Matin blogi

Ho'oponopono - innostava puhdistuminen

Perjantai 19.8.2011 klo 19:12 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kuultuani yksinkertaisesti havaijilaisesta meditaatio- tai hoitomenetelmästä ho'oponopono olen käyttänyt sen perustekniikkaa parisen viikkoa ja pari päivää sitten sain myös siitä kertovan kirjan, Joe Vitalen Ei rajoja, takaisin nollatilaan.

Tämä tekniikka on hämmästyttävät toimiva, selkeä ja innostava. Koska peruslauseet ovat lyhyitä ja yksinkertaisia, niitä voi lausua sellaisinaan tai sitten muunnella mielensä mukaan - niin olen ainakin ymmärtänyt ja itse tehnyt.

Nuo lauseet ovat viikon tai pari vanhassa blogissani, löydät ne sieltä jos haluat, ja voit aloittaa heti. Olen tästä tekniikasta niin innostunut, että tilasin näitä Vitalen kirjoja Enkelimaan puotiin myytäväksi. Siellä ne jo odottavat.

 

Ja miksi olen niin innostunut?

Siksi, että tuossa havaijilaisessa
filosofiassa ei ole oikeastaan
mitäänei_rajoja_200.jpg sellaista, joka ei olisi tullut
esiin jo yli kaksikymmenvuotisen uuden ajan taipaleeni aikana tai edesmenneen Luule Viilman opetuksissa, tai ystäväni Jukka Hirvonsalon opetuksissa, tai omissa löydöissäni ja hoidoissa käyttämissäni tekniikoissa, mutta - jostain syystä kukaan meistä ei ole vielä onnistunut esittämään asiaa noin selkeästi, ikäänkuin lyhyenä tarinana, joka innostaa aina uudelleen ja uudelleen.

Joskus tuntuu, että ei halua lopettaa lainkaan, koska aina löytää omista vanhoista jutuistaan uutta puhdistettavaa. Kummallista on myös se, että vaikka olen jo itse asiassa vuosikymmeniä saarnannut hyvin hyvin laajapohjaisen anteeksiannon puolesta - niin nyt tajuan, että en ole sitä kuitenkaan tehnyt!

Ho'oponoponon avulla löytyy yhä uusia ihmisiä, joiden kanssa on tapahtunut jotain sellaista, mille haluaa antaa anteeksi, vapauttaa, puhdistaa. Ja se tuntuu vielä hauskalta!

On hupaista, miten tuo tekniikka nostaa esiin myös erinomaisesti kätkettyjä energioita. Tänään luin uutisen että Gramex antaa palkinnon itä-suomalaiselle tavarataloketjulle. Huomasin äkkiä saavani lähes raivarin - joka tapauksessa näin ihan oikeasti punaista! Gramex - tuota porukkaa, jolle joudun maksamaan jonkun sentin jokaisesta ostamastani tyhjästä cd-levystä, korvaukseksi siitä, että EN kuuntele ENKÄ äänitä niillä musiikkia.

Ei ne sentit, mutta se epäoikeudenmukaisuus! No niin, nyt no'oponoponon avulla heti muistan tehdä Minä rakastan sinua -harjoitusta ja anteeksiantoa heille. Eli puhdistun. Ja anteeksiantoprosessi ja rakkausprosessi tämän ja oman filosofiani mukaan auttaa energioita ja asioita menemään paikoilleen. Viha ei auta, se on vain päästettävä ulos ja puhdistettava.

 

Ja miksi vielä?

Toinen syy on se, että meidän omien ongelmiemme lisäksi - täytyy tähän vielä lisätä, että ho'oponopono sopii todella kaikkiin ongelmiin, väsymykseen, voimattomuuteen, hyväksikäyttöön jopa, ihmissuhdeongelmiin, omiin kipuihin ja sairauksiin.

Niiden lisäksi ho-oponoponoa voi käyttää aivan yhtä helposti ja sujuvasti kaikkiin maailman ongelmiin. Nyt se sujuu helposti ja hauskasti. Ei tunne enää sellaista välttämättömyyden tai velvollisuuden painolastia kuin ehkä ennen. Ongelma - ja harjoitus matkaan heti perään.

Näitä yhteiskunnallisia ongelmia, jotka tarvitsevat ehdottomasti avukseen henkistä työskentelyä, todella riittää. Valon lähettäminen on hyvä asia, mutta olen pitkään kaivannut menetelmää, joka tarttuu energioihin hieman syvemmältä. Ja joka tuntuu erilailla.

