Matin blogi

Kalevala laulaa

Maanantai 28.8.2017 klo 19:02 - Matti Kuusela

Saatuani uuden kommentin tähän vuosien takaiseen Kalevala-kirjoitukseeni innostuin hieman uudistamaan sitä. Olkaapa hyvät! 

Kalevala-esitelmäni Minä Olen -keskuksessa sattui upeasti Suomen presidentin vaihdoksen kanssa samaan päivään. Sauli Väinämö astui presidentin virkaan. Siinä on kovasti kalevalaista sointia. Kun nyt on niin vahvasti puhuttu presidentistä arvojohtajana, toivokaamme että siitä ainakin jotain toteutuu!

Vasta tänään oikein tajusin, miten vaikeaa tai lähes mahdotontoa akateemisten tutkijoiden on tajuta Kalevalan ydinsanomaa, koska se väistämättä kohoaa sille tasolle, jonka vain yksilö minänsä hengenytimessä voi kokea. Mutta aina on mahdollista päästä lähelle. 

Ilman_impi_Joseph_Alanen.jpg

Kalevalan laulu

Kalevalaa on mahdollista tutkia yliopistossa juuri sen takia, että se ikäänkuin pysäytetään ja sen sisäiset laulukuvat rajataan. Akateemisissa tutkielmissa eivät enää soi kosmiset voimat, eikä taivaallisen neidon kauneus enää loista. Parhaimmillaankin puhutaan siitä, mitä jokin merkitsee tai kuten usein tehdään, mietitään mistä jokin myyttinen kuva on lainattu. Silti olen nähnyt yliopistollisia kirjoituksia, joiden sisältö elää ja koskettaa. Ihmisen on mahdollista lähestyä elämän ja luomisen ydintä kaikissa olosuhteissa, jos hän on itse siihen valmis.

Yhä enemmän alan nykyisin kokea, miten meidän suomalaiseksi kokemamme kansanperinne on joskus kauan sitten ollut yleismaailmallinen kulttuurikerros. Ehkä joskus ennen kelttien aikakautta on ollut aika, jossa Kalevalan kuvat ja soinnit ovat kulkeneet ihmisten keralla. Ja ehkä vielä kauempana on se aika, jossa noiden kuvien sisällöt ovat olleet aitoa todellisuutta.

Kalevalan viimeisestä laulusta on ajateltu, että se on kristillistä lainaa, ja että runonlaulajat ovat tehneet Maria-kertomuksesta oman versionsa. Toki niinkin voi olla, mutta kun lukee Kalevalan 50. luvun alkua, huomaa että se kertoo samoista asioista kuin Uusi testemantti, mutta avarammin ja valoisammin, soivemmin ja elävämmin. Se merkitsee, että kalevalaisella kansalla on ollut luonnonvoimaisempi ja kosmisempi kokemus siitä, mistä Uusi testamentti kertoo. Huomaamme myös, että Kalevala kertoo Marjatta-Maria-Sofian henkisestä tausta huomattavan paljon.

Kuunnellaanpa Kalevalaa:

Marjatta, korea kuopus,
Se kauan kotona kasvoi,
Korkean ison kotona,
Emon tuttavan tuvilla.

Marjatan kodiksi ja kosmiseksi lähtökohdaksi ilmoitetaan Isä-Äiti-jumalan maailma.

Piti viiet vitjat poikki,
Kuuet renkahat kulutti
Isonsa ava'imilla,
Helmassa helottavilla.

Miten selvästi tuossa kerrotaankaan, että Marjatta on korkeista korkein kosminen naisellinen olento. Hänellä on vyöllään emännän avaimet. Hän on viipynyt henkisissä korkeuksissa ikuisuusuuksista ikuisuuksiin, sillä ikuisuuksia tarvitaan, jotta viiet vitjat ja kuuet renkahat kuluvat pois taivaan turuilla ja ilman pitkillä pihoilla kuljettaessa.

Kun akateemisesti usein ajatellaan, että myyteissä menneen ajan ihmiset keksivät selityksiä luonnonilmiöille, niin Kalevala puhuu aivan toista. Kun elytyen lukee edelliset säkeet, voiko tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin että tämän runon taustalla on todellista henkistä tietoa. Ja että jollain ihmeellisellä tavalla tuo kosminen tieto on mitä kauneimmalla tavalla säilynyt Suomessa ja Karjalassa - puhtaana ja taiteellisena.

Ison avaimet

Ja neidon helmoissa helottavat ison avaimet, siis avaimet kaikkialliset Isä-jumalan luomissalaisuuksiin. Tajuamme, että tämä Marjatta on meille kovin tuttu esimerkiksi Sofiana, kuningas Salomolle niin rakkaana maailmanviisautena. Ja hän esiintyy niin monin tavoin muissakin mytologioissa, kuten Isiksenä egyptiläisille.

Isiksestä on kerrottu, miten hän vanhoille egyptiläisille oli myös parantava jumaluus. Hän paransi kuljettamalla ihmisen henkisesti siihen syntiinlankeemusta edeltävään aikaan, jolloin ei vielä esiintynyt sairauksia eikä erheitä. Ja kuten paratiisikertomuksesta tiedämme, sukupuoliset voimat liittyvät läheisesti ihmisen "lankeemukseen" eli putoamiseen aineelliseen maailman tiheyteen henkisistä paratiisimaailmoista.

Marjatta-runo jatkaa:

Marjatta, korea kuopus,
Tuo on piika pikkarainen,
Piti viikoista pyhyyttä,
Ajan kaiken kainoutta.
Syöpi kaunista kaloa,
Petäjätä pehmeätä.
Ei syönyt kananmunia,
Kukerikun riehkatuita,
Eikä lampahan lihoa,
Ku oli ollut oinahilla.

Marjatta pysyy vielä Maan läheisiin eetteripiireihinkin laskeutuessaan alkuperäisen kosmisen puhtauden ja valon piirissä. Hän tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää luonnonvoimien piirissä tulevan Karjalan kuninkaan, uuden henkisen voiman.

Kun tuohon syventyy, huomaa ettei nyt puhuta pelkästään historiallisesti Golgatan mysteeristä, vaan mukana alkaa loistaa Kristuksen toinen tuleminen maan eetterivoimien piirissä, pilvistä.

Kalevala kertoo Maan ja ihmiskunnan kehityksestä ajattomuuden tasolla. Aika elää ja on olemassa, mutta se taipuu aivan toisenlaiseen elävyyteen menneisyyden ja tulevaisuuden välissä, kuin fyysisesti olemme tottuneet ajattelemaan.

Kalevala todellistuu laulussa ja lausunnassa, ajattelun elävyydessä.

Rakkaudella
Matti 

Kuva Joseph Alanen, Ilman impi.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran 2.3.2012 ja uudistettu 28.8.2017.

2 kommenttia . Avainsanat: Kalevala, Marjatta, Isis, Kristus, Karjalan kuningas, Sofia, Uusi testamentti, syntiinlankeemus, Salomo

Ihmisen tie

Sunnuntai 6.9.2015 klo 21:06 - Matti Kuusela

Autuuksien jälkeen seuraava laaja osio Vuorisaarnasta alkaa sillä, että Jeesus käyttää voimakkaasti sanaa minä. Aikaisemmin hän on puhunut ihmisen kehityksestä, nyt hän asettaa oman itsensä samaan kokonaisuuteen. Hän lausuu hyvin selkeästi, ettei hän ole tullut kumoamaan vanhoja lakeja, vaan täyttämään ne.

Kun syventyy tuohon laeista kertovaan lauseeseen, saa vaikutelman, että Kristus itse oikeastaan on noiden lakien sisältö. Hän on tullut toteuttamaan maan päälle sen, mitä hän itse on. Mitä enemmän Raamattua tutkii, sitä enemmän alkaa vaikuttaa siltä, että Kristus on paljon enemmän kaikessa mukana kuin yleensä on ymmärretty. Vanhassa testamentissa enkelit ja Jahve ovat vahvasti esillä, mutta kaikissa keskeisissä kohdissa tuntuu, että Kristus sittenkin on se, joka on varsinainen toimija ja alkuunpanija.

Ei voi olla saamatta vaikutelmaa, että Kristus itse on myös se, joka on luonut Vanhan testamentin keskeiset lait. Hän on se, joka on luomisen taustalla. Maa ja ihmiskunta ovat hänen luomustaan, mutta koska ihmisille oli annettu vapaa tahto, Kristus ei enää voi johtaa luomista ulkoapäin, vaan hänen oli itse tultava ihmiseksi ihmisten joukkoon voidakseen todella auttaa. Hän ei voinut jättää luomisen loppuunsaattamista vain ihmisten harteille. Ainoa, joka ihmiskunnan vapauden taustalla voi saattaa kaiken loppuun, on hän itse.

Mutta nyt Kristus ei enää voi toimia pelkästään yksin, vaan ihmiskunnan on toimittava hänen kanssaan. Siksi me olemme Kristuksen työtovereita, hänen veljiään. Kun me usein puhumme henkisestä heräämisestä, alkaakin vaikuttaa siltä, että herääminen sen oivaltamiseen, että me todella olemme tai voimme olla Kristuksen työtovereita, on aivan keskeinen askel.

kristuksen_kasvot_steiner_veistos.jpg

Lait ja luominen

Nimettyään Vuorisaarnassa itsensä lakien toteuttajaksi Kristus lausuu, että maan koko olemassaoloaikana ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto. Jotta Kristus voi sen sanoa, tulee mahdolliseksi vain siksi, että luotuaan maailmaan alkulain hän ottaa nyt itse vastuun sen toteuttamisesta sisältäpäin. Hän on astunut oman luomisensa sisäpuolelle.

Kun on puhuttu siitä, että Kristus ottaa kantaakseen ihmiskunnan synnit, sen merkitys tulee tässä nyt selville. Voidakseen saattaa kaiken loppuun saakka hänen on otettava kantaakseen ihmiskunnan koko kuorma. Hänen on otettava vastuulleen kaikki mitä ihmiskunnan ja maan piirissä syntyy. Muuten tuo loppuunsaattaminen ei ole mahdollista.

Miksi sitten koko vanhan lain täyttäminen on niin tärkeää? Eikö voisi ajatella, että osakin riittäisi? Luulen että vastaus kuuluu niin, että kosmisessa luomistyössä ei voi jättää keskeneräisiä kehityslinjoa roikkumaan jonnekin maailmojen välille. Se mikä on aloitettu, on myös saatettava valmiiksi, muodossa tai toisessa.

Kun kaikkea tätä miettii, alkaa oivaltaa miten järisyttävää koko tämä kehitys on. Kysymys on valtavasta kosmisesta draamasta. Alkaa tajuta, miten kehitys ei suinkaan ole vain suoraviivaista eteenpäin menoa, vaan maailmankaikkeus ottaa jatkuvasti suuria askeleita, joiden onnistumisessa on valtavat riskit.

Yksi keskeisistä suurista riskeistä on, kykeneekä ihmiskunta suorittamaan oman tehtävänsä: tulla itsenäisiksi vapauden, rakkauden ja luovuuden olennoiksi. Pystyvätkö ihmiset ottamaan kantaakseen oman karmansa eli jokaisen oman henkilökohtaisen kehityssuunnitelman, joka ei ole vain suunnitelma, vaan joka on samalla mitä totisinta totta. Jokaisen meidän kehitys on mitä suurimmassa määrin kehityksen todellisuutta.

Ja pystymmekö me vapaasti oivaltamaan asemamme Kristuksen työtovereina? Se on herääminen, johon mikään ulkoinen syy ei voi meitä pakottaa, vaan sen voi jokainen vain itse oivaltaa.

Vanhurskaus

Tämän jälkeen Kristus heti seuraavassa  minä sanon teille -lausessaa kohottaa kaiken vielä dramaattisempaan nousuun. Hän kertoo, että ihmisten vanhurskauden on oltava viel ä paljon suurempi kuin kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, jotta pääsy taivasten valtakuntaan voi tapahtua.

Vanhurskaus on yksi niitä hankalia sanoja, joiden merkitys on aikojen kuluessa lähes täysin hämärtynyt. Me tiedämme että esimerkiksi patriarkat Abraham, Iisak ja Jaakob olivat aikanaan vanhurskaita, tehokkaita ja henkisiä miehiä. Vaikka meillä ei olekaan omana aikanamme suoraa käsitystä siitä, mitä vanhurskaus merkitsee, voimme olettaa että se on jotain ajan korkeimman hengen mukaista. Se ei ole jotain vanhaa ja mennyttä, vaan jotain sellaista joka toimii täydellisesti ja kirkkaasti.

Se tarkoittaa, että jokaisen ihmisen on nyt oman sisäisen minuutensa Kristus-kipinän avulla pystyttävä aina ylittämään kaikki se, mitä hänelle on opetettu. Opetusten seuraaminen ei tässä kehityksen uudessa vaiheessa enää riitä – opetusten seuraaminen oli Vanhan testamentin aikaa. Uuden testamentin aikaa on, että henki ihmisessä ylittää jokaisessa uudessa tilanteessa vanhat opetukset. Ihminen luo jatkuvasti uutta omalla toiminnallaan.

Kristuksen lause tarkoittaa, että jos me vain seuraamme opetuksia, kehitys jää väistämättä laskevaksi. Luonnollisen kehityksen aika on nyt ohi. Kristuksen tultua maan päälle ihmiskunnassa on se ainoa todellinen voima, jonka kautta maailma voi uudistua ja henkistyä. Ja se tapahtuu meidän tekojemme kautta. Siksi meidän on kaikessa siinä, mitä yksilöllisesti luomme, pyrittävä ylittämään se mitä meille aikaisemmin on opetettu.

Kysymys on erityisesti teoista. Tekoja voivat olla ideat, ajatukset, tunteet ja fyysiset teot, jopa aistimukset, mutta vasta silloin kun ne ovat vapaita ja luovia, niistä tulee uuden maailmankaikkeuden, uuden kehityksen siemeniä.

Kukka_ja_mehilainen

Tulevaisuuden tie

Meidän aikanamme on jo hienoja merkkejä siitä, miten ihmeellisiä asioita voi tapahtua. Kun lapsena katselin Jehovan todistajien Vartiotorni-lehdessä olevaa kuvaa ihmisten kanssa sulassa paratiisillisessa sovussa astelevista villieläimistä, en ikinä olisi uskonut sellaisen tulevan mahdolliseksi.

Nyt saamme Facobook-videoissa nähdä, miten se on jo täyttä totta. Ihmiset ja eri eläinlajit rakastavat toisiaan. Se on mielestäni suoraa osoitusta meidän aikamme Kristus-toiminnasta.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vanha testamentti, Uusi testamentti, Kristus, kehitys, Vuorisaarna

Maan suola

Torstai 16.7.2015 klo 11:52 - Matti Kuusela

Keskiviikkoillan henkisessä workshopissa puhuimme jälleen Vuorisaarnasta. Tämä Matteuksen evankeliumin alussa oleva upea ihmisyyden suunnitelma on myös kuva tulevaisuudessa toteutuvasta henkisestä ihmisestä. 

Niin kutsutut autuaaksi julistukset eivät ole moraalisaarnaa sillä tavoin kuin ne on pitkään ymmärretty, vaan ne ovat tämän tulevaisuuden ihmisen kuvausta. Tällä ihmisellä on olemuksessaan yhdeksän tasoa, kun me nyt kuljemme vasta kuudennessa vaiheessa. Viimeiset kolme ovat varsinaisia henkisiä olemuspuolia, joiden kehittämistä me olemme vasta hiljalleen aloittamassa.

Keskeistä näissä kuudessa vaiheessa, joita me toistaiseksi olemme työstäneet, on se että ne ovat kaikki jatkuvasti ajankohtaisia. Meille tulee helposti käsitys, että vain viimeinen tai uusin alue on merkittävä ja varhaisemmat tasot ovat jo valmiina. 

img_0693.jpg

Kehitys on jatkuvaa

Mutta niin ei suinkaan ole: kaikki kuusi tasoa ovat siis jatkuvasti ajankohtaisia. Kun me etenemme tuossa kuudennessa vaiheessa, meidän on sen mukaan päivitettävä jatkuvasti viittä varhaisempaa.

