Matin blogi

Enkelten silminä ja korvina

Tiistai 28.2.2012 klo 2:00 - Matti Kuusela

Hei ystävät. Jatkamme Rudolf Steinerin Suomessa 1912 pitämän ensimmäisen esoteerisen tunnin tiimoilta. Hän puhui siinä, miten ihminen jää helposti kiinni henkisiin opetuksiin, niin kuin muihinkin tietoihin. Ja vaikka opetusten uskominen jossain kasvun vaiheessa onkin mielekästä, niin henkisellä tiellä se ei ole oikein.

Ihmisen on tarkoitus kehittyä itsenäiseksi olennoksi, ja siksi hänen on itse koeteltava ja tunnusteltava kaikkea sitä, mitä hän mahdollisesti tulee myöhemmin uskomaan, silloin kun hän tulee täysin vakuuttuneeksi.

Jopa kaikkein korkeimpien henkisten olentojen parhaimpiinkin opetuksiin voi jäädä kiinni - ja silloin vastapainona on rakkaus. Me menetämme itsemme tai todellisen ja aidon minuutemme uskoessamme jotain sellaista, mikä kuulostaa hyvältä, ellemme kehitä rohkeutta ja epäitsekkyyttä.

Tuo siis tarkoittaisi sitä, että uskominen ennen kuin on perinpohjaisesi itse miettinyt jonkin asian, sisältää jotain itsekästä. Ilmeisesti se siis tarkoittaa, että me omimme jonkin hyvältä kuulostavan asian - ja on totta että sellaiselle varmasti löytyy myös hyviä perusteita. Mutta todellinen henkinen kasvu on paljon enemmän. Se ei ole vain sitä, että jokin asia kuulostaa hyvältä tai tuntuu hienolta, vaan sitä, että me sen sisäistäessämme juurrumme omaan todellisuuteemme, ja myös laajempaan todellisuuteen.

Asia, joka ei ole ensin oikein, ja sitten vielä totta, jää irti sisäisestä todellisuudesta eikä sillä ole voimaa kasvattaa chakrojamme selkeän puhtaiksi ja voimakkaiksi.

Mutta kaiken tämän pehmentää rakkaus. Rakkaus kaikkia olentoja kohtaan asettaa meidän henkisen tietämisemme oikeaan suhteeseen maailmaa kohtaan. Ja tämä rakkaus tarkoittaa kaikkia kokemuksiamme, myös rakkautta ja hartautta kaikkea tietoamme, ja kaikkia kokemuksia kohtaan. Rakkaus on se suuri voima, joka vähitellen asettaa meidän tietomme ja kaikki kokemuksemme oikeaan kohtaan tässä maailmassa.

 

Leikin ja luovuuden tarve

Henkinen kasvu on siis tässä mielessä varsin vaativaa. Voi hyvin ymmärtää, miten upeaa on irtaantua vanhasta harmaasta elämästä ja kokea uusia hienoja näkymiä maailmaan, mutta samoin on hyvä herätä näkemään, miten meistä on tarkoitus kasvaa henkisesti vastuullisia aikuisia, niin hauskaa kuin lapsena olo onkin.

Ja on aivan oikein ollakin lapsi ja lapsenmielinen ja leikkiä ja luoda, kunhan vain ymmärtää omalla kohdalla totuudenrakkauden ja leikin ja luomisen rakkauden suhteen. Pelkkä totuus tekee ihmisen liiankin vakavaksi. Siksi me todella tarvitsemme myös leikkiä. Ilman leikkimieltä hienoimmat totuudet alkavat myös rajoittaa. Meidän on annettava kaikille totuuksille itsessämme mahdollisuus jatkuvaan uusiutumiseen, jotta nuo totuudet pysyvät tosian myös käytännön elämän eri tilanteissa.

 

Enkelien silminä ja korvina

Niin upeita olentoja kuin enkelit ovatkin, he eivät kykene tulemaan tänne aistimaailmaan ja katsomaan ja kuuntelemaan sitä samalla tavoin läsnäolevina kuin me ihmiset. Siksi me teemme enkeleillemme valtavan palveluksen toimimalla heidän silminään ja korvinaan. He voivat aistia tätä maailmaa, jota he ovat olleet luomassa, katsomalla sitä meidän aistiemme kautta.

