Matin blogi

Ystävämme puut

Keskiviikko 28.2.2018 - Matti Kuusela

Parantavat metsäkylvyt alkavat tulla monelle tutuksi, mutta puut ovat myös paljon muuta. Kun alamme tulla tietoiseksi siitä, että kaikki puut ovat hieman toisenlaisia, mutta yhtälailla tuntevia, tiedostavia ja tahtovia olentoja, se vaikuttaa takaisin myös meihin itseemme. Oma sielunelämä tulee eloisammaksi. Tuntee olevansa enemmän sisäisessä liikkeessä, yhteydessä maailman kanssa.

Saksalaisessa luonnonhenkikirjasarjassa puupaimen nimeltä Krone kertoo, miten kaikki puut ovat omalla tavallaan hereisiä. Suurten ja hiljaisten metsien puut, jotka huojuvat miljoonien ystäviensä kanssa samassa rytmissä, saattavat olla vähemmän hereisiä, mutta yksinäinen apinanleipäpuu savannilla voi olla erittäin hereinen. Se huolehtii yksin itsestään, näkee kauas ja on monenlaisten näkyvien ja näkymättömien olentojen keskuspaikkana ja huomion kohteena.

Puiden tietoisuus vastaa ehkä sitä tajuntaa, joka meille ihmisillä oli maan varhaisemmassa inkarnaatiossa, ei vielä edellisessä, vaan sitä edellisessä. Se oli planeettatila, jota kutsutaan vanhaksi auringoksi. Silloin ihmisen elivät valo- ja ilmamaailmassa suurina ja kauniina olentoina. Tietoisuus ja tunteet eikä elämäkään ollut vielä tiukasti yksilöllistä, vaan ne kaikki huuhtelivat meidän olemustamme.

Puulajeilla tosin on myös ihmistä vastaava minuus, mutta ne ei ole välittömästi läsnä, vaan ne ovat kauempana henkisessä maailmassa, aurinkovoimien piirissä. 

Puiden toiveet

Krone kertoo, miten erityisesti hereisemmillä puilla on toivomus, että ihmiset havaitsevat heidät! Toive voi ulottua niin pitkälle, että esimerkiksi puistoissa, toreilla ja pihoilla olevat istutetut puut odottavat, että kuumina päivinä ihmiset huomaisivat heidän janonsa ja antaisivat heille vettä.

Silloin kun ihmiset ovat tavallaan ottaneet heidät käyttöön, heisät tuntuu luonnolliselta, että ihmiset myös huolehtivat heistä. Heistä on myös hämmästyttävää, miten vähän ihmiset ymmärtävät maailmasta. Etenkin nuorille puille saattaa olla aikamoinen shokki, että ihmiset eivät yleensä tiedä, miten esimerkiksi maito syntyy lehmässä.

Puiden tietoisuus jakaantuu useammalle eri tasolle. Kuten jo tuli esiin, niiden minä on henkisessä maailmassa. Ja jokaisella yksittäisellä puulla on oma puunhenkensä, dryadi, joka huolehtii puusta samaan tapaan kuin meillä jokaisella ihmisellä on oma suojelusenkelimme. Vastaavasti jokaisella kukalla on keijunsa.

2 kommenttia . Avainsanat: Puut, tietoisuus, puunhenget, puupaimen, dryadi

Minuuden henkistyminen

Tiistai 31.1.2017 klo 1:29 - Matti Kuusela

Korkeampi minä

Kuka minä olen? Se on yksi ihmisen suurimpia kysymyksiä. Äsken tätä miettiessäni nojauduin tuolilla selkänojaa vasten, kädet pään takana. Siinä minulla oli tilaisuus kokea selvästi, miten minä olen se, joka tässä juuri näin istun.

Kun nyt kirjoitan, en tunne itseäni niin selvästi. Olen enemmän suuntautunut kirjoittaviin sormiin ja ajatuksiin, joilla niitä ohjaan.

Minän voi tunnistaa myös menneisyyden pohjalta. Pidän siitä ja siitä musiikista, minulle on tapahtunut tietynlaisia asioita, tai sitten olen palomestari, kamreeri, emäntä, koululainen... Näitä kuvauksia on lukemattomia, ja niistä voi huomata, että meidän minäkuvamme on muuttunut voimakkaasti runsaan sadan vuoden aikana. Arvo ja ammatti -aika alkaa olla ohi, ja samaistumme enemmänkin siihen, mitä todella teemme tai mistä aidosti pidämme.

Menneisyydessä samaistuimme erilaisiin rooleihin, mindfullnes korostaa nykyhetken kokemusta ja siinä elämistä, ja itselleni tulee vahvasti mieleen, että täytyy olla myös jokin tulevaisuudesta virtaava voima, joka kuin kutsuu meitä eteenpäin.

Ja kun kaikki nämä kolme suuntaa, menneisyyden minä, nykyhetken minä ja tulevaisuuden minä ovat tasapainossa, voi huomata, että jotenkin myös Kristus on lähempänä. Onko niin, että Kristus ei olekaan vain juuri nyt, vaan hän on kolme, oli, ja on, ja tulee olemaan. 

Ja niin hän itse on sanonutkin: olen alfa ja omega, alku ja loppu. Siitä voi päästä ajatukseen, että Kristus ei ole ole vain ajatus tai havainto, vaan hän on hän, joka elää ajassa. Hän on nyt, mutta hän on samalla yhtä todellisesti menneisyydessä ja tulevaisuudessa.

Tämä luo tietenkin erään vaikeuden. Nykyaikainen materialistinen ajattelu, joka on suhteellisen kovettunutta, pystyy yleensä valitsemaan eri vaihtoehdoista vain yhden. Olen hyvän puolella, siis pahaa vastaan. Olen oikeassa, siis muut ovat väärässä, Togo on hyvä maa, siis se ei voi olla paha maa... ja niin edelleen.

Mutta kun salaperäinen minuutemme voimana ja läsnäolona ja tunteena vahvistuu, me opimme hyväksymään samanaikaisesti yhä useampia ajatuksia, kokemuksia tai havaintoja. Me opimme ymmärtämään, miten maailma rakentuu totuuksista, mutta tosiasiassa käytännön elämä on täynnä paradokseja. Elämä on täynnä eri suuntiin ja usein vastakkaisiin suuntiin virtaavia voimia, jotka meidän on opittava hyväksymään samanaikaisesti. 

Enkeli_kreikkalaistyylinen_veiston.jpg

Korkeamman minuuden luo

Korkeampi minä on sisäinen voima ja läsnäolo, jonka ei tarvitse kiinnittyä vain yhteen näkökohtaan kerrallaan. Korkeamman minän viisaus on sitä, että kykenee näkemään laajempia kuvia. Se kykenee näkemään kokonaisuuksia, joissa vaikuttaa samanaikaisesti monia eri tekijöitä.

Ja ollaksemme todella korkammassa minässämme meidän tulee kyetä suhtautumaan jokaiseen samanaikaiseen kokemusvirtaan samalla antaumuksella, samalla puolueettomuudella. Myös silloin kun huomaamme, että jotkut virtaukset ovat hyviä ja jotkut huonoja.

Viisaus on juuri tätä, että kykenen rauhallisesti seuraamaan, mitä eri virtauksista seuraa, minne ne kulkevat, mistä ne tulevat, mitä ne aiheuttavat. Silloin olen vapaa valitsemaan sen, mitä itse valitsen tehdä.

Ja silloin kun olen tällä tavoin vapaa, olen myös karistanut itsestäni ne esteet, jotka estävät enkeliäni lähestymästä minua. On armoitettuja tilanteita, joissa enkelini voi lähestyä minua, mutta minuuden kehityksen mielessä lähestyn enkeliä silloin kun pyrin puolueettomaan myötätuntoon viisauden pohjalta.

Tietenkin saattaa kokea, että tässä kuvauksessa on vain sanoja, mutta mitä enemmän pääsee sisäisellä harjoituksellaan siihen, että todella tuntee ja kokee jokaisen sanan, käsitteet, ajatuksen... silloin juuri syventyvä tunne luo sen voiman, joka elävöittää meille syvämmän kokemuksen maailmasta ja sen kokemista, sen tuntevasta syvemmästä kokemuksesta.

Tunteen harjoitus

Rakas ystävä, minulla on sinulle harjoitus. Tunteen harjoittaminen auttaa sinua syvempään ja todempaan yhteyteen maaiman kanssa.

Usein kun luet jotain, käytä sisäistä voimaasi ja pysähdy. Sulje silmäsi jos mahdollista, ja anna itsesi tuntea se, mitä olet ajatellut tai lukenut. Tunne koko jälkivaikutelma tai valitse jokin kohde. Sitten vain tunne. Jos ajatuksia on mukana, anna niiden olla, mutta painota silti tuntemista juuri sopivasti.

Tämä on harjoitus, joka auttaa sinua syvempään tietoon sen suhteen, mitä ajatukset merkitsevät. Tämän harjoituksen avulla ajatuksesi rikastuvat ja syvenevät ja tunnet olevasti vahvemmin läsnä maailmassa ja omassa elämässäsi.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: minä, minuus, enkeli, harjoitus, korkeampi minä, tietoisuus, Kristus, viisaus

Sisäinen ohjaus

Torstai 26.1.2017 klo 0:39 - Matti Kuusela

Hei Rakkaat ystävät,

Vuorokausi vaihtuu vajaan minuutin kuluttua, ja tässä istun. Olen saanut Enkelimaasivuja parannetuksi, mutta paljon on vielä tehtävää, jotta saan ne kokonaan ajan tasalle. Se tuntuu mukavalta, että olen saanut lisättyä Henkisiin kirjoituksiin muutamia huippuotteita Rudolf Steinerilta. Ja niitä on tulossa lisää. Minulla on suomennettavia kopioita lähes täysi kansiollinen.

Kansainvälinen tilanne on menossa yhä hurjemmaksi, ja onhan meillä ihmeteltävää Suomenkin tapahtumissa. Mutta nyt asiaan.

Steiner_Krveistoksen_aarella.png

Kristuksen teot

Olen jälleen tänään lukenut Steinerin esitelmiä Kristuksen neljästä suuresta teosta ihmiskunnan hyväksi. Oikeastaan ne ovat tekoja, joita ilman ihmiskuntaa tässä muodossa ei olisi voinut syntyäkään.

Nämä teot alkoivat jo maan edellisissä ruumiistuksissa, mutta ne kaikki ovat toistuneet myös nykyisen maan aikana. Ensimmäinen näistä teoista oli ihmisen fyysisen ruumiin kohottaminen vapaaseen tasapainoon, maasta irti, niin että me saatamme myös havaita maailman ympärillämme vapaasti ja objektiivisesti. 

Toinen teko oli ihmisen eetteriruumiin tasapainotus niin, että ihmiselle syntyi mahdollisuus ilmaista omia sisäisiä tuntemuksiaan vokaalisena alkupuheena. Tämä tapahtui atlantislaisen ajan alkupuolella, ja se oli myös aikaa, jolloin ihminen pystyi kuuntelemaan luonnon puhetta, tuulten ja vesien viestintää.

Kolmas teko tapahtui Atlantiksen loppupuolella. Siinä ihmisen sielullisuutta tai astraaliruumista tuettiin niin, että syntyi mahdollisuus ulkopuolisen maailman objektiiviseen kuvaamiseen. Muistathan, miten Joukahainen kertoo tästä vaiheesta Kalevalassa: räppänä on liki lakea, liki lieska kiukoata. Kysymys on aivan valtavasta uuden maailman avautumisesta tietoisuudelle.

Ja neljäs vaihe on minuuden pelastaminen. Ihmisellä oli jo kyllä minuus, mutta minuudelle kaikkein lähin sisäinen toiminta on ajattelu. Ajattelu oli puhdistettava tai kohotettava niin, että se pystyy seuraamaan ja tukemaan ihmisen minuuden kasvua ja kohoamista.

Tästä Kristuksen teosta on nyt kulunut kaksi tuhatta vuotta, ja kulttuurisesti elemme edelleen hieman ymmälle siitä, mikä minuuden rooli on. Minuus on meissä juuri se, mikä näitä asioita ihmettelee. Minuus on se, joka valitsee, mitä sisäisiä tietoisuuden polkuja se tahtoo käyttää havaitakseen itsensä. 

Selvänäköisyys

Vanha selvänäköisyys, jota nimitetään myös atavistiseksi, oli sellaista, joka kumpusi ihmisen ruumiillisuuden kolmesta eri tasosta kuin ikivanhojen tietoisuustilojen muistona. Uusi selvänäköisyys on sellaista, joka syntyy ihmisminän voimasta. 

Kun minuus saa ajatusvoimat niin herkällä ja joustavalla tavalla haltuunsa, että ajattelu kykenee tietoisuuttaan kadottamatta kohoamaan astraaliruumiin perustasta, silloin se on kypsä selvänäköisyyteen, henkisten maailmojen tutkimiseen.

Ja kun minuus saa samalla tavoin tunteet sisäiseen ohjaukseen, niin että niistä tulee vapaita ruumiillisesta perustastaan, syntyy toinen, vielä korkeampi selvänäköisyyden taso.

Ja vielä korkeampi selvänäköisyyden muoto syntyy siitä, että minuus pystyy vapauttamaan tahdon, tahtomisen, irti ruumiillisesta perustasta. 

Mutta tavallaan on väärin kutsua näitä tietoisuuden tulevia muotoja selvänäköisyydeksi tai -tietoisuudeksi, koska noihin ilmaisuihin sisältyy niin paljon vanhaa ja sellaista mikä ei enää ole ajanmukaista.

Nyt kun oikein ajattelee, niin tämä ajattelun, tuntemisen ja tahtomisen kohoaminen minuuden voimasta ei oikein mitenkään voi olla mahdollista ilman noita Kristuksen tekoja. Maan piirissä täytyy olla jokin voima, joka tasapainottaa ja kantaa ihmistä silloin, kun hän nostaa ajattelunsa ylös maasta kuin lentäjä helikopterin. Nämä perusmahdollisuudet Kristus on istuttanut maan ja ihmiskunnan piiriin noilla kolmella ensimmäisellä teollaan, ja neljännellä sen, että meissä on tuo sisäinen lentäjä, joka ymmärtää miten ajattelun helikopteri pidetään tasapainossa ja miten sitä liikutetaan.

Vertauksenomaisesti on tärkeää ymmärtää, että tullaksemme ajattelun helikopterilentäjiksi meidän on itse kyettävä ohjaamaan ajatteluamme hallitusti ja herkästi kaikissa tilanteissa, tuulissa ja sateissä, myrskyissä ja suurkaupungeissa. Meidän on itse sisäistettävä jokainen ohjausliike.