Ja näitä ongelmia, joita tänään on esillä, vaikka Iltalehdessä:

- Euron valtaisat ongelmat.

- Suomen hallinto ja budjetin valmistelu. Mistä leikataan?

- Kansanedustajien minä-voima olla omassa totuudessaan.

- Nuorten oudot katoamiset.

- Oikeauslaitokset ihmeellisyydet. Paloittelumurhaaja tuomitaan ensikertalaisena, vaikka hänet on tuomittu taposta tai murhasta juuri kaksi vuotta aikaisemmin.

- Saksanpaimenkoira on vahingoittanut useita ihmisiä, ja omistaja saa vain vähän sakkoja.

- Japanin ydintuhoalueen aivan käsittämätön laiminlyönti Japanin hallituksen taholta. Säteilymäärä on nyt yli 200-kertainen verrattuna siihen mitä se oli reaktorin rikkoonnuttua. Hallitus selvitti pitkäkestoisen säteilyn ongelman nostamalla turvarajan 20-kertaiseksi. Säteilymittareiden asteikot eivät riitä. Neuvostoliiton aikana sentään ympäristön asukkaat evakuoitiin asiallisesti, ja silti siellä on syntynyt valtavasti mutaatioita, joista yleinen lehdistö ei kerro mitään.

Kun päästään ulkomaille, tätä puhdistamista riittää. Tuosta Japanin tilanteestakin olisi tullut helposti vielä moninkertaisesti tuo, mitä nyt kirjoitin.

Näiden asioiden kirjoittaminen tuntuu tietysti ikävältä, ja huomaa että kun pääsee alkuun, asoioita nousee ja nousee esiin. Syyrian tilanne... Mutta se on vain merkki siitä, että asiat ovat nyt kunnossa.

Kun on menetelmä, jota voi käyttää niin vihaan kuin heikkouteen ja väsymykseenkin - jotka ovat paljolti samaa asiaa eri puolilta - niin silloin niitä voi myös päästää turvallisesti esiin ja puhdistaa.

Siis mitä teen: puhuessani ongelmalle puhdistan sitä samalla itsessäni. Silloin se puhdistaa sekä minua että tuota ongelmaa. Siitä ehkä tulee juuri tämän tekniikan intoisa palkitsevuus, samalla kun sitä todella pystyy käyttämään hankilimpiinkin kysymyksiin.

Minä ehdotan Nobelin rauhanpalkintoa tälle kirjalle:

Joe Vitale & Ihaleakala Hew Len:
EI RAJOJA, takaisin nollatilaan.

 

Saa tilata Enkelimaan nettikaupasta.

 

4 kommenttia . Avainsanat: Joe Vitale, Ei rajoja, Takaisin nollatilaan, kirja, ho'oponopono, voimattomuus, väsymys

Suunnan vaihtamisesta ja aaltoliikkeestä

Keskiviikko 10.8.2011 klo 23:39 - Matti Kuusela

Yksi elämän suuria ihmeitä on, että kaikki ei jatku samanlaisena jatkuvasti. Tuosta tiedosta on paljon hyötyä silloin, jos jokin on hankalaa. Jos on joku suhteellisen lyhytkestoinen hankaluus, voi lohduttautua sillä, että esimerkiksi ensi tiistaina tiedämme jo miten siinä kävi, tai silloin se on jo takanapäin.

Jos tuntuu raskaalta, voi muistuttaa itselleen, että jälkeenpäin ajateltuna se oli kuitenkin lyhyt aika. Lapsia nukuttaessa voi joskus tunti tuntua ikuisuudelta, mutta silloin voi muistuttaa itselleen miten lyhyen aikaa lapset kuitenkin ovat pieniä.

 

Elämän aallot

Hämmästystä tuottaa joskus se, että sama vire ei kestä jatkuvasti. Ihminen oppii parikymppisenä jonkun selviämis- tai voittamistaktiikan eikä voi käsitää mitä tapahtuu, kun se ei toimikaan enää nelikymppisenä.

Nyt voin paljastaa salaisuuden. Elämänvoimien käyttäytymisessä on aaltoja. Mikään ei todellakaan jatku ikuisesti. Jos vaikka henkistä tietä kulkeva ihminen pyrkii jatkuvasti yhä korkeampiin värähtelyihin, on aivan varmaa, että katto tulee joskus vastaan.