Mutta jotta se on mahdollista, on meidän löydettävä itsestämme sellainen sisäinen hartaus ja antaumus, että enkelimme voivat ensin tulla riittävän lähelle meitä, ja sitten katsoa silmillämme ja kuulle korvillamme.

Kun näemme jotain todella kaunista, sellaista mitä voimme kokea enkelimäiseksi, voimme siis kuvitella itse katsovamme tai kuuntelevamme enkelin silmin tai korvin. Silloin voimme päästä niin lähelle enkeliystäviämme, että he voivat todella laskeutua meidän aisteihimme.

Tärkeää tuossa on, että antaudumme oikeille tunteille. Tässä ei paljon auta, jos kysyy, siis millainen sen tunteen pitää olla. Vaan on yksinkertaisesti vaikka katsottava jotakin kukkaa maljakossa tai lumen kimallusta ja viivyttävä tuossa aistimuksessa niin rauhassa, että  jokin sisäisyydessämme johdattaa meitä lähemmäksi enkeliämme.

Ja toki on aina hyvä selvästi mielessään kutsua enkeliä luokseen.

 

Luonnonhenget

Luonnonhenkiystävät haluavat lisätä tähän, että myös heille on mieluista se, että me eläydymme aistimuksiimme mahdollisimman enkelten kaltaisesti tai elävästi. Se luo varmuutta ja turvallisuutta myös heidän maailmaansa, suhteessa meihin. Teet siis myös kodinhengillesi ja muille läheisille luonnonolennoille palveluksen toimimalla enkelten aisteina.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkinen, kasvu, totuus, enkelit, luonnonhenget, Steiner, esoteerinen tunti, uskominen, leikki, silmät, rakkaus, hartaus, kokemukset

Olenko oikeassa - uskomisen velvollisuus

Perjantai 29.7.2011 klo 1:17 - Matti Kuusela

Hei Ystävät,

Olipa tänään hiljainen päivä. Sain muutaman hyvän uuden lauseen Plejadi-kirjaan ja siinäpä tämän päivän sankariteot olivatkin. Paitsi että kävin jälleen tänään rullasuksilla Keskuspuistossa. Kunto alkaa kestää jo peräkkäisinä päivinä hiihtämisen ja tuntuu mahtavalta kun saa rullasuksilla kehosta tehoja irti. Alkaa palata viime vuosituhannen muistumia mieleen.

Tehoista puheenollen, pitää
vain olla riittävän pitkän sauvat. Muistan rauhankilpi_200.jpgmiten aina nuorempana ja osin vanhemapanakin kärsin aina liian lyhyistä sauvoista. Aina loppupeleissä annoin vähän periksi myyjien suosituksille ja ostin hiukan lyhemmät sauvat kuin tahdoin. Ja oli pitkiä aikoja, jolloin rahaa oli niin vähän, ettei uusia sauvoja ostettu vain sen takia, että niistä puuttui muutamia senttejä pituutta.

Minun keholleni sopivat sauvat, jotka ovat ainakin kymmenen senttiä pidemmät kuin kaupoissa suositellaan.

 

Hiljaista - ja jotain uutta syntyy

Hiljaisuuden tunne voi toki johtua osittain ukkosesta, mutta palasin yhä uudelleen sähköpostiviestejä katsomaan, kun aamun ensimmäisten jälkeen ei tullut mitään uutta. Onneksi aamulla Elvilta oli tullut viesti, jossa hän kertoi kokemuksistaan ho'oponoponon soveltamisesta. Se on niin upea havaijinkielinen sana, että laitan tähän vielä sen perusharjoituksen - joka lausutaan itselle - vaikka kyllä sitä mielestäni voi kohdistaa vähän muuhunkin. Mutta vaikea sanoa, kun itse kirja minulla on vasta tilauksessa. Kerron lisää kun olen lukenut sen. Siis meditaatiosanat:

Minä rakastan sinua.
Olen pahoillani.
Pyydän anteeksi.
Kiitos.

Huomaathan, että nämä lyhyet lauseet muodostavat kertomuksen. Tuo toinen lause on käännetty englannista ja se siis tarkoittaa että I am sorry, ei että oikeasti olen surullinen, tai pahoillani.