Kuva: Rudolf Steiner ateljeessaan veistämässä suurta Kristus-veistosta. 

1 kommentti . Avainsanat: tietoisuus, Kristus, selvänäköisyys, ajattelu, minuus, Steiner

Seison oman maailmani keskellä

Perjantai 20.1.2017 klo 19:00 - Matti Kuusela

On ihmeellisen lohduttavaa saada kuulla, että myös Kristuksella on oma historiansa. Minusta on aina ollut vaikea kuvitella Kristusta todellisena ihmisten veljenä tai ystävänä, jos hän vain yhtäkkiä olisi tullut jostain korkeuksista.

Mutta kun hänellä on historia, ja hän on osallistunut ihmisen ja maan kehitykseen aivan alusta saakka. Hän ei ole ollut mukana ainoastaan nykyisen maaplaneettamme kehityksessä, vaan on ollut täysin mukana myös myös niissä kolmessa aikaisemmassa maassa tai aurinkokunnassa, jotka ovat edeltäneet tätä nykyistä todellisuuttamme. Kun sitä miettii, kokee kaiken paljon ymmärrettävämpänä kuin ennen.

Antroposofia_olento.jpg

Ensimmäinen maailma

Olen tästä ensimmäisesestä maailmasta kirjoittanut jo aikaisemminkin, mutta asioilla on valtavan paljon näkökohtia. Ensimmäinen maailma oli siis kosmos tai aurinkokunta, jossa kaikki oli lämpöä. Kaikki oli lämmön erilaisia sävyjä ja liikettä. Tuo alkulämpö sisälsi kaikki nykyiset planeetat, kuun ja auringon ja jopa pyrstötähdet silloisessa alkulämpömuodossaan. Ja sillä planeetalla oli myös oma ihmiskuntansa, joka luonnollisesti kävi ihmisvaiheensa läpi hyvin erilaisessa muodossa kuin me nyt täällä fyysisessä ja aistillisessa maailmassa. 

Tuon ajan ihmiset ovat nyt suurenkeleitä. Yksinkertasiesti esitettynä kaikki enkelikunnat kohoavat yhden maan elämän aikana yhden askeleen ylöspäin. Ensimmäisen maan ihmiskunta nousi toisessa vaiheessa enkeleiksi, kolmannessa vaiheessa arkkienkeleiksi ja neljännessä eli nykyisessä vaiheessa suurenkeleiksi. Heitä nimitetään myös alkuhengiksi juuri sen takia, että heillä on omakohtainen kokemus ihmisenä olemisesta aivan alussa, eli siis maan ensimmäisessä elämässä.

Kivikunnan tietoisuus

Tuona vanhana aikana ihmiskunnan tietoisuus vastasi suunnilleen nykyistä kivikuntaa. Jotain tapahtui, jotain liikkui, mutta mistään ei oikein tiennyt minne mikin ankkuroituu. Siksi ei oikeastaan voi puhua edes tietoisuudesta. Ehkä tajunta on parempi ilmaisu.

Jo silloin Kristus oli se luova voima, joka oli kaiken kehityksen taustalla. Jotta tajunnasta saattoi kehittyä tietoisuutta, oli tapahtumille luotava keskus. Siihen ei kukaan niistä valtavan monista enkelikuntien jäsenistä, jotka tähän luomistyöhän osallistuivat, kyennyt. Sen saattoi tehdä vain Kristus itse, hän joka oli kaiken pannut myös alkuun.

Kristuksen oli asetuttava luomisensa sisään. Hänen oli asetuttava alkuperäisen lämpöliikkeen keskelle, täysin liikkumatta. Ja täysin ilman lämpöä, jääkylmän olemisen tilaan.

Tuossa tilassa Kristus loi pystysuoran yhteyden maasta tai sen syvyydestä Isä-jumalaan. Se oli ristin pystypuu.

Ja tällä pystysuorassa liikkumatta seisomisella oli valtavat seuraukset koko ihmiskunnan kehitykselle. Kun lapsi ensimmäisen kerran nousee seisomaan omille jaloilleen, hän toistaa tämän Kristuksen ensimmäisen suuren teon.

Ja kun me katselemme ympärillemme ja näemme aisteillamme tarkkaan, mitä ympärillämme on, sekin mahdollisuus perustuu tähän Kristuksen alkutekoon. Myös koko pään muodostuminen erilleen maasta on siitä seurausta.

Omilla jaloilla

Kun me siis seisomme omilla jaloillamme, me tukeudumme tähän Kristukseen ensimmäiseen suureen kehityslahjaan maan ensimmäisessä inkarnaatiossa, vanhassa Saturnuksessa.

Tämä psytysuorassa omilla jaloillaan seisominen on edelleen meidän itsetietoisuutemme perusta. Se on se asento, jossa voin kokea, että tässä olen minä itse.

Minä olen oman maailmani keskus.

Kokeile sitä. Nouse ylös ja asetu seisomaan huoneesi keskelle. Asettele itsesi niin, että tunnet yhteyden ylös ja alas, eteen ja taakse, vasemmalle ja oikealle. Kokeile millä tavoin tunnet parhaiten voimasi ja vapautesi, omassa itsessäsi. Seiso siinä hetken aikaa ja seuraa mitä tapahtuu. Tämä on hyvä ja voimista harjoitus.

Rakkaudella
Matti

Kuva: Maalaus henkisestä olennosta, jota voimme nimittää Ihmis-Sofiaksi, maailmanviisaus Sofian inhimilliseksi ulottuvuudeksi. Hän on myös se olento, joka toimi Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsen äitinä, tai olento joka lapsen äidin sielun täytti.

3 kommenttia . Avainsanat: Kristus, pystysuoruus, vanha Saturnus, tietoisuus, suurenkelit

Loppiaisviesti

Perjantai 6.1.2017 klo 10:23 - Matti Kuusela

Kolme kuningasta

Hei ystävät,

Jouluajan kolmetoista päivää alkavat olla ohi, ja loppiainen merkitsee niiden päättymistä. Siinä missä jouluaatosta alkoi Luukkaan evankeliumin lapsen aika, olemme nyt Matteuksen joulun lapsen päivässä. Tämä on sen tapahtuman muistojuhla, jossa kolme kuningasta saapui itäisiltä mailta.

He lahjoittivat lapselle kultaa ajattelun uhrina, suitsuketta tunne-elämän uhrina ja mirhaa tahdon uhrina. Tämä sana uhri on meidän aikanamme hieman hankala. Siinä ei ole mitään uhrautumista, vaan se on jotain hyvin kaunista, vapaata ja tietoista. Monet uskonnolliset sanat ovat kärsineet ylimääräisestä sentimentaalisuudesta. Uhri merkitsee varsinaisesti tarjota. Se merkitsee, että olen herännyt tietoisuuteen siitä, että voin osallistua johonkin korkeampaan, johonkin mikä rakentaa tulevaisuutta meidän ihmisten ja henkisen maailman yhteistyönä. Vapaasti.

Kolme_kuningasta_joulukortti.jpg

Uuteen alkuun

On hyvä tietää, että sekä Luukkaan että Matteuksen joulunlapsien historialliset syntymäpäivät olivat hieman eri aikaan. Luukkaan vähän aikaisemmin syksyllä, Matteuksen vähän myähemmin talvella, ja luonnollisesti myös eri vuosina.

Nämä muistojuhlat on sitten henkisen opastuksen avulla siirretty kohtiin, jossa ne parhaiten vastaavat vuoden elämänvoimien kiertoa, eli antavat eetterimaailmalle uutta voimaa juuri oikeissa kohdissa.

Luukkaan lapsi herättää tunnevoimia syvällä sisimmässämme. Sitä seuraavien pyhien päivien aikana elämänmaailma käy läpi kaikki neljä luonnonkuntaa ja yhdeksän enkelikuntaa, mikä yhdessä tekee juuri kolmetoista. Ja toiselta suunnalta katsottuna kolmetoista on juuri Kristus ja apostolit, tai Kristus ja kaksitoista Eläinradan henkistä voimaa.

Uudesta vuodesta alkaa Matteuksen Jeesus-lapsen aika, ja loppiaisena me kohoamme tämän kuningaslapsen yhteyteen, joka antaa voimansa koko tulevalle vuodelle. Luukkaan joulu on kosmishenkinen syventyminen, Matteuksen joulu taas tiivistyy siihen, miten nämä voimat voivat elää ihmisessä ja viedä kehitystä eteenpäin.

Kolmen kuninkaan lahjat merkitsevät siis sitä, että ihmissielun kolme voimaa tahtoo kuunnella uutta henkistä opastusta, sitä miten Kristuksen meille antamat lahjat liittyvät maalliseen viisauteen ja tietoisuuteen. Luukkaan paimenet ja Matteuksen kuninkaat elävät molemmat sieluissamme.

Korkeampi minä

Matteuksen kuninkaat kertovat meille myös ihmisen korkeamman minän synnystä. Jeesuksen aikana ihmisminä oli vaikeassa tilanteessa henkisen ja maallisen maailman välillä. Minuuden maallinen puoli esti ihmistä näkemästä kumpaakaan maailmaa selvästi ja vapaasti. Kristuksen teon myötä ihmisminä jakaantui kahteen osaa, maalliseen ja korkeapaan. Minuuden maallista puolta voimme kuvata tietoisuudeksi ja korkeampaa puolta omaksitunnoksi.

Varsinainen minuuskokemus vapautui "kiinteästä" minästä ja se toimii nyt dynaamisena voimana näiden kahden, maallisemman ja henkisemmän välillä. Kristuksen henkinen nimi, Minä olen -voima on se, joka pitää ihmiskunnalle tämän alemman ja korkeamman minuuden välisen yhteyden vapaana.

Jotta tämän "Minä olen" -nimen voi ymmärtää oikein, se on lausuttava hyvin avarasti, valoisasti ja hartaasti. On hyvä kokeilla, miten henkinen Minä olen eroaa maallisesti. Kun lausut "minä olen" maallisesti ja voimaa käyttäen tai painokkaasti, se ei ole tämä Kristus- minä olen. Ja nyt kun lausut sanat uudelleen valoisasti ja laajasti, voit huomata, miten tämä "minä olen" ei ole kiinnittynyt materiaan vaan se loistaa ja soi vapaana.

Tämä vapaa ja mihinkään kiinnittymätön Minä olen meissä on se voima, joka antaa mahdollisuuden nykyaikaiseen viisauteen. Viisauden uusi henkinen muoto on sitä, että me omasta minä olen -kokemuksestamme käsin voimme vapaasti katsoa kumpaankin maailmaan, maalliseen kaikkine ongelmineen, ja henkiseen omantunnon maailmaan.

On tärkeää ymmärtää, että meidän on katsottava kumpaankin suuntaan vapaasti. Meidän ei tarvitse taistella pahaa vastaan, kuten Vuorisaarnakin ilmoittaa. Ei meidän tarvitse pyrkiä myöskään erityisen "hyviin" tekoihin, koska siinä me helposti kadotamme sisäisen tasapainomme. Tästä vapauden ja rakkauden tilasta me voimme etsiä ja luoda omia rakkauden tekojamme. Niitä, jotka ovat oikeita ja hyviä juuri nyt.

Rakkaudella
Matti

Kuva: Anitalta ja Karilta saatu joulukortti.

1 kommentti . Avainsanat: loppiainen, kolme kuningasta, Luukas, Matteus, lapsi, evankeliumi, Kristus, uhri, tietoisuus, alempi minä, korkeampi minä

Vuorisaarna - opastus henkisen tien kulkijoille

Perjantai 3.4.2015 klo 0:24 - Matti Kuusela

Hyvää Pääsiäistä!

Vuorisaarnasta tuli ihmeen suuri seikkailu, joka jatkuu edelleenkin. Tulin vasta tällä viikolla katsoneeksi Emil Bockin laajasta Das Evangelium -kirjasta, mitä hän Vuorisaarnasta kirjoittaa. Huomasin toki, että oli lukenut näitä sivuja jo aikaisemminkin, mutta vasta nyt se alkoi selvästi avautua.

Mutta ensiksi, Emil Bock oli yksi Kristiyhteisön perustajia, Rudolf Steinerin oppilas ja teologian lisensiaatti, joka kirjoitti suuren määrän kirjoja, erityisesti Raamatun tarkasteluja ja Jeesuksen elämää käsitteleviä teoksia.

Opetusta opetuslapsille

Viimeistään Bockin kirjaa lukiessa kävi täysin selväksi, että Vuorisaarna ei ollut opetusta suoraan kansalle, vaan opetuslapsille. Jeesus on juuri kutsunut opetuslapsensa ympärilleen. Hän katsoo suurta kansanjoukkoa, joka on kerääntynyt Galileassa hänen luokseen - ja hän nousee vuorelle, istuutuu opetuslastensa keskelle ja alkaa opettaa heitä. Hän kokee syvästi, miten kansa tarvitsee uusia ohjaajia.

Vuorisaarnan lopussa on lause, jossa kerrotaan, miten kansa koki Jeesuksen opetuksen, mutta palataan siihen myöhemmin.

Bock myös korostaa, ettei Vuorisaarna ole moraaliopetusta vaan jotain aivan muuta. Hän ottaa esimerkiksi tuon tuon tunnetun kohdan, jossa Jeesus kehottaa kääntämään toisenkin posken. Ja antamaan takkinsa.

On melkoisen selvää, että fyysisessä maailmassa ei voi elää tuon opetuksen mukaan, ellei joku todellinen pyhimys siihen kykene. Katsotaanpa: vuorelle nousu tarkoittaa kohoamista lähelle henkistä maailmaan. Jeesuksen ympärillä istuvat opetuslapset kohoavat sisäisesti korkeampaan tilaan. He kokevat Kristuksen aurinko-eetteriolemuksen kantavan heidän tietoisuuttaan. He ovat sisäisessä maailmassa, jossa he kokevat luonnollisesti, mitä toisenkin posken kääntäminen tarkoittaa - energiatasolla.

Papit tai healerit

Sisäisessä kuvanomaisessa tietoisuudessa on helppo ymmärtää, mistä on kysymys. Bock näkee siinä sielunhoitajana toimivan papin, ja itselleni tulee enemmän mieleen omat kokemukseni hoitajana tai parantajana: otan vastaan sen mitä minulle annetaan koettavaksi. Se on myös tila, jota mielelläni kutsun henkisen tien kulkijan asenteeksi: luotan siihen, että tulen toimen kaiken sen kanssa, mitä sisäisen voiman tasolla tai eetteritasolla kohtaan.

Mielelläni kutsun tuota asennetta myös henkisen tien kulkijan elämänasenteeksi. Siihen soveltuu täysin myös se, että jos joku vielä minulta takin, voin antaa paidankin - koska tiedän että saan jälleen takaisin lahjoittamani elämänvoimat tai sielulliset voimat.

