Matin blogi

Perhosaura

Keskiviikko 9.7.2014 klo 21:55 - Matti Kuusela

Perhoset ja linnut ovat maan henkisessä kokonaisuudessa niin merkittäviä ja kiinnostavia olentoja, että meillä riittää alkuviikon kurssilla puhumista niistä vielä ensi viikollakin. Perhoset kantavat maailman alkumuistoja omassa ilmaolemuksessaan, linnut taas ovat henkisten ajatusten kantajia.

Jokaisella olentoljilla maan päällä on oma tehtävänsä. Ja nämä tehtävät voivat olla yllättävän laajoja. Ihminen on tasapaino-olento, joka kykenee tekemään kaikenlaista sellaista, mitä moniet eläimetkin, ja vielä paljon enemmän. Mutta eläimet ovat oman tehtävänsä asiantuntijoita. Kun niillä ei ole sellaista tuumimisen ja ihmettelyn sisäistä jarrutusta, ne suorittavat loistokkaasti juuri niitä tehtäviä, jotka niille kuuluvat.

Perhoset aineen henkistäjinä

Perhosen inkarnoituvat maalliseen aineellisuuteen vain niin vähän ne suinkin voivat. Se aine, jota ne ottavat itseensä, on aurinkovoimien läpäisemää ja hienointa, mitä maan päältä voi löytyä. Ja tätä maan hienoa aineellisuutta ne henkistävät maan päällä, tai oikeastaan maan päällisessä aurinkopiirissä eläessään niin, että tuosta henkistymisestä syntyy maan ympärille loistavan valoisa aura.

Tästä perhosaurasta Steiner jopa sanoo, että se sätelee hienompaa valoa kuin itse aurinko. Tällä auralla on merkittävä käytännöllinen tehtävä. Se kutsuu kuolemansa jälkeen uutta elämää etsiviä sieluja maan päälle. Se on kuin tunnusvalo, joka joka vetää puoleensa henkisessä maailmassa kulkevia ihmissieluja.

Ja vielä enemmän: perhosten henkistämä maan aines toimii omansta puolestaan myös siltana,  joka johtaa maan seuraavaan inkarnaatioon lepovaiheen yli.

Kun ajattelee näitä suuria kosmisia ja ihmiselämään vaikuttavia perhosten tekoja, huomaa myös että ne tekevät sitä ihmisen puolesta. Me ihmiset olemme niin erikoistuneita - voisi sanoa lääkäreihen verrattuna yleislääkäreiksi, että me olemme joutuneet luovuttamaan monia tällaisia mitä tärkeimpiä tehtäviä muille olennoille.

Eläinkunta ja kasvikunta antavat meille ihmisille mahdolisuuden puuhailla omia juttujamme silloin kun suurella kyvykkyydellään hoitelevat tehtäviä, joihin ihmiskunnan kyvyt eivät enää yllä. Meidän tehtävämme onkin kulkea kriisistä toiseen ja luoda uutta, kehittää tietoisuutta, jota koskaan aikaisemmin ei ole ollut olemassa. Ja tätä tietoisuutta me taas puolestamme voimme lahjoittaa luonnonkunnille.

Lintujen maailma

Myös linnut elävät vahvasti ilmassa perhosten tavoin, vaikka lintujen lento on jo huomattavasti maanomaisempaa perhosten ihmeelliseen lepatukseen verrattuna. Perhonen elää ilmassa, mutta siihen kuvautuvat maan ikivanhan alkukehityksen tuliprosessit. Perhosten siipien kuvioinnin kautta me pääsemme suoraan näkemään aurinkokuntamme ja koko ihmisolemuksen ensimmäiseen kaukaiseen inkarnaatioon, kosmisiin ikimuitoihin.

Se mikä varsinaisesti kantaa perhosta ilmassa, on kuitenkin valo, tai valon sisäinen energia, valoeetteri. Kun perhonen pysähtyy ja liikuttaa hiljaa siipiään, se kerää niihin lisää valoeetteriä, joka on niiden varsinainen kantava voima, jolla ne voittavat ilman raskauden.

Toki perhosten lennolla on myös aineellis-fyysinen perusta, mutta osa siitä jää kuitenkin tämän ihneellisen valon energian piiriin.

