Matin blogi

Juhannuksen kosminen valo

Perjantai 23.6.2017 klo 23:24 - Matti Kuusela

Juhannus muistuttaa meitä Johanneksesta, Johannes Kastajasta, jonka mukaan tämä juhla on nimetty. Johannes Kastaja oli se, joka valmisti tietä Kristukselle. Sen voimme nähdä myös tässä kesäyön valon juhlassa.

Kun aurinko valaisee myöhään kesäiseltä taivaalta, se muistuttaa meitä siitä, että kerran oli suuri ihminen, joka astui alas taivaallisesta olotilasta, joka ensimmäisenä ihmisenä laskeutui maiseen aineelliseen ruumiiseen. Tämä Aatami tai Adam oli se olento, joka ihmisenä suoritti sen aineellisuuteen laskeutumisen, jonka Kristus myöhemmin toteutti jumalaolentona. Myös sillä tavoin Johannes Kastaja, Adam-sielu, ennakoi Kristuksen astumista maan piiriin.

Ja niinkuin voimme edelleen kuvitella ensimmäisen ihmisen kesäyön taivaallisessa valossa maan ympärillä, niin voimme sielun silmin nähdä, miten vielä korkeampi olento Kristuksena täyttää tuon maan auran, ja yhdessä enkelien kanssa työstää tätä valoa ja ihmissielua niin, että kesäyön valo ja ihmissielut voivat löytää toisensa.

Uriel_the_Archangel_Cairo.jpg

Juhannuksen aurinkoviisaus

Pääsiäisenä maan sisäisyydessä vallinnut elämä alkoi kohota luonnon heräämisen myötä maan pinnalle, ja juhannuksena se noussut kosmisiin sfääreihiin saakka, niihin korkeisiin piireihin, jonne me kokkotulien myötä pyrimme lähettämään myös oman sielullisuutemme.

Mutta sielunelämämme korkeammat tasot ovat siellä, kaukana kosmisten piirien korkeuksissa, joissa aurinko puhuu meille. Auringon henkisyys uudistaa meidän sielumme juhannuksen aikaan, antaa kuin uudet ohjelmat, jotka kantavat meitä aina jouluyön syvään sisäisyyteen saakka, jossa ne jälleen uudistuvat, mutta nyt maan sydänpiiristä lähtien.

Arkkienkeli Uriel on se henki, joka keskikesällä vaikuttaa ihmiskunnan kosmisena ohjaajana. Tämä kultainen enkeli ohjaa eleillään aurinkoviisautta niin, että se voi tulla ihmissielullisuuden piiriin hedelmällisellä tavalla.

Ja samalla kun Uriel vaikuttaa korkeuksissa, on arkkienkeli Rafael kanssamme maan päällä, enemmän näkymättömissä. Tämä suuri syntymän enkeli varmistaa sen, että Urielin korkeat opetukset syntyvät sieluissamme oikealla ja terveellisellä tavalla.

Maan sielullisuus

Esitelmässään vuodenaikojen kiertokulusta 31.3.1923 Rudolf Steiner kuvasi kauniisti tätä juhannuksen hetkeä, jolloin maa on täysin suorittanut uloshengityksensä:

"Maan koko sielullisuus on valautuneena kosmiseen tilaan, avautunut kosmisuuden piiriin. Maan sielullisuus täyttää itsensä aurinkovoimin, tähtivoimin. Kristus, joka on liittynyt maan sielullisuuteen, yhdistää myös voimansa tähtien ja auringon vaikutuksiin, jotka aaltoillen tulvivat kaikkeudelle avautuneeseen maan sielullisuuteen. On juhannus, keskikesän aika. Maa on suorittanut täyden uloshengityksen."

Entisajan vihityt elivät voimakkaasti mukana tässä maansielun uloshengityksessä, mutta nyt on meidän kaikkien yhä enemmän opittava kokemaan heidän tavallaan. Steiner luonnehti tätä kokemusta tähän tapaan:

"Elämme sieluinemme kosmisessa tilassa. Elämme auringon ja tähtien keralla. Ja kun katsomme maahan, joka on täynnä versovia kasveja, avautuvia kukkia, ja joka on luonut itsestään kaikki ihmeelliset eläimet, niin näemme versovissa, kukkaan puhkeavissa kasveissa, värikkäissä, värejä säihkyvissä kukissa, näemme hyönteisten hyörinässä, ilmaa halkovissa linnuissa, joiden höyhenpeite läikkyy mitä moninaisemmin värein, näemme kaikessa tässä kuin maasta huikasevasti heijastuen kaiken sen, mitä sielumme omaksuu silloin kun jätämme maan ja liitymme maan kaikkeuteen virtaavaan hengitykseen, elääksemme kosmisesti emmekä maallisesti.
Mutta se mikä kasvaa maasta tuhansien värein versoen, on kohti kosmosta, on laadultaan samaa, mutta se on maan päällä vain heijastusta, kosmoksesta heijastuvaa voimaa, kun me ihmisinä kannamme sieluissamme tätä voimaa sellaisenaan."
Näihin Steinerin sanoihin sisältyy tavattoman paljon. Ja nämä lauseet on ehkä luettava uudelleen, jotta oikein oivaltaa, mitä ne merkitsevät: meidän sieluissamme elää todelllisena se, mikä kosmoksen heijastuksena ilmenee luonnon koko rikkaudessa ja ihmeellisyydessä. Juhannus on oikea aika sen tajuamiseen.

Rakkaudella
Matti

Fresko Uriel, Kairossa sijaitsevasta vanhasta kirkosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, valo, Kristus, Uriel, pääsiäinen, Rafael, luonto, Johannes Kastaja, Aatami, Adam, valo, aurinkoviisaus

Ihminen maailman laajuuksissa

Keskiviikko 15.2.2017 klo 0:18 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Olen viime aikoina lukenut jälleen Steinerin esitelmiä papeille, jotka halusivat hänen apuaan ja ja jotka sitten perustivat Kristiyhteisön. Joskus tulee vastaan esitelmiä, joissa kokee miten Steinerille avautuu kuin jumalallinen mahdollisuus kertoa juuri siitä, mikä hänestä on kaikkein tärkeintä ja oleellisinta.

Usein kokee, miten häne koettaa saada ihmisiä ymmärtämään, ja sitten yhtäkkiä on sellainen tilanne, jossa kaikki on kohdallaan. Tällainen tunne tulee eräästä vuoden 1924 esitelmästä, joka on näiden papeille pidettyjen esitysten neljännessä kirjassa. Siinä on kertoo ihmeellisen avoimella eläytymisellä siitä ihmisen kehityksen merkittävästä kohdasta, jossa Aatami kulkee Paratiisin puutarhassa ja nimeää siellä kohtaamiaan olentoja. Steiner lausuu, miten äärimmäisen merkittävä kosminen kokemus se oli, että Aatami näin saattoi kuin Jumalan helmoissa ollessaan tehdä tätä työtä, nimetä.

Nimeämisellä on Raamatussa muulloinkin tärkeä osuus. Esimerkiksi Isä meidän -rukouksessa se tulee esiin, Jeesus nimittää tulevan apostolinsa nimen Pietariksi. Niin se ilmaistaan.

Koen että nimi tässä mielessä on jotain vielä henkistä ja yliaistista, johon meidän tavallinen ajattelumme ei nykyaikana yllä. Mutta heti tämän nimi Jumalan kanssa tapahtuvan nimeämisen jälkeen Steiner siirtyy puhumaan varsinaisesta ihmisyydestä. Siinä hän kertoo hyvin yksinkertaisin ja jopa runollisin käsittein, miten meidän ihmisen on voidaksemme todella nimittää itseämme ihmisiksi, opittava laajentumaan kolmeen suuntaan:

- Meidän on opittava tuntemaan, miten me juurrumme maahan.
- Meidän on opittava kohoamaan korkeuksiin.
- Meidän on opittava havaitsemaan maailmanlaajuudet ympärillämme.

Alkukasvi.jpg

Tiedostamisen kolme suuntaa

Näihin kolmeen suuntaan ulottumiseen sisältyy siis oikeastaan ihmisyyden kehityksen salaisuus. Jokaisessa suunnassa odottavat omat tehtävänsä ja opetuksensa, joista voi sanoa, että jumalat ovat ne meille antaneet.

Osan suhteen me olemme vielä täysin unessa. Juuri maan syvyyden ovat alueita, joista emme saa juuri mitään tietoisuuteemme. Osan suhteen me olemme kuin unennäkijöitä. Sellaisia ovat taivaan korkeudet, joista meillä silloin tällöin on aavistuksia tai tuntemuksia. Ja osassa alamme olla jo hereillä, kun katsomme sitä maailmaa, joka muodostaa välittömän ympäristömme.

Ja sitten on se minä, joka kaikkia näitä suuntia tarkastelee.

Maata ajatellessaan voi miettiä, miten meidän kehomme jokainen osa, korvat, silmät, elimet, ovat enemmän tai vähemmän maan voimien muovaamia. Voi miettiä, aivankuin kosmisesti, miten maan salaperäiset voimat todellakin muovaavat meitä.

Mutta hyppään nyt siihen kohtaan, joka minua tänään erityisesti kosketti. Tällä kohden Steiner puhuu tunteenomaisesta syventymisestä maan perustoihin.

Kasvien valoele

Hän lausuu syvästi, että ennen kuin me ihmiset voimme yltää oman olemuksemme syvyyksien kokemukseen, on meidän ensin pystyttävä syventymään maan syvyyksiin.

"Kun näemme kasvien versovan maasta, on meidän omaksuttava syvempi hartauden tunne, kunnioituksen tunne, joka antaa meidän havaita kasvin jokaisessa osassa jotain itsestämme, jotain mikä tulee esiin aivan kuin sen ilmauksena, mitä maan sisällä tapahtuu.

Meidän on todellakin alettava ymmärtää, mitä tapahtuu maan syvyyksien ja taivaan laajuuksien vuorovaikutuksena. 

Katsokaa miten kukkiva ruusu kohoaa maasta, nähkää itseensä kietoutuvat ruusunnuput suhteellisessa pienuudessaan, ja täydenkää tämä kuva maan keskipisteestä kohoavalla mahtavalla valoruusulla, jonka jumalten valoeleet täyttävät. Näiden valoeleiden on herättävä, jotta nukkuva ruusu voi kehittyä ylöspäin nupuksi. Jokaisen uinuvan ruusunnupun yhteydessä te voitte kokea maan perustoissa heräävän, luovan, elävän valoruusun.

Ja näin on kaikkien kasvien laita.

Katsokaa maan vihertävää kasvipeitettä ja tuntekaa, mitä maan perustoista versoaa vihreänä. Katsokaa sitä maan syvyyksien valoa, mikä täyttyy syvällä violetilla, joka tahtoo elävöittävänä voimana aaltoilla maailmaan."

Tämä oli vain pieni osa koko meditaatiosta. Mutta jo tämä kertoo tuntemisen tärkeydestä. Steinerin esitykset ovat monasti niin vaativia ymmärtää aivan puhtaasti ajattelun kannalta, että jää helposti huomaamatta, miten hän yhä uudelleen ja uudelleen, myös esoteerisessa koulussa, korostaa tunteiden kehittämisen merkitystä.

Meidän on kyllä ensin ajateltava, mutta sitten meidän on harjoitettava saman kohteen tuntemista. Eläydyttävä sen tunteeseen. Ja vähitellen tästä tuntemisesta alkaa kehittyä vielä syvempi tiedostamisen voima kuin ajattelu on!

Jumaläidin vaatteet

Hän kertoo esimerkkinä vanhan tarinan, jonka mukaan iltarusko syntyy, kun jumaläiti ripustaa vaatteesa illalla tuulettumaan. Me voimme tutkia mitä tiede kertoo värien muodostumisesta taivaalla, mutta syventyminen tällaisen kansantarinan sisäisyyteen, sen naiiviin kuvamaisuuteen, on kuitenkin moninverroin viisaampaa kuin oppinein astronomia. 

Ja miksi? Vastaan nyt itse: Koska tämä lapsenomainen asennoituminen avaa meille vähitellen niitä portteja, joiden kautta me voimme kulkea niiden maailmankaikkeuden luovien voimien, enkeli- ja jumalolentojen piiriin, jotka ovat näiden havaitsemiemme ilmiöiden taustalla.

Ja vielä. Maailmanlaajuuksiin eläytyessämme me voimme Steinerin mukaan aivan hyvin nähdä taivaalla loistavat tähdet jumalhenkisten olentojen silminä. Sillä ne ovat sitä.

Rakkaudella

Matti

1 kommentti . Avainsanat: ihminen, ihmisyys, Steiner, meditaatio, papit, maa, kasvit, valoruusu, tähdet

Kristus ja minuuden tie

Keskiviikko 1.2.2017 klo 23:50 - Matti Kuusela

Kohti minän kehitystä

Kuka minä olen, on yksi elämän suuria kysymyksiä. Hengentiedon pohjalta tiedämme, että meidän alkuperäinen minuutemme on henkisten olentojen antama. Elohim-olennot eli muodonhenget antoivat omasta olemuksestaan ihmisellä minän tämän maapallon kehityksen aikana.

Toisaalta he loivat ihmisolemuksen paljon aikaisemmin. Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan he loivat jo paljon varhaisemmassa vaiheessa ihmisolemuksen niistä henkisistä aineksista, joita oli kehitetty jo maan tai yhtä hyvin aurinkokuntamme kolmen aikaisemman inkarnaation aikana.

Kristus_plastiliini_Steiner.jpg

Maan kehitysvaiheet

Olemme jo aikaisemminkin puhuneet siitä, miten nykyistä kosmosta valmisteleva ensimmäinen aurinkokunta muodostui pelkästään alkulämmöstä, joka loi ihmisen fyysisen ruumiin alun. Tämän vielä pimeän mutta hyvin elävän maailman voi tuntea syvällä itsessään erityisesti Isän maailmana, alkuperänä, ja toisaalta sinä innostuksen tulen ja alkurakkauden lähtökohtana, josta edelleenkin meidän toimintamme lähtee liikkeelle. Edes vähän sisäistä tulta on oltava, jotta pääsemme vauhtiin. Erittäin hyvä harjoitus on kehittää tätä innostuksen tulta itsessään. Myös hymy on siihen yhteydessä.

