Matin blogi

Nyt - meditaatio ajan keskuksessa

Perjantai 10.7.2015 klo 11:47 - Matti Kuusela

Havukka-aho_laaja

Tiedekin on jo todennut, että tulevaisuus voi vaikuttaa menneisyyteen. Henkisen ajattelun pohjalta se on ollut selvää jo kauan. Me elämme nyt, mutta nykyhetki on sisäisen maailman sitein yhteydessä niin menneisyyteen kuin tulevaisuuteenkin.

Nämä olemisen kategoriat ovat ihmeellisiä. Tilan piirissä olen juuri tässä missä olen, mutta voin siirtyä yhtä hyvin myös toiseen paikkaan. Ja jälleen olen siinä missä olen. Se on outoa, jos sitä todella ajattelee.

Ajan virrat

Ajan suhteen me taas koemme, että aika virtaa, mutta minä olen paikoillani. Joskus aika virtaa nopeasti niin kuin tunti energiahoidossa. Elämyksellisesti se on usein noin kaksikymmentä minuuttia. Sitten voi halutessaan miettiä, onko energiahoidon tunti sama aika kuin joku toinen tunti, joka tuntuukin tunnilta. 

Sisäinen tuntoni sanoo siihen, että energiahoidon tunti kulkee aivan toisella ajan säikeellä. Se on yhtä todellinen kuin fyysinenkin tunti, mutta se on hyvin erilainen.

Maailmankaikkeuden energioiden ja virtausten on oltava aina tasapainossa. Universumi on kuin lautakeinu. Jos sen yksi osa kohoaa ylös, on toisen laskeuduttuva.

Samoin jos aika virtaa menneisyydestä tulevaisuuteen, kuten me sen koemme, on oltava toinen ajan virta tulevaisuudesta menneisyyteen. Se on virta, joka tulee meitä vastaan. Se on virta joka valaisee ja kutsuu, se luo meissä uutta.

Voimme hyvin kuvitella enkelin, joka seisoo ajattomuudessa, jossa aika on enemmän ykseys kuin meidän maailmassamme. Hän ojentaa kätensä niin, että toisesta kädestä lähtee se ajan virta, joka kantaa meitä kohti tulevaisuutta, ja toisesta kädestä virtaa se aika, joka tulevaisuudesta loistaa meitä vastaan.

Kun ne yhteyvät nykyisyydessä, syntyy vielä muita aikoja. Mutta oleellista on oppia kokemaan, miten nämä kaksi virtaa ovat todellisia. Ne kantavat mukanaan elämää ja informaatiota.

Aikojen kohtaaminen

Luo sisäinen kuva, miten meidän nykyhetken kokemuksemme vaikuttavat joka hetki sekä menneisyyden että tulevaisuuden ajan säikeisiin. 

Ja siitä voimme jatkaa edelleen ja tajuta, miten tulevaisuus ja menneisyys kommunikoivat jatkuvasti keskenään. Kun meidän tulevaisuutemme muuttuu, myös meidän menneisyytemme muuntuu, saa uusia sävyjä ja painotuksia, uusia merkityksiä.

Ottakaamme tosi lapsellisen yksinkertainen esimerkki. Olet autossa ja katsot taaksepäin. Ajat hetken ja katsot taaksepäin uudelleen. Silloin tajuat: pelkästään edessäsi oleva maisema ei ole muuttunut, vaan myös takanasi oleva maisema on erilainen. Ja jos peruutat, niin edessäsi oleva näkymä muuttuu.

Nämä ovat niin tottuja asioita, että ne voivat tuntua ensin tosi lapsellisilta, mutta tosiasiassa tällaisten havaintojen tuumailu antaa meille syviä kuviä todellisuuden luonteesta. Se myös tekee ajattelun joustavammaksi ja elävämmäksi.

Meditaatio

Tämä meditaatio tulee myöhempään kirjaan, mutta tuntuu että se pitää antaa jo nyt käyttöön. Esitän sen nyt tässä hyvin lyhyesti:

Istu tuolilla selkä suorana. Aseta vasen käsi polvelle kämmen ylöspäin ja kuvittele, että se edustaa menneisyyttä. Aseta sitten samalla lailla oikea käsi oikealle polvelle tulevaisuuden edustajaksi.

Kuvittele miten menneisyyden aika virtaa vasemmalta ja tulevaisuus oikealta. Ne kohtaavat nykyhetkessä käsiesi välissä. Anna sydämesi olla yhteydessä tähän nykyhetkeen. 

Kuvittele myös valokolmio sydämesi ja kämmentesi välille. Siinä energiat virtaavat kumpaankin suuntaan. Ajan virroista voi tulla säikeitä myös otsachakran tai kurkkuchakran kautta. Se on aivan ok.

Istu tässä ajan virran tilassa kaikessa rauhassa ja anna menneisyyden ja tulevaisuuden harmonisoitua keskenään. Kun koet päässeesi sopivaan tasapainoon, voit asettaa käsiesi väliin jonkin kysymyksen tai ongelman, suuren tai pienen. Koe, miten ajan virrat alkavat työskennellä sen kanssa niin, että se lopulta häviää. Silloin tiedät, että ratkaisun avaimet ovat jo olemassa.

Joskus voit saada suoria ajatuksia siitä, miten asia ratkeaa tai mitä on hyvä tehdä. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, vaan myös ajan virta ja todellisuus sellaisenaan voivat ohjata sinua.