Lintu taas voittaa ilman lämmön avulla. Lintu kokoa hengittäessään ilmaa koko olemukseensa, aina onttoja luitaan myöten. Ja tuon ilman se lämmittää. Perhosten valoeetterin sijasta lintujen lennon kantava voima on lämpöeetteri. Se antaa niille kyvyn pysyä ilmassa. Lämpöeetterin vaikutuksen myötä myös lintujen lennossa on tietty taianomainen komponentti... vaikka voi tuon ihmeellisen lentämisen kokemuksen saada myös lennättäessään liidokkia, silloin kun olosuhteet ovat sopivia.

Mutta takaisin lintuihin. Ilmanolentoina myös ne henkistävät ainetta, vaikka ne vapauttavat sen kosmokselle vasta kuollessaan. Ihminen ei elämällään pysty vielä henkistämään ainetta lintujen ja perhosten tavoin niin, että se vapautuu puhtaaksi henkiseksi voimaksi. Mutta me pystymme henkistämään havaintojemme elementaatisia voimia silloin, kun me katsomme maailmaa riittävän myönteisesti, kauneuden tai rakkauden tai kunnioituksen silmin.

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perhoset, linnut, henkistäminen, valoeetteri, lämpöeetteri

Perhosten ja kukkien maailmat

Maanantai 30.6.2014 klo 23:50 - Matti Kuusela

Illalla puhuimme luonnonhenkikurssilla hyönteismaailmasta ja etenkin perhosista - ja niiden yhteydestä kasvimaailmaan. Perhosten olemus on henkiseltä kannalta valtavasti kiinnostavampi kuin mitenkään voisi kuvitella ennen kuin on kuullut siitä.

Perhoset ovat maailman vanhimpia olentoja. Niiden olemus on lähtöisin jo maan ensimmäisestä inkarnaatiosta, sen lämpökosmoksesta. Ja perhosten siipien kuvioinnissa elää yhä edelleen tämä alkuperäinen lämpökimallus.

Maan uusimmat eliötä ovat taas aivan päinvastaisia olemukseltaan. Madot ovat uutta perua, ne ovat puhtaasti maan tuotetta Steinerin mukaan.

Maan ja hengen näkökulmat

Kun perhoset ja yleensä hyönteiset ovat tuliselta olemukseltaan peräisin jo äärettömän varhaisesta menneisyydestä, eivät linnut jää paljoa jälkeen. Lintujen olemus on lähtöisin maan seuraavasta elämästä, joka inkarnoitui ilmaelementin ja sitä vastaavan valoeetterin todellisuuteen. Silloin alkuperäiseen lämpöön tuli siis mukaan ilma ja sitä valaiseva valoeetteri.

Vanhimpia lintuja ovat ne, jotka viihtyvät pitkään ilmassa ja vain harvoin tulevat maan päälle, aivan välttämättömyyden pakosta. Tällaisia vanhimpia lintuha ovat esimerkiksi kotkat ja albatrossit. Uusimpia taas ovat maan piiriin vajonneet lentokyvyttömät linnut, kuten strutsit.

Mielenkiintoista tässä on myös se, että tiede katsoo asiaa mielellään päinvastoin, ja pitänee juuri näitä lentokyvyttömiä lintuja vanhoina. Mutta ei se mitään, henkinen katse ja maallinen katse näkevätkin prosesseja vastakkaisista suunnista. Henkiselle katseelle on vain merkittävää kyky katsoa asiaa juuri vastakkaisilta suunnilta - ja sitten vielä muiltakin! 

suopursu_300

.

Planeettapiirien voimat

Kävimme läpi sitä, miten perhosen kehityksessä vaikuttavat peräkkäin auringon, Marsin, Juperin ja Saturnuksen henkiset voimat munasta, toukkavaiheeseen, koteloon ja sitten täysikasvuiseen perhoseen, joka avautuu maailmalle täydessä loistossaan.

Kun tätä vertaa kasvien kehitykseen, niin siinä voi nähdä vastaavat vaiheet. Munavaihetta vastaa siemenkehitys, toukkavaihetta lehtien kasvu, kotelon muodostusta kasvien verhiön kehitys ja perhosen väriloistoa kukan avoin väriloiste.

Steinerin mukaan perhosten ja kukkien kehitys on olennaisesti samaa. Se suuri ero niissä on siinä, että perhonen kehittyy auringon yläpuolisten planeettojen voimin ja kukka taas auringon alapuolisten planeettavoimien tukemana: kuu, Venus, Merkurius.