Toinen aurinkokunta muodostui valosta ja ilmasta, ja siitä on peräisin meidän elämänvoimiamme ohjaavan eetteriruumiin alku. Tällä valomaailmalla oli myös erityinen suhde Kristukseen ja kasvikuntaan. Se on alkuvalaistumista, idean valoa ihmisessä. Se on ihanaa, voi yksinkertaisesti sanoa.

Kolmas aurinkokunta on hyvin erimuotoinen kuin kaksi ensimmäistä. Siinä alkaa jo muodostua aineen vastustusta. Syntyy vesi. Maailman on kuin eri nopeuksila virtaavaa vettä, tiheimmillään geelimäistä. Tämä vesiaine on niin tiivistä, että se voi alkaa muodostaa sisätiloja, kuin meduusamaista elämää, joissa alkaa kehittyä sielullisuutta. Sielullisuuden kehitys edellyttää, että olemus voi suojata tai ainakin jossain määrin ensin sulkeutua ympärilstöltään.

Sisäinen kehitys

Kaikissa näissä kolmessa vaiheessa kehittyi kuitenkin sisäistä elämää, kun ihmistä korkeammat olennot elivät myös näissä maailmoissa. Ensimmäisen maailman suuri draama oli lämmön ja kylmyyden välillä. Kirjoitimme jo hieman aikaisemmin siitä, että se olento, joka ainoana kykeni itse, omalla olemuksellaan läpäisemään ja sisäistämään tämän lämmön ja kylmyyden perusdraaman, oli hän, jonka tunnemme Kristuksena.

Tai tunnemme oikeastaan hyvin vähän. Nykymaailmassa hänen olemuksensa on peittynyt niin monenlaisten uskomusten, opetusten, yksinkertaistuksien ja väärinkäsitysten taakse, että meidän on häntä usein vaikea tuntia. Mutta voimme oppia.

Tässä ensimmäisessä maailmassa Kristus kulkee kylmyyden läpi vastaavalla tavalla kuin hän nykymaailmassa kulki kuoleman läpi. Kun hän kulkee tai kulki Golgatan mysteerissä läpi kuoleman ja sisäisti sen, hän samalla teki elämän todelliseksi. Se kehollisuuden taso, jossa tämä elämän todellistuminen tapahtui, on ihmisen minä. Ihmisen minä tuli henkisesti todelliseksi, tai ikuiseksi. Tässä sanat eivät ole riittää, vaan meidän kuin aavistettava sanojen taakse, vielä parempi, jos kykenemme ulottamaan edes vähän tuntemistamme sille alueelle.

Kummakivi_ja_Matti.jpg

Ja vielä sisäisempi

Ensimmäisessä maailmassa Kristus siis kohotti maailman fyysisestä alkuperusta osan korkeammalle, objektiivisemmalle tasolle. Se oli kuin maailman alkupilari. Se on se sama pilari, jota egyptiläiset kohottivat ylös obeliskeina, tai jonka voimin suomalaiset esi-isämme nostivat valtavan Kummakiven kallioalustalleen. Se on voima, joka mahdollisti myöhemmin ihmisen pystysuoran asennon, pään muodostumisen erilleen maasta, aistien objektiivisuuden, jopa ihon muodostuksen merkiksi siitä, missä meidän kehollisuutemme raja kulkee. 

Toisessa maan kasvun vaiheessa syntyi siis valo. Valon ihanuuden suuri vastapuoli on erillisyys ja yksinäisyys. Lämmössä olen vielä yhtä maailman kanssa, mutta kun valo alkaa loistaa, ja vaikka se loistaisi kaikille, kuten aurinko tekee, siihen sisältyy yksilöllisyyden ja yksinäisyyden siemen. Tämän yksinäisyyden tai valottomuuden Kristus kävi omassa olemuksessaan läpi niin, että se on mahdollista myös ihmiskunnalle. Todellinen yksilöllisyys ja vapaus eivät voi syntyä ilman että me pystymme kulkemaan myös yksinäisyyden portin kautta. Ja että pystymme sen takaa jälleen kohtaamaan muut ihmiset, kaikki muut olennot.

Myös valo ja pimeys ovat näitä vanhan vihkimystien suuria mysteereitä, ja ne kulkevat kanssamme myös tulevaisuuteen. Ja tulevat tulevaisuudesta meitä vastaan.

Kolmannessa vaiheessa, jossa vesi tulee mukaan elementtinä, jossa ääni tai kosminen musiikki alkaa soida, on mukana jo niin paljon aineen hidastavuutta, että tähän kosmokseen alkaa kehittyä kaksi puolta, valoisampi ja pimeämpi. Silloin syntyi suuri vaara, että silloinen vesi-ihmiskunta alkoi jakaantua valoihmisiin, jotka ovat jatkuvassa yhteydessä aurinkoon, ja pimeysihmisiin, joita kohtasi vaara unohtaa. Silloin Kristus kävi ihmiskunnan puolesta läpi tämän unohtamisen ja muistamisen välisen portin, meidän kaikkien kuljettavaksi.

Tähän sisältyy jo valtavan paljon, mutta voi miettiä sitä, mikä itselleni jokin aika sitten avautui Valentin Tombergin kirjasta, ja jota pitkään olin ihmetellyt: Viimeinen ehtoollinen on tämän kolmannen maan Kristus-teon muistamista. Tehkää se minun muistokseni. Tarkoittaa, että muistakaan "minut" kosmisesti silloinkin, kun maailma on pimeää, tai yksinäistä, tai kylmää, tai erillistä. Näiden Kristuksen alkutekojen takia, me voimme "muistaa" hänet kaikessa siinä, missä saatamme kokea itsemme erillisiksi tai hyljätyiksi. Näiden kolme suuren alkuteon johdosta hän on aina läsnä ja saavutettavissa, muistettavissa.

Mutta meidän on pyrittävä muistamaan itse, koska meistä ollaan luomassa vapaita, ja vapauden pohjalta luovia olentoja. Tätä samaa tarkoittaa uskonnollinen käsite pelastaja. Mutta voidaksemme ymmärtää, mitä pelastaja tarkoittaa, meidän on vapauduttuva myös ylimääräisestä sentimentaalisuudesta. On löydettävä juuri oikea keskitie, se kohta missä hartaus ja antaumus kohtaavat tapahtumien objektiivisen kulun.

Kuva: Rudolf Steinerin plastiliiniluonnos ylösnousseen Kristuksen kasvoista.

Toinen kuva: Ruokolahden Kummakivi ja Matti Kuusela. Foto Sinikka Raunio.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Minuus, Kristus, lämpö, valo, ihminen, kehitys, pelastaja, yksinäisyys, Tomberg

Kristuksen ja maan uudistuminen

Lauantai 28.1.2017 klo 18:00 - Matti Kuusela

Hei ystävät. Yksi henkisen tutkimuksen mukavia puolia on se, että yhä uudelleen saa kokea, miten vuosikymmeniä askarruttaneisiin kysymyksiin saa vastauksia, kunhan vain jaksaa odottaa ja ihmetellä, ja kulkea eteenpäin.

Kerron nyt tämänpäiväisestä kokemuksesta, joka liittyy pääsiäiseen. Aikaisemmin olen ajatellut, että pääsiäisasioista pitää puhua pääsiäisenä, mutta nyt tajusin, että ettei se välttämättä niin ole. Silloin on jo liian myöhäistä. On hyvä lukea pääsiäistekstejä pääsiäisenä, mutta jos haluamme oppia jotain aivan uutta, niin sen on parempi tapahtua jo aikaisemmin.

Kristus_pensas2.jpg

Pääsiäisen odotus

Muistattehan sen kalmean valon, joka vallitsee pitkänäperjantaina ja pääsiäisviikon lauantaina. Olin aina aikaisemmin velvollisuudentunteisesti ajatellut, että se johtuu ristiinnaulitsemisen surusta ja meidän omasta velvoitteestamme surra ristiinnaulitun kanssa.

Mutta eihän se niin ole. Kristiyhteisön epistoloista kertovan Fenster zum Kosmos -kirjan mukaan pääsiäisviikon jokavuotinen teema on se, että Kristuksen voimat vetäytyvät yhä enemmän häneen itseensä. Kun Kristus on koko muun vuodenkulun ollut täysin ihmiskunnan mukana mitä erilaisimmilla tavoilla, niin pääsiäisen lähestyä hän kokoaa voimansa. Hauta on tyhjä, ja myös ilma ja valo ovat tyhjiä hänen läsnäolostaan.

Vuodenkulun henkisyys kertaa joka vuosi sen energeettisen tilanteen, joka vallitsi ennen Kristuksen maan päälle tuloa ja Golgatan mysteeriä. Alkuperäiset luomisvoimat olivat loppumassa. Maa oli lähestymässä samaa kohtaloa, joka koitui muiden planeettojen osaksi, kuten nyt olemme voineet tutkia. Entinen elämä näillä planeetoilla kävi fyysisellä tasolla mahdottamaksi - siinä määrin kuin sitä oli.

Kulkeakseen oman nollapisteensä läpi Kristuksen oli aikoinaan vetäydyttävä lopulta täysin vanhoista kosmisista aurinkovoimistaan. Koko luonto pimeni Golgatan hetken lähestyessä. Ja sitten alkoi uusi elämä, jossa maa alkoi jälleen uudistua keskuksestaan säteilevällä voimalla, ja Kristuksen läsnäololla.

Kristuksen poissaolo

Maan elämänmaailma, luonnonhenkien maailma ja samoin enkelimaailmat elävät joka vuosi uudelleen tämän maan elämän uudistumisen perusmysteerin. Olemme normaalisti ajatelleet Kristuksen tekoa aivan liian sentimentaalisesti. Ei hän "uhrannut" itseään sillä tavoin surullisesti kuin me usein ajattelemme, vaan hän uhrasi itsensä täysin tietoisesti, sanan alkuperäisen merkityksen mukaan. Se merkitsee tietoista osallistumista maailman ja ihmiskunnan kehitykseen jonkin sen pohjalta, mitä minä voin antaa.

Myös se toinen kysymys, jota olen ihmetellyt, miksi Golgatan mysteeri ja ristinkuolema tapahtuivat juuri keväällä, kun luonto kohoaa esiin ja avautuu kukkaan. Nyt alkaa tajuta, että varsinainen kuolema ihmiskunnan tulevaisuuden merkityksessä on juuri vapautumista vanhasta ja uuden puhkeamista esiin. Kristus tekee tämän täyden vaihdoksen vanhasta uuteen. Kaikki vanha uudistuu. Ei hän kuole, vaan hän liittää maan olemuksen itseensä, uudistaakseen maan.

Pääsiäisviikon tyhjyys johtuu myös siitä, että maan kasvun ja kehityksen Kristus-voimat ovat keskittyneet luonnon uudelleensyntymiseen. 

Mutta yhä enemmän alan myös oivaltaa, että kaikkiin Kristukseen ja henkisyyteen liittyvissä kysymyksissä meidän on yhä enemmän alettava luottaa rehellisesti omiin tunteisiimme ja kokemuksiimme. Jos velvollisuudentuntoisesti pyrimme luottamaan vain siihen, mitä me kuvittelemme että meidän pitäisi tuntea, niin ei siitä enää nykyaikana paljon hyvää seuraa. Meidän on myös tunteissamme luovuttava vanhasta painolastista voidaksemme tavoittaa aidon henkisyyden.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristus, pitkäperjantai, valo, uskonto, tunteet

Vuorisaarna - opastus henkisen tien kulkijoille

Perjantai 3.4.2015 klo 0:24 - Matti Kuusela

Hyvää Pääsiäistä!

Vuorisaarnasta tuli ihmeen suuri seikkailu, joka jatkuu edelleenkin. Tulin vasta tällä viikolla katsoneeksi Emil Bockin laajasta Das Evangelium -kirjasta, mitä hän Vuorisaarnasta kirjoittaa. Huomasin toki, että oli lukenut näitä sivuja jo aikaisemminkin, mutta vasta nyt se alkoi selvästi avautua.

Mutta ensiksi, Emil Bock oli yksi Kristiyhteisön perustajia, Rudolf Steinerin oppilas ja teologian lisensiaatti, joka kirjoitti suuren määrän kirjoja, erityisesti Raamatun tarkasteluja ja Jeesuksen elämää käsitteleviä teoksia.

Opetusta opetuslapsille

Viimeistään Bockin kirjaa lukiessa kävi täysin selväksi, että Vuorisaarna ei ollut opetusta suoraan kansalle, vaan opetuslapsille. Jeesus on juuri kutsunut opetuslapsensa ympärilleen. Hän katsoo suurta kansanjoukkoa, joka on kerääntynyt Galileassa hänen luokseen - ja hän nousee vuorelle, istuutuu opetuslastensa keskelle ja alkaa opettaa heitä. Hän kokee syvästi, miten kansa tarvitsee uusia ohjaajia.

Vuorisaarnan lopussa on lause, jossa kerrotaan, miten kansa koki Jeesuksen opetuksen, mutta palataan siihen myöhemmin.

Bock myös korostaa, ettei Vuorisaarna ole moraaliopetusta vaan jotain aivan muuta. Hän ottaa esimerkiksi tuon tuon tunnetun kohdan, jossa Jeesus kehottaa kääntämään toisenkin posken. Ja antamaan takkinsa.