Käytä tätä meditaatiota vapaasti. Minulla on kuitenkin lähiaikoja varten toivomus, että teet tämän meditaation joskus koko Suomea ajatellen.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: meditaatio, menneisyys, tulevaisuus, nykyhetki, sydän, muuntuminen

Valo sinussa

Maanantai 6.10.2014 klo 22:42 - Matti Kuusela

Kun valo sinussa kasvaa, elämäsi tulee helpommaksi. Se on aivan varmaa. Voit huomata sen katsomalla elämääsi taaksepäin ja muistelemalla millaisia hankalat kohdat olivat aikaisemmin.

Mutta kun valosi kasvaa, kohtaat myös uusia haasteita. Se on aivan luonnollista. Kuvittele miten valosi loistaa pimeydessä, ja kun sen laajuus suurenee, yhä uusia asioita nousee esiin pimeydestä.

Silloin sinun tehtäväsi on todellakin valaista näitä uusia ilmiöitä. Se on haastavaa, mutta varmasti miellyttävämpää kuin ne tilanteet, joita kohtasit aikaisemmin.

Sofian ohjeita

Estelle Isaacsonin - ja Robert Powellin - uusimmassa kirjassa maailmanviisaus Sofia lausuu: Työsi on tehdä sitä, mihin sydämesi sinua ohjaa. Seuraa sydämesi ohjausta.

Sitten Sofia neuvoo: Viritä itsesi joka päivä henkiseen yhteisöösi, jotta vahvistut siitä armosta, joka virtaa sydämestä sydämeen. Aseta itsesi yhteisösi keskukseen, ota vastaan rakkautta yhteisöltäsi ja anna sille omaa rakkauttasi. Siihen ei tarvita kuin hetki. Tämä on hyvin voimakas harjoitus, sillä se on hyvin voimakasta magiaa.

Joku voi vielä kavahtaa magia-sanaa, mutta muistakaamme, että myös niitä kolmea sofia_etukansi_mini.gifkuningasta, jotka tulivat tervehtimään Jeesus-lasta Matteuksen evankeliumissa, nimitettiin maageiksi.

Maagi tarkoittaa ihmistä, joka käyttää tahtoaan viisaasti ja rakkaudellisesti. On henkisesti kehittyneitä ihmisolentoja, jotka ovat kehittäneet ajatteluaan, toiset tunnetta, kolmannet tahtoa. Meidän aikanamme nämä kolme henkisyyden lajia alkavat yhä enemmän sulautua yhteen kehittyvän minuutemme voimasta.

Toisaalta kehityksen suuret voimat taas erottavat niitä toisistaan. Onhan aina muistettava, että kehitys ei kulje ainoastaan yhteen suuntaan kerrallaan, vaan heti kun ihmistietoisuus alkaa tajuta useampia samanaikaisia kehityslinjoja, niitä alkaa myös hänelle ilmetä.

Ajattelen - tunnen - tahdon

Yksi syy näiden kolmen voiman erkaantumiseen toisistaan on siinä, että ne antavat meille mahdollisuuden kehittää näitä kolmea erikseen. Ajattelun lisäksi meidän on kehitettävä tuntemistamme, tunteen herkkyyttä ja syvyyttä.

Itse asiassa meidän ajattelumme on kuolemaisillaan ilman tunteen uutta mukaantuloa. Ajattelumme alkaa kolista ja kalista ja etsiä epätoivoisesti kiinnekohtia, jotain mihin uskoa.

Mutta kun tunteet elävöittävät ajatuksiamme, silloin ne alkavat jälleen elää ja kertoa meille maailmasta. Tunteiden vapautumisen myötä ajatuksemme alkavat kertoa meille jälleen lähimmäisistämme, itsestämme, jopa yhteiskunnallisesta elämästä ja kansojen välisistä suhteista.

Ja silloin tulee vastaan tämä kolmas tietäjyyden muoto, tahtominen. Pikku hiljaa me voimme kukin alkaa sisäisyydessämme tahtoa sellaista tulevaisuutta, jota tahdomme. Aivan, siinä on sama verbi kahteen kertaan. Toinen tahto kertoo siitä, mitä me tahdomme aivan kuin luonnostaan, juuri sellaisina ihmisinä kuin olemme. Toinen tahtominen taas kertoo siitä, mitä me aivan tietoisesti tahdomme tahtoa, millaista tulevaisuutta me voimme alkaa tahtoa niin itsellemme kuin koko ihmiskunnan tulevaisuudellemme.

Ihmiskunta me elämme vähän kuin yrittäjinä. Vaatimatonkin liiketoimintasuunnitelma on parempi kuin ei suunnitelmaa ollenkaan. Ellei meillä ole mitään suunnitelmaa ihmiskunnan tulevaisuudelle, me jäämme vain reagoimaan siihen, mitä milloinkin tapahtuu.

Siksi meillä on hyvä olla edes jonkinlainen kuva tulevaisuudesta. Se johdattaa meitä itseämme ja vaikuttaa myös ympäristöömme. Millaista tulevaisuutta sinä tahdot ihmiskunnalle - ja tietenkin muistaen, että me olemme tulossa tänne jälleen uudelleen, kuka pikemmin, kuka myöhemmin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maagi, Sofia, tulevaisuus, tahto

Uskonnollisuus ja tulevaisuuden tahtominen

Keskiviikko 16.7.2014 klo 11:30 - Matti Kuusela

Hyvää kesähuomenta, hyvät ystävät. Enkelimaasivuilla on tänään puoli kymmeneen mennessä käynyt jo yli tuhat lukijaa, mikä on mahtava määrä etenkin näin varhain. Muutenkin tuhat on jo paljon enemmän kuin tavallisina päivinä kokonaisuudessaan.