No, tietenkään siellä ei ole mitään oikeaa kattoa, mutta omilla elämänvoimilla on jokin maksimiaallonkorkeus. Jos kohoaa ylöspäin muutaman kuukauden, vuoden tai jopa vuosikymmenen, tulee joskus kohta, jolloin onkin käännyttävä alaspäin.

Ja se tuntuu niin pahalta, eikä sitä oikein itse edes tajuakaan. Elämä on kuitenkin sellaista, että jos voimaa on kohdistanut ylöspäin kohoamiseen, niin alaspäin - eli hitaampiin värähtelyihin maadottuminen - ei ole mikään takaisku tai kaiken menetys, vaan se on sitä samaa eteenpäin kulkemista, aivan kuin maantiellä kävellessäkin.

 

Pitäisiköhän vaihtaa suuntaa?

Luultavasti pitäisi. Meille on kovasti opetettu, että jos elämässä tulee vaikeuksia, pitää painaa entistä kovemmin. Joskus se pitää paikkansa, joskus on tehtävä juuri päinvastoin. Ja mistä sen tunnistaa?

Se onkin helppoa: jos päälle painaminen ei onnistu, ei jaksa, väsyttää, ei synny uutta, masentaa - silloin on katsottava juuri päinvastaiseen suuntaan. Mentävä ulos kävelylle, kevennettävä, hyväksyttävä kaikki tunteensa ja kokemuksensa, oltava uudella tavalla jälleen kaveri itsensä ja kehonsa kanssa.

Masennuksella on paljon syitä, mutta yksi tekniikka, jolla siltä saattaa säästyä, on vaihtaa ajoissa toiselle vaihteelle, lopettaa ylämäkeen polkeminen, jos on jo alamäki alla, tai jos alamäki on loppunut, pistää pienempää vaihdetta sisään ja polkea nopeammin.

Miten se tehdään? Sepä se. Koska kysymyksessä on juuri vanhasta tekemisen tavasta luopuminen, sitä ei useinkaan juuri voi "tehdä". Yksi tapa on antaa itselleen tilaa uudelle oivallukselle. Yksi tapa on todellakin kiskaista itsensä irti vanhasta ja tehdä jotain ihan uutta. Ja tietenkin aina voi tulla juttelemaan energiahoitajan kanssa, sillä monet asiat ovat itse kumman vaikeita oivaltaa, vaikka ne ovat juuri siinä edessä.

Ja sitten on, ohhoh, tässä mennään jo syvempiin tekniikoihin: kaikkien hankaluuksien hyväksyminen ja rakastaminen. Se on se suuri tekniikka, mutta ei sekään aina onnistu suoraan. Voi olla että tarvitaan ensin helpompaa valmistautumista.

Nato

Puolustusministeri Stefan Wallin yllätti ja suositteli Suomelle Nato-jäsenyyden hakemista. Hallitusohjelmassa nimenomaan on kirjattu, että Suomi ei hae Nato-jäsenyyttä ainakaan tämän hallituksen aikana. Sehän ei sido tietenkään muita kuin hallituksen jäseniä, ja kas kummaa, sellainen Stefan Wallin on.

Wallinin perustelu on Iltalehden mukaan, että supistuvilla budjettivaroilla me emme kykene ylläpitämään yskottavaa itsenäistä puolustusta. Luulisi että kaikki olisivat tähän mennessä jo ymmärtäneet, että Natoon meneminen ei suinkaan vähennä puolustusmenoja, vaan lisää niitä oikein huomattavasti. Kaikki järjestelmät olisi muutettava Nato-yhteensopiviksi, ja Suomella pitäisi varmasti olla koko ajan varalla joukkoja, joilla lähteä mukaan Naton seikkailuihin.

Suurin väkivaltauhka Suomelle tällä hetkellä on lähteä isojen kanssa kiusaamaan muslimivaltioita niin, että saamme heidän vihansa päällemme. Ja jos me liitymme Natoon, tulee terroristiuhkasta todellinen jossain vaiheessa.

Muutenkaan en mielelläni liity esimerkiksi USA:n toimintaan. Tuntuu jotenkin epätodelliselta olla mukana sellaisessa yhteisössä, jonka jäsen voi milloin tahansa päättää, että nyt tehdään isku Pakistaniin ja sitten soditaan siellä ja täällä. Nyt en niinkään tarkoita USA:n tai muiden valtojen "oikeuksia" hyökätä jonnekin, vaan erityisesti sitä, että Suomen ei tule olla mukana muissa kuin selkeissä rauhan puolustamiseen tähtäävissä vapaissa operaatioissa.

