Matin blogi

Kohtalosta ja kohtaamisesta vapauteen

Torstai 31.10.2013 klo 1:30 - Matti Kuusela

Useinkaan emme tule koko syvyydessään ajatelleeksi sitä, mitä tärkeitä maanpäälliset elämät meille ovat. Luonnollisesti tämä on yhteydessä jälleensyntymisen ymmärtämiseen. Elämme täällä maan päällä ja sitten elämme toisen elämän aineettomassa maailmassa ja nämä kaksi elämää ovat voimakkaassa vuorovaikutuksessa keskenään. Me tuomme henkisestä maailmasta jatkuvasti uusia ideoita ja virikkeitä ja tehtäviä tänne maan päälle ja toteutamme niitä parhaamme mukaan, vaikka helppoa se ole, koska me vielä toistaiseksi hyvin pitkälle unohdamme sen, mitä tulimme tänne tekemään.

Tuolla unohtamisella on oma merkityksensä: se opettaa meitä näkemään, mitä tämä maailma meiltä kaipaa ja odottaa. Ja mitä mahdollisuuksia meillä on toteuttaa itseämme juuri täällä.

Mutta myös tällä maisella elämällä on oma merkityksensä henkisen maailman suhteen. Aika moni on tietoinen siitä, että siirryttyämme henkiseen maailmaan kuoleman jälkeen me käymme läpi menneen elämämme kokemukset niin omalta kuin lähimmäistemmekin kannalta. Nämä kokemukset ovat niitä, jotka auttavat meitä oppimaan uutta ja kehittymään eteenpäin.

Kohtaamiset

Juuri ihmisten kohtaamiselle maanpäällinen elämä on erityisen tärkeä. Jokainen uusi elämä tuo meilleomenenkukka_pysty_300.jpg uutta aineistoa käsiteltäväksi henkisessä maailmassa. Joka kerran ruumiistuessamme muodostuu uutta kohtaloa. 

Nyt me kaikki olemme inkarnoituneet maisiin elämiin jo niin usein, että emme ylipäätään kohtaa ainoatakaan ihmistä, jonka kanssa emme jo olisi kokeneet jotain aikaisemmissa elämissä. Ja yhä enemmän on myös ihmisiä - yleensä nuorempia - jotka tunnistavat aikaisemmista elämistään useitakin tässä elämässä kohtaamiaan ihmisiä.

Toistemme kohtaaminen täällä aistimaailmassa vaikuttaa niin, että nämä ihmiset tulevat meille todellisemmiksi myös henkisessä maailmassa. Ilman maallisia kokemuksia henkisessä maailmassa ei voi helposti muodostua pysyviä suhteita, koska vasta maalliset elämät liittävät ihmiset läheisesti yhteen ja tuovat heidät uusiin kosketuksiin keskenään seuraavissa elämissä.

Aikaisemmin ihmise ovat inkarnoituneet enemmän ryhmittäin. Nyt näyttää siltä, että omien henkilökohtaiset harrastusten pohjalta syntyy uusia ryhmiä, ja jossain tapauksissa ihminen voi kohdata täällä useampiakin ryhmiä, joiden kanssa hän on ollut kosketuksissa aikaisemmissa elämissä.

Hioutuminen

Meidän aikanamme tarvitaan yhä enemmän sellaista tutustumista toisten ihmisten kanssa, jossa vähin erin vaistomaisesti nousee se, mitä on kokenut heidän kanssaan aikaisemmissa elämissä. Se opettaa meitä hioutumaan keskenämme, ja on hyvä tietää ja muistuttaa itselleen, että me todella tarvitsemme tuota hioutumista.

Ja on hyvä tulla yhä enemmän tietoiseksi myös siitä, että antaa tuon hioutumisen tapahtua vapaaehtoiseksi. Vaikeissa tilanteissa on hyvä muistuttaa itselleen, että minulla on vapaus päättä omasta puolestani, mitä teen!

Steiner huomauttaa, että vain pidempiaikaiset suhteet, joissa aikaisempien elämien jälkivaikutukset alkavat nousta esiin, vaikka vielä vaistomaisesti ja tiedottomasti, vahvistuu meidän nuorin sielunalueemme, tietoisuussielu. Ja tietoisuussielun lujuutta me tarvitsemme siihen, että meidän korkeampi minämme voi muodostua.