Mutta tänään sisäinen tuntoni antoi ymmärtää, että on näin kesän voimissa on hyvä suunnata katse uskonnollisuuteen. Ja sellaiseen uskonnollisuuteen, joka ei katso vain menneisyyteen, vaan tulevaan. Onko sellaista?

Yksi niitä asioita, joita ei oikeiin tiedetä, ei julkisesti mutta ei aina henkisissäkään piireissä, on se, miten tärkeinnä Rudolf Steiner piti evankeliumeja. Moni on siitä toki lukenut, mutta jotta sen oikein ymmärtää ja muistaa, tarvitaan sellaista sisäisyyttä, jota voimme nimittää tahdoksi. Vanhojen aikojen henkisessä koulutuksessa tai vihkimyskoulutuksessa opetettiin sitä, mikä meille kaikille on nykyään itsestään selvää, nimittäin ajattelua, ajattelun selkeyttä.

Kristillisten aikojen lähestyessä tuli yhä tärkemmäksi tunteiden koulutus ja nykyaikana meidän on opittava tahtomaan. Se tarkoittaa siis tulevaisuuden tahtomista, sitä tulevaisuutta, josta Johanneksen ilmestys puhuu. Mutta yksityisen ihmisen kohdalla se tarkoittaa myös omien ihanteiden ylläpitämistä ja niiden tahtomista. Se tarkoittaa sitä, että me jaksamma pitää korkeimpia ihanteitamme yllä sisimmässämme, ja myös tahtoa niiden toteutumista käytännön elämässä.

Kateus vai oikeudentunto

Nyt huomaan siirtyneeni hieman toiseen aiheeseen kuin se mistä aloitin. Julkisuudessa saa usein kuulla ja lukea, miten suomalaisia syytetään kateudesta. Sehän on hyvin tuttua. Mutta mitä siinä on takana?

Aivan aitoa kateuttakin toki saattaa esiintyä, mutta usein kateutta vastaan puhuvat sellaiset ihmiset, jotka tahtovat puolustella omia tai joidenkin toisten ihmisten ylisuuria taloudellisia etuja. Minä koen, ettei kysymyksessä pohjimmiltaan ole suinkaan kateus, vaan oikeudentunto. Suomalaisten sielunperustalla olevan oikeudentunto on harvinaisen voimakas.

Ja tuo oikeudentunto on myös se sielunvoima, joka on oikeastaan kaiken muun perustalla. Kysymys siitä, mikä on oikein, on sen perustana, mitä sitten voimme kokea totuudeksi, hyväksi, kauniiksi, rakkaudeksi. Me tiedämme, että on oiken rakastaa, tiedämme että oikein etsiä totuutta, että on oikein tehdä hyvää, on oikein olla rehellinen.

Kun julkisuudessa sanotaan, että joku kadehtii toisen tuloja, niin koen että kaikkein useimmiten sillä tarkoitetaan sitä, että älkää puuttuko niiden asioihin, joilla on enemmän. Unohtakaan moraali, unohtakaa oikeudentunto, unohtakaa tasapuolisuus ja antakaa meidän olla rauhassa.

Minä koen, että tulevaisuuden yhteisten asioiden on kuljettava yhä voimakkaammin ja selvemmin sen suuntaan, mikä on oikein, mikä on tasapuolista, mikä on kohtuullista. Ja se on juuri sitä, mitä meidän on uskallettava tahtoa.

Uskonto ja ihmissydän

Katsokaamme, mitä Steiner lausui Nürnbergissä 1908 julkisessa esitelmässä:

"Uskontoa luonnehtii parhaiten ihmissydämen sisältö. ihmismielen sisältö, ihmisen kaikkien tuntemusten kokonaisuus, missä ihminen kohottaa parhaimman sielussaan kohti henkisiä olentoja ja voimia. Ihmisen uskonnollisuuden luonne riippuu tästä mielenlaadun sisäisestä tulesta, tunteiden voimasta ja laadusta."

Mutta nyt tulemmekin mielenkiintoiseen ja ratkaisevaan kohtaan: Mitenä tämä uskonnollisuus vaikuttaa käytännön elämään? Jos ihminen on avoin ja selkeä, on selvää että uskonnollinen henkinen asennoituminen virtaa suoraan myös käytännön elämään ja pyrkii siellä toteuttamaan korkeimpia henkisiä ihanteita.

Nyt me kaikki tiedämme, miten vaikeaa toisaalta on toimia henkisten ihanteiden puolesta käytännön elämässä. Tiedämme, miten monet henkiset ihanteet saattavat käytännön elämässä kääntyä suorastaan päinvastaisiksi. Siksi Kristuksen opetuksessa kaikkein korkein ja viimeinen käsky onkin rakkauden käsky: Rakastakaa toisianne!

Toinen toistemme rakastaminen on se korkein ja viimeinen kriteeri kaikille toiminnalle, se joka katsoo, että kaikki menee oikein ja tasapuolisesti, jokaisen hyväksi ja edistykseksi.