Henkiseltä kannalta pidän ehdottoman tärkeänä, että Suomi säilyttää näissä hyökkäilymenoissa puolueettomuutensa.

Pahoin pelkään, että Nato-innon taustalla saattavat tosiasiassa olla tahot, jotka tahtovat myydä Suomeen lisää hyökkäysvälineitä. Se on ainoa realistinen syy, jonka pystyn keksimään. Siihen meillä onkin jo pitkät perinteet, että ministerien ei tarvitse olla tietävinään maailman asioista juuri mitään, ei ainakaan tällaisista kauppasuhteista.

Tätä näkökulmaa voisi tietysti puolustusministeriltä kysyä. Toimittajat periaatteessa saavat palkkaa sellaisesta.

 

Maamiinat

Toinen tämän päivän uutinen oli se, että Suomi on luopumassa jalkaväkimaamiinoista. On varmasti totta, että sellaiset aiheuttavat kehitysmaissa paljon tuhoa siviiliväestölle, mutta Suomessa ei ole sellaista tilannetta, että keskenään kilpailevat joukot miinottaisivat maa-alueita.

Myös Suomen maarajat ovat niin harvaan asuttuja ja tekniikka on täällä korkealla, että jos joku naapuri tahtoisi tänne jalkaväkijoukoillaan hyökötä, miinoituksesta olisi helppo tehdä kunnon kartat ja poistaa miinat kun niitä ei tarvita.

Yksinkertaisesti ajatellen halvoista ja olemassaolevista miinoista luopumista voi realistisesti puolustaa vain kahdella keksimälläni syyllä:

Joku ulkopuolinen taho haluaa ennalta varmistaa, että tänne on mukavaa ja turvallista hyökätä tarpeen tulleen.

Tai sitten: joku tahtoo myydä meille miinojen sijaan kalliimpaa teknologiaa.

Veikkaan jälkimmäistä, tai sitten molemmat yhdessä on myös toimiva painostusvaihtoehto.

En ole suinkaan mikään suuri miinojen ystävä, mutta mielestäni nykyiset miinat voisivat hyvin maata varastoissa vielä muutaman kymmenen vuotta. Jos me muka rauhan tms. nimissä korvaamme ne uudella ja kalliilla tekniikalla - joka ei kuitenkaan ole yhtä tehokasta - silloin me tosiasiassa osallistumme sotateollisuuden rahoittamiseen ja tuemme hyökkäyksiä - yleensä aina puolustuskyvyttömämpiä tahoja kohtaan.

On suuri vaara, että sotateollisuudelle annetut eurot eivät mene rauhan puolustamiseen vaan väkivaltaisen järjestyksen tukemiseen. Siis: jokaisen Suomesta poistettu jalkaväkimiina lisää väkivaltaa ja eriarvoisuutta jossain päin maailmaa.

 

Peggy Blackin "aamuviesti"

Hei ystävät, oli paljon puuhaa ja mietittävää, mutta suomensin Peggy Blackin ihastuttavan "aamuviestin" antaumuksellisten tekojen merkityksestä.

Tästä pääset siihen suoraan.

4 kommenttia . Avainsanat: Peggy Black, maamiinat, suunnan vaihtaminen, umpikija, väsymys, uusi vaihde, Natoon liittyminen, Stefan Wallin

Uusi kirja, väsymys, aktiivisuus, Osama bin Laden

Perjantai 6.5.2011 klo 18:26

Hei kaikki. Nyt on paljon kerrottavaa. Ensimmäiseksi, että Plejadit, 2012 ja maailmanhelluntai -kirjan viimeistely sujuu hyvin. Kirjasta tulee minun ja Robert Powellin yhteinen, ja myös hän on hyvin innostunut tästä projektista.

Suomensin ensin aivan spontaanisti Robertin sympaattisen kirjoituksen Plejadeista ja Amerikan alkuperäiskansoista, joilla on Plejadeihin eli Seulasiin hyvin läheinen yhteys. Sitten huomasin, siinä viitataan aikaisempaan kirjoitukseen maailmanhelluntaista ja vuodesta 2012, erittäin hyvä näkökulmä tuohon vuoteen, siihen valmistautumiseen ja uuteen odotettavissa olevaan syvempään kosmiseen yhteyteen - sekä tämän yhteydestä Kristukseen ja Sofiaan.

