kirjoitin Judith von Hallen uusimman kirjan pohjalta, ja jatkan uudelleen kirjaan liittyviä ajatuksia.

Kun olen aikaisemmin ihmetellyt,
miten Rudolf Steiner silloin
1900-luvunrauhankilpi_200.jpg saattoi äkkiä siirtyä
käsittelemään esimerkiksi jotain sanskritinkielistä mantraa tai kiinankielistä henkistä käsitettä, niin yritin löytää mielessäni jonkin sisäisen lenkin, jonka kautta tuo yhteys voisi olla. Nykyisin intialaiset mantrat ja kiinalainen henkisyys ovat kirjallisuudesta tuttuja, mutta sata vuotta sitten oli aivan toisin. Kirjoja ja tietämystä oli hyvin rajoitetusti.

Nyt tietysti asia tulee aivan selväksi. Seitsemäntenä tai pyhän hengen mestarina Steinerin ei tarvinnut välttämättä etsiäkään noita tietoja mistään ulkopuoleltaan, vaan henkisen kehityksen mestarina ne olivat hänelle omaa sisäistä tietoa.

 

Aistien kautta henkeen

Mestarina eläminen maan päällä ei välttämättä ja todellakaan ole helppoa. Viime blogissa luetteloin niitä alueita, joihin Steiner on antanut uusia lähtökohtia, mutta kun seuraa hänen esitelmiään, huomaa miten hän on jatkuvasti joutunut keskeyttämään uusien asioiden esittelyä. On runsaasti kohtia, joissa hän innoissaan kertoo, miten tulemme jatkamaan siitä ja siitä aiheesta, mutta niin ei tapahdu.

Yksi syy siihen toki on, että koko ajan tulee niin paljon uutta. Mutta toinen syy on yhtä varmaan se, että ihmiset eivät olleet yksinkertaisesti valmiita ottamaan enempää vastaan.

Steinerin idea henkisestä tiedosta oli jatkuvasti se, että sen on tultava käytäntöön: henkinen ihminen on sellainen, jolla oikeaksi koettu henkinen idea johtaa suoraan toimintaan, toteutukseen!

On totta, että Steinerilla oli paljon kuulijoita, jotka perustivat kouluja ja taidekursseja ja maatalousta ja kokeilivat uusia yhteisöllisiä tuotantomuotoja, kirjoittivat kirjoja, mutta silti voi kokea äärimmäisen tuskallisena sen, miten vähän hänen syvintä sanomaansa ymmärrettiin.

Kun hän muistaakseni 1904 tahtoi puhua käytännöllisistä karmaharjoituksista, se loppui lyhyeen, sillä ihmiset eivät yksinkertaisesti halunneet kuulla mitään sellaista, ei käytännöllistä henkisyyttä.

1907 Steiner puhuu suurella kuulijakunnalle siitä, miten koko kulttuuri on perustettava uudelleen henkiselle pohjalle.

1909 muistaakseni hän alkaa puhua intensiivisesti Kristuksen toisesta tulemisesta henkisessä maailmassa, tai eteerisessä, jotta tuo tapahtuma ei menisi ihmisiltä huomaamatta.

Suomessakin hän puhui 1912 siitä, miten ihminen voi päästä aistitarkastelun kautta henkiseen kokemiseen.

Kaikki nämä odottavat edelleenkin laajenmpaa tietoisuutta. Toisaalta, Kristus antoi aikanaan vain "yhden käskyn": rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut!

Miten vaikeaa sen toteuttaminen on edelleenkin.

 

Steiner ja Rosenkreutz

Judith von Hallen kirjan mukaan nykyisen kulttuurin mestari on Christian Rosenkreutz, mutta kohtalon tarpeesta Rudolf Steiner seitsemäntenä mestarina ja eräänlaisena vapaana agenttina toimii vahvasti Rosenkreutzin kanssa yhdessä ja läheisessä yhteydessä Mestari Jeesuksen eli Zarathustran kanssa, joka on varsinaisesti Lännen toinen mestari.

Näkyvän maailman kannalta henkisen temppelin Lännen alttarilla ovat siis rinnan nämä henkiset veljekset Christian Rosenkreutz ja Rudolf Steiner. Heidän impulssinsa liittyvät voimakkaasti ja voisi kai sanoa saumattomasti yhteen.

Se käy selväksi, jos vaikka muistelee Christian Rosenkreutsia aikaisemmassa elämässään Salomonin temppelin rakentajana ja Steineria Ensimmäisen Goetheanumin arkkitehti-rakennusmestarina.