Rakkaus ja yksilöllisyys

Nykyaikana se mikä on oikein, on pohjimmiltaan aina jokaisen ihmisen itse löydettävä. Me voimme toki valita ja meillä on yhteisiä ja hyväksyttyjä totuuksia, mutta silti nekin hyväksyy pohjimmiltaan aina jokainen ihminen itse. Meissä jokaisessa on itsessämme tuo ihmeellinen totuuden henki, totuuden tunto, joka puhuu meille sisäisyydestämme.

Otetaan tähän vielä ote Steinerin äskeisestä esitelmästä hieman myöhemmin:

"Mitä enemmän ihminen yksilöityy, sitä enemmän rakkautta hän pystyy kantamaan sisällään... kun ihminen saa yksilöllisyyden, kun hän hoitaa ja hyödyntää jumalallista kipinää itsessään, silloin täytyy rakkauden voiman, rakkauden aaltojen virrata ihmisestä toiseen sydämen vapauden pohjalta... Rakkaus muuntuu vähitellen henkiseksi rakkaudeksi, joka virtaa sielusta sieluun. Lopulta se sulkee piiriinsä koko ihmiskunnan veljellisen rakkauden sitein."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uskonnollisuus, rakkaus, kateus, oikeudenmukaisuus, Rudolf Steiner, tahto, tulevaisuus

Ihanteista ajan virtaan

Maanantai 14.7.2014 klo 14:10 - Matti Kuusela

Tässä kesälämmössä lueskelin juuri keveysti Steinerin englanniksi käännettyjä esitelmiä From Buddha to Christ. Olin valinnut tämän kirjan koska se oli niin pienikokoinen, että se mahtui hyvin taskuun.

Lueskelin vain jo aikaisemmin alleviivaamiani kohtia. Heti ensimmäisellä sivulla tuntui kodikkaalta, kun Steiner sanoo, miten henkisen tutkimuksen tuloksista oikein käytettynä virtaa sydämiimme henkistä elämää. Ja vähän myöhemmin hän lisää, miten nämä henkisen tutkimuksen tulokset voivat ja niiden tulee virrata suoraan elämään.

Ja niinhän se juuri on. Nykyaikana on mahdotonta ajatella henkistä tietoa, joka säilyy vain salaisuutena pienissä piireissä. On ollut aikoja, jolloin se oli välttämätöntä, mutta nyt ei ylipäänsä voi olla henkisiä totuuksia, jotka eivät elä ja laajene ihmiskunnan käyttöön. Henkinen tieto, joka ei loista maailmaan ja lämmitä ihmissydämiä juuri tässä elämässä, menettää kykynsä olla todellista ja aitoa hengen ilmoitusta.

Ihanteet

Kolmannessa alleviivauksessani Steiner kirjoittaa: "Meidän tehtävämme ei ole saarnata ihanteita vaan tuoda ravintoa ihmissieluille, henkisen viisauden, aidon veljeyden ja todellisen ihmisyyden ravintoa."

Tuosta voi oivaltaa, että ihanteiden on siis oltava jotain sellaista, mikä nousee jokaisen ihmisen omasta sisämmästä. Niitä ei kukaan toinen ihminen voi määrittää toiselle. No, ehdottomasti niistä voi keskustella silloin kun se on sopivaa, mutta emme voi vaatia toisia noudattamaan omia ihanteitamme. Voimme vain elää ihanteissamme ja pyrkiä mahdollisuuksiemme mukaan toteuttamaan niitä omassa elämässämme ja oman elämämme kautta.

Ihanteet ovat tärkeitä paitsi koko ihmiskunnan tulevaisuuden luomisen kannalta, myös menneisyyden kannalta. Kun Steiner sitten lausuu, miten jopa tänään menneisyyden suurten opettajien voimat virtaavat meidän hienompiin kehoihimme, voimme ymmärtää, miten ihanteet avaavat meidän korkeampia olemustasojamme henkisen kehityksen ja suurten opettajien voimille.

Tulevaisuus ja menneisyys

Sisäisenä kuvana näen, miten sisäiset ihanteet ovat kuin tulisoihtuja, valon leimuja, joiden kautta menneisyys virtaa mahtavana tulevaisuuteen - ja tulevaisuus menneisyyteen. Aivan, aika virtaa kahteen suuntaan: menneisyydestä tulevaisuuteen fyysisellä tasolla, mutta tulevaisuudesta menneisyyteen korkeammalla tasolla.

Ei voi enää kestää kauaa ennen kuin tämän ajan kaksisuuntaisuus ja sen jälkeen useammatkin ajan virrat alkavat nousta esiin tieteessä ja yleisessä tietoisuudessa. Mutta sitä odotellessa voit tehdä seuraavan yksinkertaisen harjoituksen:

Ojenna kätesi suoraan eteenpäin ja nosta sitä hiljaa ylöspäin. Samanaikaisesti kuvittele, että kätesi onkin ollut ojennettuna ylös ja lasket sitä hiljaa alaspäin. Kun olet ensin harjoitellut yhdellä kädellä, voit laajentaa harjoitusta molemmille käsille ja jaloille ja tehdä siitä vähitellen yhä monipuolisemman.

Tämä harjoitus tekee sinut tietoiseksi näistä kahdesta vastakkaisesta virrasta oman kehon piirissä. Suuremmat ajan puitteissa näiden kahden vastakkaisen virtauksen ero on suurempi, mutta tällainen harjoitus auttaa sinua vapautumaan siitä pelkästään fyysiseen maailmaan perustuvasta kokemisesta, joka on nykyisin tarttunut meihin niin voimakkaasti.

