Matin blogi

Henkinen tieto ja terveys

Keskiviikko 3.4.2013 klo 11:57 - Matti Kuusela

Olen ennenkin lukenut Steinerilta, miten oikean henkisen tiedon on tarkoitus edistää terveyttä. Nyt se oikein iski voimakkaasti, kun luin hänen Vanhan testamentin alkua koskevan esitelmäsarjansa loppusanoja. Näin Steiner todellakin on lausunut Münchenissä elokuussa 1910:

Mitä me teemmekin, millä alalla,
missä maallisessa ammatissasteiner2_180.jpg me toimimmekin: nämä asiat voivat innoittaa, hedelmöittää meidän luomistyötämme, meidän toimintaamme, mutta ne voivat myös lisätä iloamme, onneamme elämässä.

Näin yhdessä ainoassa lauseessa tulee jo esiin innoitus ja luomistyö, koko toiminnan hedelmöittyminen sekä elämän ilon ja onnen lisääntyminen! Alkaa vähän ihmetellä, että hetkinen, miten tässä näin on käynyt? Miten monta henkistä ja samalla innoittunutta, luovaa, vahvasti iloista ja onnellista ihmistät tunnet - yleensä ja sitten henkisistä piireistä?

Ensin ei ehkä tule ketään mieleen, ellei se joku ole oma itse. Kyllä innoittuneita ihmisiä saattaa olla, mutta tulee sellainen vaikutelmä, että useimmat heistä ovat syntymäiloisia, eli he ovat tehneet iloon johtavan henkisen työnsä jo aikaisemmissa elämissä. Steiner selvästi tarkoittaa, että tuon ilon ja innoituksen pitäisi tulla esiin jo samassa elämässä.

Ilo ja innoitus

Olisiko niin, että iloa, innoitusta ja elämän täyteyttä olisi tosiaan saatavissa elämän henkisten totuuksien tutkimisen seurauksena, mutta sitä on myös itse tahdottava? Olen itse viime aikoina useaan kertaan kirjoittanut siitä, miten maailma antaa meille lapsena - mitä antaakin - mutta aikuisina meidän on itse luotava sitä mitä haluamme.

Esoteerinen kristinuskon esitelmistä luin Steinerilta juuri pääsiäisaikaan. Siellä hän eräässä kohdassa sanoo: Uusi ilmoitus tuo ydintä luihin, elinvoimaa hermostoon. Ja hän lisää: Se ei ole vain teoriaa, vaan se on elävöittävää voimaa, ennen kaikkea elävöittävää toivon voimaa.

Ja hieman toisessa kohdassa hän puhuu siitä, miten ihmisen fyysistä kehoa eivät suinkaan rakenna normaalit fyysiset voimat, vaan toivo rakentaa fyysisen ruumiin.

Muistathan nämä kolme - usko, toivo ja rakkaus - jotka tosin Steinerin mukaan Raamatussakin lausutaan väärässä järjestyksessä, sillä usko ravitsee astraalikehoa, rakkaus eetterikehoa ja toivo fyysistä kehoa. Ja kun ovat juuri tuossa järjestyksessä, niin meidän on siis lausuttava: usko, rakkaus ja toivo.

Uskonkehossa tunteet ja ajattelu, rakkauskehossa elämä ja uusiutuminen, toivonkehossa fyysinen olemus.

Jossakin näissä samoissa esitelmissä Steiner puhuu siitä, miten tärkeää meidän on jatkuvasti kamppailtava ja tehtävä työtä kehittääksemme innostustamme, kiinnostustamme, iloisuuttamme. Henkisen kasvun tiellä meidän on - itse - tehtävä kaikkemme välttääksemme laiskistumista.

Minuus ja innoitus

Se on tietysti järkeenkäyvää. Meidän henkinen kasvumme keskittyy maapallolla minuuden kehitykseen. Minuus ei siis tarkoita egoa tai jotain ikävää, kuten myös usein voi lukea, vaan minuus on se voima meissä itsessämme, jolla on kyky ja voima ottaa haltuunsa oma ajattelu ja omat tunteet, ja vähitellen kulkea yhä pidemmälle oman elämän hallitsemisessa ja ohjaamisessa.