Kun tietoisuussielu vahvistuu esimerkiksi rakkauden, hyväksymisen, kestävyyden, anteeksiantamisen ja muiden hyvien ominaisuuksien voimasta, siitä kehittyy kuin se läpinäkyvä ja puhdas malja, Maria meissä, joka kykenee ottamaan vastaan enkelimme ja hänen ohjaamansa korkeamman minämme. Ja kun olemme korkeamman minämme kokonaan omaksuneet, vapautamme samalla oman suojelusenkelimme - silloin meidän on itse ohjattava itseämme elämästä toiseen, kuten enkelimme nyt tekee. Mutta tuohon kuluu vielä aikaa, ja silti se aika on tulossa ja siihenkin on hyvä hiljalleen valmistautua, ensin lähinnä ideana.

Vaativuus

Keskinäisen ymmärryksen kehittäminen on myös vaativaa, koska on yhä tärkeämpää, että ihmiset kohottavat sisimmässään esiin sen, mitä heissä piilee karmallisesti. Joskus nämä karmalliset yhteydet voivat olla hyvinkin rajua. Omien asiakkaitteni piirissä on paljon tapauksia, joissa ihminen on ollut parantaja, jota kyseisen kylän yhteisö ei ole hyväksynyt ja hän on sen takia kohdannut kuolemansa.

Mutta suinkaan näin voimakkaita kohtaamisia ei aina ole, vaan usein ihmiset inkarnoituvat myös samojen sukujen piirissä niin, että kaikki mahdolliset vaihtoehdet siitä, kuka on kenenkin puoliso tai lapsi, lastenlapsi tai isovanhempi, tulee käydyksi läpi.

Myös työpaikkoja kannattaa katsella sillä silmällä, että ne saattavat olla itselle karmallisia yhteisöjä, karmallisten voimien tasoituspaikkoja.

Nykyään yhä tärkeämpää on yksittäisten ihmisten välisen ymmärryksen kehittäminen. Me vapaudumme sukujen ja muiden yhteisöjen hallinnasta ja muodostamme jokainen yhä enemmän oman yksilöllisyytemme, aivan kuin oman henkisen lajimme.

Hankalissa elämäntilanteissa voi kysyä, miten voin olla vapaa, kun niin monet tehtävät ja vaatimukset tai odotukset painavat?

Hyvä harjoitus tässä on kuvitella aina raskaalta tuntuvien tehtävien kohdalla, että teen se vapaaehtoisesti. Vain harvoin kukaan todella pakottaa johonkin tekoon. Teen nyt vapaasti sen, mitä aikaisemmin kuvittelin tekeväni pakosta tai välttämättömyydestä.

Tämä oli siis harjoitus. Se auttaa itse elämän kautta ymmärtämään, missä suhteessa vapaus ja välttämättömyys tai pakko ovat keskenään.

Aivan kuin korkeampana akordina edellisen ajatuksen jälkeen voi tulla seuraava:

"Miten voi oppia tekemään oikein, ellen ole vapaa?"

Tai sitä voi hieman tarkentaa:

"Miten voin kyetä tekemään oikein, ellen ole siihen - sisäisesti - vapaa?"

Rakkaudella
Matti 

4 kommenttia . Avainsanat: ihmiskohtaaminen, karma, ihmissuhteet, vapaus, korkeampi minä, enkeli

Mikael

Perjantai 19.7.2013 klo 0:35 - Matti Kuusela

Kuvittele aikaa kauan sitten, jolloin maailmassa oli yhtä ja toista, mutta jumalten luomat ilmiöt alkoivat irtaantua yhä kauemmas alkuperästään, niistä ajatuksista, joiden mukaan ne oli luotu. Sitten alkoi toimia kosminen voima, josta ilmiöihin kuuluvat ajatukset alkoivat virrata ihmiskunnalle. Siitä ajasta alkaen ajatusten muodostaminen on tullut ihmiskunnan sielunelämässä niin vallitsevaksi, että juuri ajattelussa on nähty olevan ihmismielen olemus.

Tuo kosmista voimaa, jonka kautta ilmiöihin kuuluvat ajatukset virtasivat ihmisille, nimitettiin vanhoissa opeissa Mikaliksi. Se todella tarkoittaa että ihmiset saivat ajatukset Mikaelille, joka hallitsi kosmista ajattelua, ja sitten lahjoittin ajatuskyvyn ihmisille.