Tässä mielessä me eroamme suuresti puista. Puuthan ovat mukavia vertauskohtia ihmiselle, mutta niissä suuri ero on se, että puu kasvattaa uutta runkoa aina vanhan rungon pintaan ja jättää sen vanhan sikseen. Se on siellä, siitä on hyötyäkin, mutta sitä ei enää varsinaisesti kehitetä eikä uudisteta.

Ihmisen laita on toisin. Kun me henkistymme, se tarkoittaa että meidän henkinen voimamme kasvaa jatkuvasti. Henkisen läsnäolon voima on minuus, minuuden läsnäolo. Henkinen kasvu on sitä, että minuus jatkuvasti herkistyy ja vahvistuu niin, että se koko ajan muokkaa myös meidän kehollisuuttamme, johon tässä mielessä kuuluvat myös sisäistä elämää kantava astraalikeho ja elämänvoimia kantava eetterikeho, fyysisen ruumiin lisäksi. 

Tähän työskentelyä oman kehollisuuden muuntamiseksi Kristus tarkoittaa sanoessaan Vuorisaarnassa, että te olette maan suola. Suola tarkoittaa tässä juuri kehollisuuden kehittämistä. Maan suola kertoo siitä, että tämä henkinen työ ihmisolemuksen muuntamiseksi vaikuttaa uudistavasti ja kehittävästi myös koko maan olemukseen, ei ainoastaan ihmiseen itseensä. Se mitä me hengen, minuuden voimin kehitämme itsessämme, vaikuttaa koko maan kehitykseen.

Meidän lopullinen päämäärämme onkin se, että me muutamme koko maan. Aivan, vasta kun me olemme kehittäneet itseämme niin pitkälle, että olemme samalla läpäisseet koko maan maan uuden luomisen voimalla, me olemme valmiita siirtymään eteenpäin.

Maan suola

Maan suolan piiriin kuuluu autuus-lauseiden kolme ensimmäistä.

1. Fyysinen keho

Ensimmäinen lause kertoo, miten ihmisen fyysinen ruumis kantaa maanmaailman hengenköyhyyttä. Fyysinen ruumis on tosin vanha ja viisaus, mutta siltä puuttuu uudistavan hengen läheisyys, ellei ihminen sitä sille anna. Tuo fyysisyyden uudistumisen mahdollisuus tulee siitä, että me harjoitamme Matteuksen mainitsemaa hengen köyhyyttä.

Se tarkoittaa, että me tiedon alueella olemme aina avoimia, köyhiä. Me vapautamme vanhan, vapautamme ennakkoluulot, otamme aina vastaan uusia havaintoja ja samalla olemme rukouksen ja toivon kaltaisessa sisäisessä voiman tilassa fyysisen olemuksemme suhteen.

Voimme rukoilla hengen heräämistä fyysisessä maailmassa, fyysisessä kehossa. Se asettaa rukouksen uuteen ja objektiiviseen valoon. Tällä tasolla rukoilemisessa ei ole mitään itsekästä, se on rukousta koko olevaisuuden henkisen kohoamisen puolesta.

Tietokonekieltä käyttääksemme meidän on aina tyhjennettävä välimuistimme siirtyessämme uusiin tilanteisiin. Silloin me olemme valmiita kohtaamaan maailman vapaina henkinä. Ja silloin voi syntyä kehittävä vuorovaikutus meidän itsemme ja maailman välillä. 

2. Eetterikeho

Autuaaksi-julistusten yhteydessä on muistettava, että niissä ei ole kysymys julistamisesta, vaan siitä Kristus istuen kuvaa tulevan henkisen ihmisen rakennetta.

Kysymys ei ole myöskään autuaaksi tulemisesta sanan vanhassa merkityksessä, vaan siitä, että tuo henkiseksi ihmiseksi kasvu toteutuu näiden kuvausten mukaan. Myös olla-verbi näissä lauseessa hämää, koska lauseet kuvaavat kehitysprosesseja, eivät olotilaa. Ne ovat tavallaan verbejä: ihmisen oleminen on jatkuvaa muutosta ja kehitystä. Ja kun me olemme toimivalla tavalla mukana tuossa kehityksessä, silloin me voimme tuntea olomme siunatuksi, onnelliseksi, autuaaksi, kehittyväksi, mitä se kulloinkin onkin.

Maan suolana toimimiseen kuuluvat puhtaasti fyysisten voimien lisäksi myös elämänvoimat. Elämänvoimia kantavan eetterikehon tasolla suolan kehitys tapahtuu sen kautta, että me ihmiset hyväksymme kaikki tunteemme. Matteus nimittää sitä murehtimiseksi, mutta tuo sana sisältää tosiasiessa murheiden ja ahdistusten lisäksi myös kaikki ilomme. 

On huomattava, että niin kauan kuin me emme vapaasti työstä murheitamme, eivät meidän ilomme ja luovuutemmekaan pääse kunnolla esiin. Niin kauan kuin me torjumme tunteemme, ei varsinaista alkemistista muuntumista, henkistä suolanmuodostusta tapahdu.

Murehtiville Matteuksen evankeliumi lupaa lohdutuksen, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on todellinen mahdollisuus muuntaa kielteiset tuntemuksemme positiivisiksi, yksinkertaisesti sallimalla itsemme tuntea ne. 

Tuo muuntuminen taas on mahdollista siksi, että meidän minuutemme on todellisuudessa aito henkinen voima, henkinen läsnäolo, jonka kosketus on parantavaa. Se että tuo henki pystyy toimimaan parantavasti maan olosuhteissa, johtuu kuitenkin siitä, että Kristus on maan päällä ja hän on yhteydessä jokaisen ihmisen minuuteen. Se että kosmiset voimat voivat ihmisminuuden kautta toimia parantavasti maan päällä, on Kristuksen vaikutusta.

Yksinkertaisesti voi sanoa, että elämänvoimien puhdistamiseksi me tarvitsemme rohkeaa sydäntä kohdata tuntemuksemme.

3. Astraalikeho

Kolmas taso maan suolan kehityksessä on astraaliruumiin eli sieluruumiin hallihta. Autuaita ovat pitkämieliset lausuu ainakin joku raamantunsuomennos. Se tarkoittaa, että kun me opettelemme kärsivällisesti tuntemaan ja hallitsemaan, ohjaamaan ja kuuntelmaan kaikkia sielunvireitämme, silloin meidän kehityksemme kulkee eteenpäin niin, että me perimme maan, kuiten Matteus sen ilmoittaa. Maan periminen tarkoittaa, että oppimalla oikealla tavalla ohjaamaan sieluruumistamme me tulemme sisäisellä tasolla toimimaan yhteistyössä kaiken sen kanssa mitä voimme ajatella, tuntea tai tahtoa. Maailma tulee siinä mielessä omaksemme.

Tämäkään kehitysvaihe ei toteudu passiivisen pitkämielisyyden tai kärsivällisyyden avulla. Niitä tarvitaan, mutta olennaista on, että me itse, aivan omalla tavallamme kehitämme sellaista sisäistä aurinkoisuutta, joka valaisee ja ohjaa sisäistä elämäämme hengen osoittamaan suuntaan.

Minä itse

Kaikkiin näihin tasoihin voimme lisätä, että ihminen nyt löytää nämä voimat itsestään. Se on suuri syy, minkä tähden Kristuksen oli kutsuttava opetuslapsensa vuorelle. Aikaisemmin ihmiskunnan opetus tuli ulkoapäin Jahven luonnonsisäisyyden kautta, arkkienkelin profeetoille tai muille henkisille opettajille välittämänä.

Kristuksen tultua maan päälle kaikki tämä mullistui. Kristus puhuu nyt jokaiselle ihmissisäisyyden kautta. Hän puhuu kieltä, jota jokaisen oma suojelusenkeli auttaa ymmärtämään. 

Tämä muutos ulkoapäin tulleen henkisen opetuksen ajasta uuteen vapaan ihmisen ja hänen enkelinsä aikaan oli valtava. Me tuskin sitä vieläkään täysin ymmärrämme. Mutta me voimm opetelle ymmärtämään.

Silloin nämä autuus-lauseet kuuluvat perusrakenteeltaan suunnilleen niin, että kun ihminen korkeimman tarkoituksensa eli Kristusta etsien tahtoo edistyä, silloin hänellä on mahdollisuus löytää opastus omasta itsestään, omasta sydämestään, omasta ajattelustaan.

Rakkaudella
Matti

Kuva Matti Kuusela, Pielisen tunnelmia

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, autuudet, Uusi testamentti, henkinen kehitys, Matteus

Leivät ja kalat

Keskiviikko 4.6.2014 klo 21:00 - Matti Kuusela

Hei ystävät, tervetuloa Enkelimaan uuden kesäasun saaneille sivuille. 

Olin keskiviikkona Hyvinkäällä ja hain äidilleni Terveyskeskuksesta pyörätuolin. Hänelle on kertynyt vuosia jo yli yhdeksänkymmenen eikä kävely ulkona enää onnistu omin voimin. Kun teimme kierroksen kesähelteessä, huomasi hämmästyksekseni, että pyörätuoli onkin ylämäissä raskaampi työntää kuin olin kuvitellut. Ja kun jalkakäytävän pinnoite oli vinossa, sai tuolia kammeta koko ajan suoraan. Vilpitön hatunnosto kaikille, jotka pyörätuolia vääntävät joko itse tai avustajana.

Tässä kiitokseni sisarelleni, joka asuu äitiä lähempänä ja jolle tuo äidin apuna oleminen enemmän jää.

Kävin myös tunnestelemassa vanhoja tuttuja paikkoja Erkylän lukoilla. Onhan se maisema toki muuttunut, mutta nyt mietin enemmän näitä kostean kesäisen lämmön muistoja lapsuudesta. Silloinhan pää oli paljon lähempänä maata ja tuoksut ja tuntumat myös sen takia voimakkaampia.

Lapsuuden kokemusten oikein konkreettinen muistelu tekee oikein hyvää sisäisille voimille ja jopa vie kohti selvänäköisyyttä, Steinerin mukaan.

Jeesuksen puhe

Mutta sitten Jeesuksen puheesta Uudessa testamentissa. Ja vuorisaarnasta. Vuorisaarna Matteuksen evankeliumin alkupuolella niin suuri ja voimaperäinen tapahtuma, että sitäkin voi tarkastella usealta suunnalta.

Vuorisaarnan nimi kertoo jo siitä, että kysymys on korkeasta ja henkisestä opetuksesta. Uuden testamentin kielellä on aina suuri ero siinä, tapahtuuko jokin asia vuorella eli lähellä henkisiä voimia, taivasta, vai vaikkapa laaksossa tai pelloilla, sisällä talossa, mikä merkitsee sisäistä tapahtumista. Tai kaivon vilvoittavien ja uudistavien elämänvesien äärellä. 

Ja edelleen on suuri merkitys sillä, jos jokin tapahtuu yöllä eli toisessa tietoisuudentilassa, tai järvellä. On hyvä oppia elävöittämään näitä mielikuvia. Ja voi samalla miettiä, millaisia vaikeuksia evankeliumien kirjoittajilla on ollut henkisten tapahtumien kuvaamisessa. Vanhoilla henkisillä liikkeillä oli toki omat käytäntönsä, mutta evankeliumien myötä apostolit halusivat puhutella lukijoita aivan uudella kielellä, joka ei ollut minkään vanhan henkisen suuntauksen sisäistä, vaan mahdollisimman laajalti kaikkien ymmärrettävissä.

Jumalan sana

Kirjoitin jo aikaisemmin siitä, miten vuorisaarnan kuuntelijat hämmästelivät sitä, että Jeesuksen sanoissa oli mukana "voima", millä tässä tapauksessa on aivan täsmällinen merkitys. Se tarkoittaa, että hänen puheensa kautta virtasi muodonhenkien eli elohimin läsnäolo. Muodonhenget ja Jehova heidän muassaan ovat niitä jumalolentoja, jotka Vanhan testamentin alussa päättävät ihmisen luomisesta ja joiden suurin edustaja Jehova puhaltaa ihmiseen elävän hengen, mikä tarkoittaa suurta kehitystä uinuvasti vesiolennosta yhä itsetietoisemmaksi ilmaolennoksi.

Jahve oli toki aikaisemmin tuonut juutalaisille viestejä pappien ja profeettojen ja enkeleiden välityksellä, mutta nyt olemme aivan uudessa tilanteessa: vuorella puhuu ihmisolemuksessa joku, jonka kautta kuulijat kokevat suoraan Jehovan henkisen voiman, kuten Luukas 4:32 kertoo.

Voidaksemme vielä paremmin eläytyä tähän sananmukaisesti voimalliseen puheeseen, jossa voima ei ollut ainoastaan ulkoista, vaan nimenomaan sisäistä voimaa, aina siitä syvyydestä lähtien, josta meidän oma olemuksemme ja koko maallinen luonto on lähtöisin, meidän on hyvä muistaa, että Jehova puhui ihmisille myös luonnon kautta. 

Jehova puhui Moosekselle ukkosessa ja salamassa Siinain vuorella, ja erämaavaelluksella palavassa pensaassa. Joskus aiemmin kirjoitin jo siitä, miten Kristuksen ja Jehovan yhteys oli niin läheinen jo vanhatestamentillisena aikana, että nämä Jehovan ilmoitukset voi ymmärtää myös Kristuksen vaikutuksena. Näissä suurissa henkisissä tapahtumissa on mukana useita henkisiä olentoja.

Hyvä esimerkki on se, miten Mooses lyö sauvallaan kalliota, josta avautuu lähde. Lähde on aivan fyysisen luonnon ilmiö, mutta ilman muuta se korkeammalla tasolla kertoo siitä, miten taustalla on Kristuksen elämänvoima, hänen joka ei tuolloin ollut vielä tullut aivan maan päälle. Ja kyky vaikuttaa luonnonvoimiin tulee tuossa jälleen Jehovalta, muodonhenkien piiristä.

Kun Kristus siis puhuu toimintansa alussa pian Jordanin kasteen jälkeen, hänessä vaikuttaa vielä voimakkaasti kosminen muodonhenkien voima, tai kuten Tomberg kirjoittaa käyttäen kreikankielistä ilmaisua, exusiai-sana.

Toimintansa alussa Kristus on siis jo Jeesuksen ruumiissa, ja hänessä loistavat ja kaikuvat vahvoina kosmiset voimat. Kolmen ja puolen vuoden aikana myös hänen puheensa muuttuu: hänen kosminen olemuksensa muuttuu yhä enemmän uuden ihmisyyden puheeksi.

Leipä ja kalat

Vuorisaarnassa Kristuksen puhe tavallaan virtasi kosmisista hengen korkeuksista koko ihmiskehityksen läpi niin, että sen elämänvoimat ulottuivat ravitsevina, vahvistavina ja parantavina aina kuulijoiden fyysiseen ruumiiseen saakka. Sitä kutsutaan taivaalliseksi leiväksi.

Ja sitä, miten tämä puheen voima vaikutti kuulijoiden eetterkehoihin auttaen niitä yksilöllistymään maailman elämänvoimien virtailussa, sitä kutsutaan kalaksi.

Näiden suurten tapahtumien henkinen merkitys on niin laajaa ja moniulotteista, että muistelemalla ja meditoimalla voi löytää leivälle ja kalalle runsaasti lisää yhteyksiä. Siinä mielessä ymmärtää myös, että raamatun passiivinen lukeminen ei kanna kovin kauas. Sen aito ja korkea, puhdas henkisistä ja uskonnollisista liikkeistä vapaa ymmärtäminen edellyttää ihmisen omien henkisten minävoimien aktiivisuutta.

Ja näin voimme oivaltaa, että niin paljon kuin voimme auttaa toinen toisiamme tai niin paljon kuin uskonnolliset tai henkiset yhteisöt voivat meitä auttaa ymmärtämään, lopullinen vastuu on kuitenkin jokaisella itsellään. Uusi testamentti on minuuden henkisyyden opetuskirja.

