Matin blogi

Vuorisaarnan suuret opetukset

Torstai 19.2.2015 klo 10:06 - Matti Kuusela

On ihmeellistä, miten Vuorisaarnan avautuminen tapahtuu hitaasti, kohta kohdalta. Se on aivan kuin katsoisi kukan avautumista hidastetulta videolta, terälehti terälehdeltä.

Kuvitellaan vielä, miten Jeesus kauniissa ja aurinkoisessa Galileassa nousee vuorelle, istuutuu ja alkaa opettaa opetuslapsiaan ja kansaa. Tämä on hänen ensimmäinen opetuksensa Matteuksen evankeliumissa, hänen ohjelmajulistuksensa uudesta opista ja aikojen muutoksesta.

Toki kreikkalaiset olivat jo aloittaneet filosofian harjoituksen, mutta juutalaisilla vallitsi edelleen vanha syvä vakaumus siitä, että aitoa henkistä tietoa on saatavissa vain jumalilta, Jahvelta. Se oli mahdollista vihkimyksessä, uutta tietoa oli mahdollista saada profeetoilta, jotka tosin olivat vaienneet Johannes Kastajaa lukuunottamatta. Luultavasti myös divinaation tie oli jo tuohon aikaan sulkeutunut, eli menetelmä, jossa jumala antaa papeille viestinsä kirjain kirjaimelta.

Samoin ennen Golgataa henkinen yhteys jumalaan oli mahdollista lähinnä yöaikaan, yötietoisuudessa. Niin Nikodeemuksestakin kerrotaan, miten hän tuli Jeesuksen luo yöllä. Se tarkoittaa että Jeesus keskusteli tämän juutalaisten vihityn kanssa yön henkisessä tilassa.

Vuorella

Nyt Jeesus siis opettaa täydessä päivänvalossa, vuorella, lähellä aurinkoa. Hän opettaa myös kansalle, mikä ilmeisesti oli ennenkuulumatonta. Opetuslapset ja kansa kuulevat ensimmäisinä, että ajat ovat muuttuneet. Vanha mysteeritie on kuljettu loppuun ja nyt ihmisen on mahdollista saada itse, itsessään, oman minuutensa kautta kaikki se, mitä hän ennen sai mysteereissä ja niihin perustuvissa henkisissä toimituksissa.

Nyt alkoi aika, jolloin jokaisen ihmisen on mahdollista tavoittaa henkinen maailma omassa itsessään, omassa sydämessään. Siitä kertoo ensimmäinen Vuorisaarnan autuuslause. Ja kun puhutaan autuudesta, niin sa tarkoittaa, että ihminen voi siis saada omaa tietään saman ja enemmänkin kuin aikaisemmin mysteeritietä.

Ja vaikka muistamme, että Vuorisaarnan lyhyiden autuuslauseiden suomennokset ovat puutteellisia, niin silti me voimme sieltä kuin sanojen takaa etsiä totuutta, sellaista totuutta joka soi sieluissamme.

Todella ymmärtää

Mutta miten vaativaa meidän on edelläänkään ymmärtää ja luottaa siihen, että Kristuksen julistus todella pitää paikkansa. Sehän merkitsee, että myös sitä, että meidän ainoa totuuden kriteerimme löytyy meistä itsestämme, omasta sisäisyydestämme.

Ja se tarkoittaa, että henkisen tien kulkija ei voi koskaan hyväksyä mitään väitettä, ei ainoatakaan, ennen kuin hän on sen itse sisimmässään todentanut. Se on oikeastaan juuri se kohta, josta varsinainen henkinen koulutus voi alkaa.

Päästäksemme edes lähelle alkua meidän on jollakin tavalla herättävä, niin että kohoamme irti arjen ajatuksista ja oivallamme jonkin suuremman olevaisuuden.

Voi kulkea monien teiden kautta ennen kuin alkaa ymmärtää, miten merkittäviä ovat ne monet vanhat henkiset opetukset, joiden on jo luullut vanhentuneen: hyveet, totuus, kauneus, moraalisuus... Jossain vaiheessa alkaa kokea, että ne eivät olekaan vain sanoja, vaan ne ovat läsnäolevia henkisiä voimia.

Käsitteiden elävöityminen

Kun ajatukset alkavat ikäänkuin hidastua ja elävöityä, kun alkaa kokea niiden voiman ja tunteen, niin samalla alkaa lähestyä autuuksien toista lausetta. Se lupaa lohdutusta niille, jota murehtivat.

Tämän voi helposti sivuuttaa. Mutta miten usein ihmiset murehtivat, miten usein itse murehtii jotain? Ja heti ohjelmansa toisessa kohdassa Kristus lupaa jokaiselle lohdutuksen - itsensä kautta. Se sana vain on jätetty suomennoksissa pois.

Se "itse" tarkoittaa jokaista ihmistä. Ja se tarkoittaa samalla Kristuksen itseä, jonka kautta tämä uusi yhteys maailmaan on mahdollinen, että kärsivät saavat omassa itsessään lohdutuksen tuskaansa, kun he etsivät Kristuksen myötä itselleen uutta totuutta.

Tuo on hämmästyttävän suuri lause. Nyt ihmettelen, että vaikka olen niin pitkään näidenkin lauseiden kautta kulkenut, niin en ole aikaisemmin tajunnut, että tuon lohdutuksen saamisen voi ja saa käsittää läsnäolevana todellisuutena.

Harjoitus

Mieleeni kohoaa nyt harjoitus. Muistele miten olet joskus aikaisemmin kärsinyt, surrut, tuntenut ahdistusta, pelkoa tai muuta vastaavaa. Muistele nyt miten tuo tila on päättynyt. Tai ellei se ole, niin kuvittele miten se voisi päättyä.

Ehkä juuri tällä kohtaa mahdollista päästä vanhasta ja enemmän tai vähemmän tyhjästä ajattelusta sellaiseen uuteen sisäiseen kosketukseen, joka voi antaa sen yhteyden ja voiman, jota Matteuksen suomennos nimittää lohdutukseksi.

4 kommenttia . Avainsanat: Vuorisaarna, Rudolf Steiner, Kristus, lohdutus, totuus

Ukraina ja rakkauden harjoitus

Keskiviikko 10.9.2014 klo 23:51 - Matti Kuusela

Aivan erityisen lämpimät kiitokset teille kaikille lukijoille ja etenkin Facebookin keskustelusta, josta sukeutui todella upea. Voi kokea miten syvältä koettuja tuntemuksia meillä on Suomen asemasta tässä maailmassa.

Kun mietin tuota kokemusten laajaa kirjoa, niin sitten aloin ihmetellä, miten se on mahdollista, miksi me koemme eri maitten keskinäiset suhteet niin henkilökohtaisesti. Onhan moni meistä istunut jopa koulun historian tunneilla. Olemme opiskelleet historiaa satoja tunteja, ja silti meidän näkemyksemme maitten ja taloudellisten organisaatioiden vuorovaikutuksesta ovat aika eriäviä. Heh, toisaalta se on tietenkin arvo.

Puolueet ja kansainvälisyys

Tajusin, että puolueet ovat yksi suuri ja ehkä jopa suurin syy siihen, miksi meidän on niin vaikea tajuta maiden välisten suhteiden dynamiikkaa. Puolueita ei oikeastaan kiinnosta opettaa ihmisiä ajattelemaan itsenäisesti, vaan pitää vanhat kannattajat yhteisen näkemyksen piirissä ja saada uusia.

Kun tältä pohjalta mietitään kansainvälistä politiikkaa, sen aihe on luonnostaan, miten saamme lisää kannatusta. Ei niinkään se, mikä on totuus, mitä eri puolia voimme kokea jonkin suurvallan toiminnassa. Ei, puoluetoiminta vie väistämättä siihen, että jokaisesta asiasta valitaan vain yksi näkökanta, jota viedään mahdollisimman tehokkaasti eteenpäin.

Ukrainan kriisissä on meitä suomalaisia kiinnostavia osapuolia ainakin Venäjä, Suomi, muu EU, Länsi-Ukraina ja Itä-Ukraina sekä mahdollinen salaperäinen taustavoima, joka on väistämättä otettava huomioon, vaikka emme sitä tarkemmin tuntisikaan.

Koska mikään valtio tai osapuoli ei ole yksinomaan täysin huono, on meidän jokaisen kohdalla otettava huomioon plussat ja miinukset. Se tekee kaikkiaan 2x6 osapuolta, joita kaikkia pitäisi pystyä katsomaan puolueettomasti erikseen kun tekee arviointia. Siis vähintään kaksitoista eri näkökokulmaa! Ja useimmiten me tyydymme yhteen tai kahteen oman subjektiivisen kantamme muodostamisessa.

365_olavinlinna.jpg

Plussien ja miinusten rakastaminen

Tällä kohtaa on hyvä palauttaa mieleen Jukka Hirvonsalon loistelias henkinen harjoitus. Otetaan paperiarkki ja vedetään siihen keskelle pystysuora viiva. Toisen palstan otsikoksi tulee + ja toisen -, eli plus ja miinus.