Rudolf Steinerin mukaan noin 800-luvusta alkaen eli 1300 vuotta sitten ajattelu alkoi irtaantua Mikaelin ohjauksesta ja ajatusvoima siirtyi ihmisyksilöiden vapaaseen käyttöön.

Arkkienkeli Mikael

Mikael on aina ollut rohkea arkkienkeli, jolla on ollut
hyvin selvä näkemys omasta tehtävästään. 

michael_scales.jpgTietenkään hän ei pelkästään itse päättänyt kosmisen ajattelun laskemisesta alas henkisistä maailmoista ihmiskunnan käyttöön, mutta tekona se silti oli valtava, uudistava ja vastuullinen. Muutenkin sanotaan että suurista arkkienkeleistä juuri Mikael on vahvimmin uskonut ihmiskuntaan.

Oli kosmisesti valtava rohkeuden osoitus antaa vapaa ajatuskyky ihmiskunnalle, ja luottaa siihen, että sitä käytetään ainakin siinä määrin oikein, että se saa ihmisyksiöt oivaltamaan oman vapautensa, ja sitten alkamaan käyttää vapauttaan ja ajatteluaan mielekkäälle tavalla ihmiskunnan ja maailman kehityksen hyväksi.

Mikael on ollut pohjolassa hyvin suosittu arkkienkeli, ja hän on nähtävissä lukuisissa pohjolan kivikirkoissa varustettuna vaa'alla, miekalla tai keihäällä. Vaaka ei merkitse ainoastaan hyvine ja pahojen tekojen suhteen punnitsemista kuoleman jälkeen, vaan se on sisäinen kuva Kristuksen keskitiestä, tasapainosta kahden erheen välillä. Toinen erhe on se, joka pyrkii kohottamaan ihmisen irti maasta, toinen se, joka sitoo ihmisen maahan liian lujasti. Näiden kahden suunnan välillä ihmisen on tarkoitus löytää oma vapaa tasapainonsa, ja sen tasapainon vartija on Mikael.

Samalla Mikael on Kristuksen läheinen palvelija, hän oikeastaan juuri ilmentää Kristusta ja samalla johtaa ihmisiä terveeksi tekevällä tavalla Kristuksen luo. Mutta sen paremmin Mikael kuin Kristuskaan eivät pakota, he eivät vaadi, eivätkä he houkuttele. Siitä seuraakin jännittävä ja myös dramaattinen kosminen paradoksi: ihmisen on löydettävä tie Kristuksen luokse, Mikaelin kautta, vapaasti. Sillä tavoin ihmisestä voi kasvaa aidosti luova rakkauden olento. Jos hänen pakotettaisiin tai houkuteltaisiin Kristuksen luo, vapaus ei olisi todellinen, eikä rakkaus.

Siksi vapaa henkinen tieto on niin tärkeää. Henkistä tietoa ihminen voi punnita omalla vapaalla ajattelullaan ja itse luoda tiensä siihen suuntaan, jonka hän kokee oikeaksi. Heti kun tuon kirjoittaa, tajuaa, miten korkea toiminta ajattelu on. Miten paljon me voimme kohottaa maallistunutta ja usein latistunutta ajattelua, jotta se voi nousta sellaiseen kosmiseen lentoon, joka paljastaa meille henkisten olentojen ja henkisten voimien todellisuuksia.

Uudemman ajan Mikael

Teoksessaan "Antroposofiset johtolauseet", joka on tänä keväänä ilmestynyt ensimmäisen kerran yhteinäisessä muodossa, Steiner kertoo, miten 1800-luvun lopulla henkisen näkökyvyn omaavat ihmiset saattoivat havaita Mikelin astuvan alas ihmiskunnan henkisen elämän virtaan.

Steinerin mukaan Mikaelin pyrkimys on hänen kosmisen tehtävänsä uusi muodonmuutos, ja luonnollisesti samalla suuri muutos ihmiskunnan tietoisuudessa.

Kun Mikael aikaisemmin antoi ajatusten virrata ihmissieluihin henkisestä maailmasta, hän 1800-luvun lopulta saakka tahtoi elää mukana ihmissieluissa, joissa ajatuksia muodostetaan. Se merkitsee, että nyt Mikaelille läheiset ihmiset voivat antaa Mikaelin asua sydämissään. Nyt he voivat omistaa hänelle ajattelevan henkisen elämänsä.