Yhä uudelleen Vanha testamentti valmistelee ja Uusi testamentti ohjaa ymmärtämään, miten meidän nykyisen maallisen elämämme tärkein olemusosamme, minuus, merkitsee.

Rakkaudella

Matti

Tämä Cosimo Rossellin kuva Vuorisaarnasta ilmentää mielestäni aika hienosti sitä kosmista voimaa, joka Jeesuksen kautta vaikuttaa.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

2 kommenttia . Avainsanat: Tomberg, Kristus, Jehova, leipä, kala, leivän merkitys, kalan merkitys, Uusi testamentti, puheen voima, muodonhenget, Jehova,

Ehtoollistorstai

Torstai 17.4.2014 klo 19:12 - Matti Kuusela

Pääsiäisviikon torstai on Jupiterille vihitty päivä, kuten jokainen torstai. Tunnemme Jupiterin suurena viisauden ja voiman planeettana, jossa on myös auringonkaltaista valoa. Viime viikkoina Jupiter on loistanut korkealla taivaalla, kirkkaana ja lähellä kuuta.

Torstai-iltana Jeesus ja opetuslapset nauttivat pääsiäisaterian, päivää aikaisemmin kun normaalisti, sillä pääsiäislammas syötiin passah-juhlan sapatin eli lauantain aattona. Galilealaisilla oli kuitenkin pitkän matkansa tähden lupa nauttia pyhä ateria jo aikaisemmin.

Ehtoollisen edeltäjät

Raamatun tapahtumissa vaikuttaa ihmeellisen pitkiä kehityslinjoja. Ehtoollismalja on yksi tällainen suunnattoman vanha, lähes elollinen esine, joka sukeltautuu esiin ehtoollisessa. Mutta jo viinin ja leivän nauttimisen pyhä toimitus on juutalaisillekin vanha: Korkeimman jumalan pappi - kuten Vanha testamentti ilmaisee - Melkisedek tarjoaa Aabrahamille leivän ja viinin aterian tämän palattua voittoisalta sotaretkeltä.

Mutta viimeisen ehtoollisen ruoka on pääsiäislammas. Sillä on oma historiallinen perinteensä, mutta oikeastaan sen varsinainen perinne juurtuu tulevaisuudesta, ei menneisyydestä. Kristus on pääsiäislammas, Jumalan karitsa, jota juutalaisten passah-lampaan nauttiminen ennakoi.

Näin viimeinen ehtoollinen on todellakin viimeinen kerta, kun pääsiäislammasta nautitaan ennakoiden Kristuksen tekoa koko maan ja ihmiskunnan hyväksi. Kristuksesta itsestään tulee tuo pääsiäislammas ehti seuraavana päivänä, pitkäperjantaina, joka on varsinainen pääsiäislampaan syömisen päivä: Mutta silloin tuo vanha juutalainen tapa on jo menettänyt merkityksensä: Kristus on jo kuollut ristillä.

Toinen ehtoollisen edeltäjä on Kaanaan häiden aika. Silloin tapahtuu jotain sellaista suurta ja myös auringonomaista, joka valmistelee viimeistä ehtoollista, ja sen kääntymistä uudeksi.

Uusi ehtoollinen

Kun vanha ehtoollinen juutalaisten perinnäistavan mukaan on nautittu, aloittaakin Jeesus kaikkien hämmästykseksi uuden ehtoollisen. Siinä hän tuo esiin Melkisedekin ikivanhan leivän ja viinin nauttimisen toimituksen: niiden välityksellä Kristuksen henkiset aurinkovoimat liittyvät maan ja maan elämän olemukseen, suoraan, kasvinomaisen puhtaasti, ei enää vanhatestamentillisten eläin-kuunvoimien välityksellä.

Tämä Kristuksen elämänolemuksen (viini) ja fyysisen olemuksen (leipä) yhteys on paljon syvempi kuin yleensä ajatellaan. Kristillisessä ehtoollistoimituksessa nyt maan piirissä vaikuttava Kristus-olemus todellakin muuntaa fyysistä leipää ja viiniä. 

Fyysinen on henkistä ja näkymätöntä. Viini ja leipä on aineen täyttämiä, ja siksi niiden aistillinen ulkonäkö ei tässä muuntumisessa muutu, mutta niiden varsinainen näkymätön fyysisyys muuntuu ja kohoaa korkeammalle, eteeriselle tasolle. Vieläkin korkeampia prosesseja tapahtuu, mutta tuo elämän ja aineen (tai verenkierron ja sydämen) kohoaminen ennakoi sitä kehitystietä, jota me koko ihmiskuntana olemme kulkemassa.

Yhteisyys

Jumalanpalveluksessa muuntumisen prosessi kulkee polkua evankeliumi - anti - muuntuminen - yhteys. Kirkossa pappi toimittaa sen pyhänä toimituksena, mutta se on esikuvana kaikille teoillemme. Evankeliumin me voimme käsittää ihanteemme tunnistamisena. Sen toteuttaminen on se anti, jonka me tarjoamme maailmamme ja sitä kautta Kristukselle. Tämä oikea henkisen ihanteen tai idean toteuttaminen yksilöllisenä tekona johtaa muuntumiseen, ja se lähestyy sitä pyhyyttä, joka johtaa todelliseen yhteyteen.

Toimiessani puhtaasti oman minuuteni ihanteellisuuden pohjalta lähestyn sitä pyhyyttä, joka liittää minut ihmiskunnan, maan, Kristuksen, aurinkokunnan yhteyteen.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viimeinen, uusi, ehtoollinen, Kristus, kiirastorstai, pitkäperjantai, pääsiäisateria, pääsiäislammas,

Uuden vuoden vahvistuminen

Tiistai 31.12.2013 klo 10:48 - Matti Kuusela

Hei ystävät, vuosi on vaihtumassa ja tänään uudenvuoden aattona pyhien päivien ketjussa kuljemme kohti yhteyttä muodonhenkiin. Tämä enkelikunta on se, josta Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa puhutaan "jumalina" ja Jahve on yksi heistä. Kun me puhumme "jumalasta", niin useimmiten tarkoitamme juuri tätä hengenkuntaa, vaikka heidän yläpuolellaan on vielä runsaasti vanhempia enkelikuntia, tai jumalkuntia.

Oleellista on, että juuri tämän jumalkunnan toimesta syntyi nykyinen ihminen. Toki ihmisolemus oli kosmisessa mielessä olemassa jo aikaisemmin, mutta juuri nämä muodonhenget tai elämänhenget olivat se jumalkunta, joka otti tehtäväkseen meditoida alkuperäisestä kosmisesta, laajasta ja vielä muotoutumattomasta ihmisolemuksesta sen selkeän "ihmisen", jollaiseksi me nyt ihmisen ja itsemme tässä fyysisessä olomuodossa koemme.

Koko ihminen

Toissapäivänä olivat esillä voimakkaat yhteisyyden tunteet. Yöllä kirjoitin siitä suuren inspiraation vallassa, mutta kun blogi piti tallentaa, se hävisi saman tien. Näin on käynyt ennenkin silloin kun olen päässyt todella syvälliseen kosketukseen, ja joka kerta on käynyt niin, että uudelleen en ole kyennyt kirjoittamaan enää yhtä hyvin.

Näin pari päivää myöhemmin muistan, miten hienosti siinä kirjoittaessani oivalsin Paratiisista karkoittamisen yhteyden ihmisen vapauteen ja elämän ongelmiin, jotka kulkevat käsi kädessä. Eivät ikuisesti, siitä ei ole kymys, vaan siitä, että yksilöllinen vapaus on niin suuri asia, että sen seuraukset energiatasoilla tekevät joskus kipeää. Se taas johtuu siitä, että meille on annettu vapaus kosmisessa mielessä ennenaikaisesti. Jokainen voi ymmärtää, että me emme varsinaisesti ole vielä kypsiä vapauteen omasta voimastamme tai viisaudestamme käsin. Siksi me tavallaan olemme suostuneet siihen, että opettelemme viisautta kantapään kautta, ja joskus kärsimme myös sen seurauksista, aivan niin kuin toisina hetkinä niistä voimme iloita.

Tähän liittyy yhteisöllisyyden kannalta se suuri asia, että meidän korkeammalla minällämme on mahdollisuus ottaa tasoitettavakseen sellaisia meidän vapautemme ja myös törmäilyjemme seurauksia, jotka eivät ahtaasti kuulu omaan karmaamme. Tällaisen antaumuksellisuuden kautta tulevilla sairauksilla tai muilla hankaluuksilla on aivan oma sisäinen ... ja miten sen osaisinkaan sanoa, armonsa.

Kun me tänään liitymme voimakkaasti elämänhenkiin, niin tämä on aivan erityinen parantumisen päivä. Henkiset, sielullisen ja keholliset voimat etsivät tänään vahvasti uutta yhteyttä ja uutta kokonaisuutta, niin omaan henkiseen olemukseen kuin koko ihmiskunnan ja maan kokonaisuuteen.

Yksilöllisyydestä suurempaan tehtävään

Olemme siis kulkeneet yksilöllisyyden enkelipäivästä arkkienkeleiden kantamaan yhteisöllisyyden päivään ja eilen suurenkeleiden päivään, joka on vahvistanut meidän yhteyttämme ajan suurempiin tehtäviin, sillä tavoin kuin se kullekin on mahdollista.

Tänään uudenvuodenaattona astumme korkeammalle alueelle, jossa oma olemuksemme liittyy meidän planetaariseen tehtäväämme, tai toisella tavalla sanottuna ihmiskuntaan, luontoon, Äiti maahan ja hyvin syvällisesti Kristukseen.

Yksi Kristuksen ymmärtämisen vaikeuksia on siinä, että hän kosmisena olentona on niin tavattoman paljon. Kun me sanomme hänestä jotain, se useinkin kuulostaa kovin lapselliselta ja riittämättömältä, koska jokin syvällisempi puoli meissä aavistaa hänestä niin paljon sellaista, mitä me emme kykene sanoillamme ilmaisemaan. Mutta se ei tarkoita, että Kristuksessa itsessään olisi jotain lapsellista tai heikkoa, se on vain meidän kokemuksemme omasta vielä vajavaisesta ymmärryksestämme.

Juuri tänään, kun portit ovat avoimia Kristukselle niin läheisille elämänhengille, auringon luojajumalille, tahdon muistuttaa ja rohkaista, että me saamme ajatella Kristusta sinä valtavana, ihmistä äärettömän paljon suurempana olentona, kuten hän on. 

Tämä on siis päivä, jolloin korkeampi henkinen tehtävämme, voi sanoa että itse kunkin planetaarinen tehtävä, voi avautua ja soida aina fyysiseen rakenteeseemme ja geeneihin saakka.

Uudenvuoden lupaukset ovat tästä suuresta tapahtumasta ja suuresta mahdollisuudesta ikävä väärinkäsitys, joka on omiaan peittämään sen, mitä henkisesti nyt tapahtuu. Nyt meidän ei kannata ajatella niinkään jotain lupauksia, vaan avata sisämpämme kuuntelemaan sitä korkeampaa kutsua ja korkeampaa voimaa, joka tänään virtaa meille.

Tiivistyypä se sitten ajattelun tavoittamaksi tiedoksi tai ei, riippuu kunkin omasta tilanteesta. Mutta joka tapauksessa tuo prosessi tapahtuu jokaiselle, ja jos siihen saa sisäisen yhteyden, se voi olla suuri apu. Ja silloinkin, vaikka ei kokisi mitään sen kummampaa, voi luottavaisesti tietää, että asiat kulkevat tänään eteenpäin.

Uudenvuoden tinat

Joskus kauan sitten ihminen on ollut niin vahvassa yhteydessä luonnonvoimiin ja kosmisiin voimiin, että näiden uudistavien voimien havaitsemiseksi on kehitetty erilaisia menetelmiä, kuten tinanvalanta, joka on nyt kovasti vanhentunut. Nyt me koemme suoraan sisäisesti, jos koemme, sen mitä uudistavina henkisinä voimina vaikutta. 

Raketit taas ovat kuva siitä, miten me yhteyden avautuessa elämänhenkiin avaudumme samalla myös tähtimaailmalle. Lapsille nämä satuisat kuvat maailmassa näyteltyinä tapahtumina ovat hyväksi, ja voivat ne vahvistaa meidän aikuistenkin sielunvoimia, josa suhtaudumme niihin riittävän sadunomaisesti. Aikuinen todellisuus on kuitenkin sisäinen - ja energeettinen. Tämä on suuri vahvistumisen päivä.

6 kommenttia . Avainsanat: uusi vuosi, elämänhenget, enkelit, jumalat, yksilöllisyys, uudenvuoden lupaukset

Harjoituksen tie

Keskiviikko 11.12.2013 klo 1:32 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kiitos sinulle mukanaolostasi! Kaikkein tärkeintä on vuorovaikutus. Osa siitä tapahtuu näkyvällä tasolla, ja suuri osa näkymättömällä, ja tuon näkymättömän osuuden merkitystä kaikessa meidän kehityksessämme voi vain arvailla. Suuri se on, ja siinä me jokainen olemme mukana.

Ja aivan erityisen iloista on se vuorovaikutus, joka tapahtuu todellisuuden tasolla, eli tässä maailmassa, jossa me olemme läsnä elävinä ja läsnäolevina olentoina. Surullisen huvittavaa siinä on se, miten vähän me tosiasiassa saamme apua aitoon elämiseen. Ajattelen nyt erityisesti vuorovaikutustaitoja, mutta onhan siinä paljon muutakin. Koululaitoksemme perustuu edelleen voimakkaasti siihen vanhaan ajatukseen, jossa sivistyksen perusta nähtiin latinan ja kreikan osaamisessa.

Toki ne ovat jo jääneet pois koulujuen normaalista opetusohjelmasta, mutta silti niiden ihanteet ovat voimakkaasti läsnä. Kun katselee ympärilleen nykyjan ongelmia, niin aivan keskeistä on ymmärtävän vuorovaikutuksen ja ongelmanratkaisujen puute.

Koulukiusaaminen on vuorovaikutusongelmaa, työpaikkakiusaaminen on vuorovaikutusongelmaa, luonnon saastuminen ja kaupallisen eläintenkasvatuksen ongelmat ovat myös vuorovaikutuksen puutetta, joka ilmenee tietenkin ajattelun puutteena, mutta ennen kaikkea tunteiden vajavaisuutena ja kykynä lähteä toimimaan koko ihmisenä, kehollisesti. Ottaa keho mukaan ja kokea, ja toimia sen myötä mitä kokee oikeaksi.

Kasvatus

Kaikki lähtee kasvatuksesta, mikä tarkoittaa käytännössä vanhempien suhdetta lapsiinsa, ja sitä taas edeltää vanhempien suhde toisiinsa. Miten vähän meillä onkaan todellista tietoa ja kokemusta siitä, miten lapsen vanhempien välinen suhde käytännössä toimii, miten sitä voi kehittää, miten ristiriitoja säädellään, miten ihanteiden mukaan toimitaan - toinen ihminen huomioon ottaen.

Ja kaikesta tästä lähtee suhde lapseen. Miten me kasvatamme lapsia, joilla on terve terve luottamus omaan kykyihinsä, jotka tuntevat olonsa kotona turvalliseksi ja rakastetuksi. Jotka tuntevat että heidät otetaan huomioon ja että heidän kanssaan ollaan.

Kun ajattelee kasvatusta sen perustoista alkaen, niin nykyjaan koulujen toimet esimerkiksi koulukiusaamisen vähentämiseksi näyttävät niin kovin vajavaisilta. On hyvä, että uuden lakiesityksen mukaan opettajat saavat ottaa haltuun opetusta häiritseviä tavaroita, mutta häiriötilanteiden hoitaminen on täysin lapsen kengissä.