Plussien alle kirjoitetaan kaikki hyvät asiat, joita juuri silloin tulee mieleen, lähinnä omasta elämästä, ja toisen alle kaikki miinukset. Niitä ei mitenkään pidä sensuroida, vaan antaa tulla kaikki esiin mitä on tullakseen.

Ensimmäisillä kerroilla voi hyvin olla, että plussia ei tule montaakaan, mutta miinuksia riittää.

Seuraavaksi käydään kaikki kohdat läpi. Sekä plussille että miinuksille sanotaan samalla tavoin, esimerkiksi vuokra, minä rakastan sinua.

Harjoitusta voi muunnella ja tehdä monimutkaisemmaksikin, mutta perusasia on se, että kun julistaa rakastavansa kaikkia elämäänsä liittyviä näkökohtia, niin hyviksi kuin huonoiksi lukeutuvia, niiden jännitteet alkavat vähitellen laantua. Uusi elämänvoima alkaa virrata kaikkien asioiden välillä ja niissä piilevät kielteisyyden ja syrjinnät lukot alkavat avautua.

Se merkitsee käytännössä, että elämä uudistuu. Ja mikä ihmeellistä, kun oppii rakastamaan tai edes hyväksyy laajemman rakkauden mahdollisuuden, niin oman elämän hyvät asiat alkavat nousta esiin aivan uudella voimalla.

Kun tästä vedetään yhteys valtioiden väliseen tilanteeseen, niin vastaavan harjoittelun seurauksena, vaikka sen tekisi kevyemminkin, alkaa nähdä vapaammin mitä eri osapuolet oikeasti tekevät. Alkaa huomata, että ei pidä katsoa pelkästään sitä, mitä sanotaan, vaan ennen kaikkea sitä, mitä kukin tekee.

Ja siitä seuraa se, että jos tykkää jostain maasta, niin katsoessaan mitä tapahtuu, voi rauhassa nähdä mitä mahdollisesti hyvää ja mitä huonoa on menossa. Tai voi oppia huomaamaan, mikä on välttämättömyyden sanelemaa, mikä vapaaehtoista. Mutta tällaisen sisäisen tarkastelun vapautuminen vaatii kyllä sisäistä työtä.

Rakkaus ja totuus

Nyt tulemme näkökulmaan, joka monesta on varmaan vielä radikaalimpi. Steiner on osoittanut, miten ihminen voi tietää totuuden vain asiasta, jota hän rakastaa.

Se on aika paljon sanottu, mutta kun sitä miettii, niin huomaa että se on samaa asiaa kuin intiaanien sanonta, että ennen kuin muodostaa käsityksen jonkun ihmisen teoista, on ensin käveltävä vuorokausi hänen mokkasiineissaan.

Ja onhan se muutenkin selvää. Meidän maailmamme perusvoima on rakkaus, ja rakkaus on myös meidän tulevaisuutemme. Vain rakkauden valossa me voimme todella tietää ja ymmärtää.

Siksi tuo Hirvonsalon harjoitus on niin mahtava. Kun sitä tekee vaikka kuukauden joka päivä, niin elämä todella muuttuu avarammaksi ja vapaammaksi. Ja kun sisäiset kiinnikkeet vähenevät, alkaa nähdä enemmän mitä tapahtuu.

Rakkauden olemus

Hyvä kysymys nyt on, pitäisikö minun nyt sitten ruvata rakastamaan sitä ja sitä pahaa. Noinhan meidän mielemme juuri ajattelee ja kokee asiat.

Mutta kysymys on harjoituksesta. Kysymys on siitä, että me alamme tämän vanhan ihmisemme sisällä rakentaa uutta henkistä ihmistä. Se on ihminen, joka oppii vähitellen vanhoista rasituksista vapautuessaan luomaan uuden ja vapaan näköalan elämään. Ja se on myös se ihminen, joka voi aidosti ymmärtää Jeesuksen rakkauden ja rauhan opetukset.

Meidän nykyinen ihmisyytemme, joka perustuu niin vahvasti menneille tapahtumille, kokemillemme vääryyksille ja monille muille hankaluuksille, ei oikein pysty vielä ymmärtämään mitä maailmassa tapahtuu. Siksi me juuri ryhdymme sotiin ja painostuksiin, oppiaksemme, tullaksemme lopulta uusiksi ihmisiksi.

Vaikka järki sanoo, että Venäjän vastaiset talouspakotteet eivät ehkä oli kaikkein fiksuin tapa ratkaista läntisen ja itäisen Ukrainan asukkaiden välisiä ongelmia, niin miten moni kuitenkin tuntee itsessään moraalista ylemmyyttä: minä tässä olen oikeuden ja hyvän puolella – kannattaessani pakotteita. Ja silti tiedetään, että juuri oikeudenmukaisella tavalla vapaa kauppa on yksi kaikkein tärkeimpiä rauhaan johtavia voimia.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Venäjä, Suomi, talouspakotteet, rakkaus, totuus

Uskomisesta - kohti rakkautta ja toivoa

Torstai 17.7.2014 klo 13:30 - Matti Kuusela

Vanhoilla tunnetuilla sanonnoilla saattaa olla syvä todellispohja. Yksi tällainen paljon käytetty fraasi on usko, toivo ja rakkaus. Ihmeellistä kyllä, siinä on sanojen järjestys on Steinerin mukaan vaihtunut. Hän jopa hämmästelee sitä, miten meidän aikamme eli silloinen 1900-luvun alku voi olla niin materialistisoitunutta, että tuota väärää järjestystä ei ole huomattu.

Minusta tuota ei tarvitse paljon ihmetellä, sen verran ajatustyötä sanojen järjestys tuottaa, vaikka se selitetäänkin. Steinerin mukaan usko on sielullinen ominaisuus, joka liittyy meidän astraalikehoomme eli sielukehoon. Rakkaudessa taas puhutaan eetterikehon eli elämänvoimakehon tai sanoisiko elonkehon ominaisuuksista. Ja toivo kuuluu meidän fyysisen kehomme ja elämämme alueelle.

Uskoko ennen tietoa

Steiner on puhunut myös siitä, miten runsas tuhat vuotta sitten kirkon piirissä julistettiin uskon dogmi, mikä tarkoitti sitä, että kristinuskon perustotuuksia ei tarvinnut tietää, riitti että niihin uskoi. Sehän tarkoittaa käytännössä, että usko tulee ennen tietoa, ja todella, niin on monella alueella nykyisin: me uskomme jotain, ja suostumme tietämään vain sellaista, mikä on omien tai oman viiteryhmämme uskomusten mukaista.

Mutta Steiner julistaa vahvasti, että meidän on perustettava elämämme tietoon, paitsi luonnontieteelliseen tietoon, myös siihen sisäiseen tai filosofiseen tai henkiseen tietoon, jonka me voimme itse todentaa oikeaksi.

Nyt edessäni olevassa esitelmässä Nürnbergistä vuodelta 1911 Steiner lausuu, että olihan ennenvanhaan myös ihmisiä, jotka olivat paljon viisaampia kuin monet nykyaikaisten näkemysten edustajat. He eivät sanoneet, niinkuin usein luullaan, että uskon siihen, mitä en tiedä, vaan he sanoivat:

"...vasta siihen, minkä tiedän, minä todella uskon. Tieto on vain uskon perusta. Meidän pitää tietää, jotta voimme yhä enemmän kohota ihmissielun uskonvoimien piiriin. Sieluissamme on oltava jotain sellaista, mikä voi katsoa henkistä maailmaa, joka ohjaa ajatuksemme ja mielikuvamme henkisen maailman puoleen."

Jos meillä ei ole näitä voimia, lisää Steiner, joita sana usko kuvaa, jokin meissä autioituu. Lyhyesti sanottuna, hän jatkaa, vain uskon voimat voivat antaa meille sen elämän, jonka tulee raikkaana pulputa sieluissamme.

Minuus ja usko

Mehän saatamme sanoa lapselle, että usko nyt, kun minä sanon. En tiedä, onko se niin hyvää lapselle, mutta mehän - jotka tätä luemme - olemme aikuisia. Ei meitä enää tule opettaa kuin lapsia. Me olemme täällä maan päällä kehityksen koulussa, ja se mitä me varsinaisesti kehitämme, on meidän minuutemme.

Nykyisin puhutaan paljon siitä, miten ego on monen pahan lähde. Mutta itse asiassa tarkoittaa juuri minää, ja paha se ei ole sinällään, vaan pahaa on se, että tuo minuus ei ole riittävän vahva henkisesti, vaan se antaa vallan sielussa vaikuttaville alemmille ja itsekkäille voimille.

Nykyään saa mediasta usein kuulla, miten ahneus on aivan ok, koska vain pieni osa kansasta pystyy todella hyödyntämään omaa ahneuttaan. Totta kai se ilmaistaan hienostuneemmin, mutta tuohon suuntaan se menee. Egoismi on sitä, että minuus ei kasva henkisessä oikeudenmukaisuuden ja rakkauden voimassaan, vaan antautuu puolustamaan alempia voimia.