Antaa Mikaelin asua sydämessään ei merkitse millään tavalla omasta vapaudesta luopumista, vaan muistakaamme keskiaikaista kuvaa Mikaelista kosmisena olentona: vaaka, miekka, keihäs.

Mikaelin vahvistama ajattelu tulee mahdolliseksi, kun me oman sydämemme tulivoimassa otamme käyttöön nuo työvälineet, jotka vielä muutama sata vuotta sitten kuvasivat kosmisia voimia: oman vapaan yksilölllisyytemme tasapainossa me luomme selkeitä kuin auringonsäteisiä ajatuksia, puhtaasti oman parhaan kykymme pohjalta. Silloin Mikael on ajatusten muodostajana meidän kanssamme, sydämissämme.

Rakkaudella
Matti 

1 kommentti . Avainsanat: arkkienkeli, Mikael, kosminen, ajattelu, sydänajattelu, Kristus, vapaus, luovuus, rakkaus, tietoisuus

Kesän ja kosmoksen juhlaa

Maanantai 18.6.2012 klo 18:42 - Matti Kuusela

Tämä on eräänlaista kesän suurta kosmista juhlaa. Ulkona on lämmintä ja voi mennä ulos teepaita päällä, palematta. Alkukesän vihreys elää vielä täydessä kasvuvoimassaan ja juhannus lähestyy.

Tietoisuuden kannalta
kesä merkitsee sitä,
että maa uneksuu.koristeomena260.jpg
Maaäiti näyttää meille unensa luonnon vehreydessä ja kukkien kauneudessa. Jos me olisimme tietoisuudeltamme kehittyneempiä, me voisimme seurata mitä arkkienkeli Uriel näyttää meille kosmoksen korkeuksissa, jonne tietoisuutemme kesällä kohoaa. Siellä me saamme koko vuodelle kosmisen kehityksen ja kasvun siemeniä, joita sitten syksyn alkaessa istutamme innoissamme todellisuuteen arkkienkeli Mikaelin voiman avulla.

Me emme myöskään näe sitä, miten maan kristallivoimat kohoavat meidän läheisyyteemme kesän aikana. Talvella kristallisuus sataa meille lumikiteinä taivaasta, kesällä se muotoaa meidän olemustamme maan kautta.

 

Rakkaus

Rakkaus liittyy läheisesti kesään ja rakkauden voimaa on aina hyvä vahvistaa ja tuumailla eteenpäin. Lainailen seuraavassa joitakin Steinerin lausumia vuoden 1912 lopulta, siis 99 vuotta sitten:

"Aistillinen rakkaus on luovan ja syntyvän tapahtumisen alkulähde. Ilman aistillista rakkautta ei maan päällä olisi enää mitään sellaista, minkä voisimme aistein havaita. Eikä ilman henkistä rakkautta synny mitään henkistä kehitystä. Eläessämme rakkautta, antautuessamme rakkaudelle me valamme maailmaan luovia voimia."

Toisessa kohdassa hän lausuu:

"Rakkaus on maailman moraalinen aurinko."

Koska rakkauden teot eivät vaadi mitään karmallista tasoitusta seuraavissa elämissä, on hyvin luonnollista, että rakkaus on juuri jumaluuden ominaisuus. Steiner lausuu, miten jumaluuden korkein ominaisuus ei ole kaikkivalta eikä kaikkiviisaus, vaan rakkaus. Se on ominaisuus, joka sinänsä ei voi enää kehittyä, ainostaan se voi kehittyä, miten käytämme ja sovellamme rakkautta.

Steiner jatkaa, miten jumala on täynnä rakkautta, hän on puhdasta rakkautta, voimme sanoa että hän on syntynyt rakkauden substansista. Jumala on täysin puhdasta rakkautta.

Jumala on siis luomistyössään pidättänyt rakkauden itselleen, mutta hän on jakanut valtaansa ja viisauttaan. Hän on jakanut valttaansa ja viisauttaan aina ihmiskuntaan saakka, jotta ihmiskunta voi olla vapaa, jotta ihmiskunta voi kasvaa viisaudessa ja kehittyä eteenpäin.