Ensinnäkin häiriöt lähtevät kotoa, vaikka usein eri tavalla kuin yleensä ajatellaan, ainakin julkisuudessa. Miten usein suuret tragediat tapahtuvatkaan juuri hyvissä perheissä, kuten lehdistössä usein mainitaan. Tai sitten sanotaan, että ketään ei saa syyllistää. Yksinkertainen totuus lienee se, että nykyaikainen tutkimus ei ulotu luomaan uutta vuorovaikutusmaailmaa: esseiden laatiminen ja väitöskirjojen laatiminen siitä, miten jotkut muuttujat ovat yhteydessä toisiinsa ei riitä luomaan sellaista maailmaan, jossa ihmisten yhteiselämä sekä toistensa että koko luonnon kanssa voi kehittyä.

Näitä uusia tapoja luoda yhteisyyttä ja purkaa samalla vanhoja sisäisiä paineita ei voi kuin pieneltä osalta kehittää vain mennyttä tutkimalla, vaan nyt me tarvitsemme aivan uudenlaista akateemisuutta ja uudenlaista koulutusta kaikilla tasoilla, sellaista joka lähtee toimivan ihmisten yhteistoiminnan tutkimisesta ja uusien harjoitusten kehittämisestä.

Harjoituksen tie

On ka selvää, että esimerkiksi lasten kasvatus tai vanhempien välinen kommunikaatio ovat asioita, jotka tarvitsevat jatkuvaa harjoittelua ja itsekasvatusta. Myös uutta tietoa me tarvitsemme, runsaasti, sellaista tietoa, joka kertoo, mikä ihmissuhteissa toimii, niin oman itsen kuin muiden kanssa. Mitä useampi ihminen on sovussa itsensä kanssa, sitä paremmin yhteisö toimii, kaikilla tasoilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusi koulutus, harjoittelu, kasvatus, uudistus, vuorovaikutus

Terveisiä Jeesus - Kristus -kurssilta

Sunnuntai 17.11.2013 klo 16:17 - Matti Kuusela

Kiitos teille kaikille jotka olivat mukana lauantain Jeesus - Kristus -kurssilla, joko fyysisesti tai hengessä mukana. Kurssin energiat tuntuvat edelleen voimakkaina ja koin että paljon tapahtui sisäisesti. Uskon että kurssi avasi paljon uusia sisäisiä ovia.

Käsittelimme useita sellaisia aiheita, jotka eivät ole yleisesti tiedossa, mutta tuo yleisen tiedon puute sinänsä ole esimerkiksi Uuden testamentin vika, paremminkin nykyisen ajattelun, joka pyrkii henkisesti yksinkertaiseen tietoon ja olettaa, että silloin kun joku asia ei ole helposti ymmärrettävissä, niin vika on Uudessa testamentissa.

Mutta Uusi testamentti näyttää olevan kirjoitettu, ei suorana historiakertomuksena, vaan niin että useat keskeiset opetukset ovat niiden asioiden välillä jotka kerrotaan. Henkiset opetukset ovat siellä usein kuin hyppyjä, joiden seuraaminen on vapaaehtoista.

Miksi tällaisia hyppyjä siellä sitten. Yksi syy nähdäkseni on se, että Uusi testamentti halusi alunperin varjella lukijoitaan siltä, mihin myöhempi uskonnollisuus kuitenkin on ajatunut: pelkältä uskomiselta, mikä väistämättä johtaa auktoriteettiuskoon. Uusi testamentti näyttää luottavan lukijoittensa kykyyn luoda itse se henkinen näkemys, jolla esimerkiksi selvitetään se ongelma, että Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit antavat Jeesus-lapsilleen aivan eri sukupuut Daavidista lähtien.

Myönnän, että vaatii sisäistä rohkeutta liittyä siiheen ainoaan ratkaisuun, joka on aivan iilmeinen: oli kaksi Jeesus-lasta! Se on tietenkin vallankumouksillista, mutta se selvittää myös monia ongelmia, esimerkiksi kysymyksen Jeesuksen vanhemmista: katsoimme erästä Rafaelin maalausta, jossa esittää Joosefin ja Marian kihlausta taustanaan Jerusalemin temppeli. Nämä ovat aivan eri Maria ja Joosef kuin vaatimattomammissa oloissa eläneet Nasaretin kaksitoistavuotias näiden kahden lapsen välillä tapahtuu sisäinen yhtyminen niin, että sen jälkeen on olemassa vain yksi Jeesus, jossa liittyvät toisiinsa sekä juutalaiset kuninkaallinen että papillinen, maallinen että henkinen virtaus.

Nyt Uusi testamentti jättää tilaa suurelle hyppäykselle, joka johtaa tämän Jeesuksen Jordanin kasteelle, jossa hänen olemukseensa liitty kosminen Kristus ja hänestä tulee Jeesus Kristus, tai Kristus Jeesus, miten vain tahdommekin painottaa.

Itselleni suuri oivallus viimeisinä päivinä on ollut se, että juuri tämä Jeesus, kahdentoista iästä kolmeenkymmeneen, on meille kaikille sen ihmisen henkinen malli, joka sitten ottaa Kristuksen vastaan maalliseen elämään. Vaikka siis kosminen Kristus liittyy häneen lopullisesti vasta Jordanin kasteessa, nin hänessä ja hänen elämässään ovat mukana kaikki ihmiskunnan kehitystä ohjaavat keskeiset henkiset voimat ja olennot, joista puhuimme, kuten israelilaisten jumala, Buddha, Krishna, Zarathusta ja runsaasti muuta.

Olen kokenut että meditaatiossa tai rukouksessa juuri tämä Jeesus - mielellään uskonnollisista yksinkertaistuksista vapautettuna - on erinomaisen hyvä kohda meditaatiolle tai rukoukselle!  Pyydänpä kokeilemaan.

Näiden kahden yhdessä ystäväni Markku Maulan kanssa pitämiemme kurssin perusteella on nyt selvää että me jatkamme yhteistyötä ja tätä henkisten kurssien sarjaa. Seuraava kurssi ensi vuoden alkupuolella, tammikuun lopulla luultavasti, tulee käsittelemään kolmen Johanneksen kysymystä. Uusi testamentti ja monet eteläiset, etenkin katoliset kulttuurit ovat painottaneet kolmen Marian merkitystä ristin äärellä, mutta miten on miehinen puoli? Kolmen Johanneksen kysymyksessä perehdymme useihin ihmiskunnan keskeisiin henkisiin virtauksiin, jotka kulkevat Golgatan kautta, ja jokaisen ihmissielun kautta. Olet sydämellisesti tervetullut mukaan tähän keskeiseen työhön, joka tekee vähitellen Uuden testamentin ymmärrettäväksi ihmiskunnalle, mutta joka selkeyttää myös meidän jokaisen sielunelämää.

Rakkaudella
Matti

 

Lisälukemista

Rudolf Steiner: Viides evankeliumi

Judit von Halle: Ja ellei hän olisi ylösnoussut...

Nämä ovat saatavilla Enkelimana nettikaupasta. Steinerin Luukkaan evankeliumi kuuluu samaan sarjaan, mutta tarkistan onko siitä nyt painosta. Jos on, otan myös sen nettikauppaan mukaan.

Tätä aihetta käsittelevät monet cd-meditaationi eri suunnilta, periaatteessa kaikki joiden nimissä esiintyy Kristus, Buddha, Zarathustra, Jeesus... Kaikki Plejadi-meditaatiot luovat sisäistä pohjaa etenkin Luukkaan evenkaliumin ja sen Jeesuksen ymmärtämiselle.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jeesus, Kristus, Uusi testamentti

Isä, Poika ja Henki - sekä tulevaisuuden tiede

Keskiviikko 30.10.2013 klo 0:36 - Matti Kuusela

Kristinuskon vaikutuspiirissä Isän, Pojan ja Hengen tai Pyhän hengen kolminaisuus yksi kaikkein vaikeimmin käsitettäviä asioita. Miksi niin on, se onkin jo toinen asia. Ja vielä toinen on se, että esimerkiksi Kalevalassa tai hindulaisuudessa ei jumalolentojen kolminaisuuden käsittämisessä tunnu olevan mitään ongelmaa.

Seuraan nyt tässä esitelmää, jonka Rudolf Steiner piti papeille syyskuussa vuonna 1924. Hän puhuu vanhoista mysteereistä, joissa ihmiset kantoivat voimakkaasti perinnöllisyyden impulssia, mutta heidän piti oppia sielullisesti kohottautumaan irti tästä perinnöllisyydestä - eli siitä, että henkiset voimat kulkevat suvuissa tai suoraan isältä pojalle.

Pojan impulssi

Tämä voima kohottautua vapaaksi perintövirtojen henkisyydestä on Steinerin mukaan juuri Pojan tai Kristuksen impulssi. Kun Isän voimat siis kulkevat perinnöllisyyden ja sillä tavoin kehollisuuden kautta, on Pojan impulssi otettava vastaan sielussa. Ihmissielun on itse työstettävä Pojan voimia ja avarruttava niin, että vapautuminen kehollisista ja perinnöllisistä voimasta tulee mahdolliseksi.

Näin Pojan voimat liittyvät ihmisen sielulliseen vapauteen - siinä mielessä kuin vapaus ymmärrettiin noina vanhoina aikoina, joista tässä puhutaan - vapauteen perinnöllisyydestä ja samalla sukuvirrasta. Tämä on se vapautuminen, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden sielulliseen jälleensyntymiseen. Tämä vapaus antaa ihiselle mahdollisuuden ottaa Isältä saamansa elämä omaan haltuunsa.

Tällä tavoin näissä vanhoissa mysteereissä nähtiin Isä-ihmisiä sekä ihmisiä, jotka olivat Isän Poikia, ihmisiä jotka olivat näin Kristuksen veljiä, ottaessaan itse oman elämänsä haltuunsa. Nämä ihmiset saivat siis itselleen jotain, mikä johti heidät vapauteen ruumiista, kantamaan itsessään uutta valtakuntaa, joka ei sisäisesti perustu luontoon, vaan aivan toiseen järjestelmään, Hengen valtakuntaan.

Luonnontiede

Steiner huomauttaa, miten nykyaikana luonnontiede perustuu yksipuolisesti tähän vanhaan tietoisuuteen Isästä. Ja tässä tullaankin aivan huimiin näkymiin. Uskontojen piirissä ihmiskunta on jo jossain määrin oivaltanut sen Kristuksen opetuksen, jossa hän puhuu jokaisen ihmisen sielullisesta vapautumisesta - vaikka jos niin todella tapahtuisi, silloin nykymuotoisia kirkkoja ei enää olisi, vaan ihmiset alkaisivat itse luoda oman suhteensa henkeen ja oman sielunsa johtoon.

Steiner jatkaa, miten meidän
ikivanhoihin Isä-mysteereihin
perustuvan vanhan luonnontieteen rinnalle onpiilolampi_puut.jpg tultava uusi, joka lähtee Pojasta, Kristuksesta. Se on tiede, joka perustuu siihen, että ihminen itse tarttuu asioihin, että hänessä vaikuttaa impulssi, jonka hän voi omaksua vain sielullisesti ja joka ei ole lähtöisin perinnöllisyyden voimista.

Kun muistamme miten Jeesus Uudessa testamentissa puhuu siirtymisestä Isän lakiuskonnosta uuteen minä-uskontoon, niin Steiner puhuu nyt siitä, miten tämä sama muutos on mahdollinen - eikä vain mahdollinen, vaan välttämätön - myös tieteessä. Lähes uskomattomalta kuulostaa ensin ajatus, että ihminen voisi vapautua tieteessä luonnon vanhoista laeista aivan niin kuin hän uskonnon tai henkisyyden piirissä on vapautumassa vanhojen lakiuskontojen periaatteista!

Vanhojen mysteereiden mielessä meillä on kaksi valtakuntaa: luonnon valtakunta joka on samalla Isän valtakunta, sekä Hengen valtakunta. Ja Pojan, tai Kristuksen, voima on se, joka kantaa ihmisen Luonnon valtakunnasta Hengen valtakuntaan.

Uusi henki ja uusi luonnonkokemus

Tämä siirtyminen luonnosta henkeen ei kuitenkaan merkitse luonnonvastaisuutta. Nyt kun itsenäinen henki vaikuttaa meissä, myös luonto avautuu meille uudella tavalla. Kun me siirrymme vanhasta Isä-kokemuksesta Pojan voimien kantamana uuteen henkiseen maailmankokemukseen, silloin myös olemassaolon rakkaus ja arvostus herää ja vahvistuu meissä yksilöllisenä kokemuksena, niin luontoa kuin toisia ihmisiä ja omaa itseä kohtaan.

Rakkaudella
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Isä, poika, pyhä, henki, Rudolf, Steiner, uusi luonnonkokemus, luonnontiede

Kristus ja kosminen elämä

Sunnuntai 7.4.2013 klo 20:12 - Matti Kuusela

Hei ystävät, terveisiä lauantain Enkelimessuilta Lahdesta! Oli mukavan rauhallista ja viihtyisää. Ihmiset olivat levollisia ja vaikka mitään suuria yleisöjoukkoja ei ollutkaan liikkeelle, niin tuntui että kaikilla oli hyvää aikaa pysähtyä pöytämme ääreen juttelemaan katselemaan. Cd-meditaatioita meni mukavasti, enkelikortit ja aivojen autuus -kortit menivät melkein loppuun ja Enkelit kanssamme -kirjoja lähti uusiin koteihin ainakin enemmän kuin edellisillä enkelimessuilla joissa olimme.

On jännittävää, miten vahvasti kaikilla messuilla on omat tunnelmansa ja miten joka messuilla kohoaa suosikeiksi aina uusia meditaatioita ja aina hämmästyy, miten paljon niitä lopultakin on päivän tai parin aikana mennyt. Upeaa on aina kuulla myönteistä palautetta jostain meditaatio-ceedeesstä, jonka on vuosia sitten myynyt.

 

Uusi testamentti

Kuten jo edellisess blogissa kerroin, kävin torstai-illan Kristus-esitelmääni varten läpi suuren joukon vanhoja Kristukseen liittyviä alleviivauksia Steinerin kirjoista. Niiden kirjoittaminen yhdeksi muistioksi toi esiin huomattavasti uusia ajatuksia, jopa yllätyksiä.

Yksi oli se, miten vahvastai Elämä liittyy Kristukseen. Mutta eihän se loppujen lopuksi mikään ihme ole, jos ajattelee, miten kuoleman voittaminen on luonnollisesti juuri Elämää suurella alkukirjamella ja jos ajattelemme Kristusta juuri keskitien ja tasapainon luojana, niin siinä elämä on keskellä: kehollisuus toisella puolella ja tietoisuus toisella, tai maa toisella ja taivas tai henki toisella puolella, tai liiallinen kovettuminen toisella ja liiallinen irtoaminen tai muu haihattelu toisella puolella, ja Elämä siis keskellä.

Elämä nousee esiin toisessakin Uudessa testamentissa toisessakin, hyvin kosmisessa yhteydessä, ja se on hieman toinen tarina. Mieleeni jäi vahvasti Steinerilta myös sellainen kohta, jossa hän kertoo, miten henkisesti avoimille ihmisille Uuden testamentin viisaudet ja henkisyys avautuvat tai tulevat avautumaan hyvin helposti ja luonnollisesti, aivan välittömästi ilman mitään ponnisteluja ja pähkäilyjä.

Se tuntui erikoiselta, kun olin niin vahvasti tottunut siihen, että Raamatun viisautta on etsittävä juuri syvällisen ja henkisen ajattelun kautta. Sitten muistin, miten Kalevala on avautunut minulle hyvin helposti. Etenkin 80-luvulla pidin runsaasti esityksiä Kalevalasta ja sen henkisyys avautui minulle aina helposti. Kalevala-esitelmiä pitäessani sain usein vaikutelman, että mistä tahansa kohdasta voisi esitelmää syventää loppumattomiin. Jokainen totuus avaa aina uusia totuuksia.

 

Johanneksen evankeliumi

Tänä aamuna päätin sitten kokeilla ja kun satuin heräämään aika varhain, otin Raamatun käsiini ja aloin lukea Johanneksen evankelimia kokeillen tuota "helppoa" asennetta. Ja kyllä se varmaan toimi, jonkinlainen keveyden tuntu, valon tuntu, ja kyllä, myös helppouden tuntu.