Maan suola, ihmisten valo

Bock kiteyttää myös kauniisti, miten autuuslauseiden jälkeen tulevat Jeesuksen sanat, te olette maan suola ja te olette ihmisten valo, asettuvat kohdalleen.

Suola on yhteydessä siihen, miten kolmessa ensimmäisessä lauseessa ihminen kehittää ja työstää oman kehollisuutensa kolmea tasoa kirkkaammaksi. Se kirkastaa myös koko maan olemusta kohti sitä tulevaisuuden tilaa, jossa maasta jälleen tulee loistava ja läpinäkyvä, kaukaisessa tulevaisuudessa.

Valo taas on sitä sielullista voimaa, joka alkaa loistaa meidän kehittäessämme sielullisia voimiamme kolmen seuraavan autuuden mukaisesti.

Ja henkinen valo ja suola yhdessä rakentavat sitä kalliolla olevaa taloa, josta Jeesus puhuu Vuorisaarnan loppupuolella. Ja kaikki nämä yhdessä luovat aikanaan sen Uuden Jerusalemin, jossa sekä ihmiskunta että maa ovat yhdessä kirkastuneet loistavaksi hengeksi, jossa jalokivien värit ja henkiset soinnin sädehtivät.

Rakkaudella Matti

- Jos tämä kirjoitus herätti sinussa kysymyksiä, niin olen kirjoittanut Vuorisaarnasta useita blogeja viimeisen neljän kuukauden aikana. Niistä löydät vastauksia moniin kysymyksiin, mutta sarja jatkuu, sillä uusia kysymyksiä ja vastauksia avautuu jatkuvasti!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Jeesus, suola, valo, Kristus, tietoisuus, opetuslapset, vuori

Puhdassydämisyys

Torstai 29.1.2015 klo 11:03 - Matti Kuusela

Vuorisaarnan asema evankeliumeissa on vaikuttava jo asen aseman vuoksi. Se sijaitsee ensimmäisen eli Matteuksen evankeliumin alussa, heti Kristuksen toiminnan alettua kiusausten jälkeen.

Vuorisaarna on saanut nimensä juuri siitä, että Jeesus on kiivennyt vuorelle ja antaa sieltä ensimmäiset suuret opetuksensa. Matteuksen evankeliumin erityisyys on se, että sen näkökulma on fyysinen ruumis, tai itse ihmisyys. Vuorisaarnassa tämä Jeesus kohoaa vuorelle eli henkisen tiedon korkeuteen ja esittää ohjelmansa ihmisen tulevasta kehityksestä, joka on oleva minäkehitystä, minän tai minuuden kehitystä.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

Autuudet

Varsinaiset Vuorisaarnan ydin ovat autuaaksijulistukset, kuten evankeliumissa kerrotaan, mutta autuus ei ole kovin hyvä suomennos. Kun Jeesus kertoo, miten autuaita ovat hengessään köyhät, se tarkoittaa, että vanhan testamentin ja vanhojen mysteereiden aika on ohi. 

Vanha jumalallinen tieto tuli ihmiselle vihkimyksen, näkyjen, opetusten tai profeettojen kautta, aina niin, että silloisen ihmisminuuden oli enemmän tai vähemmän astuttava syrjään, jotta ihminen saattoi ottaa tuon opetuksen vastaan.

Nyt uusi opetus tapahtuu minuuden kautta. Kristus tuo maan päälle henkisen tai makrokosmisen minän, mikä antaa mahdollisuuden siihen, että oikean henkisyyden perusta ei enää ole opetuksissa, vaan jokaisella ihmisellä on oma ainutlaatuinen kykynsä oivaltaa mikä on totta ja oikein.

Eikä mitään muuta totuuden kriteeriä enää ole olemassa kuin se, minkä ihminen itsessään kokee oikeaksi. Voihan toki sanoa, että jotkut on totuuksia, jotka ovat ihmisestä riippumattomia, kuten matemaattiset totuudet. Totta, mutta silti ihmisen on nekin hyväksyttävä totuudeksi, itse. 

Köyhyyden autuus tässä tarkoittaa sitä, että ihmisen on oltava vapaa ottamaan vastaan uutta ja tunnustelemaan sen totuus omassa ajattelussaan ja omassa sydämessään, oman minänsä voimin.

Tuosta voi hyvin huomata, että autuus on liian passiivinen sana kuvaamaan sitä ihmisen tiedon ja totuuden omakohtaista kokemusta, josta tässä on kysymys. Mutta enpä minäkään keksi siihen parempaa sanaa. Voisi ehkä sanoa, että kysymys on sisäisen aktiivisen tasapainoisesta ja jatkuvasti kehittyvästä tilasta.

Tällaisessa tilassa voivat olla ihmiset, jotka eivät tukeudu vain vanhaan, vaan ovat valmiit joka hetki kulkemaan eteenpäin.

Viides kulttuurikausi

Rudolf Steinerin mukaan me elämme nyt viidettä atlantiksenjälkeistä kulttuurikautta, jonka sisäisenä tehtävänä on tietoisuussielun kehittäminen. Kun katsomme asetamme rinnakkain yhdeksänosaisen ihmisolemuksen ja yhdeksään autuutta, huomaamme että tietoisuussielu on ihmisen kuudes olemusosa. Ja vastaavasti kuudes autuuslause kuuluu: Autuaita ovat puhdassydämiset...

Tämä on mielenkiitoista: tietoisuussielun hyve tai päämäärä tässä on siis puhdassydämisyys.

Kun me ajattelemme käsitettä tietoisuussielu, niin siitä tulee ainakin minulle vanhastaan vaikutelma jostain hyvin tiiviistä ajatuksesta, joka ohenee ja ohenee... Ja josta voi myös tulla aika ankara ja pakotta.

Mutta jos tietoisuussielun päämääränä on puhdassydämisyys, niin se ei voi olla vain ajattelu vanhassa mielessä, vaan sen on otettava huomaansa koko ihmisolemus tuntemuksineen ja tahtoineen.

Ihmisen on opittava tulemaan tietoiseksi koko sisäisestä elämästään. Eikä siinäkään tietoisuus voi tarkoittaa vain ohutta ajatustietoisuutta, vaan jotain paljon runsaampaa, jotain runsaampaa. Koen koko sielunelämäni runsauden.

Siinä mielessä kuvaavampi sana tietoisuussielulle voisi olla kokonaisuussielu tai kokonaissielu. Myös runsaussielu kuulostaa tällä kohden hauskalta ja kannustavalta nimitykseltä.

Kun Steiner vielä yllättävänkin tuntuisesti on maininnut tietoisuussielun kehityksen perusvireeksi hartauden, niin huomaamme olevamme alueella, joka kulkee aivan toiseen suuntaan kuin nykykulttuurin päälinja.

Suhtauden hartaudella kaikkiin kokemuksiini niin, että sydämestäni tulee puhdas.

Hartaus

Tähän hartauteen liittyy nykytietoisuudelle suuri sudenkuoppa. Miten helposti käsitämmekään sen niin, että oikein suhtautua hartaasti kaikkeen sellaiseen, minkä itse kokee hyväksi. Mutta siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että suhtautuu hartaasti, myötätunttoisesti ja rakasti kaikkiin kokemuksiinsa!

Vain sitä voi täysin ymmärtää, mitä rakastaa. Vain silloin voi saada todellista, viisaudeksi kehittyvää tietoa, kun tutkii kohdettaan täysin puhtaalla sydämellä.

Seuraava autuus kehittyy sitten tämän puhdassydämisyyden pohjalta niin, että se ei jää vain sisäiseksi toiminnaksi, vaan se muuttuu toiminnaksi.

Rakkaudella
Matti

Kuva Vuorisaarnasta: Cosimo Rosselli

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristus, Jeesus, Vuorisaarna, Matteuksen evankeliumi, autuudet, tietoisuussielu

Enkelimaailmoja

Maanantai 15.12.2014 klo 3:06 - Matti Kuusela

Hei ystävät, tällä kertaa en ole valvonut myöhään, vaan päinvastoin menin nukkumaan unisena jo kymmenen jälkeen. Mutta sen jälkeen olen ollut enemmän tai vähemmän hereillä ainakin kerran tunnissa, joten ajattelin voivani pitää hieman taukoa ja vaikkaa kirjoittaa uuden blogin.

Unessä oli mukana suurilla henkisillä messuilla Helsingin Finlandia-talon tienoilla, väliin sisällä, väliin ulkona. Eräässä työpajassa naisvetäjä esitti videota, joka kertoi lammen chakroista. Videossa nainen ja hänen miehensä sadunomaisiin asuihin pukeutuneena esittivät chakroja näytelmänä.

Toisessa työpajassa käveltiin suurena joukkoja yksinkertaisia perusrytmejä, mutta henkisesti sävyttyinenä. Ja kun sitten siirryin ulos, niin Turun suunnasta tuli mielenosoituskulkue, jossa eri tavoin fyysisesti vahingoittuneet ihmiset ajoivat valkoisiksi maalatuilla, mutta punaisin raidoin koristelluilla moottori- tai polkuajoneuvoilla kohti kaupungin keskustaa.

Tunnelmien henkisyys

Tuon jälkeen heräsin. Useimmiten unet kuvaavat henkisiä tapahtumia sellaisissa muodoissa, jotka mieli kykenee käsittämään. Unissa tunnelmat ovat usein tärkeämpiä kuin ajatukset. Tietysti ajatukset ovat meidän nykytietoisuudellemme ensisijaisia. Ne luovat niitä sisäisiä rakenteita, joihin me kykenemme liittämään uutta henkistä tietoa ja uutta sisäistä voimaa.

Ilman henkisiä käsitteitä ja ajatuksia me emme kykene ymmärtämään henkisiä kokemuksia emmekä henkisiä maailmoja. Siksi on niin tärkeää lukea henkisiä teoksia ja sisäistää niiden ajatuksia, jotka vähitellen luovat olemuksessamme niitä eetterimuotoja, joiden avulla me nykytietoisuudessa koemme, että nyt ymmärrän.

Tunnelmat, tunteet, vaikutulmat ulottuvat kuitenkin henkisessä maailmassa syvemmälle kuin ajatukset. Siksi meidän ei aina kannata kiirehtiä tulkitsemaan kokemuksia, vaan joskus on hyvä vain antaa esimerkiksi unien vaikutelmien yksinkertaisesti vain elää kanssamme. Sillä tavoin me elävöitämme itsessämme syvempää henkistä todellisuutta kuin ajattelun maailma.

Kun me pidättäydymme tulkitsemasta me jopa kasvatamme henkistä voimaamme. Kun emme heti antaudu tulkitsemisen tarpeelle, meissä kasvaa sisäistä varmuutta. Se suojelee meitä myös erehdyksiltä, siltä suurin erehdysten lähde on juuri siinä, että me liitämme sisäisiin vaikutelmiin ajatuksia liian hätiköidysti.

Usein alitajuntamme tai ylitajuntamme saa tehdä pitkään töitä löytääkseen ajatuksille muodon, joka ilmaisee jotain uudentyyppistä sisäistä kokemusta. Tällä kohdalla kärsivällisyys on tärkeää, ja myös tulokset ovat suuria, sillä aina kun olemme kyenneet liittämään sisäiseen havointoon uuden ja oikein asettuneen ajatuksen, olemme tehneet koko maailmankaikkeuden kehityksessä jotain aidosti merkittävää.

suojelusenkeli_frederic_james_shields.jpg

Enkelien olemus

Miten tämä liittyy enkeleihin? Sikäli, että me elämme tavallaan samassa maailmassa enkelien kanssa, ja silti erilaisessa.

Voimme ajatella vaikka tältä kannalta: Enkeleillä ei ole sellaista aineellista kehoa meillä, mutta silti heillä on omanlaisensa fyysinen ruumis. Se on kuitenkin korkeammassa olemisen tilassa kuin meidän ihmisten fyysinen ruumis, ja sen seurauksena enkelit eivät lainkaan nähdä meidän aineellista maailmaamme tai kivikuntaamme.

Tietysti maailma on niin äärettömän moninainen, että enkelit voivat erityistilanteissa järjesteää itselleen sellaisia rakenteita, kuten monista kirjoista tiedämme. Mutta puhumme nyt tavallisesta enkelielämästä, noista normaaleista ja samalla niin ihmeellisistä olennoista, jotka kehityksessä ovat meidän vanhempia sisariamme. Heille alin heidän havaitsemansa maailma ei ole kiinteä elementti kuten meillä vaan veden elementti, jota kasvikunta elävöittää.

Se merkitsee, että enkelten meille normaalisti näkymätön fyysinen ruumis on aineettomana veden elementin maailmassa. Ja enkelin korkeammat ruumiilliset olemuspuolet ovat ilman ja tulen elementeissä.

Mutta enkeleillä ja ihmisillä on vielä toinenkin suuri ero. Enkeleiden ruumiillisuuden kolme tasosa eivät ole lainkaan kiinteitä kuten ihmisillä, vaan he voivat liittää niitä vapaasti luonnonilmiöihin. Enkelien fyysisenä ruumiina voi olla auringon välke lammen pinnalla, pilven muoto, ilta-auringon sävyt metsän reunassa ja monet muut.

Enkelien alin pysyvät muoto on heidän minuutensa.

Kohti enkeleitä

Ja me ihmiset taas kuljemme tajunnassa, jossa me harjoittelemme oman itsemme tai oman minämme kokemusta: olenko minä se joka tykkää jostain tietystä biisistä, olenko se, joka ei halua syödä kaurapuuroa tai lihaa, olenko se olento, jonka näin aamulla peilistä.

Enkeleillä on tämä vaihe jo ohitettu. He tietävät kuka minä olen. He voivat vapaasti liittää oman itsensä tai siis oman minuutensa haluamiinsa ilmiöihin maan luonnossa ja vastaavasti myös olentojen sisäisissä maailmoissa.

Kun me kuljemme tietämme kohti enkelitulevaisuutta, niin kaikkien olentojen ja kaikkien kokemusten rakastaminen on siihen suurta harjoittelua. Rakkaus auttaa näkemään olentojen ja tapahtumien todellisen, syvemmän todellisuuden.

Rakkaudella
Matti

E

1 kommentti . Avainsanat: enkelit, tietoisuus,

Jumalyhteys ja enkeliyhteys

Torstai 19.6.2014 klo 1:21 - Matti Kuusela

Hei ystävät, nyt menemmekin hyvin hienovaraisella alueelle. Tänään, tai siis oikeastaan jo eilen, nousi yhden hoidon yhteydessä energioita, joista sitten kohosi seuraavia ajatuksia.