 

Ihmiskunnan voima

Kun joskus joku kysyy ihmeissään, miten jumala voi sallia sitä ja sitä epämiellyttävää ja jopa kauheaa, mitä maailmassa tapahtuu, meidän on hyvä muistella sitä, että kehitys on mahdollista vain sen kautta, että jumala on antanut meille voimaansa ja viisauttaan, vapaasti käytettäväksi.

Jos siis kysymme, miksi jumala sallii jotain kurjaa tapahtua, meidän on kysyttävä, missä jumalan viisaus ja valta nyt ovat? Ja voimme vastata ainoastaan, että hän on laskenut ne ihmiskunnan piiriin. Jos jotain väärää tapahtuu, se tapahtuu täysin maailmassa, jossa ihmiskunta on kasvamassa yhä suurempaan vastuuseen ja ymmärrykseen omista teoissaan.

Jumala puolestaan kantaa sitä kaikkiallista rakkautta, joka mahdollistaa meille ihmiskunnalle ja jokaiselle yksilöllisen vapautumisen pahasta joka hetki. Heti kun me oivallamme sen viisauden ja voiman tai vallan perusteella, mitä meillä käytettävissämme, mikä on oikea teko juuri nyt, meillä on siihen mahdollisuus. - Se voi tuntua itsestään selvältä ja tavalliselta, koska meillä todellakin on tuo mahdollisuus, joka hetki. Mutta voi olla hyvä koetella hetki ajatusta universumista, jonka ihmisolennoilla ei olisi tuota ihmeellistä mahdollista toimia oikein tai hyvin aivan millon vain, minä hetkenä tahansa.

 

Rakkaus ja tieto

Rakkaus on ihmeellinen lääke myös henkisen tiedon suhteen. Jokainen on varmaan joskus kohdannut tilanteita, joissa huomaa henkisenkin tiedon joskus lisänneen ihmisen tai jonkin ryhmän itsekkyyttä. Rakkaus varjelee ihmistä tältä itsekkyydeltä!

Siksi rakkaus on niin tärkeää henkisen tiedon harjoitukselle. Kun rakkaus läpäisee viisauden ja toiminnan, sitä voi oikeastaan nimittää onnellisuudeksi, sillä silloin ihminen voi käyttää kaikkia kykyjään tasapainoisesti, myös nauttia elämästä, nauttia kesästä, nauttia kauneudesta - ja kaikki pysyy edelleen tasapainossa.

Kun viisaus ja voima ovat tasapainossa rakkauden keskipisteessä, elämä ja luovuus virtaavat vapaina luovina ihmisen kautta, ja hän itse on vapaa toimimaan henkisessä minuudessaan.

 

Kosmoksen juhlaa

Jos olosi tänään maanantaina tuntuu erityisen kosmiselta, se voi juhtua siitä, että tänään on se päivä vuodesta, jolloin maa on täsmälleen oman aurinkomme ja suuren henkisen keskusauringon eli oman galaksimme Linnunradan keskuksen välissä. Ensi yönä myös kuu on mukana tässä samassa linjauksessa, mikä tekee tämän kosmisen yhteyden samalla entistä maanomaisemmaksi.

Vielä ihmeellisempi on se Robert Powellin löytö, että ensimmäinen helluntain 24. toukokuuta vuonna 33 tapahtui juuri tämän saman Aurinko - Maa - Linnunradan keskus -linjauksen aikana. Se mahdollista kahdentoista apostolin tarkoin valitun piirin heräämään aivan uuteen yksilölliseen henkiseen tietoisuuteen.

Se antaa myös sinulle itsellesi mahdollisuuden tunnustella tänään ja ensi yönä, miten oma henkinen olemuksesi asettuu suureen kosmiseen kokonaisuuteen.

Rakkaudella, Matti

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kesä, tietoisuus, Uriel, Mikael, Rudolf, Steiner, rakkaus, luovuus, vapaus, viisaus, valta, jumala

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Tiistai 6.12.2011 klo 17:22 - Matti Kuusela

Tuhansia vuosia sitten suomalaiset kansat asuivat laajalla alueella pohjolassa ja hoitivat yhteyksiä siihen ikivanhaan maailmaan, jota nimitettiin Hyperboreaksi. Suoraan käännettynä se merkitsee pohjoisen yllä olevaa maata, jolla on se erikoisuus, että maan varjo ei sitä koskaan peitä, vaan se on aina suorassa yhteydessä auringon henkisyyteen.