En silti osaa sanoa, nousiko siitä joitakin uusia viisauksia ajatuksina, mutta ei se ehkä ole aina tarpeellistakaan. Sen sijaan huomasin, miten Johanneksen evankeliumin kuuluisissa alkoisanoissa, heti neljännessa  säkeessä kuuluu: Häness oli elämä. Siinä siis elämä oli ensimmäinen sanan eli logoksen eli Kristuksen ominaisuus. Ja elämä oli ihmisten valkeus.

 

3 kommenttia . Avainsanat: Kristus, Uusi testamentti, elämä, Johanneksen evankeliumi

Minä Olen -messuilta

Tiistai 12.2.2013 klo 0:47 - Matti Kuusela

Minä Olen -messuilla Dipolissa oli jälleen tupa täynnä väkeä lauantaina. Se oli meille jälleen paras myyntipäivä koskaan, mikä onkin tosi miellyttävää. Paljon cd-meditaatioita lähti eri puolille Suomea. Yksi suosikeista oli Kristus-Sofia -meditaatio, joka on Sirius-ryhmän päätösjuhlan meditaatioäänite.

Siinä on niin paljon sisältöä, että tahdon kertoa sen vielä teille kaikille. Siriusryhmä sai alkunsa vuosituhannen vaihteen Tähtitietoisuus-illoista sekä Orinin ja da Benin The Millennium -meditaatioista. Kymmenen vuoden aikana Siriusryhmän työ oli mahtavan syvällistä ja tuohon viimeiseen meditaatioiltaan 1. kesäkuuta 2011 kutsuimme henkisesti mukaan kaiken sen työn hedelmät, jota olimme tehneet ja erityisesti ohjausta siihen, miten tuon tiedon kanssa kulkea eteenpäin kohti tulevaisuutta.

Lisäksi kutsuimme mukaan myös kaikki ne, jotka tulisivat osallistumaan tuohon iltaan myöhemmin cd-meditaation kautta ja tai omalla meditaatiollaan, ja ilman muuta kutsu koski myös kaikkia niitä, jotka olivat osallistuneet mihin tahansa aikaisempaan iltaan.

 

Kristus-Sofia

Meditaation nimeksi tuli Kristus-Sofia, jonka voi suomentaa myös Kristus-Viisaudeksi, vaikka olennaista on kokea näiden korkeiden ja rakastavien ihmiskuntaa ohjaavien ja kantavien olentojen läsnäolo mahdollisimman keveästi ja avarasti, niin kauniiin herkästi, että meidän maalliset sanamme eivät pääse puristamaan omaa käsitystämme heistä liian aineelliseksi.

Kristus ja Sofia ovat myös sitä suurta käännettä, jota me ihmiskuntana olemme nyt eläneet jo yli kaksituhatta vuotta, ja joka edelleen on kiihtymässä.

 

Minä Olen

"Minä Olen" muistuttaa minua myös aina Kristuksen Minä olen -sanoista Johanneksen evankeliumissa. Nuo seitsemän klassista minä olen -lausetta kertovat siitä, miten Kristuksen rakkaus ja valo jakaantuvat meissä seitsemään chakraan, seitsemään virtaukseen, joista jokainen vastaa myös yhtä maapallon inkarnaatiota, ja siten ihmiskehityksen kokonaisuutta kautta kaikkien aikojen.

Me elämme nyt maan neljättä inkarnaatiota, ja se merkitsee, että chakrojen kannalta neljäs on aina sydänkeskus, laskimmepa chakrat sitten kruunuchaktrasta päälaelta alaspäin tai selkärangan juuresta olevasta juurichakrasta ylöspäin.

Sydänkeskuksen Minä Olen -lause on: Minä olen elämän leipä.

Näin sillä on erityinen suhde juuri nykyiseen maamme inkarnaatioon. Se saattaa miettimään, mitä voin kaikesta löytää sitä, mikä elää ja ravitsee. Miten voin toimia niin, että saan aina ottaa vastaan kosmista ravitsemusta? Miten voin elää niin, että toimintani luo maailmaan uutta ravitsemusta, niin itselleni, läheisilleni, luonnolle kuin kaikelle elämälle?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Minä Olen, messut, Siriusryhmä, tähtitietoisuusillat, cd-meditaatio, Kristus-Sofia, sydän-chakra, elämän leipä

Hyvää Uutta Vuotta ja vuoden 2013 numerologiaa

Tiistai 1.1.2013 klo 15:34 - Matti Kuusela

Hei Ystävät, upeaa Uutta Vuotta juuri sinulle, ja kaikille muillekin!

Vuosi näyttää alkaneen hyvissä merkeissä, kun aattona kolahti postiluukusta uusi Ultra-lehti. Kannessa luki Enkelit aina kanssamme, ja ehdin jo ihmetellä, että se on aivan kuin minun teemani. Ja sisällä olikin aivan upeasti taitettu enkelijuttu, joka oli kuin olikin minun kirjoittamani. En osaa enää sanoa, olenko kirjoittanut sen vuosi vain puolitoista sitten, mutta taitto oli yksi hienoimpia, mitä kirjoituksellani on koskaan ollut. Omissa silmissäni kirjoitus näytti muutenkin hyvältä. Sen voin hyvin nyt tunnustaa, kun olin unohtanut tehneeni sen.

2013

Numerologisesti katsottuna tämä vuosi on sitten vaativa. Viime vuosi 2012 kului mukavasti ykkösen, nollan ja kahden parillisen kakkosen merkeissä, mutta nyt kolmonen tuo mukaan aivan uutta jännitettä.

Kun asetamme numerot peräkkäin uuteen järjestykseen, huomaamme, että niistä muodostuu 0123, eli kolme varsinaista ensimmäistä numeroa peräkkäin. Kolme on luomisen ja hengen luku, joka muistuttaa meitä myös pyhästä kolminaisuudesta ja sen sisäisestä liikkeestä että itse luomisen mysteeristä.

Kun nolla on näiden kolmen edessä, se kertoo myös alkutilasta, kaikkeudesta, josta kaikki saa alkunsa.

12 ja 13

Kaksitoista on maata tai aurinkokuntaa ympäröivien harmonianhenkien eli kerubien lukumäärä, joka ilmentyy Eläinradan merkeissä sekä monissa muissa yhteyksissä, jotka järjestyvät universaalien harmonioiden mukaan. Kellotaulu on yksi näistä taivaallisen sopusoinnun ilmauksista, samoin kompassin asteet 12 kerrannaisina.

Tämä 12 oli viime vuoden rauhaa ja tasapainoa. Vaikka etenkin euro-alueella kuljettiin kriisistä toiseen, vuosi ei silti ollut kovin vaativa. Nyt kun tulemme kolmeentoista, tilanne muuttuu täysin.

Miten kolmetoista syntyy? Yksi hyvin ilmeinen tapa on se, että kaksitoista synnyttää keskuudestaa uuden luvun, joka sitten asettuu sen keskelle. Kolmetoista voi olla kahdentoista lapsi, mutta se voi olla myös kahdentoista johtaja tai kuningas, kuten Kristus on kahdentoista bodhisattvan johtaja, näiden kahdentoista korkeampi kosminen minä.

Kolmetoista oli ennen epäonnen luku, koska ihmisten henkinen minävoima ei vielä riittänyt kantamaan kolmannentoista korkeaa värähtelyä. Nyt Kristuksen uudelleen tulemisen aikana tilanne alkaa jo olla toinen, vaikka tosiassa tullakseen kolmanneksitoista eli eräässä mielessä Kristuksen kantamaksi ihmisen tulisi hallita kaikki kaksitoista ensin.

Kaksitoista maailmankatsomusta

On siis olemassa kaksitoista suurta maailmankatsomusta, joista jokainen vastaa yhden suuren kerbin opetusta, tai yhtä Eläinradan merkkiä. Meidän tehtävämme on oppia niistä jokainen. Kohtalo luonnollisesti opettaa meitä siinä ja kuljettaa meitä eri inkarnaatioissa opetuksesta toiseen, mutta henkisen tien kulkijan yksi tehtävä on siis opetella niitä tietoisesti. 

Katsomme jossain myöhemmässä blogissa, mitä nämä kaksitoista maailmankatsomusta ovat, mutta sitä ennen voit esittää itsellesi kysymyksen: olenko selvillä siitä, mitä maailmankatsomusta nyt edustan? Kykenenkö avoimesti näkemään sen tavan, jolla nyt asennoidun maailmaan?

Toisin sanoen, meillä ei todellisuudessa ole mitään mahdollisuuksia tulla nykyelämässämme vielä aidoksi kolmeksitoista. Silti me voimme yrittää pysytellä kuin kukkulan kuninkaana mahdollisimman hyvin näiden kahdentoista keskuksessa ja ottaa ne kaikki huomioon niin hyvin kuin kykenemme.

Kuusi

Onneksi avuksemme tulee vuosiluvun lukujen yhteenlaskettu summa, kuusi, 0 + 1 + 2 + 3 = 6. Kuusi on tasapainoisen kuustähden luku ja se on myös 2 x 3. Kuudessa tämän vuoden voimakas kolmonen jakaantuu sekä miehiseksi että naiselliseksi luovuuden tai hengen kolmoseksi, tai maalliseksi ja taivaalliseksi.

Se merkitsee, että kuuden kokonaisuus on rauhoittava ja tasapainottava voima niille, joilla on hyvä tahto, eli jotka ovat ainakin matkalla kohti miehisten ja naisellisten voimien tai maallisten ja henkisten voimien tasapainoa.

Rakkaudella
Matti 

2 kommenttia . Avainsanat: uusi, vuosi, 2013, 0123, 12, 13, 6, enkelit, kanssamme, Ultra, Kristus, kerubit

Jahve, Kristus ja Minä Olen

Lauantai 1.12.2012 klo 21:34 - Matti Kuusela

Lueskelin uusinta Starlight-verkkolehteä ja sen kirjoituksia Mikaelista ja Sofiasta, ja tajusin äkkiä, että olen aina ajatellut Vanhaa ja Uutta testamenttia paljon erilisemmiksi kuin ne ovatkaan. Olin ajatellut Vanhaa testamenttia selkeästi juutalaisten oman kansanhengen, Jahven, kirjana ja Uutta testamenttia Kristuksen kirjana, mutta ne lomittuvat silti toisiinsa, uusi kasvaa voimakkaasti jo vanhassa.

Ehkä hämmästytän sinua puhumalla näin tarkasti Vanhasta testamentista, mutta sehän ei ole henkisesti vain jollekiin piirille kuuluva kirja, vaan se on koko ihmiskunnan yhteistä henkistä perintöä. Jos onnistumme ohittamaan liian subjektiiviset uskonnolliset väritykset, raamatusta avautuu mahtavia ja objektiivisia näköaloja.

Jeremia

Niin, profeetta Jeremiaalta löytyy
kohta (31, 33-34): Vaan tämäjahve.jpg on
se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän jumalansa, ja he ovat minun kansani.

Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä."

Ensinnäkin, kuka on tämä Herra, joka puhuu itsestään. Ensin ajattelee aivan luonnostaan, että Vanhan testamentin herra on Jahve, mutta kun katsoo tuota katkelmaa tarkemmin, niin puhuja on selvästi Kristus. Uuden testamentin Kristus-viesti on vahvana jo Vanhan testamentin sisällä.

"Herra" puhuu siitä, miten vanhan testamentin ulkoapäin annetut henkiset käskyt onkin tulevana aikana, eli jo meidän aikanamme kirjoitettu jokaisen ihmisen sydämeen. Tässä meidän on ymmärrettävä "Israel" koko ihmiskuntana. Kun vielä Vanhan testamentin aikana ihmiskuntaa oli opetettava ulkoapäin, mitä saa tehdä ja mitä ei, niin nyt tämä "herra" kertoo, että opetuksensa ovat kohdattavissa suoraan jokaisen ihmisen sydämestä, hänen omassa sisimmässään, hänen omassatunnossaan - ehkäpä enkelien välittäminä.

Minä olen

"Ja niin minä olen heidän jumalansa." Kohtaamme tuon meidän aikanamme niin voimakkaasti henkistyneen lauseen Minä Olen. Vanhan testamentin mielessä Minä Olen on juuri Jahve, muodonhenkien eli elohimin arvoinen jumalolento, joka lahjoitti ihmiskunnalle minuuden kipinän jo Atlantiksen aikoina, mutta aivan selvästi tuosta lauseesta kuultaa jo se, minkä takia se on niin voimakkaasti noussut esiin meidän aikanamme. Se on Kristuksen puhetta, se on Kristuksen puhetta nyt hänen uuden tulemisensa aikana. 

Samalla se tarkoittaa, että kaikkein tosin ja henkisin meissä on oleellisesti Kristuksen puhetta meissä.

Vanhan testamentin profeettojen aikana tuo Minä olen -henki eli Kristus ei vielä ollut laskeutunut omaan fyysiseen Jeesus-kehoonsa, vaan silloin hän puhui Jahven kautta, tuon suuren olennon, jolla oli hyvin voimakas suhde Israelin kansaan.

Muistamme miten Moosekselle puhui paljon aikaisemmin erämaavaelluksen aikana jumala palavasta pensaasta. Siihen aikaan Kristus oli jo niin lähellä ihmiskuntaa, että hän saattoi puhua luonnonelementtien ja etenkin tulen kautta. Jahve on voimakkaasti myös luonnon jumala, ja silloinkin Kristus ilmestyi tulena tässä "pensaassa" hänen välityksellään. 

Ja juuri silloin Kristus käytti itsestään nimitystä "Minä olen se, joka Minä olen". Siinä tuo kursivoitu minä ei tarkoita alempaa minää tai egoa, vaan se tarkoittaa, että hän kertoo olevansa se henkinen voima, joka tuo ihmisille hänen alempaan minäänsä korkeamman kosmisen minän voiman, mahdollisuuden muuntua korkeammaksi minäksi.

Jahve - Kristus

Kun Jahve antoi ihmiskunnalle sen ensimmäinen minuusvoiman Atlantiksen kaukaisen ajan puolivälissä, Kristus oli sen taustalla. Mutta nyt Mooseksen ja Jeremian aikoina Kristus vielä yksityisen ihmisen ulkopuolelta koettavana herrana kertoo, miten tulee aika, jolloin minuuden voima on jokaisen omassa sisäisyydessä.

Silloin ihminen voi edelleen lukea niitä varsin yksinkertaisia henkisiä lakeja, joita Kristuksen ohjauksesta kirjoitettiin kivitauluun Jahven välityksellä, ja hän voi kuunnella opetuksia, mutta se voima, joka kertoo mikä varsinaisesti on totta, on hänen omassa sydämessään. Se ei enää ole siinä, mitä joku toinen sanoo, vaan hänen omassa sisäisyydessään, enkelin välittämänä Kristus-puheena, joka voi ilmetä hänelle myös joko enkelipuheena tai korkeamman itsen puheena.

Tuntekaa herra

Jeremiaan välittämä puhe herran tuntemisesta tarkoittaa varsinaisesti Kristuksen tuntemista. Kristuksen tuntemus ei olennaisesti välity tuon "toisen" opetuksen kautta, jossa tunteminen tarkoittaa annettua tietoa, vaan se välittyy tuon tuntemisen kautta, jossa kaikki jo sisäisen tietonsa ja viisautensa puolesta tuntevat herran eli Kristuksen.

Ymmärtääkseni tässä onkin alkutekstissä kaksi eri verbiä, jotka on käännetty samaksi tuntemiseksi. Ensimmäinen tarkoittaa ulkoisen tiedon välittämistä, toinen sitä sisäistä tietoa, joka jokaisella jo on.

Lainauksen loppuosassa puhutaan karmasta ja anteeksinnosta, siitä miten ne muuntuvat Kristuksen toimesta, Golgatan mysteerin  jälkeen. Siitä ehkä lisää ensi kerralla.

En kuitenkaan malta olla lisäämättä, että aina se korkein, minkä jostain asiasta voimme oivaltaa, on samalla Kristuksen puhetta meissä. Silloin kun me yksilöllisyydellämme yllämme kaikkein parhaimpaan, mihin kykenemme, silloin me liitymme siihen, mitä Kristus korkeamman kosmisen totuuden tuojana lausuu.

