Matin blogi

Loppiainen

Sunnuntai 5.1.2014 klo 8:18 - Matti Kuusela

Jouluajan loppua nimitetään kansanomaisesti loppiaiseksi, mutta sillä on myös huomattavasti syvempi merkitys. Jouluaaton ja loppiaisen välille avautuu maan kosmisen uudistumisen aika, jolloin maan henki käy läpi yhteyden kaikkiin luonnonkuntiin ja kaikkiin niihin enkelikuntiin, jotka ovat suorassa yhteydessä ihmiskunnan kehitykseen.

Nyt loppiaisaaton sunnuntaina me olemme edenneet jo serafien eli ikirakkauden henkien päivään saakka. Serafit ovat korkein enkelikunta, joiden luomisen elementti on pyhää tulta, lämpöä, rakkautta. Serafit ovat kuin meidän olemassaolomme taustalla oleva alttarituli tai vanhana kuvana jumalan ympärillä oleva kuoro, joka laulaa hänen ikuista ylistystään. Kirjoitan blogin loppuun vielä luettelon näistä päivistä niin että voit tutkia niitä tarkemmin. Hyvä idea on kirjoittaa ne valmiiksi ensi jouluajan kalenteriin, jolloin sinun on helppo seurata niitä päivä päivältä.

Kolmen kuninkaan päivä

Meillä Suomessa vietetään yleensä samana päivänä, jouluaattona, sekä paimenten kumartaman Jeesuksen että kuninkaiden kumartaman Jeesus-lapsen syntymäpäivää. Eteläisemmissä katolisissa maissa kuninkaiden joulu on kuitenkin loppiainen. Suomessa ainakin Kristiyhteisön piirissä esitetään Paimennäytelmää joulun alla ja Kolmen kuninkaan näytelmää loppiaisena.

Jouluaaton Jeesus-lapsi syntyi Beetlehemissä köyhille nasaretilaisille vanhemmille. Hänen syntymäpaikkansa oli ikivanhassa luolassa, maanpinnan alapuolella. Jouluaikana se maan henkisyys, joka kesällä vaikuttaa korkealla maan yläpuolella, laskeutuu maan sisäisyyteen, niin että voimme hyvällä syllä sanoa kesän koittavan hetken aikaa maan sisäisyydessä. Silloin myös henkiset aurinkovoimat vaikuttavat maan sisällä, mahdollistaen niin kivikunnan kuin kasvikunnan ja eläinkunnankiin uudistumisen.

Jouluaaton juhla ja Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsen syntymä yltää kauas ihmiskunnan alkuhistoriaan. Luukas luettelee Jeesuksen esi-isät aina Aatamiin ja jumalaan saakka. Mehän luemme jouluevankeliumin aina Luukkaalta, mutta kolmen kuninkaan joulun apostoli on Matteus. Ja Matteus kertoo Jeesuksen sukupuun toiseen suuntaan. Hän aloittaa Aabrahamista ja päätyy Jeesus-lapseen. Ja jos tarkemmin tutkimme, huomaamme, että Aabrahamin ja Daavidin välillä poikien sukupuut ovat samat, mutta Daavista alkaen ne eroavat. Luukkaan evankeliumin linja jatkuu Daavista hänen pappispoikansa Naatanin kautta, Matteuksen evankeliumissa kuningaspojan Salomonin kautta. Näin käy ilmi, että Luukkaan evankeliumin Jeesuksessa ilmenee papillinen henkinen virike, siinä missä loppiainen kohoaa vahvemmin ihmisen kuninkuuteen ja sen myötä persoonalliseen voimaan.

Kun jouluaattoyönä siis syntyy ihmisen sielunlapsi, syntyy loppiaisena enemmän ihmisen minävoimainen, ihmisen sisäistä kuninkaallisuutta edustava lapsi. Ja tällä kohtaa heti huomaamme, miten kuninkaallisuudessa on egoismin vaara, niin juuri tuon loppiaislapsen kehdon äärelle vaeltaa kolme kuningasta, jotka suuressa viisaudessaan tarjoavat lapselle tietoisuuden kullan, tunteen suitsukkeen ja tahdon mirhamin uhrit.

Ja mitä se merkitsee? Luukkaan evankeliumin sielunlapsi herättää ihmisessä antaumuksen, jonka perusteella hänen on mahdollista tarjoita korkeimmat sielunkykynsä korkeamman voiman käyttöön, sen ihmiskehityksen korkeamman voiman, joka Matteuksen evankeliumissa ilmentyy Jeesus-lapsena.