Tähän hyperborean maahan vanhat kreikkalaiset tekivät retkiä, ja myös Apollo viipyi täällä puolet vuodet vuodesta, ja puolet etelämpänä, samoin kuin muuttolinnut nykyään.

Vielä noin tuhat vuotta sitten suomalaisten alueet olivat suuria nykyiseen verrattuna. Esimerkiksi Ruotsi oli 1000-luvun alkupuolella vain kolme pientä kuningaskuntaa, Länsi-Götanmaa, Itä-Göötanmaa ja Sveanmaa, ja heti Upsalasta ylöspäin alkoivat suomalaisten heimojen maat. Mutta noiden kolmen kuningaskunnan kruunut ovat edelleenkin Ruotsin lipussa, ja vaikkapa Tampereen perustamiskirjan kannessa, kun Ruotsin valta sitten  laajeni lännessä ja slaavien idässä, niin että Suomi pieneni ja pieneni.

 

Suomen kuningaskunnat

Suomen historia ja etenkin henkinen historia ón sikäli ainutlaatuista, että me olemme kai ainoista kansoja maailmassa, joka on lähes täydellisesti unohtanut vanhan historiansa. Henkistä historiaa meillä tosin on Kalevalassa mitä upeimmassa muodossa, mutta kansallinen maallinen historia on lähes kadonnut. Nykyisin vallassa olevan käsityksen mukaan me tiedämme menneisyydestämme jotain vain jostain 1300- tai ainakin 1500-luvusta lähtien.

Ajatus suomalaisista kuningaskunnista tuntuu kovasti vieraalta. Kuitenkin muissa maissa on säilynyt tietoja esimerkiksi muinoin suuresta ja mahtavasta Kainuun maasta, joka hallitsi koko Pohjolaa nykyinen Skandinavia ja ainakin sen pohjoisemmat osat mukaanluettuna.

Suomen tämän hetken luovin tutkija Jukka Nieminen asettaa Kainuun kuningaskunnan keskuksen jonnekin nykyisen pohjanmaan alueelle. Hauska vahvistus tuolle oli, kun pari päivää sitten katseltiin Sinikan kanssa luultavasti 1930-luvulta peräisin olevaa Suomen karttaa. Siinä nykyisen Perämeren nimenä oli Kainuunmeri. Selvä osoitus siitä, että aikoinaan Kainuu on ainakin ulottunut Pohjanlahden rannikolle, ellei sitten kokonaan ympäröinyt sitä.

Kainuun kuningasvallan suureen aikaan kainuulainen kuningassuku ulottui ainakin Ruotsiin ja Norjaan, Skotlantiin ja Ranskaan saakka. Ja tuo aikahan oli ensimmäisen tuhatluvun puoliväliä.

 

Tavastia

Toinen suuri kuningaskunta oli Tavastia. Tunnetussa kuvauksessa ruotsalaisten tekemästä ristiretkestä eli valloitus- ja ryöstöretkestä joskus 1100-luvulla Suomeen oli kysymys ruotsalaisten ja varsinaissuomalaisten hyökkäyksestä Hämettä tai Tavastiaa vastaan.

Kristinusko oli täällä jo ikivanhaa perua, ei mitenkään ruotsalaisten tuomaa. Suomesta oli jo tuolloin omat vahvat yhteydet Rooman paaviin, mutta myös ortodoksiselle puolelle Venäjän kautta, ja aivan varmasti myös eurooppalaisilla ritarikunnilla oli täällä vaikutusta.

Nämä kaikki ovat asioista, jotka tulevat vähitelleen uudelleen avautumaan. Mielenkiintoista on myös se, että kuten Enkelimaan Uutisissa jo kerroin, hunnien sanastossa on paljon puhdasta suomea. Yksi näistä sanoista, joka ei ole aivan sama kuin nykysuomessa, on järveä taskoittava tavast. Silloin siis Tavastia tarkoittaisi järvimaata, eli luultavasti Päijänteen ympärille asettunutta valtakuntaa.

Nykyisen tiedon mukaan myös Novgorod, jota aikaisemmin pidettiin skandinaavisten viikinkien perustamana, saattaakin olla suomalaisten perustama. Mutta siitä myöhemmin, vain lyhyt havainto Päijänteestä.