Steiner korostaa usein myös sitä, miten hänen opetustaan on oikein kuvata aitona rosenkreutzilaisuutena. Pyhän hengen mestarina Steiner pystyy siis maanpäällisellä tasolla ilmaisemaan omaa opetustaan täydellisesti sopusoinnusta Christian Rosenkreutsin kanssa, joka pysyy näkymättömänä taustalla, elää hän sitten maallisessa inkarnaatiossa tai henkisessä maailmassa.

 

Eurooppalainen ihminen

 Eräässä esitelmässään Steiner sanoo:

Eurooppalaisen ihmisen tehtävä on voittaa egoismi, muuntaa se, muuntaa se korkeampaan muotoon: vapaaksi, vieteistä vapautuneeksi, jumalallisuutta tahtovaksi, vahvaksi minuudeksi. Sen se voi tehdä vain tietoisuusvoimien hallinnalla, tiedolla ... Nuo vahvat voimat voidaan hänelle nykyaikana antaa, kun hänessä elää tahto maailman, ihmisen ja maan tiedostamiseen. Se on aitoa rosenkreutzilaisuutta ...

Tässä mielessä koen vahvasti, että nyt eurooppalaisina ja EU: jäseninä meidän on ryhdyttävä tällaisiksi rosenkreutzilaisiksi - tai mitä ikinä sanaa tällaisesta henkisestä asenteesta tahdommekin käyttää - joilla jokaisella on luja usko ja luottamus siihen, että kaiken poliittisen ja sillä tavoin vapaata ihmisyyttä rajoittavan toiminnan keskellä hän pystyy olemaan aito henkinen itsensä.

Koen edelleen vahvasti, että niin tarpeellisia ja välttämättömiä henkiset yhteisöt ja poliittiset ja yhteiskunnalliset liikkeet ovatkin, on meidän itsemme ja Suomen ja Euroopan henkiselle kehitykselle aivan välttämätöntä, että on myös ihmisiä, jotka ovat sisäisesti vapaita kaikista ryhmistä ja yhteisöistä totuuden suhteen.

Yhteisöt ovat käytännöllisiä ja ne voivat auttaa meitä eteenpäin niin käytännöllisillä kuin henkisillä teilläkin, mutta nykyhenkisyys ei tue enää yhteisöllisiä totuuksia, vaan totuus voi olla ainoastaan yksilöllinen.

Se on meidän aikamme ehkä kaikkein keskeisin henkinen tieto.

Sillä en siis tarkoita, ettei voisi kuulua henkisiin yhteisöihin, vaan sitä, että varsinainen totuus ihmisessä voi syttyä vain hänen ja hänen enkelinsä yhteistyönä - vielä korkeampien henkisten voimien avulla.

Tällaisen totuuden hengen kokemuksen avulla me voimme luoda jotain pysyvää uutta ja ehkä pysyvää turvaa niin Suomessa kuin EU:ssakin.

Rakkaudella
Matti

 

Kuva www.sinikkalaurikainen.fi

3 kommenttia . Avainsanat: Steiner, Rudolf Steiner, minuus, minuuden kehitys, egoismin voittaminen, Christian Rosenkreutz, Valkoinen veljeskunta, pyhän hengen mestari, Goetheanum, totuus, totuudet, yhteisöt, eurooppalaisen ihmisen tehtävä

Suomi ja Hyperborea

Tiistai 2.8.2011 klo 23:45 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Laitoin otsikkoon reippaasti Hyperborean ja Suomen rinnastuksen, ja saattaa siinä olla viisauden jyväsiä. Tiedättehän, että Suomi oli muinoin suuri kansa. Tai suomalaiset. Muitten kansojen saagat ovat pitäneet kirjaa muinaisten suomalaisten kuninkaiden nimistä, mutta emme tällä kertaa mene vielä siihen, vaan luomme näkymän siihen suureen maahan, jota suomensukuiset kansat hallitsivat.

Se oli maa, joka
ulottui nykyisen
Ruotsin ja Norjan
välisestä vuoristostalouhilintu300.jpg jonnekin Moskovan seudulle ja käsitti etelään päin ainakin nykyisen Viron alueen. Tuhansia vuosia suomalaiset olivat asuneet täällä pohjolassa ja ylläpitäneet ilmeisesti korkeaa kulttuuria, jolle intialainen, sumerilainen ja kreikkalainen maailma olivat tuttuja, varmaan egyptiläinenkin. Älykkäät ihmiset ovat tottuneet nauramaan Wettenhovi-Aspalle aina tilaisuuden tullen, mutta minä en olisi lainkaan varma, että hän olisi ollut ainakaan kokonaan väärässä.