On melkoisen selvää, että fyysisessä maailmassa ei voi elää tuon opetuksen mukaan, ellei joku todellinen pyhimys siihen kykene. Katsotaanpa: vuorelle nousu tarkoittaa kohoamista lähelle henkistä maailmaan. Jeesuksen ympärillä istuvat opetuslapset kohoavat sisäisesti korkeampaan tilaan. He kokevat Kristuksen aurinko-eetteriolemuksen kantavan heidän tietoisuuttaan. He ovat sisäisessä maailmassa, jossa he kokevat luonnollisesti, mitä toisenkin posken kääntäminen tarkoittaa - energiatasolla.

Papit tai healerit

Sisäisessä kuvanomaisessa tietoisuudessa on helppo ymmärtää, mistä on kysymys. Bock näkee siinä sielunhoitajana toimivan papin, ja itselleni tulee enemmän mieleen omat kokemukseni hoitajana tai parantajana: otan vastaan sen mitä minulle annetaan koettavaksi. Se on myös tila, jota mielelläni kutsun henkisen tien kulkijan asenteeksi: luotan siihen, että tulen toimen kaiken sen kanssa, mitä sisäisen voiman tasolla tai eetteritasolla kohtaan.

Mielelläni kutsun tuota asennetta myös henkisen tien kulkijan elämänasenteeksi. Siihen soveltuu täysin myös se, että jos joku vielä minulta takin, voin antaa paidankin - koska tiedän että saan jälleen takaisin lahjoittamani elämänvoimat tai sielulliset voimat.

Maan suola, ihmisten valo

Bock kiteyttää myös kauniisti, miten autuuslauseiden jälkeen tulevat Jeesuksen sanat, te olette maan suola ja te olette ihmisten valo, asettuvat kohdalleen.

Suola on yhteydessä siihen, miten kolmessa ensimmäisessä lauseessa ihminen kehittää ja työstää oman kehollisuutensa kolmea tasoa kirkkaammaksi. Se kirkastaa myös koko maan olemusta kohti sitä tulevaisuuden tilaa, jossa maasta jälleen tulee loistava ja läpinäkyvä, kaukaisessa tulevaisuudessa.

Valo taas on sitä sielullista voimaa, joka alkaa loistaa meidän kehittäessämme sielullisia voimiamme kolmen seuraavan autuuden mukaisesti.

Ja henkinen valo ja suola yhdessä rakentavat sitä kalliolla olevaa taloa, josta Jeesus puhuu Vuorisaarnan loppupuolella. Ja kaikki nämä yhdessä luovat aikanaan sen Uuden Jerusalemin, jossa sekä ihmiskunta että maa ovat yhdessä kirkastuneet loistavaksi hengeksi, jossa jalokivien värit ja henkiset soinnin sädehtivät.

Rakkaudella Matti

- Jos tämä kirjoitus herätti sinussa kysymyksiä, niin olen kirjoittanut Vuorisaarnasta useita blogeja viimeisen neljän kuukauden aikana. Niistä löydät vastauksia moniin kysymyksiin, mutta sarja jatkuu, sillä uusia kysymyksiä ja vastauksia avautuu jatkuvasti!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Jeesus, suola, valo, Kristus, tietoisuus, opetuslapset, vuori

Rakkauden perusvoima

Keskiviikko 15.10.2014 klo 0:43 - Matti Kuusela

Hei rakkaat, on aivan mahtavaa, mitä Steiner puhui häntä kuulemassa olevalle ryhmälle pappeja ja pappisopiskelijoita aivan maallisen toimintansa viimeisinä viikkoina.

Kun ilmastonmuutoksesta puhutaan nyt niin paljon, niin muutos on ollut nähtävissä myös henkisellä tasolla. Seuraavasta on mahdoton aavistella mitään aikamääriä, mutta Steiner kertoi, miten kesän lämmössä vapautuvan ja talven kylmyydessä tiivistyvän ajan kaksinaisuus tulee heikkenemään:

Ei tule olemaan enää niin selviä kesiä, jolloin vesielementti vapautuu niin voimakkaasti, eikä enää niin selviä talvia, jolloin veden elementti kovettuu jääksi ja lumeksi, vaan syntyy näiden välitila, jossa veden elementti saa uuden muodon, joka on olennaisesti tiiviimpi kuin nyt kesällä ja joka jää pysyväksi. Tämä vesi muodostuu heijastavaksi ja läpinäkyväksi.

Steiner ei tällä kohden mainitse todellakaan mitään aikamääriä, mutta olennaista siinä on mielestäni se, että maalla ja samalla koko universumimme aineellisuudella on aivan omat suunnitelmansa, jotka tapahtuvat ihmisen toiminnasta riippumatta.

Uusiutuvat niityt

Ja ellei tuo äskeinen vielä riittänyt hämmästyttämään, niin tässä lisää samasta esitelmästästeiner_sormet_paan_sivulla.jpg syyskuulta 1924.

Siinä Steiner kertoo, miten maanpäälliset ilmiöt eivät vain ikäänkuin jatku koko ajan itsestään, vaan kaikki uusiutuu koko ajan hengestä käsin. Hän ottaa yksinkertaisen esimerkin:

Se mikä nyt on niittyä, on laskeutunut alas henkisistä maailmoista, ja se mikä aikaisemmin oli niittyä, oli myös laskeutunut henkisistä maailmoista ja niin edelleen, ja se mikä oli niittyä vuosisatoja sitten, on jo kokonaan poissa.

Eivät ainoastaan fyysiset idut periydy, vaan korkeammista maailmoista tulee koko ajan esiin uusia hengen ituja sen tilalle, mitä aikaisemmin on ollut.

Tämä on mahtava ja liikuttava sisäinen kuva. Ja sitten huomaa, että olemmehan me jo hyväksyneet näkemyksen siitä, miten ihmiskehon solut uusiutuvat jatkuvasti niin, että joidenkin vuosien kuluttua meillä ei ole enää lainkaan vanhemman kehomme soluja jäljellä.

Lumi

Mutta siellä missä jotain uusiutuu, siellä myös jotain on kuoltava. Steiner kertoo, miten tässä voi saada kuvan lumen henkisestä merkityksestä. Lumi on jatkuvan kuoleman kantaja. Lumi uusiutuu joka vuosi, samoin jää, ja siinä missä luonto jatkuvasti kuolee lumen- ja jäänmuodostuksen dynamiikassa, siellä se jatkuvasti uusiutuu hengestä käsin.

Tämä on aivan mahtava kuva, ja miten kaunista kuolema on katsottuna jään tai lumen kannalta! Ja se merkitsee laajemminkin, että mikään luonnossa ei ole pysyvää. Siinä missä meidän silmillemme jokin näyttää jopa ikuiselta kuten vuoristot tai puulajit, tapahtuu sisemmässä todellisuudessa jatkuvaa uudistumista, jatkuvaa henkisen luovuuden virtaa korkeammista maailmoista.

Rakkauden perusvoima

Hypätään sitten hieman eteenpäin kohtaan jossa Steiner siirtyy ihmisen rakentumiseen:

Huomaamme kaiken sen perusvoimaksi, joka ihmistä ulkoisesti muovaten virtaa jumalallisista maailmoista sisäisesti sieluttaen ja henkistäen, puhtaan rakkauden. Tuo perusvoima on puhdas rakkaus.

Maailmankaikkeus muodostuu sisäiseltä olemukseltaan, silloin kun puhutaan ihmisten maailmasta, puhtaasta rakkaudesta, se ei ole mitään muuta kuin puhdasta rakkautta. Me emme löydä ihmiskuntaan liittyvästä jumalallisuudesta mitään muuta kuin puhdasta rakkautta.

Mutta tämä rakkaus on sisäistä, sielut voivat kokea sen sisäisesti. Rakkaus ei koskaan voisi ilmentyä ulkoisesti, ellei se rakentaisi itselleen ruumiillisuutta valon eteerisistä elementeistä.

Ja kun me katsomme tätä oikein henkisesti, silloin tulemme yksinkertaisesti siihen, että maailman perusolemus on ulkoisesti valona ilmenevä sisäisen rakkauden olemus.

Rakkaudella

Matti

1 kommentti . Avainsanat: lumi, vesi, kesä, talvi, puhdas, rakkaus, Steiner, valo

Perhosaura

Keskiviikko 9.7.2014 klo 21:55 - Matti Kuusela

Perhoset ja linnut ovat maan henkisessä kokonaisuudessa niin merkittäviä ja kiinnostavia olentoja, että meillä riittää alkuviikon kurssilla puhumista niistä vielä ensi viikollakin. Perhoset kantavat maailman alkumuistoja omassa ilmaolemuksessaan, linnut taas ovat henkisten ajatusten kantajia.

Jokaisella olentoljilla maan päällä on oma tehtävänsä. Ja nämä tehtävät voivat olla yllättävän laajoja. Ihminen on tasapaino-olento, joka kykenee tekemään kaikenlaista sellaista, mitä moniet eläimetkin, ja vielä paljon enemmän. Mutta eläimet ovat oman tehtävänsä asiantuntijoita. Kun niillä ei ole sellaista tuumimisen ja ihmettelyn sisäistä jarrutusta, ne suorittavat loistokkaasti juuri niitä tehtäviä, jotka niille kuuluvat.

Perhoset aineen henkistäjinä

Perhosen inkarnoituvat maalliseen aineellisuuteen vain niin vähän ne suinkin voivat. Se aine, jota ne ottavat itseensä, on aurinkovoimien läpäisemää ja hienointa, mitä maan päältä voi löytyä. Ja tätä maan hienoa aineellisuutta ne henkistävät maan päällä, tai oikeastaan maan päällisessä aurinkopiirissä eläessään niin, että tuosta henkistymisestä syntyy maan ympärille loistavan valoisa aura.

Tästä perhosaurasta Steiner jopa sanoo, että se sätelee hienompaa valoa kuin itse aurinko. Tällä auralla on merkittävä käytännöllinen tehtävä. Se kutsuu kuolemansa jälkeen uutta elämää etsiviä sieluja maan päälle. Se on kuin tunnusvalo, joka joka vetää puoleensa henkisessä maailmassa kulkevia ihmissieluja.

Ja vielä enemmän: perhosten henkistämä maan aines toimii omansta puolestaan myös siltana,  joka johtaa maan seuraavaan inkarnaatioon lepovaiheen yli.

Kun ajattelee näitä suuria kosmisia ja ihmiselämään vaikuttavia perhosten tekoja, huomaa myös että ne tekevät sitä ihmisen puolesta. Me ihmiset olemme niin erikoistuneita - voisi sanoa lääkäreihen verrattuna yleislääkäreiksi, että me olemme joutuneet luovuttamaan monia tällaisia mitä tärkeimpiä tehtäviä muille olennoille.

Eläinkunta ja kasvikunta antavat meille ihmisille mahdolisuuden puuhailla omia juttujamme silloin kun suurella kyvykkyydellään hoitelevat tehtäviä, joihin ihmiskunnan kyvyt eivät enää yllä. Meidän tehtävämme onkin kulkea kriisistä toiseen ja luoda uutta, kehittää tietoisuutta, jota koskaan aikaisemmin ei ole ollut olemassa. Ja tätä tietoisuutta me taas puolestamme voimme lahjoittaa luonnonkunnille.

Lintujen maailma

Myös linnut elävät vahvasti ilmassa perhosten tavoin, vaikka lintujen lento on jo huomattavasti maanomaisempaa perhosten ihmeelliseen lepatukseen verrattuna. Perhonen elää ilmassa, mutta siihen kuvautuvat maan ikivanhan alkukehityksen tuliprosessit. Perhosten siipien kuvioinnin kautta me pääsemme suoraan näkemään aurinkokuntamme ja koko ihmisolemuksen ensimmäiseen kaukaiseen inkarnaatioon, kosmisiin ikimuitoihin.

Se mikä varsinaisesti kantaa perhosta ilmassa, on kuitenkin valo, tai valon sisäinen energia, valoeetteri. Kun perhonen pysähtyy ja liikuttaa hiljaa siipiään, se kerää niihin lisää valoeetteriä, joka on niiden varsinainen kantava voima, jolla ne voittavat ilman raskauden.

Toki perhosten lennolla on myös aineellis-fyysinen perusta, mutta osa siitä jää kuitenkin tämän ihneellisen valon energian piiriin.

Lintu taas voittaa ilman lämmön avulla. Lintu kokoa hengittäessään ilmaa koko olemukseensa, aina onttoja luitaan myöten. Ja tuon ilman se lämmittää. Perhosten valoeetterin sijasta lintujen lennon kantava voima on lämpöeetteri. Se antaa niille kyvyn pysyä ilmassa. Lämpöeetterin vaikutuksen myötä myös lintujen lennossa on tietty taianomainen komponentti... vaikka voi tuon ihmeellisen lentämisen kokemuksen saada myös lennättäessään liidokkia, silloin kun olosuhteet ovat sopivia.

Mutta takaisin lintuihin. Ilmanolentoina myös ne henkistävät ainetta, vaikka ne vapauttavat sen kosmokselle vasta kuollessaan. Ihminen ei elämällään pysty vielä henkistämään ainetta lintujen ja perhosten tavoin niin, että se vapautuu puhtaaksi henkiseksi voimaksi. Mutta me pystymme henkistämään havaintojemme elementaatisia voimia silloin, kun me katsomme maailmaa riittävän myönteisesti, kauneuden tai rakkauden tai kunnioituksen silmin.

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perhoset, linnut, henkistäminen, valoeetteri, lämpöeetteri

Perhosten ja kukkien maailmat

Maanantai 30.6.2014 klo 23:50 - Matti Kuusela

Illalla puhuimme luonnonhenkikurssilla hyönteismaailmasta ja etenkin perhosista - ja niiden yhteydestä kasvimaailmaan. Perhosten olemus on henkiseltä kannalta valtavasti kiinnostavampi kuin mitenkään voisi kuvitella ennen kuin on kuullut siitä.

Perhoset ovat maailman vanhimpia olentoja. Niiden olemus on lähtöisin jo maan ensimmäisestä inkarnaatiosta, sen lämpökosmoksesta. Ja perhosten siipien kuvioinnissa elää yhä edelleen tämä alkuperäinen lämpökimallus.