Tämäntyyppisiä harjoituksia opetettiin ennen vanhaan esimerkiksi Nepalin kuninkaallisille, mutta ajat ovat muuttuneet erityisesti arkkienkeli Mikaelin ja luonnollisesti hänen taustallaan Kristuksen vaikutuksen seurauksena monet asiat, joita aikaisemmin valmisteltiin pienissä piireissä, tulevat nyt yhä enemmän koko ihmiskunnan omaisuudeksi.

Henkinen todellisuus siis on, että kun jotain virtaa yhteen suuntaan, sillä on vastavirta olemassaolon toisella tasolla. Pyrkiessämme pois duaalisuudesta eli kaksinaisuudesta me emme voi hypätä suoraan johonkin aivan muuhun tajuntaan, vaan meidän on alettava elvyttää tätä kahden virran todellisuutta. Vuorisaarnan pahan vastustamattomuus liittyy siihen.

Ja meidän on tärkeää huomata, että emme voi vaikuttaa ainoastaan tulevaisuuteen, vaan myös menneisyyteen. Jos ajattelemme, mitä menneisyys todella on, niin huomaamme, miten liikkuvaisia ja arvioinnille alttiita ovat kaikki menneet tapahtumat. Jos oikein ajattelemme, mikä olemassaolon taso menneisyydessä olisi täysin liikkumatonta, täysin muuttamatonta, niin huomaamme, että se käy miettiessämme yhä ohueammaksi ja ohuemmaksi. Toistaiseksi salaperäisellä tavalla menneisyys ja tulevaisuus ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään.

Meidän jokainen tekomme ja jokainen valintamme, jokainen ajatuksemme vaikuttaa siihen, miten menneisyys muuttuu kauttamme tulevaisuudeksi, ja miten tulevaisuus taas muokkaa menneisyyttä uudeksi. Ihanteet ovat tässä virrassa yksi merkittävä valaiseva soihtu.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aika, ihanteet, menneisyys, tulevaisuus, henkisyys, harjoitus

Tulevaisuuden tahtominen

Perjantai 29.11.2013 klo 11:35 - Matti Kuusela

Kun katselee lapsia tai nuoria, hämmästyy usein siitä valtavasta tahdosta, joka heissä vaikuttaa. Itsekin voi muistella, millaisia ihmeellisiä asioita sai aikaan nuorempana. Pari päivää sitten välähti silmiin Robert Powellin kirjasta vanha punaisella tehty alleviivaus, jonka alle sivun alalaitaan olin kirjoittanut Tahdo tulevaisuutta, Will the future. Ja se on niin tärkeä lause, että kirjoitan sen vielä tähän oikein kunnolla näkyviin:

TAHDO TULEVAISUUTTA

Kirja on Christian Hermetic Astrology ja tuossa kohdassa Hermes puhuu Johannes Kastajasta, hänen kuolemastaan. Suomennan tuon kohdan ja lisään hieman kappalevälejä:

Tiettyyn ikään saakka jokaista suojelee hänen enkelinsä, mutta tuon iän jälkeen ihmisessä täytyy vallita tahto elää, jotta hän voi nauttia suojeluksen jatkumisesta. Johannes Kastajan tapauksessa hän ei enää suojellut itseään ja niin hän lopulta lankesi sen negatiivisen henkisen virtauksen käsiin, jota edustivat Herodes ja Herodias.

Ihmisen, jolla on suuri tehtävä - sellainen kuin Johanneksella - ei pitäisi vain seurata kohtaloaan passiivisesti. Hänen täytyy oppia tahtomaan tulevaisuutta, muuten enkelit ja korkeammat henkiset olennot eivät voi auttaa häntä.

He auttavat häntä tiettyyn ikään saakka, mutta sen jälkeen ihmisen täytyy oppia, miten auttaa ja suojella itse itseään. Johannes Kastaja ei tehnyt niin, ja niin hän joutui sen henkisen virtauksen käsiin, jonka kanssa hän oli taistellut edellisessä elämässään. Tätä kohtalon passiivista työtä, joka tapahtui ilman Johanneksen minkäänlaista vastustusta, ei olisi tarvinnut tapahtua jos Johannes olisi todella tahtonut elää edelleen.

Mutta hän oli jo täyttänyt tehtävänsä, oli tunnistanut ja kastanut Messiaan. Hän oli sanonut, Messiasta tarkoittaen: "Hänen on kasvettava, minun on vähennyttävä." Jo siinä hän oli luopunut syvemmästä tahdosta elää. Enkelit ja korkeammat olennot, jotka olivat auttaneet häntä aina Jordanin kasteeseen saakka, joutuivat vähitellen vetäytymään. Näin Johannes oli jo henkisesti menettänyt päänsä ennen kuin hän tuli todellisuudessa mestatuksi.

Se että korkeammat henkiset olennot olivat jo vetäytyneet, tulee ilmi siinä, miten Johannes vankina ollessaan ei enää tiennyt varmasti, oliko Jeesus Messias, ja niin hän lähetti joitakin oppilaitaan kysymään Jeesukselta: "Oletko sinä Kristus?"

Se minkä hän aikaisemmin oli korkeampien henkisten olentojen avulla tiennyt varmasti, sitä hän alkoi nyt epäillä suojelevien henkisten olentojen vetäydyttyä.