Englanninkielisen historiankartaston mukaan suomalaisten valtava alue pohjolassa kesti vuosituhannesta toiseen samalla kun valtakunnat Välimeren tienoilla vaihtuivat tiheään.

 

Sielunkolminaisuus

Rudolf Steinerin on puhunut siitä, miten Maaäiti on luonut pinnalleen sellaisia kansoja, joita sen on tarkoituksiinsa tarvinnut. Tämä luominen on tapahtunut erityisesti maanmuotojen, veden muotojen, vuoristojen ja vastaavien kautta.

Suomalaisista hän sanoo, että me olemme ylläpitäneet sielunkolminaisuutt vastakohtana yhtenäissielulle, joka oli modernimpi sielurakenne, se joka nykyisin on vallalla. Sielunkolminaisuus, jota ilmensivät esimerkiksi Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen kolmikko, oli vanhempi ja kosmisempi tapa tajuta maailmaa. Se oli vahvassa yhteydessä niihin henkisiin voimiin, jotka rakensivat maailmaa ja ihmisolemusta.

Voin kuvitella, että sielunkolminaisuus säilytti pitkään tietyn sisäisen väljyyden ja avaruuden, joka antoi meille mahdollisuuden elää yhteydessä luonnon ja sen henkisten voimien kanssa paljon kauemmin kuin eteläiset kansat, joiden tehtävänä oli rakentaa yksilöllistymistä.

Sitten tätä vanhaa suomalaisuutta ei enää tarvittu, yhtenäissielu vyöryi yli ja slaavilaiset kansat ja skandinaavit puristivat Suomen täksi pieneksi jäänteeksi muinaisesta mahtavasta valtakunnasta.

 

Uusi kolminaisuus

Mutta kun minätietoisuus on saavutettu, ihmiskunnan on ilmeisesti jälleen ylitettävä kaksinaisuus eli hyvä-paha-vastakohtaisuus tiedostamisessaan ja luotava kolminaisuudesta uusi kristillinen keskitien oppi: paha-hyvä-paha. Hyvä on keskellä ja pahat reunoilla.

No, ei se varmaankaan niin yksinkertaista ole, mutta Steiner sanoo erittäin selvästi ja painokkaasti, että sen, mikä Suomen kansassa on omaperäistä, on säilyttävä tulevaisuuteen ja muodostuttava etenkin itäisen Euroopan omaksitunnoksi.

Aika jännittävästi sanottu.

Nykyisinhän me olemme kyllä Venäjän naapureita, mutta aivan kuin selkää selkää vásten, ja yritämme parhaamme mukaan olla huomaamatta, että siellä on ketään.

Steiner antaa ymmärtää, että Venäjän tehtävänä on aika kaukaisessa tulevaisuudessa luoda kulttuuri, jossa ihmisellä on läheinen yhteys omaan enkeliinsä. Nyt jo - siis sata vuotta sitten - Steiner kertoi, hämmästyhttävän uutisen, että arkkienkeli Mikael saa parhaimmat apulaisensa venäläisistä sieluista, jotka etenkin kuoleman jälkeen ovat vähemmän itsekkäistä tai 'kiinteitä' kuin länsimaiset sielut.

Hmm. Kun tuota miettii, niin alkaa olla kiitollinen meidän pitkistä kesälomistamme järven rannalla, mahdollisimman kaukana naapureista, jos mahdollista. Maan elementin ja luonnon rauha, veden elementti, ilman ja tuulen elementit kesän lämmössä, tulen elementti saunassa ja etenkin tulen suhde veteen, myös valon ja pimeyden hienovaraiset suhteet.

Ehkäpä viisas maailmanjärjestys luo meistä jotain merkittävää täällä pohjoisen valon äärellä. Ehkä suomalainen kesämökkielämä valmistaa meidän suhdettamme luonnonhenkisyyteen, suojelusenkeleihin ja enkelikuntiin sekä ainutlaatuisen kalevalaiseen kristillisyyden kokemukseen jollain hyvinkin selväpiirteisellä tavalla.

Venäjälle meidän pitäisi olla henkinen tuki, lännen suuntaan ehkä jonkinlainen pehmentäjä, kolminaisuuden tai keskitien opettaja. Uusien mahdollisuuksien opettaja.