Kyllähän me tiedämme, että on monia tilanteita, joissa itsekkyys on aivan oikein ja luonnollista. Esimerkiksi riittävä ravinto ja uni on aivan luonnollista itsekkyyttä, kohtuulliseen kunnon elämään riittävä eläke on luonnollista itsekkyyttä myös. Minuuden tehtävä on sitten henkisenä voimana arvioida, missä luonnollisen itsekkyyden tarve vaihtuu henkisemmän oikeudenmukaisuuden ja totuudellisen alueelle.

Totuus ja terve minuus

Minuus on siitä outo voima ihmisessä, että meidän on itse pidettävä siitä huolta. Me voimme paljon tukea toisiamme, mutta pohjimmiltaan meidän on aina itse elävöitettävä tätä minäämme, joka lepää salaperäisessä sisäisyydessämme.

Ja tuota minuutta vahvistavaa voimaa Steiner juuri nimittää uskoksi. "Sitä ihmisen sisäistä aluetta, jossa uskonvoimat elävät, voimme nimittää uskonsieluksi, tai minun puolestani vaikka uskonkehoksi. Ja se on sama asia, jota tähän asti... olemme nimittäneet astraaliruumiiksi. Uskonvoimat ovat astraaliruumiin tärkeimmät voimat, ja termi uskonruumis on yhtä oikea kuin astraaliruumiskin.

Terve minuus siis uskoo, ja usko perustuu tietämiseen.

Koko henkisen tiedon idea perustuu siihen, että meillä todellakin on mahdollisuus tietää myös sellaista, mikä ei ole aistimaailman piirissä. Se voi olla monelle yllätys, mutta myös luonnontieteen ja nykyfilosofiankin alueella totuus on se, minkä tiedeyhteisö totuudeksi hyväksyy. Ja kun miettii, niin sama pätee kaikissa ihmisyhteisöissä. Yhteisölliset totuudet ovat riippuvaisia siitä, hyväksyvätkö ihmiset niitä vai ei.

Se tarkoittaa myös, että yksityinen ihminen voi tietää totuuksia, uskoa totuuksiin, joita muut eivät hyväksy. Ja siitä seuraakin mielenkiintoinen kysymys, miten minä voin ravita ja vahvistaa omaa totuudentuntoani, ja siihen liittyvää uskoa.

Suosittelen seuraavanlaista harjoitusta:

- Ota jokin lähellä oleva kirja käteesi. Tai ellei sellaista ole lähellä, ota käteesi jokin paperi tai mikä tahansa esine ja sovella harjoitus siihen.
- Katso ja tunnustele kirjaa hetken aikaa, ja lausu sitä omia havaintojasi, kuten "tämä on kirja" - "se sisältää sivuja" - "sivuilla on kirjoitusta, ainakin useimmille" - "sivut ovat hieman kellertäviä" - "tämän kirjan sivut eivät ole aivan valkoisia" ..

Tässä tuo harjoitus on aivan yksinkertaisessa muodossa, mutta kun teet sen, niin saatat huomata, että sielussasi tapahtuu jotain. Saatat huomata, millaisia voimia sinussa työskentelee silloin, kun lausut yksinkertaisia totuuksia, ja samalla tuumaat ovatko ne varmasti totta.

Tätä harjoitusta voit soveltaa sitten myös eläviin kohteisiin kuten kasveihin tai lemmikkieläimiin, mutta kannattaa lähteä aivan yksinkertaisista kohteista ja yksinkertaisista lauseista. Ja huomaan, että toden totta, totuuksien lausuminen elävöittää ja vahvistaa sieluani. Ja sillä on jotain tekemistä uskon kanssa!

Jatkamme sitten rakkaudesta ja toivosta, vaikka voi olla että tähän väliin tulee toinen aihe, joka nyt tahtoo vahvasti nousta esiin. Se koskee maallisella tasolla suurempia asioita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: usko, toivo, rakkaus, Steiner, totuus, harjoitus

Totuuksia kohti

Tiistai 17.12.2013 klo 1:25 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Kiitos kaikille eilisen syntymäpäiväni onnitteluista, ja kiitos teille jokaiselle mukana olosta. Syntymäpäivä herkisti tuntemaan miten tärkeitä ja läheisiä te kaikki olette, riippumatta siitä miten usein me tapaamme tai pääsemme puhumaan tai vaihtamaan henkilökohtaisia viestejä. Koin myös vahvasti sen, miten me kaikki jotka ehkä vain vähänkin tunnemme toisiamme, olemme kuitenkin tuttuja jo usein monistakin vanhoista elämistä. Joissakin elämissä me olemme läheisemmissä yhteyksissä kuin toisissa, mutta silti tuo yhteys on olemassa ja se kantaa meitä jokaista. Me kannamme ja tuemme toinen toisiamme, usein silloinkin kun päivittäinen elämä näyttää aivan toiselta.

Mitä me ansaitsemme

Nämä ajatukset johtivat sitten taas miettimään yhteiskuntamme tulonjakoa. Vaikka päivälehdet eivät siitä kerro - niiin niitä on luultavasti ohjeistettu - niin jotkut teistä ehkä tietävät, että islantilaiset ovat panemassa perustuslakiaan uusiksi aitoon uuden maailman tyyliin niin, että jokainen jolla vain on yhteys nettiin, voi siihen osallistua.

Suomessa me olemme vielä kaukana sellaisesta rohkeudusta, että uskaltaisimme ottaa vastuuta omasta näkemyksestä yhteisten asioiden hoidosta. Eilisen syntymäpäiväni johdosta uskaltaudun nyt kuitenkin sanomaan muutaman sanan. Kun ihmiset ovat passiivisia, demokraattisessakin yhteiskunnassa hallitus ja puolueet kykenevät helposti ryöstämään vallan itselleen.

Kun meille muutaman kerran sanotaan, että olemme vain kateellisia ja että johtajille pitää antaa työrauha, niin mehän uskomme ja olemme kiltisti hiljaa. Ja niin paljon valta ja voima herättää kunnioitusta, että vallan ympärille kerääntyy vahva vapaaehtoinen kannattajajoukko, joka kokee itsensä oikein mallikkaaksi puolustaessaan vallassaolijoita.

Viime vuosina yhteiskunnallisia tuloeroja on tietoisesti kasvatettu ja on tietysti jännittävää kuulla, miten monien mielestä se parantaa yhteiskunnan toimivuutta, vaikka ei tarvitse kuin muistella keskiajan olosuhteita, niiin ymmärtää, ettei se pidä paikkansa. Mitä tasaisemmin tulot jakautuvat, sitä paremmin yhteiskunta toimii.

Sitä voin perustella tarkammin joku toinen kerta, mutta mielessäni nousee vahvasti esiin näkemys, että jokainen on palkkansa ansainnut. Työmies varmasti onkin, mutta kun optiot ja palkkiot nousevat suhteettoman korkeiksi, niin on vaikea nähdä siinä enää mitään perinteisessä mielessä ansaitsemista.

Päinvastoin ne, joille kertyy rahaa erityisen paljon, elävät toisten ansaitsemilla rahoilla. Niin se menee. Joillakin vain on sellaisia kykyjä tai muuten sellainen tilanne, että he pääsevät kokoamaan varoja, jotka syntyvät satojen, tuhansien tai jopa miljoonien muiden ihmisten työstä. 

Silloin kristillinen näkemys on, että he ovat kiitollisuudenvelassa niille, joiden työn tuloksena heidän varallisuutensa kasvaa. Nythän Suomessa tapahtuu niin, että kun kertyy suuria tuloja, niin ylimääräinen varallisuus, jota ei tarvita elämiseen, kiikutetaan ulkomaille. Siitä johtuu se, että joka kerran kun talouden luonnollinen aaltoliike menee alaspäin, menoja on leikattava vähätuloisilta talouden tasapainottamiksi. Luulen että se on näin yksinkertaista.

Kun Suomessa on monenlaisia meidän kaikkien yhdessä ylläpitämiä taloudellisia tutkimuslaitoksia, niin toki toivoo, että ne kertovat, mihin kasvava varallisuus siirtyy. No, sitä voimme vielä odottaa, ja siihen asti on hyvä miettiä itse. 

Hupaisaa on, että nuorempana ajattelin kansantalouden olevan yksi niin vaikeista aloista, että siihen en tahdo ryhtyä. Nyt näyttää siltä, että asiantuntevat tosin osaavat pyörittää sen rutiineja, mutta eivät näe sen kokonaisuutta. 1990-luvun romahduksen aikaan ja jälkeen saimme jatkuvasti kuulla, miten kukaan ei osannut nähdä tai ennustaa, mitä oli tapahtumassa, vaikka se aivan itsestään selvää.

Nyt luin jokunen päivä sitten lehdestä, että talousasiantuntijat olivat vasta viime kesänä huomanneet, että Suomen lainanotossa on jotain ongelmallista, vaikka siitäkin on ollut puhetta jo vuosia.