Tässä on niin paljon opittavaa. Meidän on todella opittava ymmärtämään ja muistamaan, että niin kuin melle aina alussa annetaan ja meitä ohjataan, niin elämän loppupuolta kohti meidän on opittava itse antamaan, itse ohjaamaan, itse tahtomaan. Se on meidän suuri tehtävämme ihmisinä.

Sen on luonnollisesti tapahduttava vapaaehtoisesti, mutta minulla on tuntuma, että tuon ajatuksen saamiseksi laajempaan tietoisuuteen tarvitaan paljon työtä. Miten paljon vaatikaan jo se että itse muistaa sen aina, etenkin hankalissa tilanteissa. Ja miten tärkeää on, että tuo ajatus on jo aiemmin tullut painetuksi niin omaan tietoisuuteen, että sen muistaa silloinkin kun elämän tarkoitus tuntuu katoavan.

Ihminen ja enkelit

Ihmisten ja enkelien suhde on paljon konkreettisempi kuin usein ajatellaan. Tottahan se on, että enkelikokemukset ovat usein kiiltokuvamaisia, kauniita ja ohitse meneviä, vaikka ovatkin syvästi koskettavia. Mutta normaalissa jokapäiväisessä elämässäkin me tarvitsemme enkelien tukea ja ohjausta, mutta sen on lähdettävä meistä itsestämme. Kun me kehitämme itsessämme henkistä tahtoa tai opettelemme tahtomaan sitä tulevaisuutta, jonka todella haluamme luoda itsellemme, läheisillemme, lapsillemme ja koko tulevaisuuden maailmalle, silloin meitä ohjataan. Meille annetaan paljon apua henkisestä maailmasta, mutta silti meidän on lähdettävä liikkeelle ja opittava tahtomaan tahtomaamme tulevaisuutta, aivan itse!

Emme voi vain jäädä odottamaan, että joku toinen antaa meille sen mitä tahtoa, olipa tuo toinen sitten ihminen, enkeli tai joku muu korkeampi henkinen olento.

6 kommenttia . Avainsanat: tahto, tahtominen, Johannes Kastaja, Christian Hermetic Astrology, Robert Powell, tulevaisuus, enkelit, suojelusenkeli

Tie onnellisuuteen

Torstai 28.2.2013 klo 1:24 - Matti Kuusela

Brian Tracy yllätti kertomalla paperissaan Living by Your Personal Code, että jo Aristoteles oli miettinyt niin vahvasti onnellisuutta. Aristoteleen mukaan kaikki ihmisen toiminta pyrkii onnellisuuden saavuttamiseen. Ja niin se varmaan onkin, vaikka meidän henkilökohtaiset keinomme siihen ovat monenlaisia. Joskus me pyrimme ainakin hetkelliseen onneen pyrkimällä johonkin, ja jonain toisena kertana me ajattelemme, että on onnellisempaa vain jättää jotain tekemättä.

Mutta Aristoteles jatkaa mielenkiintoisesti kirjoittamalla, että vain hyvä voi olla onnellinen, ja vain hyveellinen voi olla hyvä. Siksi Tracyn mukaan onnellisuus määräytyy ihmisen kyvystä perustaa ja elää sellaisten arvojen mukaisesti, jotka ovat elämää edistäviä.

Rudolf Steiner taas on sanonut onnellisuudesta, että se on sisäisen aktiivisuuden tila. Kummallakin siis onnellisuus on tavallaan tiellä olemista, sillä tavoin että oma sisäisyys on sopusoinnussa ulkoisen maailman kanssa, vapaassa ja aktiivisessa vuorovaikutuksessa.

 

Luo oma tulevaisuutesi

Ja jotta ihminen voi olla vapaa toteuttamaan sisäisen ja ulkoisen maailmansa välisen sopusoinnun ja luomisen tilan, tulee hetkiä, jolloin hänen on kyettävä tekemään sitä, mitä hän tahtoo tehdä.

Lomalla voi helppo saavuttaa tuo tila, jossa tekeminen on helppoa ja se nivoo sisäisen tunnemaailman ja ulkoisen aistimaailman yhteen. Auringon paistaessa talvisilla hangilla tai uimarannalla se voi varmasti toteutua, mutta vaikkapa perhetilanteissa tai työpöydän äärellä se voi joskus olla vaativaa.

Siihen Tracy antaa lääkkeeksi huomautuksen, että ihmeellinen asia ihmisessä on, että hän on aina vapaa muotoamaan omaa luonnettaan. Me voimme aina tehdä uusia valintoja, uusia ratkaisuja ja uusia päätöksiä. Me voimme ryhtyä käyttäytymään aivan uudella tavalla, ja silloin meistä vähitellen tulee sen mukaisia miten käyttäydymme. Tai voimme ryhtyä käyttäytymään oman sisäisyytemme, oman sydämemme mukaan. Kumpikin toimii ja kumpikin on mahdollinen, käytöksen tie ja sydämen tie.

Toki on muitakin teitä, mutta nämä kaksi antavat jo mahtavan lähtökohdan: voimme uudistua sisältä ulospäin tai ulkoa sisäänpäin. Meillä on ihmeen suuri vapaus.

Ja tuo vapaus tarkoittaa, että me olemme vapaita luomaan myös omaa tulevaisuuttamme.

Tärkeää tulevaisuuden luomisessa on arvostaa ja kunnioittaa itseään niin paljon, että kykenee tekemään muutoksia elämässään, juuri nyt, koska minään muuna aikana niitä ei voi tehdä.