Tämä on juuri sisäinen viesti siinä lähestyskäskyssä, jonka Kristus antaa Maria Magdaleenalla pääsiäisaamun haudalla: Kertokaa veljilleni, että minä olen ylösnoussut!

Se siis tarkoittaa, että tuosta hetkestä lähtien - Kristuksen ihmiseksi tulemisen ja ihmiselämän kautta kulkemisen kautta - Kristuksen kosminen minävoima on tullut jokaisen ihmisen kuultavaksi nyt hänen omassa sisimmässään!

Rakkaudella
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jeremia, Vanha testamentti, enkelin puhe, käskyt, Minä olen se joka minä olen, Uusi testamentti, Herra, Kristus, karma

Maria Magdaleena ja uusi yhteisö

Sunnuntai 22.1.2012 klo 6:10 - Matti Kuusela

Hei Ystävät,

Kirjoitin juuri Astrologiseen kalenteriin Kaanaan häistä, joissa tapahtui Jeesuksen ensimmäinen ihmeteko, tai jotka oikeastaan kokonaisuudessaan olivat tuo suuri ihme ja tunnusteko. Sunnuntaina aurinko nousee samasta kosmisesta suunnasta, maasta katsottuna 7 astetta Kauriissa, kuin alkuperäisten Kaanaan häiden aikana.

Mitä siis tapahtui? Kristuksen kosminen aurinkovoima loistaa uudenkuun takaa yhteisöllisenä voimana, uutta yhteisöä luovana voimana ilman kuun heijastuksia.

Tiedämme, että vanhan liiton Jahve oli nimenomaan Kuun jumala. Toki hän oli yksi auringon seitsemästä keskeisestä elohimistä, mutta oli jo kauan sitten luonut kuun omaksi paikakseen tasapainottaakseen auringonhenkien voimaa niin, että ihmiskehitys maan päällä tuli mahdolliseksi.

Uudenkuun aikana, jolloin kuu on pimeä, auringonvoimat ja kuun voimat loistavat siis samasta suunnasta, eivät toisiaan heijastaen, ja siinä voimme nähdä tuon uuden yhteisöllisyyden.

 

Vanha ja uusi viini

Samalla meille kerrotaan, Jeesuksen äiti itse kertoo, että vanha viini on loppunut ja menettänyt voimansa. Viini on vanhan jumaluuden, vanhojen aurinkovoimien juoma. Nyt Kristus aurinkojumalana on tullut maan päälle luodakseen uuden viinin, joka ei enää perustu vanhaan isä-luomiseen, vaan siihen pojan prinsiippiin, joka kasvaa ihmisen vapaudesta ja yksiöllisestä luovuudesta.

Tätä ei ole kerrottu missään
kirjassa, mutta olen vuosia
kokenut, ettämarie_madeleine.jpg juuri Maria Magdaleena
oli henkisenä loisteena voimakkaasti läsnä Kaanaan häissä. Lähes kaikki hänen sukulaisensa ja vanhat tuttavat ja Jeesuksen tulevat seuraavat ovat näissä uuden Kristus-yhteisön syntyjuhlissa - fyysisesti - mutta Magdaleena koen valtavana voimana Kristuksen aurinkoaurassa, jossa vielä on voimakas kosminen leima.

Vasta myöhemmin tuo vanha kosminen aurinkoaura tiivistyy maalliseen olemassaoloon niin, että uusi minä syntyy - näissä häissä, kuten Kristus äidilleen sanoo, minun aikani ei ole vielä tullut ja ikuisen äitiviisauden voimat ovat vahvasti läsnä tukemassa ja ohjaamassa.

Näin siis ne, jotka kokevat, että Kristus ja Maria Magdaleena olivat naisimissa keskenään tai että Kaanaan häät olivat juuri heidän häänsä, ovat tavallaan oikeassa. Mutta Kristus Jeesuksen ja Magdaleenan häät olivat henkiset häät, henkinen unioni maan läheisyydessä työskentelevän Kristus-hengen ja Maria Magdaleenan sielullisuuden välillä.

Nämä valtavat Jeesuksen ja Magdaleenan mystiset häät olivat niin voimakas tapahtuma, että se ulottui maalliseen todellisuuden saakka niin, että heidän avioliittonsa fyysisellä tasolla olisi voinut olla. Se ei kuitenkaan voinut olla, koska Kristus Jeesuksen ja Magdaleenan voimien piti luoda henkisellä tasolla se yhteisyys, jossa Kristuksen aurinkohenki laskeutuu maisen sielullisuuden piiriin uuden vapauteen perustuvan yhteyden pohjaksi.

Tuon Jeesuksen ja Maria Magdaleena maallisen tason avioliiton mahdottomuus tulee ilmi jo siitä, miten Jeesus puhuu äitinsä kanssa. Hän toteaa kuin ihmetellen, miten voimakas hänen ja hänen äitinsä välinen yhteys on: mitä kaikkea meidän välillämme tapahtuukaan! Siinä miniälle ei ollut sijaa maallisella tasolla.

Ja toiseksi, kuten Jeesus sanoo, minun aikani ei ollut vielä tullut. Tässä tapahtumassa valmistettiin vielä aivan kuin maan päälle tulleena uutena aurinkoyhteisönä sitä, mikä tulevaisuudessa on tapahtuva jokaisessa sielussa - minuuden (Kristus) ja maallisen elämän kehittämän ja Kristuksen puhdistaman naisellisen sielullisuuden (Maria Magdaleena) liittona.

Ymmärrän sen niin, että Maria Magdaleenan henkinen olemus liittyy häneen maalliseen kehonsa täydellisesti vasta sitten, kun Jeesus on poistanut hänestä ne seitsemän pahaa henkeä, joista myöhemmin kerrotaan. Siksi siis Kaanaan häissä Jeesuksen ja Maria Magdaleenan "häät" tapahtuivat henkisellä tasolla, kuin sytyttäen maan piiriin uuden loistavan yhteisöllisen aurinkovoiman, seurakunnan (avarasti käsitettynä) henkisen alkuenergian.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maria Magdaleena, Jeesus, Kristus, Kaanaan häät, seurakunta, uusi viini

Uuteen Vuoteen - Sydän, Maa, Aurinko, Plejadit, Linnunrata!

Lauantai 31.12.2011 klo 15:13 - Matti Kuusela

Kiitos teille kaikille, jotka olette kulkeneet kanssamme kohti vuotta 2012!

Tänään uudenvuodenaattopäivänä pyhien öiden enkelijohdatus muuttuu kosmisemmalle tasolle. Viime yön suurenkelit ovat niitä, joilla on yhteys ihmisen tahtoon ja kohtaloon ja tänään alkaa muuntuminen kohti muodonhenkien eli elohim energioita, joita voimme hyvällä syyllä nimittää jumalallisiksi tai kosmisiksi voimiksi.

Siitä pamahdukset ja taivaalle
kuin tähtinä kohoavat raketit
ovat hyvämilky_way_2_vihrea.jpg osoitus. Alitajuisesti
me kohoamme tänä yönä kokomaan maan tähtenä tähtien joukossa.

Uudenvuodenpätöksistä en tietoisella tasolla ole niin kiinnostunut. Ehkä tärkeintä on tosiaankin kokoa yhteys maahan ja maan yhteys kosmokseen - ja ymmärtää, että meidän minuuden kehityksemme maan päällä on välittömässä yhteydessä maahan, maan kehitykseen ja kasvuun. Mutta se on hyvä kokoa juuri tunteena, ehkäpä tahtonakin.

 

Liikkeenhenget uudenvuodenpäivänä

Uudenvuodenpäivänä tulevat vuoroon liikkeenhenget, jotka vallitsevat seuraavana yönä. Silloin kysymys on sisäisestä liikkuvuudesta. Parempi kuin yrittää pitää kiinni kiinteistä päätöksistä on tunnustella, mihin sisäinen liike johtaa, ja yrittää olla niin vastaanottavainen ja liikkuvainen ajatuksissaan, tunteissaan ja tahdossaankin, kuin mahdollista.

 

Jeesus ja Kristus - uudenvuoden aurinkovoimat

Astrosofisessa kalenterissa olen kirjoittanut tarkemmin uudenvuoden yhteydestä Luukkaan evankeliumin Jeesuslapsen syntymään - nykyisin uudenvuodenpäivänä aurinko on samassa suhteessa eläinrataan kuin Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsen syntyessä.

Se puhuu meille siitä, että elohim eli jumalat, jotka ovat maapallon olemisen ja muodon taustalla, rytmittyvät nyt meille ihmisille samaan tahtiin Luukkaan evenkaliumin Jeesuksen, jouluaaton Jeesuslapsen syntymän kanssa.

Uusi vuosi aivankuin toistaa joulun sisäisen sydänlapsen synnyn uudelleen kosmisemmalla tasolla, ei enää vain luolassa maan sisällä, vaan nyt koko planeettana. Maa ja aurinko, elohimin asuinpaikka, jossa myös Kristus osaltaan asuu, liukuvat yhteen uudenvuodenyönä ihmissydämen kanssa. Ihmissydän liittyy yhteen maan sydämen ja auringon sydämen kanssa - ja kuten Plejadien tähtisisaret -kirjassa minä ja Robert kerromme, ensi vuonna meistä lähestyy vielä yksi suuri sydän.

Ihmissydämen, maan sydämen ja aurinkosydämen linjaan on liittymässä myös koko galaksimme Linnunradan sydän eli suuri henkien keskusaurinko. Se on aivan mahtava kosminen ajatus, joka todella tekee hiljaiseksi.

 

Plejadit eli Seulaset

Kuten Plejadien tähtisisarissa kerrotaan, maan alkuperäiskansat ovat kautta aikojen kantaneet muistoa yhteydestämme Plejadeihin eli Seulasiin, ja ihmeellisesti niin kristinuskon ja new agen piirissä kuin Rudolf Steiner ja astrosofian tutkijat ovat hämmästyttävän yksimielisiä siitä, että Seulaset ovat kosmisesti meidän niin menneisyytemme kuin tulevaisuutemmekin, kosminen sanan talo, jonka henkisyyden kautta me voimme turvallisesti liittyä koko galaksimme keskusaurinkoon.

Se tunteiden syvyys, kauneuden arvostaminen, tanssillisuus ja parantamisen tahto, joka liittyy Plejadeihin, on myös se tie, joka valmistaa meitä sisäisesti kohtaamaan ja ottamaan vastaan kuin suurena maailmanhelluntaina sen yhteyden Linnunradan galaksimme keskukseen, jota pitkälaskun maya-kalenterin päättymisen on odotettu tarkoittavan.

 

Viides evankeliumi

Plejadien tähtisisarten ohella koen koko ajan, että juuri näinä vuoden 2012 alkuaikoina erittäin tärkeä kirja on Rudolf Steinerin Viides evankeliumi, jonka otin jo joitakin päiviä sitten mukaan Enkelimaan myyntilistalle.

Mistä se kertoo? Siitä miten kauan henkisellä puolella yhteistyötä tehneet kosminen Kristushenki ja ihmiskunnan eräänlainen alkuhenki kohtaavat toisensa maan päällä Jordanin kasteessa.

Jordan on myös kosminen elämänvirta maan päällä. Kosminen elämän on taivaalla näkemämme Linnunrata. Maan päällä se on Jordanin virta, joka kulkee elävöittävien aurinkovoimien Genetsaretin järvestä kuolemanvoimien Kuolleeseen mereen. Kasteessa kosmisen Kristuksen voimat liittyvät maan elämän piiriin Jeesuksen kehoon, tuon olennon, jossa on sekä ihmistä että enkeliä.

Minulle kerrotaan nyt hyvin selvästi, että tämän tulevan vuoden tärkeitä teemoja ihmiskunnalle ja etenkin meille suomalaisille on tähän Kristus-Jeesus-mysteeriin eläytyminen. Sen kautta me voimme ymmärtää itsessämme niitä suuria mysteereitä, jotka liittyvät kosmiseen aurinkokuntamme ja Linnunradan yhteyden uudistumiseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusivuosi, muodonhenget, Kristus, Jeesus, Viides evankelliumi, Rudolf Steiner, Jordanin kaste, elohim, maa, liikkeenhenget, aurinko, sydän, Plejadit, henkinen keskusaurinko, maya-kalenteri, vuosi 2012, Plejadien tähtisisaret

Maailmankaikkeuden lahja

Sunnuntai 18.12.2011 klo 23:27 - Matti Kuusela

Tuntuu mahtavalta ajatella, miten juuri näinä päivinä on Aurinko ja suuri keskusaurinko eli meidän oman Linnunratamme keskus ovat samalla linjalla maasta katsottuna. Se on jotain hämmästyttävän suurta ja myös uutta, sillä tietoisuus meidän omasta Linnunrada galaksistamme on hämmästyttävän uutta.

Vielä 1800-luvulla saatettiin Seulasten Alkyonea pitää maailmankaikkeuden keskipisteenä, jonka ympäri meidän aurinkokuntamme kiertää. Ja vasta 1900-luvulla ihmiskunnalle avautui se tosiasia, että meidän oma Linnunratamme ei olekaan ainoa galaksi maailmassa, vaan että niitä on määrättömästi joka suunnassa.

Jos ottaa taivaalta pienenpienen pisteen, sellaisesta kohdasta, jossa ei näy mitään, joka näyttää aivan tyhjältä, ja suuntaa sinne riittävän suuren teleskoopin, niin sieltä avautuu maisema jossa on suunnattoman paljon galakseja, joissa jokaisessa on satoja miljardeja tähtiä.

Nämä asiat ovat niin suuria, että niitä on lähes mahdotonta ajatella syvällisesti - vaikka se hyvää tekisikin. Mutta niitä on hyvä tuntea. Oikeastaan meidän tulisi aina harjoitella etenkin uusien asioiden tuntemista, sillä tunteminen on sisäistä toimintaa, joka ulottuu paljon syvemmälle maailmankaikkeuteen kuin ajattelu.

Nykyään ajattelu tarjoaa meille totuuksia - joistakin asioista - mutta tunteet tuntuvat jotenkin vanhanaikaisilta ja entisiltä. Tosiasiassa on käsittääkseni niin, että nykytietoisuudelle tunne on meille vielä pikkuinen lapsi, kehittymätön. Mutta kasvaaksemme meidän on kehitettävä juuri tunteitamme ja tuntemisen kykyämme.

Vaalimalla ja harjoittelemalla tunteitamme me kehitämme itsessämme uutta henkistä voimaa, joka tulevaisuudessa tulee kertomaan meille maailmankaikkeuden ja elämän salaisuuksista paljon enemmän ja paljon syvemmin kuin ajattelu nyt.

 

Uusiutuva ajattelu

Nykymuodossaan ajattelu alkaa olla käyttänyt voimansa loppuun. On ollut suurenmoisia aikoja, jollon ajattelu on ollut tuore ja mahtava voima, joka kertonut ihmiselle maailmankehityksen salaisuuksia.

Nyt ajattelu on laskeutunut henkisistä korkeuksistaan maan päälle ja se tuottaa meille tietokoneita ja kännyköitä, jotka tosin ovat entisten suurenmoisten maailmanajatusten aineellisia heijastuksia ja sellaisenaan hyvinkin käyttökelpoisia, mutta ihmissielulle ne eivät tarjoa enää uutta syvällisyyttä, uusia lapsenvoimia. 

Kristus puhui maanpäällien fyysisen elämänsä aikana niin selvästi siitä, että ihminen voi päästä taivasten valtakuntaan tai Minun luokse vain "lapsena". Lapsella ajattelun, tunteen ja tahtomisen voimat ovat pehmeitä ja alkuvoimaisia.

Nyt me voimme parantaa elämäämme, luoda uutta elämää ja terveyttä nimenomaan harjoittelemalla lapsenomaisten tunteiden aitoutta. Ne antavat sitä sisäisten energioiden ylimäärää, kasvuvoimaa ja herkkyyttä, joka voi johtaa uuden maailmankaikkeuden syntymiseen meissä itsessämme, siis sekä havaintomaailmassamme galakseineen että sisäisessä maailmassa omine syvine mysteereineen.