Sisäisten voimien kannalta yksi perusajatuksia on, että me voimme auttaa ja tukea toinen toisiamme, myös parisuhteissa, mutta meidän ei ole hyvä alkaa elää tai ottaa vastuuta toisen puolesta. 

Mutta tuossa me olemmekin jo sillä hienovaraisella alueella. Ihmissuhteissa on nimittäin sellaisia tilanteita ja sellaisia vaiheita, joissa niin tapahtuu, eikä sitä aina voi pitää vääränä. Vääräksi tai energeettisesti harmilliseksi vääränlainen tai ulkopuolelta napattuun velvolllisuudentuntoon perustuva vastuu muodostuu oikeastaan vasta silloin, kun siihen havahtuu. Eikä tähän lueta myöskään niiitä tilanteita, joissa vain on autettava, piti siitä tai ei.

Yksilöllisyys ihmissuhteissa

Ihanteellisena ihmissuhteena voi pitää sellaista, joissa kumpikin seisoo omilla jaloillaan ja vastaan ainakin periaatteessa itsestään. Ja ihanteellisesti kommunikaatio on silloin tasapainossa. 

Mutta voi olla tällainen ongelma. Autan ja tuen toista kovasti, mutta en saa häneltä siitä mitään kiitosta. Keneltä sen kiitoksen sitten saan?

Kun mietin tuota kohtaa, niin äkkiä tajusin: jumalalta. Siinä on kysymys ihmisen ja jumalan välisestä vuorovaikutuksesta ja sopimuksesta!

Ja samalla tajusin, mitä jotkut raamatunkohdat tarkoittavat: ajattele ensin jumalaa, ja kaikki muu selviää sen jälkeen! Tai se, että kaiken mitä teet minun vähäisimmilleni, sen sinä teet minulle. Se on sama asia toistapäin ajateltuna.

Jumala tässä tarkoittaa sitä, miten kukin jumalan kokee, oman uskontonsa mukaisesti tai muulla tavalla.

Jumalyhteyteen avautuminen

Tämä jumalyhteyden ajatus tuntui hoitoenergioissa hämmästyttävän selvältä. Muistan useinkin miettineeni sitä, miten Vanhan testamentin patriarkoilla kaikki oli hyvin. He olivat varakkaita miehiä myös taloudellisisti, ja heissä korostuu se että he luottivat jumalaan.

Toki heidän ajoistaan on jo tuhansia vuosia, mutta sittenkin tuo yhteys jumalallisuuteen näyttää sittenkin olevan olemassa. Aikaisempi opetus tällä kohden on ollut, että voit itse antaa itsellesi sitä rakkautta, jota haluat tai koet tarvitsevasi. Tämä pätee sekä silloin etten koe saavani rakkautta tarpeeksi muilta, tai lähimmäisiltä tai puolisoltani, ja samoin silloin kun sitä saan.

Onko niin, että tämä jumalyhteyden avautuminen voi tapahtua sen jälkeen, kun itse on oppinut ensin rakastamaan itseään. Kun rakastaa itseään, on vapaa tai ainakin vapaampi antamaan rakkautta myös muille.

Tämä jumalyhteys, josta nyt puhun, ei siis ole ajatus, vaan se on sisäinen kokemus. Sen voi toki muodostaa ajatukseksi sen jälkeen kun se ensin on kokenut.

Tästä nousee esiin myös ajatuksena se, että pyhät kirjat eivät ole vain ajatuksia, vaan niissä on ajatusten takana perimmäisempänä todellisuudenmukainen tunnekokemus, tunneviisaus.

Ja kun oivaltaa tuon, päätyy välttämättä ajatukseen, että jos me voimme ymmärtää pyhiä kirjoituksia todellisuudesta kertovina tunteina, niin niiden taustalla täytyy olla vielä taso, jossa nuo pyhät opetukset ilmenet todellisuuden mukaisena tahtona, tahdon kokemuksena.

Sitä on jo vaikeampi ymmärtää, mutta sen taytyisi tarkoittaa, että esimerkiksi Jeesuksen tai Buddhan elämästä lukiessani koen eri tapahtumiin liittyvän tahdon. Niinkuin tapahtumien ajatukset ovat erilaisia, niin ovat myös niihin liittyvät tunteet ja samoin tahdonvoimat ja niiden sävyt.

Enkelikielellä

Enkelikielelle käännettynä tämä tarkoittaa: jumalalliseksi kokemani ajatus on enkeliyhteys. Jumalallisesti kokemani tunne on arkkienkeliyhteys.

Jumalallinen tahto olisi silloin yhteys suurenkeliin, mutta se on vielä kaukaisen tulevaisuuden asia.

Nykytietoisuudessamme me elämme lähinnä matkalla kohti pään tietoisuuden liittymistä enkelitietoisuuteen ja henkisen todellisuuden mukaisen tunnetietoisuuden liittymistä arkkienkeliin.

Ja mikä siis on se varsinainen viesti, josta puhun: kun luomme yhteyden jumalallisuuteen, me emme ole enää riippuvaisia maailmasta, vaan me olemme itsenäinen henkinen voima.

Rakkaudella
Matti

power_200.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkinen, tietoisuus, enkeli, arkkienkeli, yksilöllisyys, ihmissuhteet, jumala, tunteet, ajatukset

Tietoisuuden vuodenaikoja

Maanantai 16.6.2014 klo 23:26 - Matti Kuusela

Tänään oli ihmeen mukava kertoa aurinkokuntamme henkisestä rakenteesta. Enkelikurssilla oli kahdeksan osanottajaa paikalla ja tunnelma oli vahva. Myös hyviä kysymyksiä oli runsaasti, ja niihinhän on aina hauska vastata.

Se tuli tänäänkin täysin selväksi, että vuoden 1912 Helsingin esitelmäsarjassaan Steiner kyllä antoi kuulijoilleen täyden laidallisen asiaa. Ja esitelmiä oli kaikkiaan kymmenen. Tosin oli pari välipäivää, mutta silloinkin oli julkisia esitelmiä ja muuta ohjelmaa. 

Edelleenkin näihin esitelmiin syventyminen on aikamoinen ponnistus, mutta samalla ponnistus joka tuntee mahtavan hyvältä. Tietää, miten tärkeitä nämä enkelikuntia, aurinkokunnan rakennetta ja ihmisolemusta yhdistävät tiedot ovat jokaiselle kuoleman jälkeisenä aikana, mutta tuosta tiedosta huolimatta tuli ihmeellinen tunne jota on aika vaikea kuvata. Ehkä sen yksinkertaisesti voi vain sanoa: tämä on juuri sitä, miten asiat ovat.

Henkinen tieto

Totuushan on, että me ihmiset tiedämme oman maailmamme henkisestä rakenteesta ja olemuksesta todella vähän. Meillä on päämme ympärillä vain melkoisen pieni alue, jossa olemme vapaita tuumailemaan ja ihmettelemään ja luomaan uutta. Tosian se vapauden alue avartuu ajattelun avulla nykyisin jo aurinkokuntamme ulkopuolelle, mutta se tietoisuus, jolla luotaimia lähetetään avaruuteen on kovasti ohutta ja rajallista.

Kun vähänkin ajattelee meidän henkisiä tehtäviämme nyt ja tulevaisuudessa, niin niissä on odotusta kerrakseen: meidän on tietenkin opittava tuntemaan enkelien maailmat, siis kaikki yhdeksän hierarkiaa ainakin perustavasti, sillä kaikki nuo yhdeksän enkelikuntaa vaikuttavat meissä koko ajan. Ne vaikuttavat meissä sisäisesti, ja ne vaikuttavat luonnossa, ja ne vaikuttavat siinä kosmisessa todellisuudessa, jonka olemassaoloa me emme oikein vielä ymmärrä.

Rudolf Steiner

Kun tämä enkelikurssi perustuu Rudolf Steinerin esitelmiin, vaikka muutakin enkelitietoa on runsaasti mukana, niin tänään tuli hyvä kysymys myös Steinerin tiedoista. Mistä hänen tietonsa ovat peräisin? Siihen on selkeä vastaus. Steiner on itse useita kertoja korostanut, että kaiken mitä hän opetti, hän on itse useita kertoja tarkistanut.

Ne tiedot ovat siis häneltä itseltään. Ja hämmästyttävää on, että hän pystyy kulkemaan tiedostosta toiseen niin helpon tuntuisesti. Monissa Kristuksen elämää ja kristillisyyttä koskevissa esitelmissään hän välillä kertoo, miten nuo asiat on koettavissa kristillisellä koulutustiellä, ja miten ne puolestaan on koettavissa rosenkreutzilaisella tai kristillis-rosenkreutzilaisella tiellä.

Kun vähän syventyy näihin eroihin, niin huomaa väistämättä sen ihmeellisen asian, jota varmasti ei ole liikaa tai tarpeeksi korostettu, että hänelle tuo eri henkisten näkökulmien ja virtausten kuvaaminen ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia.

Ainakin minulta kesti melkoisen kauan ymmärtää, mitä se oikein merkitsee. Ensin hyväksyä, että on se sitten mahdollista. Sitten alkaa tajuta, että hänen on todellakin täytynyt omata sellainen selvänäköisyyden ja henkisen tiedon taso, että hänelle kaikki nuo muiden mestarien edustamat henkiset virtaukset olivat lähes itsestään selviä.

Steiner ja Rosenkreutz

Yksi kuulijoita hämääviä tekijöitä oli aikoinaan varmasti se, että Steiner, joka toimichristian_rosenkreutz.jpg läheisessä yhteistyössä Christian Rosenkreutsin kanssa, joka hänen mukaansa on nykyisen eli viidennen kulttuurikauden varsinainen mestari, kertoi joskus, että nyt mestari, Rosenkreutz, puhuu, siis hänen kauttaan.

Kuulijat ilmeisesti ymmärsivät silloin, että Rosenkreutz mestarina olisi korkeammalla henkisellä tasolla, koska Steiner antoi hänen puhua kauttaan. Mutta silloin heiltä jäi oivaltamatta, että Steiner itsekin oli mestari. Ja hänen oli oltavat hyvin korkea mestari, jotta hän pystyi suvereenisti kertomaan myös kaikkien muiden aktiivisten mestarien opetuksista. Tai intialaisen tai kiinalaisen henkisyyden yksintyiskohdista.

Jossain sitten tuleekin esiin, että Steiner ja Christian Rosenkreutz ovat nykyajan henkisyyden ohjaajia vähän kuin veljeksinä saman alttarin ääressä, toinen punaisessa ja toinen sinisessä stoolassa.

Kerron nyt lopuksi pienen energeettisen ajatusharjoituksen. Yleensä me ymmärtääksemme vaikeaa tekstiä tai oivaltaaksemme sen totuuden supistamme aivojamme energeettisesti. Se keskittää voimia, mutta toisaalta myös rajoittaa laajempaa sisäistä näkemistä. Niinpä kokeile joskus avartaa aivojasi.

Se voi tuntua aluksi oudolta, koska me olemme tottuneet totuuden ymmärtääksemme keskittämään tietoisuusvoimiamme juuri supistamalla niitä, mutta yhtä hyvin me voimma tajuta totuuden avaamalla aivojamme.

Moni voi varmaan kokea sen, mutta voit tehdä tuon saman vain ajattelemalla tekeväsi niin. Eetterikeho osaa toimia ajattelumme mukaan myös silloin kun emme sitä itse tunne.

Tämä supistaminen ja avartaminen on myös erinomaista aivojumppaa sen lisäksi, että se tuo meidät lähemmäksi suuria totuuksia. Sillä suuret totuudet ovat niitä, joihin sisältyy kaksi vastakkaista puolta sekä niiden väliset siirtymätilat. Vuorokausi on siitä hyvä esimerkki, yötietoisuus ja päivätietoisuus sekä niiden välillä aamun ja illan tietoisuudet.

Samoin vuodenajoissa toimii sama nelinäisyyden ja vastakkaisuuksien rakenne: kesän ja talven henkinen tietoisuustila sekä kevät ja syksy niiden välillä. Yleensä me yllämme kuvaannollisesti sanottuna, vaikka se on myös aivan konkreettista, vain yhden vuodenajan totuuksiin. Korkeampi totuus syntyy siitä, miten kaikkien neljän vuodenajan tai 52 viikon totuudet liittyvät yhteen.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rudolf, Steiner, Christian, Rosenkreutz, tietoisuus, ajattelu, ajatusharjoitus, mestarit, aivoharjoitus

Elävä tietoisuus ja hengen sankaruus

Keskiviikko 11.6.2014 klo 20:50 - Matti Kuusela

Hei Rakkaat ystävät,

Jatkan vielä eilisestä. Joulupäiväesitelmiksi kutsutun sarjan päätösesitelmässä Steiner yrittää tuoda kaikin mahdollisin keinoin kuulijoille ymmärrettäväksi, miten tärkeä asia henkisyys on koko ihmiskunnalle. Hän puhuu siitä, miten ilman henkisiä käsitteitä ja ilman henkistä elävää ajattelua voi syntyä sukupolvi, joka ei ennen syntymäänsä saa henkisestä maailmasta riittävästi eväitä henkiseen elämään maan päällä.

Usein ei tule ajatelleeksi, miten tärkeää henkinen tietoisuus maallisessa elämässä on henkiselle elämälle henkisessä maailmassa. Maan päällä me voimme kehittää sellaisia ajatuksia ja sellaista tajuntaa, joka pystyy ottamaan uuden henkisen tiedon vastaan hedelmällisellä tavalla.

Ilman henkisiä käsitteitä ja joustavaa ajattelua me voimme toki nähdä ja kokea henkisessä maailmassa kuolemamme jälkeen... mutta ilman sopivia valmiita henkisiä ajatusmuotoja me emme välttämättämättä tiedä, mitä me koemme, mikä sen merkitys on, puhumattakaan siitä, että me pystyisimme tuomaan tuon uuden tiedon hedelmällisenä maan päälle. 

Tulevaisuuden sukupolvet - nyt

Tuossa esitelmässä uudenvuodenpäivänä 1924 Steiner sanoo:

"...tulevaisuudessa voi syntyä sukupolvi, jolla ei ole ymmärrystä, ei mitään mahdollisuutta soveltaa elämässään (henkisiä) ideoita, niin että elämä ideoissa (ihanteissa) voi kokonaan kadota maan päältä. Silloin maan kansoittaisi vain sairaalloinen, pelkästään vaistonvaraisesti toimiva ihmiskunta. Kehnot tunteet ilman henkisten ideoiden suuntaa antavaa voimaa saisivat otteen ihmiskehityksestä."

Kun luin noita rivejä, tuli kumma ajatus, että hei, tuollaistahan elämä nykyaikana juuri on. Etenkin jos ajattelee poliittista elämää, niin milloin me olemme kuulleet kansanedustajilta tai ministereiltä jostain ihanteesta, jota kohti voimme pyrkiä.