On toki ajattomuuden tie: päätän jotain ja odotan, että tuo päätös alkaa vaikuttaa. Tuo tie toimii monella tavalla, mutta loisteliaamman itsekunnioituksen rakennamme, kun yhä uudelleen voimme kokea, miten me voi voimme tehdä päätöksiä ja toteuttaa niitä juuri nyt. Tänään, nyt heti!

Kun tämä päätöskyky oman elämän suhteen vahvistuu, se antaa Tracyn mukaan mahdollisuuden tuntea olonsa itsessään todella hyväksi.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: onni, onnellisuus, tie, Rudolf Steiner, Brian Tracy, arvot, hyveet, luominen, tulevaisuus, hyvä olo, meditaatio

Suomen sielu

Torstai 31.1.2013 klo 22:04 - Matti Kuusela

Luin että televisiosta on tullut jälleen ohjelmasarja, jossa Suomen historiasta kerrotaan kokonaan Ruotsin kannalta, aivan kuin kulttuuri olisi tullut tänne vain Ruotsista, aivan kuin Suomessa olisi hallinnut ainoastaan ruotsalaisia kuninkaita.

On hyvä muistaa, että vielä keskiajalla ei ollut lainkaan sellaista Ruotsia kuin nykyisin on. Silloin "Ruotsi" oli ainoastaan kolme kolme kuningaskuntaa suunnilleen Tukholmasta Göterborgin suuntaan: Itä-Göötanmaa, Länsi- Göötanmaa ja Sveanmaa. Eteläinen osa nykyistä Ruotsia oli Tanskan hallussa ja pohjoinen suomenkielisten heimojen hallussa.

Suomessa oli omat kuninkaansa. Menneisyyden Suomi oli vauras maa, jossa oli eri aikoina kukoistavia kuningaskuntia, kuten Varsinais-Suomi sekä Pohjanmaalainen Kainuu, jonka kuningassuku ulotti haaransa aina Norjaan, Britanniaan ja Ranskaan saakka.

Hyvin kaukaisena aikana Suomen metsät rakennettiin lähes täyteen kivipyhättöjä dolmeneineen. Pohjanmaalla on edelleenkin kirkkojen pohjapiirroksia muistuttavia kivirakennelmia, jotka suuntautuvat kosmisesti. Turun seudulla on vanhoja pyhiä kivirakennalmia valtavan tiheästi.

Suomi on ollut vaurasta maata, mutta jostain syystä meidän henkinen historiamme on johdonmukaisesti peitetty satojen vuosien ajan. Suomesta ovat kadonneet lähes kokonaan kaikki kirjalliset tiedot, jotka viittaavat tähän meidän maamme menneeseen kukoistukseen, tai sen useihin vaiheisiin.

 

Runonlaulajien Suomi

Menneiden runonlaulajien Suomi on ollut sisäiseltä henkiseltä kulttuuriltaan korkealle kehittynyt. Se tai ne henkiset olennot, jotka ovat johtaneet sitä skandinaavista kulttuuria, josta sekä skandinaaviset että suomensukuiset kansanrunot ovat saaneet osansa, ovat olleet hyvin korkeita ja edistyksellisiä.

Nämä olennot ovat inspiroineet Suomeen maailmansyntyrunoja, jotka muinaisessa puhtaudessaan ovat samalla tasolla juutalaisen ja intialaisen maailmansyntyrunouden kanssa.

Meillä on ollut hienoja kulttuurin aaltoja, kuten kansallisromantiikka ja suomalaisten korkeavärähteisten kansallisten laulujen aika.

 

Suomen "tyhjiö" ja uusi tuleminen

Virallisen historian mielestä Suomi on ollut kutakuinkin ainoa maa maailmassa, jossa ei ole ollut omia kuninkaita, ei mitään vanhaa vaurautta eikä historiaa, vaikka tutkimus esimerkiksi osoittaa, miten suunnattoman arvokkaat menneisyyden loistomiekat olivat Suomessa yleisiä.

Ymmärrän kyllä hyvin, miten Suomen tulevaa tehtävää on täytynyt valmistella peittämällä meiltä meidän muinainen historiamme. Se on antanut meillä mahdollisuuden nähdä itsemme sellaisina kuin juuri kunakin aikana olemme, ilman mahdollisuutta arvostaa itseämme menneisyyden tekojen pohjalta. Se juuri kertoo siitä, että meillä on kansana edelleen tehtävää, sillä menneisyyden suomalaissukuisten kansojen suuruus olisi silmiemme edessä, se kertoisi siitä, että aikamme on ohi. Nyt voimme hyvällä omallatunnolla luottaa siihen, että meidän aikamme on tulossa.

Jotta tuo tulevaisuus voi tulla hyvällä tavalla, tarvitsemme paljon hartautta ja kunnioitusta sitä kohtaan, mitä on tulossa.

 

 

5 kommenttia . Avainsanat: Suomi, pyhät paikat, Suomen tulevaisuus, historia

Plejadien tähtisisaremme

Tiistai 1.5.2012 klo 23:51 - Matti Kuusela

Uudessa Ultrassa on Marko Palojärven
kirjoittama arviointi minunpts_150.jpg ja
Robert Powellin Plejadien tähtisisaret kirjasta. Mukavasti kirjoitettu ja mukavaa on sekin, että Tähtisisaret ovat ehdokkaana vuoden 2011 rajatietokirjaksi. On hienoa jos käyt äänestämässä sitä Ultra-lehden sivuilla www.ultra-lehti.com. Varsinainen äänestyskohta on hieman hankalasti löydettävissä ellei heti oivalla klikata vasemman palstan otsikkoa Uusi kilpailu, jonka alta se löytyy.

