Matin blogi

Totuuksia kohti

Tiistai 17.12.2013 klo 1:25 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Kiitos kaikille eilisen syntymäpäiväni onnitteluista, ja kiitos teille jokaiselle mukana olosta. Syntymäpäivä herkisti tuntemaan miten tärkeitä ja läheisiä te kaikki olette, riippumatta siitä miten usein me tapaamme tai pääsemme puhumaan tai vaihtamaan henkilökohtaisia viestejä. Koin myös vahvasti sen, miten me kaikki jotka ehkä vain vähänkin tunnemme toisiamme, olemme kuitenkin tuttuja jo usein monistakin vanhoista elämistä. Joissakin elämissä me olemme läheisemmissä yhteyksissä kuin toisissa, mutta silti tuo yhteys on olemassa ja se kantaa meitä jokaista. Me kannamme ja tuemme toinen toisiamme, usein silloinkin kun päivittäinen elämä näyttää aivan toiselta.

Mitä me ansaitsemme

Nämä ajatukset johtivat sitten taas miettimään yhteiskuntamme tulonjakoa. Vaikka päivälehdet eivät siitä kerro - niiin niitä on luultavasti ohjeistettu - niin jotkut teistä ehkä tietävät, että islantilaiset ovat panemassa perustuslakiaan uusiksi aitoon uuden maailman tyyliin niin, että jokainen jolla vain on yhteys nettiin, voi siihen osallistua.

Suomessa me olemme vielä kaukana sellaisesta rohkeudusta, että uskaltaisimme ottaa vastuuta omasta näkemyksestä yhteisten asioiden hoidosta. Eilisen syntymäpäiväni johdosta uskaltaudun nyt kuitenkin sanomaan muutaman sanan. Kun ihmiset ovat passiivisia, demokraattisessakin yhteiskunnassa hallitus ja puolueet kykenevät helposti ryöstämään vallan itselleen.

Kun meille muutaman kerran sanotaan, että olemme vain kateellisia ja että johtajille pitää antaa työrauha, niin mehän uskomme ja olemme kiltisti hiljaa. Ja niin paljon valta ja voima herättää kunnioitusta, että vallan ympärille kerääntyy vahva vapaaehtoinen kannattajajoukko, joka kokee itsensä oikein mallikkaaksi puolustaessaan vallassaolijoita.

Viime vuosina yhteiskunnallisia tuloeroja on tietoisesti kasvatettu ja on tietysti jännittävää kuulla, miten monien mielestä se parantaa yhteiskunnan toimivuutta, vaikka ei tarvitse kuin muistella keskiajan olosuhteita, niiin ymmärtää, ettei se pidä paikkansa. Mitä tasaisemmin tulot jakautuvat, sitä paremmin yhteiskunta toimii.

Sitä voin perustella tarkammin joku toinen kerta, mutta mielessäni nousee vahvasti esiin näkemys, että jokainen on palkkansa ansainnut. Työmies varmasti onkin, mutta kun optiot ja palkkiot nousevat suhteettoman korkeiksi, niin on vaikea nähdä siinä enää mitään perinteisessä mielessä ansaitsemista.

Päinvastoin ne, joille kertyy rahaa erityisen paljon, elävät toisten ansaitsemilla rahoilla. Niin se menee. Joillakin vain on sellaisia kykyjä tai muuten sellainen tilanne, että he pääsevät kokoamaan varoja, jotka syntyvät satojen, tuhansien tai jopa miljoonien muiden ihmisten työstä. 

Silloin kristillinen näkemys on, että he ovat kiitollisuudenvelassa niille, joiden työn tuloksena heidän varallisuutensa kasvaa. Nythän Suomessa tapahtuu niin, että kun kertyy suuria tuloja, niin ylimääräinen varallisuus, jota ei tarvita elämiseen, kiikutetaan ulkomaille. Siitä johtuu se, että joka kerran kun talouden luonnollinen aaltoliike menee alaspäin, menoja on leikattava vähätuloisilta talouden tasapainottamiksi. Luulen että se on näin yksinkertaista.

Kun Suomessa on monenlaisia meidän kaikkien yhdessä ylläpitämiä taloudellisia tutkimuslaitoksia, niin toki toivoo, että ne kertovat, mihin kasvava varallisuus siirtyy. No, sitä voimme vielä odottaa, ja siihen asti on hyvä miettiä itse. 

Hupaisaa on, että nuorempana ajattelin kansantalouden olevan yksi niin vaikeista aloista, että siihen en tahdo ryhtyä. Nyt näyttää siltä, että asiantuntevat tosin osaavat pyörittää sen rutiineja, mutta eivät näe sen kokonaisuutta. 1990-luvun romahduksen aikaan ja jälkeen saimme jatkuvasti kuulla, miten kukaan ei osannut nähdä tai ennustaa, mitä oli tapahtumassa, vaikka se aivan itsestään selvää.

Nyt luin jokunen päivä sitten lehdestä, että talousasiantuntijat olivat vasta viime kesänä huomanneet, että Suomen lainanotossa on jotain ongelmallista, vaikka siitäkin on ollut puhetta jo vuosia.

Mihin tällä pyrin: siihen, että yksityisten ihmisten on tullut aika alkaa ajatella meidän kaikkien yhteiste asioiden hoitamista. Emme voi jättää sitä vain asiantuntijoille tai edustajille. Emme myöskään puolueille, sillä on aivan selvää, että jos vallasta kiistelee muutama puolue keskenään, totuutta ei niistä yksikään voi saavuttaa, koska ne joutuvat kilpailemaan keskenään ja kehittämään näkemyksiään tuon keskinäisen kilpailun pohjalta. Vain yksityinen ihminen voi yltää aidosti kohti totuutta, vaikka vapaat ryhmät voivat auttaa näiden totuuksien löytämisessä.

Rakkaudella

Matti

1 kommentti . Avainsanat: talous, varallisuus, totuus