Maan uusimmat eliötä ovat taas aivan päinvastaisia olemukseltaan. Madot ovat uutta perua, ne ovat puhtaasti maan tuotetta Steinerin mukaan.

Maan ja hengen näkökulmat

Kun perhoset ja yleensä hyönteiset ovat tuliselta olemukseltaan peräisin jo äärettömän varhaisesta menneisyydestä, eivät linnut jää paljoa jälkeen. Lintujen olemus on lähtöisin maan seuraavasta elämästä, joka inkarnoitui ilmaelementin ja sitä vastaavan valoeetterin todellisuuteen. Silloin alkuperäiseen lämpöön tuli siis mukaan ilma ja sitä valaiseva valoeetteri.

Vanhimpia lintuja ovat ne, jotka viihtyvät pitkään ilmassa ja vain harvoin tulevat maan päälle, aivan välttämättömyyden pakosta. Tällaisia vanhimpia lintuha ovat esimerkiksi kotkat ja albatrossit. Uusimpia taas ovat maan piiriin vajonneet lentokyvyttömät linnut, kuten strutsit.

Mielenkiintoista tässä on myös se, että tiede katsoo asiaa mielellään päinvastoin, ja pitänee juuri näitä lentokyvyttömiä lintuja vanhoina. Mutta ei se mitään, henkinen katse ja maallinen katse näkevätkin prosesseja vastakkaisista suunnista. Henkiselle katseelle on vain merkittävää kyky katsoa asiaa juuri vastakkaisilta suunnilta - ja sitten vielä muiltakin! 

suopursu_300

.

Planeettapiirien voimat

Kävimme läpi sitä, miten perhosen kehityksessä vaikuttavat peräkkäin auringon, Marsin, Juperin ja Saturnuksen henkiset voimat munasta, toukkavaiheeseen, koteloon ja sitten täysikasvuiseen perhoseen, joka avautuu maailmalle täydessä loistossaan.

Kun tätä vertaa kasvien kehitykseen, niin siinä voi nähdä vastaavat vaiheet. Munavaihetta vastaa siemenkehitys, toukkavaihetta lehtien kasvu, kotelon muodostusta kasvien verhiön kehitys ja perhosen väriloistoa kukan avoin väriloiste.

Steinerin mukaan perhosten ja kukkien kehitys on olennaisesti samaa. Se suuri ero niissä on siinä, että perhonen kehittyy auringon yläpuolisten planeettojen voimin ja kukka taas auringon alapuolisten planeettavoimien tukemana: kuu, Venus, Merkurius.

Tämä yhdenmukaisuus luo niille voimakkaan yhteyden, ja Steiner antaa sille myös vaikuttavat säkeet:

Katso kasvia!
Se on maan
kahlehtima perhonen.
Katso perhosta!
Se on kosmoksen
vapauttama kasvi.

Kasvien kaipuu suuntautuu ylöspäin - ja alas kukkiin laskeutuva perhosmaailma täyttää tämän kaipuun.

Tulen ja valon eetterit

Sitten tulemme tuli- ja valoeettereiden maalmojen jälkeen maan kahteen seuraavaan, kahteen viimeisimpään inkarnaatioon, joita luonnehtivat vesi ja maa, virtauksen ja kiinteyden elementit.

Huomasi tätä esitystä pitäessäni äkkiä, miten niin perhosten värikimalteisista siivista kuin kasvien kukista puhuminen ei onnistukaan niillä äänenpainoilla, jotka ovat kotoisin tästä nykymaamme aineellisuudesta ja maan edellisen tilan vesimäisyyden eräänlaisesta lauhkeudesta. Niiden voima ei riitä, ääni alkaa hidastua.

Ja sitten tajusin, että perhosten ja kukkien värejä voi aidosti kuvat vain lisäämällä ääneen tulieetterin innostusta ja valoeetterin sisäistä valaistusta!

Se oli kummallinen oivallus myös siksi, että tajusin miten sellainen henkinen elämä ja tutkimus, puhe ja kuvaaminen, jotka perustuvat vain maan- ja vedenläheisille sisäisillekin voimille, eivät oikeastaan milloinkaan voi yltää kuvaamaan kasvin tai perhosen todellista kosmista olemusta. Eivät ne ehkä voi edes yltää ymmärtämään sitä.

Vain taiteenomainen sisäinen innostus ja joustavuus kohoavat siihen tuli- ja valoeetterin todellisuudeen, joka on ominaista niin kukille kuin perhosten siivillekin.

Mutta tästä jatketaan. Seuraavalla kerralla, nyt ensi tiistaina 8.7. kohoamme vielä vaikuttavampiin todellisuuksiin Steinerin kuvatessa tuon ensi kerran perustana olevassa esitelmässään perhosmeren henkisiä vaikutuksia koko maan kannalta.

Lämpimästi tervetuloa. Ilta on avoin kaikille.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Perhoset, kasvit, kukat, tulieetteri, valoeetteri, eetterivoimat, madot, planeettapiirit, planeettovoimat, toukka, kotelo

Alussa oli sana... ja on edelleenkin

Keskiviikko 18.6.2014 klo 0:42 - Matti Kuusela

Heti Ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmannessa jakeessa Jumala sanoi - Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli.

Myös Johanneksen evankeliumin alussa Sana on aivan keskeisessä roolissa. Se esiintyy kaikissa viidessa ensimmäisessä säkeessä.

Se tarkoittaa käytännössä, että maailman luominen maan nykyisen inkarnaation aikana on nimenomaan sanan tai puheen mysteeri. Sitä voi aavistella myös siitä, miten jotkut herkät ihmiset pystyvät keskustelemaan kaikkien olentojen kanssa, puiden ja kivien, jopa elottomien esineiden kanssa. Se johtuu siitä, että sanan henkinen voima läpäisee meidän koko olemassaolomme. Sana elää kaikessa mukana, kaiken taustalla.

meditaatioenkeli.jpg

Maan luovat voimat

Myös valo on yksi luomisen perusvoimia. Maan ensimmäisessä inkarnaatiossa oli luomisen voimana lämpö, tai tarkemmin sanottuna lämpöeetteri. Maan toisessa ilmentymässä luomisvoima toimi valon muodossa. Silloin se oli vielä aineetonta, nykysilmille näkymätöntä valoa, mutta voi vain kuvitella sitä ihmeellistä valomaailmaa, joka sisäisyydessä ja loisteessa ihmisen, mineraalit, kasvit ja enkelit elivät aineettomassa olotilassa.

Maan kolmannessa olotilassa tiiveimmäksi ainekseksi tuli vesi, ehkä voi sanoa, kosminen nestemäisyys, sekin vielä hyvin ohuena nykyiseen aineellistuneeseen veteen verrattuna. Silloin tämän nesteplaneetan - tai yhtä hyvin me voimme sanoa veden elementistä muodustuvan aurinkokunnan - täytti luovana prinsiippinä sointi tai ääni. Kun katselee nyt akvaariossa uivia ameeboja, saa aika hyvän käsityksen siitä, millaista elämä tuolla planeetalla oli, maan edellisessä inkarnaatiossa.

Sitten syntyy maan neljäs inkarnaatio, meidän upea nykyinen maamme. Se astuu fyysiseen ja aineelliseen olotilaan saakka. Kiinteys tai aineellisuus on sen uusi elementti ja siinä luovana voimana vaikuttaa sanan eetteri, jota nimitetään myös elämäneetteriksi. Sanan täyttämä aina fyysiseen todellisuuteen saakka ulottuva elämänvoima on maan tämän inkarnaation luova prinsiippi, jonka kautta korkeiden jumal- tai enkeliolentojen sana ja puhe ovat kaikuneet meidän maamme luomistyöhön.

Nyt, maapallon vanhetessa, jumalan ääni ei enää kaiu samalla tavoin meidän olemassaoloomme, mutta elämä jatkuu ja sanan jälkivaikutus kaikuu edelleen kaikessa luodussa.

Nyt lisäksi Kristukseksi nimittämämme suuri luova jumalolento on tullut sanan prinsiippiä kantaen maan päälle ja se luo vähitellen ihmiskunnalle aivan uusia mahdollisuuksia. Luova jumalsana alkaa vähitellen soida ja luoda meissä kaikissa, ihmiskunnassa. Helluntai oli tuon uuden sanan voiman alkujuhla.

Sana ja rukous

Valolla ja pimeydellä on keskenään monenlaisia suhteita. Jos tahtoo ymmärtää vuorokauden henkisen merkityksen, kuuluu myös yön pimeys täydellä voimallaan siihen mukaan.

Mutta kuten hyvin tiedetään, on myös sellaista pimeyttä, joka pyrkii itsekkäisiin päämääriin. Se on pimeyttä, joka tahtoo tietoisesti vaikuttaa salassa valolta. Se tahtoo ottaa valoa vastaan vain sulkeakseen sen omaan piiriinsä.

Tällaista valon käyttöä. tai pimeyden hyväksikäyttöä tapahtuu myös meidän maailmassamme. Se on hinta siitä, että tällainen ihmisen vapauden kehittämiselle mahdollinen maailma on voinut syntyä.

Ongelma tämän pahan pimeyden kanssa on siinä, että me emme kykene sitä ihmisvoimin muuntamaan ja valaisemaan. Tavattoman paljoon me jo henkisin voiminemme pystymme, mutta emme kaikkeen. Silloin meidän on aika turvautua enkeleiden apuun.

Hyvät enkelit eivät voi nähdä syvään pimeyteen. Siksi täällä maan päällä vaikuttavan pimeyden selvittäminen jää meidän ihmisten tehtäväksi. Meidän tehtävämme on kertoa enkeleille, mitä täällä tapahtuu. Nyt ymmärtää, että se on myös yksi rukouksen sävy: me kerromme enkeleille - tai Kristukselle - sisäisesti ja täyden luottamuksen vakaumuksella, mitä me täällä näemme ja havaitsemme, mitä täällä tapahtuu. Silloin enkelikunnat voivat ottaa nämä tapahtumat hoiviinsa ja ryhtyä muuntamaan niitä.

Tämä rukous on alkua sille, miten sanan voiman avulla uusi vastuu voi alkaa meissä kehittyä.

Ita Wegmanin sanoin

Lääkäri Ita Wegman oli Steinerin läheinen työtoveri. Hän kertoo, miten Steiner puhui hänelle tästä asiasta:

"Eräänä päivänä Rudolf Steiner ilmoitti minulle, miten mikaelinvastaiset demonit häpeämättömästi toimivat saadakseen Mikaelin työn jäämään näkymättömäksi ja tuhotakseen sen. Näiden demonien salaisuuksia voivat vain ihmiset houkutella esiin. Jumalat odottavat näitä salaisuuksia, joita ihmiset heille tuovat, ja vain jumalat voivat ratkaista ihmisille näitä demonien salaisuuksia."

Tämän ihmisten ja jumalten yhteisen työn ansiosta voi henkinen valo alkaa jälleen loistaa siellä, missä aikaisemmin vallitsi demonien pimeä toiminta.

Tämä on hyvin lohdullista. Meidän ei tarvitse taistella sellaista vastaan, minkä voittamiseen me emme kykene. Mutta on tärkeää, että me toimimme yhdessä henkisen maailman kanssa. Me tarvitsemme jumalia ja jumalat tarvitsevat meitä. Me elämme heidän kanssaan yhteisessä maailmassa, ja meidän on vähitellen osallistuttava myös henkisesti yhä enemmän maan ja ihmiskunnan kehitykseen ohjaamiseen, parhaan kykymme mukaan.

Usein meissä vallitsee jonkinlainen arkuus vaivat korkeita henkisiä ystäviämme. Ja kuitenkin on niin, että heille on suuri ilo se, että ihmiset osallistuvat yhteiseen työhömme. Ja suuri suru vallitsee ihmisten passiivisuudesta.

Todellakin, meidän on kehitettävä itsessämme intoa osallistua!

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sana, Kristus, Rudolf Steiner, luominen, rukous, demonit, valo, pimeys, enkelit, jumalat

Myyrät ja hengenvalo

Torstai 28.11.2013 klo 1:47 - Matti Kuusela

Kun saaristossa tuli puhetta myyristä, lupasin etsiä kertomuksen maamyyristä. Tässä lyhennelmää Ludwigilta, saksalaiselta myyrien paimenhengeltä. Myyrillä on pehmeä turkki, vaikka ne elävätkin maan alla, kun taas vahvasti panssaroidut eläimet elävät useimmiten vedessä. Useimmat myyrät ovat sokeita, mutta eurooppalaiset eivät aivan. Ne kykenevät erottamaan valon ja pimeän, ja tuo erotuskyky johtuu Ludwigin mukaan siitä, että niiden ympäristössä elää tietoisuuttaan kehittäviä ihmisiä. Ja tietoisuudella on yhteys valoon. Se on juuri eurooppalainen ominaisuus, ei esimerkiksi amerikkalainen, Ludwingin mukaan. 

Myyrät eivät tarvitse ulkonevia korvia, koska ne kuulevat koko kehollaan, oikein hyvin. Maan sisällä myyrät suunnistavat ensisijaisesti makuaistin avulla.

Tähtivoimat

Ja sitten tullaan kiinnostaviin asioihin: myyrät kaivavat käytäviään tähtien asentojen mukaan. Myyrienkontiainen.jpg eläinradassa on kolmetoista asemaa, eli niillä on mukana Käärmeenkantaja. Sen mukaan, minkä merkin kohdalla aurinko kulkee, työskentelevät myyrät maassa eri korkeuksilla. Siksi myyrät tulevat myös maan pinnalle toisina aikoina, toisina ei.

Silloin kun aurinko on Eläinradan maamerkeissä, nousevat myyrät ylös, samoin vesimerkeissä. Se on yhteydessä lämpöön. Maamerkkien aikana on maan alla kylmää, ja silloin myyrät nousevat mielellään ylemmäksi, kohti auringon lämmittämää maan pintaa. 