Hyvä kilpailija on Hannu Piekkolan Kalevala - Matkaopas tähtiin, mikä kertoo siitä, että me olemme henkisesti heräämässä tähtimaailmojen yhteyteen. Kiintotähtien maailma on kauan ollut ihmeen suljettu, mistä kertoo sekin, että normaaleissa syntymäkartoissa ei juuri milloinkaan oteta kiintotähtiä mukaan, vaikka ne ovat aivan olennaisen tärkeitä. Yksi kiireellisiä uudistuksia astrologiaan onkin ottaa läheiset kiintotähdet mukaan, ja toinen on tietenkin luopuminen vanhentuneesta trooppisesta eläinradasta ja siirtyminen uuteen eläinratamalliin, joka vastaa todellista havaintoa tähtitaivaasta.

 

Seulaset

Seulaset eli Plejadit ovat yksi näitä tähtiryhmiä, jotka vaikuttavat maahan ja ihmiskuntaan voimakkaasti, ja joilla on vielä paljon suurempi merkitys: mitä ilmeisintä on, kuten kirjassa olen kuvannut, että me ihmiskuntana ja aurinkokuntana olemme kotoisin Seulasten tähtipiiristä. Me olemme vain kauan ennen noita muita tähtisisariamme astuneet alas fyysisen kehityksen piiriin.

Monet viime vuosisadan lopun kanavoinnit ovat kertoneet plejadilaisten suuresta huolesta ihmiskunnan kehityksen suhteen: me olemme liian pelokkaita, me emme uskalla etsiä emmekä edustaa sitä totuutta, mikä meidän olisi mahdollista löytää.

Nyt kuluva vuosi 2012 on plejadilaisten mukaan aika, jolloin ihmiskunta astuu kosmisesti noin 2000 vuoden pituiseen jaksoon, jotä he kutsuvat kosmiseksi päiväksi. Se on aika, jolloin me olemme sisäisesti monisointisessa yhteydessä koko Linnunrata-galaksimme kanssa - olimmepa me siihen kypsiä tai emme. Maailmankaikkeus ei voi odottaa. Tai toki se on paljon meitä odottanutkin, mutta se ei voi tehdä sitä määrättömästi.

Hyvin vakuuttavalta näyttää se, että astuminen läheisempään yhteyteen sekä koko Linnunradan että Seulasten tähdistön kanssa on suuren maailmojen suunnitelman mukaan luotu tapahtumaan samanaikaisesti myös Kristuksen - ja Sofian - toisen tulemisen kanssa.

 

Minuus

Me olemme kohdassa, jossa hyvin syvällisesti ratkeaa meidän oman minuutemme kehityksen suunta. Hyvin eettisesti monet kokevat nykyaikana ihmisen minuuden egona, josta on luovuttava sen itsekkyyden tähden.

Mutta niin kaunis kuin tuo ajatus onkin, siinä piilee myös suuri vaara. Henkisten opetusten mukaan koko maan nykyisen inkarnaation suurin lahja ihmisille on juuri minuus. Meidän on kehitettävä minäämme, ei hyljättävä sitä. Siinä on valtava ero. Sillä jos me voisimme kokonaan jättää minuutemme syrjään, meille ei jäisi lopulta mitään, minkä voimalla ohjata elämäämme.

Nykyisessä muodossaan suuret uskonnot ovat jo melkoisen vanhoja, eivätkä nekään ole osanneet kertoa meille selvästi, miten Kristus tai Kristus-minä on se kaikille maan ihmisille yhteinen henkinen perusta, joka tukee jokaisen ihmisen henkistä kehitystä kohti oman minuutensa täyttä avautumista.

 

Ihmiskunta ja Plejadit

Yksi ihmiskunnan ja plejadilaisten suuri yhteisiä teemoja on juuri vapaan ja eettisesti vastuullisen sekä taiteellisesti joustavan ja luovan minuuden kehittyminen, sillä näyttää siltä, että karmallisista syistä plejadilaiset opettajamme joutuvat tosi suureen pulaan, jos ihmiskunta menetetään.

Sillä ihmiskunnan suurena tehtävänä on ei ole ainoastaan passiivisesti palata takaisin jumalan luo, vaan luoda uusi vapaaseen minuuteen pohjautuva kulttuuri, joka tulee vanhan jo kehitysvoimansa menettäneet jumalluomisen tilalle, ja alkaa nyt viedä kehitystä eteenpäin uuteen suuntaan, maailmankaikkeutta uudistaen.

Ja se on valtava ajatus: kosmoksen kehitys on nyt meidän eli ihmiskunnan valintojen ja kehityksen varassa. Ellemme me nouse henkisesti itsenäisen ja luovan rakkauden minuuden voimaan, sitä tuskin voi tapahtua missään muuallakaan universumissamme.

Tästä siis on kysymys. Ja tosiaankin, Plejadien tähtisisarissa olen kuvannut seitsenvaiheisen meditaatiotien oman voiman elvyttämisestä rakkaudentäyteiseen kosmiseen kansalaisuuteen saakka.

Ja Plejadisisaret saat käikkein kätevimmin hankittua Enkelimaan nettikaupasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Plejadien tähtisisaret, seulaset, plejadit, mediaatio, ihmiskunta, tulevaisuus, Kristus, vuosi 2012