Suomensin siis tuon toisenkin kirjoituksen, jossa on olennaista tietoa myös maya- ja hindulaisen henkisen kalenterin yhteyksistä. Ja sitten huomasin, että itselläni on myös niin paljon hyvin voimaannuttavaa Plejadi-aineistoa, että aloin tehdä tuohon kokonaisuuteen myös omaa osaani. Ja Robert siis hyväksyi tämän projektin ja kirjan viimeistely on hyvää vauhtia menossa.

 

Väsymys ja aktiivisuus

Olette varmaan huomanneet, että tämän kevätkauden aikana olen jonkin verran vähentänyt kaikenlaisia töitä - ja suuresti hämmästynyt siitä, että niitä tuntuikin äkkiä olevan suunnattoman paljon. Ja sitten pääsin leikkausjonosta käsioperaatioon, joka on sinänsä yksinkertainen Dupuytreen kontraktuuran avaus, eli kämmenkalvo oli jäänyt kiinni pikkusormen jänteisiin, mikä aiheuttaa sormen koukistumista.

Tänään sitten sattui, että erään hoidon yhteydessä tahdoin katsoa mitä yksi suosikkini Louis Hay sanoo kirjassaan muistiongelmista. No, sitä kirjaa ei löytynyt mistään, joten turvauduin lopulta vanhaan saksankieliseen reiki-kirjaan, jossa on myös sairauksien syinä olevien asenteiden selityksiä.

Sitä selatessani huomasin siellä olevan tämän kämmenkalvojutun selityksen, ja vaikka sen merkitys tavallaan on itsestään selvä, se näyttää kirjoitettuna aivan toisella tavalla tärkeältä. Näin siinä sanottiin:

Sairaus tekee rehelliseksi! Ja tässä näyttäytyy aivan erityisen selvästi, mitä sinun tietoisuudestasi puuttuu. Aivan kuin pakko sulkisi kätesi, niin että sinulta ilmeisesti puuttuu avoimuutta. Agressiot ja vihamielisyys pitää peittää ja niin suljetysta nyrkistä tulee agression symboli. - Avaa siis henkesi, elä tunteitasi avoimemmin ja voit ottaa vastaan avoimin käsin.

Siinäpä tehtävää: avaudu elämälle!

 

Osama bin Laden

Sisareni ehti jo kysyä, kirjoitanko mitään Osama bin Ladenista. Siinä onkin kysymys, jota yhtenä osana suurempaa ajatuskenttää olen kovasti työstänyt. Kysymyshän oli tämä, voinko kirjoittaa kaikista elämänilmiöistä tällä sivulla tai tässä blogissa.

Se liittyy juuri tuohon avoimuuteen ja rehellisyyteen. Koska minulla on kykyä nähdä jotain kansainvälisistä asioista, on minun myös kirjoitettava niistä, eikä mietittävä mitä muut siitä mahdollisesti ajattelevat. No niin, avoimin käsin, avoimin sydämin, avoimin ajatuksin:

En koskaan enkä milloinkaan ole nähnyt minkään kansakunnan johtoryhmää niin iloisena ja valoisana, kuin iltapäivälehden kuvaa, jossa kerrotiin USA:n johtohenkilöiden käsittelevän Osaman surmaa. Kuva oli toki enemmän tai vähemmän lavastettu, mutta niin onnellisia kasvoja saa lehdestä harvoin nähdä.

Erikoista että Osaman surma sattui juuri pääsiäistä seuraavaan neljänkymmenen päivän aikaan, jolloin Kristus opetti läheisiään ja valmisti heitä. Erikoista oli myös se, että surma ymmärtääkseni julkistettiin vapunpäivänä. Vapunpäivänä on surmattu vähän vastaavalla tavoin joskus joku toinen merkkihenkilö, en tosin nyt muista nimeä.

Toinen valokuva joka jäi mieleen, oli USA:n johtoryhmä seuraamassa reaaliaikaisesti Osaman surmaamista. (Ryhmän ainoa nainen, korkea-arvoisessa tehtävässä hänkin, kurkisteli isojen miesten takaa.) Tässä vaiheessa kerrottiin julkisuuteen, miten Osama oli puolustautunut ampumalla iskujoukkoa rynnäkkökiväärillä ja että hänet surmattiin sen takia ampumalla.