Tulee vielä mieleen, miten suomalaiset ovat Nepalissa ja oliko se Thaimaassakin, opettaneet norsujen kouluttamista. Kyllä meillä on jotain annettavaa maailmalle. Ja saattaa olla sidoksissa siihen ikivanhaan henkiseen kulttuuriyhteyteen, joka on saattanut vallita Suomen ja eteläisimpien maailmankulttuurien välillä tuhansia vuosia sitten.

Kreikasta lähettiläät tulivat joka vuosi pohjolaan Hyperborean maahan tuomaan lahjojaan ja ilmeisesti oppimaan jotain. Kun katsoo ympärilleen, niin eihän täällä silloin ollut paljon muita kuin me.

2 kommenttia . Avainsanat: Suomen tehtävä, enkelit, venäläinen sielu, Steiner, Suomen kansa, hyperborealaiset, suomalaisuus, suojelusenkeli

Vapautuminen menneiden elämien kuormista

Tiistai 29.3.2011 klo 14:58 - Matti Kuusela

Viime päivät ovat monilla olleet aikamoista rytminää. Itselläni Lorna Byrnen tilaisuus Kulttuuritalolla lauantaina meni kokonaan energiatyöhön ja samaa on enemmän tai vähemmän jatkunut tähän saakka.

Sunnuntaina kävin Sinikan kanssa Suomenlinnassa ja maanantaina olikin hoito- ja iltatilaisuuden päivä Turussa, Hoitokeidas Atriumin kauniissa ja miellyttävissä tiloissa. On mukava kokea niin hiljainen ja hyväenerginen paikka aivan kaupungin keskustassa.

Viime aikoina hoidot ovat keskittyneet voimakkaasti kysymyksen mitä tehdä - mitä tehdsä tällä elämällä, mihin suuntaan kulkea - tai sitten, mikä estää kulkemasta sinne mihin haluaisi, tai mikä estää ylipäänsä kulkemasta minnekään. Se ei ole mitenkään harvinainen kokemus.

On aina niin suuri ilo kun voi auttaa noissa kysymyksissä, jotka ovat niin keskeisiä elämälle. Hyvin usein syyt esteisiin löytyvät aikaisemmista elämistä, paljon useammin kuin osaamme arvatakaan.

 

Menneet elämät

Viime vuosin on usein käytetty lausetta, että miksi mennä aikaisempiin elämiin, ongelmat on kohdattava tässä elämässä. Minusta tuntuu, että ongelmia on monilla aivan riittävästi. Ja jos meidän inkarnaatiomme sujuisivatkin sen alkuperäisen jumalallisen suunnitelman mukaan, että me kuolemamme jälkeen kykenisimme kokonaan puhdistamaan edellisen elämämme ja siirtyisimme seuraavaan elämään punaposkisina ja puhtaina, silloin tuossa väitteessä voisi olla jotain perää.

Tosiasia kuitenkin on, että me kuljetamme mukanamme paljon aikaisempien elämien selvittämättömiä kuormia. Jos niitä ei ala selvittää tässä elämässä, ne siirtyvät sitten seuraavaan tai sitä seuraaviin. On erittäin hyvä aloittaa nyt.

Teen enää hyvin harvoin varsinaisia menneiden elämien regressioita. Kun kuuntelee ja osaa kysyä oikeita kysymyksiä, huomio siirtyy kuin itsestään alueelle, jossa noita vanhoja energioita ja esteitä voi puhdistaa ja vapauttaa. Kysymys ei ole niinkään 'tietämisestä' vaan sisäisen kosketuksen hedelmällisyydestä.

Kun sisäisesti pääsee hoitajan ja tietysti henkisten ystäviemme tukemana koskettamaan noita vanhoja tukoksia oikealla tavalla, niihin sitoutuneet energiat pääsevät jälleen virtaamaan ja helpotus on usein oikain selvä. Kysymys ei ole todellakaan siitä, että tällä tavoin pääsisi liian helpolla, kuten olen joskua kuullut sanottavan, vaan siitä että pääsee alkuun. Että elämänvirrat meissä jälleen avautuvat ja pääsemme työatämään elämäämme eteenpäin ja kykenemme suuntautumaan tuloksellisesti asioihin, joihin tahdomme.