Jos äänestysprosestit ovat pieniä ja puolueiden ohjelmat samankaltaisia, niin sehän johtuu juuri siitä, että henkisen ajattelun ja henkisten ihanteiden voima on päässyt katoamaan.

Paikka jossa puhua

Kun tuohon edelliseen kuvaan vertaa sitä, mistä Steiner jatkoi edellistä esitelmäänsä, tulee ihmeellinen tunne, kun alkaa tajuta, millaisten henkisen keskuksen - ja sitten tietysti useamman - luomista Steiner piti mahdollisena, mutta mikä sittemmin ei kuitenkaan pystynyt toteutumaan maan päällä. Ensin hän mainitsee, että aito näkymä henkiseen maailmaan voi luoda ihmisessä vastuun tunnetta, ja sitten hän jatkaa:

"Ja täällä Dornachissa on oltava pakka, jossa niille ihmisille, jotka tahtovat kuulla, on paikka, jossa voidaan puhua henkisen maailman kaikista tärkeistä ja ajankohtaisista kokemuksista."

Steinerin suunnittele Johannestalo oli rakennettu juuri tuollaista puhetta varten, mutta se oli jo palanut tuhopolton seurauksena. Steiner piti vielä mahdollisena uutta nousua, mutta esteet olivat liian suuria eikä hän elänyt enää kauaa tuon esitelmän jälkeen, vaikka jäljellä olevana aikanaan hän pystyi jättämään ihmiskunnalle valtaisan tietolahjan, jota ei vieläkään ole lähimainkaan saatu avatuksi maailmalle, tai käännetyksi suomeksi.

Mutta sitten voi kokea, että vaikka meillä ei nykyaikana ole sellaista arkkitehtuuria, joka voi tukea henkistä ilmaisua ja puhua meille hengen kieltä, kuten Steiner tarkoitti, niin toki me kuitenkin jokainen omassa itsessämme voimme olla sellaisia Johanneksia, tai vaikkapa hengen sankareita, jotka kykenevät luomaan oman Johannestalonsa omaan auraansa.

Ihanteiden voima

Yhä vahvemmin minusta näyttää siltä, että ihanteet voivat juuri olla henkisen maailman heijastusta meissä. Ihanne on enkeleiden puhetta, joka saa meissä meidän oman henkisen toimintamme perusteella oman yksilöllisen muodon. Uskon että meillä jokaisella on lupa kehittää tällaista hengen sankaruutta, rohkeutta ja luottamusta, joka jälleen lähentää henkisiä maailmoja ja ihmiskuntaa toisiinsa.

Rakkaudella
Matti

goetheanum_1_pienoismalli_sisa.jpg

Kuva Steinerin itse laatimasta Johannestalon eli Ensimmäisen Goetheanumin sisätilan pienoismallista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Henkinen tietoisuus, Steiner, ideat, ihanteet, henkisyys

Korkeampi minä ja Sofia

Tiistai 3.6.2014 klo 1:00 - Matti Kuusela

Hei ystävät, olemme jo useampaan kertaan puhuneet Viisaudesta, henkisestä olennosta, jolla aikanaan oli hyvin läheinen yhteys viisaudestaan hyvin tunnettuun kuningas Salomoniin. Ja kun oivallamme, että viisaus vielä Salomonin aikaan koettiin aitona elänänä henkisen olentona, joka esimerkiksi Salomonin sananlaskuissa nimitti itseään todellakin Viisaudeksi isolla alkukirjaimelle, niin tajuamme, että Salomonin viisaus merkitsi hyvin suuressa määrin yhteyttä tähän suureen olentoon.

Salomonin koko arvoitusta hänen läheinen yhteytensä Viisauden henkeen ei suinkaan selitä, mutta sen jälkeen Sofian eli Viisauden oli vetäydyttävä enemmän taka-alalle ihmisten tietoisuudessa. Tuli aika, jolloin miehinnen äly tuli yhä tärkeämmäksi ja naiseuden syväviisauden oli siksi väistyttävä. Älyn suuri opetus ihmiskunnalle oli juuri vapautuminen viisauden kaikkitietävyydestä ja sukeltautuminen yksityisten ihmisten henkilökohtaisen ajattelun ja tietoisuuden aikaan. Kaikista sen hankaluuksista riippumatta tuo patriarkaalisuuden ja mies-tietoisuuden aika opetti ihmistä luottamaan vain omiin kykyihinsä, omaan ajatteluunsa, omaan yksilöllisyyteensä.

Sofian uusi alkusyke

Jotta yksilöllinen tieteelliseen, loogiseen ja materialistiseen ajatteluun ajatteluun johtava kulttuuri oli mahdollinen, oli Viisauden siis astuttavat syrjään. Se johti ihmisen mahdollisuuteen kokea oma vapautensa ja oma henkilökohtainen luovuuteensa. Ja se johti myös kulttuurin ja tiedon sirpaloitumiseen.

Jeesuksen aikan kun ihmiskunta oli kaikkein syvimmällä hengen pimeydessä, aikana jolloin perinteellinen uskonnollisuus ei enää ravinnut sieluja eikä yksilöllinen älyllisyys ollut vielä herännyt, laskettiin ihmiskuntaan uusi hengen virike: valmistettiin kaksitoista aivan erityisesti valittua mieshenkilöä uuden tietoisuuden aloittajiksi. 

Usein ajatellaan, että kaikki nämä kaksitoista Jeesuksen opetuslasta olivat yksinkertaisia kalastajia ja käsityöläisiä, mutta eivät suinkaan kaikki. Aivan kuin Jeesuskaan ei syntyperältään ollut mikään yksinkertainen puuseppä, vaan juutalaisten perinnöllinen kuningas - ja samalla myös ylipappi, sillä hänessä yhtyivät Daavidin poikana sekä Daavidin papillisen että kuninkaallisen linjan virtaukset. Ja tuona aikana juuri syntyperä oli keskeistä, etenkin juutalaisilla.

Mutta enemmän pinnalla olleen miehisen henkisyyden taustalla vallitsi erityinen naisellisen viisauden linja, jota juuri Sofia inspiroi ja ohjasi. Ja Sofia tehtävänä oli kaikessa hiljaisuudessa valmistaa Maria-virtaus tulevan Jeesuksen äidiksi.

Vanhatestamentillisen Sofia-virtauksen hedelmänä syntyy sitten Jeesus-lapsi, ja 33 vuotta myöhemmin Sofian ja Marian yhteistyössä syntyy jotain vielä täysin uutta: Sofia tulee Mariassa niin voimakkaasti läsnäolevaksi, että se antaa näille kahdelletoista opetuslupselle mahdollisuuden ottaa vastaa yksilöllisen hengen voiman.

Eläinradan viisaus

On mahtavaa kokea, miten näiden kahdentoista piirin alkuvoima lähtee aina Eläinradasta saakka, joka on kahdentoista suuren harmonianhengen eli kerubin luomus. Neljä suurinta näistä kerubeista esiintyvät niiden neljän apostolin kautta, joista sitten tulee Uuden testamentin evankeliumien kirjoittajat. Mutta niille, joitka enkelimaailmat kiinnostavat, voimma vielä lisätä: impulssi siihen suureen rakkauden tulen vaikutukseen, joka ilmentyy kerubien eläinratapiirin kautta, lähtee vielä korkeammalta, serafien eli ikirakkaudenhenkien piiristä.

Kahdestatoista apostolista lähtee meidän maailmassamme liikkeelle se hengen tulen virtaus, jonka on tarkoitus valmistaa jokainen ihminen yksilölliseen henkiseen tietoisuuteen. 

Ja kun muistamme, miten Maria Sofia oli kahdentoista piirin keskushenkilönä, se merkitsee, että hän on myös nykyaikana meidän korkeamman minämme kantaja meissä: Sofia, Pyhä henki, Äiti, manas, korkeampi itse... monet henkiset käsitteet sulautuvat yhteen tässä minuuden kehityksessä.

Minuus meille jokaiselle annettuna henkisenä voimana kehittää tietoisuussielua yhä hienostuneempaan ja eettisempään suuntaan, ja tulee hetki, jolloin se on niin valmis, että siihen aivan kuin ylhäältä päin voi laskeutua oman enkelimme avustuksella Sofian viisaus. 

Huomaamme, että tuo viisauden laskeutuminen eli korkeamman itsen aktivoituminen meissä on myös eräänlainen sisäinen avioliitto: tietoisuussielun miehinen prinsiippi kehittyy niin, että se kykenee liittymään Sofian olemukseltaan naiselliseen prinsiippiin.

Sofian harjoitus

Se merkitsee, että kun me hiomme kehitämme tietoisuussieluamme yhä hienostuneemmaksi ja vahvemmaksi hengen tajuajaksi, sen on muodostettava aivan kuin Eläinradan kahdentoista voiman malja, johon uusi viisaus voi laskeutua.

Käytännössä se tarkoittaa, että me voi voimme aina tunnevoimaisesti kuvitella, miten kosmisesti naisellinen Maria Sofia -rakkaus on meidän sydämemme keskuksessa, tai laajemmassa piirissä ollessamme voimme kuvitella tuon rakkaudentäyteisin viisauden piirin keskukseen, sen sydämeksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sofia, Maria, enkeli, tietoisuus, korkeampi itse, Jeesus, Daavid

Sisäisen maiseman kokeminen

Perjantai 13.12.2013 klo 18:55 - Matti Kuusela

Tänään olin kuuntelemassa Orland Bishopin vierailun viimeistä esitelmää Snellman-korkeakoulussa. Olin aikoinaan perustamassa tätä korkeakoulua - siitä on jo yli kolmekymmentä vuotta. Nyt oli pitkästä aikaa mukava käydä siellä kolmena päivänä, ja hyvältä tuntui. Valoisa ilmapiiri ja hienoja nuoria ihmisiä.

Orland on ollut joidenkin nuorempien ystävieni suuri suosikki, ja nyt ymmärrän hyvin miksi. Kaikki mitä hän puhuu, on itse koettua ja työstettyä, todella sisäistettyä. Hänellä on ihmeellinen kyky kertoa ihmisen tahdosta, tarkoituksista, ajatuksista, sillä tavoin että hän tosiaankin itse on tietoinen siitä, mistä hän puhuu. Tällaista kykyä en ole koskaan aikaisemminkin tavannut kellään, en edes antroposofi-aikoinani.

Sisäiset kokemukset

Orland siis puhui kokemuksia sisäisistä
tapahtumista, esimerkiksi siitä, milloin
joku asia muuttuuorland_bishop.jpg todellisuudeksi. Mutta hänelle se ei ole sisäisyyttä sillä normaalilla tai ehkäpä menneellä tavalla, jossa sisäinen on jotain häilyvää. Hän on pystynyt tuomaan sisäisen ihmisen tarkastelun tietoisuuden piiriin, ehkä voi vielä sanoa, tahtovan tietoisuuden piiriin.

Tältä pohjalta Orland on myös ensimmäinen ihminen, josta sain vaikutelman, että hän on kehittänyt syvästi niitä sisäisiä voimia, joista Steiner puhuu Vapauden filosofia -kirjassaan. Tuo kirjahan ilmestyi jo vuonna 1894, eikä ole mikään ihme, että filosofit eivät ole pitäneet Steineria oikeana arvostettuna filosofiana: vasta nyt lähes 120 vuotta myöhemmin tulee vastaani ihminen, joka on sisäistänyt sen. On tosin monia, jotka ovat ymmärtäneet, mistä Vapauden filosofiassa puhutaan, mutta siitä on vielä pitkä askel sen todellistamiseen omassa elämässä.

Vedenpintavertaus

Vapaus ei Steinerille merkitse lainkaan irrallisuutta, vaan päinvastoin, se merkitsee mahdollisuutta luoda omasta hengestä käsin. Mutta tänään löysin seuraavan mielikuvan siitä, mistä Vapauden filosofian mukaisessa ajattelussa on kysymys. Samalla se on kuva siitä, miten ihmisen tietoisuuden kasvu kehittyy eteenpäin.

Ajatellaan tyyntä järven pintaa. Ihmisen henki on se tuli ja lämpö, joka mahdollistaa tuon maiseman elämän ja liikkeen. Ihmisen vanha, luonnonomainen ajattelu on kuin tuuli, joka kulkee järven yllä ja saa voimiestuessaan veden pinnan värähtelemään ja aaltoilemaan.

Kun ihmisen henkinen minävoima kasvaa, se alkaa saada otetta ajattelun tuulesta ja ohjata sitä. Kun ajattelu vielä kehittyy, se pystyy ohjaamaan osaa tuulesta haluamiinsa muotoihin. Mutta tämä ajattelun tuuli on normaalisti heikkoa. Nyt me olemme siinä vaiheessa, jossa vapauden filosofian mukainen ajattelu pystyy luomaan sellaisia muotoja, jotka saavat vedessä aikaan pysyviä liikkeitä, jotka on selvästi havaittavissa.

Orlandon esityksissä tämä ajatusvoima pystyy kaikessa rauhassa menemään veden sisälle ja liikuttamaan siinä olevia energioita, tunnustelemaan niitä, näkemään ne, havaitsemaan niitä ja sitä miten eri käsitteiden voimamuodot vaikuttavat toisiinsa.

Lento vai paluu

Tämä ajattelun elävä vahvistuminen on suunnattoman tärkeä asia tietoisuuden kehitykselle ja henkistymiselle. Tavallisesti normaalin elämän tylsyyteen kyllästynyt tietoisuus pyrkii tuossa järvimaisemassa ylös valon korkeuksiin saadakseen henkisiä kokemuksia. Ja se on erittäin ymmärrettävää. Me tarvitsemme vapautumista ja kohoamista voidaksemme kokea oman henkisyytemme. Mutta heti alkaa myös toinen suunta - joka usein saattaa jäädä pitkäksi aikaa huomaamatta:

Kun sielu vapautuu menneestä ja kohoaa, sillä syntyy samalla mahdollisuus katsoa syvemmälle todellisuuden voimaelämään, sekä sisäisessä että ulkoisessa mielessä. Sielu voi vahvistua niin, että se ajatellessaan saa kokemuksen voimasta ja ohjattavissa olevasta liikkeestä. Tällainen ajattelu kykenee ottamaan piiriinsä myös tahdon ja tunteen voimat. Ihminen oppii tahtomaan ajattelussaan, tai ajattelemaan tahdossaan - toisin sanoen näin henkistyessään ja vahvistuessaan ihminen pääsee tietoisuudellaan sisään, tai mukaan, ajatteluunsa. 