 

Uudistuvat mysteerit

Vanhat mysteerit olivat suuntautuneita menneisyyteen ja sen selaisuuksiin. Uudet mysteerit avaavat meille tulevaisuuden voimia.

Toisaalta ne yhtyvät. Kun katsomme avaruudessa riittävät kauas, sieltä avautuu myös kosmisia lapsuusvoimia, toisia valtavia ajan syvyyksiä, ja kaikki tuo on kovin hämmentävää, kun sen ajatuksille ja tunteille antautuu. Ja toisaalta se on lapsenomaista.

Tavalliset arkiajatuksemme eivät meille enää paljoa henkisyyttä kykene tuomaan. Voidaksemme tavoittaa jotain sellaista, mitä voisi kuvata eläväksi hengeksi, meidän on uskallettava antautuva sellaisilla ajatuksille ja tunteille, jotka voivat aluksi olla hämmentäviä ... ja sitten toisaalta niin turvallisia, kun niissä suostuu elämään.

Tunteet ja tunteiden uusiutuminen ovat sitä sisäistä kasvuvoimaa, joka johtaa meidän tietoisuutemme uusiutumiseen ja samalla uuden Minuuden kehittymiseen. Todellinen ja aito minä ei meissä juuri kasva eikä kehity vanhoilla ajatuksilla eikä vanhoilla tunteilla. Korkeampi minä tarvitsee jatkuvan uusiutumisen, hartauden, rakkauden ja jopa pyhyyden tunteita kasvaakseen.

Joulu on se aika, jolloin itse maailmankaikkeus tarjoaa meille mahdollisuuden näiden korkeamman ja aidon minän kehitysvoimien uudistamiseen. Meidän on vain hieman käytettävä myös omia sisäisiä voimiamme voidaksemme ottaa vastaan tämän maailmankaikkeuden lahjan.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ajattelu, tunne, minä, korkeampi minä, lapsen kaltaisuus, uusiutuminen, joulu

Myötäluominen ja tulevaisuuden tahtominen

Lauantai 17.12.2011 klo 22:22 - Matti Kuusela

Hei hyvät ystävät. Lämmin jatkuu ja sää tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden henkiseen harjoitteluun. Jos tahtoo olla oikea henkisen tien kulkija, ei koskaan valita - ainakaan säästä.

Se voi tuntua aika rankalta, mutta niin se on. Jokainen valitus tekee aivan kuin reiän omaan voimakenttään ja päästää suuren osan energiasta ulos. Ja kehittyäkseen ihminen tarvitsee juuri sisäistä ylijäämäenergiaa, aivan kuin jonkin verran sisäistä painetta, joka tarjoaa kasvupohjaa eetterikehon ja chakrojen kasvulle ja muotoutumiselle.

Joka kerran kun jotain valittaa, päästää itsestään ulos niitä energioita, jotka muuten olisivat vapaat käytettäväksi henkiseen kasvuun. Tuossa juuri kasvu on hyvä sana, koska aivan oikeasta kasvusta on kysymys. Se mitä me nimitämme henkiseksi kasvuksi, ei ole ainoastaan henkistä, vaan se on todella myös meidän eetterikehomme eli elämänvoimakehomme muotoutumista.

 

Rakentaminen ja luonnonhenget

Valittamisella on paljon muitakin ulottuvuuksia kuin omien eetterivoimiemme menetys ja astraalikehon eli sielukehon herkkien muotojen sekä hajoaminen että kovettuminen. Siksi kaiken valittamisen kanssa on oltava todella tarkkana.

Ei siis koskaan valittaa, vaan aina puhua tai toimia rakentavasti. On siinä haastetta. Itse olen nyt miettinyt vuosia tätä valittamisen ongelmaa, enkä ole sitä vielä kokonaan ymmärtänyt. Nimittäin kun näkee jotakin, mikä ei ole kunnossa tai mikä menee väärin, niin luotava ja rakennettava uutta.

Mitä se merkitsee sään suhteen? Luulen, että luononhengillä on sään luomisessa jonkin verran valinnanvaraa, ja jos me osaamme osallistua sään kokemiseen ja tahtomiseen oikealla tavalla, siitä voi olla ja varmasti onkin apua sekä luonnonhengille että meille itsellemme. Olen vakuuttunut siitä, että luonnonhenget kokevat käytännössä samankaltaisen sään mukavaksi kuin mekin.

Mutta kasvit tarvitsevat kosteutta, ja ihmisten luomat epäsuotuisat energiat tarvitsevat purkautumistietä. Sille ei voi mitään.

Eikä sillekään voi mitään, että jos me ihmiset niin normaaliin tapaan valitamme säästä, se tekee luonnonhengille heidän työskentelynsä helposti epämiellyttäväksi. Herän tekevätä säässä sitä, mikä on tarpeellista.

Silti luulen, että jos me osaamm katsoa säätä oikein, olla kiitollisia ja vahvistavia, niin me voimme edistää sään tasapainoisuutta.

 

Myötäluomisesta tulevaisuuden tahtomiseen

Me alamme tulle yhä tietoisemmiksi siitä, että nyt jo on alkanut ja hyvää vauhtia alkamassa se, mikä vain tulevaisuudessa vahvistuu: se mitä enkeliolennot aikaisemmin tekivät luonnon ja ihmiskunnankin hyväksi, tulee yhä enemmän meidän omalle vastuullemme.

Meidän on opittava olemaan vastuussa esimerkiksi säästä - ja paljon monesta muustakin, mikä vielä on meidän käsityskykymme ulkopuolella. Mutta sään ja luonnon kanssa voi hyvin jo alkaa kevyesti harjoitella luonnon ja todellisuuden myötä tahtomista: minä tahdon sitä, mikä on.

Ja siitä voi varovasti kokeilla, millainen tahtominen rakentaa hyviä asioita, ilman että se hajoittaa sitä, mitä on tai mikä on jostain syystä välttämätöntä.

Tässä todella tulee esiin uusia ajatuksia.

On hyvin kaunista kuvitella, että minä tahdon ja luon vaikkapa ihanan valkeaa lumisadetta, pilven liikettä taivaalla, auringonlaskun värejä.

Todella luodessani ymmärrän, että en voi vain katkaista joitakin sellaisia toiminnan säikeitä, joista itse en pidän. En saa koskaan puuttua toisten ihmisten vapauteen, en saa estää sellaista, mikä karmallisesti on jollekin ihmiselle tai ihmisryhmälle välttämätöntä.

Ja silti me olemme opiskelemassa tulevaisuuden tahtomista.

 

Vanha ja uusi vihkimys

Vanha vihkimys oli liittymistä siihen maailmankehityksen suuruuteen ja valtavuuten joka jo on ja joka kumpuaa menneisyydestä.

Uusi vihkimys on jotain mikä virtaa meille tulevaisuudesta. Se on nykyhetkeen asettumista sillä tavoin, että tulevaisuuden tahtominen totuuden, kauneuden ja hyvyyden lakien mukaan tulee mahdolliseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkinen kasvu, vanha vihkimys, sää, valittaminen, tahtominen, myötäluominen, uusi vihkimys,

Maavarsinaisista ydinvoimaan

Torstai 15.12.2011 klo 20:40 - Matti Kuusela

Sain eilen uuden luonnonhenkisarjan saksalaisen Flensburger Hefte -kirjan. Taas tosi mielenkiinstoista. Nämä kirjat syntyivät jo yli kymmenen vuotta sitten, kun erääseen vanhaan vesimyllyyn asettui asumaan selvänäköinen pariskunta. Myllynhenki oli kiinnostunut yhteistyöstä ihmisten kanssa ja siitä on syntynyt todella laaja vuorovaikutus.

Tämä Fushiman varoitus -kirja lupaa jo paljon mielenkiintoista. Aluksi puhutaan mannerlaatoista ja niiden henkisistä ominaisuuksista, mutta sitten syntyy keskustelu talon isännän, nimelt Wolfgang, ja Knutin kanssa, joka on hiekan maavarsinainen, tai maan varsinainen. Siis mikä?

 

Varsinaiset

Knut kertoo, että jokaisella maan aineella on omat varsinaisensa, kaikkiaan heitä on miljardeja, ja myös me ihmiset luomme uusia varsinaisia kehittämällä uusia aineita.

Alkuaineilla ei kuitenkaan ole varsinaisia, vaan ainoastaan sellaisilla kiinteillä aineilla kuten hiekka tai kivi, maaperä, savi. Metallitkaan eivät kuulu tähän ryhmään, vaan ne ovat enemmänkin maan ulkopuolisten olentojen ankkureita maan piirissä.

Vesi taas on kuuvarsinaisten aluetta, ilma aurinkovarsinaisten ja lämmön eri muodot saturnusvarsinaisten maailmaa. Varsinaiset eivät kuitenkaan ole elementaariolentoja, vaan he ovat aivan oma ryhmänsä.

Tiedän, että tässä mennään monelle hyvin uusille alueille, mutta minkäs teet, nämä ovat asioita, joiden  on vähitellen - tai ehkä vielä paremmin viimeistäänkin tultava ihmisten tietoisuuteen. Tuntuu että me olemme niin kauan välttäneet todellisen henkisen tiedon omaksumista tästä maasta, jonka päällä me elämme.

Vaikka nämä sanat ja käsitteet voivat aluksi jättää aivan ymmälle, niin ei huolta. Kun niistä lukee, ne alkavat vähitellen luoda itselleen sisäisissä maailmoissa uusia eetterimuotoja, joiden kautta ne tulevat ymmärrettäviksi - ja muistettaviksi. Vaikka menee siihen joskus aikaa :)

Silti ne uudet käsitteet, joita edes vähän oppii maanpäällisen elämän aikana, antavat kuolemanjälkeisen elämän aikana mahdollisuuden opiskella vastaavia asioita. - Ja mikäsi se on tärkeää, niin selvittää, että olivatko ne totta vai ei.

Kuoleman jälkeen ihmisellä ei siis ole mahdollista luoda itselleen uusia käsitteitä. On kyllä mahdollista nähdä yhtä ja toista, mutta sellaista, mille käsitteet puuttuvat, ei oikein voi ymmärtää eikä sitä pysty kunnolla työstämään eteenpäin. Vain maan päällä ihminen voi oppia varsinaisesti uutta - ja kuoleman jälkeen täydentää niiden henkistä merkitystä ja yhteyksiä. Siksi opiskelu ja uuden oppiminen täällä maan päällä on niin tärkeää, samoin selkeät, kirkkaat ja kauniit aistihavainnot kohoavat siellä toisella puolella suureen arvoon!

 

Maavarsinaiset

Maavarsinaiset ovat siis materian materian olentoja, eivät elementtien olentoja tai elementaariolentoja, vaikka he kyllä toimivat läheisessä yhteistyössä gnoomien eli maanhenkien kanssa, samoin vedenhenkien ja erityisesti tulenhenkien kanssa. He ovat materia. Siis ei materiaa, vaan materia.

Tässä pitää virittää ajatuksiaan vähän uudella tavalla, ja seuraavaksi suomennos keskustelusta Wolfgangin ja Knutin välillä:

W: Oletteko te materian henkinen lainomaisuus?

Knut: Ei, substanssi.

W: Materian henkinen substanssi?

Knut: Ei, fyysinen.

W: Mutta te ette kuitenkaan ole materiaalisia.

Knut: Silti.

Ja sitten Knut selittää, miten materia tulee aineesta, joka on myös olennollista. Meidän elävyytemme, sikäli kuin tässä yleensäkään voi puhua elävyydestä, ei ole eetteritasolla eli elämänvoimien maailmassa. Heilläei ole eetterikehoa. He ovat aineessa, mutta he ovat samanaikaisesti aine.

Sitten Knut esittää humoristiseksi tarkoitetun vertauskuvan:

Me olemme oikeastaan sellaisia, joiksi materialisti kokee kuvittelee itsensä. Materialisti kieltää hengen. Kun hän siis puhuu, on hän oman käsityksensä mukaan puhuvaa materiaa.

Materialistille ei siis ole olemassa jumalaa eikä materiaa, hän ymmärtää itsensä ruumiiksi. Ja juuri tämänkaltaisia ovat maavarsinaiset, he ovat oma ruumiinsa. Tosin heillä on lisäksi alifyysisiä tasoja, jotka ovat kuitenkin vaikeita (niinpä) ymmärtää, ja niiden kautta he ovat yhteydessä esimerkiksi magnetismiin.

Sitten keskustellaan kuolemasta, joka maanvarsinaisten suhteen on jälleen mielenkiintoinen asia. He eivät synny eivätkä kuole, mutta jos kaikki heidän aineensa katoaa, hekin katoavat, mutta kuolematta.

Hypätään tässä yli se, miten eri aineet ja elementit syntyvät korkeista enkelikunnista, ja mennään itse Maan tulevaisuuteen.

 

Maan inkarnaatiot, Uusi Jerusalem ja ydinvoima

W: Ja kun Maa hajoaa, eterisoituu - silloin te yksinkertaisesti katoatte?

Knut: Me emme yksinkertaisesti katoa, niin se ei ole. Kun Maa muuntuu niin kuin varsinaisesti on suunniteltu, siis että Uusi Jerusalem syntyy (kuten Johanneksen ilmestys kuvaa Uudessa testamentissa), siis Maan jupitertila, silloin syntyy Maan kristallimuoto. Silloin me olemme luoneet yhdessä ihmisten kanssa - ja se on vain ihmisten kanssa yhdessä mahdollista - luoneet toisen olemassaolon tason.

Se mikä tapahtuu ilman ihmisten osallistumista, katoaa kuiluun, jää yli. Ja se on jo alkanut. Nyt jo syntyy näitä, kuiluja, joihin katoaa ainetta, jota ihmiskunta ei kykene enää työstämään eikä siirtämään uuteen olemassaoloon tai uudelle tasolla, maan seuraavaan inkarnaatioon.

Mutta se, mikä putoaa kuiluun, ei kuitenkaan katoa. Se on pois kehityksestä ja säilyy sellaisenaan ikuisesti. Siis todella ikuisesti, kertoo Knut. Se mitä ydinvoimaloista siirretään radioaktiivisen jätteen loppusijoituspaikkaan, jää ihmiskunnan ja maan yhteisen kehityksen ulkopuolelle, ja se säilyy sellaisena. Ei ainostaan tämän nykyisen maan elinaikaa, vaan se seuraa meitä muuttumattomana ja kuolleena myös Maan seuraavaan inkarnaatioon, ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan ja aina viimeiseen vulkanusvaiheeseen saakka!

 

Maan inkarnaatiot

Ja jos ydinvoimajäte kerran säilyy henkisesti muuttumattomana maan kaikki ruumiillistumat, niin luultavasti sen on pakko silloin siirtyä myös kokonaan uuteen universumiin, eikä varmaan missään miellyttävässä muodossa.

Laitan tähän vielä alustavasti maan koko inkarnaatiosarjan. Näillä inkarnaatiolla on tietty henkinen yhteys nykyisiin planeettoihin, joten siitä syystä nämä nimet ovat planeettamuotoisia:

Saturnustila
Aurinkotila
Kuutila
Maa
Jupitertila
Venustila
Vulkanustila

Silloin kun ei ole vaaraa epäselvyyksiin, käytetään usein yksinkertaisesti vain planeettanimiä:

Saturnus
Aurinko
Kuu
Maa
Jupiter
Venus
Vulkanus

Puhutaan näistä myöhemmin lisää.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maavarsinainen, ydinvoima, maan inkarnaatiot, uusi jerusalem, aine, materia, materialisti, elementaariolennot

Suunnan vaihtamisesta ja aaltoliikkeestä

Keskiviikko 10.8.2011 klo 23:39 - Matti Kuusela

Yksi elämän suuria ihmeitä on, että kaikki ei jatku samanlaisena jatkuvasti. Tuosta tiedosta on paljon hyötyä silloin, jos jokin on hankalaa. Jos on joku suhteellisen lyhytkestoinen hankaluus, voi lohduttautua sillä, että esimerkiksi ensi tiistaina tiedämme jo miten siinä kävi, tai silloin se on jo takanapäin.