Mihin tällä pyrin: siihen, että yksityisten ihmisten on tullut aika alkaa ajatella meidän kaikkien yhteiste asioiden hoitamista. Emme voi jättää sitä vain asiantuntijoille tai edustajille. Emme myöskään puolueille, sillä on aivan selvää, että jos vallasta kiistelee muutama puolue keskenään, totuutta ei niistä yksikään voi saavuttaa, koska ne joutuvat kilpailemaan keskenään ja kehittämään näkemyksiään tuon keskinäisen kilpailun pohjalta. Vain yksityinen ihminen voi yltää aidosti kohti totuutta, vaikka vapaat ryhmät voivat auttaa näiden totuuksien löytämisessä.

Rakkaudella

Matti

1 kommentti . Avainsanat: talous, varallisuus, totuus

Kauneuden tie ja totuuden tie

Tiistai 8.10.2013 klo 0:30 - Matti Kuusela

Noin viisitoista vuotta sitten luin intensiivisesti kirjaa Esivanhempiemme äänet. Tosiasiassa se on englanninkielien kirja, Voices of our Ancerstors, jonka on kirjoittanut cherokee-opettaja Dhyani Ywahoo.

Kirjassa on runsaasti koskettavia kohtia, mutta lainaan siitä
kappaleen, jossa mainitaan Plejadit, dhyani_ywahoo.jpgtai meidän Seulasemme, tuo ihana nuori ja kimmeltävä tähtiryhmä.

"Aamulla lauloin yksinkertaisen kiitoslaulun, kuten isovanhempani olivat minulle opettaneet. Laulan kaikille sukulaisilleni, jokaiselle joka elää ja hengittää, jopa kiville, sillä kristallit elävät ja ne kasvavat aivan niin kuin mekin... Valon pyhä spiraali yhdistää kaikki olennot. Isovanhempani sanoivat: 'Muista että olet tullut Seitsemän tanssijan luota, Plejadien tähdistä; sieltä meidän kansamme tulee.' Näin, visualisoiden seitsemää tähteä pääni päällä ja havaiten kolme pyhää tulta syvällä selkärangassani istun ja kuuntelen kun he laulavat hyvin yksinkertaisen laulun. Muista tuota valon pyhää spiraalia, Asga Ya Galunlati, Suurta henkeä joka yhdistää meidät kaikki. Kaikkien meidän kulttuuriemme, kaikkien uskontojen kautta kulkee yksi lanka, yksi puu. Havaitkaamme tuo suuri puu, tunnistakaamme tuo järjen kirkas valo, viisauden tuli, joiden kautta me voimme jäljittää juuremme Suureen Rauhanpuuhun."

"Nuorena lapsena tuo oli ensimmäinen askeleeni Kauneuden polulla. Oppia laulamaan aamun kiitoslaulu ja istua hiljaa ja kokea, miten todellakin valo kulkee tämän kehon läpi, sai isovanhempieni sanat saamaan saamaan enemmän merkitystä sydämessäni. Ymmärsin että valo todellakin kulkee kaikkien kehojeni läpi hengittäessämme; meillä on mieli, ja hengitys kantaa sitä. Silloin minussa heräsi toinen kysymys tunnistaessani valon: 'Vaikuttaako mieli todellakin kasveihin, satoon, ympäristöön? Voinko minä tulla vanhojen kaltaiseksi, kutsua esiin sitä mitä tarvitaan, vain sydämen rukouksella?"

"Elää yksinkertaisesti on nähdä ilman kiinnittymistä. Meidän arvoamme, meidän asemaamme ei määrää se, mitä me teemme ulkoisesti, vaan se työ mitä me teemme sydämissämme ja se, miten me autamme toisia. Pyrkimys tunnistaa ja puhua totuus on suurinta työtä, mitä kukaan meistä voi tehdä. Se merkitsee kirkkaan mielemme voiman tunnistamista ja sitä, että me kutsumme esiin parasta kaikista ihmisistä, joiden kanssa kuljemme elämän tietä."

- Dhyani Ywahoo löytyy myös Facebookista

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Dhyani Ywahoo, cherokee, meditaatio, valo, totuus, kauneuden polku, Plejadit, Seulaset, Seitsemän tanssijaa

Vastuu

Torstai 11.4.2013 klo 19:12 - Matti Kuusela

Suomen hallitus sai huokaista helpotuksesta, kun opettajakohu nousi peittämään sen veropoliittisia virheitä. Huomaan että minulle jäi edelleenkin epäselväksi, korjattiinko hallituksen päätöksen kaikkein suurin vääryys: pörssiin listaamattomien yritysten osinkojen verottomuus, vai miten se nyt meni. Siis ei mitään veroja, vaikka osinkoja olisi 150 000 euroa vuodessa.

Ihmiset jotka saavat suuria ja selvästi ylisuuria palkkioita esimerkiksi valtionyrityksiltä tai suoraan hallitukselta, eivät useinkaan oikein ymmärrä, mistä heidän rahansa tulevat. Usein he korostavat, että he ovat itse ansainneet sen vaikka 200 000 euroa.

Mutta jos katsoo, miten maailma toimii, niin se on mahdotonta. Joku voi saada 200 000  euroa ainoastaan pystymällä kanavoimaan itselleen toisten luomaa varallisuutta. Onko se silloin "ansaitsemista" on hieman tulkinnanvaraista, mutta missään tapauksessa sitä ei ole ansaittu "itse", vaan lukemattomien toisten ihmisten ja - jos katsomme asioita vielä laajemmin - luonnonhenkien avulla, siis olentojen jotka tekevät työtä meidän puolestamme yhä enemmän ja enemmän.

Vastuu

Varojen keskittyminen yhdelle ihmiselle asettaa hänelle henkisessä mielessä myös suuren vastuun. Hänelle tulee karmallista vastuuta myös niistä ihmisistä, joiden varoja hän itselleen kokoaa. Menneisyydestä tunnemme esimerkiksi sellaisia tehtaiden perustajia, jotka omasta ylelliseltä näyttävästä elämästään huolimatta todella huolehtivat työntekijöistään ja heidän perheistään.

Nykyään tällainen vastuu on ihmeellisesti kadonnut, Varmaan se on suuren murrosvaiheen merkki, mutta Alppilan koulukiistassa esimerkiksi siihen osallistuneet ensimmäinen ja toinen rehtori eivät selvästikään kantaneet omaa vastuutaan. He toimivat kyllä yleisen mielipiteen mukaan, joka ei uskalla selvittää oman pesän asioita itse, vaan siirtää vastuun suoraan poliisille ja syyttäjälle. Opettajakin erotettiin ymmärtääkseni niin nopeasti kuin se suinkin oli mahdollista, eli heti. Sillä tavoin kuviteltiin tietenkin, että saadaan vastuu pois omilta harteilta - mutta entä omasta karmasta?

Suuri hämmästys tämän nopean erottamisen lisäksi oli se, että myös erotetun opettajan palkanmaksu oli mahdollista lopettaa virkasuhteen katkaisemisella. Se on minusta jo aivan uskomatonta.

Ja myös Helsingin opetusvirasto ainakin iltapäivälehden mukaan oli iloisesti tämän erottamisen kannalla. Se on minusta uskomatonta piittaamattomuutta.

Pahan portit

Kirjoitin juuri äsken Astrosofisen kalenterin tekstiä perjantaita varten. Siinä kerrotaan, miten Pietari tunnistaa henkisesti Kristuksen jumalallisen olemuksen, ja miten Jeesus sitten antaa hänelle avaimet, joilla voidaan sekä avata että sulkea. Avata tie taivaaseen, sulkea tie aliseen pahan maailmaan.

Tämä paha näyttää olevan kovasti nyt esillä. Minun kokemuksesi mukaan on tietysti edelleen perinteellisiä pahoja asioita, mutta jotenkin koen kaikkein pahimpana Suomen läsnäolevasta pahasta tuon vastuuttomuuden: annetaan varakkaille etuja, jotka kustannetaan keräämällä veroja vähempituloisilta. Erotetaan kiireen vilkkaa opettaja, joka ainakin minun ymmärrykseni mukaan on toiminut juuri perusopetuslain mukaisesti. Toimitaan abstraktien muodissa olevien periaatteiden mukaan sen sijaan että katsottaisiin, mitä todellisuudessa tapahtuu tai tapahtui.

Suuri osa kaikista näistä väärinkäytöksistä tapahtuu kokouksissa aivan tavallisten jäsenien hyväksynnällä. Jos he eivät uskalla puolustaa sitä, minkä he kokevat henkilökohtaisesti oikeaksi ja kohtuulliseksi, ei vastuu päätöksistä ole tietenkään kokonaan niiden, jotka niitä omalla vallallaan ajavat läpi, muiden istuessa hiljaa ja hyväksyessä. Se hiljaa istuminen ja hyväksyminen on myös aikamoista vallankäyttöä, ja vallanantamista. 

Usko ja puhtaus

Usko ja puhtaus ovat niiden kahden Pietarin avaimen ominaisuuksia. Kuten jo astrosofisessa tarkastelussani kirjoitin, usko ei ole tiedon vastakohta. Uskomalla sellaiseen, mitä itse ei ole tavalla tai toisella todentanut joko ulkoisessa maailmassa tai omassa sisäisyydessään, vie aina harhaan.