 

Uskomisen velvollisuus

Hyvä tavaton, miten ihmiset uskovat mitä heille sanotaan. Siis auktoriteettien taholta. Kirkot ja muut auktoriteetit ovat vuosituhansien aikana saaneet meidät todella syvästi uskomaan, että meidän velvollisuutemme on uskoa, mitä he sanovat, siitä riippumatta, onko se totta vain ei.

Itse koen usein vieläkin syyllisyyttä siitä, kun alan miettiä, miksi Norjan viranomaiset sanoivat hallintoalueella räjähtäneen vain yhden autopommin, vaikka itse selvästi näen, että rakennusten sisältä on tullut useampien pommien paineaaltoja. Tietysti voin olla väärässä, ja jos niin osoittautuu, olen heti ja tyytyväisesti valmis muuttamaan käsitykseni.

Mutta olennaista onkin se, että ihmisellä on oltava vapaus muodostaa oma näkemyksensä ja keskustella niistä toisten kanssa.

Ellei tätä vapautta ole, yhteiskunnallinen kehitys on äärettömän hidasta ja siitä seuraa juuri tällaista mitä nyt seuraakin: Kreikan taloutta pidetään keinotekoisesti hengissä, jotta rahakkaat saavat sieltä imettyä irti kaiken mahdollisen ja ostettua halvalla niin paljon valtion omaisuutta kuin suinkin ehtivät.

Mitä tunsit kun luit tuon lauseen? Luultavasti koit jotain siihen suuntaan, että nyt puhutaan vääristä asioista. Ja täällä todella on tahoja, jotka tahtovat meidän uskovan juuri niin ja vahvistavat tuota ajatusta kärsivällisesti vuodesta toiseen.

Mutta tosiasia on, että voidaksemme luoda sen yhteiskunnan, jossa aivan oikeasti tahdomme elää, meidän on uskallettava ja tahdottava ja sallittava myös toistemme puhua asioista niin kuin he ne kokevat.

 

Olenko oikeassa?

Tärkeintä ei olekaan, olenko oikeassa vai en. Jos meidän pitäisi puhua vain silloin, kun tiedämme varmasti olevamme oikeassa, huonosti kävisi.

Kun olen miettinyt jonkin asian ja ilmaisen sen, olen usein voittanut jonkun kynnyksen. Jos olen oikeassa, hyvä, jatkan eteenpäin kasvavin voimin.

Jos olen väärässä, huomaan sen, ja mietin seuraavalla kerralla tarkemmin.

Mutta jos en ole miettinyt enkä ilmaissut, niin silloin jää vain hiljaiseen nyhjäämiseen. Sisäinen paine kasvaa ja ilmenee sitten temperamentista riippuen joko ulkoisina purkauksina tai sitten vielä voimakkaampana lukkiintumisena.

Niin että eteenpäin.

 

Miettiminen

On hyvä miettiä asioita joskus loppuun saakka, tai niin pitkälle kuin pääsee. Silloin huomaa, milloin asiasta tulee uutta informaatiota, ja maailma muuttuu mielenkiintoisemmaksi.

Barbara Marciniaksen kirjassa Family of Light plejadilaiset ovat huolissaan siitä, että suurin osa meidän maailmamme ihmisistä on sitoutunut kamppailuun. "Sillä me tarkoitamme, että he uskovat mitä heille sanotaan."

Huomaatko, miten me normaalisti ymmärrämme tämän päinvastoin: Tahdon elää mukavasti ja uskon mitä viranomaiset tai lehdistä minulle kertovat.

Siitä juuri syntyy - plejadilaisten mukaan - se jatkuva kamppailu, jota me saamme käydä.

Kun en suoraan usko, vaan ajattelen kaiken itse, yhteen suuntaan ja vastakkaiseen - minusta tulee vapaa. Silloin pääsen irti taistelusta ja kamppailusta. Silloin minä olen se vapaa ihminen, joka olen.

8 kommenttia . Avainsanat: auktoriteetit, uskominen, vapaus, plejadilaiset, ho'oponopono, lukkiintuminen, kamppailu, vyhteiskunnallinen kehitys, Family of Light, miettiminen, oikeassa oleminen, plejadilaisten opetukset,