2 kommenttia . Avainsanat: energiahoito, enkelimaahoito, menneet elämän regressio, sisäisten esteiden hoitaminen, mikä on tehtäväni

Rakkauden taika

Perjantai 7.1.2011 klo 21:03 - Matti Kuusela

Vuoden alku on ollut mahtavaa energioiden uudistumista. Sisäisesti me olemme valmiit astumaan uuteen energeettisen portin läpi, mutta vanhat ajatusmuotomme tahtovat niin mielellään pitää kiinni vanhasta ja turvallisesta, riippumatta siitä, onko tuo vanha enää lainkaan ajankohtaista.

Nyt on suuren oppimisen aika. Olipa mitä tehtäviä tai ongelmia tahansa, kaikkein voimakkain ja yleispätevin lääke niihin on rakkaus. Rakastaminen. Rakkaus ja hiljainen sisäinen hyväksyminen myötätunnon kera ovat voimia, jotka saavat aikaan todellista muutosta.

Mieli pelkää rakastaa, koska se luulee, että rakastaessaan jää kiinni menneeseen, tai kiinni toiseen ihmiseen, vanhoihin olosuhteisiin, vanhaan työpaikkaan tai aivan mihin tahansa. Mieli kuvittelee, että on turvallisempaa pitää yllä jatkuvaa enemmän tai vähemmän hiljaista nurinaa, koska se uskoo, että silloin olemme vapaampia lähtemään.

Mutta todellisuus on juuri päinvastoin. Ihmeellisellä tavalla rakkaus on se voima, joka vapauttaa. Rakkaus luo sisäisen tilan, jossa ulkoisen maailman esteet ja rajoitukset katoavat. Se on taianomaista, mutta niin asia vain on.

 

Kokeile rakastamista!

Valitse joku ongelma, joka on tuntunut tosi suurelta ja ratkaisemattomalta. Ja sitten päätä ja tunne, että rakastat kaikki siihen liittyviä ihmisiä ja tilanteita! Oikein tunteella.

Hyvinkin pian huomaat, että asiat alkavat muuttua parempaan suuntaan.

Käytännössä se johtuu siitä, että rakastaessasi luot enkeleille mahdollisuuden auttaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, rakkauden taika, ongelmat, tehtävät, enkelien apu

Kristus kanssamme

Maanantai 27.12.2010 klo 10:08 - Matti Kuusela

Mahtavaa, kiitos, 131 käyntiä Enkelimaan sivuilla Tapaninpäivänä!

Mietin tuota Steineria ja Kristiyhteisöä edelleen. Aiheesta kirjoittaminen eilen avasi jo voimakkaita energioita. Se onkin suurempi asia kuin vain jonkun yksittäisen ihmisen - kuten minun - mielipide, tai kokemus.

Steiner ei aikanaan halunnut olla uskonnon perustaja. Kun papit kuitenkin pyysivät haneltä apua, hän välitti henkiseltä puolelta palvelustekstit ja niitä juttuja, joita alttarilla tehdään. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan puuttunut millään lailla siihen, miten seurakunnan elämä tapahtuu, vaan jätti sen papiston harteille.

Kun tuon ajan papit sata vuotta, olivatpa he miten uudistusmielisiä tahansa, olivat kuitenkin syvästi konservatiivisia, kävi ilmeisesti niin, ettei kukaan tullut miettineeksi, miten seurakunnan elämä hoidetaan. Yhä edelleen olen kuullut lauseen, että jumalanpalvelus on se ydin, jonka ympärille seurakuntaelämä muotoutuu. Toki, mutta jos jumalanpalvelus on kovasti neutraali osallistujien suhteen, se ei helposti säteile sitä valoa ja lämpöä, joka lämmitää ihmisten sydämiä niin, että luottamus voi syntyä.

Kun Kristiyhteisön energioissa on vallinnut ihmeellinen hiljaisuus, olen kokenut, etten itsekään voi niistä puhua. Nyt tajuan, että päästäkseni eteenpäin on välttämätöntä avata menneisyyttä.

Seitsemänkymmentäluvun alkupuolella Kristiyhteisön tilat sijaitsivat kerrostaloasunnossa Lönnrotinkadulla. Silloin sali oli suuntautunut niin, että pappi ja ministrantit tulivat sakastista salin takaosasta ja kulkivat salin vasenta reunaa eteen alttarin luo. Se tuntui hyvältä. Siitä tuli tunne, että kulkiessaan näin seurakunnan tuolirivien ohi pappi otti seurakunnan aivan kuin mukaansa alttarin ja Kristuksen luo.