Nykymaailmassa henki toimii niin, että se tukee vain yksilöllisiä totuuksia. Vain yksilö voi tietää totuuden, ja sehän on Kristuksen toimintaa meissä. On tärkeää muistaa, että hallitusten päätökset eivät ole totuuksia. Joskus ne voivat kohota kirkkaina yli kaiken sen, mihin yksityinen ihminen pystyy, mutta jos joku jättää noudattamatta omaa totuuttaan ja omaatuntoaan, silloin hän jättää tilaa juuri sille, mistä Pietarin avainten pitäisi meitä suojella.

Onhan toki niinkin, että yksityien ihminen voi olla väärässä, kuten usein on, mutta se ei riitä perusteluksi välinpitämättömyyden synnille. Jos teemme parhaamme, mihin kykenemme, se antaa monta virhettä anteeksi.

Tässä kirjoittaessani olen nähnyt koko ajan silmissäni kuvan vastuuta kantavasta ihmisestä sellaisena, joka seisoo jalat lujasti maan kamaralla ja lujana mutta samalla valppaan joustavana etsii omaa totuuttaan, joka välttämättä ei ole etukäteen valmis, vaan joka muotoutuu uudelleen aina silloin kun sitä tarvitaan.

3 kommenttia . Avainsanat: vastuu, hallitus, totuus

Enkelten silminä ja korvina

Tiistai 28.2.2012 klo 2:00 - Matti Kuusela

Hei ystävät. Jatkamme Rudolf Steinerin Suomessa 1912 pitämän ensimmäisen esoteerisen tunnin tiimoilta. Hän puhui siinä, miten ihminen jää helposti kiinni henkisiin opetuksiin, niin kuin muihinkin tietoihin. Ja vaikka opetusten uskominen jossain kasvun vaiheessa onkin mielekästä, niin henkisellä tiellä se ei ole oikein.

Ihmisen on tarkoitus kehittyä itsenäiseksi olennoksi, ja siksi hänen on itse koeteltava ja tunnusteltava kaikkea sitä, mitä hän mahdollisesti tulee myöhemmin uskomaan, silloin kun hän tulee täysin vakuuttuneeksi.

Jopa kaikkein korkeimpien henkisten olentojen parhaimpiinkin opetuksiin voi jäädä kiinni - ja silloin vastapainona on rakkaus. Me menetämme itsemme tai todellisen ja aidon minuutemme uskoessamme jotain sellaista, mikä kuulostaa hyvältä, ellemme kehitä rohkeutta ja epäitsekkyyttä.

Tuo siis tarkoittaisi sitä, että uskominen ennen kuin on perinpohjaisesi itse miettinyt jonkin asian, sisältää jotain itsekästä. Ilmeisesti se siis tarkoittaa, että me omimme jonkin hyvältä kuulostavan asian - ja on totta että sellaiselle varmasti löytyy myös hyviä perusteita. Mutta todellinen henkinen kasvu on paljon enemmän. Se ei ole vain sitä, että jokin asia kuulostaa hyvältä tai tuntuu hienolta, vaan sitä, että me sen sisäistäessämme juurrumme omaan todellisuuteemme, ja myös laajempaan todellisuuteen.

Asia, joka ei ole ensin oikein, ja sitten vielä totta, jää irti sisäisestä todellisuudesta eikä sillä ole voimaa kasvattaa chakrojamme selkeän puhtaiksi ja voimakkaiksi.

Mutta kaiken tämän pehmentää rakkaus. Rakkaus kaikkia olentoja kohtaan asettaa meidän henkisen tietämisemme oikeaan suhteeseen maailmaa kohtaan. Ja tämä rakkaus tarkoittaa kaikkia kokemuksiamme, myös rakkautta ja hartautta kaikkea tietoamme, ja kaikkia kokemuksia kohtaan. Rakkaus on se suuri voima, joka vähitellen asettaa meidän tietomme ja kaikki kokemuksemme oikeaan kohtaan tässä maailmassa.

 

Leikin ja luovuuden tarve

Henkinen kasvu on siis tässä mielessä varsin vaativaa. Voi hyvin ymmärtää, miten upeaa on irtaantua vanhasta harmaasta elämästä ja kokea uusia hienoja näkymiä maailmaan, mutta samoin on hyvä herätä näkemään, miten meistä on tarkoitus kasvaa henkisesti vastuullisia aikuisia, niin hauskaa kuin lapsena olo onkin.

Ja on aivan oikein ollakin lapsi ja lapsenmielinen ja leikkiä ja luoda, kunhan vain ymmärtää omalla kohdalla totuudenrakkauden ja leikin ja luomisen rakkauden suhteen. Pelkkä totuus tekee ihmisen liiankin vakavaksi. Siksi me todella tarvitsemme myös leikkiä. Ilman leikkimieltä hienoimmat totuudet alkavat myös rajoittaa. Meidän on annettava kaikille totuuksille itsessämme mahdollisuus jatkuvaan uusiutumiseen, jotta nuo totuudet pysyvät tosian myös käytännön elämän eri tilanteissa.

 

Enkelien silminä ja korvina

Niin upeita olentoja kuin enkelit ovatkin, he eivät kykene tulemaan tänne aistimaailmaan ja katsomaan ja kuuntelemaan sitä samalla tavoin läsnäolevina kuin me ihmiset. Siksi me teemme enkeleillemme valtavan palveluksen toimimalla heidän silminään ja korvinaan. He voivat aistia tätä maailmaa, jota he ovat olleet luomassa, katsomalla sitä meidän aistiemme kautta.

Mutta jotta se on mahdollista, on meidän löydettävä itsestämme sellainen sisäinen hartaus ja antaumus, että enkelimme voivat ensin tulla riittävän lähelle meitä, ja sitten katsoa silmillämme ja kuulle korvillamme.

Kun näemme jotain todella kaunista, sellaista mitä voimme kokea enkelimäiseksi, voimme siis kuvitella itse katsovamme tai kuuntelevamme enkelin silmin tai korvin. Silloin voimme päästä niin lähelle enkeliystäviämme, että he voivat todella laskeutua meidän aisteihimme.

Tärkeää tuossa on, että antaudumme oikeille tunteille. Tässä ei paljon auta, jos kysyy, siis millainen sen tunteen pitää olla. Vaan on yksinkertaisesti vaikka katsottava jotakin kukkaa maljakossa tai lumen kimallusta ja viivyttävä tuossa aistimuksessa niin rauhassa, että  jokin sisäisyydessämme johdattaa meitä lähemmäksi enkeliämme.

Ja toki on aina hyvä selvästi mielessään kutsua enkeliä luokseen.

 

Luonnonhenget

Luonnonhenkiystävät haluavat lisätä tähän, että myös heille on mieluista se, että me eläydymme aistimuksiimme mahdollisimman enkelten kaltaisesti tai elävästi. Se luo varmuutta ja turvallisuutta myös heidän maailmaansa, suhteessa meihin. Teet siis myös kodinhengillesi ja muille läheisille luonnonolennoille palveluksen toimimalla enkelten aisteina.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkinen, kasvu, totuus, enkelit, luonnonhenget, Steiner, esoteerinen tunti, uskominen, leikki, silmät, rakkaus, hartaus, kokemukset

Ilmaise omaa totuuttasi!

Maanantai 21.11.2011 klo 22:59 - Matti Kuusela

Hei ystävät, melkein kuukausi meni ilman blogikirjoituksia, mutta täällä taas ollaan.

Kolin runsaan viikon loma oli syvää uudistumista. Pimeää, lepoa, kävelyä yli Mäkrän, Kolin huippujen ja muiden harjanteiden, soutelua ...  ja joka päivä saunassa. Pyhä Koli tapahtuma oli siellä jälleen kerran samaan aikaan kuin Sinikka ja minäkin, lämpimät terveiset kaikille tutuille!

Ja vahvoja iltakursseja on ollut. Helsingin Plejadikurssi ja sitten 11:11:11 -kurssi olivat voimallisesti täyteläisiä. Yhä vahvemmin kokee, miten me olemme oman maapallomme ja aurinkokuntamme kanssa itse osa Plejadien tähtisisaria - vaikka kierrämmekin täällä muista sisarista kauempana ja vain noin kymmenentuhannen vuoden välein tulemme heitä lähemmäksi.

Samoin viime viikon Enkeliaskeleet -kurssi Heinolassa oli tosi upea. Siellä on lähtenyt liikkeelle jotain aivan uutta ja henkisesti kantavaa yhteisyyttä.

 

Ihmisyyden oppitunti

Plejadisisaruksillemme on heidän oman kehityksensä takia tärkeää, että me opimme kasvamaan ihmisiksi, jos niin rohkenee sanoa. Plejadien tähtisisaret -kirjan viesti vain vahvistuu: tullaksemme todellisiksi ihmisiksi ja voimallisiksi yksilöiksi meidän on löydettävä omat juuremme maan päällä, mutta ennen kaikkea meidän on tavallaan tultava joulukuusiksi, joilla jokaiselle loistaa oma tähti päänä päällä.

