Matin blogi

Luther ja henkisen tien uudistaminen

Torstai 12.10.2017 klo 23:23 - Matti Kuusela

Henkisessä workshopissa lähdimme liikkeelle Martti Lutherista. Olin selaillut vanhaa Safiiri-lehteä, ja silmiini osui kohta, jossa kerrottiin Lutherin vahvasta yhteydestä  keskiajan skolastiikkaan. Olen vuosia hiljalleen ihmetellyt, miten luterilaisessa ajattelussa lähdetään edelleenkiin siitä, että jumala on se joka pelastaa, ja ihmisella ei ole asiassa juuri muuta osaa kuin sallia se. Itselleni on aina ollut selvää, että kysymyksessä on ihmisen ja henkisen maailman yhteistoiminta. Kumpikin tekee oman osansa.

Tuossa löytämässäni katkelmassa Aslak Larjo kirjoittaa, miten Lutherin mukaan teologian varsinainen tehtävä on välittää ihmisille pelastava tieto, itse asiassa pelastava usko. Ja sitten tulee oleellinen kohta: "Luonnollisten kykyjensä avulla ihminen päätyy jonkinlaiseen omavanhurskauteen, ja tämän Luther halusi torjua."

Totta on, että keskiajalla ihminen nähtiin jonkinlaisena luonnonluomana, jonka jumalallinen tieto tuli pelastaa hengen yhteyteen. Ja kun ajattelee, miten vahvasti skolastiikassa lähdetään kaksinaisuudesta, niin ymmärtää, että vielä tuohon aikaan ihmisen ja jumalan, tai ihmisen ja Kristuksen yhteistoiminnan ajatus ei ollut mahdollinen, ainakaan virallisen teologian piirissä.

Skolastiikka oli sitä, että valitaan teesi, sitten sille vastateesi, ja lähdetään väittelemään. Kun toinen väite osoittautuu oikeaksi, se osoittaa samalla että sen vastaväite on väärä. Jos siis hyväksytään se, että jumala pelastaa ihmisen, niin silloin ihminen ei voi pelastaa itseään.

Luther.jpg

Ihmisen arvo

Se on hyvin loogista, ja tajusin, että vielä nykyajan teologinen ajattelu lepää hyvin pitkälle tuolla samalla pohjalla. Mutta tätä taustaa vasten on kiinnostavaa katsoa vanhaa taolaista jin ja jang -symbolia. Siinä vastakohdat, valo ja pimeys ovatkin keskenään tasapainossa, ne eivät taistele kesekenään, vaan tukevat ja täydentävät toisiaan.

>Ne kiertyvät yhdeksi kokonaisuudeksi, joka vasta edustaa todellisuutta. Siinä hyvä ja paha eivät taistele toisiaan vastaan, vaan itse asiassa kumpikin sisältää toisen siemenen. Mustassa jin-puolessa on keskellä valkea piste ja valkean jang-alueen keskellä on musta jin-piste. 

Se merkitsee, että pahastakin kasvaa lopulta hyvää, ja myös hyvä voi rajansa ylittäessään tai vanhentuessaan muuttua pahaksi.

Kristus taas asetti näiden kahden ääripuolen väliin kolmannen, tasapainottavan tekijän, itsensä. Golgatalla ei ollut hyvää ja pahaa ristiä taistelemassa toisiaan vastaan, vaan Kristus kahden ryövärin keskellä. Henkisen tiedon mukaan katuvan ryövärin kautta puhui Lusifer, ja toisen kautta Ahriman.

Kun Kristus Vuorisaarnassa sanoo, että älä vastusta pahaa, se on nyt helppo ymmärtää. Pahuutta vastaan taistelemista korkeampi periaate on asettua rauhantekijänä kahden vastakkaisen pahan, viettälevän valon ja kovettavan pimeyden väliin aktiivisena ja luovana rakkauden voimana.

Keskiajalla uuden persoonallisen ajattelun herätessä väittelykulttuuri oli hyvää ja ymmärrettävää harjoitusta, mutta meidän aikanamme väittely ei enää ole todellinen totuutta luova voima. Nyt meidän on löydettävä se totuus, jonka jokainen ihminen kantaa omassa sydämessään, Kristuksen avulla.

Rakkaudella

Matti

1 kommentti . Avainsanat: Henkinen tie, Luther, skolastiikka, väittely, dualismi, Kristus, hyvyys, Vuorisaarna, keskitie