Kun jo Lönnrotinkadulla sitten alttari vaihdettiin toiselle puolella salia ja pappi tuli saliin alttarin takana olevasta sakastista, tunnelma muuttui huomattavasti. Tuli vaikutelma, että pappi on kuin jotain korkeampaa lajia oleva olento, joka tulee henkisen maailman puolelta tavallisten ihmisten piiriin, mutta välimatkan säilyttäen.

Mainitsinkin tästä silloiselle papille ja Suomen Kristiyhteisön perustajalle, Helmer Knutarille, mutta hänestä uudistus oli hyvä. Puhuin myös toisesta asiasta, nimittäin tuoliriveistä. Itse olin, ja olen edelleenkin, sitä mieltä, että kirkossa tuolirivien olisi hyvä olla kaarevasti alttarin ympärillä. Tuohon Helmer vastasi, että se ei olisi objektiivista. Tarkoitus on, että palvelus on kaikkia kristittyjä varten. Kun tuolirivi on suora, se ottaa mukaansa myös ne, jotka eivät ole fyysisesti paikalla.

Minä koen aivan toisin. Hieman kaareva rivi toisi inhimimillistä läheisyyttä, ja myös maapallon muoto on pyöreä. Ei kaarevakaan muoto ketään pois sulkisi. Päin vastoin se minun kokemukseni mukaan toisi sen läsnäolijoiden yksityisen henkisen minuuden arvostuksen jota niin tarvitaan. Jokainen ihminen on tärkeä, jokainen yksilö on arvokas.

Kristus kanssamme

Tämän päivän ajatus Kristuksesta. Ennen Golgataa Kristus oli se kosminen henki, joka kulki ihmiskunnan saattajana kohti aineellista maailmaa. Hän ilmentyi silloin vielä kosmoksessa ja luonnonelementeissä ja hänen läsnäolonsa heijastui lukemattomien henkisten olentojen kautta ihmiskuntaan.

Golgatan aikaan ihmiskunta oli jo tullut niin syvälle aineellisen maailman ja vanhan luomisen erillisyyteen, että uusi suunta oli välttämätön ihmiskunnan pelastamiksi. Koko ihmiskunta ja luonto meidän kanssamme oli tällaisenaan kuollut ilman Kristuksen aktiivista mukaantuloa - aivan niin kuin naapuriplaneetoillemme on käynyt.

Ellei se olisi niin traagista, olisi aika hullunkurista se, miten kristinusko näki pakanauskonnoiksi kutsutut vanhat uskonnot vihollisikseen ja vastustajikseen, vaikka kysymys oli siitä, että noissa kristinuskoa edeltävissä uskonnoissa oli nimenomaan odotettu ja myös palvottu Kristusta silloin vielä kosmisena olentona.

Kristuksen antama lähetyskäsky merkitsee sen iloisen sanoman kertomista, että se kosminen olento, jota on niin kauan odotettu, on tullut maan päälle. Ja toiseksi siihen liittyy suuri mysteeri: minä. Kun Kristus eli ihmisenä ja kuoli ihmisenä hän samalla loi ihmisminuuden uuden henkisen mallin, Kristus-minän perustan jokaiselle ihmiselle.

Se merkitsee myös pappien ja kirkkojen vähittäistä häviämistä, koska Kristus on nyt koettavissa jokaisen ihmisminän kautta. Me odotamme edelleen hieman liikaa ilmestyksiä, todisteita ja ihmeitä. Oikeastaan Kristus-kokemus puhtaimmillaan ja kauneimmillaan toteutuu aina siellä, missä me ihmiset yksilöinä teemme jonkin asian oikein. Kauniisti, rohkeasti, rakastaen ja myötätuntoisesti.

Nyt Kristus kulkee meidän edellämme uutta tietä "ylös" Isän maailmanperustan luo, mutta tärkeää on, että tuo tie ylös ei kulje varsinaisesti irti maallisesta maailmasta, vaan samalla tavalla kuin me ihmiset olemme tulleet maan myötä tänne aineelliseen maailmaan, nyt meidän tehtävämme on kohota ylös - mutta kohottaa maa mukanamme henkiseen.

Se voi kuulostaa aika mahdottoman vaikealta tehtävältä, mutta jos ajattelee, että me olemme tulleet tänne muiden luonnonkuntien kehityksen kanssa yhtä jalkaa, niin meissä on sisäisesti myös kaikki se piilevä tieto, joka tarvitsee vain uutta elävöitymistä.

Rakkaudella
Matti

9 kommenttia . Avainsanat: Kristus, Kristiyhteisö, ihmisminä, ihmiskunnan tehtävä