Silloin ajattelu ei ole enää sitä pinnallista ja abstraktia ja usein kokemuksellista tyhjää, kuten se nykyään usein koetaan, vaan ajattelusta tulee todellisempaa, koskettavampaa, se muodostuu eläväksi ja turvalliseksi perustaksi henkisille kokemuksille, ja itse asiassa näin vahvistuessaan elävöityessään ajattelu itsessään voi myös syvemmälle todellisuuteen laskeutumisensa lisäksi kohota laajempaan yliaistiseen tai henkiseen ymmärrykseen.

Sydänkokemus

Tällä tavoin meidän tietoisuutemme myös lähestyy sydänkokemusta, ja kun me liitämme siihen mukaan rakkauden tunteena ja tahtona ja havaitsemisana, silloin meidän olemuksemme voi yhä syvemmin yhdistyä sydänkeskukseemme, ja sen kautta rakkauteen. Sydänvoima on myös yhteytemme maan henkisyyteen: kun me päässämme koemme vapaan ajattelun voiman ja jaloissamme vapaan maan päällä kulkemisen voiman, silloin me alamme lähestyä sisäistä tasapainoa, joka tuo meidät sydämemme yhteyteen, jonka kautta me saamme kosketuksen todelliseen maahan, ja taivaallisuuteen.

Rakkaudella
Matti

2 kommenttia . Avainsanat: Orland, Bishop, Steiner, ajattelu, kokemus, tietoisuus, Vapauden filosofia

Sydämen tuli - ja jalkojen lämpö

Perjantai 1.11.2013 klo 0:05 - Matti Kuusela

On jo useita vuosia siitä, kun käytin Sydäntuli -sanaa ensimmäisen kerran. Silloinkin se tuli henkiseltä puolelta ja tahtoi toimintaa, mutta nyt se tuli uudelleen: Sydäntuli - ja oman tien kulkeminen.

Muistan miten hämmästynyt olin, kun luin ensimmäisen kerran - ainakin tietoisesti - miten Steiner kertoo että ihmisen chakroista vain sydänkeskus on fyysisellä tasolla. Muuta ovat korkeammilla tasoilla, eli symmetrisesti: kurkkukeskus sydämen yläpuolella ja solaarikeskus sen alapuolella ovat eetteritasolla, otsakeskus ja sakraalikeskus ovat astraalitasolla ja kruunukeskus sekä juurikeskus alemmalla henkisellä tasolla.

Ihmettelin miten on mahdollista, että me emme ajattelun otsakeskuksessa ja puheen ja ilmaisun kurkkukeskuksessa olisikaan varsinaisesti kunnolla maan päällä. Mutta niinhän se on. Todellisuus kietoutuu ympärillämme moninaisena, ja yksi näitä suuria kehityksen kaartoja on se, että tietoisuudeltamme me olemmekin vasta tulossa todella maahan. Ja totta se on: emme me juurikaan tiedosta sitä mitä on maa itse. Me tunnemme kyllä aika paljon luontoa maan päällä, mutta hyvin vähän itse maasta. 

Onko siis niin, että mitä enemmän me kuljemme kohti omaa sydäntämme, sitä enemmän me laskeudumme alas, aidosti maaäidin helmaan!

Maa tekee meidät vapaaksi

Ja maa on se, mikä myös tekee meidät vapaaksi. Nyt me liidämme tietoisuudellamme irti maasta. Me kyllä käytämme sitä hyväksemme monin tavoin, mutta emme kuitenkaan oikein tajua sitä. Mutta emmehän me tajua omaa fyysistä kehoammekaan. Todellisuudessa me olemme siis irti. Kuten henkinen opetus kertoo, arkkienkeli Mikael on laskenut ihmiskunnan käyttöön kosmisen tietoisuuden, tavallaan ennenaikaisesti. Tällä tietoisuudella me pystymme lähettämään luotaimia aurinkokuntamme reunoille, mutta paljon siitä mitä me todelle olemme, jää ymmärtämättä.

Nykytietoisuudella meidän varsinainen tietoisuuden käyttöchakramme oli pitkään otsachakra, mutta viimeisten runsaan parinkymmenen vuoden aikana puhumistietoisuuden energiakohta on laskeutunut otsasta ensin suuhun ja siitä vielä alemmaksi, jopa kurkkukeskukseen saakka. Tämä toki pätee vain yhdellä tarkastelutasolla, mutta joka tapauksessa me olemme lähestymässä puhe-energioissamme seuraavaksi sydäntä, sydänvoimia. 

Mutta samalla kun me lähestymme sydäntämme, jonka keskeinen elementti on tuli, aivan kuin minuudellammekin, me koemme yhä kipeämmin myös irrallisuutemme sydämestä. Kun tuli ja vesi henkisinä energioina työskentelevät läheisessä yhteistyössä keskenään, niin monet meistä ovat nykyaikana vaarassa pudota minuuden aktiivisesta lämmöstä ja tulesta veden laiskempaan, passiivisempaan puoleen, jota tuli ei innoita. Sitä me nimitämme masennukseksi.

Masennus ei mitenkään ole pelkästään huono asia, koska siitä palattuamme me olemme oppineet jotain lisää hengestä ja tulesta, vaikkemme olisi siitä niin tietoisiakaan. Varsinainen ongelma lienee nyt se, että vanha uskonnollisuus ei enää kanna moniakaan meistä. Uskonto, re-ligio, uudelleen liittäminen henkeen on koko ajan menettämässä otettaan. Ja miksi niin tapahtuu? Siksi että ihmiskunnan on saatava mahdollisuus itse löytää oma uskontonsa, jokaiselle aivan itse. Emme voi enää tukeutua vain isiemme ja äitiemme tai kansamme uskontoon, vaan meidän on löydettävä vapaasti se sisäinen voima, joka kykenee jälleen hehkuttamaan sydämemme, ja lämmittämään ja saattamaan liikkeelle meissä olevan "veden". 

Jalkojen viisaus

Vesi on myös viisautta, jolle me alamme yhä enemmän herätä, mutta meidän on herättävä myös ruumiissamme olevan vesielementin voimalle kyetäksemme uudistuneina kulkemaan omaa tietämme maailmassa. Kun me lähestymme sydämemme henkistä lämpöä ja tulta, se herättää meissä mahdollisuuden avautua myös jalkojemme "veden" viisaudelle, virtaavuudelle, maan koskettamiselle.

Tiedämmehän, että kun toinen puoli, se joka meissä on nyt aktiivinen, tietoisuudestamme tukeutuu fyysisiin aivoihin, niin meillä on muitakin tietoisuuksia. Yksi niistä on jalkojen tietoisuus. Kävelemällä maan päällä me itse asiassa "ajattelemme", me ajelemme kehotietoisuudellamme maaäidin maaaivojen pinnalla. Ennen kun maa oli paljon elävämpi, ihmiskunnalla oli tietoisuus, joka todella koki maan omien energioiden erilaisuuden ja niiden muistot maan eri kohdissa. Siksi ihminen saattoi saavuttaa viisautta kulkemalla maan "aivojen" pinnalla.

Nyt tuo vanha maatietoisuus on melkein hävinnyt, mutta se alkaa muodostua uudelleen. Kun me lähestymme sydäntämme, me aktivoimme ja luomme uutta maan pinnalla kulkemalla sen pinnalla, joko konkreettisesti jaloilla tai kulkemalla eteenpäin elämässämme. Jotta tuo uusi yhteys maahan, sen eläviin aivoihin tai elävään tietoisuuteen voi syttyä, me tarvitsemme myös jalkojemme lämpiämistä, energeettisesti.

Rakkaudella
Matti 

4 kommenttia . Avainsanat: maa, aivot, tietoisuus, ajattelu, sydän, chakrat, elämänkulku, Steiner

Mikael

Perjantai 19.7.2013 klo 0:35 - Matti Kuusela

Kuvittele aikaa kauan sitten, jolloin maailmassa oli yhtä ja toista, mutta jumalten luomat ilmiöt alkoivat irtaantua yhä kauemmas alkuperästään, niistä ajatuksista, joiden mukaan ne oli luotu. Sitten alkoi toimia kosminen voima, josta ilmiöihin kuuluvat ajatukset alkoivat virrata ihmiskunnalle. Siitä ajasta alkaen ajatusten muodostaminen on tullut ihmiskunnan sielunelämässä niin vallitsevaksi, että juuri ajattelussa on nähty olevan ihmismielen olemus.

Tuo kosmista voimaa, jonka kautta ilmiöihin kuuluvat ajatukset virtasivat ihmisille, nimitettiin vanhoissa opeissa Mikaliksi. Se todella tarkoittaa että ihmiset saivat ajatukset Mikaelille, joka hallitsi kosmista ajattelua, ja sitten lahjoittin ajatuskyvyn ihmisille.

Rudolf Steinerin mukaan noin 800-luvusta alkaen eli 1300 vuotta sitten ajattelu alkoi irtaantua Mikaelin ohjauksesta ja ajatusvoima siirtyi ihmisyksilöiden vapaaseen käyttöön.

Arkkienkeli Mikael

Mikael on aina ollut rohkea arkkienkeli, jolla on ollut
hyvin selvä näkemys omasta tehtävästään. 

michael_scales.jpgTietenkään hän ei pelkästään itse päättänyt kosmisen ajattelun laskemisesta alas henkisistä maailmoista ihmiskunnan käyttöön, mutta tekona se silti oli valtava, uudistava ja vastuullinen. Muutenkin sanotaan että suurista arkkienkeleistä juuri Mikael on vahvimmin uskonut ihmiskuntaan.

Oli kosmisesti valtava rohkeuden osoitus antaa vapaa ajatuskyky ihmiskunnalle, ja luottaa siihen, että sitä käytetään ainakin siinä määrin oikein, että se saa ihmisyksiöt oivaltamaan oman vapautensa, ja sitten alkamaan käyttää vapauttaan ja ajatteluaan mielekkäälle tavalla ihmiskunnan ja maailman kehityksen hyväksi.

Mikael on ollut pohjolassa hyvin suosittu arkkienkeli, ja hän on nähtävissä lukuisissa pohjolan kivikirkoissa varustettuna vaa'alla, miekalla tai keihäällä. Vaaka ei merkitse ainoastaan hyvine ja pahojen tekojen suhteen punnitsemista kuoleman jälkeen, vaan se on sisäinen kuva Kristuksen keskitiestä, tasapainosta kahden erheen välillä. Toinen erhe on se, joka pyrkii kohottamaan ihmisen irti maasta, toinen se, joka sitoo ihmisen maahan liian lujasti. Näiden kahden suunnan välillä ihmisen on tarkoitus löytää oma vapaa tasapainonsa, ja sen tasapainon vartija on Mikael.

Samalla Mikael on Kristuksen läheinen palvelija, hän oikeastaan juuri ilmentää Kristusta ja samalla johtaa ihmisiä terveeksi tekevällä tavalla Kristuksen luo. Mutta sen paremmin Mikael kuin Kristuskaan eivät pakota, he eivät vaadi, eivätkä he houkuttele. Siitä seuraakin jännittävä ja myös dramaattinen kosminen paradoksi: ihmisen on löydettävä tie Kristuksen luokse, Mikaelin kautta, vapaasti. Sillä tavoin ihmisestä voi kasvaa aidosti luova rakkauden olento. Jos hänen pakotettaisiin tai houkuteltaisiin Kristuksen luo, vapaus ei olisi todellinen, eikä rakkaus.

Siksi vapaa henkinen tieto on niin tärkeää. Henkistä tietoa ihminen voi punnita omalla vapaalla ajattelullaan ja itse luoda tiensä siihen suuntaan, jonka hän kokee oikeaksi. Heti kun tuon kirjoittaa, tajuaa, miten korkea toiminta ajattelu on. Miten paljon me voimme kohottaa maallistunutta ja usein latistunutta ajattelua, jotta se voi nousta sellaiseen kosmiseen lentoon, joka paljastaa meille henkisten olentojen ja henkisten voimien todellisuuksia.

Uudemman ajan Mikael

Teoksessaan "Antroposofiset johtolauseet", joka on tänä keväänä ilmestynyt ensimmäisen kerran yhteinäisessä muodossa, Steiner kertoo, miten 1800-luvun lopulla henkisen näkökyvyn omaavat ihmiset saattoivat havaita Mikelin astuvan alas ihmiskunnan henkisen elämän virtaan.

Steinerin mukaan Mikaelin pyrkimys on hänen kosmisen tehtävänsä uusi muodonmuutos, ja luonnollisesti samalla suuri muutos ihmiskunnan tietoisuudessa.

Kun Mikael aikaisemmin antoi ajatusten virrata ihmissieluihin henkisestä maailmasta, hän 1800-luvun lopulta saakka tahtoi elää mukana ihmissieluissa, joissa ajatuksia muodostetaan. Se merkitsee, että nyt Mikaelille läheiset ihmiset voivat antaa Mikaelin asua sydämissään. Nyt he voivat omistaa hänelle ajattelevan henkisen elämänsä.

Antaa Mikaelin asua sydämessään ei merkitse millään tavalla omasta vapaudesta luopumista, vaan muistakaamme keskiaikaista kuvaa Mikaelista kosmisena olentona: vaaka, miekka, keihäs.

Mikaelin vahvistama ajattelu tulee mahdolliseksi, kun me oman sydämemme tulivoimassa otamme käyttöön nuo työvälineet, jotka vielä muutama sata vuotta sitten kuvasivat kosmisia voimia: oman vapaan yksilölllisyytemme tasapainossa me luomme selkeitä kuin auringonsäteisiä ajatuksia, puhtaasti oman parhaan kykymme pohjalta. Silloin Mikael on ajatusten muodostajana meidän kanssamme, sydämissämme.

Rakkaudella
Matti 

1 kommentti . Avainsanat: arkkienkeli, Mikael, kosminen, ajattelu, sydänajattelu, Kristus, vapaus, luovuus, rakkaus, tietoisuus

Sofia ja mielikuvitus

Sunnuntai 26.5.2013 klo 19:49 - Matti Kuusela

Eilen kävelemässä Kytäjällä. Metsätien varsilla komeita kevätlinnunhierneen kasvustoja, kukat punaisen ja sinisen violettaja. Tänään vain lyhyt kävely Vantaankosken rannalla. Kahden valkoisen tähtimön nimi tarkistettiin: hoikka kevättähtimö ja jykevämpi lehtotähtimö.