Auringon ollessa lämpimissä merkeissä myyrät voivat laskeutua syvemmälle. Kysymys ei ole kuitenkaan pelkästään fyysisestä lämmöstä vaan elementaarisesta.

Myyrät käyttävät kaivamansa maan käytäviensä vahvistamiseen. Ainoastaan silloin kun tekevät laajempia pesäonkaloita, niiden on tuotava ylijäämämaata maan pinnalle.

Käytäväjärjestelmä rakentuu niin, että pesä on keskellä kuin aurinko aurinkokunnassa, planeettojen elliptisten ratojen ympäröimänä.

Silloin kun maa itse kohottaa vettä käytäviin - mistä myyrät eivät pidä, koska vesi on märkää - myyrät tietävät sen etukäteen ja osaavat siihen varautua. Kun ihminen kosteuttaa maata, siitä myyrät eivät kuitenkaan saa ennakkotietoa ja käytävät voivat osittain täyttyä vedellä. Ja vaikka myyrät ovat hyviä uimaan, ne eivät kuitenkaan voi uida omissa käytävissään. Siellä ne kuitenkin ovat nopeita kulkemaan, aivan kuten tähdetkin liikkuvat nopeasti radoillaan.

Ihmiset, enkelit ja maahiset

Myyrillä ei ole mitään erityistä suhdetta ihmisiin, vaan ihmiset ovat niille suhteellisen samantekeviä. Ne kokevat kuitenkin ihmisten negatiivisen vaikutuksen tähtikonstellaatioihin, ja siinä mielessä ihminen on niille lähinnä rauhanhäiritsijä. Jos ihmiset ovat jollain alueella jatkuvasti ristiriidassa oman enkelinsä kanssa, se levittää maan alle ikävää hajua, jota myyrät karttavat.

Myyrät kaivavat käytäviään maan alle juuri tuodakseen tärkeitä tähtivoimia maahan käytäväjärjestelmiensä avulla.

Myyrien yhteys maahisiin on periaatteessa hyvä, mutta joskus ne Ludwigin mukaan käyvät toistensa hermoille. Sitä tapahtuu erityisesti silloin kun maahiset keräävät syksyllä valoa kasvien juuriin ja kun tuo valo taas keväällä vapautuu. Mutta jouluajan rauhassa maahiset tulevat usein viihtymään myyrien pesiin.

Jouluvalo

Jouluaikana maa loistaa. Ludwig kerää tähtien kosmista valoa, koska hän tarvitsee sitä omaan työhönsä ja toisaalta hänen ulkoinen olemuksensa koostuu juuri tähtivalosta. Sekä Ludwig että maahiset tekevät tärkeää työtä tähtivalon kanssa, maahiset enemmän pään tietoisuuden ja Ludwig enemmän sielullisella tasolla.

Jouluaikaan auringon loistaessa (henkisesti) keskiyöllä, syntyvät maan kristillit, ja se on Ludwigin mukaan ihmeen kaunista. Seudusta riippuen tulee jouluyönä hetki, jolloin sisäisen auringon loiste muutuu maahisten toimesta kiinteiksi muodoiksi, aivan pieniksi kristalleiksi. Kaikki nämä pienet kristallit maassa saavat syntynsä juuri maailmanjouluyönä. Se on kosmisen valon muuntumista maisiksi kristalleiksi, kuvaa Ludwig.

Kristusvalo ja elävä rukous

Maan sisällä vaikuttaa myös Kristus-valo, samoin pääsiäisvoimaksi muuntuva Kristus-valo. Edelleen Pyhän Elmon tuli sytytetään jouluaikana. Se on maailmojen välistä valon alkumuotoa, joka syntyy juuri jouluyön syntymisen ikihetkellä. Se on varsinaisesti näkymätöntä valoa, jota voi nimittää varovasti myös pralajan valoksi eli maan henkisen lepo- ja siirtymätilan valoksi.

Lopuksi Ludwig kertoo, miten "koko maailma" kokee  kristillisen joulujumalanpalveluksen. Ja myyrät ovat olentoja, jotka tuovat kosmiset rytmit pimeyteen, eräänlaisena rukouksena, elävänä rukouksena. Ja myyrät ovat tulleet eräänlaisiksi joulueläimiksi

Ja he pyytävät, etteivät ihmiset jatkuvasti olisi niin vihaisia myyrien keoille.

PS.

Kiitos tiedosta että maamyyrä on nykyään vanhentunut termi. Nykyinen nimi Talpa europaeukselle on kontiainen. Kontiaiset ovat hyönteissyöjiä, jotka eivät ole edes läheistä sukua myyrille, jotka ovat jyrsijöitä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kontiainen

Kirjoituksen lähde: Gespräche mit Tieren 3, Naturgeister 13, Flensburger hefte III/2009, 105

1 kommentti . Avainsanat: myyrät, Kristus-valo, planeetat, joulu, jouluvalo, kristallit, kristallien synty, maahiset, joulujumalanpalvelus

Kauneuden tie ja totuuden tie

Tiistai 8.10.2013 klo 0:30 - Matti Kuusela

Noin viisitoista vuotta sitten luin intensiivisesti kirjaa Esivanhempiemme äänet. Tosiasiassa se on englanninkielien kirja, Voices of our Ancerstors, jonka on kirjoittanut cherokee-opettaja Dhyani Ywahoo.

Kirjassa on runsaasti koskettavia kohtia, mutta lainaan siitä
kappaleen, jossa mainitaan Plejadit, dhyani_ywahoo.jpgtai meidän Seulasemme, tuo ihana nuori ja kimmeltävä tähtiryhmä.

"Aamulla lauloin yksinkertaisen kiitoslaulun, kuten isovanhempani olivat minulle opettaneet. Laulan kaikille sukulaisilleni, jokaiselle joka elää ja hengittää, jopa kiville, sillä kristallit elävät ja ne kasvavat aivan niin kuin mekin... Valon pyhä spiraali yhdistää kaikki olennot. Isovanhempani sanoivat: 'Muista että olet tullut Seitsemän tanssijan luota, Plejadien tähdistä; sieltä meidän kansamme tulee.' Näin, visualisoiden seitsemää tähteä pääni päällä ja havaiten kolme pyhää tulta syvällä selkärangassani istun ja kuuntelen kun he laulavat hyvin yksinkertaisen laulun. Muista tuota valon pyhää spiraalia, Asga Ya Galunlati, Suurta henkeä joka yhdistää meidät kaikki. Kaikkien meidän kulttuuriemme, kaikkien uskontojen kautta kulkee yksi lanka, yksi puu. Havaitkaamme tuo suuri puu, tunnistakaamme tuo järjen kirkas valo, viisauden tuli, joiden kautta me voimme jäljittää juuremme Suureen Rauhanpuuhun."

"Nuorena lapsena tuo oli ensimmäinen askeleeni Kauneuden polulla. Oppia laulamaan aamun kiitoslaulu ja istua hiljaa ja kokea, miten todellakin valo kulkee tämän kehon läpi, sai isovanhempieni sanat saamaan saamaan enemmän merkitystä sydämessäni. Ymmärsin että valo todellakin kulkee kaikkien kehojeni läpi hengittäessämme; meillä on mieli, ja hengitys kantaa sitä. Silloin minussa heräsi toinen kysymys tunnistaessani valon: 'Vaikuttaako mieli todellakin kasveihin, satoon, ympäristöön? Voinko minä tulla vanhojen kaltaiseksi, kutsua esiin sitä mitä tarvitaan, vain sydämen rukouksella?"

"Elää yksinkertaisesti on nähdä ilman kiinnittymistä. Meidän arvoamme, meidän asemaamme ei määrää se, mitä me teemme ulkoisesti, vaan se työ mitä me teemme sydämissämme ja se, miten me autamme toisia. Pyrkimys tunnistaa ja puhua totuus on suurinta työtä, mitä kukaan meistä voi tehdä. Se merkitsee kirkkaan mielemme voiman tunnistamista ja sitä, että me kutsumme esiin parasta kaikista ihmisistä, joiden kanssa kuljemme elämän tietä."

- Dhyani Ywahoo löytyy myös Facebookista

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Dhyani Ywahoo, cherokee, meditaatio, valo, totuus, kauneuden polku, Plejadit, Seulaset, Seitsemän tanssijaa

Luontokeskus Haltia

Sunnuntai 15.9.2013 klo 14:05 - Matti Kuusela

Uusi luontokeskus Haltia Nuuksiossa on aivan suurenmoinen. Kävin siellä sunnuntaina Sinikan kanssa ja tämä professori Rainer Mahlamäen suunnittelema rakennus ylitti kaikki odotukseni. Ulkopuolelta ei voi vielä olla aivan varma siitä, mitä tulee kokemaan, mutta kun pääsee sisälle, tämä kokonaan puurakenteinen luontokeskus avautuu aivan ihmeellisiin sfääreihin. Valkeankuultavat puupinnat ovat aivan muuta kuin mitä puulta on totuttu odottamaan, ne ovat todella kauniita.

Kaikki yksityiskohdat ovat ihmeellisen kauniita ja siroja, mutta hämmästyttävintä on se, että suunnittelun elävyys ja hienoistuneisuus ulottuu pienimpiin yksityiskohtiin saakka. Elementtien sommittelussa on jotain, mitä arkkitehtuurissa ei ole tottunut näkemään: koskettavuus, liikuttavuus, tunteet. Kun katsoo läpinäkyvän lattian läpi aistikkaasti sijoitettuja pikkuelämiä alaspäin, kokee jotain aivan hämmästyttävän uutta, sellaista mitä todella kannattaa käydä katsomassa ja ennen kaikkea kokemassa.

Sommittelun perusta on kalevalainen, mikä tietysti vetoaa minuun voimakkaasti. Koskettelihan ensimmäinen avoin esitelmäni aikoinaan Kalevalaa ja olin tekemässä Bomban suuren Kalevaladraaman käsikirjoitusta, mutta tässä luontokeskuksessa Kalevala maailmansyntyy luontuu kokonaisuudeksi niin sulavasti ja modernin valoisasta, että mistään muinaisuudesta ei voi puhua, ei, vaan kaikki avautuu kohti tulevaisuutta, samalla kun luontoveljemme ja -sisaremme kulkevat kanssamme yhteistä tietä kohti avarampaa tulevaisuutta.

sinikka_luontokeskus_haltiassa2.jpg

Elämysten rakennus

Monissa näyttelyissä elämyksen keskeyttää se, että maalausten tai muiden kohteiden vieressä on
pieniä lappuja, joita lukeakseen täytyy astua lähemmäksi seinää. Kaikki tuollainen kokonaiselämystä häiritsevä vanhanaikaisuus on jätetty pois Haltiasta. Kaikki mitä on nähtävissä, on nähtävissä ja koettavissa sellaisenaan, mikä moninkertaistaa jokaisen elämyksen tehon tavallisiin näyttelyihn verrattuna. Siinä missä tavalliset näyttelyt ovat ihmeen väsyttäviä, Haltia tarjoaa uusia ja elävöittäviä näkymiä, kaiken aikaa, toinen toisistaan kasvaen, muuntuen ja uudistuen. Mikään ei toista itseään, vaan kaikki uudistuu.

Ja tosiaan kaikki. Valon värit vaihtuvat, muutamat karheasta puusta tehdyt rakenteet ovat sellaisia, joiden ymmärtää ihastuttavan japanilaisia, kuten koko rakennuksen selkeydenkin. Mutta aivan suurenmoista on sitten se, miten visuaalisuuden lisäksi ääni ohjaa kokemusta. Ensimmäistä kertaa missään, mitä olen tavannut, ääni ja kuva soivat täydellisessä sopusoinnussa keskenään. Aivan kuin luonnossa liikuttaessa ääni herättää ihmisen kysymään ja katsomaan ja odottamaan, mitä on tulossa. Minusta on aivan uskomattoman ihmeellistä, miten yhteen rakennukseen yhtäkkiä on voitu saada mukaan hillityn kauniisti ja kuitenkin aisteja liikaa kuormittamatta näin paljon uusia oivallisuksia.

Maisemien rajaus

Ensimmäistä kertaa missään näkemässäni rakennuksessa tässä keskuksessa on saavutettu täydellinen jokaisen ikkunan näköalan rajaus. Toki jossain saattaa olla yksi täydellisesti maiseman kanssa yhteen sointuva ikkunanäkymä, mutta tässä se koskee jokaista ikkunaa; jokainen näkymä on aina uusi. Ja salaisuus onkin yllättäen paitsi siinä, että ikkunan avautuvat laajoina, lähes japanilaistyylisinä, niin, salaisuus on räystäissä. Kauniisti puusta luodut ulkoräystäätä rajaavat näkymän niin, että etualalla oleva maa tulee mukaan eikä näkymä kohoa liikaa ylös niin, että taivaan valovoima peittäisi alla olevan luonnon tummuuteensa. Nyt kun näkymät ovat rajattuja myös yläreunasta, taivaallinen valo kimmeltää ja loistaa itse luonnossa, heijastuen sen eri sävyissä ja luoden kiinnostavia kontrasteja, jotka lähes taianomaisella tavalla tekevät metsän ja jopa lähistöllä olevat periaatteessa vähemmän kiinnostavat rakennetut osat kummallisen taiteellisilta vaikuttaviksi.

Kun elävästi muotoiltu toisen pään kosminen sali avautuu kosmisiin mittoihin joutsenen ja koko Suomen lattiakartan ylle, niin toinen suorakulmainen sali, jossa kuvat ja videot vaihtelevat, rakentuvat tavallisen ihmisen luontokokemuksen ympärille. Kumpikin todella avaa silmät ja korvat ja liikeaistin luonnon kokemukselle, syventäen ja kaunistaen, mutta herättäen samalla jotain uutta, jotain sellaista valppautta ja pyhyyttä, mitä ihminen ikiaikoja on kantanut itsessään.