Niin valtaisan pitkä järvi kuin Päijänne onkin Lahden ja Jyväskylän välillä, se on energeettisesti jotenkin oudon näkymätön. Oulunjärvi, Saimaa, Pielinen, Näsijärvi asettuvat helposti omalle paikalleen, mutta Päijänne on aivan kuin jossain toisessa ulottuvuudessa, jos vaikka sulkee silmänsä ja katselee Suomen karttaa mielikuvissaan.

Tästä olisi mukava kuulla, onko jollain muulla samankaltaista vaikutelmaa.

 

Suomen tähdet

Suomella on syvällinen yhteys myös tähtimaailmoihin, mutta näin itsenäisyyspäivänä nousee vahvasti mieleen Pohjantähti, joka on suuri sekä itsenäisyyden ja vapauden että yhteisöllisyyden suunnannäyttäjätähti.

Hyvin Pohjantähden kaltainen, vaikka voimakkaan naisellisesti, on Plejadien kaunis tähtiryhmä. Myös sen selvä ominaisuus on yhteys näiden seitsemän taivaallisen sisaren välillä, mutta silti se Rudolf Steinerinkin mukaan on suuri vapauden ja itsenäisyyden edistäjä.

Tänä vuonna olen erityisen voimakkaasti kokenut Plejadien eli Seulasten tähtisisarten sisäisesti elvyttävän ja uudistavan kosketuksen ja siihen saa Plejadien tähtisisaret -kirjan kautta hyvän kosketuksen. Koen vahvasti, että yhteys tähän Seulasten henkisyyteen on jotenkin vahvasti sekä alkuperäissuomalaista että myös sitä tulevaisuuden henkistä suomalaisuutta, jonka odotus jo vahvasti elävää ja jota voimme mielestäni myös rohkaistua yhä vahvemmin toivomaan. 

 

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: itsenäisyys, henkinen itsenäisyys, Pohjantähti, Plejadit, Seulaset, Suomen historia, muinaishistoria, Suomi, vapaus

Olenko oikeassa - uskomisen velvollisuus

Perjantai 29.7.2011 klo 1:17 - Matti Kuusela

Hei Ystävät,

Olipa tänään hiljainen päivä. Sain muutaman hyvän uuden lauseen Plejadi-kirjaan ja siinäpä tämän päivän sankariteot olivatkin. Paitsi että kävin jälleen tänään rullasuksilla Keskuspuistossa. Kunto alkaa kestää jo peräkkäisinä päivinä hiihtämisen ja tuntuu mahtavalta kun saa rullasuksilla kehosta tehoja irti. Alkaa palata viime vuosituhannen muistumia mieleen.

Tehoista puheenollen, pitää
vain olla riittävän pitkän sauvat. Muistan rauhankilpi_200.jpgmiten aina nuorempana ja osin vanhemapanakin kärsin aina liian lyhyistä sauvoista. Aina loppupeleissä annoin vähän periksi myyjien suosituksille ja ostin hiukan lyhemmät sauvat kuin tahdoin. Ja oli pitkiä aikoja, jolloin rahaa oli niin vähän, ettei uusia sauvoja ostettu vain sen takia, että niistä puuttui muutamia senttejä pituutta.

Minun keholleni sopivat sauvat, jotka ovat ainakin kymmenen senttiä pidemmät kuin kaupoissa suositellaan.

 

Hiljaista - ja jotain uutta syntyy

Hiljaisuuden tunne voi toki johtua osittain ukkosesta, mutta palasin yhä uudelleen sähköpostiviestejä katsomaan, kun aamun ensimmäisten jälkeen ei tullut mitään uutta. Onneksi aamulla Elvilta oli tullut viesti, jossa hän kertoi kokemuksistaan ho'oponoponon soveltamisesta. Se on niin upea havaijinkielinen sana, että laitan tähän vielä sen perusharjoituksen - joka lausutaan itselle - vaikka kyllä sitä mielestäni voi kohdistaa vähän muuhunkin. Mutta vaikea sanoa, kun itse kirja minulla on vasta tilauksessa. Kerron lisää kun olen lukenut sen. Siis meditaatiosanat:

Minä rakastan sinua.
Olen pahoillani.
Pyydän anteeksi.
Kiitos.