Sitten kerrottiin, että Osaman ampuikin hänen oma henkivartijansa.

Taas sen jälkeen kerrottiin, että Osama käytti vaimoaan ihmiskilpenä.

Jossain vaiheessa kerrottiin, että vaimo häiritsi surmaajia aseettomasti ja siksi hänetkin oli ammuttava.

Sitten kerrotiin, että osama olikin ammuttaessa aseeton.

Ja hän oli tehnyt käsillään uhkaavia eleitä.

Kaikki tämä on niin ristiriitaista, että se muistutta aiempaa Irakiin hyökkäystä, jonka syyt ja perustelut muuttuivat kuukaudesta kuukauteen, aina sen mukaan mikä kulloinkin kuulosti parhaalta.

Johtoryhmän, siis presidentin ja kaikkien muiden puolustuksesta vastaavien piti siis lavastetun kuvan mukaan seurata tilannetta livänä, mutta siitä huolimatta tilanteen kuvaus ja perustelut muuttuivat päivä päivältä kuin viralliset ravintosuosituksen ennen vanhaan.

Mitään todisteita siitä, että surmattu todella oli Osama, ei myöskään ole esitetty.

Mitä sitten kaikesta tästä? Ihmisen henkinen velvollisuus on nykyaika tiedostaa, mitä täällä tapahtuu ja mitä meille sanotaan, miten meitä johdetaan. Yhdysvaltojen johto on aikaa sitten tajunnut, että tällaisissa operaatioissa, joissa ei välttämättä toimita kansainvälisen oikeuden mukaan, paras puolustus on pysyä liikkeessä ja muuttaa tarinaa päivittäin. Se pitää yleisön hämmennyksessä.

Lisäksi näyttää siltä, että meissä on kollektiivisesti syvä usko siihen, että viranomaisten ja johtajien sanaan pitää luottaa - eikä ajatella itse. Yllättävän voimakkaasti myös medita uutisoi aina viimeiden totuuden. Saamme vaikutelman siitä kuin totuus päivittyisi, vaikka itse asiassa meille annetaan aina vain uusia muunnelmia.

Miksi siis tämän tiedostaminen on tärkeää? Siksi että hyvät enkelit voivat työskennellä meidän kauttamme vain silloin kun me olemme rehellisiä. Kun me luotamme omaan arviointi- ja ajattelukykyymme. Kysymys ei ole tuomitsemisesta, vaan näkemisestä.

Esivaltaan uskominen ei enää kanna. Se ei vie asioita eteenpäin eikä anna henkiselle maailmalle mahdollista työskennellä oikealla tavalla.

 

Väsymyksestä vapautuminen

Nyt siis kirjoitin mitä kirjoitin - sen mikä tahtoi tulla sanotuksi. Koen nyt ymmärtäväni, että oman sanoman sensurointi tai toisten liiallinen suojeleminen omilta ajatuksilta voi luoda syvän väsymyksen, koska silloin ihminen joutuu kamppailemaan näiden sanomatta jääneiden asioiden energioiden kanssa. Ja jokainen voi kuvitella, miten valtaviksi ne voivat kasvaa vuosissa tai jopa vuosikymmenissä.

Mitä rohkeammin tuo ilmi sen mitä todella ajattelee, kokee ja tuntee, sitä helpommaksi elämä energeettisesti muodostuu.

 

Mitä odotan toisilta?

Varmaan me kaikki odotamma toisilta tunnustusta ja myötätuntoa. Mutta sen sijaan meidän ei tarvitse odottaa eikä vaatia, että kaikkia olisivat samaa mieltä kanssani tai kokisivat samoin.

Se ei olekaan niin tärkeää. Vanhoilla energioilla me kiistelimme siitä, kuka on oikeassa. Nyt uusilla energioilla riittää, että ilmaisen oman kokemukseni. Toiset voivat ilmaista omansa. Ja niistä muodostuu jokin kokonaisuus, jonka kanssa omat enkelimme ja yhteisöenkelit voivat työskennellä ja päivittää omalla vuorollaan meille takaisin uusia näkemyksiä henkisen maailman näkökulmasta.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Matin uusi kirja, Plejadit, 2012 ja maailmanhelluntai, Osama bin Laden, rehellisyys, väsymys