Se näyttää tarkoittavan, että vaikka meille annetaan hyviä asioita ja sisäistä ravintoa, meidän on kuitenkin aina harjoitettava minuuttamme tuon ravinnon ottamiseksi käyttöön. Ja meistä on tultava voimakkaita, samalla herkkiä, anteliaita - mitä kaikkea kukin oman minuutensa kykyihin liittääkin.

Siis jatkuvasti harjoitella iloa, innostusta, kiinnostusta, ja luonnollisesti uskoa, rakkautta ja toivoa. Silloin elämänvirrat pääsevät virtaamaan ja vaikuttamaan kehoissamme ja niiden eri tasoilla.

Katsokaamme vielä, miten Steiner jatkaa edelleen tuosta lainauksesta, jolla aloitimme tämän tarkastelun:

Ja jokainen, joka on oikealla tavalla ymmärtänyt ihmisen olemassaolon suuren alkuperän, astuu myöhempään elämäänsä mukanaan nämä opit siemeninä, joista tulee elämän onnea ja iloa. Antakaa totuuden ihmisen suuresta, valtavasta alkuperästä, hänen mahtavasta päämäärästään säteille silmistänne, kun tahdotte suorittaa rakkauden töitä. Sillä tavalla te kaikkein parhaiten edustatte henkisen tiedon opetusta.

Tämä oppi ilmenee teoissa, tuottaen onnea ihmisen ympäristöön, tehden oman henkisyytemme, oman sielumme, oman ruumiimme onnelliseksi, iloiseksi, virkistäen, tervehdyttäen. Ottaessamme vastaan henkisen tiedon opetuksen meistä tulee parempia, terveempiä, voimakkaampia ihmisiä.

Rakkaudella
Matti 

1 kommentti . Avainsanat: henkinen, tieto, elämän, terveys, ilo, innoitus, Rudolf, Steiner

Viisaus, henkinen kasvu ja selvänäköisyys

Tiistai 3.1.2012 klo 3:43 - Matti Kuusela

Jouluajan kolmentoista pyhän yön sarja jatkuu edelleen, ja tuntuu että tällä kertää ensimmäistä kertaa todella koen niiden voimat, vaikka niitä jo vuosia olenkin seurannut. Tuntuu tosi mukavalta, että kasvua ja edistystä tapahtuu.

Tänä yönä maanantaista tiistaihin on viisaudenhenkien aikaa. Nyt on hyvä päästää irti kaikesta mahdollisesta vanhasta ja antaa korkeamman viisauden asetella asioita uudelleen paikalleen, korkeampaan järjestykseen.

Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, miten hengelle antautuminen ei ole vain passiivista antautumista - ainakaan nykyaikana - vaan meidän on aina oltava itse aktiivisia. Jos päästän jostakin irti, niin ymmärrän että minä sen teen. Ja annan sillä tavoin vuoron korkeammille voimille.

Minuus, mutta herkkyyteen ja viisauteen kasvavana, on meidän aikamme korkein teema. Mutta sen ohella me tarvitsemme kasvua, ei pelkkiä kukkia ja hedelmiä. Koen että kasvu sisäisessä mielessä tapahtuu nimenomaan tunteiden alueella. Teen edelleenkin noita hartauden tunteen harjoituksia, joista jo olen puhunut.

 

Hartauden tunne

Hartaudesta puhuminen tuntuu aina hiukan oudolta, koska siihen itsellänikiin sekoittuu kuva jostain menneen ajan hartaudenharjoituksesta. Mutta kun teen itse harjoitusta, se tuntuu täysin ajanmukaiselta ja selkeältä.

Ja siis miten sen teen? Yksinkertaisesti vain suljen silmäni  ja lausun mielessäni kutsuna sanan hartaus. Sitten vain annan tapahtua ja seuraan tunnetta, joka kehittyy, mutta en aivan passiivisesti, vaan ikäänkuin varovasti tuota tunnetta kannattaen ja tukien.