Huomaathan, että nämä lyhyet lauseet muodostavat kertomuksen. Tuo toinen lause on käännetty englannista ja se siis tarkoittaa että I am sorry, ei että oikeasti olen surullinen, tai pahoillani.

 

Uskomisen velvollisuus

Hyvä tavaton, miten ihmiset uskovat mitä heille sanotaan. Siis auktoriteettien taholta. Kirkot ja muut auktoriteetit ovat vuosituhansien aikana saaneet meidät todella syvästi uskomaan, että meidän velvollisuutemme on uskoa, mitä he sanovat, siitä riippumatta, onko se totta vain ei.

Itse koen usein vieläkin syyllisyyttä siitä, kun alan miettiä, miksi Norjan viranomaiset sanoivat hallintoalueella räjähtäneen vain yhden autopommin, vaikka itse selvästi näen, että rakennusten sisältä on tullut useampien pommien paineaaltoja. Tietysti voin olla väärässä, ja jos niin osoittautuu, olen heti ja tyytyväisesti valmis muuttamaan käsitykseni.

Mutta olennaista onkin se, että ihmisellä on oltava vapaus muodostaa oma näkemyksensä ja keskustella niistä toisten kanssa.

Ellei tätä vapautta ole, yhteiskunnallinen kehitys on äärettömän hidasta ja siitä seuraa juuri tällaista mitä nyt seuraakin: Kreikan taloutta pidetään keinotekoisesti hengissä, jotta rahakkaat saavat sieltä imettyä irti kaiken mahdollisen ja ostettua halvalla niin paljon valtion omaisuutta kuin suinkin ehtivät.

Mitä tunsit kun luit tuon lauseen? Luultavasti koit jotain siihen suuntaan, että nyt puhutaan vääristä asioista. Ja täällä todella on tahoja, jotka tahtovat meidän uskovan juuri niin ja vahvistavat tuota ajatusta kärsivällisesti vuodesta toiseen.

Mutta tosiasia on, että voidaksemme luoda sen yhteiskunnan, jossa aivan oikeasti tahdomme elää, meidän on uskallettava ja tahdottava ja sallittava myös toistemme puhua asioista niin kuin he ne kokevat.

 

Olenko oikeassa?

Tärkeintä ei olekaan, olenko oikeassa vai en. Jos meidän pitäisi puhua vain silloin, kun tiedämme varmasti olevamme oikeassa, huonosti kävisi.

Kun olen miettinyt jonkin asian ja ilmaisen sen, olen usein voittanut jonkun kynnyksen. Jos olen oikeassa, hyvä, jatkan eteenpäin kasvavin voimin.

Jos olen väärässä, huomaan sen, ja mietin seuraavalla kerralla tarkemmin.

Mutta jos en ole miettinyt enkä ilmaissut, niin silloin jää vain hiljaiseen nyhjäämiseen. Sisäinen paine kasvaa ja ilmenee sitten temperamentista riippuen joko ulkoisina purkauksina tai sitten vielä voimakkaampana lukkiintumisena.

Niin että eteenpäin.

 

Miettiminen

On hyvä miettiä asioita joskus loppuun saakka, tai niin pitkälle kuin pääsee. Silloin huomaa, milloin asiasta tulee uutta informaatiota, ja maailma muuttuu mielenkiintoisemmaksi.

Barbara Marciniaksen kirjassa Family of Light plejadilaiset ovat huolissaan siitä, että suurin osa meidän maailmamme ihmisistä on sitoutunut kamppailuun. "Sillä me tarkoitamme, että he uskovat mitä heille sanotaan."

Huomaatko, miten me normaalisti ymmärrämme tämän päinvastoin: Tahdon elää mukavasti ja uskon mitä viranomaiset tai lehdistä minulle kertovat.

Siitä juuri syntyy - plejadilaisten mukaan - se jatkuva kamppailu, jota me saamme käydä.

Kun en suoraan usko, vaan ajattelen kaiken itse, yhteen suuntaan ja vastakkaiseen - minusta tulee vapaa. Silloin pääsen irti taistelusta ja kamppailusta. Silloin minä olen se vapaa ihminen, joka olen.

8 kommenttia . Avainsanat: auktoriteetit, uskominen, vapaus, plejadilaiset, ho'oponopono, lukkiintuminen, kamppailu, vyhteiskunnallinen kehitys, Family of Light, miettiminen, oikeassa oleminen, plejadilaisten opetukset,