Joulukuusi muistuttaa meitä siitä, että me olemme jokainen tähtimaailman edustajia täällä maan päällä. Heräämisen ensimmäinen vaihe on toive päästä takaisin tähtisisartemme joukkoon - olipa kyse sitten Plejadeista, Siriuksesta tai jostain muusta - mutta heti kun olemme heränneet, alkaakin loistaa toinen valo, uusi suunta: alamme oivaltaa, että myös Maa on tähti, ja nyt meidän tehtävämme on herättää Maa omalla valollamme.

Onhan Maa viisas ja voimakas ja vanha, mutta meidän ihmisten tehtävä on paljon suurempi kuin osaamme helposti kuvitellakaan. Nyt olemme heränneet näkemään miten me rasitamme maata, mutta on toinenkin suunta. Se on se, että omalla hengen tähdellämme me voimme tuoda Maahan uutta kosmista valoa! Olemalla aitoja ihmisjoulukuusia, heräämällä omaan henkisyyteemme ja omaan kosmisuuteemme me alamme kohottaa myös maata korkeampaan olotilaan yhdessä itsemme kanssa.

Suuri viesti on, että meidän on kohotettava maa kanssamme. Ja se on ensimmäinen kerta, jolloin meidän on se tehtävä. Maan ensimmäisen kolmen inkarnaation aikana toiset henkiset olennot ovat tehneet sen meidän puolestamme.

Nyt meidän on tajuttava ... tai kun nyt olemme tajuamassa, että me olemme henkisiä olentoja, niin meidän on tajuttava myös, että me olemme todellisia henkisiä olentoja ja meillä on myös tehtävää ja vastuuta. Me emme ole lomalla maan päällä päällä vaan kasvamassa ja kehittymässä. Ja se merkitsee, että meidän on oman henkemme, kehittyvän minuutemme valaisemalla luovuudella ja rakkaudella muunnetta maaplaneettamme niin, että myös se kohoaa meidän kanssamme.

 

Luovuuden muutosvoima

Mitä meidän siis on tehtävä? Ei mitään sinänsä niin ihmeellistä, vaan juuri sitä, mikä on luonnollista: meidän on löydettävä itsemme siitä elämästä, jossa me olemme. Ja siinä opittava juurtumaan omaan olemukseemme ja ilmaisemaan itseämme.

Ajatelkaa itse, olkaa taiteellisia, edistäkää kaikkea kauneutta, hoitakaa ja hoivatkaa, rohkaiskaa itseänne ilmaisemaan omaa totuuttanne - nuo ovat kaikki niitä opetuksia, joita plejadilaiset tähtisisaremme tahtovat meille ilmaista!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Totuus, oman totuuden ilmaisu, plejadit, Plejadi-kurssi, ihmisyys

Avautuminen omalle tielle - Kristus-totuus

Keskiviikko 17.8.2011 klo 5:06 - Matti Kuusela

Hei ystävät, hyvää huomenta teille, jotka jo aamulla olette täällä ja oikein hyvää keskiviikkoa kaikille. Keskiviikon Merkurius-voimat pitävät asioita liikkeellä ja luovat tasapainoa.

Keskiviikon arkkienkeli on ystävämme Rafael, joka tuo parantavia hengitysvoimia. Muistathan tuon vanhan kuvan Hermeksen sauvasta, jossa on pystysuora sauva ja kaiksi voimavirtaa vaihtelee sen ympäri niin kuin pullapitkossa. Voi ne käärmeiksi ajatella, jolloin nuo kaaret ovat täynnä energiaa ja se on selkärangan kolmen voiman kuva.

Mutta se kuva, jota nyt ajattelin, on elämäntie. Valtavan moni meistä ihmettelee elämäntiellä vielä viidenkymmenenkin molemmin puolin, mitä oikein tehdä. Paljon on takana, mutta jotain uutta kaipaa ja vanha työ ei enää oikein kanna.

Pitäisikö vaihtaa työtä?

No pitäisi. Jos tuo kysymys nousee esiin, se on melko varmasti merkki siitä, että vaihtamisen aika on tullut.

 

Merkuriuksen sauva

Merkuriuksen sauva on hieno symboli voimille, jotka voivat silloin auttaa. Harvoin me tiedämme aivan tarkasti mitä haluamme. Harvoin me uskallamme kulkea suoraan sitä kohti, mitä haluamme, vaan aika usein yritämme hieman hämätä itseämme olemalla muka tietämättömiä siitä, mitä haluamme ja tahdomme.

Monasti tuo tietämättömyys on hyvin todellista. Nuorena on upeaa, jos elämä kantaa ja ohjaa eteenpäin, mutta vanhempana epäröinti johtuu usein siitä, että olemme keränneet olemukseemme ja kehoomme vanhoja kielteisiä kokemuksia ja energioita, jotka ovat tietyllä tavalla älykkäitä.

Ne osaavat pitää puoliaan ja usein ne pyrkivät kaikin voimin estämään meitä sellaisilta uusilta asioita, jotka ne kokevat vaarallisiksi.

Niillä on siis tiettyä älyä - no ei kaikilla, jotkut ovat hidasvärähteisiä ja tyhmänlaisiakin energioita - mutta ne, jotka ovat älykkäitä, eivät kuitenkaan ymmärrä kokonaiskuvaa. Ja tuo oman kokonaiskuvan ymmärrys onkin se uudistava voima, joka liittyy meissä elävään henkeen ja minuuteen.

Voit keventää tällaisia energioita hengittämällä mielikuvana vasemman ja oikean välillä. Oikea tie kulkee niiden keskellä, mutta vapauttamalla sen kummallakin puolella olevia voimia, ne lähtevät jälleen liikkeelle.

 

Uskallin jälleen unelmoida

Kun luemme lehdistä julkkiksista, yksi mainittuja lauseita on tuo "Uskalsin jälleen unelmoida". Se ei ole mitenkään yleisin, mutta sen kuuleminen herättää aina jotain.

Milloin sinä viimeksi unelmoit?

On ihanaa, jos olet unelmoinut. Hoitavalta kannalta unelmien liike sielunmaailmassa vapauttaa myös vanhoja kiinni jääneitä energioita. Ja se on erittäin hyvä asia, etenkin jos uskallamme olla samalla luottavaisia sitä kohtaan, että kaikki menee hyvin.

Kun unelmoit, voit kuvitella että luot sisäisen elokuvateatterin, johon kutsut kaikki kehosi eri energiat, toimivat ja vähemmän hyvin toimivat, kaikki ne nauttivat sisäisten kuviesi esityksistä ja saavat uutta intoa ja väljyyttä töihinsä.

 

Kristus-totuus

Avautuminen Kristus-totuudelle (DS47) on meditaatio, joka auttaa syvällisesti oman vapauden ja oman tien löytämistä. Kristus on se suuri rakkaus ja viisaus, joka ei pakota, vaan auttaa sinua hyvin ymmärtäväisesti asettamaan elämäsi energioita ja suuntia kohdalleen.

Ajattele keventävää ja harmonisoivaa S-liikettä, vaikka mutkittelevana jokena. Unelmoi ja kutsu sisäiset energiasi mukaan katselemaan. Näytä mielessäsi näin syntynyttä kuvaa Kristukselle. Saat varmasti vastauksen, heti tai myöhemmin.

Kristuksella on myös paljon apulaisia. Voit näyttää sisäistä kuvaasi myös omalle enkelillesi, mestarillesi, Christian Rosenkreutzille, joka auttaa käytännön elämän kysymyksissä.

Tässä Kristus-totuus on se, joka vapauttaa sinut löytämään itseäsi ja tietäsi ja omaa maailmaasi, sillä tässä yhteisessä maailmassa meillä on jokaisella myös oma maailmamme. On onnellista luoda siihen yhteys

Rakkaudella
Matti

 

 

1 kommentti . Avainsanat: oma tie, oman tien löytäminen, Kristus-totuus, Rafaelin sauva, Christian Rosenkreutz, meditaatio, mielikuvaharjoitus, Kristus, keskiviikon enkeli

Steiner, Rosenkreutz ja eurooppalaisen ihmisen tehtävä

Maanantai 15.8.2011 klo 5:08 - Matti Kuusela

Hei ystävät, niin suuria ajatuksia pyörii mielessä, että parempi nyt vain kirjoittaa ja jatkaa edellisestä Valkoisen veljeskunnan mestari-blogista ja Rudolf Steinerista. Tuon blogin siis kirjoitin Judith von Hallen uusimman kirjan pohjalta, ja jatkan uudelleen kirjaan liittyviä ajatuksia.

Kun olen aikaisemmin ihmetellyt,
miten Rudolf Steiner silloin
1900-luvunrauhankilpi_200.jpg saattoi äkkiä siirtyä
käsittelemään esimerkiksi jotain sanskritinkielistä mantraa tai kiinankielistä henkistä käsitettä, niin yritin löytää mielessäni jonkin sisäisen lenkin, jonka kautta tuo yhteys voisi olla. Nykyisin intialaiset mantrat ja kiinalainen henkisyys ovat kirjallisuudesta tuttuja, mutta sata vuotta sitten oli aivan toisin. Kirjoja ja tietämystä oli hyvin rajoitetusti.