Koen sen oikeana juuri sillä tavoin, että oma ohjaus säilyy koko ajan herkästi mukana, vaikka pääosin vain sallin, että hartaus tapahtuu. On sitä vaikea selittää, mutta uskon että mitä enemmän puhumme, sitä paremmin sanatkin asuttuvat kohdalleen.

 

Terveyden asenteet

Kun joskus viisitoista vuotta sitten hoitotyön aloitettuani luin ensimmäisiä kertoja Louise L. Hayn kirjaa Muuta ajatuksesi, se usein suututti, kun sen maininnat sairauksia aiheuttavista asenteista vaikuttivat niin yksioikoisilta.

Esimerkiksi vaikka päänsärky: vammautat itsesi, itsekritiikki, pelko. Nuo tuntuivat jotenkin niin kohtuuttomilta ja ajetteli, että jos ihminen ihan oikeasti kärsii päänsärystä, niin puhuminen jostain itsekritiikistä ja parannuskeinona itsensä rakastamisesta on kyllä kohtuutonta.

Vuosia meni ennen kuin aloin syvemmin hyväksyä ja tuntea todeksi nämä Hayn aivan loistavat oivallukset. Yhä vieläkin katson joskus hoidon aikana ikään kuin ulkopuolisena mielipiteenä, mitä Hay jostain vaivasta sanoo. Siihen on hyvä verrata sitä, mitä itse kokee.

 

Kaksoiskulkija

Hayn kirja on hyvä keino oppia tuntemaan myös omaa kaksoiskulkijaansa. Meillä on jokaisella sisäisyydessämme olento, joka sisältää kaikki ne tunteet ja energiat, joita emme ole vielä itse työstäneet vapaaksi. Sitä nimitetään kaksoiskulkijaksi, ja hän on myös se, joka usein saa meidät suuttumaan, koska me emme sitten millään haluaisi kohdata tätä kätkettyä puolta itsessämme.

Mutta henkinen kasvu on suurelta osin juuri sitä, että me tuomme tuon kätketyn itsessämme esiin ja vapautamme sen. Siksi meidän on opittava rakastamaan kaikkea sitä, mikä meitä suututtaa. Jo tämä ajatus voi suututtaa syvästi. Mieli keksii niin helposti vastaväitteitä: mitä, pitäisikö minun siis hyväksyä sitä ja sitä pahaa!?

Mutta ei, vaan minun on hyväksyttävä ja rakastettava itsessäni myötätuntoiseksi ja rakastavaksi se osa, joka aikaisemmin on suuttunut, itsessäni. Niin kauan kuin suutun, minä taistelen vastaan, joko aktiivisesti tai tukahduttamalla suuttumustani. Vasta kun viha minussa muuntuu rakkaudeksi, alan todella muuttaa itseäni ja maailmaa paremmaksi.

Sehän tarkoittaa myös sitä, että opin rakastamaan myös sitä itsessäni, joka vihaa, tai joka vihasi tai vastusti tai taisteli aikaisemmin. Kun otan avoimin sydämin vastaan kaikki tunteeni rakkauteni ja hyväksyntäni piiriin, minusta alkaa tulla olento, jossa hyvät voimat kasvavat.

Jos yritän kasvattaa selvänäköisyyden ja henkisyyden kukkia sisäiselle maaperälle, jossa vielä on vastustusta, vihaa, taistelua tai tunteiden kätkemistä, tuolla selvänäköisyydellä tai henkisyydelle ei ole kunnollista perustaa, kunnon perustaa kasvulle. Rakkkaus luo sen muhevan mullan, josta muiden hyvien tunteiden avulla henkisyyden kasvu versoo ja kehittyy niin, että myös selvänäköisyyden kukat kohoavat esiin luonnollisina ja viisaina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveys, sairaudet, viisaus, henkinen kasvu, selväkäköisyys, kaksoiskulkija, tunteet