Myös näkötornissa toimii rajaus. Enpä olisi uskonut, mutta kun näkymä on onnistuneesti sommiteltu arkkitehtuurin avulla, se avautuu uudella ja rikkaalla tavalla myös tornista.

Tästä rakennuksesta annan sekä Metsähallitukselle että kaikille suunnittelijoille aivan täydet pisteet ja vähän plussia vielä lisää jokaiselle.

Käykääpä siis itse katsomassa. Keskus on auki joka päivä jouluaattoa ja joulupäivää lukuunottamatta. Perusnäyttelyyn on vapaa pääsy ja erikoisnäyttelyihin saa ostaa lipun, mutta ilman lippua kulkevakin saa täällä täyden vastineen kierrokselleen. Keskus on auki klo 9.30 alkaen klo 19 saakka vielä syyskuun loppuun ja siitä eteenpäin klo 17 saakka.

PS. KIrjoittelen sitten myöhemmin lisää Haltian yhteyksistä pyhään ja henkiseen arkkitehtuuriin, esimerkiksi kirkkoihin, graalin temppeliin ja Steinerin Johannestaloon, voisipa Kalevalatalon ideankin tuoda mukaan.

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: luontokeskus, Haltia, Nuuksio, Rainer, Mahlamäki, maisemat, näkymät, Kalevala, arkkitehtuuri, valot, värit, luonto, kuuloaistimus, muotoilu, metsähallitus

Perhoset

Tiistai 9.7.2013 klo 18:57 - Matti Kuusela

Perhonen on yksi kesän hienoja ihmeitä. Miten se lentää? Mistä sen värit tulevat? Minulla on perhosista yksi meditaatiokin, Perhonen ja valoeetteri, mutta tässä perhosista erään Steinerin esitelmän mukaan. Tämäkin tieto ansaitsee tulla laajempaan tietoon.

Tällä kohtaa, josta nyt aloitan, Steiner liittää perhosmaailman vahvasti kosmisiin yhteyksiin. Luulisi, hän sanoo, että jo pelkän tunnon perusteella yhdistäisi lentävän ja kimmeltävän perhosmaailman ylempään Saturnuksen ja auringon piiriin, Jos katsot perhosta, näet miten se loistavine väreineen lepattaa valon läpi virtaavassa ja valoa väkehtivässä ilmassa. Ilman aallot kantavat sitä. Se tuskin koskettaa mitään maanomaista tai nestämäistä, sellaista mikä on sukulaista kuulle. Perhosen elementtiä on se, mitä on ylhäällä.

Perhosen olemassaolo on jotenkin hyvin vahvasti läsnäolevaa, mutta kun tutkii sen syntyä päätyy hyvin varhaisiin aikoihin.

Maan alkutulen valoon piirtynyt muisto

Se mikä nyt väikkyy valon läpäisemässä ilmassa perhosen siipenä, on ollut aiheena esillä jo maan ensimmäisessä inkarnaatiossa, jota nimitetään vanhaksi Saturnukseksi, koska nykyinen Saturnus-planeetta kantaa vahvasti sen muistoa. Muinainen Saturnus oli planeetta, tai oikeastaan koko meidän silloinen aurinkokuntamme, joka oli muodostunut pelkästään henkisestä lämmöstä. Se oli lämpöä, joka ei vielä ollut havaittavissa fyysisin aistein.

Ja perhosen kehitys jatkuu maan seuraavassa elämässä, vanhassa Auringossa, johon lämmön lisäksi tuli mukaan valo ja ilma, edelleen nykyaisteille näkymättöminä. Mutta silti kun eläytyy valoisaan kesäpäivään, kokea varmasti jota sellaista, mikä on sukua tälle ikivanhalle elämälle, jossa perhonen jo oli mukana. Silloin on syntynyt, lausuu Steiner, se mikä vielä nykyään antaa perhoselle mahdollisuuden olla valon ja ilman luomus. 

Aurinko antaa lahjanaan valoa, mutta aurinkokunnassamme Saturnus, Jupiter ja Mars tuovat ne voimat, jotka saavat auringonvalon kutsumaan aineellisuudesta esiin sellaista, mikä tulenomaisena välkehtii perhosen siiven ihmeellisessä aineessa. Perhosen olemusta ei voi ymmärtää, jos sen olemusta etsii maan perustalta, vaan perhonen olemuksessa toimii sellaista, mitä on etsittävä ylhäältä auringosta, ja ulommista planeetoista, Marsista, Jupiterista ja Saturnuksesta.

Perhonen - ulompien planeettojen olento

Perhonen on olemukseltaa yksi maailman vanhimpia eläimiä kantaessaan mukaan muistoa maan kahdesta ensimmäisestä ruumiillistumasta, Saturnuksen lämpökosmoksesta ja Auringon valon ja ilman kosmoksesta. Saturnus antaa sille sen tulen ja värit, jotka aurinko tekee näkyväksi.

Perhosen kaikista ihmeistä voisi hyvin kirjoittaa aivan oman kirjansa, sillä on uskomattoman kiehtovaa lukea, miten se esimerkiksi kehittyessään munasta toukaksi ja koteloksi aivan kuin ryömii eri planeettatilojen kautta kaikessa rauhassa. Se on maan päällä, mutta oikeastaan koko ajan kaukana maasta, keskeisesti aurinkovoimien piirissä.

Ja kun lukee siitä, miten perhosen henkistämä aineellisuus loistaa maapallon ympärillä, voi saada upeita sisäisiä kokemuksia, ja alkaa tajuta, miten rikas meidän maapallomme on yhteydessään aurinkokuntamme kaikkiin planeettapiirehin ja niiden voimiin. Sellaisessa olennossa kuin perhosessa tulee esiin juuri auringon ja ulointen planeettojen voimat, jotka ovat koko ajan kanssamme.

Olemme koko aurinkokuntamme asukkaita

On itse asiassa väärin ajatella, että me olemme vain maan olentoja. Toki me asumme nyt maan päällä, mutta vähänkin laajemmin katsottuna me elämme aurinkokuntamme ja sen planeettavoimien piirissä, jotka vaikuttavat meihin koko ajan paljon syvällisemmin kuin kuvittelemmekaan.

Jos olet ihmetellyt perhosen lentoa, miten se oikein pysyy ilmassa, niin henkinen vastaus on: se lentää valoeetterin piirissä. Eetterivoimat ovat neljää elementtiä vastaavia voimia: tulen elementtiä vastaa lämpöeetteri (Saturnus), ilman elementtiä ja valoa valoeetteri (aurinko). Kun perhonen pysähtyy ja levittää ja aukoo siipiään, se kerää itseensä valoeetteriä, jonka voimin se lentää. Voi sanoa, että perhonen lentää juuri valon sisäisen voiman avulla, joka on syntyisin vanhasta auringosta, ja joka nyt on yhteydessä nykyiseen aurinkoomme.

Ja siivissään perhonen kantaa muistoa siitä kehityksestä, joka alkoi maan ensimmäisessä henkisen tulen inkarnaatiossa, vanhassa Saturnuksessa. Ja nykyinen Saturnuksemme on edelleen se, minkä kautta nämä perhossiipien kehityskuvat syntyvät. Helposti voi paikallaan olevaa perhosta katsellessaan oivaltaa esimerkiksi sen, miten vanha kosminen luomus on ihmiskasvojen alkumuoto.

Rakkaudella

Matti

Lisätietoa Enkelimaan verkkokaupasta:

- Perhonen ja valoeetteri, Matti Kuuselan meditaatio

- Ihminen, luonto ja kosmos, Rudolf Steiner

1 kommentti . Avainsanat: perhonen, valoeetteri, Saturnus, aurinko, maan inkarnaatiot, valo, lämpö, muisto, Steiner

Syyskuun tervehdys

Keskiviikko 5.9.2012 klo 2:22 - Matti Kuusela

Tervehdys teille kaikille hyvät ystävät. Lämpimät syyspäivät tuovat uutta voimaa ja turvallisuutta elämään. On ilo tuntea, miten värit ja tuoksut ja lämpö itsessään tuovat uusia kosketuksia elämään ja luontoon. Kesällä ihmissielu avautuu ja kohoaa jopa voimakkaasti irti maasta, mutta syksyllä me palaamme sisäisesti takaisin maan piiriin.

Syysaikana me saamme kokea monia jännittäviä elämyksiä. Tahdomme tehdä ja aloittaa uusia asioita. Joinakin päivinä syksyllä valo elää kosteuden pienen pienissä pisaroissa, mutta toisina päivinä se avaa ihmeellisen voimakkaita näkymiä. Huomaa, miten maisemat näkuvät paljon voimakkaampina ja värikylläisempinä kuin kesällä.

 

Enkelit ja luonnonolennot ovat kanssasi

Silloin kun lehdet alkavat irtaantua
puista ja muuttua punaisiksi,michael_rublev.jpg
oransseiksi tai keltaisiksi, huomaa ihmeellisen ilmiön. Jos silloin avaa silmänsä ilmatilaan puiden ympärillä, voi huomata, miten värit elävät itse ilmassa! Se johtuu siitä, että kevään ja kesän kasvuvoimat imevät pieniä luonnonhenkiä kasvuprosessiin mukaan, ja syksyllä lehtien varistessa ne hetkeksi vapautuvat ja viipyvät itse ilmassa. Luonnonhenget jopa kantavat valoa itsessään. Siksi kirkkaina ja valovoimaisina syyspäivinä voi nähdä, miten valo kimaltaa ja loistaa myös puiden ja lehtien ympärillä.

Syksyn aistikokemukset ovat täynnä monia ihmeitä. Kun arkkienkeli Mikael syysaikana painaa kosmisella voimallaan kesän kosmisen tietoisuuden jälleen maan piiriin, tapahtuu ihmeellisiä asioita, joista monia voi havaita, jos on tietoinen siitä, että enkeleiden ja luonnonhenkien voimat ovat syysaikaan hyvin erilaisia kuin muina vuodenaikoina.

Itse asiassa jokaisen vuodenajan luonnonhenkivoimat ovat aivan omanlaisiaan. Kun huomaamme sen, se rikastaa myös sisäistä elämäämme ja vahvistaa meitä. Vielä enemmän se rikastaa sisäistä elämäämme, jos opimme yhtään vertailemaan sisäisesti syksyn ja kevään, talven ja kesän tunnelmia. On hienoa oppia huomaamaan, miten erilaisia voimia niissä vallitsee.

 

Vuoden kierto

Vuoden kierto on todellakin kiertoa. Kesällä meidän jokaisen tietoisuus ulottuu korkealle kosmisiin etäisyyksiin ja uudistuu siellä. Juuri siksi me haluamme pitää kesällä lomaa ja juuri siksi ajattelu ja suunnittelu on kesällä usein niin vaikeaa, koska merkittävä osa meidän tietoisuusaineksestamme on silloin avaruuden etäisyyksissä. Itse muistan, miten etenkin nuorempana sain todella ponnistella voidakseni kesällä ajatella mitään syksyn töitä.

Syyskauden lopulla enkelit ja luonnonhenget siirtävät ihmisen tietoisuussubstanssi luonnonenergioiden ohella ensin maan päälle ja sitten jopa maan alle. Osa meidän tietoisuudestamme elää talvella todellakin maan ja maaäidin sylissä. Ja osittain siksi meidän kokemuksemme sekä päiväajan että öiden lumikentistä voi olla niin ihmeellisen kosmisen kimaltava, sillä maan yllä tietoisuussubstanssi on talviaikaan niin ohutta, että me voimme nähdä miten lumihiutaleet kimaltavat kuin tähdet auringon- tai kuunvalossa.

Luonto on täynnä ihmeitä kun me vain antaudumme sille. Henkinen tieto auttaa meitä elämään vuodenkulun muutoksien mukana ja löytämään sen ihmeellisiä muutoksia, jotka päivästä päivään tai ainakin viikosta viikkoon paljastavat uusia salaisuuksiaan, kunhan vain osaamme yhtään etsiä niitä.

 

Maria Magdaleena

Kun aikanaan kiinnostuin voimakkaammin Maria Mgdaleenasta, hänestä oli vaikea löytää sellaista informaatiota, jota kaipasin. Muistan hyvin miten pidin hänestä iltatilaisuuden Minä Olen -keskuksen uudessa melkoisen pikkuisessa mutta valkeassa salissa Liisankadun varrella.

Läsnäolon voima oli suuri, mutta sanoja vaatimattomasti. Se oli 90-luvulla ja nyt viimeisten vuosien aikana Magdaleena-tietoisuus tuntuu kasvavan ja kehittyvän jopa kuukausittain. Oli valtavaa kokea, miten juuri Magdaleena sai ensimmäisenä Kristukselta käskyn: Mene ja kerro minun opetuslapsilleni...

Nyt Maria Magdaleena alkaa ilmentyä valtavana henkisenä olentona, ihmiskunnan suuren alkuperheen jäsenenä, jolla on hyvin merkittävä tehtävä Kristuksen kanssa ihmiskunnan opettajana, ja nimenomaan vihkimysopettajana.

Viimeksi Turussa Magdaleena -illassa avautui voimakas rohkeuden opetus. Se liittyy juuri meneillään olevaan Leijonan sydänaikaan siten, että sydänvoimien elpyminen ihmiskunnassa vaatii paitsi tunnetta, myös rohkeutta. Ja se vaatii rohkeutta ainakin kahdella tavalla. Tarvitsemme rohkeutta omien tunteittemme kokemiseen. Tarvitsemme rohkeutta heikkojen puolustamiseen.

Nämä kaksi kulkevat yhdessä. Jos me kiellämme omat syvemmät tunteemme, eivät tunteet ohjaa meitä oikeisiin tekojen sen paremmin lasten kuin eläintenkään suojelussa tai koulu- ja mahdollisesti työpaikkakiusaamiseen puuttumisessa.

Jännittävää nähdä ja kokea, millaiseksi ensi torstain Maria Magdaleena -iltamme muodostuu ja mitä uusia energioita ja opetuksia meitä odottaa Galleria Ajaartissa!

