Matin blogi

Kukkien ja kivien tuoksut ja värit

Tiistai 8.10.2013 klo 21:00 - Matti Kuusela

Henkinen tutkimus tuo eteemme jatkuvasti uusia asioita, jotka voivat olla kovasti yllättäviä. Se johtuu siitä, että kun etenemme syvemmälle olemassaolomme lainmukaisuuksiin, asiat kytkeytyvät toisiinsa eri tavoin kuin täällä aineellisessa. Aineellisen maaimamme rakenne on koko maailmankaikkeudessa hyvin erikoislaatuinen, oikeastaan poikkeustila meidän koulutustamme varten. Täällä syiden ja seurausten kytkeytyminen toisiinsa on useimmiten hyvin selkeää.

Mutta henkisellä alueella ajatukset, voimat ja vaikutukset liittyvät ja lomittuvat toisiinsa tavoilla, joka usein vaatii meidän ajattelultamme aikamoista ponnistusta ja ennakkoluulottomuutta. Siksi yksi henkisen kasvun keskeisiä sääntöjä on, että hengen oppilas ei koskaan teilaa suoraa päätä mitään uutta ajatusta, vaan hän antaa sen rauhassa olla. Hän luottaa siihen, että sen totuus aikanaan selviää.

Jos heti kieltää kaikki oudot ajatukset, voi olla varma, ettei voi päästä hedelmällisellä tavalla yhteyteen henkiseen maailman kanssa. Toki voi silti saada jotain tietoja, mutta jo niiden asettaminen oikeaan yhteyteen on lähes mahdotonta, jos aivojen ja tietoisuuden yhteistoiminta ei ole tarpeeksi joustavaa.

Hajuaisti

Kun Steiner eräässä esitelmässään sanoo, että
meidän älyn voimamme ovat muuntunut hajuaisti, ritarinkannus_240.jpgniin se voi tuntua aluksi kummalliselta, oudolta. Mutta kun alkaa miettiä, huomaa miten usein sanonnat liittävät tietoisuuden ja hajun: Hän haistaa heti, jos jossakin on jotain pielessä. Hän haistaa heti hyvät mahdollisuudet.

Tiedämme miten hieno hajuaisti on koirilla, ja esimerkiksi koirasperhonen voi joissakin tilanteissa haistaa naaraan tuhansien kilometrien etäisyydeltä, merellä.

Tämä selvästi puhuu siitä, että ihminen on luopunut suurimmasta osasta hajuaistiaan muiden tietoisuustoimintojen hyväksi. Papeille pitämässään esitelmässä Steiner puhuu siitä, mitä suuri joukko kasveja on äärettömän hienoja hajuaistimia. Ja mitä ne haistavat, hän kysyy. Ne haistavat maailmanhajua, maailmantuoksua, joka on aina läsnä. Ja tuoksu, joka lähtee Venuksesta on toisenlainen kuin se, joka lähtee Marsista tai Saturnuksesta.

Me ihmiset emme kykene planeettojen tuoksuja tuntemaan, mutta monet kasvit siis pystyvät. Ja tällä kohden on hyvä huomata, "uskotpa" tuohon vai et, jos pystyt kuvittelemaan maailman, jossa kasvit kykenevät tuntemaan muiden planeettojen ja tähtien tuoksun, kykenet jo ulottamaan ajattelusi ja mielikuviteksi voimat aivan tavanomaista tietoisuutta laajemmalle.

Steiner jatkaa, miten esimerkiksi orvokki toistaa omassa tuoksussaan kuin kaikuna sen, mitä se vastaanottaa itse maailmantuoksuna. Tällaiset hyvältä tuoksuvat kasvit havaitsevat maailmantuoksusta sen, mikä on lähtöisin aurinkoa lähempänä olevista planeetoista, Venuksesta, Merkuriuksesta tai Marsista. Pahalta haisevan kasvin tuoksu taas on kotoisin esimerkiksi Saturnuksesta.

Kasvien ja kivien värit

Vaikka siis kasvien tuoksut ovat peräisin planeetoista, niiden värit taas ovat lähtöisin auringon voimasta. Aurinko antaa kasville värinsä vuoden kiertokulun aikana, mutta saadakseen oman värinsä kivet tarvitsevat huomattavasti pidemmän ajan, aurinkovuoden eli 25920 vuotta, eli aika, jossa aurinko yksinkertaisesti sanottuna kiertää koko Eläinradan läpi. 

Smaragdin vihreydessä, topaasin keltaisuudessa tai ametistin violetissa elää siis voimia, jotka ovat peräisin auringon kosmisesta kierrosta platonisen maailmanvuoden läpi, kuten tuota aikaa myös kutsutaan.

Nämä ovat asioita, joiden omaksuminen vie runsaasti aikaa, mutta se myös kasvattaa meitä ymmärtämään niitä laajempia yhteyksiä, joita kohti me olemme koko ajan kasvamassa.

3 kommenttia . Avainsanat: kukat, tuoksu, väri, kivet, planeetat, aurinko, Steiner