Henkistä taustaa

Henkinen tieto osaa kertoa paljonkin näiden kahden Jeesus-lapsen taustoista. Matteuksen Jeesus on jälleensyntyneenä sama olento, jonka tunnumme jo vanhasta persialaisuudesta Zaratustrana, suurena tietäjänä, joka kaikissa elämissään oli jo vielä kosmisessa todellisuudessa vaikuttavan Kristuksen, aurinkohengen palvelija. Hän ihminen, joka oli vuosisatoja ja vuosituhansia tutkinut Kristuksen tekoja tähtimaailman kautta, ja hänen henkisiä oppilaitaan olivat ne kolme kuningasta, jotka nyt ihmisyyden kolmen kehitysvirran edustajina tulivat Beetlehemiin kumartamaan vanhaa, jälleen syntynyttä kuningastaan.

Näissä kolmessa kuninkaassa havaitsemme myös selvän yhteyden oman Kalevalamme sankareihin, Väinämöiseen, Ilmariseen ja Lemminkäiseen, joissa kohtaamme samat kehitysvoimat toiselta suunnalta katsottuna.

Kun loppiaisen kolmen kuninkaan joulu on vahvasti ihmisen henkisen kehityksen juhla, niin jouluaatto on enemmän ihmiskuntaan liittyvän jumalallisen kehityksen juhla. Siinä missä me voimme tunnistaa kuninkaiden Jeesus-lapsessa korkean inhimillisen tietäjän, Zaratustran, jolla on taustallaan suuri määrä mahtavia inkarnaatioita, me voimme tunnistaa Luukkaan evankeliumin lapsessa sielun, jolla ei ole taustallaan ainoatakaan fyysistä inkarnaatiota tätä ennen.

Sen sielun, joka tähän Jeesus Nasaretilaisen kehoon astuu, ensimmäiseen fyysiseen elämäänsä, me tunnemme parhaiten Krishnana, jumalallisena olentona, jota vanha intialaisuus edelleenkiin niin rakastaa, ja joka epäilemättä on muissa kulttuureissa tunnettu monilla muilla nimillä. Toinen suuri tuntemamme henkinen olento, joka on vahvasti mukana Luukkaan Jeesuksen syntymässä on Buddha, joka sielukehon myötä myös enkelit laulavan kehon paimenille suuren rauhan sanomaa.

Kristus ja Jeesus-lapset

Myöhemmin meillä on vain yksi Jeesus-lapsi ja vielä myöhemmin häneen liittyy kosminen Kristus niin, että puhumme Jeesus Kristuksesta tai Kristus Jeesuksesta. Mutta Kristus, enkelikunnat ja suuri joukko henkisiä ystäviämme on mukana kummankin Jeesus-lapsen syntymässä jo alusta saakka.

Mitä Kolmen kuninkaan joulu meille sitten erityisesti kertoo: pyhitä ajatuksesi, tunteesi ja tahtosi ihmiskunnan korkeimmalle voimalle, jonka tunnemme Kristuksena - tai jonka itse voit kokea omalla tavallasi, nimistä riippumatta. Kristus on se henkinen olento, joka on ottanut tehtäväkseen liittää meidän sisäisen työmme tulokset koko maailmankaikkeuden kehitykseen yhdessä enkelikuntien kanssa.

Ja kuten voimme huomata, kaikkiin näihin asioihin liittyy monia muita suuria kysymyksiä. Niistä voimme jatkaa ja olen iloinen, jos liität tähän kommenttina omat kysymyksesi tai huomiosi.

Ja nuo henkiset kunnat, joiden läpi suuri maan henkisyys virtaa jouluaatosta loppiaiseen, ovat:

Kivikunta
Kasvikunta
Eläinkunta
Ihmiskunta
Enkelit
Arkkienkelit
Suurenkelit
Muodonhenget eli Vallat
Liikkeenhenget eli Voimat tai Hyveet
Viisaudenhenget eli Herruudet
Tahdonhenget eli Valtaistuimet
Harmonianhenget eli kerubit
Ikirakkaudenhenget eli serafit

Rakkaudella
Matti

4 kommenttia . Avainsanat: joulu, jouluaatto, loppiainen, Jeesus, Jeesus-lapsi, uudistuminen, Kalevala, Zarathustra

Tulevaisuuden tahtominen

Perjantai 9.12.2011 klo 3:34 - Matti Kuusela

Suomalaisen musiikin päivä eilen tuntui oikein hyvältä. Eräänlainen taivaallinen solina on seurannut kesästä saakka, ja nyt se soi jälleen hienosti Suomen henkisyyden kanssa.

Sibelius Kolilla vuosisadan vaihteessa sata vuotta sitten. Siinä on helppo kuulla juuri suomalaisen luonnon ja hengen sointia, samoin mielikuvassa kanteleensoitossa Ilomantsin suunnalla.

Suomalaiseen musiikkiin yhtyy myös Vegan taivaallinen kanteleensoitto, joka helkyttelee niin herkkiä säveliä. Tästä soinnista tulee mieleen myös Australian alkuasukkainen yksi myytti Seulasista eli Plejadeista. Kaksi sisarta oli tullut ryöstetyksi maan piiriin, mutta he pääsivät kiipeämään taikapuuhun, ja silloin heitä vankinaan pitänyt suuri metsästäjä Wurrunna kuuli korkealta heidän ääntensä soivan kuin puron solina kivien yllä.