Jos tuntuu raskaalta, voi muistuttaa itselleen, että jälkeenpäin ajateltuna se oli kuitenkin lyhyt aika. Lapsia nukuttaessa voi joskus tunti tuntua ikuisuudelta, mutta silloin voi muistuttaa itselleen miten lyhyen aikaa lapset kuitenkin ovat pieniä.

 

Elämän aallot

Hämmästystä tuottaa joskus se, että sama vire ei kestä jatkuvasti. Ihminen oppii parikymppisenä jonkun selviämis- tai voittamistaktiikan eikä voi käsitää mitä tapahtuu, kun se ei toimikaan enää nelikymppisenä.

Nyt voin paljastaa salaisuuden. Elämänvoimien käyttäytymisessä on aaltoja. Mikään ei todellakaan jatku ikuisesti. Jos vaikka henkistä tietä kulkeva ihminen pyrkii jatkuvasti yhä korkeampiin värähtelyihin, on aivan varmaa, että katto tulee joskus vastaan.

No, tietenkään siellä ei ole mitään oikeaa kattoa, mutta omilla elämänvoimilla on jokin maksimiaallonkorkeus. Jos kohoaa ylöspäin muutaman kuukauden, vuoden tai jopa vuosikymmenen, tulee joskus kohta, jolloin onkin käännyttävä alaspäin.

Ja se tuntuu niin pahalta, eikä sitä oikein itse edes tajuakaan. Elämä on kuitenkin sellaista, että jos voimaa on kohdistanut ylöspäin kohoamiseen, niin alaspäin - eli hitaampiin värähtelyihin maadottuminen - ei ole mikään takaisku tai kaiken menetys, vaan se on sitä samaa eteenpäin kulkemista, aivan kuin maantiellä kävellessäkin.

 

Pitäisiköhän vaihtaa suuntaa?

Luultavasti pitäisi. Meille on kovasti opetettu, että jos elämässä tulee vaikeuksia, pitää painaa entistä kovemmin. Joskus se pitää paikkansa, joskus on tehtävä juuri päinvastoin. Ja mistä sen tunnistaa?

Se onkin helppoa: jos päälle painaminen ei onnistu, ei jaksa, väsyttää, ei synny uutta, masentaa - silloin on katsottava juuri päinvastaiseen suuntaan. Mentävä ulos kävelylle, kevennettävä, hyväksyttävä kaikki tunteensa ja kokemuksensa, oltava uudella tavalla jälleen kaveri itsensä ja kehonsa kanssa.

Masennuksella on paljon syitä, mutta yksi tekniikka, jolla siltä saattaa säästyä, on vaihtaa ajoissa toiselle vaihteelle, lopettaa ylämäkeen polkeminen, jos on jo alamäki alla, tai jos alamäki on loppunut, pistää pienempää vaihdetta sisään ja polkea nopeammin.

Miten se tehdään? Sepä se. Koska kysymyksessä on juuri vanhasta tekemisen tavasta luopuminen, sitä ei useinkaan juuri voi "tehdä". Yksi tapa on antaa itselleen tilaa uudelle oivallukselle. Yksi tapa on todellakin kiskaista itsensä irti vanhasta ja tehdä jotain ihan uutta. Ja tietenkin aina voi tulla juttelemaan energiahoitajan kanssa, sillä monet asiat ovat itse kumman vaikeita oivaltaa, vaikka ne ovat juuri siinä edessä.

Ja sitten on, ohhoh, tässä mennään jo syvempiin tekniikoihin: kaikkien hankaluuksien hyväksyminen ja rakastaminen. Se on se suuri tekniikka, mutta ei sekään aina onnistu suoraan. Voi olla että tarvitaan ensin helpompaa valmistautumista.

Nato

Puolustusministeri Stefan Wallin yllätti ja suositteli Suomelle Nato-jäsenyyden hakemista. Hallitusohjelmassa nimenomaan on kirjattu, että Suomi ei hae Nato-jäsenyyttä ainakaan tämän hallituksen aikana. Sehän ei sido tietenkään muita kuin hallituksen jäseniä, ja kas kummaa, sellainen Stefan Wallin on.

Wallinin perustelu on Iltalehden mukaan, että supistuvilla budjettivaroilla me emme kykene ylläpitämään yskottavaa itsenäistä puolustusta. Luulisi että kaikki olisivat tähän mennessä jo ymmärtäneet, että Natoon meneminen ei suinkaan vähennä puolustusmenoja, vaan lisää niitä oikein huomattavasti. Kaikki järjestelmät olisi muutettava Nato-yhteensopiviksi, ja Suomella pitäisi varmasti olla koko ajan varalla joukkoja, joilla lähteä mukaan Naton seikkailuihin.

Suurin väkivaltauhka Suomelle tällä hetkellä on lähteä isojen kanssa kiusaamaan muslimivaltioita niin, että saamme heidän vihansa päällemme. Ja jos me liitymme Natoon, tulee terroristiuhkasta todellinen jossain vaiheessa.

Muutenkaan en mielelläni liity esimerkiksi USA:n toimintaan. Tuntuu jotenkin epätodelliselta olla mukana sellaisessa yhteisössä, jonka jäsen voi milloin tahansa päättää, että nyt tehdään isku Pakistaniin ja sitten soditaan siellä ja täällä. Nyt en niinkään tarkoita USA:n tai muiden valtojen "oikeuksia" hyökätä jonnekin, vaan erityisesti sitä, että Suomen ei tule olla mukana muissa kuin selkeissä rauhan puolustamiseen tähtäävissä vapaissa operaatioissa.

Henkiseltä kannalta pidän ehdottoman tärkeänä, että Suomi säilyttää näissä hyökkäilymenoissa puolueettomuutensa.

Pahoin pelkään, että Nato-innon taustalla saattavat tosiasiassa olla tahot, jotka tahtovat myydä Suomeen lisää hyökkäysvälineitä. Se on ainoa realistinen syy, jonka pystyn keksimään. Siihen meillä onkin jo pitkät perinteet, että ministerien ei tarvitse olla tietävinään maailman asioista juuri mitään, ei ainakaan tällaisista kauppasuhteista.

Tätä näkökulmaa voisi tietysti puolustusministeriltä kysyä. Toimittajat periaatteessa saavat palkkaa sellaisesta.

 

Maamiinat

Toinen tämän päivän uutinen oli se, että Suomi on luopumassa jalkaväkimaamiinoista. On varmasti totta, että sellaiset aiheuttavat kehitysmaissa paljon tuhoa siviiliväestölle, mutta Suomessa ei ole sellaista tilannetta, että keskenään kilpailevat joukot miinottaisivat maa-alueita.

Myös Suomen maarajat ovat niin harvaan asuttuja ja tekniikka on täällä korkealla, että jos joku naapuri tahtoisi tänne jalkaväkijoukoillaan hyökötä, miinoituksesta olisi helppo tehdä kunnon kartat ja poistaa miinat kun niitä ei tarvita.

Yksinkertaisesti ajatellen halvoista ja olemassaolevista miinoista luopumista voi realistisesti puolustaa vain kahdella keksimälläni syyllä:

Joku ulkopuolinen taho haluaa ennalta varmistaa, että tänne on mukavaa ja turvallista hyökätä tarpeen tulleen.

Tai sitten: joku tahtoo myydä meille miinojen sijaan kalliimpaa teknologiaa.

Veikkaan jälkimmäistä, tai sitten molemmat yhdessä on myös toimiva painostusvaihtoehto.

En ole suinkaan mikään suuri miinojen ystävä, mutta mielestäni nykyiset miinat voisivat hyvin maata varastoissa vielä muutaman kymmenen vuotta. Jos me muka rauhan tms. nimissä korvaamme ne uudella ja kalliilla tekniikalla - joka ei kuitenkaan ole yhtä tehokasta - silloin me tosiasiassa osallistumme sotateollisuuden rahoittamiseen ja tuemme hyökkäyksiä - yleensä aina puolustuskyvyttömämpiä tahoja kohtaan.

On suuri vaara, että sotateollisuudelle annetut eurot eivät mene rauhan puolustamiseen vaan väkivaltaisen järjestyksen tukemiseen. Siis: jokaisen Suomesta poistettu jalkaväkimiina lisää väkivaltaa ja eriarvoisuutta jossain päin maailmaa.

 

Peggy Blackin "aamuviesti"

Hei ystävät, oli paljon puuhaa ja mietittävää, mutta suomensin Peggy Blackin ihastuttavan "aamuviestin" antaumuksellisten tekojen merkityksestä.

Tästä pääset siihen suoraan.

4 kommenttia . Avainsanat: Peggy Black, maamiinat, suunnan vaihtaminen, umpikija, väsymys, uusi vaihde, Natoon liittyminen, Stefan Wallin

Sirius taivaalla - Sirius Maassa

Tiistai 5.7.2011 klo 0:36 - Matti Kuusela

Ensi keskiviikkona on siis todellinen ikivanha egyptiläinen uusivuosi, päivä jolloin Sirius nousee taivaanrannasta konjunktiossa Auringon kanssa. Se on oikeastaan kahden auringon yhteissointi: maisen auringon kohoamisen siunaa kosminen Sirius-aurinko. Kristuksen aurinkovoima yhdistyy kosmisen jumalviisauden Sofia-voimaan Siriuksessa.

Meidän on hyvä oppia näkemään maa ja sen lähitähdet enemmän liikkeessä ja liikkuvina, samoin koko Linnunratamme. Kiinteiden ja paikallaan pysyvien kuvausten aika alkaa olla ohi. Ne eivät enää auta meitä ymmärtämään itseämme eikä tätä maailmaa enemmän.

 

Linnunrata

Kuvittele siis valtava kaunis kosminen tähtispiraali, jonka yhdessä spiraalivarressa meidän Aurinkomme ja sen ympärilllä koko aurinkokuntamme pyörii. Maa pyörii radallaan. Kaikki on liikkeessä, kuin majesteettisen kosmisen sinfoniamusiikin kantamana.

Kosmiset kuorot luovat näille taivaankappaleille sielullisen elämän.

Kuvittele miten Maa ei ole vain kiinteä kappale, vaan siinä on ydinosa, joka pyörii eri vauhdilla kuin pintaosa. Nestemäisen sisemmän ja ulomman kerroksen välillä on ohut kiinteämpi kerros, joka jakaa nämä kaksi erivauhtista maan osaa. Näiden sisäisemmän ja ulomman osan välinen liike-ero luo valtavia sähköisiä ja energeettisiä voimia ja jännitteitä, jotka kuitenkin vain harvoin ulottuvat maan pinnalle saakka. Ne tasapainottavat ja luovat maan sisällä.

 

Maan ydin

Mutta Maan ytimessä henkisellä tasolla loistaa suuri valo. Tuon valon vielä henkisempää tasoa nimitetään Shamballaksi. Se on Kristuksen ja hänen johdollaan työskentelevien kahdentoista suuren mestarin maa.

Yksi tämän maan ulottuvuus on Sirius.

Totta kai on kummallista ajatella, että jos kerran Sirius on taivaalla Orionin vierellä noin kahdeksan valovuoden etäisyydellä Maasta, ei se tietenkään voi olla Maan ytimessä.

Nyt esitän oikein tyhmän vertauksen. Jokainen voi miettiä missä on rautatie. Sitten tulee joku ja sanoo, hei, rautatie on Kansas Cityssä. Toinen sanoo, että rautatie on Luumäellä ja toinen että rautatie on Kansas Cityssä. Ja kumpikin oikeassa. Eikä kumpikaan ole väärässä.

No niin, tähtitiede sanoo että Sirius on kahdeksan valovuoden etäisyydellä ja henkinen tutkimus, että Sirius on Maan keskipisteessa 6000 kilometrin etäisyydellä.

Ajattele tällaista: Tähti on paitsi fyysinen olento, myös henkinen olento, valtavan kehittynyt henkinen olento. Yksi suuri ero meidän ihmisten ja kehittyneempien henkisten olentojen välillä on se, että he ovat itsessään läsnä ja tietoisia useilla olemassaolon tasolla, tai useissa maailmoissa. Me ihmiset voimme joskus meditaatiossa tai vaikkapa jossakin flow-tilassa saavuttaa toisenlaisia kokemuksia maailmasta, mutta korkeammille olennoille ne ovat täysin läsnäolevia. Sirius voi olla se sama Sirius omassa tähtikokonaisuudessaan tai Maan ytimessä tai ... jossain muualla.

Ja vaikka et tähän uskoisikaan, sillä ei ole niin merkitystä, vaan sillä on, että tuumailet hieman tätä mahdollisuutta. Sinun ei tarvitse pelätä, että näitä miettimällä menettäisit otteesi todellisuudesta. Päinvastoin, mitä joustavammaksi tietoisuutesi tulee, sitä herkemmäksi tulee myös totuuden aistisi.

 

Eettinen mielikuvitus

Jos meiltä yleisesti puuttuu ajattelun joustavuutta ja monitasoisten todellisuuksien totuuksien tajua, meiltä puuttuu myös taiteellis-eettistä mielikuvitusta.

Palataan vielä totuuksiin. Hyvin alkeellinen näkemys totuuksista, josta kuitenkin kollektiivitasolla, tai tiedostamattomalla tasolla, pidetään lujasti kiinni, on se että jos minä olen oikeassa, niin niiden jotka ajattelevat toisella tavalla, on silloin välttämättä oltava väärässä.

Tällainen ajattelu auttaa ihmistä itsenäistymään minä-olennoksi, erottamaan oman ajattelunsa naapurin ajattelusta.

Seuraava vaihe on, että sallin itselläni on omia totuuksia, aivan niin kuin sallin jokaiselle muullekin oman totuutensa.

Jos todella pystyn tuohon eläytymään, huomaa miten jokaisen ihmisen totuus eroaa toisten totuuksista suunnattoman monisävyisesti.

Ja nyt: samaa pätee tähtiolentoihin. Siriuksessa Siriuksella on omat totuuden ja elämän ja eettisyyden sävynsä, samoin Siriuksella Maan ytimessä on omansa. Silti se on se sama Sirius.

Kiitos että kuljit näin kauas kanssamme. Johan tuossa tuli ajattelemista.

 

Rikkaus ja runsaus

Ja jos ajattelet, että mitähän hyötyä näistä ajatuksista minulle on, vastaus kuuluu: mitä runsaammin ja joustavammin kykenet ajattelemaan maailmankaikkeutta ja sen tähtimaailmojen salaisuuksia, sitä runsaammaksi ja rikkaammaksi elämäsi tulee.

Voi tosin olla, että tuosta rikkaudesta vain pieni osa kykenee todellistumaan tässä elämässä. Niin jäykkiä energiamme usein ovat. Mutta ne ehtivät hyvin vaikuttaa seuraavassa elämässä. Kun nyt ajattelet suuria ja tähtiä syleileviä ajatuksia ja niihin liittyviä tunteita, kosmos vastaa sinulle antamalla sinulle seuraavaan elämääsi ihmeellisiä lahjoja.

 

Sirius-tarjoukset

Ensi keskiviikon suuren ja monipuoliset Sirius-juhlan kunniaksi valmistin Sinulle kaksi CD-meditaatiotarjousta, jotka auttavat Sinua liittymään paremmin Siriuksen voimiin.

Yhdessä niissä ei muistaakseni mainita Siriusta tai Isistä lainkaan nimeltä, mutta mahdollisesti Sofia, jonka tähti Sirius on. Mutta kaikissa niissä on Sirius vahvasti mukana.

Näitä tarjouksia pääset tarkastelemaan nettikaupasta.

Huomenna jatkamme Siriukseen liittyviä asioita mm. Uuden testamentin henkilöiden kannalta. Heistä on jo puhetta Astrosofisella sivulla.

2 kommenttia . Avainsanat: henkinen aurinko, sirius, egyptiläinen uusivuosi,

Vanhemmat kirjoitukset »