Rakkaudella
Matti

2 kommenttia . Avainsanat: vuodenajat, arkkienkeli, mikael, syksyn, värit, valo, luonnonhenget, enkelit, Maria, Magdaleena, rohkeus, heikkojen puolustaminen, tunteet, tunteiden kokeminen

Vain rakkaus voi auttaa

Maanantai 25.7.2011 klo 18:41 - Matti Kuusela

Norjan tragedian jälkeen jotkut sisäiset energiatasot ovat olleet tukossa ja ovat sitä edelleenkin. Se tekee kirjoittamisen siitä vaikeaksi, mutta mennään hieman taaksepäin. Viimeisen puhelinmyyjä-blogin pohjalta heräsi facebookissa keskustelua, jossa tuli esiin havaijilainen parannuskirja, joka kertoo menetelmästä menetelmästä nimeltä ho'ononopono.

Jos nyt oman ajatteluni perusteella kuvaan sen ideaa, niin jokainen ihminen on oman universuminsa keskus. Jos tapahtuu jotain sellaista, mihin en voi vaikuttaa suoraan, voin aina kuitenkin vaikuttaa sisäisillä energiatasoilla. Voin muodostaa itsestäni aivan kuin valon ja rakkauden energioiden spiraalin, joka puhdistaa ympärilläni olevia kielteisiä värähtelyjä. Se on ehkä kaikkein kauneinta, mitä tässä tilanteessa voin tehdä.

 

Sampo-periaate

Sitä voi kuvata myös kalevalaiseksi sampoperiaatteksi, jossa kauniisti kuvataan, miten sampo jauhaa yhden purkin myötäviä, yhden purkin syötäviä ja kolmennen kotipitoja.

Yksi purkki syötäviä on tässä se, mitä me otamme vastaan. Me työstämme se itsessämme, omalla hengen valollamme, rakkaudella ja näkymättömien ystäviemme avulla, ja lähetämme sen jälleen puhdistetuneena eteenpäin. Se on niitä myötäviä.

Mutta me tarvitsemme myös itsellemme kotipitoja, sitä hyvää voimaa, joka rakkaudesta syntyy.

Mitä useampi puhdistaa tällä tavoin ympäristönsä kielteisiä energioita, sitä paremmaksi meitä jokaista ympäröivä henkinen ilmapiiri muuttuu.

Mitä useampia valoa ja rakkautta ja lämpöä loistavia sampomajakoita meillä on, sitä parempi.

 

Vuorisaarnan periaate

Matteuksen evankeliumin vuorisaarnan periaato on aina ollut vaikeasti ymmärrettävä. Mutta siinä puhutaankin energioista, ei ulkoisesta maailmasta. Kun vuorisaarna sanoo, että on käännettävä toinenkin poski, se olettaa lukijoiden ymmärtävän, että nyt siirrymme ulkoisen maailman käsittelystä sisäiseen maailmaan.

Sisäisessä maailmassa me kykenemme ottavaan vastaan, kokemaan ja muuntamaan kielteisiä energioita. Siitä tulee yhä enemmän ja enemmän meidän henkistä työtämme. Meidän maailmassamme on vielä pitkään kielteisiä tapahtumia, koska me tarvitsemme niitä oppiaksemme työstämään niitä sisäisillä tasoilla ja valinnoillamme. Tämä maailma on traaginen, mutta me voimme aina itse tehdä parhaamme sen muuntamiseksi ja kohottamiseksi.

On hyvä meditoida, lähettää valoa ja auttaa järkyttyneitä sieluja, etenkin niitä, jotka ovat menettäneet äkillisesti fyysisen elämänsä. Sen lisäksi koen yhä tärkeämmäksi tämän muodostumisen oman universuminsa rakastavaksi keskipisteeksi. Hyväksymällä ja rakastamalla muutan minun seuraani etsiytyvät energiat jälleen puhtaiksi. Henkisen minäni avulla kohotan, valaisen, lohdutan ja asetan rakkaudellisesti kohdalleen tasapainostaan järkkyneet energiat.

 

Vihan vai rakkauden velvollisuus

On niin luonnollista kokea vanhaan tapaa, että velvollisuuteni on vihata vääryyttä. Niin tehdessään kokee itsensä jollakin tavoin voimakkaammaksi.

Mitään hyötyä kosmisessa mielessä siitä ei kuitenkaan ole. Meidän on ehkä hyvä uskaltaa joskus suuttua, hetkellisesti, mutta jatkuva suuttuneena oleminen vain huonontaa asioita.

Sisäisten voimien alueella vain myönteiset voimat parantaa.

Se ei taas tarkoita sitä, että minun tulisi tukahduttaa suuttumuksen, surun, kärsimyksen tai ahdistuksen tunteet. Ne kuuluvat tuohon omaan sisäisyyden maailmaani. Annan ahdistavien tunteiden nousta vapaasti esiin ja kohtaan ne rakkauden spiraalivoimallani. Silloin niiden kielteinen lataus purkautuu ja niiden sisältämä energia muuntuu jälleen hyväksi ja rakentavaksi.

3 kommenttia . Avainsanat: Norjan tragedia, vuosisaarnan periaate, valotyö

Kristus ja Zarathustra

Keskiviikko 6.7.2011 klo 0:53 - Matti Kuusela

Hei taas, kiitos kommenteista eilisestä kirjoituksesta. Sanottiin että se tuntui oikealta, vaikka kaikkea ei ymmärtänytkään.

Nyt joka tapauksessa siis keskiviikkona on Auringon ja suuren Sirius-tähtiystävämme konjunktio. Sirius ei olekaan mikä tahansa tähti, sillä se on yhdistetty esimerkiksi Isikseen ja Zarathustraan ja sitä pidetään Maan henkisen koulutuksen vartijana.

Siriuksen ja Auringon yhteinen nousu taivaanrannalta oli muinaisille egyptiläisille tärkeä hetki. Heille se merkitsi Uudenvuoden alkua, Niilin tulvia ja sen seurauksena kuivan ajan päättymistä ja uutta hedelmällisyyden jaksoa.

 

Kristuksen odotus

Egyptiläisille Sirius oli
myös jumalatar Isiksen
tähti. Isis oli heille samaa
kuinzarathustra.jpg Maria meille, olento joka on valmis ottamaan vastaan kosmoksesta pojan. Näitä perusmyyttisiä draamoja näyteltiin korkeakulttuureissa satoja ja tuhansia vuosia ennen Palestiinan tapahtumia.

Ajatus näistä kulttuureista pakanallisina on täysin virheellinen. Jeesuksen syntymää Neitsyestä odotettiin kaikkialla, missä ihmiskunnan mysteerisalaisuuksia tunnettiin. Israel ei tässä odottamisessa ollut mitenkään yksin. Jeesuksen syntymä maan päälle oli sitten sen pitkän odotuksen täyttymys.

Ongelma siinä, että Jeesusta ei otettu paremmin vastaan, oli ilmeisesti siinä, että ihmiskunta oli jo rappeutuneempi kuin oli saatettu odottaa. Ehkä myös Kristuksen tulo maan päälle myöhästyi alkuperäisestä suunnitelmasta, kun ihmiskunta ei ollut riittävän valmis ottamaan häntä vastaan.

Tuntuu siltä, että tässä ihmiskunta kykenee yllättämään yhä uudelleen: olemaan vastaanottamatta henkisiä todellisuutta. Henkiset opettajat odottivat, että Kristuksen toinen tuleminen olisi edennyt jo viime vuosisadalla ennen toista maailmansotaa niin pitkälle, että todella useilla ihmisillä eri puolillan maailmaa olisi ollut hänestä henkisiä kokemuksia. Joillakin oli, mutta odotettua henkistymisen aaltoa ei syntynyt.

 

Kristuksen ymmärtäminen

Nyt meidän olisi tehtävä kaikkemm ymmärtääksemme Kristusta. Niin paljon kuin olemmekin puhuneet sydämen avautumisesta ja sydämen ymmärryksen kehittymisestä, sydän ei osaa kehittää tuota ymmärrystä ilman ajattelun valon apua.

Ajattelu on se valo, joka loistaa kuin majakka yli meren ja näyttää elämän aallokot ja karit niin, että sydän voi turvallisesti etsiä oman paikkansa. Ilman ajatuksen valon tukea sydämen on lähes mahdotonta löytää rakkaudelleen tukevaa perustaa. Ja sydän taas näyttää ajattelulle sen, mikä on tärkeintä.

Ilman sydämen tukea ajattelusta tulee kuollutta ja itsekästä, sellaista joka pyrkii vain omaan hyväänsä ja siihenkin lähinnä materialistisin keinoin.

Puhuimme aiemmassa blogissa Kristuksesta pelastajana, mutta hän jätti meille ihmisille oman osamme. En tiedä pitäisikö minun tässä puhua jälleen kirkosta, siis luterilaisesta, mutta puhutaan nyt. Kirkossa on sellainen näkemys, että joko ihminen pelastaa itsensä, tai Kristus pelastaa hänet.

Mutta kysymyksessä ei ole joko-tai, vaan kumpikin. Normaalit sanat ovat tässä hirmuisen kömpelöitä ja rajallisia, mutta Kristus varsinaisesti pelasti ihmisen fyysiseen ruumiin hajoamasta (pääsiäinen) ja eetterikehon pakenemasta pois maasta (helatorstai). Entä ihmisen astraalikeho ja minä?

Ne ihmisen on itse pelastettava ja aktivoitava. Onhan Kristus siinäkin takana ja helluntai on juuri minuuden juhla, mutta silti. Fyysinen kehomme ja sen elämänvoimat tulevat pitkälle toimeen ilman me ihmiset teemme mitään aktiivista niiden hyväksi, mutta sellaisen yhteyden Kristukseen, että meidän minuutemme työ ajattelussa ja tunteissa voi muodostua todelliseksi uudeksi maailmanluomiseksi, sen ihminen voi saavuttaa vain oppimalla ymmärtämään Kristusta ja hänen työtään.

Se voi kuulostaa aluksi täysin epäreilulta ja asiattomalta. Miksi olisi joku tietämisen yksityiskohta, joka olisi niin tärkeä. Mutta se ei olekaan yksityiskohta, vaan Kristuksen vaikutusta ja työtä tulevaisuudessa ei mitenkään voi käsittää ymmärtämättä hänen työtään menneisyydessä.

Vaikea asia tässä on se, että koska yksi Kristuksen tehtävistä on antaa ihmisille vapaus, jotta heistä voisi tulla todellisen ja aidon rakkauden ja luovuuden olentoja, meille ei voi antaa Kristuksen ymmärtämistä kuin automaationa, vaan meidän on tehtävä ainakin vähän omaa työtä mukana.

 

Kristus-valo

Aivan pelkkä antautuminenkaan ei riitä, sillä silloin puuttuu tuo henkinen ajatusvalo, josta oli puhetta.

Meidän on siis ymmärrettävä. Ja meidän on tunnettava. Vain kaksi asiaa, mutta käytännössä se on niin paljon, koska maailma opettaa meille yhä tuota joko-tai -ajattelua. Joko uskot, etkä silloin ajattele. Tai ajattelet, etkä silloin usko.

Tai koska jokin on hyvä juttu, se ei voi olla paha. Tai koska joku puhuu hyvistä asioista, hän on hyvällä asialla. Tämä kaikki on niin riittämätöntä.

Kristus-valossa, joka on samalla Sirius-valo, meidän on aina jaksettava katsoa jokaista asiaa sekä sydämellä että päällä, sekä tunteella että ajatuksella, sekä rakkauden lämmöllä että valolla.

Samoin meidän on opittava katsomaan jokaista asiaa sekä sen valopuolelta, myös varjopuolelta, sillä molemmat ovat mukana jokaisessa asiassa.

Kun meissä alkaa herätä tämä valon ja sen heittämän varjon ymmärrys jokapäiväisenä luonnollisena asiana, silloin meissä voi alkaa herätä myös Sisäinen Sirius, sekä naisellisena Isis-Sofia-viisautena että miehisenä Zarathustra-viisautena, sekä Mariana että Jeesuksena.

2 kommenttia . Avainsanat: Kristus, Jeesus, Zarathustra, Sirius, Aurinko, Kristus-valo, Kristus-rakkaus

Suvisaunan salaisuuksia

Maanantai 13.6.2011 klo 11:08 - Matti Kuusela

ilta_200.jpgMaanantai helteen jälkeen. Kuu heijastaa viikonlopun lämmön uuteen alkuun. Anna sen, mitä viikonvaihteessa otit vastaan luonnon lämpönä, muodostua nyt sisäiseksi voimaksesi.

 

Mystinen lämpö

Lämpö on mystinen elementti. Kaikki lähtee lämmöstä. Lämmön alueella elementti ja sen eetterivoimat ovat melkein samaa. Henkisen tiedon mukaan maan ensimmäinen inkarnaatio muodostui pelkästä lämmöstä ja sen sisäisistä hienoista virtauksista.

Sitä me suomalaiset edelleenkin muistelemme saunan sisäisyydessä. Me olemme ja elämme edelleenkin niin lähellä luontoa, että lämpö ei kovetu meissä itsekkyydeksi, vaan avaa meille tien sisäiseen lämpökosmokseen ja alati uudistaviin ja puhdistaviin alkuvoimiin.

Astuessamme kesäiltana ulos saunasta (etenkin savusaunasta) astumme maan toiseen inkarnaatioon, jossa alkulämmöstä kohoaa ylöspäin kuin liekkinä valo ja sen tuhkana tiivistyy ilma. Tätä suven lempeän ilman ja valon leikkiä on ihana katsella saunan terassilta, ja muistella maapallon toista inkarnaatiota, jota henkisesti nimitetään Auringoksi, kuten ensimmäistä maapalloa Saturnukseksi.