Kasvien tunnistaminen ei silti ole helppoa. Ne jotka on jo aikaisemmin oppinut, on helppo tuntea jo niiden yleishahmosta, mutta sitten ne, joita ei ole ole koskaan varmistanut, kuten nämä kaksi tähtimöä, joita ei aikanaan ollut kotiseudullani Hyvinkäällä. Pohjanlehtotähtimöllä pitäisi ison kasvikirjan mukaan olla karvaiset varret, mutta kun ei ole. Heteitä ja vartaloita tietyt määrät, jotta voisi varmistaa ettei sekoita sitä vataan, joka on aika samannäköinen. Loppumääritys jääkin tällä kertaa syvään luottamukseen siihen, että jos kasvi näyttää enemmän lehtotähtimöltä kuin vadalta, niin täytyyhän sen se olla. Kun asia hautuu, voi joskus tehdä uusintamäärityksen.

Valontuoja

Ihmiskunnan kehityksessä on tämä erikoinen ilmiö, jota nimitämme mielikuvitukseksi. Voiko mielikuvitukseen ja vaiketelmiin luottaa. Tästä päästäänkin syvällisiin mietintöihin, vaikka se ei aivan ratkaisekaan kasvinmäärityksen yksityiskohtia.

Kauan sitten, aikana jolloin ihminen vielä eli paratiisitilassa, ihminen eli myös sopusoinnussa Sofiaksi nimittämämme maailmanviisauden kanssa. Sitten Lusifer puuttui asiaan. Tämä upea enkeliolento tahtoi riistää ihmisen tietoisuuden vapaaksi yleisen linjan suurten enkeleiden ja jumalolentojen hallinnasta ja antaa hänelle yksilöllisen tietoisuuden ja vapauden.

Raamatussa Lusiferia kuvataan paratiisin käärmeeksi, koska käärme edustaa sitä fyysisyyttä ja myös eläimellistä vaistomaisuutta, jonka piiriin ihmiskunta putosi, lankesi, kuten Vanhassa testamentissa sanotaan. Lankesi on aivan hyvä sana tähän, kun siitä vain vapauttaa hieman turhia arvomäärityksiä.

Kun ihmiskunta Lusiferin eli Valontuojan, mitä nimi tarkoittaa, vaikutuksesta lankesi paratiisitilan sopusoinnusta, tapahtui ihmeellisiä asioita. Järistys, jonka alkuperäisestä jumalsopusoinnusta irtaantuminen aiheutti, oli niin suuri, että ihmiskunnan kanssa koko maa ja meidän lähikosmoksemme tiivistyi ja aineellistui.

Aineellinen maa ja aineellinen ihminen syntyivät siis vasta syntiinlankeemuksen jälkeen, ja siksi paratiisia on turha etsiä aineellisen maan päältä jostain Lähi-Idän laaksoista. Paratiisi oli koko kosmoksen tila ennen Lusiferin aiheuttamaa suurta vallankumousta.

Sanoihin syntyi ja perisynti liittyy voimakkaita arvolatauksia, mutta henkisesti ajatellen voimme suhtautua niihin aivan tyynesti. Esimerkiksi sukupuolisuus ja kaikki siihen liittyvät dramatiikka synnyttämisen ja otsa hiessä työskentelimisen ohella liittyy juuri tähän universumimme aineellistumiseen. Aineettomassa paratiisitilassa uusia ihmistaimia ei tarvinnut sen kummemmin synnyttää. Synnyttämisen ongelma oli ratkaista uudella tavalla vasta silloin, kun sielun piti saada kuljetetuiksi tähän fyysis-aineelliseen maailmaan ja puetuksi tänne sopivaan kehoon.

Koko synnyttämisjärjestelmää ei ihmiselle ollut paratiisitilassa. Lusiferin teon seurauksena jumalat joutuivat luomaan sen ihmiselle tavallaan ylimääräisenä, ja siitä johtuu se hämmästys, jota me edelleenkin niin usein tunnemme alastomuutta ja sukupuolisuutta kohtaan.

Myös työnteko otsa hiessä tuli tarpeelliseksi vasta aineellisuuden piiriin putoamisen jälkeen. Aineellisuus aiheuttaa erillisyyttä, jonka voittaminen vaatii fyysis-aineellista työtä, usein aivan konkreettisesti otsa hiessa, vaikka se tarkoittaa myös sitä, että työ aineellisessa maailmassa aiheuttaa epätasapainoa meidän fyysisen ja eteerisen ja sielullisen olemuksemme välillä.

Sofia

Maailmanviisauden, Sofian, kannalta aineellisuuteen lankeamiseen Lusiferin toimesta liittyi dramaattinen vivahde. Paratiisitilassa maailmanviisauden jumalalliset imaginaatiot täyttivät ihmisen tietoisuuden, mutta lankeamisessa näiden alkuperäisten kuvien yhteisyys hajosi, niin että Sofia ei enää pystynyt pitämään niitä koossa, vaan ne jäivätkin Lusiferin haltuun.

Peili aivan kuin särkyi. Alkuperäiset kuvat hajosivat ihmismieliin, ja ihmisille tuli mahdolliseksi liittää näitä tietoisuuden palasia yhteen mielensä mukaan. Mutta silloin niiden yhteys jumalallisuuteen myös katosi.

Siksi vanhoissa mysteeriperinteissä tradition uskollinen seuraaminen oli niin tärkeää. Jossain vaiheessa Egyptissä mysteerikirjojen jäljentämisessä tapahtunut virhe rangaistiin kuolemalla. 

Sofialle, elävän maailmanviisauden menetystä surevalle äidille, tämä tragedia oli valtava. Hän ei enää voinut laskeutua opettaen ihmiskunnan piiriin, vaikka jotkut yksilöt, kuten Salomo, pystyivät kyllä kohoamaan hänen piiiriinsä ja kirjoittamaan siitä Korkean veisun ja Sananlaskut.

Helluntai

Tilanne muuttui vasta helluntain jälkeen. Silloin ihmiskunta, ja aluksi vain apostolit, saivat uuden kyvyn luoda totuutta oman kokemuksensa pohjalta. Nyt on pikku hiljaa yhä enemmän ja enemmän mahdollista luoda totuutta ja yhteyttä oman henkisen kokemuksen pohjalta, kohota Sofian yhteyteen, niin kuin Sofia voi jälleen laskeutua meidän yhteyteemme, mikä ensimmäisen kerran tapahtui helluntaina Marian välittämänä. Nyt me jokainen voimme löytää itsessämme tuon Marian, tai Maria-Sofian, joka mahdollistaa sen, että hajonneen mielikuvituksemme peili voi jälleen eheytyä uutta todellisuutta luovaksi hyvyyden voimaksi.

6 kommenttia . Avainsanat: helluntai, Sofia, paratiisi, tietoisuus, lankeemus, perisynti

Helluntai

Sunnuntai 19.5.2013 klo 10:55 - Matti Kuusela

Helluntai on tänä vuonna niin aikaisin, että on todella vaikea tajuta sen olevan jo tänään. Se sattuu myös kovin lähelle kosmista helluntaita tai alkuhelluntaita, joka on huomenna eli maanantaina. Kun näitä juhlia seuraa, aito juhlatunne näyttää hiljalleen siirtyvän yhä enemmän sille päivälle, joka vastaa alkuperäisen juhlan kosmista asetelmaa.

Se tarkoittaa, että kosmos siis muistaa merkittäviä asioita, joita on tapahtunut tietyssä maan, planeettojen ja kiintotähtitaivaan ja Eläinradan yhteyksissä. Erityisesti nämä muistot painuvat eetteriin. Eetterit eli elämänvoimat tai ajanvoimat olivat mukana tähtitieteessäkin, olikohan se vielä 2800-luvulla. Sitten tultiin kovasti materialisteiksi, eetteriajatus maailmankaikkeuden täyttävästä näkymättömästä substanssista hylättiin, mutta eiköhän siihen pian tulla taas uudella tavalla. Eetteri on yhteydessä näihin mustiin aukkoihin ja maailmankaikkeuden näkymättömään massaan, joista puhutaan yhä enemmän ja enemmän.

Kristus ja eetterivoimat

Juhlapäiville on kehittynyt aivat omat eetterivoimansa aikojen kuluessa. Jokainen varmaan tunnistaan pitkäperjantain sään kolhouden. Helluntaina on aina oma valkokukkainen energiansa, vaikka se joskus on heikommin nähtävissä. Ja jos sitä alkaa liikaa miettimään nykyälyllä, saattaa jopa epäillä, onko sitä tunnelmaa lainkaan olemassa. No, on se.

Ainakin juhannustunnelma on niin voimakas, että sen olemassaolosta ei voi olla mitään epäilystä. Ei siitähään huolimatta että juhannus vain muutama vuosikymmen sitten siirrettiin ikivanhalta kalenteripaikaltaan viikonvaihteeseen. Mutta juhannus eroaakin kevään juhlista siinä, että se ei ole niin suorassa yhteydessä Kristuksen elämän tapahtumiin, vaan on enemmän ihmisten ja luonnonhenkien juhla, suorassa yhteydessä kosmiseen kesäpäivän seisaukseen.

Aivan eri tilanne on esimerkiksi helluntain, pyhän tai valkean eli Kristuksen juhlan kanssa. Kuvittele, miten mikrokosmos eli ihmisten maailma on tietyssä määrin epävakaa ja yllätyksellinen ja altis muutoksille. Tähän pieneen tai suppeaan kosmiseen nurkkaukseen saapuu sitten Kristuksen makrokosminen voima, joka on vakaa ja valtava ja pitkälle kehittynyt ja selkeytynyt. Se on samaa kuin ajatella, miten kiintotähtimaailmojen juhlallinen selkeys laskeutuisi yhtäkkiä maan säätilojen vaihtelevuuteen.

Näin nämä Kristus-juhlat ovat maan mikrokosmoksen piirissä jokainen oman suuren muutoksensa energeettisiä muistopäiviä. Luonnonhenget muistavat ne luonnostaan, ja eläytyvät niihin voimakkaasti. Kun luonnonhenkien varsinainen kotimaa on juuri elämänvoimien eli eetterimaailma, jokainen juhla on niille todellisuus, aivan konkreettista totta.

Me ihmiset voimme nyt valita missä määrin osallistumme juhliin, ja tärkeää on, että me opimme ymmärtämään niitä. Siksi henkinen tieto, henkisen tietoisuuden kasvu on niin merkityksellistä. On ihan mukavaa, että me osallistumme suuriin vuotuisiin juhlapäiviin, koska se aina vaikuttaa hyvällä tavalla meidän jokaiseen omaan energiakenttään, samoin luonnon ja maan voimakenttiin. Mutta tärkeää on, että me opimme ymmärtämään oman minuutemme tai hengen läsnäolomme pohjalta, mitä nämä juhlat merkitsevät. Silloin meidän ihmisten uudistuva minuus säteilee henkis-jumalallista valoaan koko elämämme piiriin.

Rakkaudella

Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hellunti, eetterivoimat, mikrokosminen, makrokosminen, Kristus, luonnonhenget, tietoisuus

Minä Olen -messuilta

Tiistai 12.2.2013 klo 0:47 - Matti Kuusela

Minä Olen -messuilla Dipolissa oli jälleen tupa täynnä väkeä lauantaina. Se oli meille jälleen paras myyntipäivä koskaan, mikä onkin tosi miellyttävää. Paljon cd-meditaatioita lähti eri puolille Suomea. Yksi suosikeista oli Kristus-Sofia -meditaatio, joka on Sirius-ryhmän päätösjuhlan meditaatioäänite.

Siinä on niin paljon sisältöä, että tahdon kertoa sen vielä teille kaikille. Siriusryhmä sai alkunsa vuosituhannen vaihteen Tähtitietoisuus-illoista sekä Orinin ja da Benin The Millennium -meditaatioista. Kymmenen vuoden aikana Siriusryhmän työ oli mahtavan syvällistä ja tuohon viimeiseen meditaatioiltaan 1. kesäkuuta 2011 kutsuimme henkisesti mukaan kaiken sen työn hedelmät, jota olimme tehneet ja erityisesti ohjausta siihen, miten tuon tiedon kanssa kulkea eteenpäin kohti tulevaisuutta.

Lisäksi kutsuimme mukaan myös kaikki ne, jotka tulisivat osallistumaan tuohon iltaan myöhemmin cd-meditaation kautta ja tai omalla meditaatiollaan, ja ilman muuta kutsu koski myös kaikkia niitä, jotka olivat osallistuneet mihin tahansa aikaisempaan iltaan.

 

Kristus-Sofia

Meditaation nimeksi tuli Kristus-Sofia, jonka voi suomentaa myös Kristus-Viisaudeksi, vaikka olennaista on kokea näiden korkeiden ja rakastavien ihmiskuntaa ohjaavien ja kantavien olentojen läsnäolo mahdollisimman keveästi ja avarasti, niin kauniiin herkästi, että meidän maalliset sanamme eivät pääse puristamaan omaa käsitystämme heistä liian aineelliseksi.

Kristus ja Sofia ovat myös sitä suurta käännettä, jota me ihmiskuntana olemme nyt eläneet jo yli kaksituhatta vuotta, ja joka edelleen on kiihtymässä.

 

Minä Olen

"Minä Olen" muistuttaa minua myös aina Kristuksen Minä olen -sanoista Johanneksen evankeliumissa. Nuo seitsemän klassista minä olen -lausetta kertovat siitä, miten Kristuksen rakkaus ja valo jakaantuvat meissä seitsemään chakraan, seitsemään virtaukseen, joista jokainen vastaa myös yhtä maapallon inkarnaatiota, ja siten ihmiskehityksen kokonaisuutta kautta kaikkien aikojen.

Me elämme nyt maan neljättä inkarnaatiota, ja se merkitsee, että chakrojen kannalta neljäs on aina sydänkeskus, laskimmepa chakrat sitten kruunuchaktrasta päälaelta alaspäin tai selkärangan juuresta olevasta juurichakrasta ylöspäin.

Sydänkeskuksen Minä Olen -lause on: Minä olen elämän leipä.

Näin sillä on erityinen suhde juuri nykyiseen maamme inkarnaatioon. Se saattaa miettimään, mitä voin kaikesta löytää sitä, mikä elää ja ravitsee. Miten voin toimia niin, että saan aina ottaa vastaan kosmista ravitsemusta? Miten voin elää niin, että toimintani luo maailmaan uutta ravitsemusta, niin itselleni, läheisilleni, luonnolle kuin kaikelle elämälle?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Minä Olen, messut, Siriusryhmä, tähtitietoisuusillat, cd-meditaatio, Kristus-Sofia, sydän-chakra, elämän leipä

Kesän ja kosmoksen juhlaa

Maanantai 18.6.2012 klo 18:42 - Matti Kuusela

Tämä on eräänlaista kesän suurta kosmista juhlaa. Ulkona on lämmintä ja voi mennä ulos teepaita päällä, palematta. Alkukesän vihreys elää vielä täydessä kasvuvoimassaan ja juhannus lähestyy.