Tämä yhdenmukaisuus luo niille voimakkaan yhteyden, ja Steiner antaa sille myös vaikuttavat säkeet:

Katso kasvia!
Se on maan
kahlehtima perhonen.
Katso perhosta!
Se on kosmoksen
vapauttama kasvi.

Kasvien kaipuu suuntautuu ylöspäin - ja alas kukkiin laskeutuva perhosmaailma täyttää tämän kaipuun.

Tulen ja valon eetterit

Sitten tulemme tuli- ja valoeettereiden maalmojen jälkeen maan kahteen seuraavaan, kahteen viimeisimpään inkarnaatioon, joita luonnehtivat vesi ja maa, virtauksen ja kiinteyden elementit.

Huomasi tätä esitystä pitäessäni äkkiä, miten niin perhosten värikimalteisista siivista kuin kasvien kukista puhuminen ei onnistukaan niillä äänenpainoilla, jotka ovat kotoisin tästä nykymaamme aineellisuudesta ja maan edellisen tilan vesimäisyyden eräänlaisesta lauhkeudesta. Niiden voima ei riitä, ääni alkaa hidastua.

Ja sitten tajusin, että perhosten ja kukkien värejä voi aidosti kuvat vain lisäämällä ääneen tulieetterin innostusta ja valoeetterin sisäistä valaistusta!

Se oli kummallinen oivallus myös siksi, että tajusin miten sellainen henkinen elämä ja tutkimus, puhe ja kuvaaminen, jotka perustuvat vain maan- ja vedenläheisille sisäisillekin voimille, eivät oikeastaan milloinkaan voi yltää kuvaamaan kasvin tai perhosen todellista kosmista olemusta. Eivät ne ehkä voi edes yltää ymmärtämään sitä.

Vain taiteenomainen sisäinen innostus ja joustavuus kohoavat siihen tuli- ja valoeetterin todellisuudeen, joka on ominaista niin kukille kuin perhosten siivillekin.

Mutta tästä jatketaan. Seuraavalla kerralla, nyt ensi tiistaina 8.7. kohoamme vielä vaikuttavampiin todellisuuksiin Steinerin kuvatessa tuon ensi kerran perustana olevassa esitelmässään perhosmeren henkisiä vaikutuksia koko maan kannalta.

Lämpimästi tervetuloa. Ilta on avoin kaikille.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Perhoset, kasvit, kukat, tulieetteri, valoeetteri, eetterivoimat, madot, planeettapiirit, planeettovoimat, toukka, kotelo

Perhoset

Tiistai 9.7.2013 klo 18:57 - Matti Kuusela

Perhonen on yksi kesän hienoja ihmeitä. Miten se lentää? Mistä sen värit tulevat? Minulla on perhosista yksi meditaatiokin, Perhonen ja valoeetteri, mutta tässä perhosista erään Steinerin esitelmän mukaan. Tämäkin tieto ansaitsee tulla laajempaan tietoon.

Tällä kohtaa, josta nyt aloitan, Steiner liittää perhosmaailman vahvasti kosmisiin yhteyksiin. Luulisi, hän sanoo, että jo pelkän tunnon perusteella yhdistäisi lentävän ja kimmeltävän perhosmaailman ylempään Saturnuksen ja auringon piiriin, Jos katsot perhosta, näet miten se loistavine väreineen lepattaa valon läpi virtaavassa ja valoa väkehtivässä ilmassa. Ilman aallot kantavat sitä. Se tuskin koskettaa mitään maanomaista tai nestämäistä, sellaista mikä on sukulaista kuulle. Perhosen elementtiä on se, mitä on ylhäällä.

Perhosen olemassaolo on jotenkin hyvin vahvasti läsnäolevaa, mutta kun tutkii sen syntyä päätyy hyvin varhaisiin aikoihin.

Maan alkutulen valoon piirtynyt muisto

Se mikä nyt väikkyy valon läpäisemässä ilmassa perhosen siipenä, on ollut aiheena esillä jo maan ensimmäisessä inkarnaatiossa, jota nimitetään vanhaksi Saturnukseksi, koska nykyinen Saturnus-planeetta kantaa vahvasti sen muistoa. Muinainen Saturnus oli planeetta, tai oikeastaan koko meidän silloinen aurinkokuntamme, joka oli muodostunut pelkästään henkisestä lämmöstä. Se oli lämpöä, joka ei vielä ollut havaittavissa fyysisin aistein.