Nyt tietysti asia tulee aivan selväksi. Seitsemäntenä tai pyhän hengen mestarina Steinerin ei tarvinnut välttämättä etsiäkään noita tietoja mistään ulkopuoleltaan, vaan henkisen kehityksen mestarina ne olivat hänelle omaa sisäistä tietoa.

 

Aistien kautta henkeen

Mestarina eläminen maan päällä ei välttämättä ja todellakaan ole helppoa. Viime blogissa luetteloin niitä alueita, joihin Steiner on antanut uusia lähtökohtia, mutta kun seuraa hänen esitelmiään, huomaa miten hän on jatkuvasti joutunut keskeyttämään uusien asioiden esittelyä. On runsaasti kohtia, joissa hän innoissaan kertoo, miten tulemme jatkamaan siitä ja siitä aiheesta, mutta niin ei tapahdu.

Yksi syy siihen toki on, että koko ajan tulee niin paljon uutta. Mutta toinen syy on yhtä varmaan se, että ihmiset eivät olleet yksinkertaisesti valmiita ottamaan enempää vastaan.

Steinerin idea henkisestä tiedosta oli jatkuvasti se, että sen on tultava käytäntöön: henkinen ihminen on sellainen, jolla oikeaksi koettu henkinen idea johtaa suoraan toimintaan, toteutukseen!

On totta, että Steinerilla oli paljon kuulijoita, jotka perustivat kouluja ja taidekursseja ja maatalousta ja kokeilivat uusia yhteisöllisiä tuotantomuotoja, kirjoittivat kirjoja, mutta silti voi kokea äärimmäisen tuskallisena sen, miten vähän hänen syvintä sanomaansa ymmärrettiin.

Kun hän muistaakseni 1904 tahtoi puhua käytännöllisistä karmaharjoituksista, se loppui lyhyeen, sillä ihmiset eivät yksinkertaisesti halunneet kuulla mitään sellaista, ei käytännöllistä henkisyyttä.

1907 Steiner puhuu suurella kuulijakunnalle siitä, miten koko kulttuuri on perustettava uudelleen henkiselle pohjalle.

1909 muistaakseni hän alkaa puhua intensiivisesti Kristuksen toisesta tulemisesta henkisessä maailmassa, tai eteerisessä, jotta tuo tapahtuma ei menisi ihmisiltä huomaamatta.

Suomessakin hän puhui 1912 siitä, miten ihminen voi päästä aistitarkastelun kautta henkiseen kokemiseen.

Kaikki nämä odottavat edelleenkin laajenmpaa tietoisuutta. Toisaalta, Kristus antoi aikanaan vain "yhden käskyn": rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut!

Miten vaikeaa sen toteuttaminen on edelleenkin.

 

Steiner ja Rosenkreutz

Judith von Hallen kirjan mukaan nykyisen kulttuurin mestari on Christian Rosenkreutz, mutta kohtalon tarpeesta Rudolf Steiner seitsemäntenä mestarina ja eräänlaisena vapaana agenttina toimii vahvasti Rosenkreutzin kanssa yhdessä ja läheisessä yhteydessä Mestari Jeesuksen eli Zarathustran kanssa, joka on varsinaisesti Lännen toinen mestari.

Näkyvän maailman kannalta henkisen temppelin Lännen alttarilla ovat siis rinnan nämä henkiset veljekset Christian Rosenkreutz ja Rudolf Steiner. Heidän impulssinsa liittyvät voimakkaasti ja voisi kai sanoa saumattomasti yhteen.

Se käy selväksi, jos vaikka muistelee Christian Rosenkreutsia aikaisemmassa elämässään Salomonin temppelin rakentajana ja Steineria Ensimmäisen Goetheanumin arkkitehti-rakennusmestarina.

Steiner korostaa usein myös sitä, miten hänen opetustaan on oikein kuvata aitona rosenkreutzilaisuutena. Pyhän hengen mestarina Steiner pystyy siis maanpäällisellä tasolla ilmaisemaan omaa opetustaan täydellisesti sopusoinnusta Christian Rosenkreutsin kanssa, joka pysyy näkymättömänä taustalla, elää hän sitten maallisessa inkarnaatiossa tai henkisessä maailmassa.

 

Eurooppalainen ihminen

 Eräässä esitelmässään Steiner sanoo:

Eurooppalaisen ihmisen tehtävä on voittaa egoismi, muuntaa se, muuntaa se korkeampaan muotoon: vapaaksi, vieteistä vapautuneeksi, jumalallisuutta tahtovaksi, vahvaksi minuudeksi. Sen se voi tehdä vain tietoisuusvoimien hallinnalla, tiedolla ... Nuo vahvat voimat voidaan hänelle nykyaikana antaa, kun hänessä elää tahto maailman, ihmisen ja maan tiedostamiseen. Se on aitoa rosenkreutzilaisuutta ...

Tässä mielessä koen vahvasti, että nyt eurooppalaisina ja EU: jäseninä meidän on ryhdyttävä tällaisiksi rosenkreutzilaisiksi - tai mitä ikinä sanaa tällaisesta henkisestä asenteesta tahdommekin käyttää - joilla jokaisella on luja usko ja luottamus siihen, että kaiken poliittisen ja sillä tavoin vapaata ihmisyyttä rajoittavan toiminnan keskellä hän pystyy olemaan aito henkinen itsensä.

Koen edelleen vahvasti, että niin tarpeellisia ja välttämättömiä henkiset yhteisöt ja poliittiset ja yhteiskunnalliset liikkeet ovatkin, on meidän itsemme ja Suomen ja Euroopan henkiselle kehitykselle aivan välttämätöntä, että on myös ihmisiä, jotka ovat sisäisesti vapaita kaikista ryhmistä ja yhteisöistä totuuden suhteen.

Yhteisöt ovat käytännöllisiä ja ne voivat auttaa meitä eteenpäin niin käytännöllisillä kuin henkisillä teilläkin, mutta nykyhenkisyys ei tue enää yhteisöllisiä totuuksia, vaan totuus voi olla ainoastaan yksilöllinen.

Se on meidän aikamme ehkä kaikkein keskeisin henkinen tieto.

Sillä en siis tarkoita, ettei voisi kuulua henkisiin yhteisöihin, vaan sitä, että varsinainen totuus ihmisessä voi syttyä vain hänen ja hänen enkelinsä yhteistyönä - vielä korkeampien henkisten voimien avulla.

Tällaisen totuuden hengen kokemuksen avulla me voimme luoda jotain pysyvää uutta ja ehkä pysyvää turvaa niin Suomessa kuin EU:ssakin.

Rakkaudella
Matti

 

Kuva www.sinikkalaurikainen.fi

3 kommenttia . Avainsanat: Steiner, Rudolf Steiner, minuus, minuuden kehitys, egoismin voittaminen, Christian Rosenkreutz, Valkoinen veljeskunta, pyhän hengen mestari, Goetheanum, totuus, totuudet, yhteisöt, eurooppalaisen ihmisen tehtävä

Totuudet ovat yksilöllisiä

Lauantai 26.2.2011 klo 13:49 - Matti Kuusela

Totuus ja vastuu ovat viime aikoina askarruttaneet mieltäni. Pari päivää sitten koin voimakkaasti, miten totuus voi olla vain yksilöllinen asia - nykyaikana. Ja koska totuus on yksilöllinen, niin myös vastuu on yksilöllistä.

Uusi Aika on aina korostanut sitä, miten jokainen on itse vastuussa elämästään ja luo oman elämänsä. Se on voimistava ajatus, ja joskus kovin ärsyttävä. Jos on loppuun väsynyt, rahat loppu... ja kaikki varmasti tiedätte mitä tarkoitan, ei ole mitenkään hauskaa lukea, että sinä itse olet sen luonut.

Mutta tässä on enemmänkin. Jos ajattelemme enkeliopastuksen kannalta, niin nykyaikana me olemme oman enkelin ohjauksessa. Enkeli välittää meille meidän totuudellisuutemme perustan - kylläkin yhdessä Kristuksen kanssa, niin kuin olen ymmärtänyt.

Menneisyydessä on ollut aikoja, jolloin johtajina olivat arkkienkelit. Silloin totuudet olivat yhteisöllisiä: perhe, suvun päämies, kilta, kirkko ja uskonto, papit, heimojen johtajat ja sellaiset määrittivät totuudet, ja silloin kun tuo järjestelmä oli vielä voimissaan ja oikeutettu, he saivat asemassaan yhteisön johtajana nuo totuudet arkkienkeleiltä. Ja silloin ne olivatkin voimakkaita totuuksia, jotka fysiologisesti elivät tunteissa, hengityksessä, verenkierrossa.