Tietoisuuden kannalta
kesä merkitsee sitä,
että maa uneksuu.koristeomena260.jpg
Maaäiti näyttää meille unensa luonnon vehreydessä ja kukkien kauneudessa. Jos me olisimme tietoisuudeltamme kehittyneempiä, me voisimme seurata mitä arkkienkeli Uriel näyttää meille kosmoksen korkeuksissa, jonne tietoisuutemme kesällä kohoaa. Siellä me saamme koko vuodelle kosmisen kehityksen ja kasvun siemeniä, joita sitten syksyn alkaessa istutamme innoissamme todellisuuteen arkkienkeli Mikaelin voiman avulla.

Me emme myöskään näe sitä, miten maan kristallivoimat kohoavat meidän läheisyyteemme kesän aikana. Talvella kristallisuus sataa meille lumikiteinä taivaasta, kesällä se muotoaa meidän olemustamme maan kautta.

 

Rakkaus

Rakkaus liittyy läheisesti kesään ja rakkauden voimaa on aina hyvä vahvistaa ja tuumailla eteenpäin. Lainailen seuraavassa joitakin Steinerin lausumia vuoden 1912 lopulta, siis 99 vuotta sitten:

"Aistillinen rakkaus on luovan ja syntyvän tapahtumisen alkulähde. Ilman aistillista rakkautta ei maan päällä olisi enää mitään sellaista, minkä voisimme aistein havaita. Eikä ilman henkistä rakkautta synny mitään henkistä kehitystä. Eläessämme rakkautta, antautuessamme rakkaudelle me valamme maailmaan luovia voimia."

Toisessa kohdassa hän lausuu:

"Rakkaus on maailman moraalinen aurinko."

Koska rakkauden teot eivät vaadi mitään karmallista tasoitusta seuraavissa elämissä, on hyvin luonnollista, että rakkaus on juuri jumaluuden ominaisuus. Steiner lausuu, miten jumaluuden korkein ominaisuus ei ole kaikkivalta eikä kaikkiviisaus, vaan rakkaus. Se on ominaisuus, joka sinänsä ei voi enää kehittyä, ainostaan se voi kehittyä, miten käytämme ja sovellamme rakkautta.

Steiner jatkaa, miten jumala on täynnä rakkautta, hän on puhdasta rakkautta, voimme sanoa että hän on syntynyt rakkauden substansista. Jumala on täysin puhdasta rakkautta.

Jumala on siis luomistyössään pidättänyt rakkauden itselleen, mutta hän on jakanut valtaansa ja viisauttaan. Hän on jakanut valttaansa ja viisauttaan aina ihmiskuntaan saakka, jotta ihmiskunta voi olla vapaa, jotta ihmiskunta voi kasvaa viisaudessa ja kehittyä eteenpäin.

 

Ihmiskunnan voima

Kun joskus joku kysyy ihmeissään, miten jumala voi sallia sitä ja sitä epämiellyttävää ja jopa kauheaa, mitä maailmassa tapahtuu, meidän on hyvä muistella sitä, että kehitys on mahdollista vain sen kautta, että jumala on antanut meille voimaansa ja viisauttaan, vapaasti käytettäväksi.

Jos siis kysymme, miksi jumala sallii jotain kurjaa tapahtua, meidän on kysyttävä, missä jumalan viisaus ja valta nyt ovat? Ja voimme vastata ainoastaan, että hän on laskenut ne ihmiskunnan piiriin. Jos jotain väärää tapahtuu, se tapahtuu täysin maailmassa, jossa ihmiskunta on kasvamassa yhä suurempaan vastuuseen ja ymmärrykseen omista teoissaan.

Jumala puolestaan kantaa sitä kaikkiallista rakkautta, joka mahdollistaa meille ihmiskunnalle ja jokaiselle yksilöllisen vapautumisen pahasta joka hetki. Heti kun me oivallamme sen viisauden ja voiman tai vallan perusteella, mitä meillä käytettävissämme, mikä on oikea teko juuri nyt, meillä on siihen mahdollisuus. - Se voi tuntua itsestään selvältä ja tavalliselta, koska meillä todellakin on tuo mahdollisuus, joka hetki. Mutta voi olla hyvä koetella hetki ajatusta universumista, jonka ihmisolennoilla ei olisi tuota ihmeellistä mahdollista toimia oikein tai hyvin aivan millon vain, minä hetkenä tahansa.

 

Rakkaus ja tieto

Rakkaus on ihmeellinen lääke myös henkisen tiedon suhteen. Jokainen on varmaan joskus kohdannut tilanteita, joissa huomaa henkisenkin tiedon joskus lisänneen ihmisen tai jonkin ryhmän itsekkyyttä. Rakkaus varjelee ihmistä tältä itsekkyydeltä!

Siksi rakkaus on niin tärkeää henkisen tiedon harjoitukselle. Kun rakkaus läpäisee viisauden ja toiminnan, sitä voi oikeastaan nimittää onnellisuudeksi, sillä silloin ihminen voi käyttää kaikkia kykyjään tasapainoisesti, myös nauttia elämästä, nauttia kesästä, nauttia kauneudesta - ja kaikki pysyy edelleen tasapainossa.

Kun viisaus ja voima ovat tasapainossa rakkauden keskipisteessä, elämä ja luovuus virtaavat vapaina luovina ihmisen kautta, ja hän itse on vapaa toimimaan henkisessä minuudessaan.

 

Kosmoksen juhlaa

Jos olosi tänään maanantaina tuntuu erityisen kosmiselta, se voi juhtua siitä, että tänään on se päivä vuodesta, jolloin maa on täsmälleen oman aurinkomme ja suuren henkisen keskusauringon eli oman galaksimme Linnunradan keskuksen välissä. Ensi yönä myös kuu on mukana tässä samassa linjauksessa, mikä tekee tämän kosmisen yhteyden samalla entistä maanomaisemmaksi.

Vielä ihmeellisempi on se Robert Powellin löytö, että ensimmäinen helluntain 24. toukokuuta vuonna 33 tapahtui juuri tämän saman Aurinko - Maa - Linnunradan keskus -linjauksen aikana. Se mahdollista kahdentoista apostolin tarkoin valitun piirin heräämään aivan uuteen yksilölliseen henkiseen tietoisuuteen.

Se antaa myös sinulle itsellesi mahdollisuuden tunnustella tänään ja ensi yönä, miten oma henkinen olemuksesi asettuu suureen kosmiseen kokonaisuuteen.

Rakkaudella, Matti

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kesä, tietoisuus, Uriel, Mikael, Rudolf, Steiner, rakkaus, luovuus, vapaus, viisaus, valta, jumala

Eläinten tietoisuudesta ja linnuista

Torstai 31.5.2012 klo 19:07 - Matti Kuusela

Eläinten tietoisuus on oikeastaan suuri mysteeri siksi, että käsityksemme siitä on muuttunut niin nopeasti. Vielä satakunta sitten eläimiä pidettiin "eläimellisinä" vastakohtana inhimillisyydelle, mutta nyt olemme joutuneet huomaamaan, että eläimet ovatkin usein paljon inhimillisempiä kuin me ihmiset.

Sata vuotta sitten henkisissä opetuksissa
kerrottiin myös, mitenfalco.jpg ihmisen ja eläimen
suuri tietoisuusero on siinä, että ihmisellä sekä fyysinen keho, eetterikeho, sielukeho että minuus ovat kaikki pakkautuneet tähän fyysiseen maailmaan. Eläimillä taas minuus eli henkisyys on astraalimaailmassa tai sielunmaailmassa - noin periaatteessa, sillä eri lajeilla on suuria eroja.

Kun ihminen on yksilöllisesti vastuullinen täällä fyysisessä maailmassaan, niin eläimillä on ryhmäsielu tai ryhmäminuus, joka ohjaa heidän tekemistään. Edellisen blogin mustarastashenki kertoo, miten "suuri mustarastas" kertoo heille kaiken, mitä heidän tarvitsee tietää esimerkiksi pesän tekemisestä, mutta mitkä olennot alunperin tuon pesän rakenteen ajattelevat, siitä hänellä ei ole mitään tietoa.

 

Ihmisminuus ja lemmikit

Eläimet heijastavat meille ihmisenä olemisen eri puolia ja näiden yhteyksien kautta me olemme sisäisessä yhteydessä kaikkiin eläinlajeihin.  Aina kun näemme jonkin elävän olennon, voimme tuumailla, mitä puolta se meissä edustaa.

Jotkut eläinsielut korostavat sitä, että kun ihminen oppii hyväksymään eläimet vertaisikseen, paljon muuttuu parempaan päin. Mutta samalla meidän on tärkeää ymmärtää, että juuri läsnäolevan minuutemme takia meillä ihmisillä on silti erikoistehtävä kaikkien eläinten suhteen: me kannamme nyt sitä läsnäolevaa henkisyyttä tai hengen kipinää, jota kaikki elävät lajit maan päällä enemmän tai vähemmän tarvitsevat, vaikka kaikki lajit eivät sitä ehkä välttämättä huomaa, koska emme me ihmisetkään ole siitä tehtävästämme paljoa luonnonolennoille viestittäneet.

Kotieläinten, lemmikkien ja muiden palveluseläinten kohdalla on niin, että ihmisminä korvaa jossakin määrin näiden eläinten ryhmäminuuden vaikutuksen. Ja koska eläimillä ei ole henkilökohtaista minuutta samalla lailla kuin ihmisillä, heidän sielullisuutensa on - usein - puhdas ja viaton, ja sen takia ihminen voi saada lemmikkiinsä niin syvän tunnesuhteen, koska ainakin pieneltä osalta silloin tästä eläimestä tulee hän itse.

Toki tässäkin on monia vivahteita. Arthur Myers kertoo koskettavassa kirjassaan Eläimet puhuvat ihmiselle monista ihmeellisistä eläinten ja ihmisten välisistä suhteista. Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa kaikille, joita aihe vähääkään kiinnostaa. Se avaa aivan uusia ja hedelmällisiä näköaloja, ja sitä saattaa edelleen löytää vaikkapa kirjastoista, ja varmaan alkukielellä: Communicatin with Animals.

 

Lintujen aurinko-olemus

Ne jotka ovat lukeneet Enkelit kanssamme -kirjaani, muistavat että maapallolla on ollut useampia aikaisempia aineellistumia, jotka edelleen vaikuttavat täällä meidän kanssamme. Linnut muistuttavat meitä maan toisesta inkarnaatiosta, Aurinko-tilasta, jolloin koko maa muodostui valon ja ilman virtauksista ja sen korkein tietoisuus oli periaatteessa nykyisen kasvikunnan tasolla.

Mutta linnut kantavat itsessään ja tarkemmin vielä luustonsa sisällä muistoa maan ensimmäisestä inkarnaatiosta, jota nimitetään esimerkiksi vanhaksi Saturnukseksi. Se oli kokonaan lämpökosmos, ja tuo lämpö auttaa edelleen lintuja leijumaan ilmassa - toisin kuin esimerkisi perhosten kohdalla, joiden lento perustuu kokonaan valoeetteriin, ei niinkään lämpöön kuten linnuilla.

Lintujen aurinkomuistot kohoavat voimakkaimmin esiin juuri valkeissa korkealla ilmakehässä ja valossa liitävissä linnuissa, ja mitä mustempi jokin lintu on, sitä enemmän voimme ymmärtää sen sisäistäneet omaa sielullisuuttaan. Eläimillä valkeus merkitsee aina niiden avoimuutta kaikkialliselle henkisyydelle, ja mitä tummempi väri, sitä lähemmäksi ja 'alemmaksi' se on vajonnut, mikä ei välttämättä merkitse mitään huonoa, kuten muistamme edellisen blogin mustarastaan pappispuvusta.

 

Haukankatse

Kun jokainen eläin ja lintu edustaa jotain puolta ihmisyydestä, katsokaamme haukkaa, joka liitää korkealla ilmassa. Jo 1980-luvulla tehdyssä kirjalla Awakening to Animal Kingdom kerrotaan miten haukka vastaa sitä ihmisen puolta, joka näkee laajan kokonaisuuden, mutta havaitsee silti yksityiskohdat ja on valmis käyttämään luovuuttaan aina havaitessaan siihen mahdollisuuden - niin kuin haukka syöksyy epäröimättä saaliinsa kimppuun.

Kun me ihaillen seuraamme haukan lentoa, me vahvistamme samalla vastaavaa funktiota itsessämme. Luonnollisesti haukkojen vähenemisellä on biologisia syitä, mutta periaatteessa se kertoo siitä, miten meidän ajattelumme ei enää kiidä taivaan korkeauksissa vaan puuhailee pienempien arkisten asioiden parissa.

Jos ajattelisimme enemmän suuria elämän näköaloja ja katsoisimme maailmaa kirkkain ja näkevin silmin, näkisimme myös enemmän haukkoja maailmassamme.

 

Pöllö

Samassa kirjassa esiintyy myös toinen lintu, pöllö, joka on muodoltaan sulkeutuneempi ja ihmiselle usein hieman kiehtovan pelottava, sillä pöllö on henkinen opaslintu. Sen tehtävänä on opastaa ihmistä sisäisillä matkoillaan niin maanpäällisen elämän kuin kuoleman jälkeisenäkin aikana. Se pätee muutosaikoihin ja erityisesti vainajien ohjaamiseen.

Pöllöt ovat puhtaasti maan olentoja, jotka eivät ole niin kiinnostuneita kommunikaatiosta kuin ihmiset yleensä. He ovat yhteydessä toisiin olentoihin suoraan sisäisellä, sielullisella tasolla, suurine silmineen. He puhuvat sillä universaalilla alitajuisella kielellä, joka on yhteistä kaikille olennoille.

Siinä missä satakielet tai mustarastaat luovat laulullaan maanpäällisiä sointitiloja korkeammille olennoille, pöllöille riittää tuttu huu-huu, jonka he kokevat miellyttäväksi ja auttaa heitä orientoitumaan keskenään tässä fyysisessä maailmassa.

Mutta pöllöhenki lisää, että jos jollakulla on jokin viesti välitettävänä pöllöille, sen voi välittää monella tavalla: meditaatiossa, ohjatulla mielikuvamatkalla, katsomalla pöllöjen kuvia tai kuvittelemalla vaikka lentämistä heidän kanssaan.

Tässäpä hyvä mietinnän kohde. Milloin ihmisellä voisi olla aihetta välittää viestiä pöllöille. Pöllöjen itsensä mielestä ilmeisesti sellaista aihetta voi olla.

Niin, vielä yksi asia, jonka he haluavat tuosta kirjasta välittää: yksi pöllö pystyy olemaan oppaana noin 100 - 1500 sielulle, tilanteesta riippuen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eläimet, tietoisuus, linnut, haukka, pöllö. lemmikit

Vanhemmat kirjoitukset »