Ja perhosen kehitys jatkuu maan seuraavassa elämässä, vanhassa Auringossa, johon lämmön lisäksi tuli mukaan valo ja ilma, edelleen nykyaisteille näkymättöminä. Mutta silti kun eläytyy valoisaan kesäpäivään, kokea varmasti jota sellaista, mikä on sukua tälle ikivanhalle elämälle, jossa perhonen jo oli mukana. Silloin on syntynyt, lausuu Steiner, se mikä vielä nykyään antaa perhoselle mahdollisuuden olla valon ja ilman luomus. 

Aurinko antaa lahjanaan valoa, mutta aurinkokunnassamme Saturnus, Jupiter ja Mars tuovat ne voimat, jotka saavat auringonvalon kutsumaan aineellisuudesta esiin sellaista, mikä tulenomaisena välkehtii perhosen siiven ihmeellisessä aineessa. Perhosen olemusta ei voi ymmärtää, jos sen olemusta etsii maan perustalta, vaan perhonen olemuksessa toimii sellaista, mitä on etsittävä ylhäältä auringosta, ja ulommista planeetoista, Marsista, Jupiterista ja Saturnuksesta.

Perhonen - ulompien planeettojen olento

Perhonen on olemukseltaa yksi maailman vanhimpia eläimiä kantaessaan mukaan muistoa maan kahdesta ensimmäisestä ruumiillistumasta, Saturnuksen lämpökosmoksesta ja Auringon valon ja ilman kosmoksesta. Saturnus antaa sille sen tulen ja värit, jotka aurinko tekee näkyväksi.

Perhosen kaikista ihmeistä voisi hyvin kirjoittaa aivan oman kirjansa, sillä on uskomattoman kiehtovaa lukea, miten se esimerkiksi kehittyessään munasta toukaksi ja koteloksi aivan kuin ryömii eri planeettatilojen kautta kaikessa rauhassa. Se on maan päällä, mutta oikeastaan koko ajan kaukana maasta, keskeisesti aurinkovoimien piirissä.

Ja kun lukee siitä, miten perhosen henkistämä aineellisuus loistaa maapallon ympärillä, voi saada upeita sisäisiä kokemuksia, ja alkaa tajuta, miten rikas meidän maapallomme on yhteydessään aurinkokuntamme kaikkiin planeettapiirehin ja niiden voimiin. Sellaisessa olennossa kuin perhosessa tulee esiin juuri auringon ja ulointen planeettojen voimat, jotka ovat koko ajan kanssamme.

Olemme koko aurinkokuntamme asukkaita

On itse asiassa väärin ajatella, että me olemme vain maan olentoja. Toki me asumme nyt maan päällä, mutta vähänkin laajemmin katsottuna me elämme aurinkokuntamme ja sen planeettavoimien piirissä, jotka vaikuttavat meihin koko ajan paljon syvällisemmin kuin kuvittelemmekaan.

Jos olet ihmetellyt perhosen lentoa, miten se oikein pysyy ilmassa, niin henkinen vastaus on: se lentää valoeetterin piirissä. Eetterivoimat ovat neljää elementtiä vastaavia voimia: tulen elementtiä vastaa lämpöeetteri (Saturnus), ilman elementtiä ja valoa valoeetteri (aurinko). Kun perhonen pysähtyy ja levittää ja aukoo siipiään, se kerää itseensä valoeetteriä, jonka voimin se lentää. Voi sanoa, että perhonen lentää juuri valon sisäisen voiman avulla, joka on syntyisin vanhasta auringosta, ja joka nyt on yhteydessä nykyiseen aurinkoomme.

Ja siivissään perhonen kantaa muistoa siitä kehityksestä, joka alkoi maan ensimmäisessä henkisen tulen inkarnaatiossa, vanhassa Saturnuksessa. Ja nykyinen Saturnuksemme on edelleen se, minkä kautta nämä perhossiipien kehityskuvat syntyvät. Helposti voi paikallaan olevaa perhosta katsellessaan oivaltaa esimerkiksi sen, miten vanha kosminen luomus on ihmiskasvojen alkumuoto.

Rakkaudella

Matti

Lisätietoa Enkelimaan verkkokaupasta:

- Perhonen ja valoeetteri, Matti Kuuselan meditaatio

- Ihminen, luonto ja kosmos, Rudolf Steiner

1 kommentti . Avainsanat: perhonen, valoeetteri, Saturnus, aurinko, maan inkarnaatiot, valo, lämpö, muisto, Steiner