Kun astun lämmön, valon ja ilman piiristä järveen uimaan, siirryn kolmanteen Maan inkarnaatioon, jota nimitetään (vanhaksi) Kuuksi. Se on nestämäisen elementin ja kuulon ja äänen maailmaa. Kuikan huuto ja veden kosketus tuovat esiin sielullisuuden sisäisyyden syntymisen. Alan kokea itseni ihoni sisäpuolella, kehon muodossa. Vedessä kokemus itsestäni tiivistyy.

Saunamakkara ja saunakalja tuhoavat saunan ikipyhyyden ja pudottavat meidät Maan neljänteen inkarnaatioon, jossa ihminen lankeaa pyhyyden piiristä aineen hengettömyyteen, kokee sisäisen elämänsä sukulaisena aineen maailmalle. Raamatussa Nooa oli ensimmäinen, joka kasvatti viinirypäleitä ja humaltui.

Meidän ei enää tarvitse kulkea Nooan humalan ja krapulan tietä, vaan voimme uustestamentillisesti nähdä saunan terassilta maan elementteineen ja eetterivoiminen Kristuksen kehona. Meidän ei tarvitse humalan kautta erillistää itseämme hengen kokemisesta tässä maailmassa, vaan voimme kohottaa aistikokemuksen jälleen henkisten alkuvoimien yhteyteen ja sillä tavoin luoda uutta tietä tulevaisuuteen.

Maapallon seuraavaa inkarnaatiota nimitetään Jupiteriksi. Siinä meillä ei enää ole aineellista todellisuutta, vaan voimme kuvitella Jupiterin olevan sitä, mitä lauantain kesäillassa voimme kauneimmillaan kokea saunan jälkeen, kuin kaikesta aineellisuudesta vapautettuna.

2 kommenttia . Avainsanat: sauna, saunan henkisyys, maan inkarnaatiot, lämpö, valo, vesi

Keväisiä harjoituksia

Lauantai 9.4.2011 klo 15:16 - Matti Kuusela

Keväällä ulkona auringon paistaessa on hyvä tehdä sellaisia harjoituksia, jotka muina vuodenaikoina ovat mahdottomia tai ainakin vähemmän sävähdyttäviä.

Jos kävelet, kohota itseäsi energeettisesti ylöspäin. Sopivat kehonalueet voi aivan hyvin valita itse, miltä vain tuntuu. Mutta tietenkin koko vatsan aluetta on hyvä kohottaa, lantiota, vapauttaa rintakehää ja kaikkien nivelien liikettä. Hartiat taas laske levollisesti alas. Tunne olosi vapaaksi ja valoiksaksi kuin taivaan lintu.

Tuo on jo itsessään hieno harjoitus, jota on hyvä tehdä säällä kuin säällä. Nyt auringon valossa tunne ja havaitse: koe auringon lämpö kasvoillasi. Tunne tuuli ja ilma. Tunne samalla jäljellä olevan lumen viileys. Tunne veden vielä jähmeä keväisyys. Ja hengitä värejä melkein kuin kaikilla aisteillasi.

 

Valo

Koe millainen valon laatu on juuri nyt. Kaikissa luonnonilmiöissä elää luonnonhenkiä ja haltijoita, jotka ohjaavat ja elävöittävät niitä. Tunnustele sisäisesti millaisia luonnonhenkiä elää juuri nyt aurinvalossa ja moninaisissa ympäristösi väreissä.

Luonnonhenkien taustalla vaikuttaa enkeleitä, usealla eri tasolla. Voitko aavistaa joidenkin enkelien henkisen fyysisyyden, joiden sielullisuuden, joiden korkeat tarkoitukset?

Mieti millaisia ovat sen korkean olennon tarkoitukset, joka juuri nyt ohjaa kokemaasi valoa. Sillä luonnossa kaiken takana on tarkoitus, jopa useammalla tasolla.

Tai saatko tuntuman kokemiesi valon laatujen tai värien ... no sille ei ole oikein hyvää sanaa nykyään. Ennen olisi voitu sanoa moraalisuudesta, olisiko nyt hyvä sana eettisyys? Se ei ole varsinaisesti tarkoitus, vaan voiman ja läsnäolon sävy. Niissä elävät ja vaikuttavat ja niitä ylläpitävät luonnonhenget.

Monia tällaisia harjoituksia voit tehdä kävellessäsi ulkona.

 

Arkkienkeli Rafael

Kevään arkkienkeli on Rafael. Hänen
tervehdyttävät voimansa vaikuttavat
erityisestirafael_400.jpg hengityksen kautta. Hengitä ilmaa, mutta hengitä myös aisteillasi ja koko olemuksellasi kevään valoa.

Keväällä arkkienkeli Mikael vaikuttaa maan pinnalla, kun kosmisesti varsinaisena toimijana on Rafael. Voitko tuntea Mikaelin selkeyden, joka virkistää ja vahvistaa sinua keväällä?

Tunnetko miten aivan kuin Rafaelin siipien alla kaikkeen kasvullisuuteen liittyvät luonnonhenget alkavat herätä ja nousta esiin. Voitka jo tuntea ja aavistaa miten ne alkavat kohottaa kasveja esiin maasta ja valmistaa lehtien puhkeamisen aikaa.

Voitko tuntea, miten ne imevät auringon valon voimaa, jonka ne sitten ohjaavat kasveihin?

 

Nauti

Ja muista nauttia! Lähetä terveisesi, kiitollisuutesi ja ilosi kaikille luonnonhengille ja enkeleille. Tulevaisuudessa ihmisten osallistuminen tulee luonnossa yhä tärkeämmäksi. Nyt enkelit, haltiat ja luonnon monenlaiset mestarit työskentelevät vielä vanhojen jumalvoimien ohjaamina ja innoittamina, mutta vastuu siirtyy yhä enemmän ihmisille. Meidän tehtävänämme tulee olemaan luonnon ohjaaminen ja maan kehityksen edistäminen.

Harjoittelun tulevista tehtävistämme voimme aloittaa juuri antamalla huomiotamme ja kiitollisuuttamme kaikille luonnossa vaikuttavilla olennoille. Sillä tavoin opimme myös ymmärtämään luonnon toimintaa ja tehtäviä ja näkemään elämää ympärillämme enkeleiden ja luonnonolentojen silmin.

 

Rakkaudella ja Kiitollisuudella
Matti

 

Tätä viestiä saa jakaa edelleen kaikkialle!
Enkelimaa.fi

 

 

 

 

2 kommenttia . Avainsanat: henkisiä harjoituksia, kevät, luonnonhenget, enkelit, aistit, valo

Jokainen loistakoon omaa valoaan!

Torstai 10.2.2011 klo 15:59 - Matti Kuusela

 

Ulkona on jälleen ihana päivä. Monina talvipäivinä olen nähnyt auringon loistavan hetken aikaa aamupäivällä, mutta tänään tuo valo on erityisen loistavaa. Jääpisarat kimmeltävät puiden alaoksilla ja valo esiintyy kauneimmassa säihkeessään.

Kauniiksi tuon jään ja lumen kimaltavan valon tekevät kaikki pienet keijut, jotka ilakoivat siinä energiassa, joka vapautuu jään ja lumen noustessa auringovalon voimasta korkeammalle tasolle. Kun aina henkistyy, niin pienet haltijaolennot pääsevät jälleen liittymään siihen.

Muista kiittää luonnonhenkiä aina kun näet ulkona jotain kaunista. Se on heidän tekoaan. Luonnonhenget toimivat ulkona luonnossa monella tasolla sielullistaen ja henkistäen sen tapahtumia.

 

Totuus ja kauneus

Henkisesti ihmiskunta on pitkään taistellut tietään totuuden löytämiseksi. Totuus sillä tavoin kuin me sen nykyisin ymmärrämme, on lujasti yhteydessä fyysisen maailman todellisuuteen. Se on projekti, joka on jo hyvin pitkällä. Seuraava projekti, joka on jo tulossa, on elämänmaailman ja elämänvoimien tunnistaminen. Sen maailman laki on kauneus.

Katsomalla maailmaa kauneuden silmin me luomme luonnonhengille ja enkeleille lisää tilaa työskennellä ja osallistua tähän maailmaan kanssamme. Maailman luonnostaan kehittyessään ja yksilöllistyessään meistä ihmisistä tulee niitä olentoja, joiden tehtävänä on luoda uusi yhteys elämänmaailmaan. Se tarkoittaa, että meidän osallistuessamme kaikkeen kauneuteen katsomalla, ajattelemalla, tahtomalla tai luomalla ja jopa siivotessamme me vahvistamme niitä elämänvoimia, joita kaikki olennot täällä tarvitsevat.

Ennen ihmiset ja etenkin luonnonuskontojen harjoittajat etsivät Kristuksen totuutta luonnosta. Sitä oli myös israelilaisten kokemus palavasta pensaasta, josta ääni kertoi olevansa "Minä olen". Silloin Kristus oli edennyt tiellään kohti ihmistä jo luonnon elementtien tasolle. Sitä ennen hän oli viisaiden tähtien tutkijoiden havaittavissa kosmoksessa, tähtien liikkeissä ja Auringossa.

Nyt kun Kristus toisessa tulemisessaan on liittynyt maahan, meihin ihmisiin ja luonnon elämänmaailmaan, hän elää hyvin lähellä luonnonhenkien todellisuutta, mutta on tärkeää, että me ihmiset kerromme luonnonhengille Kristuksesta, joka kaiken sen takana, minkä me voimme kokea korkeampana viisautena ja yhteytenä, hänenä, jonka läsnäolo varsinaisesti liittää ihmistiedon hartauden välittämänä maailmankaikkeuteen,

Mitä me tiedämme Kristuksesta? Kun katsomme noita kimmeltäviä valopisaroita auringonvalossa, se että muistamme Kristuksen nyt asuvan sydämissämme, se riittää. Omalla sisäisellä Kristus-valollamme, oman sydämemme loisteella me voimme liittyä luonnon valon säihkeeseen ja siten kertoa myös keijujen ja haltijoiden maailmoille Kristuksesta, joka on kulkenut heidän maailmansa kautta, mutta todellisuuden ymmärtämiseen he tarvitsevat meidän ihmisten apua - kaikesta luonnonviisaudestaan huolimatta.

Totuus = fyysisen luonnon laki

Kauneus = elävän luonnon laki

 

Loistakoon meidän ihmisten piirissä jokainen omaa valoaan. Luonnonolennot näkevät sen kautta Kristuksen valon, joka meidän ihmisten kautta vahvistuu heille.

Me aliarvioimme itseämme niin usein ja ajattelemme, että jos minä voisin loistaa tuon toisen valoa, joka on niin hienoa, niin kyllä minä sitten. Mutta asia ei ole niin: jokaisen oma valo, jokaisen minän valo, on tärkeää, sillä jokainen minä on jumalten lahja. Ei anneta yhdenkään lahjan mennä hukkaan.

 

Rakkaudella
Matti Kuusela

2 kommenttia . Avainsanat: yksilöllinen valo, henkinen valo, Kristus-valo, keijut, luonnonhenget

Orbeja

Torstai 13.1.2011 klo 21:31 - Matti Kuusela

Eräs ystävä kysyi minulta tänään valokuvassaan olevista pyöreistä pallosista, joita nykyään on alettu kutsua orbeiksi.

Ensimmäinen orbikuva tuli itselleni joitakin vuosia sitten kun muuten pimeässä metsässä Hyvinkään Usmissa otin kuvan iltanuotiosta. Mietin silloin pitkään mitä nuo palloset voisivat olla. Ja päädyin siihen, että ne eivät voi olla nuotion valoheijastuksia.

Samoin tuumailin, että ne eivät myöskään ole kameran salaman tai nuotiovalon heijastukia ilmassa olevissa vesihiukkasista, ei myöskään pölyhiukkasista.

Ei siinä lopulta muita mahdollisuuksia enää jäänyt, kuin että ne ovat jollakin tavalla eläviä olentoja, jotka ovat tulleet esiin nyt digitaalikameroiden aikakaudella.

Itselläni näitä orbikuvia ei ole tullut juuri muita kuin tuo yksi, mutta rakkaani Sinikka otti Sinivuoren luonnonsuojelualueella kuvan, jossa niitä oli runsaasti. Sitten alkoi vähitellen tulla tietoon yhä useampia orbikuvaajia, joilla oli aivan vakituisia orbiseuralaisia. Joillakin on jo satoja tai varmaan tuhansia orbikuvia.

Orbeilla on vaihteleva väri ja sisäinen rakenne. Joskus niillä on myös pallosta poikkeava muoto, josta ne ovat selvästi tunnistettavissa. On myös erityisen suuria ja kauniita orbeja. Ne ovat siis yksilöitä, jotka liikkuvat toisissa paikoissa, joissa on selvästi korkeat värähtelyt. Toiset orbit näyttävät liikkuvat sellaisten ihmisten läheisyydessä, jotka pitävät niistä tai ovat niistä kovasti kiinnostuneita.

Facebookissa on runsaasti ihmisiä, jotka vaihtavat kuvia ja kokemuksia orbeista, ja jotkut kokevat niiden energeettisyyden tai olemuksellisuuden hyvin voimakkaasti ja kohottavasti.

Orbit ovat siis näkemykseni mukaan olemassa, niillä on jonkinlainen elämä ja tietoisuus, ne viihtyvät pidempään samoilla seuduilla tai yhteyksissä, ne ovat tulleet näkyviin digikuvien myötä ja ne herättävät monissa ihmisissä voimakkaitakin tunteita.

Orbeista on kirjakin, jota en ole vielä lukenut, jossa niistä puhutaan ymmärtääkseni jonkinlaisina enkelten airueina, ehkäpä jonkinlaisina enkeliolentojen kehollisuuksina.

Enkelimaan sivuilla on myös valokuvagalleria, jossa on yksi albumi orbeille ja muille mielenkiintoisille uusille ilmiöille. Käy katsomassa ja kerro omia kokemuksiasi! Jatkan myös itseä näistä aiheista lisää.

2 kommenttia . Avainsanat: Orbit, haltijavalot

Vanhemmat kirjoitukset »