Vielä sittä ennen oli aika, jolloin aika alkeellisia yksityisten ihmisten tietoisuuksia ohjasivat mahtavat suurenkelit, joiden voima ulottui aina tahtoon saakka. He yksinkertaisesti siirsivät opetuksensa suoraan ihmisen tahto-olemukseen, niin että kansat ja heimot siirtyivät heidän ohjauksessaan sinne mihin pitikin jumalallisten tarkoitusten mukaan.

Jälkiä tästä suurenkeleiden ohjausvaiheesta on vielä edelleenkin sellaisissa yhteisöissä, joissa on saatava suuret ryhmät toimimaan yhteisen tarkoituksen mukaan.

 

Uudet ja vanhat totuudet

Selkeästi voi huomata, miten totuuksien luonne muuttuu kun siirrytään Vanhasta testamentista uuteen. Vanhassa testamentissa totuuden määräsivät johtajat, ja kun heidän henkisyytensä alkoi hajota, profeetat ilmoittivat heille suoraan jumalan tahdon. Ja he kuuntelivat.

Kristus korostaa sen sijaan vallankumouksellisesti ihmisminuutta. Lause Minä olen kaikuu yhä uudelleen, etenkin Johanneksen evankeliumissa. Vanhassa testamentissä tuo Minä olen tuli esiin vain ihmisen ulkopuolella, luonnossa, palavassa pensaassa.

Kristus siis korostaa, että hän on jumala, joka tukee jokaisen ihmisen yksilöllistä minuutta ja totuutta.

Tässä kirkko ja papit ovatkin mielenkiintoisessa tilanteessa. Kristushan ei mitenkään korostanut kirkkojen tai pappien merkitystä, mutta nyt pappien olisi saarnattava ja opetettava, että yksityiset ihmiset eivät ole riippuvaisia mistään ulkoisesta auktoriteetista, ei papeista, ei kirkoista, ei uskonnoista, ei maallisista auktoriteeteista, ei kollektiivisista uskomuksista, vaan yksinomaan siitä hengen äänestä, jonka hän kokee omassa sisimmässään.

Vaikeaa. Kristillinen opetus tässä mielessä osoittaa, että jokainen lause "Kirkko opettaa näin", ei voi koskaan kertoa totuutta mistään asiasta, koska totuus nykyaikana on juuri yksilöllinen luonteeltaan.

Jos joku piiri kokoontuu päättämään totuudesta, se totuus, jonka se julistaa, ei tämän mukaan ole eikä koskaan voi olla oikea totuus.

Toki on yleispäteviä totuuksia, kuten matematiikka. Olemme aika yksimielisiä siitä, että matematiikka toimii. Mutta se, minkä me omaksumme vain meille ulkoapäin opetettuina laskukaavoina, ei oikeastaan olekaan vielä mikään totuus.

Henkiseksi totuudeksi matematiikka muuttuu vasta silloin, kun yksilö omakohtaisesti siitä jotain oivaltaa! Ja siinä on valtava ero.

Miksi Pythgoras olisi uhrannut kaksisataa härkää vain keksittyään jonkin laskukaavan! Hän uhrasi ne, koska hän koki henkisesti, miten suorakulmaisen kolmien sivujen suhteessa ilmenee jumalten eli korkeiden enkeliolentojen toiminta.

Samalla tavalla meidän tulisi nykyaikana oivaltaa asiat. Hämmästyä - sillä hämmästys avaa meidän sielumme niin, että se mitä me tiedämme, voi avautua meille yhteytenä jumalten työhön.

 

Valtajärjestelmät ja henkisyys

Yhteiskunnallisissa valtajärjestelmissä ja jokaisess yhteisössä, jossa joku pyrkii saamaan valtaa muiden yli, käytetään edelleen näitä vanhoja ja vanhatestamentillisen totuuden menetelmiä. Vedotaan aatteen tai tieteen puhtauteen ja sen puolustamiseen.

Mutta on hyvä tietää ja muistaa, että kaikkialla missä niin tehdään, viedään ihmiskehitystä taaksepäin. Eteenpäin voi viedä vain sellainen henkisyys, joka lähtee jokaisen mukanaolijan omakohtaisen henkisyyden tunnusamisesta.

Totta silti on sekin, että me elämme murroskautta, emmekä heti voi kaikessa siirtyä yhteisiin päätöksiin, mutta joillakin aloilla, kuten henkisillä, uskonnollisilla ja terveyden aloilla omakohtaisen totuuden ja siihen liittyvän omakohtaisen vastuun merkitys on ääretön.

Ne jotka pitävät vallasta, tahtovat mielellään korostaa, että antakaa meille työrauha, älkää huolehtiko, me päätämme kaiken teidän puolestanne.

Mutta sopeutuessaan siihen ihminen luopuu kaikkein arvokkaimmasta mitä hänellä henkisesti on, itseydestään!

 

Rakkaudella
Matti

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Totuus, Kristus, yksilöllisyys, enkeli, arkkienkeli, vastuu, kuka on vastuussa, minä olen

Anteeksianto ja voimaantuminen

Perjantai 3.12.2010 klo 1:18 - Matti Kuusela

Olin tänään Antroposofisen liiton nuorekkaamman väen Torstai-klubissa puhumassa enkelimaan ideasta. Ilta oli sympaattinen ja oli iloinen siitä että saatoin puhua hyvin vapaasti siitä mitä itse koin ja tunsin tulevani hyvin ymmärretyksi.

Yksi käsittelemistäni aiheista liittyi anteeksiantoon. Vanhemmilla henkisillä liikkeillä on ollut taipumusta kokea itsensä niin oikeassa oleviksi, että kaikki muut liikkeet tai uskonnot ovat tuntuneet vääriltä ja siksi jopa vihollisilta.

Tuosta vihollisuuden kollektiivienergiasta on ollut hyvin vaikea vapautua. Koin sen itse aivan lähiaikoina tutustuessani uudehkoon japanilaisen buddhalaisuuden liikkeeseen, jossa on runsaasti sympaattisia piirteitä, mutta jonka käsityksen Kristuksesta koin kovin puutteelliseksi. Aluksi olin siitä suorastaan vihainen.

Sitten vähitellen juuri anteeksiantomeditaatiossa tajusin, miten itse olen vuosia opettanut, että jos jonkun henkisen liikkeen tieto on puutteellista - oman näkemyksen mukaan - ei se välttämättä tarkoita totuuden vastustamista, vaan tietämättömyyttä. Silloin tehtävänä on olla itse totuuden lähteenä.

Välttämättä ei kannata mennä julistamaan muutamalle miljoonalle ihmiselle, että hei, te olette kaikki väärässä. Ensimmäinen tehtävä on antaa tuo tietämättömyys ja kaikki siihen liittyvät tuntemukset anteeksi niin muille kuin itselle. Sen jälkeen voi asettua kommunikoimaan näistä totuuksista sisäisillä tasoilla, rauhanomaisesti.

Rudolf Steiner huomauttaa Henkisen tiedon tie -kirjan alussa painokkaasti että hengenoppilas ei milloinkaan tyrmää mitään esitettyä ajatusta suoraan mahdottomana tai vääränä, vaan hän tutkii sitä ensin kaikessa rauhassa.

Tuo on ihmeellisen vaikeaa. Ensin tulee pelko siitä, että jos ajattelee sellaista, minkä kokee vääräksi, tuo vääryys tarttuu. Mutta pelätä ei tarvitse. Jos on aidoin mielin liikkeellä, palaa väistämättä omaan totuuteensa, jos se siis on itselle totuus.

Henkisessä mielessä ei ole merkitystä sillä, miten kauan tuon totuuden selvittäminen kestää, sillä kun sen on selvittänyt, on tehnyt suuren työn niin itsensä kuin muidenkin avuksi.

Pohjimmiltaan kaikki uskonnot tulevat yhtymään: ne ovat kaikki Kristuksen elämää tai hänen olemuksensa heijastuksia. Se tulee täysin selväksi, kun muistaa, miten Kristus kertoo olevansa kaikkia ihmistä varten, jokaista ihmistä.

Näitä henkisiä totuuksia on usein vaikea käsittää. Vaikka kuulemme sanat siitä, miten Kristus on jokaisen minän kanssa, mielemme alkaa kuitenkin niin sujuvasti jaottelemaan vuohia lampaista, että se tuntuu aivan oikealta ja oikeutetulta. Siis todella: Kristus on kaikkien ihmisten kanssa, ei vain meidän mukavien ja samoin ajattelevien.

Sama pätee anteeksiantoon. Henkisen tien oppilaan on annettava anteeksi, ei jostain oudosta periaatteesta, vaan siksi, että korkeampaa tietoisuutta ja rakkautta ei voi saavuttaa niin kauan, kuin jaottelee ihmisiä vastakkaisiin ryhmiin.

Vasta kun me kykenemme tuntemaan rakkautta todella joka ikiseen ihmiseen, jota tulemme ajatelleeksi, aukeaa korkeampi tie, joka on voimaantumisen tie. Silloin emme enää ole elämän voimattomia uhreja. Olemme elämän oppilaita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: anteeksianto, voimaantuminen, totuus, henkinen kasvu, rakkaus, Kristus, uskonnot