Vesi on yksi kosmoksen peruselementtejä, mutta miten usein me latistamme veden abstraktiksi, kuolleeksi ja liikkumattomaksi. Antakaamme sisäisten ja kosmisten vetten soida ja solista!

 

Maailmankaikkeuden uudistuminen

Se on oikeastaan meidän velvollisuutemmekin henkisinä olentoina, sillä meidän mielikuvillamme on todellisuutta luova voima. Me ihmiset olemme täällä maan päällä niitä olentoja, joiden vastuulla on maailmankaikkeuden uudistaminen!

Okei, se saattaa kuulosta suurelta, mitä se onkin. Mutta me ihmiset olemme niitä harvoja olentoja luultavasti koko maailmankaikkeudessa, joilla on vapaa ja kehittyvä minuus. Niin upeita olentoja kuin enkelit ja kaikkien luonnonkuntien olennot ovatkin, kaikki viittaa siihen, että juuri me olemme niitä, joilla on mahdollisuus luoda muutos aivan omasta vapaudestamme ja omasta vapaasta tahdostamme ja rakkaudestamme käsin.

Meidän tehtävänämme on sitten ottaa tuohon muutokseen mukaan luonnonkunnat olentoineen - ja enkelit. Varmasti tuo uudistumisen aalto täältä maailman aineellisilta ääriltä ottaa enkelikunnatkin mukaansa, tavalla tai toisella. Ovathan enkelit ja jumalat nähneet niin kauan valtavasti vaivaa meidän aineellisen todellisuutemme luomiseksi. Nyt on meidän vuoromme luoda jotain uutta.

 

Antaumus ja minuus

Jonakin yönä mietin kovasti antaumuksen olemusta ja sitä, miten kovasti me etenkin nuorempina haluaisimme löytää itsellemme henkisen kotipaikan tästä maailmasta.

Mitä kauemmin tuota olen miettinyt, sitä enemmän olen alkanut kokea, että tuota kotipaikkaa voi vain harvoin löytää mistään itsensä ulkopuolelta. Toki tiedän että on sellaisia harvinaisia ihmisryhmiä, joille se on mahdollista, ja on sellaisia harvinaisia paikkoja maapallolla, jossa monet voivat kokea täyttä kotona olemisen tunnetta, mutta silti KOTI on se mitä meidän on opittava itse luomaan.

Meillä on usein kodin muisto, joko maallisen tai kosmisen kodin, mutta hyvin tiedämme, että maallista kotiamme emme enää voi luoda muualla kuin muistoissamme, ja luultavasti on niin, että myös kosmos uudistuu niin, että meidän on luotava myös kosminen kotimme uudelleen.

Tavallaan kuljetamme tuota kosmista kotiamme aina mukanamme. Miksi emme voisi luoda kotia jokaiseen paikkaan, jossa olemme. Aineellisen kodin voimme luoda yhteen tai muutamaan paikkaan, mutta varmaan meillä on voima luoda kotia kaikkialle, missä kuljemme.

Opetuksissaan seulaslaiset eli plejadilaiset kehottavat meitä ottamaan esimerkiksi meditaatioihimme mukaan kaikki, jotka haluavat. Steiner kehottaa ottamaan mukaan jokaisen, joka haluaa tehdä yhteistyötä kanssamme.

 

Muista itsesi

Ja tässä tulemmekin vaativaan kohtaan. Miten usein me halussamme tuntua yhteyttä toisten kanssa ryhdymme käymään sisäistä kauppaa. Ummistan silmäni joiltakin asioilta voidakseni oppia jotain mitä tahdon tai saadakseni itselleni jotain muuta.

Sepä onkin ongelma. Ainakin henkisissä ryhmissä meidän tulisi olla hereitä ja kirkkaita, tai sydämellisiä ja lämpimiä. Missä sitten kulkee raja. Emmehän me voi joka tilaisuudessa esittää juuri sitä, minkä itse koemme oikeaksi.

Ehkä loppujen lopuksi kysymys on lähinnä siitä, että joka paikassa mihin kuljen, koen itseni minänä, henkisenä minänäni, enkä koskaan unohda enkä myy korkeimpia henkisiä ihanteitani. Tai itseäni.

Ehkä on niinkin, että tämä kehittyvänä minuutena toimiminen on maailmassa niin uutta, että me olemme vasta luomassa sitä.

Muista mitä olet! Muista mitä ovat korkeimmat ihanteesi! Toimi varovasti niiden mukaan tai niiden suuntaan. Opettele tahtomaan sitä tulevaisuutta, jota tahdot!

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vega, tahtominen, minuus, maailmankaikkeuden uudistuminen